~Kesäkuun Kullannuput 2010~ Helmikuussa -10 <3 ensimmäinen rakkauspakkaus syntynyt <3

Aah jos hieman olis toi ummetus helpottanut, niin ainakin olen saanut uuden seuralaisen eli närästyksen nimittäin. Ja eikun Rennietä nassuun vaan... :|

Kelan päätöksissä meni se 1,5 vkoa eli aikas nopsaahan se tuli. Ja sillä rahallahan kävin sitten vähän ostelemassa pikkuiselle ihania vaatteita + loput rahat laitan säästöön, jos tarvitsee ostaa vielä myöhemmin jotain.

Mukavaa laskiaista ja ystävänpäivää kaikille!

garden ja reiska POKS 25+0

 

Hups.

Mie en ookkaan vielä muistanu laittaa niitä kelan papereita, mut taitaa ne vielä ehtiä eiks se ollu 2kk ennen laskettua aikaa kun laittaa ? Pitäis tilata palkkatodistukset tuolta palkanlaskijaltakin.. niitten mukaan kai saan sen

 

Te ootte kyllä ahkeria kirjottaan! Itse käyn kyllä lukee tekstit monta kertaa päivässä, mut laiskuuttani kirjottelen liian harvoin.

Mut onnea kaikille ihanista ultrakuulumisista!! :heart: Niitä on aina ihana lukea. :heart:
Ja uusiakin on vielä tullut mukaan, teretulemast!!

Ääh, apua..nyt pää ihan tyhjeni..kamalasti oli muka kommentoimista ja asia...öööh...????

Nooh, äitiysavustuksesta sen verran et en o viel varmaksi päättäny et otanko pakkauksena vai rahana.Tähän asti oon ollu varma et pakkaus, mut aloin eilen miettii et mitäköhän tekis...pakkausta on niiiiiiiin ihana hipelöidä ja penkoa, mutta sitten taas kun esikoiselle otin (-07) ja kaikki siitä vielä tallessa ja todella hyvässä kunnossa. Säilytyskin tuli sitten heti mieleen, et mihin ihmeeseen mä noi kaikki kamat oikeen tungen!! (jokapaikka pursuaa vauvanvaatteita) Varsinkin tyttöjen vaatetta PALJON tallessa, mut jos poika sattuis tulee ni siskolta saisin kaikki pojan vaatteet. Ja sit taas, en tosiaan tiedä mitä sillä rahalla hankkisin..et menisköhän se sit ihan johonkin turhaan?Vauvalle kun ei todella tarvi hankkia mitään... Hmm, et näin hankalaa. :kieh:

En muista oonko aikaisemminkin kirjotellut näistä tulehduksista, mut onko muita kellä paljon hiivatulehduksia?? Itsellä tuntuu kutinaa ja kirvelyä vähän väliä.Sit aina kun käytää canestenia pari pvää niin olo helpottaa. (pelkällä rasvalla) Välillä tosin menee pahemmaksi, että täytyy puikkohoito ottaa. Mut tosi inhottavaa... Tuntuu et jatkuvasti kutisee. Voiko näistä tulehduksista ja runsaasta hiivatulehduksen hoidosta (rasvaa pääasiassa) olla jotain haittaa vauvalle?? Tiistaina neuvola, täytynee sielläkin kysellä asiasta enemmän. Näistä tulehduksista johtuen ei sit oikeen seksihalujakaan ole.. :ashamed:
Myös issiaskivut on kamalia..välillä tuntuu et jalat lähtee alta, enkä tiedä mitä asialle voisi tehdä.. :/ Kivuttomia suppareita tulee aina välillä,mut ei edes päivittäin. Selkäkivutkin on aivan kamalat! Öisin ei meinaa löytyä enää mitään asentoa missä olis hyvä olla..ja aamulla saa kaksinkerroin nousta sänngystä, ku selkä niin jumissa. Huh huh.

Onko muita ketä PELOTTAA synnytys?? Mua pelottaa ihan kamalasti. Ekasta jäi niin kammo. :'( Meen varmaan käymään ennen la:ta synnärillä juttelee kätilön kanssa.
No niin...teidän muiden juttuihin piti vastailla, ni tuli kyllä niiiiiiiin omaa napaa, et SORI vaan!!
Mut kyllä taas helpotti, kun sai vähän purkaa...
Täytynee nyt yrittää alkaa useemmin kirjottelee. Hyvää huomista ystävänpäivää!!! :heart:

-Maypo ja masu 23+5 (asukilla ei vieläkään nimeä!! )

 

maypo toi hiiva juttu on ihan tuttua ja senhan voi testauttaa tai ainakin äitipolilla sanottiin että siihen saa jonkun pilleri kuurin jos ei muuten meinaa mennä ohi.
Mulla on kans synnytyspelko ja eniten mua pelottaa tulevan leikkauksen uhka mitä synnyttää normaalisti.

Mä ajattelin ottaa äitiyspakkauksen rahana jos kaiken saa ne mitä tulee suvusta ja sillä kolmen äitiyspakkauksen rahalla saa jo tosi paljon kaikkea vauvoille niin totesin että ei mun kannata sitä ottaa kun vaatetta on jo niin paljon että ne jo riittää ja lisää oon huutonetistä huutanut.

 

Hyvää laskiasta ja ystävänpäivää!

Pitää hehkuttaa hankinnoista: Käytiin eilen varaamassa vaunut, emmaljungiin päädyttiin. Tulevat isovanhemmat ovat lupautuneet maksamaan, mutta tuli vain valittua niin hirvittävän kalliit, joten ehdotan jos kuiten itse osan maksaisimme.. Mukaan lähti kaupasta turvakaukalo ja matkarattaat. Värimaailmana kaikissa ruskeaa, ihanaa! Ja meidän kun piti käytettyjä etsiskellä.. No kirpparilta hieman vaatteita ostelin. Meille ei ole tulossa vaatteita mistään suunnasta, joten kaikki on hankittava. Äitiyspakkauksen otamme, esikoinen kun kyseessä.

Maypo minua ei synnytys pelota (vielä) ollenkaan - varmaan siksi kun en ole aiemmin synnyttänyt.

Musta tuntuu, että koko viikonloppu on valunut hukkaan nukkuessa.. No tarpeeseen sitä kait nukkuu. Eihän kello tosin vielä oo paljon mitään, pitänee esittää tänään reipasta ja käydä koirien kanssa jäällä hummaamassa.

Rutti 21+6

 

Maybo: Kyllä täälläkin synnytys pelottaa, en voi edes ajatella synntystä, kun iskee kauhu. Jäi ikävät muistot ekasta synntyksestä, vaikka se käytiin läpi monta kertaa. Olen myös menossa kätilön kanssa juttelemaan ennen synnytystä. Ainoa asia mikä helpottaa pelkoa, on ajatus, että toinen pitäs olla helpompi kuin eka.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille! :heart:

Papuneiti ja Tyyppi 23+1

 

hyvää ystävänpäivää :flower: :flower:

täällä ei erikoista elmerillä oli taas eilen järkyttävä ralli mahassa kun pötkötin sohvalla laitoin tv kapulan masun päälle ja se sinkoili siinä =)

mä kävin perjantaina viemässä kela paprut kelaan toisin eivät vielä osanneet sanoa että oonko minimi äippärahalla vai miten nuo mun 2008 työ tulot vaikuttavat ( on kuitenkin sen verran pätkä/ilta työtä)
äitispakkausta en ottanut vaan otin rahana raha on vähän mutta sillä ostan käytettynä vaunut tai hoitopöydän tai jos saa niin molemmat. uusia vaunuja kun ei kannata ostaa kun tämä viiminen lapsi on. ja toi hoitopöytä on viä kiikun kaakun että hommaanko ollenkaan. kuitenkin kun lisäksi ois viä auton,vaatekaapin ja kerrossängyn ostot.
mulla kuitenkin on edellisistä vaatetta vähän ja nyt oon jo tosi paljon ostanut lisää.

synnytys pelosta ekan jälkeen mulla tuli kauhee pelko synnytykseen. mein piti tehdä toka pienellä ikäerolla joka sit olikin melkein 3 vuotta mä pelkäsin sitä vaan järkyttävästi ensimmäinen synnytys kesti kuitenkin 23h45min eikä helpottanut että tyttö synty vielä käsi poskella mää kiljuin,huusin,itkin
eikä sekään lohduttanut että sairaalan henkilö kunta piti meitä ihan tyhminä keskikasvuisina ääliöinä =(
onneksi molemmat pojat on tulleet nopeasti 2h30min ja 1h55min nyt tietty jännittää että mitäs jos tää neljäs tulee vieläkin nopeemmin onneksi sairaalaan 20min matka moottori tietä) tai mitä jos kahden helpon synnytyksen jälkeen tuleekin taas tosi vaikea synnytys.eniten mua pelottaa että jos tää kasvaa jätti isoks 5 kiloseks kun noi sokeritkin heitelleet.

ens viikolla on miehen siskon tytön ristiäiset ja mua on pyydetty kummiksi ihanaa <3 <3 saan ensimmäisen kummi lapsen toisin mulla on kauhee vaate pulma kun ei mun entiset hameet mahdu päälle eikä viittis ostaakkaan mitään juhlakolttua kun ei tässä näitä juhlia kuitenkaan ole . äippäfarkut on hirveen arkiset ja toi mun äippä farkkumekkokin tuntuu kauheen arkiselta *paniikki paniikki*

tänttärä ja elmeri 24+2

 

Synnytyspelkoa ei onneksi ole täällä suunnalla... Esikoinen syntyi sektiolla ja se jäi harmittaamaan, olisin niin kovasti halunnut synnyttää alakautta. Esikoinen oli siis perätilassa ja olisi saanut tulla myös alakautta, mutta vaikka koitin tehdä kaikkeni että synnytys käynnistyisi niin eihän se tuottanut tulosta.. Takarajaksi asetettiin sitten rv 40+2 (vauvan painoarvio rv 38 oli jo 3400g) jolloin tehtäisiin sektio ellei synny ennen sitä. Ja sektioksihan se meni. Tälläkertaa toivon saavani synnyttää alakautta, ihan vaan sen takia että haluan kokea senkin asian elämässäni, ja toisekseen sektio ei ole ollenkaan mukava juttu.. Minä siis oikein innolla odotan synnytystä kipuineen kaikkineen!

Äitiysavustuksesta en vieläkään tiedä... Olisi niin mukava nähdä se pakkaus ensin ennenkuin teen päätöksen. Jos olisi "poikamainen" paketti niin ottaisin, esikoinen kun oli tyttö ja tyttöjen vaatetta löytyy PALJON! Toisaalta taas jos ottaisin rahana, niin se menisi tuplarattaisiin... Mutta täytyypäs vielä pähkäillä...

Hankintoja en ole juurikaan tehnyt. Kaikkea kun löytyy jo, toka kun on kyseessä. Toki vaipat sun muut pitää ostaa, mutta kaikki perusjutut on hommattu jo 3 vuotta sitten. Eikun, olenhan mä muutaman pojanvaatteen ostanut ja huutiksestakin huusin yhden vaatepaketin. Tuplarattaat aijotaan myös hommata vaikka esikoinen on vauvan syntyessä "jo" 2v4kk, mutta mä en todellakaan uskalla lähteä lasten kanssa kahdestaan esim. helsingin keskustaan ellen saa esikoistakin turvallisesti vaunuihin istumaan... Ainiin, ja toinen punkka (siis kylpyamme) pitää ostaa, esikoinen kun oli sitä mieltä ettei vauva saa kylpeä hänen punkassaan!

Adalia 24+2

 

Adalia: Meillä on esikoinen ihan samaa mieltä, että vauva ei saa kylpeä hänen ammeessaan, joten mekin varmaan joudutaan ostamaan toinen amme.

 

erittäin hyvää ystävänpäivää

 

Hyvää ystävänpäivää kaikille mammoille ja mahoille :heart:

Mä en oo vieläkään itse synnytystä sen suuremmin miettinyt, ainoa mikä on puhuttu on se että isäntä kieltäytyy tulemasta mukaan, äitini haluaa mukaan ja musta alkaa tuntuu että haluan tehdä sen yksin...Saas nyt nähä..

Onko muilla tullu ryppyjä parisuhteeseen näin raskauden aikana?
Meillä tapeltiin taas eilen...Eikä sitä käy kieltäminen et minun sanomisista se taas alko, mustakun on tullu aika herkkännapainen näin raskaana ja annatin eilen sit taas ihan huolella.. :ashamed: Niinhän siinä sitten kävi että onnistuin saamaan itelleni vaan entistä pahemman mielen ja puol yötä meni itkeskellessä eikä olla ollenkaan nyt sit taas puheväleissä isännän kanssa..Tee tähän nyt sit vielä muka lapsi..Ihan oikeesti välillä tuntuu että mitä hittoa mä oon tekemässä!Kyllä mä eemeliä jo rakastan, kyse ei oo siitä...Välillä vaan kaikki kuplii niin pahasti ylitte et epäilen itteeni ja sitä että osaanko olla hyvä sille kun en osaa olla sitä välillä edes muille..
Anteeks, mä oon viimeaikoina taas vaan rutissu, on ollu koko ajan vaan paha mieli...Kai tää tästä taas..

Maira ja eemeli 23+5

 

Aurinkoista laskiaista ja hyvää Ystävänpäivää kaikille :flower: :heart:

Täällä synnytys kyllä rupeaa mieleen nousemaan enemmän ja enemmän. Esikoisen synnytys meni ok ponnistusvaiheeseen saakka, joka olikin sitten täyttä h.....tiä. Ilokaasun voimin yritin selvitä hengissä supistuksista, joita tuli taukoamatta. Epiduraalin vaikutus oli ehtinyt loppua ja lisää ei saanut, kun piti sitten heti alkaa ponnistamaan. Repesin vähän, mutten pahasti. Nopeasti kuitenkin kivut unohtui, kun pikkumies annettiin rinnalle :heart:
Mitään kammoa ei siis jäänyt. Toisen kohdalla ajattelin, että tämä menee varmasti nopeammin ja helpommin (esikko syntyi 12h:ssa). No kaikkea muuta oli odotettavissa. Synnytys kesti vuorokauden ja ponnistusvaihe oli vielä kamalampi. En uskaltanut kunnolla ponnistaa, kun pelkäsin kipua ja supistuksia tuli ja meni. Lopulta oli vauva maailmassa ja päätin, ettei enää ikinä, vaan täällähän minä nyt kirjoittelen Täytyy myöntää, että jännittää edessä oleva synnytys. Ei ehkä peloksi voi kuitenkaan sanoa. Kahdeksan vuotta on siis kuopuksen syntymästä jo kulunut. Terkkarin kanssa aion kyllä ainakin jutella ja miettiä mikä voisi olla paras kivunlievitys, jotta ponnistusvaiheen jatkuvat supistukset pysyisivät siedettävinä. Muuten en ole synnytyksiä kokenut mitenkään hurjan kivuliaina.

Maira kyseli parisuhteen rypyistä. Me ollaan aika vähän saatu riitoja aikaan tämän raskauden aikana. Kyllä minulla tosin palaa pinna helpommin, kuin ei raskaana. Ei olla kovin riiteleväisiä ylipäätään. Enemmän säälittää lapsiparat, joiden kanssa hermo menee liian helposti :'(
Väsyneenä, kun ei jaksaisi mitään kinoja selvitellä, eikä meteliä kuunnella ja sitten oma ääni taas nousee ylimmäksi ja lapset kuulevat olevansa mahdottomia, vaikka ovat vaan LAPSIA!
Olen koittanut selittää, että äiti ei ole ihan itsensä raskauden takia, mutta ei lapsia pitäisi tästä "rankaista". Miten te muut jaksatte lasten kanssa? Tuleeko korotettua ääntä normaalia enemmän, vai jaksatteko ihan normaaliin tapaan? Mairalle vielä, että vauva ja mies ovat ihan eri asioita. Tulevaisuus mietityttää, mutta vauvaa rakastat varmasti, etkä taatusti kadu hänen maailmaan tuloaan. Lapset menee kaiken ohi, kun he tänne syntyvät. Usko tai älä. Ja se parisuhdekin varmasti tasoittuu. Sitä en kiellä, etteikö se muuttuisi jokaisen lapsen myötä, mutta omani on ainakin vain parantunut vuosien varrella.

Sitten vielä apua näihin liitoskipuihin kyselen. Miten pärjäätte niiden kanssa? Minä en pääse kohta liikkeelle ollenkaan ja autolla ajo ei suju enää nytkään. Ihan kamalaa, kun ajattelen montako viikkoa on vielä edessä. Lattialta en myöskään meinaa ylös päästä, jos sinne satun eksymään. Olisikohan tukivyöstä apua? Kaikki neuvot otetaan kiitollisena vastaan.

-unelias-

 

Moikka! :wave:

PakkoSaadaRuokaa ovat appelsiinit, kiiwit, tomaatti, kurkku, rasvaton maito, tee, leipä, viinirypäleet, karkki. Jälkimmäistä ei tarvis syödä ku toi paino nousee muutenki ihan kiitettävästi :ashamed:

Synnytys käy täälläki mielessä lähes päivittäin. Sitä ku on ekakertalainen nii kaikki on nii uutta ja ei oikein edes tiedä mitä odottaa, siks kai mua on alkanut pelottaa synnytys kauheesti. Viime vko:lla tuli jtn synnytykseen liittyviä juttuja yhestä paikasta nii sitä ku luin nii sain vähä tietoa mitä siis edes siinä tulee tapahtumaan. Siinä samaisessa oppaassa oli myös eri kivunlievitysmenetelmistä ja kyllä mä nyt olen vahvasti sitä mieltä, että jos vaan mahollista nii mä otan epiduraalin. Oon muutenki nii kipuherkkä, että se on kai mulle ihan hyvä ratkasu. Pelkään kyllä tosin sitä sen pistämistä mut pienempi paha se varmasti on ku ite ne synnytyskivut. :snotty:

Ens vkolla käyn viemässä Kelalle tukihakemukset. Tulkoon vaikka sitte se -09 pakkaus, samapa tuo

Parisuhteen rypyistä, täällä on niitä ainaki havaittavissa. Mä olen aina ollu luonteeltani äkkipikainen mut tää raskaus on saanu mut entistä herkemmäksi ja tulee pimahdettua miehelle pikkujutuistakin :ashamed:
Onneks mies kuitenki ymmärtää ja se jaksaaki olla nii lohuttava ja ymmärtäväinen =)

Hankinnoista, mä olen ostanu vauvalle vaatteita. Muuta en ole vielä hankkinut. Kaippa tässä pikkuhiljaa vois alkaa hankkimaan muutaki. Ne vaunut ja turvakaukalo me saadaan sitte maaliskuun lopussa. =)

Ihanaa ystävänpäivää mamit :flower:

Niisku- ja kullervo 24+4 :heart:

 

Kerkesin lukemaan kaikki uudet monet kirjoitukset,
mutten ehdi nyt kommentoimaan.Palaan huomenna kirjoittelemaan!

Tässä tuore kuva viikon 21+0 saavuttamisen kunniaksi

Johanna ja Pikkiriikki 21+0 Poks, ja kippis!

 

Iltaa ja hyvää ystävänpäivää mammat ja masut! :flower:

Pakkosaada-ruokia viinirypäleet, vesimeloni, jogurtti ja irtokarkit. Ensimmäiset kolme pakkoa oli esikoista odottaessakin, nuo irtokarkit ovat tämän raskauden villitys. Ja jäätelö maistuu myös, mutta vain spesiaaliherkku Texas Pecan. Se on niiiiin hyvää! Ootteko maistaneet?

Synnytys on mietityttänyt täälläkin. Esikoinen syntyi lopulta sektiolla ja koko ajan olen nyt ollut sitä mieltä, että näiden kahden kanssa haluaisin mennä suoraan suunniteltuun sektioon. Perätilassa oleva A-vauva soisi sen mahdollisuuden automaattisesti, joten toivon, että kaverukset viihtyvät jatkossakin perätilassa, kuten viime ultran aikaan...

Parisuhteessa ei ole pahempia ryppyjä, ja toistaiseksi mies on myös ollut ymmärtäväinen kaikenlaisten halujen ja himojen puutteeseen... Jospa tilanne tästä jossain vaiheessa hieman kohenisi. :/

Hankintoja ei olla liiemmälti vielä tehty, mitä nyt joitakin 50-senttisiä vaatteita ostettu. Esikoisella suurin osa pikkuvaatteista oli lainatavaraa ja nyt tarvetta tulee olemaan tuplasti. Hyvä syy perustella söpöjen pikkuvaatteiden hankintoja... Nuo yhdistelmävaunut pitäisi ensin myydä alta pois, ennen kuin ruvetaan hankkimaan tuplavaunuja. Turvakaukaloa, sitteriä sun muuta pitäisi myös hankkia toiset kappaleet. No, ehtiihän tässä.

Nyt taidan kömpiä naistenlehden kera peiton alle. Öitä! :wave:

Myntti ja kaverukset :heart: :heart: 22+2 (ehkä? laskut sekaisin...)

 

pikkuvarpunen voi ihana mikä maha

Jee mä nukuin olipas hienoa

Huomenna olisi taas ultra ja sitten selviää kehittääkö vauvat liikaa lapsivettä. Olo on muuten kyllä hyvä että toivottavasti kaikki on kunnossa ja ei tarvi jäädä sairaalaan näiden supistelunjenkaan takia.

 

Huomenta!

Niin ne solmut aina selviää, isäntä tuli eilen töistä halas ja pyyti anteeks..Sit se oli vielä juossu ympäri kirkkoo ettimässä mulle laskiaispullia mut ei ollu löytäny yhestäkää kaupasta niin toi sitten fazerin sinistä..

Tsiisus mikä yö, nyt alkaa ilmeisesti maha painaa tms. asennon hakeminen on nimittäin ihan hanurista joten viime yö meni pyöriessä...Nukahdin puol 4 aikaa ja arvatkaa vaan olisko nyt väsyttäny.. Onneks nöttis virkeenä jannuna potki mut hereille, meille on nimittäin tulossa isännöitsijä ja huoltomies kun meinaavat keväällä/kesällä tehdä pientä putkiremonttia..Täytyy vähä ottaa selvää et miten se menee, oon nimittäin koiran kanssa suurimman osan päivästä kaksin, joten jos osuu la:n kohalle niin koira pitää viedä hoitolaan ja mä lähen muksun kanssa porukoille karkuun...Mulla on nimittäin villi veikkaus et synnytyksen jälkeen en halua yhtäkää ylimäärästä ihmistä pyörimään huusholliin...

Mutta mä taidan alkaa kuolaamaan huuto.netistä vihdoinkin niitä vaunuja.

Maira ja eemeli 23+6

 

Moips!
Synnytksen jännittämisestä/pelkäämisestä keskustelitte.. Mua ei juurikaan jännitä, eka synnytys oli niin nopea (2h15min.) ja helppo että siitä ei jääny mitään kammoo. Ainoo miinuspuoli siinä oli että kun mentiin sairaalaan niin olin tosi kipee ja supistukset tuli lähes taukoomatta ja kun kätilölle sanoin että tarviin heti jotain kipulääkettä niin hän vain nauroi ja sanoi ettei vielä kun tässä menee ensisynnyttäjällä pitkä aika vielä. Hän ei sitten myöskään tutkinut mua kuin vasta 30min. päästä ja silloin olinkin jo 9cm auki ja lähdettiin lujaa sängyllä saliin, jossa poika sitten aika nopeasti syntyikin. Kivunlievitystä en ehtiny saamaan, paitsi ilokaasua hengitin muutaman kerran mut siitä tuli vaan kaikkien aikojen kamalin känni ja huono olo. Tai siltä se tuntu Kätilö oli kyllä itekin tosi pahoillaan, mutta tietenkään se ei siinä tilanteessa mua paljon lohduttanu. Jälkeenpäin ajateltuna ei se niin kauhea kokemus ollutkaan ja jos nytkin ois suht nopea synnytys niin ajattelin sen ilman kivunlievitystä hoitaa. Mua itseasiassa pelottaa enemmän se epiduraalin neula kuin synnytyskipu.. Mutta jos synnytys kestää kauan niin varmasti muutan mieleni Mulla myös toipuminen oli tosi nopeaa, en revennyt yhtään eikä siis tullut tikkejäkään ja suihkussa käynnin jälkeen olisin kuntoni puolesta voinut vaikka lähteä kotiin. Jotenkin se sairaalassa olo oli musta ihanaa aikaa, sai keskittyä vain vauvaan ja ruoka tuli tarjottimella valmiina, ei tarvinnu miettiä tekemättömiä kotitöitä tms.
Täällä myös on pinna tavallista kireämmällä ja katkee helpommin tuon 2v. uhmaikäisen kanssa :ashamed: Vaikka kuinka koitan miettiä etukäteen että pysyn itse rauhallisena kun poika saa raivarin, niin kyllähän se hermo menee jossain vaiheessa ja sit ääni nousee. Varsinkin viime viikko oli hirvee kun poika oli kipee ja heräili öisin monta kertaa ja siihen lisäks omat vessaherätykset (joita nykyään on vähintään 4/yö, usein enmmänkin) niin oma uni jäi todella vähälle. Tuntui että täällä meillä asuu todella kamala pirttihirmu Mieskin kyllä saa välillä oman osansa, se vaan on niin rauhaa rakastava, että sen kanssa ei pysty tappeleen..
Pikiselle onnea huomiseen ultraan ja toivottavasti et joudu sairaalaan!

-minttu ja rimprenssa :heart: 24+6

 

Heippa.

Tänään käyty sokerirasituksessa ja huomenna saan soitella tuloksia

Vauva on kova liikkumaan,etenkin iltaisin ja öisin :heart:

Väsymys on kovasti vaivannut,samoin issias :ashamed:

Rapu ja :heart: 24+6

 

Juupeli: Onnea ultrasta ja pojasta :flower:

Tipu Topakka: Onnea ultrasta ja tytöstä :flower:

Hakaneula: Onnea mukavista ultranäkymistä :flower:

Pikinen, Maira ja PikkuVarpunen: Ihanaisia masukuvia =)

Tänttärä: Onnittelut insuliinittomuudesta ja tulevasta kummiudesta :flower:

Ripe: Tervetuloa, onnea ultrasta ja pojasta :flower: Jaksuja kipuihin ja toivottavasti ei ole tulehdusta :hug:

Maypo: Jaksuja hiivan ja kipujen kanssa :hug: Ei pelota synnytys, mutta haluaisin vielä edes puhelimitse jonkun kätilön kanssa puhua muutamasta kohdasta esikon synnytyksessä. Viimeksi pärjäsin ilokaasulla, mutta niin silloin kuin nytkin mennään asenteella, että tarpeen mukaan kaiken kivunlievityksen otan vastaan.

Maira: Täälläkin riideltiin viikonloppuna. Mies totesi sitten mun olevan hormooneissa ja minä siihen itkun seasta, että joo, mulla sentään on selitys käytökselleni (hormoonit), mut mikä mahtaa olla sun käytöksen syy. Esikko ei onneksi ollut kuuntelemassa ja riitamme jäi tuohon -sopimatta. Mutta näitä tulee ja menee, ei kai mikään maailmanloppu kuitenkaan :/ Jaksuja parisuhde- ja lapsiperhekiemuroihin kaikille kohtalotovereille :hug:

(.) Tänään piti olla aamusta esikon ja vauvan neuvolat, mutta th oli sairastunut ja yritetään uudelleen keskiviikkona. Ymmärrän täysin sairastumiset (=ei ole hyvä tulla sairaana töihin, varsinkin kun on th:na neuvolassa, missä raskaanaolevia/pieniä lapsia asiakkaina) ja sen, ettei neuvolan resurssit riitä sijaisen saamiseen näin lyhyellä varoitusajalla, mutta silti harmittaa paljon! *polkee jalkaa*

Esikko täyttää keskiviikkona 3 vuotta ja juhlat sukulaisille ovat ke ja la (kaksi päivää siksi, etteivät kaikki vieraat pysty tulemaan lauantaina omien menojensa vuoksi). Jännä ja työntäyteinen viikko siis luvassa (kun muutama vieras yöpyykin meillä, koska asuvat niin kaukana), mutta ihana seurata, kun esikko odottaa tuota niin kovasti :heart:

 

Paljon onnea Lenniinan esikoiselle! Viettäkäähän kivat pippalot!

On tuo lähestyvä synnytys jonkin verran mielessä pyörinyt, mutta turha sitä on pelätä, kun se on kuitenkin väistämättä edessä... Ja mun mies on niin ihana, että voin luottaa siihen että se muistaa ja hoitaa kaiken, niinkuin ekassa synnytyksessäkin. Oli Vivaldin neljä vuodenaikaa soimassa, kun ponnistin pikkuisen maailmaan. Se oli mulle tärkee juttu. Tälläkin kertaa kanavoin huolen ja hössötyksen johonkin muuhun kuin itse synnytykseen, niin hyvin menee! Onneks ollaan nyt toisessa sairaalassa synnyttämässä, kun Kättäri on ihan perseestä.

Supisteli viikonloppuna sitten niin paljon, etten nukkunut, enkä oikein voinut tehdä mitään. Mies pakotti mut päivystykseen, jossa ottivat mut niin hyvin vastaan, ettei oo tosikaan. Siis aivan eri meininki Naikkarilla ku Kättärillä viimeks! Kuunneltiin Pyryn vahvaa sydänkäyrää, tarkastettiin kohdunsuun tilanne, höpöteltiin ja ultrattiin. Ei ollu supparit tehny mitään ja kiinteä ja kiinni oli. Täytyy vaan kuulemma hidastaa tahtia ja ymmärtää pikkuhiljaa, että olen RASKAANA! :kieh: Muttakun tätä energiaa riittää ja mahakin on niin ihana ja pieni, eikä haittaa menoa... EI MUTTIA! Jos en osaa levätä kotona, niin joudun sairaalaan vuodelepoon. Pahus.
Mies otti asian vakavasti ja oli siivoamassa (en saa kuulemma imuroidakaan) kun tulin sairaalasta kotiin. Kotona odotti myös tämä:




Ja sama mun käsittelyn jälkeen...


Se meni että HUMPS vaan ja hyvää oli! Meidän perheessä mies hoitaa noi leipomishommat. Ton kakunki pyöräytti aineista, jotka "sattui löytymään kaapista". Nojoo, osaanhan mäkin leipoa, mutta ei kärsivällisyys riitä tollaseen pipertämiseen...

Parisuhteesta siis kuten aiemminkin sanoin, niin mä oon sellanen dramaqueen ja tapellaan silloin tällöin. Sit tulee joku katastrofi, iso tai pieni, ja ollaan taas ihan vastarakastuneita. Ups and downs! Mun mielestä esikoisen odotusaika oli jotenkin vaikee, kun ei yhtään tajunnu mitä mies käy läpi ja tuntui ettei se tajunnu mua. Itkeskelin sillon aika paljon, millon mistäkin. Turhastakin. Tää toka raskaus menee ihan rutiinilla. :kieh: Välillä täytyy muistaa järjestää sitä "parisuhdeaikaa", ni hyvin menee.

Lähdetään muuten (taas) perhematkalle! Tällä kertaa Tukholmaan. Kuukauden päästä, mun synttäripäivänä. Voipi olla, että tuleekin ihan rentouttava matka, kun nyt ihan lääkäri on sanonut, että mun täytyy ottaa iisisti, niin mies ei anna mun tehdä mitään ylimääräisiä ponnisteluja. Laivassa nukkuminen ei vaan yhtään nappaa, mutta otan kyllä oman Tempur-tyynyn mukaan, jos se vähän auttais.

Ainii! Pyryn painoarvio oli 730g ja edelleen poikana pysyi. :heart: Saatiin kotiin kuva kasvoista ja pippelistä.

Nyt mä ryhdyn penkomaan noita vauvanvaatelaatikoita ja karulla kädellä laitan myyntiin PALJON tyttövauvan vaatteita! Jos me saadaan vielä joskus tyttöjä, ni kaupasta saa sit uusia vaatteita.

Ihanaa, aurinkoista maanantaita ja laskiaisviikkoa!

MP & Pyry rv 25

 

pitkästä aikaa taas... =) ei oikein aina tahdo ehiä koneelle ku tekemistä olis kotona ja poika on ollu vallan hulvattomalla tuulella että on saanu taas perässä painaa

PakkoSaadaRuokia Pirkan etelä-afrikkalaiset vihreät viinirypäleet,ne on rasioissa ja nekin pitää valikoida tarkkaan koska mulle kelpaa ainoastaan ne ihan pienet rypäleet,ne on parhaimpia. Cittarista saatavat 1kg pusseissa olevat naposteluporkkanat,ihan parhaita!!!! muut porkkanat ei kelpaa. Punainen ja keltainen paprika. pirkan miniluumu tomaatit,Feta salaatti ja liptonin vadelma ja mansikka tee... ja paprikat ja porkkanat aika usein pitää vielä dippailla Holiday-dippiin... hei olenko vähän tarkka tai jotain???
Asutaan vielä pienessä kylässä mistä pirkan tuotteita ei saa lainkaan joten voitte vaan kuvitella paljon autolla saa suhata isommille pihoille hakee emännälle herkkuja...

Synnytys
eipä jännitä,olen kyllä kovasti asiaa miettiny... toinen tulossa kuitenkin niin on jo jonkinlainen haju mitä tulee tapahtumaan,mutta eihän mikään synnytys ole samanlainen.. itelle ei ilokaasu ekalla kerralla auttanu enkä todellakaan aio sitä enää kokeilla,mulla meni ihan hallinta itteeni sen kanssa. epiduraali kyllä pelasti. ei kipuja,ei mitään.. vaikka monitorit kertoi aika hurjista suppareista. sain vielä oksitosiinitipat vauhdittaa menoa,siksi supparit oli kovia.. omasta mielestä epin laitto ei sattunu,tai sit en osannu vaan sitä kipua tuntea ku laitto vaiheessa mulle tuli kaks todella järkyttävää supistusta ja piti vaan keskittyä olee paikallaan,oli muuten helpommin sanottu ku tehty.. mut sit se taivas aukeni ku epi alkoi vaikuttaa... =)

Parisuhde
ollu välillä aika kovalla koetuksella... :ashamed: kuten aiemmin olen kertonu ettei ole ollu helppo raskaus niin,ei ole todella ollutkaan. räjähdyksiä tulee ja menee... nyt on onneksi aika paljon helpottanu ja mieskin tietä etten oikeasti ole tälläinen raivohullu... välillä vaan itteensä harmitaa todella paljon huutaminen miehelle ja pojalle.. joten jaksamisia kaikille todella paljon näihin parisuhde kiemuroihin... :hug:

ihania massukuvia olette laittanu,kattelen niitä kateellisena ku oma maha ei tahdo kasvaa..

Kävin päivällä ylimääräisellä neuvolakäynnillä ja kuunneltii sydänäänet ku rusina on ollu paripäivää todella todella hiljaa... mutta hyvin se pikkanen sydän siellä jumputti ja heti alkoi hullu potkiminen... ei tainnu tykätä häiriöstä.
Joudutaan todennäköisesti hankkimaan tuplavaunut kun tuo poika on niin vilkas,että pääsen sitten lasten kanssa omin päin jonnekkin kulkemaan. Valinta vaikea eikä oikein viittis uusiakaan ostaa ku en usko että niitä tulee kauaa käytettyä. Huutonettiä olen selannu ja kaikki varteenotettavat tuplat on jossain pirun kaukana. haluan kuitenki ite käydä toteamassa että vaunut on hyvässä kunnossa. sit jos ei käytettyjä löydy niin pakkohan se on uudet ostaa...
eli te joilla on tuplat,suositelkaa hyviä... omassa mielessä ei ole ku briot tai emmaljungat,mutta kaikki vinkit otetaan vastaan,ja hyvät ja huonot puolet..

jaksamisia kaikille,taidan mennä takaisin sohvalle virkkaamaan rusinalle peittoa... =)

lilli ja rusina 21+6

 

Mussupussu kateellisena ja kuola valuten kattelin tota kakkua!!!!! ja oli varmaan todella hyvää...

 

Heippa naiset!

Mussupussuv Ihana kakku, melkoinen leipomismestari sun miehes!
Ja hyvä että pääsit tarkastukseen, otettiin hyvin vastaan ja että kaikki oli kunnossa!

Itellä vähän kans sellanen, että en haluis olla ylihysteerinen, ylireagoiva odottaja joka turhaan käy missään tarkistuksissa. Muistelen vaan kuulleeni että joku tuttu esim oli huolissaan mennyt polille, että on supistuksia hyvin alussa, jotka sitten ilmeni ilmavaivoiksi! Vähänkö nolottais.... Mutta meitä on moneksi ja parempi tarkistuttaa asiat kuin huolehtia! Ja toiv sairaanhoitohenkilökuntakin sen ymmärtää.

Mäkin sain tänään kakun, kylläkin leipomosta, mies kävi hakemassa kun on mun synttärit tänään. Heh samalla kun kävi viemässä mun pissanäytteen labraan, ettei mun tarttenut kipeenä, flunssa iski, lähtee sitä viemään. Kultainen on hänkin!

Ja pissassa ei sitten ollut proteiinia, ei sokeria, eikä merkkiä virtsatietulehduksesta. Hyvä niin! Että ainoa mikä voisi olla on hiiva, kun jotain tuntemusta on mutta ei oikein ota selvää, kun muutenkin häpyyn ja alavatsaan vähän vihloo ja on kipeenä. Tiiä häntä. Täytyy kattoo jos kävis varuksi hakeen hiivakuurin.

Ilmeisesti tuo kohtu kasvaa edelleen niin, että on niitä kasvukipujakin. Onko muilla? Sivut on kipeenä ja sitten on jotenkin aika ajoin vihlonut tuohon ihan mahan päälle navasta alaspäin. Mitähän se voisi olla...

Sitten vielä apua näihin liitoskipuihin kyselen. Miten pärjäätte niiden kanssa? Minä en pääse kohta liikkeelle ollenkaan ja autolla ajo ei suju enää nytkään. Ihan kamalaa, kun ajattelen montako viikkoa on vielä edessä. Lattialta en myöskään meinaa ylös päästä, jos sinne satun eksymään. Olisikohan tukivyöstä apua? Kaikki neuvot otetaan kiitollisena vastaan.

Uneliaalle vastauksena, että tosiaan kannattaa kysyä kunnan apuvälinelainaamosta sellaista SI-tukea kokeiltavaksi, että jos auttaa. Toisilla auttaa ja toisilla ei. Meillä sen sai vaan käydä hakemassa, mutta jossain kunnissa tarttee ehkä lähetteen neuvolasta tai fysiolta. Mutta varmasti sieltä lainaamosta osaavat sanoa mitä tarvitaan! Mulle on lisäksi täällä palstoilla suositeltu magnesiumia, akupunktiota ja jostain kuulin myös osteopatiasta.
Lisämagnesium on itsellä käytössä, mutta noihin muihin hoitoihin en ole vielä uskaltautunut lähteä. Ehkä menen jos tämä jatkuu pahana, eikä helpota.
Toisilla tosiaan kipua on selässä, toisilla etupuolella häpyliitoksessa. Ja varmaan sitten molempiakin löytyy. Odotan mielenkiinnolla jos tähän päälle tulee vielä selkäpuolen kipu :kieh:

Mutta sellaisia tällä kertaa! Jatkan flunssan potemista vilttien alla.

Hyvää viikkoa ja oloa naisille mahoineen!

T.Ripe + Elvis 24+0 poks :heart:

 

Mussupussu onpa sulla ihana mies kun oli kakunkin leiponut

lilli80 voisit kyllä saaja multa osan tästä mahasta kun tää kasvaa ihan silmissä.

parisuhteesta me olllan oltu mun miehen kanssa kohta 8 vuotta naimisissa ja ollaan varmaan suurimmat tappelut tapeltu mitä nyt "äiti kieltää isä lupaa" kuvio aiheuttaa tiukkaa keskustelua ja se jos ärähtelen turhista asioista lapsille esim jos mua supistelee olen todella kärtynen.

[/b]synnytys pelottaa ensimmäinen oli helppo luomutapaus ihan itsestään 16 tuntia toinen käynnistettiin 2 vuorokautta ja sain jonkun kipupiikin joka ei sopinut ja ihan hirveä nämä kaks varmaan sektio koska viime talvena mursin häntäluun ja loukkasin lantion niin ei varmaan saa synnyttää normaalisti ja en haluaisi sektiota koska pelkään sitä toipumista.

Tänään on taas supistellut vinhasti eilen lupasin viedä tytöt kylpylään uimaan ja tyttö kysykin "äiti tulethan sinäkin uimaan meidän kanssa ja eihän sitäkin tarvi perua vauvojen takia" taidanpa mennä vaikka pää kainalossa. Likat on niin tottunut siihen että kulen niiden kanssa ja touhuan että vaatii jo niiltäkin ymmärrystä että kaikkea ei voi