Pyry syntyi sunnuntaina 23.5.2010 klo 11, rv 38+6.
Mitat: paino 3,4 kg, pituus 51 cm, pipo 35,5 cm. Pisteet: 9
Synnytys oli HELPPO ja NOPEA, kestoksi merkattiin n. 6 tuntia, joista synnytyssairaalassa n. 2 tuntia. Ei repeämiä, ei tikkejä.
Oma veikkaus synnytyksen käynnistymiseen: shoppailu, seksi, siivous, v*tutus
Näin se meni:
Heräsin yöllä supistuksiin. Olivat kivuliaita, mutta siedettäviä. Epäsäännöllisiä tosin, väli 2-5 min. ja kesto n. 10 sek. Herätin miehen. Halusi nukkua vielä aamuun. Tarkastin sairaalakassin, otin Panadolia, siivoilin, kävin suihkussa... Herätin miehen puoli kahdeksalta, että nyt vauhtia s*tana, Pyry ei odota. Soitin autosta matkalta sairaalaan. Kätilö siellä että joojoo, vielä kestää kauan, olisit pysynyt vielä kotona, mutta tuu nyt kun oot jo matkalla. :headwall: Se on niiiiiin kiva kun ne kätilöt aina tietää SINUA paremmin. Joo, olin ihan hemmetin kiukkuinen! Sairaalassa laittoivat vielä puoleksi tunniksi käyrälle ennen sisätutkimusta. Ilmoitin suoraan, että mähän en hemmetti sitten makuuasennossa kärvistele, niin toivat keinutuolin. Hyräilin jotain typerää kappaletta supistusten ajan, mutta se helpotti tosi paljon, suosittelen! Kätilöiden vuoro vaihtui, ONNEKSI, koska se joka käyrälle laittoi, haisi todella paljon TUPAKALTA. Yök! Kaikki aistit terällään siinä ja toinen kehtaa hönkäillä siinä! Uusi kätilö oli ihana! Pirtsakka nuori nainen, joka sisätutkimuksen jälkeen totesi, että jahas, eiköhän lähdetä synnyttämään, mitäs kivunlievitystä laitetaan?
Mentiin saliin, ehdin nippanappa saada spinaalin (olin jo melkein kokonaan auki) ja sitten vitsailtiin siinä ja katottiin piirrettyjä telkkarista. Kätilö sanoi että nyt puhkaisen kalvot ja laitan anturin vauvan päähän ja sitten ponnistetaan. En saanut mitään omia supistuksia vahvistavaa, vaan omilla mentiin. Tunsin ne pienenä paineena. Ponnistusvaihe kesti 10 min., enkä tuntenut juuri mitään. En ainakaan kipua.
Päästiin perhehuoneeseen, jee. Kotiinlähtö vähän viivästyi, koska vauvalta löytyi reikä sydämestä, joka ei sitten ultrattaessa ollutkaan mitään vakavaa. Paino myös laski aika jyrkästi, mutta nyt kotona maitoa tulee varmaan paremmin. Ainakin vauva vaikuttaa tyytyväisemmältä. Huomenna painokontrolli. Rinnanpäät on kovilla, mutta kestävät toistaiseksi Lansinohin avulla. Jälkisupistukset on helvetillisiä ja joudunkin ottamaan kipulääkettä. Koitin olla ilman, mutta ei siitä tullut mitään. Synnärille jäi n. 8 kiloa, maha on jo ihan olematon. Ne loput kilot lähtee sitten imettämällä. Wiillä ajattelin kevyesti joogata kotona, kuten esikoisen vauva-aikanakin.
Kotona sujuu hyvin. Kaikki on vähän liiankin hyvin, että odotan koska herään tästä unesta ja menen OIKEASTI synnyttämään.
Pyryllä on tuuhea ruskea tukka, suuret tummansiniset silmät, pusuhuulet, äidin sirot kädet ja pitkät kynnet, isän jämäkkyys ja hemmetin kova itkuääni!
Onnea kaikille muille jo vauvansa saaneille ja tsemppiä tulevaan vielä odottaville!
Kuten muistelinkin, paras varuste sairaalassa olivat ehdottomasti omat vaatteet vauvalle ja itselle. Ja Pyryn kokoiselle jässikälle vaatekoko 44 cm on oikein passeli! Myös luomu kivettömät luumut olivat hyvä juttu vatsan kannalta.
MP & Pyry 2,5 vrk