Auringosta ei täällä paljoa nautita, täällä kun jyrisee ja sataa ja myrskyää niin, etten taida ulos lähteä tänään lainkaan, brrrrrr!
Se sitten poika vissiin on harrastanut break dancea tuolla masussa päällään ja tehnyt 180 asteen käännöksen, kun viime yönä sai sitten tuta ne potkut toisessa kylessä pitkästä aikaa. Onhan se kiva, että kuuntelee äityliään... mutta kun hää on majaillut yhdessä asennossa niin pitkään ja nyt peppu tuntuu tuolla oikealla puolen, niin tuntuu myös, että olis joku kudos revennyt sisäpuolelta, vähän niinkun
Mynttikin tuumaili omastaan. Olo on kuin hakatulla
Ja eilen sain tietty kaupungilla kävelemisestä vielä säryn häntäluuhunkin vaihteeks, mutta löyty isyyspakkaukseen niitä suklaasikareita kuitenkin, ei tarvitse netistä tilailla.
Vaunun patjasta. Meillä on Brion Happy-vaunut pehmeällä kantokopalla ja miun mielestä se tuntui tosi kovalta se pohja. Niinpä lainasin kaverilta tällaisen: http://www.babysam.dk/helsemadras.aspx
Teksti on tanskaksi, mutta kuva varmaan kertoo hieman
Syyshortensia, laita ihmeessä kuvaa kehdosta kun saat valmiiksi, 100-vuotias kehto on varmaan aivan superkaunis! Meillä on oma edelleen kesken...
Maira täällä on myös alkanut nuo yölliset (kivuttomat) mahankovettumiset, muutaman kerran on niihin heräillyt. Kovettumisia on taas alkanut päivisinkin tulla enemmän, kun olivat melkein pari kuukautta poissa. Nyt meinaa vaan henki salpautua harkkareiden yhteydessä.
Ihanaa kuulla, että
Mipsulla ja Millalla on asiat hyvin!
Ja tsempit teille, joilla on vaavit perätilassa. Eiköhän tässä ole vielä aikaa, toivottavasti kääntyilisivät itse! Muutamalla kaverilla kiepsahti vasta ihan loppumetreillä, joten elkää heittäkö toivoanne!
Minuu arveluttaa nyt tuon miehen tulevat duunimatkat. Eilen sanoin, että kai se nyt ymmärtää, että on olemassa riski, ettei se pääse mukaan synnytykseen ja kyllä hän sanoi ymmärtävänsä. Jotenkin riipaisi sisältä, että eikö hää sit hinnalla millä hyvänsä halua olla mukana. Sille kun työ on aina ollut niin tärkeetä ja joskus tuntuu, että oon jäänyt sen jalkoihin
Luonto ei anna kuitenkaan periksi sitä ruikuttaa jättämään keikkoja väliin. Blaah. Tosin en kyllä antais sille varmaan ikinä anteeks, jos se missais esikoisensa syntymän, joten varmaan otettava vaan härkää sarvista ja mainittava asiasta. Reissut sijoittuvat siis 2,5vkoa ennen laskettua aikaa, tosin ovat ihan muutaman päivän rykäisyjä.
Njooh. Jospa tänään saisi hiottua ja maalattua kehdon jalustan ja vaikka pestyä jääkaapin. Meillä on myös tuota koirankarvaa ihan joka puolella ja kiukuttaa kun imuroinnin jälkeen ei mene kuin päivä niin kaikki kalusteet näyttää olevan tehty jostain turkista. Mur mur -päivä.