Moikka!
Täällä jäi vähän kirjoittelu, kun käytiin hakemassa vauva kotiin =) :heart:
Eli keskiviikkona 8.6. rv 39+5 meille syntyi aivan ihana ja valloittava poikavauva. Miehellä oli mittaa 3710g/50cm, pipo 36cm.
Vähän synnytyskertomusta voisin sitten tähän kirjoitella. Taustatietoina sen verran, että synnytys oli minulle toinen. Ensimmäinen synnytys meni hyvin. Epiduraalilla ja muutamalla tikillä selvisin siitä. Ekan synnytyksen kesto oli vesien menosta 6h50min ja supistusten kunnolla käynnistyttyä 5h35min (mikä siis virallinen aika). Ajattelin, että toinen synnytys sujuisi mahdollisesti hyvinkin nopeaa tahtia. Äitini synnytti aikanaan nopeasti meidät 3 siskosta.
No, sitten tähän viimeisimpään synnytykseen... =) Niinkuin aiemmin kirjoittelin, niin mullahan siis alkoi tulla veristä limaa maanantaina rv 39+3. Tiistaina vuoto jatkui, tosin vähemmän verisenä. Mitään ei kuitenkaan alkanut tapahtua. Mies oli iltavuorossa, ja me paineltiin tiistai-iltana meidän pian 3 vuotta täyttävän esikoispojan kanssa rauhassa saunaan. Nautiskeltiin kahdestaan saunan löylyistä. Mitään ei vieläkään alkanut tapahtua. Laitoin pojan nukkumaan ja kömmin sänkyyn itsekin.
Nukuin oikein erityisen hyvin. Heräsin yöllä vessaankin vain kerran. Keskiviikkona aamulla klo 7 aikoihin heräsin virkeänä ja menin vessaan. Mielessä oli, että voitais heti aamusta käydä koko perheen voimin vielä ruokakaupassa synnytystä odotellessa. Toisin kuitenkin kävi.
Nousin pytyltä ylös ja tunsin, että jotain valuu. Oletin, että nyt tuli taas lorahtamalla sitä limavuotoa. Vaan ei ollut limaa, vaan ihan selkeästi kunnon loraus lapsivettä. Sitten lorahti lisää. Menin tönimään mieheni ylös. (Hänkin oli kömpinyt iltavuorosta yöksi kotiin.) Tokaisin vaan, että nyt meni kyllä vedet. Mies nousi salamana pystyyn, että jaahas. Sitten lorahti taas lisää. Pyysin miestäni, että hakee mulle kellarista pyyhkeen. Sitä vettä tuli niin runsaasti. Mies kipaisi hakemassa pyyhkeen ja kuljin sitten saunapyyhe jalkojen välissä etsien tavaroita, joita tarvitsisi sairaalaan mukaan. Yhtään ei vielä supistellut, mutta ajateltiin, että lapsivettä tulee kuitenkin niin paljon, että aletaan tehdä lähtöä. Esikoinenkin pitäisi ehtiä viedä hoitoon. Jännitin vain, että synnytys voi edetä nopeastikin, kunhan se kunnolla alkaa.
Pakattiin kamat kasaan ja siinä tohinassa esikkokin heräili. Laitettiin pojallekin kassiin tavarat valmiiksi ja päästiin lähtemään kotoa siinä klo 8 maissa. Vietiin poitsu mummolle ja papalle ja suunnattiin synnytyssairaalalle, joka meillä siis KOKS. Sairaalaan saavuttiin siinä 8.30 aikohin. Vieläkään ei ollut tullut kunnon supistuksia. Muutaman kipeän olin tuntenut, mutta eivät ne mitään kunnollisia vielä olleet. Erilaisia silti kuin pelkät harjoitussupparit.
Ilmoitin äitiyspolin tiskillä, että ajattelin lähteä tänne, että vedet menivät kotona. Tiskin takana kätilö pyysi äitiyskortin ja etsi tietoni valmiiksi. Sitten siirryttiin käyrille. Vieläkään ei kunnon supistuksia. Silloi tällöin tuntui vähän, mutta en pitänyt niitä minään. Tiesin kyllä mitä kunnon supistukset ovat.
Minut laitettii käyrien jälkeen lääkärille, joka tutki ultraäänellä lapsivesitilannetta ja teki alatutkimuksen. Ultralla arvioituna vauvan koko oli 3600-3700g, minkä kuuleminen helpotti. Ei ainakaan mitään valtavaa vauvaa pitäisi olla tiedossa. Kohdunsuu oli 2cm auki, kanavaa vielä kuitenkin jäljellä, ja lapsivettä vähän. Hän oli sitä mieltä, että tipalla voisi käynnistää, kun tilanne tämä.
Siirryimme synnytyssaliin, jossa mukavan tuntuinen, ehkä nelikymppinen kätilö otti meidät vastaan. Hän ihmetteli, miksi lääkäri halusi kiirehtiä synnytyksen kanssa. Itsekin olin vähän hämmentynyt, ja halusin vielä odottaa, josko supistuksia tulisi itsekseen. Kätilön kanssa keskusteltiin, ja sovittiin, että kävisimme mieheni kanssa syömässä sairaalan ravintolassa ja katsottaisiin sitten tilanne uudelleen. Niinpä lähdimme rakkaan kanssa lounaalle.
Kun olimme syöneet, palasimme synnytyssaliin ja kutsuimme kätilön paikalle. Päätimme, että koska supistuksia tulee harvakseltaan, vauhditetaan oksitosiinilla. Niinpä sain kanyylin ja tippapussin kaveriksi. Supistuksia alkoi viimein tulla 10 minutin välein tipan avulla klo 12 aikoihin, 5 tuntia vesien menosta.
Jonkin aikaa puhaltelin supistusten kanssa kiikkutuolissa, mutta sitten ajattelin, että haluan ilokaasua. No sitähän sai seinästä, joten kätilö laittoi kaasumaskit valmiiksi. Hän haki myös muovipussin ja kaarimaljan, jos alkaa yököttää... No, ei yököttänyt. Muutaman hönkäilyn jälkeen ilokaasu teki tehtävänsä ja nauroin vedet silmissä supistusten välillä
Miehenikään ei voinut olla nauramatta mulle, kun hihittelin ja nauroin ilman syytä.
Synnytys lähti etenemään kivasti, eikä sitten enää naurattanut. Alkoi tehdä jo tosi kipeää. Kätilön kanssa oltiin puhuttu, että voitaisiin spinaalia kokeilla, jos siltä alkaa tuntua. Halusin kuitenkin ensin selvitä ilman puudutteita ja mennä tuntojen mukaan. Sain kaurapussin selän taakse helpottamaan kipua. Pärjäsin näillä 3 tuntia, kunnes alkoi tuntua, että juu kyllä se spinaali kelpaisi... Kätilö tilasi anestesialääkärin paikalle ja kampesin mieheni avustamana vielä vessaan. Lyhyen vessareissun aikanakin ehti tulla kaksi todella kipeää supistusta, joista selviäminen ilman ilokaasua tuntui haastavalta. Aloin olla todella tyytyväinen, että puudutus oli jo tulossa.
Ihanalta tuntui, että mieheni oli koko ajan mukana ja auttoi parhaansa mukaan. Rakas tarjoili juotavaa ja auttoi vessareissuilla, joista selviäminen yksin olisi ollut tippavehkeiden kanssa ja supistusten kourissa hankalaa. Olo oli turvallinen ja luottavainen. Ja vaikka kipu tuntui kovalta, tunsin, että nyt pitääkin sattua, kun ollaan tärkeässä tehtävässä =)
No, kun sitten pääsin vessasta, siirryin sänkyyn ja anestesialääkäri tuli puuduttamaan klo 15 jälkeen. Puudutuspiikki tuntui hyttysenpistolta ja se vaikutti välittömästi. Voi sitä autuutta, kun puolen minutin kuluessa kivut hellittivät täysin. En tarvinnut ilokaasua enää lainkaan. Saatoin vain köllötellä ja kerätä voimia ponnistukseen.
Tunnin verran sain lepäillä, sitten alkoi puudutuksen teho hiljalleen kadota. Aloin tuntea painetta klo 16 maissa. Tuolloin vaihtui kätilöillä vuoro. Minua hoitanut kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ennen vuoronsa päättymistä vähän ennen klo 16. 7 cm auki ja reunat kadonneet. Saimme mieheni kanssa ohjeet soittaa heti kelloa, jos paine alkaa tuntua voimakkaalta.
Klo 16 jälkeen sanoin kullalle, että soita vaan sitä kelloa. Uusi kätilö saapui paikalle vähän neljän jälkeen ja totesi tutkittuaan, että pää on jo tulossa ja kohdunsuu täysin auki. Saisin siis alkaa ponnistaa heti, kun siltä tuntuu. Sitten alkoi jännittää =) Enää ei menisi kauaa, että saisin nähdä nyytin.
Kokosin itseni ja aloin ponnistella. Paria asentoa koitin, mutta kyljellään tuntui tällä kertaa mukavimmalta. Toisella kädellä kannattelin ylempää jalkaa ja ponnistin supistusten mukana niin kovaa kuin kykenin.
Montaa kertaa ei tarvinnut työnnellä, kun pää syntyi ja pian loputkin. Pikku prinssi oli maailmassa klo 16.39 :heart:. Kätilön kuivailtua vauvaa hetkisen, alkoi ihana, sydäntä lämmittävä parku ja pian sain pienen lämpimän mytyn paitani alle. Olo tuntui hämmentyneen onnelliselta. Nyt meidän perhe sain neljännen jäsenen :heart:
Olimme 2 vrk sairaalassa ja perjantaina kotiuduttiin. Huomenna meidän pieni prinssi täyttää viikon ja kaikki on mennyt hyvin. Vauva on ihanan rauhallinen ja hyvä syömään ja nukkumaan. Ei olo voisi onnellisempi olla :heart: Isoveikkakin on innokas ja kovasti tykkää ja haluaa hoitaa. =)
Tsemppiä kaikille, joilla synnytys vielä edessä!
Ja anteeksi, tuli aikamoinen romaani...
neito84 + pikku prinssi 6 vrk
