Kesäkuun kullanmurut , se on meidän kuukausi <3
- Viestiketjun aloittaja mmilia08
- Ensimmäinen viesti
Pähkämö
Joosukalle paljon onnea :flower:
Ja Pyyterille tsemppiä, jos koitokseen tulee lähtö! Vai joko on tullut?
Ja Pyyterille tsemppiä, jos koitokseen tulee lähtö! Vai joko on tullut?
Kiitos kaikille tsempeistä 
! Ei tullukkaan vielä lähtö :kieh:. Supistukset loppu ja ne oli vaan ennakoivia, ei vielä tositoimia tarkottavia. Kyllä sais jo tulla lähtö, oon sitä mieltä. Alkuillasta sekstailtiin pitkästä aikaa, josp se antas vähän vipinää ja tulis lähtö lähipäivinä .
Joosukka paljon onnea poikavauvan johdosta :heart:!
Pyyter ja Otto 37+4
! Ei tullukkaan vielä lähtö :kieh:. Supistukset loppu ja ne oli vaan ennakoivia, ei vielä tositoimia tarkottavia. Kyllä sais jo tulla lähtö, oon sitä mieltä. Alkuillasta sekstailtiin pitkästä aikaa, josp se antas vähän vipinää ja tulis lähtö lähipäivinä .Joosukka paljon onnea poikavauvan johdosta :heart:!
Pyyter ja Otto 37+4
onnittelut taaski vauvautuneille <3
onse jännä huomata miten tähänki pinoon alkaa vauvoja kuitenki syntyy vaikka tuntuu et monet viel odottelee vaan -nim. yksi niistä jotka odottaa ja odottaa...
tosin ei mulla oo vielä mitää kauheeta kiirusta. eniten nyt odotan sitä torstain äitipolikäyntiä, jollon mun pitäs saada tietää käynnistyspäivä. Mikäli lääkäri ei pyörrä puheitaan, toivottavasti ei ! en kestäis jos joutuisin jännittää et tuleeko tää edes kesäkuussa. laskettu kun on vasta 29pv.. -.-
poltin itteni tänää sillei tosi söpösti. TAAS! :O
eikä mitää tuntemuksia mistää, tosin viikkojaki vasta 36+jotai. keskiviikkona 37.. ei oo nyt suppaillukkaa ku pari kertaa päivässä.. Ois vaan pitäny sitten kuitenkin lähtee sinne mökkeilee, minne mua kiellettii viimeviikolla lääkärin toimesta lähtemästä, oisin kuulema synnyttäny sinne. :O vaikkei ees tutkinu paikkoja mut kuulemma nii pitkä matka ois ollu et sen takia, auton tärinä jotenki ois aiheuttanu sen. en kyllä usko. kun nyt ei ole mitään sitte..
kyl tää tällane lomailu on iha kivaa, siis vielä joku viikko tai kolme ni tällasta et oon vaa isompien lasten kanssa <3 kyl se sopii. sit ku vauva tulee niin sithä sitä oonki siinä kiinni aikalailla ainaki ekat kuukaudet et ei mua nyt kauheesti haittaa ettei se oo viel tullu mut kyllä oon jo valmistautunu siihe et vois se sieltä sen puolesta alkaa jo tulemaan.
jos koht menis sisälle koko perhe ja tytöt nukkumaa ja sit vois ite katella hetken töllöö ja siirtyy kans unille :> jospa sais vaikka unta.. tekis mieli jotenki vielä valmistautua enemmä vauvan tuloon, mut en keksi miten. ei oo mitää oikein sellasta mitä vois viel tehä ehdotuksia? :>
onse jännä huomata miten tähänki pinoon alkaa vauvoja kuitenki syntyy vaikka tuntuu et monet viel odottelee vaan
-nim. yksi niistä jotka odottaa ja odottaa...tosin ei mulla oo vielä mitää kauheeta kiirusta. eniten nyt odotan sitä torstain äitipolikäyntiä, jollon mun pitäs saada tietää käynnistyspäivä. Mikäli lääkäri ei pyörrä puheitaan, toivottavasti ei ! en kestäis jos joutuisin jännittää et tuleeko tää edes kesäkuussa. laskettu kun on vasta 29pv.. -.-
poltin itteni tänää sillei tosi söpösti. TAAS! :O
eikä mitää tuntemuksia mistää, tosin viikkojaki vasta 36+jotai. keskiviikkona 37.. ei oo nyt suppaillukkaa ku pari kertaa päivässä.. Ois vaan pitäny sitten kuitenkin lähtee sinne mökkeilee, minne mua kiellettii viimeviikolla lääkärin toimesta lähtemästä, oisin kuulema synnyttäny sinne. :O vaikkei ees tutkinu paikkoja mut kuulemma nii pitkä matka ois ollu et sen takia, auton tärinä jotenki ois aiheuttanu sen.
en kyllä usko. kun nyt ei ole mitään sitte.. kyl tää tällane lomailu on iha kivaa, siis vielä joku viikko tai kolme ni tällasta et oon vaa isompien lasten kanssa <3 kyl se sopii. sit ku vauva tulee niin sithä sitä oonki siinä kiinni aikalailla ainaki ekat kuukaudet
et ei mua nyt kauheesti haittaa ettei se oo viel tullu mut kyllä oon jo valmistautunu siihe et vois se sieltä sen puolesta alkaa jo tulemaan. jos koht menis sisälle koko perhe ja tytöt nukkumaa ja sit vois ite katella hetken töllöö ja siirtyy kans unille :> jospa sais vaikka unta.. tekis mieli jotenki vielä valmistautua enemmä vauvan tuloon, mut en keksi miten. ei oo mitää oikein sellasta mitä vois viel tehä
ehdotuksia? :>
Pähkämö
anjelle myös onnea :flower:
pupeltaja Jos et enää keksi mitään, mitä pitäisi tehdä ennen vauvan tuloa niin entäs, jos ihan vaan ottaisi rennosti?
No joo, tiedän - se on tosi vaikeaa ja itsekin poden huonoa omaatuntoa, jos en päivän aikana aina häärää jotakin. Mutta tärkeäähän se voimien kerääminenkin on, kun sullakin on noita vanhempiakin lapsia siinä niin ne ekat kuukaudet vie varmasti voimia. Eli lunkisti vaan, varsinkin ensi viikolle luvatuilla helteillä
pupeltaja Jos et enää keksi mitään, mitä pitäisi tehdä ennen vauvan tuloa niin entäs, jos ihan vaan ottaisi rennosti?
No joo, tiedän - se on tosi vaikeaa ja itsekin poden huonoa omaatuntoa, jos en päivän aikana aina häärää jotakin. Mutta tärkeäähän se voimien kerääminenkin on, kun sullakin on noita vanhempiakin lapsia siinä niin ne ekat kuukaudet vie varmasti voimia. Eli lunkisti vaan, varsinkin ensi viikolle luvatuilla helteillä
Otokka
Paljon onnea vauvautuneille!
Täällä yksi odottelija. Tänään on siivottu, vihdoin saatiin pinnasänky siirrettyä pikkaraisen huoneesta meidän makkariin ja saunakin on lämpeämässä. Sitä viimeistä s:ää voisi harkita, mutta kun on niin hankala olo ettei millään viitsisi... Lisäksi olen syönyt tänään tosi tulista ruokaa. Supistuksia tulee herkästi, kun puuhailee, mutta ei niissä tunnu olevan paljon jytyä.
Ensi yönä olisi erittäin hyvä aika aloittaa maailmaan tuleminen, c´mon pikkarainen! Tule tule jo!
Otokka ja ElmoPikkarainen 40+1
Täällä yksi odottelija. Tänään on siivottu, vihdoin saatiin pinnasänky siirrettyä pikkaraisen huoneesta meidän makkariin ja saunakin on lämpeämässä. Sitä viimeistä s:ää voisi harkita, mutta kun on niin hankala olo ettei millään viitsisi... Lisäksi olen syönyt tänään tosi tulista ruokaa. Supistuksia tulee herkästi, kun puuhailee, mutta ei niissä tunnu olevan paljon jytyä.
Ensi yönä olisi erittäin hyvä aika aloittaa maailmaan tuleminen, c´mon pikkarainen! Tule tule jo!
Otokka ja ElmoPikkarainen 40+1
Viimeksi muokattu:
pähkämö heh, nii voisha sitä totaki koittaa, et ois vaa ja ottais rennosti, mut kun on jotenki semmone "pesänrakennusvietti" päällä, en vaa tiiä mihin sitä toteuttais helteillä ei kyllä paljo huvita mitään muuta ku istuu tossa ulkona ja syyä jätskiä vaan pakko varmaa mun olla varjossa ku tosiaa nyt oon iha palanu -.-
helteillä ei kyllä paljo huvita mitään muuta ku istuu tossa ulkona ja syyä jätskiä vaan pakko varmaa mun olla varjossa ku tosiaa nyt oon iha palanu -.-Onnea Anjelle ja Joosukalle!
Voi miten kärsimättömäksi sitä tuleekaan..14päivää jälkellä ja sen lisäksi vielä se toiset 14....järkyttävän pitkä aika.
Ja ei mitään oireita...taaskaan. Niin, no jos ei lasketa sitä aamun vessakäynnin jälkeen järjetöntä supistusta, joka ilmeisesti johtuu siitä että rakko tyhjenee ja vauva painuu alemmas.. Tai en minä tiedä mitä silloin tapahtuu, mutta kiitettävä pitkä viiltely kyseisen toimituksen jälkeen.
Muutoin saanut kyllä tehdä ihan kaikkea eikä tietoakaan mistään.
Tänään on alkaa 39.s viikko..Sieltä syksystä katsottuna aika mennyt kyllä todella nopeaan. Voih, jos tää oli sitten viimeinen raskaus tässä elämässäni. Pitikö tästä muistaa nauttia joka päivästä? Piti, vaan taisin kiireessä unohtaa.
Tänään taidetaan suunnata esikoisen kanssa puistoon nautiskelemaan ja iltapäivällä onkin neuvolatädin luona vierailu. Pääsee kuulemaan taas viikon saaliin painon suhteen. Hävettää, mutta en ole jaksanut enää viitata kintaallakaan siihen mitä syön. Kun joka tapauksessa joudun pudottamaan ne 10 kiloa, niin ei siinä konkurssissa enää pari ylimääräistä kiloa tunnu missään. =)
Mutta nyt alkaa aamupuhteet, jaksamisia kaikille jotka vielä ovat yhdessä koossa ja ihania hetkiä jo jakautuneille!
Voi miten kärsimättömäksi sitä tuleekaan..14päivää jälkellä ja sen lisäksi vielä se toiset 14....järkyttävän pitkä aika.
Ja ei mitään oireita...taaskaan. Niin, no jos ei lasketa sitä aamun vessakäynnin jälkeen järjetöntä supistusta, joka ilmeisesti johtuu siitä että rakko tyhjenee ja vauva painuu alemmas.. Tai en minä tiedä mitä silloin tapahtuu, mutta kiitettävä pitkä viiltely kyseisen toimituksen jälkeen.
Muutoin saanut kyllä tehdä ihan kaikkea eikä tietoakaan mistään.
Tänään on alkaa 39.s viikko..Sieltä syksystä katsottuna aika mennyt kyllä todella nopeaan. Voih, jos tää oli sitten viimeinen raskaus tässä elämässäni. Pitikö tästä muistaa nauttia joka päivästä? Piti, vaan taisin kiireessä unohtaa.
Tänään taidetaan suunnata esikoisen kanssa puistoon nautiskelemaan ja iltapäivällä onkin neuvolatädin luona vierailu. Pääsee kuulemaan taas viikon saaliin painon suhteen. Hävettää, mutta en ole jaksanut enää viitata kintaallakaan siihen mitä syön. Kun joka tapauksessa joudun pudottamaan ne 10 kiloa, niin ei siinä konkurssissa enää pari ylimääräistä kiloa tunnu missään. =)
Mutta nyt alkaa aamupuhteet, jaksamisia kaikille jotka vielä ovat yhdessä koossa ja ihania hetkiä jo jakautuneille!
Anjelle onnea vauvasta, sen tästä bongasin äkkisältään. En nyt kommentoi muihin, kun tulen pikasesti laittamaan lyhennetyn kertomuksen meitin pojun synnytyksestä
1.6.2011 mulla oli tosi outo olo koko aamun. Paskatti niin maan penteleesti, mutta ei tullu kun pissa aina vaan. yhentoista aikaa olin kaverilla kahvilla ja päivittelin oloani kun on niin kurja ja että paskattaa, mutta ei tuu ei lasta eikä paskaa ;D 12.00 hain nuorimmaisen eskarista ja jouduin pyytää, että saan lainata tarhan vessaa. Tällä reissulla olin varma, että pönttöön lorahti lapsivettä, mutta en ollut varma. Lähdettiin kotiin päin ja puolessa välissä matkaa (5min tarjalta himaan) iski niin hirveä olo. Oksetti, paskatti ja lo oli muutenkin ihan kumma. Sanoin kupukselle, että nyt vauhtia äitillä on ihan kamala olo, mennään äkkiä kotiin. Kotona juoksin vessaan ja otin puhelimen mukaan (olo oli kerrassaan niin omituinen, että oli pakko jos joutuu apua soittamaan) kerkesin istua pöntölle kun alkoi lorisemaan. Säikähdin ihan hirveesti, vaikka tajusin että lapsivedet lorisee, matkalla pikkareihinkin oli tullut kämmenen kokonen märkä läntti. Sitten tyhjeni suoli. Lähin siitä sitten ex-ukon kyydillä sairaalaan, kun oli tiedossa, että kun alkaa supistelee, niin se olis aika nopeaa sitten se toiminta, kun synnytys käynistyy. Keskiviikkona ei kyllä tapahtunut mitään.
2.6 alko aamu käynnistys tableteilla ja toiset saatiin sitten siinä yhden aikoihin. Kolmen maissa olin jo ihan varma, että ei tuu mitään. Puol viiden aiakan kävin sanomassa, että suppareita kyllä tulee, ovat kipeitä, mutat eivät kestä juurikaan kauaa, eli tuskin mitään tekevät. Sovittiin, että katotaan tilanen ruokailun jälkeen viideltä, kun sillon tarkistettais muutenkin, että otetaanko kolmannet käynistys tabletit. Ukolle sanoin, että ei kyllä ole mitään voineet tehdä, niin lyhyt kestoset supparit. Noh sisätutkimuksessa selvisikin, että olen 4-5cm auki ja saatiin mennä synnytyssaliin, jos haluttiin. En halunut, vaan lähdettiin pihalle palloilemaan ukon kanssa. Kuuden aikaan mentiin synnytyssaliin ja laitettiin musaa soimaan, ilokaasu säädettiin pienimmälle. Vähän ennen seiskaa käytiin vielä kävelemässä pihalla, mutta totesin sitten ukolle, että parempi, jos pysyn sittenkin sen ilokaasun luona. Kun päästiin salliin niin supistukset alko olemaan aika tukalia. Pääsin käyrään, jossa yritin seurata suppareita, että saisin ilokaasun ajotettua, mutta käyrä eli ihan omaa elämäänsä ja mun kroppani ja kipuni ihan omaa. Aika pian ne supistukset kävi niin kipeetä tonne alakertaan, että sanoin, jotta ihan kaikki kivunlievitys tänne kiitos. Ilokaasu ei paljoa enää jeesanut ja sitä oltiin jo säädetty isolle.
Lääkäri tuli antamassa kohdunkaulan puudutteen ja se sattui aika nätisti. Meinasin, kun oli puuduttanut toisen puolen, että se riitti, kiitti. Toisesta puolesta ei niin väliä ;D Lääkäri ei suostunut.
Puudute alkoikin jeesaamaan melkeinpä heti ja supistuksia kesti taas ilokaasun voimalla, kun ei tuntunut, että joku yritti viiltää tietänsä ulos mun alakerrasta. Oma isäni taisi sittaa tässävaiheessa ja kännissä. Totesin vaan isukilleni "Faija mulla on taatusti paremmat kännit kuin sulla, jos haluat samanlaiset, niin tänne mukaan vaan!" Aika nopeesti puhelun jälkeen mun supistukset meni ihan hulluiksi. Niissä ei ollu mitään alkua ja loppua. Mä roikuin ilokaasussa ja pudistelin päätäni ihan järkyttyneenä että voiko sellaista ees olla. taisin istuksia siinä vaiheessa relaxbirth laitteessa ja anturi oli jerkun päässä kiinni ottamassa sykkeitä. Mies läksi tupakille hiukkasen ennen kasia ja mä oisin voinut tapaa sen, koska mä en mitään muuta halunu siinä vaiheessa, kun heittää ne piuhat helvettiin ja mennä sauhuille kanssa ja pitää pienen röökitauon synnytyksestä. Tässävaiheessa kätilö tuli ja totesins ille, että en ole edes yhtä hatsia kertaakaan kokeillut pilveä, mutta voisin luulla, että sen vetämisestä tulee sama olo, kun ilokaasusta kertaa 10.
Mulla oli puolessatoistatunnissa ihan pienen pieniä välejä supistuksissa. Ja ksoka niitä välejä ei pystynyt ennakoimaan, niin se tarkotti sitä, että roikuin ilokaasussa, kunnes tunsin, että ei supista ja satu. Sitten hengitin tavallista huoneilmaa onnessani (se on aika tunkkasen olosta se ilokaasun imppaaminen) ja mun päässä helisi ja näin mielessänis ellaisia hopeaneliöitä ainakin sata, jotka helis. Se oli tosi outoa se helinä. Sitten kun supistus alko (eli tauko oli about viiden henkäisyn verran huoneilmaa) niin se alko ihan täysillä. Se oli kuin ois sormia napsauttanut *naps* supistus ja *naps* ei supista. Ne ei noussu eikä laskenut vaan heti satalasissa supisti ja sitten ei supistanut yhtään.
Kahdeksalta tunsin kun pojun pää valahti alemmas ja sydänanturi alkoi liikkumaan edestakaisin sitä synnytyshärveliä vasten. Yritin ilokaasua impaten viestiä ukolle, että soittaa kätilön paikalle, koska ponnistusvaihe on just kohta käsillä. Mutta eihän tuo tajunnu. Sain sitten jotenkin silel huikattua että soittaa, jotta mä tunnen jerkun pään alhaalla, että on ihan hollilla siinä.
Kätilö tuli, ei hajuakaan mitä paikat sano, mutta tilas lääkärin antamaan puudutetta. Mä olin ihan pihalla, että miksi, mä en haluu enää yhtään piikkiä mun pipariini, että mulla on ihan fine olo. Mutta kätilö piti päänsä ja sano, että se otetaan nyt, niin saat ponnistusvaiheeseen kivunlievitystä. Ja tossavaiheessa luultavasti, kun lääkäri tuli, niin mä olisin voinut jo alkaa ponnistelemaan, sillä niiden puudutteiden otto vasta hullua olikin! Mä piereskelin lääkärin käteen (koska ponnistutti) ja ilmeisesti ukkoa nauratti, koska lääkäri totes, että ihan normaalia. Mä olisin nauranut kanssa, jos ei olis tehnyt niin kipeetä tai pitänyt pidättää sitä paskaa (siltä se tuntu) totesin lääkärille,e ttä ne pierut oli nyt pienin sen ongelmista jollei pitäis kiirettä, sillä kohta lentäs muutakin kuin ilmaa.
Puudute veikins itten ponnistustarpeen hetkeksi pois ja menin relaxbirth laitteeseen ponnistusvaiheen ajaksi. Poju oli vielä ylhäällä, joten se piti ponnistaa ekana ihan hollille. No itse en enää tuntenut yhtään supistusta ja kätilö käski ponnistaa ku supistaa, vaan kun ei mua mun mielestä supistanut. Joten mä ponnistin, kun kroppa alko ponnistamaan ja taisin kätilölle tiuskastakkin, että en tunne supistuksia ja että mä ponnistan sitten kun kroppakin. Ja se tepsi. Vaikka pelotti helvetisti, niin oli ollu niin kamala puoltoista tuntia, jotta ajattelin, että mähän perkele tän lapsen ponnistan vaikka repeisin sitten riekaleiksi. Oli aika jänskän tuntusta kun ponnistin pojun ensin synnytyskanavaa alaspäin ja sitten siitä ulos. Hetken piti olla ponnistelematta, kun pää oli tullut ulos, sillä kätilö joutui vetämään käden pois poskelta ja sitten poju jäikin hiukan jumiin, joten kätilön ohjeiden mukaan mä ponnistin ja huusin kuin syötävä ja kätilö veti pojua ulos samaan aikaan. Ja niin sieltä tuli sitten yhdeksän pisteen poika ulos.
Enpä ole koskaan tarvinnut ilokaasua synnytyksen jälkeen, mutta nytpä tarttin. Kun istukka oli synnytetty, kätilö halus tutkia tuliko repeämiä. Mulla oli alapää niin kipeä (ilmeisesti puudutus ei enää toiminut) että huusin kivusta ja ukko pakotti ottamaan ilokaasua. Jälkisupistukset oli kanssa niin hirveitä, että jouduin pyytämään miestä, jotta ottaa pojua, etten murskaa sitä syliini, kun sattu niin että vapisin ihan horkassa. Mies tarjos ilokaasu maskia ja käski vetää sitä. Ja se jeesasikin niihin muutamaan jälkisupistukseen, jotka tuntui tosi ilkeiltä.
Synnytys oli hurja, mutta ainoastaan se puolitoista vikaa tuntia, kun mentiin rytinällä 6 sentistä 10:een ja ponnistettiin pikkupätkää ulos Ilmeisesti noi käynnistyspillerit teki sen, että supistukset olivat tauottomia. Jos joskus joudun vielä käynistettyyn synnytykseen, otan ilman muuta selkäydinpuudutteen, enkä edes yritä lähteä ilokaasulla taplaamaan. Vaikka sillä ja kohdunkaulan puudutteilla pärjäsin, niin aika "tutkalla" mentiin. Ilokaasusta ei kyllä kännejä saa, vaikka sanoinkin ukolle, että tulee sitten vedettyä ekat jurrit synnytyksessä. Siitä tulee sellainen turta ja puutunut fiilis, mutta pää kyllä toimii ja ajatus juoksee. Puhe vaan puuroutuu, niin ettei siitä meinaa muut saada selvää.
Mä hautaan tuon numero vitosen haaveilun joksikin aikaa ja mietin sitten uudestaan, kun olen unohtanut ton pojan maailmaan tulon
Sairaalassa poika nukkui vierellä, en omassa pedissä pitänyt ja niin täälläkin kotona. Mikä on kyllä hiukan hankalaa, sillä ukko pelkää kuollakseen että kierii poitsun päälle, joten nukkuu sohvalla, kun minä en suostu laittaa pojua omaan koppaansa unille, ettei vaan unohda yöllä hengittää.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ollaan saatu erittäin helppo vauva ja ihana Heräilen öisin suukottamaan toista ja kertomaan miten rakas on. Ja tietenkin tarkistamaan, että hengittää...ihan kamalaa miten pelottaa, että unohtaakin hengitellä.
Nyt lähden vaihtamaan herran vaippaa ja painutaan koirulin kanssa ulos.
Paljon supistuksia kaikille niitä haluaville!
Joosukka + Jeremias 5pv(?)
1.6.2011 mulla oli tosi outo olo koko aamun. Paskatti niin maan penteleesti, mutta ei tullu kun pissa aina vaan. yhentoista aikaa olin kaverilla kahvilla ja päivittelin oloani kun on niin kurja ja että paskattaa, mutta ei tuu ei lasta eikä paskaa ;D 12.00 hain nuorimmaisen eskarista ja jouduin pyytää, että saan lainata tarhan vessaa. Tällä reissulla olin varma, että pönttöön lorahti lapsivettä, mutta en ollut varma. Lähdettiin kotiin päin ja puolessa välissä matkaa (5min tarjalta himaan) iski niin hirveä olo. Oksetti, paskatti ja lo oli muutenkin ihan kumma. Sanoin kupukselle, että nyt vauhtia äitillä on ihan kamala olo, mennään äkkiä kotiin. Kotona juoksin vessaan ja otin puhelimen mukaan (olo oli kerrassaan niin omituinen, että oli pakko jos joutuu apua soittamaan) kerkesin istua pöntölle kun alkoi lorisemaan. Säikähdin ihan hirveesti, vaikka tajusin että lapsivedet lorisee, matkalla pikkareihinkin oli tullut kämmenen kokonen märkä läntti. Sitten tyhjeni suoli. Lähin siitä sitten ex-ukon kyydillä sairaalaan, kun oli tiedossa, että kun alkaa supistelee, niin se olis aika nopeaa sitten se toiminta, kun synnytys käynistyy. Keskiviikkona ei kyllä tapahtunut mitään.
2.6 alko aamu käynnistys tableteilla ja toiset saatiin sitten siinä yhden aikoihin. Kolmen maissa olin jo ihan varma, että ei tuu mitään. Puol viiden aiakan kävin sanomassa, että suppareita kyllä tulee, ovat kipeitä, mutat eivät kestä juurikaan kauaa, eli tuskin mitään tekevät. Sovittiin, että katotaan tilanen ruokailun jälkeen viideltä, kun sillon tarkistettais muutenkin, että otetaanko kolmannet käynistys tabletit. Ukolle sanoin, että ei kyllä ole mitään voineet tehdä, niin lyhyt kestoset supparit. Noh sisätutkimuksessa selvisikin, että olen 4-5cm auki ja saatiin mennä synnytyssaliin, jos haluttiin. En halunut, vaan lähdettiin pihalle palloilemaan ukon kanssa. Kuuden aikaan mentiin synnytyssaliin ja laitettiin musaa soimaan, ilokaasu säädettiin pienimmälle. Vähän ennen seiskaa käytiin vielä kävelemässä pihalla, mutta totesin sitten ukolle, että parempi, jos pysyn sittenkin sen ilokaasun luona. Kun päästiin salliin niin supistukset alko olemaan aika tukalia. Pääsin käyrään, jossa yritin seurata suppareita, että saisin ilokaasun ajotettua, mutta käyrä eli ihan omaa elämäänsä ja mun kroppani ja kipuni ihan omaa. Aika pian ne supistukset kävi niin kipeetä tonne alakertaan, että sanoin, jotta ihan kaikki kivunlievitys tänne kiitos. Ilokaasu ei paljoa enää jeesanut ja sitä oltiin jo säädetty isolle.
Lääkäri tuli antamassa kohdunkaulan puudutteen ja se sattui aika nätisti. Meinasin, kun oli puuduttanut toisen puolen, että se riitti, kiitti. Toisesta puolesta ei niin väliä ;D Lääkäri ei suostunut.
Puudute alkoikin jeesaamaan melkeinpä heti ja supistuksia kesti taas ilokaasun voimalla, kun ei tuntunut, että joku yritti viiltää tietänsä ulos mun alakerrasta. Oma isäni taisi sittaa tässävaiheessa ja kännissä. Totesin vaan isukilleni "Faija mulla on taatusti paremmat kännit kuin sulla, jos haluat samanlaiset, niin tänne mukaan vaan!" Aika nopeesti puhelun jälkeen mun supistukset meni ihan hulluiksi. Niissä ei ollu mitään alkua ja loppua. Mä roikuin ilokaasussa ja pudistelin päätäni ihan järkyttyneenä että voiko sellaista ees olla. taisin istuksia siinä vaiheessa relaxbirth laitteessa ja anturi oli jerkun päässä kiinni ottamassa sykkeitä. Mies läksi tupakille hiukkasen ennen kasia ja mä oisin voinut tapaa sen, koska mä en mitään muuta halunu siinä vaiheessa, kun heittää ne piuhat helvettiin ja mennä sauhuille kanssa ja pitää pienen röökitauon synnytyksestä. Tässävaiheessa kätilö tuli ja totesins ille, että en ole edes yhtä hatsia kertaakaan kokeillut pilveä, mutta voisin luulla, että sen vetämisestä tulee sama olo, kun ilokaasusta kertaa 10.
Mulla oli puolessatoistatunnissa ihan pienen pieniä välejä supistuksissa. Ja ksoka niitä välejä ei pystynyt ennakoimaan, niin se tarkotti sitä, että roikuin ilokaasussa, kunnes tunsin, että ei supista ja satu. Sitten hengitin tavallista huoneilmaa onnessani (se on aika tunkkasen olosta se ilokaasun imppaaminen) ja mun päässä helisi ja näin mielessänis ellaisia hopeaneliöitä ainakin sata, jotka helis. Se oli tosi outoa se helinä. Sitten kun supistus alko (eli tauko oli about viiden henkäisyn verran huoneilmaa) niin se alko ihan täysillä. Se oli kuin ois sormia napsauttanut *naps* supistus ja *naps* ei supista. Ne ei noussu eikä laskenut vaan heti satalasissa supisti ja sitten ei supistanut yhtään.
Kahdeksalta tunsin kun pojun pää valahti alemmas ja sydänanturi alkoi liikkumaan edestakaisin sitä synnytyshärveliä vasten. Yritin ilokaasua impaten viestiä ukolle, että soittaa kätilön paikalle, koska ponnistusvaihe on just kohta käsillä. Mutta eihän tuo tajunnu. Sain sitten jotenkin silel huikattua että soittaa, jotta mä tunnen jerkun pään alhaalla, että on ihan hollilla siinä.
Kätilö tuli, ei hajuakaan mitä paikat sano, mutta tilas lääkärin antamaan puudutetta. Mä olin ihan pihalla, että miksi, mä en haluu enää yhtään piikkiä mun pipariini, että mulla on ihan fine olo. Mutta kätilö piti päänsä ja sano, että se otetaan nyt, niin saat ponnistusvaiheeseen kivunlievitystä. Ja tossavaiheessa luultavasti, kun lääkäri tuli, niin mä olisin voinut jo alkaa ponnistelemaan, sillä niiden puudutteiden otto vasta hullua olikin! Mä piereskelin lääkärin käteen (koska ponnistutti) ja ilmeisesti ukkoa nauratti, koska lääkäri totes, että ihan normaalia. Mä olisin nauranut kanssa, jos ei olis tehnyt niin kipeetä tai pitänyt pidättää sitä paskaa (siltä se tuntu) totesin lääkärille,e ttä ne pierut oli nyt pienin sen ongelmista jollei pitäis kiirettä, sillä kohta lentäs muutakin kuin ilmaa.
Puudute veikins itten ponnistustarpeen hetkeksi pois ja menin relaxbirth laitteeseen ponnistusvaiheen ajaksi. Poju oli vielä ylhäällä, joten se piti ponnistaa ekana ihan hollille. No itse en enää tuntenut yhtään supistusta ja kätilö käski ponnistaa ku supistaa, vaan kun ei mua mun mielestä supistanut. Joten mä ponnistin, kun kroppa alko ponnistamaan ja taisin kätilölle tiuskastakkin, että en tunne supistuksia ja että mä ponnistan sitten kun kroppakin. Ja se tepsi. Vaikka pelotti helvetisti, niin oli ollu niin kamala puoltoista tuntia, jotta ajattelin, että mähän perkele tän lapsen ponnistan vaikka repeisin sitten riekaleiksi. Oli aika jänskän tuntusta kun ponnistin pojun ensin synnytyskanavaa alaspäin ja sitten siitä ulos. Hetken piti olla ponnistelematta, kun pää oli tullut ulos, sillä kätilö joutui vetämään käden pois poskelta ja sitten poju jäikin hiukan jumiin, joten kätilön ohjeiden mukaan mä ponnistin ja huusin kuin syötävä ja kätilö veti pojua ulos samaan aikaan. Ja niin sieltä tuli sitten yhdeksän pisteen poika ulos.
Enpä ole koskaan tarvinnut ilokaasua synnytyksen jälkeen, mutta nytpä tarttin. Kun istukka oli synnytetty, kätilö halus tutkia tuliko repeämiä. Mulla oli alapää niin kipeä (ilmeisesti puudutus ei enää toiminut) että huusin kivusta ja ukko pakotti ottamaan ilokaasua. Jälkisupistukset oli kanssa niin hirveitä, että jouduin pyytämään miestä, jotta ottaa pojua, etten murskaa sitä syliini, kun sattu niin että vapisin ihan horkassa. Mies tarjos ilokaasu maskia ja käski vetää sitä. Ja se jeesasikin niihin muutamaan jälkisupistukseen, jotka tuntui tosi ilkeiltä.
Synnytys oli hurja, mutta ainoastaan se puolitoista vikaa tuntia, kun mentiin rytinällä 6 sentistä 10:een ja ponnistettiin pikkupätkää ulos
Ilmeisesti noi käynnistyspillerit teki sen, että supistukset olivat tauottomia. Jos joskus joudun vielä käynistettyyn synnytykseen, otan ilman muuta selkäydinpuudutteen, enkä edes yritä lähteä ilokaasulla taplaamaan. Vaikka sillä ja kohdunkaulan puudutteilla pärjäsin, niin aika "tutkalla" mentiin. Ilokaasusta ei kyllä kännejä saa, vaikka sanoinkin ukolle, että tulee sitten vedettyä ekat jurrit synnytyksessä. Siitä tulee sellainen turta ja puutunut fiilis, mutta pää kyllä toimii ja ajatus juoksee. Puhe vaan puuroutuu, niin ettei siitä meinaa muut saada selvää.Mä hautaan tuon numero vitosen haaveilun joksikin aikaa ja mietin sitten uudestaan, kun olen unohtanut ton pojan maailmaan tulon
Sairaalassa poika nukkui vierellä, en omassa pedissä pitänyt ja niin täälläkin kotona. Mikä on kyllä hiukan hankalaa, sillä ukko pelkää kuollakseen että kierii poitsun päälle, joten nukkuu sohvalla, kun minä en suostu laittaa pojua omaan koppaansa unille, ettei vaan unohda yöllä hengittää.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ollaan saatu erittäin helppo vauva ja ihana
Heräilen öisin suukottamaan toista ja kertomaan miten rakas on. Ja tietenkin tarkistamaan, että hengittää...ihan kamalaa miten pelottaa, että unohtaakin hengitellä.Nyt lähden vaihtamaan herran vaippaa ja painutaan koirulin kanssa ulos.
Paljon supistuksia kaikille niitä haluaville!
Joosukka + Jeremias 5pv(?)
Onnittelut Joosukalle, Anjelle ja Minskulle ja muillekkin vauvautuneille jos jäi joku mainitsematta :flower:
Täällä aikalailla oireettomana edelleen odotellaan, eikä kyllä oo mitään kiirettä vaukin tullakkaan, hommaa riittää vaikka kuinka tässä muuton jälkeen Katselin tuossa juuri kalenteria ja kauhukseni totesin että laskettuun enää kaks viikkoa ja yks päivä.. Yritän kovasti sopia tässä masuasukin kanssa että ei pidä mitään kiirusta
Täällä aikalailla oireettomana edelleen odotellaan, eikä kyllä oo mitään kiirettä vaukin tullakkaan, hommaa riittää vaikka kuinka tässä muuton jälkeen
Katselin tuossa juuri kalenteria ja kauhukseni totesin että laskettuun enää kaks viikkoa ja yks päivä.. Yritän kovasti sopia tässä masuasukin kanssa että ei pidä mitään kiirusta Kiitos Joosukalle synnytyskertomuksesta! Kiva näitä on musta lukea, vaikka välillä onkin vähän vauhdikkaampaa menoa...
Täällä tuli tänään puolilta päivin veristä limaa ihan reilunlaisesti, eli voisin kuvitella, ettei meidänkään tarvitse pikku murua ootella enää kauaa.
Aattelin valua pihalle löhötuoliin oottelemaan, jos jotain vaikka tapahtuis. Vielä täytyy nauttia huilitauosta, kun esikkokin meni päikkäreille. =)
Vähän jänskättäis...
neito84 + pikkunen 39+3
*muoks* Ai niin! JA OIKEIN KOVASTI TIETYSTI ONNEA VAUVAUTUNEILLE!!! :heart: :flower:
Täällä tuli tänään puolilta päivin veristä limaa ihan reilunlaisesti, eli voisin kuvitella, ettei meidänkään tarvitse pikku murua ootella enää kauaa.
Aattelin valua pihalle löhötuoliin oottelemaan, jos jotain vaikka tapahtuis. Vielä täytyy nauttia huilitauosta, kun esikkokin meni päikkäreille. =)
Vähän jänskättäis...
neito84 + pikkunen 39+3
*muoks* Ai niin! JA OIKEIN KOVASTI TIETYSTI ONNEA VAUVAUTUNEILLE!!! :heart: :flower:
Viimeksi muokattu:
Onnea vauvautuneille! <3
Joosukan synnytystarina oli kyllä aika hurjan kuulone, vauhtia ei ainakaa puuttunu
Täällä ei oo minkäänmoisia tuntemuksia et vauva olis ulos tulossa, viikkoja nyt 38+4. Hullun lailla siivosin ja touhusin koko viime viikon, ensin veljen valmistujaisiin torstaiksi äitin apuna ja sitten siipan ylppäreihin lauantaiksi anoppilassa, eikä mitään -.- varmaan mennään sinne heinäkuun alkuun 42+ viikoille, mikä inhottaa sinänsä, kun mieheke on lähdössä inttiin sit 11.7. Jännitetään että ehtiikö olla vauvan kanssa ollenkaan kotona enne lähtöä, kun sittenhä on kolme viikkoa alkuun heti kiinni :/
Tosi moni jo oireilee synnytystä, tsemppiä ja jaksamista !
Taidan lähteä siivoilemaan lisää, jos auttas jotakin
Joosukan synnytystarina oli kyllä aika hurjan kuulone, vauhtia ei ainakaa puuttunu
Täällä ei oo minkäänmoisia tuntemuksia et vauva olis ulos tulossa, viikkoja nyt 38+4. Hullun lailla siivosin ja touhusin koko viime viikon, ensin veljen valmistujaisiin torstaiksi äitin apuna ja sitten siipan ylppäreihin lauantaiksi anoppilassa, eikä mitään -.- varmaan mennään sinne heinäkuun alkuun 42+ viikoille, mikä inhottaa sinänsä, kun mieheke on lähdössä inttiin sit 11.7. Jännitetään että ehtiikö olla vauvan kanssa ollenkaan kotona enne lähtöä, kun sittenhä on kolme viikkoa alkuun heti kiinni :/
Tosi moni jo oireilee synnytystä, tsemppiä ja jaksamista !
Taidan lähteä siivoilemaan lisää, jos auttas jotakin
Moikka!
Mulle iski täälle aamulle ihan yhtäkkiä häntäluu kipeeksi. Ei tunnu istuminen kyllä yhtään hyvältä. Muuten mennään ihan normisti ilman mitään. Se on jännä juttu kun tietää lasketunajan kuvittelee vauvan olis tarkotus niille päiville just tulla. Mulla tuntuu oon päivistäkin ihan sekasin ajattelemalla vain milloin lähtö tulee *huoh* Viime yö oli jotenkin niin levoton ja jaloissakin oli sellanen tunne ettei tuntunut yhtään hyvältä olla sängyssä. Oikean asennon löytäminen on välillä niin rasittavaa.
amma rv 40+3
Mulle iski täälle aamulle ihan yhtäkkiä häntäluu kipeeksi. Ei tunnu istuminen kyllä yhtään hyvältä. Muuten mennään ihan normisti ilman mitään. Se on jännä juttu kun tietää lasketunajan kuvittelee vauvan olis tarkotus niille päiville just tulla. Mulla tuntuu oon päivistäkin ihan sekasin ajattelemalla vain milloin lähtö tulee *huoh* Viime yö oli jotenkin niin levoton ja jaloissakin oli sellanen tunne ettei tuntunut yhtään hyvältä olla sängyssä. Oikean asennon löytäminen on välillä niin rasittavaa.
amma rv 40+3
Otokka
Tervehdys ammalle! Eikös meidän molempien ollut tarkoitus olla Jorvissa synnyttämässä 4.6.? Täällä vaan kärvistellään edelleen, ilman suurempia tuntemuksia : /.
Otokka ja Pikkarainen 40+3
Otokka ja Pikkarainen 40+3
Täällä myös edelleen kasassa. Perjantai olis laskettu päivä.
Olis vaan kiva päästä jo synnyttämään ja tapaamaan tää masuasukki. =)
Tai en varsinaisesti sitä synnytystä ihan hirmu innolla odota, vaan sitä, että saisin vauvan syliin.
Synnytys mietityttää. Jotenkin sitä ei edes muista sitä kipua... Vaikka kivuista viis, eniten toivon, että vauva olisi täysin terve ja hyvinvoiva.
Ainakin neuvolassa oli kaikki ok. Terkka myös totesi, ettei vauvan pää lantiossa enää juuri liiku, eli vaikuttais siltä, että olis kiinnittyny (?). Onko muille kommentoitu kiinnittymisestä mitään neuvolassa?
Mulla ollu nyt 1 ½ vrk limasta vuotoa. Eilen oli verta joukossa, tänään ei oo juurikaan ollu. Elättelen edelleen toiveita, että ennen laskettua mentäis...
neito84 + pikkunen 39+4
Olis vaan kiva päästä jo synnyttämään ja tapaamaan tää masuasukki. =)
Tai en varsinaisesti sitä synnytystä ihan hirmu innolla odota, vaan sitä, että saisin vauvan syliin.
Synnytys mietityttää. Jotenkin sitä ei edes muista sitä kipua... Vaikka kivuista viis, eniten toivon, että vauva olisi täysin terve ja hyvinvoiva.
Ainakin neuvolassa oli kaikki ok. Terkka myös totesi, ettei vauvan pää lantiossa enää juuri liiku, eli vaikuttais siltä, että olis kiinnittyny (?). Onko muille kommentoitu kiinnittymisestä mitään neuvolassa?
Mulla ollu nyt 1 ½ vrk limasta vuotoa. Eilen oli verta joukossa, tänään ei oo juurikaan ollu. Elättelen edelleen toiveita, että ennen laskettua mentäis...
neito84 + pikkunen 39+4
täällä kurkkailee yksi joulukuun odottelija,seurailen teidän jakautumisia,se on aina niin ihanaa.. stemppiää synnytyksiin kaikille! jos haluaa synnytystarinoita lukea,niin vauvat .net sivuilla on satakunta kertomusta,todella asiallisia ymm...itseä ainakin helpottaa valmistautuminen kun voi lukea toisten kokemuksia...
stemppiää synnytyksiin kaikille! jos haluaa synnytystarinoita lukea,niin vauvat .net sivuilla on satakunta kertomusta,todella asiallisia ymm...itseä ainakin helpottaa valmistautuminen kun voi lukea toisten kokemuksia...