Onnea vielä kaikille
onko vielä joku, jolla mennyt yliajalle?
Onpa mukava kuulla etten ole ainoa rintakumia käyttävä
Mekin treenattu on välillä onnistuu ilman,välillä ei.
Lyhyesti sanottuna oma synnytys oli yhtä H-E-L-V-E-T-T-I-Ä!!!
Lapsivesi oli yhtäkkiä huventunut ja siks käynnistettiin. Mua oli etukäteen jo käynnistyksestä varoteltu, mm. äiti on minut sillä synnyttänyt.
Eka päivä osastolla cytoceillä aloteltiin, siitä tuli mekkakramppeja, sain paratabsin ja opamoxin ja sain kuitenkin nukuttua.
Toka päivä kun päästiin sit itseasiaan... 3cm oli auki.
Kalvot puhkaistiin heti alussa ja oksitosiini tippumaan.... Tuntien kuluessa alkoi jo tuntuun et mitähän tästä tulee... Ei edistystä alakerrassa, 7,5 tunnin päästä edelleen 3cm...
Sit taukoa pidettiin 9 tuntia, koska oksitosiinin avulla omat supistukset jäi päälle, kuitenkin vain 8-10min välein, ei edistystä alakerrassa eikä supistukset tihentynyt mut kipu kyllä oli aivan tajutonta. Paikalla junnattiin...
16,5 tuntia oli siis kärvistelty niissä supistuksissa ja kyllä olin varma etten hengissä selviä, koska enhän ollut saanut tässä ajassa kuin 1tunnin vaikuttavan jonku pistoksen lihakseen.
16,5tunnin päästä siis edelleen 3cm. Kätilö jo huolestui voinnistani, koska uneton yö välissä niissä kivuissa ilman mitään helpottavaa lääkettä, joten voimat alkoi olla finaalissaa ja myös toivo et pääsisin sektioon niin ois ohi, mutta ei.
3cm edelleen... Oksitosiini laitettiin vaikuttaan taas... Kätilö siis päätti et nyt on pakko saada epiduraali "vasten määräyksiä" lisäksi. Ok, sitä laitettiin 2 annosta, ei mitään vaikutusta!!!!!!! Ja kuinka sitä oli kehuttu vievän melkein jalat alta...
Sit kätilö päätti kutsua lääkärin uudestaan et mikä tässä on pielessä, lääkäri tuumas et se "piikki" oli laitettu vain toispuoleisesti vaikka pitäisi olla keskellä selkärankaa, siks ei ollu siis tehonnut mulla. Sit kun sen asento korjattiin ja 3 annos laitettiin niin johan alkoi se autuus mistä olin kuullut...
Sit kun epiduraali vihdoin vaikutti (oksitosiini tosiaan tullut taas ilman mitään helpotusta sen 1.5tuntia) niin kätilö et katsotaan tilanne...
Ja hänen ilmeensa oli järkyttynyt ja hän aivan huudahti et "nyt se syntyy, pää on jo tulossa, se on 10cm auki!!!" ja mää huusin takas et "ei voi olla, mahdotonta" ja se huus et "on on" ja mentiin aivan paniikkiin molemmat
sit alkoi niillä hirvee tavaroiden keräys siihen. Eli se olikin auennut 3cm siihen 10cm noin 2tunnissa eli tosi nopeaa kun junnasi sen 16.5tuntia ilman mitään edistystä.
Ponnistus kesti 1tunnin, koska olin niin tajuttoman väsynyt ja kipeä, jalat ja vatsa aivan maitohapoilla kun kramppasivat supistusten aikana. En kuunnellut ketään/mitään,en pystynyt puhumaan, makasin silmät kii jossain ihme "tilassa" henkisesti ja kun supistus alkoi niin ei muutakuin "ponnista, kohta on ohi" kätilö tsemppas. Katsoi siis siitä monitorista ja en tiedä onko harvinaista mut etupuolella ei tuntunut supistuksia mut peräsuolessa tuntui supistukset, normaalia ettei epiduraali sinne vaikuta, joten hyvin pystyi siis itsekin tuntemaan milloin piti ponnistaa.
Terve poika sieltä tuli, hirvee määrä tikkejä (en eden kysynyt tarkemmin määrää), jotka lääkäri tuli ompeleen kun olivat niin vaativassa paikassa, hirveitä mustelmia koko peräpää täynnä ja jossain välissä se viiltoki oli tehty...
Eli synnytys kesti n. 23tuntia ja siitä ajasta lääkettä/epiduraali vaikutti noin 1tunti 45min...
Nyt ymmärrän miksi käynnistystänei suositella kenellekään ellei ole aivan pakko.. Joka kerta kun tätä muistelen niin tulee hirvee itku,koska se oli elämäni hirvein kokemus, vaikka sen seurauksena tulikin rakastettava poika <3
Mutta aika ei kultaa muistoja, oli sen verran hirvee kokemus, olin monta viikkoa henkisesti ja fyysisesti tosi huonossa kunnossa. Mm. 2päivän ajan en pystynyt seisomaan paria minuuttia kauempaa koska tuntui et pyörryn siihen paikkaan, hengitys pihisi ja keuhkoihin sattui aivan kuin keuhkoahtaumaa sairastavilla (pitkä ponnistuvaihe)...
Pitkä tarina mut ei varmaan jaksa ainakaa kaikki lukea mut tulipa itse ainakin taas käsiteltyä tätä asiaa...
Seuraavalla kerralla sit hieman iloisempia kirjoituksia, nyt pakko lähtä pikkuisen luo