Kesäkuun kullanmurut 2015 **Toukokuu**

Kerttuliinu, täällä on kans ollut tollaisia sätkimiskohtauksia, ei nyt ihan lähiaikoina, mutta muutamia viikkoja sitten varmaan viimeks. Muistaakseni täälläkin siitä mainitsin ja konsensus oli just toi, että hermosto kehittyy ja säpsähteleehän ne vauvat ulkoistauduttuaankin eli luulisin vaan, että on joku refleksi. Ite mietin, että ehkä se siellä säikähtää vaikka napanuoraa tai jotain ääntä tai vastaavaa.

Pitää tosiaan kehittää joku raskauslukko googleen! Mä kyllä päätin, etten enää googlaile. Jos googletuttaa niin sit vaikka joku kirja esiin tai siivoamaan jotakin jonnekin (aina löytyy tekemistä). Koska hermoilu ei varmaan koskaan lopu yrittämällä vaan suuntamalla huomio muualle.

Paljon voimia ja jaksamista Catnipille!

 

Paljon onnea vauvan saaneille ja kotiin päässeille ihanaa vauva arjen aloitusta!

Catnip, voi kurjuus, varmasti todella turhauttavaa Koita jaksaa!!

Itse pääsin eilen sairaalaan kun oli koko yön valvonut hirveissä tuskissa. Luulin jo vaikka mitä raskausmyrkytyksestä sappikiviin... Mutta synnärillä paljastui, että oli vaan astetta rajumpi mahatauti! Eilinen meni koko päivän siis sängyssä koomassa ja vessassa juosten. Oli todella todella uuvuttavaa ja kamalaa. Kivut oli sitä luokkaa, että ajattelin vähintäänkin kuoleman korjaavan. Kipulääkettä sain vain panadolia ja litalginia, jotka eivät auttaneet mitään. Onneksi kuumeen sai panadolilla alas välillä kuitenkin, se helpotti lihaskipuja. Hyvää harjoitusta tulevaan synnytykseen Tänään oli kuitenkin pakko raahautua patja kauppaan kun alennus olisi päättynyt ja ruokaa piti saada... (toki hävetti olla ihmisten ilmoilla toipilaana, etten tartuta ketään mutta pakko oli nopeasti käydä ) Huimasi niin että olin varma etten selviä. Mutta kaupasta tarttui mukana muutama juttu vauvalle, nyt ei tarvitse niin paljon panikoida että järjestelyt on kesken Nyt vielä päivä lepiä kun muksut on mummolassa, eiköhän tämä tästä sitten Kummasti kaikki raskausvaivat unohtuivat sairastaessa

Lara 35+0

 

Lauwra, tuli niin puskasta toi perätila, että en eilisen aikana oikein vielä ehtiny ajatella siitä mitään. Illalla nukkumaan mennessä sit tuli paniikki, et apua jos mulla on vaihtoehtoina perätilasynnytys ja sektio, niin kumpaako mä pelkään vähemmän. Tää päivä on menny asiaa miettiessä ja vähän nettiä selaillessa ton perätilasynnytyksen suhteen. Näyttää ihmisillä olevan kokemuksia puolesta ja vastaan. Todennäköisesti mä kyllä kallistun sektioon jos vauva pysyy perätilassa, vaikka tällä hetkellä ajatus sektiosta hirvittää. Miiula, täällä siis hyvin samat fiilikset!

Catnip, otan osaa.. mulla toi oksitosiini ei myöskään saanu oikeestaan mitään aikaan. Vasta kun kalvot puhkastiin niin mulla tuli supistuksia, mutta toivottavasti huomenna supistellee sulla tehokkaasti ja pääset tositoimiin ja saat oman nyyttisi kainaloon.

Tää väsymys on jotain aivan kamalaa. Voisin nukkua koko päivän. Sain mä sentäs sairaalakassiin tänään laitettua suurimman osan (ja ehkä vähän ylimääräistäkin) valmiiksi.

Rentouttavaa viikonloppua mammat!
Sulo-Sylvia ja sipsukka 36+0

 

Vai rentouttavaa viikonloppua Just leikkasin nurmikon, revin tapettia ja maalasin ikkunan pokat. Huomenna remppa jatkuu kun viedään tyttö hetkeksi hoitoon.

Catnip, toivotaan huomiselle voimakkaampia supistuksia! Kylläpä teille ennenaikaisilla tuntuu olevan koettelemuksia...

Sulo-Sylvia, jospa se pieni pyörijä vielä ehtii kääntyä takaisin raivotarjontaan

 

Sulo-Sylvia, kerro, jos sun sektiopelkoa voisi jotenkin lievittää. Siis jos on jotain tiettyä, mitä siinä erityisesti pelkäät. Täällä aika tuoreessa muistissa, joten jos voin jotenkin sitä pelkoa helpottaa, niin kerro perätilasynnytyspelkoon en voi auttaa.

Lauwra, sinä se jaksat ahkeroida

Catnipille jaksamista ja voimia koitokseen! Toivottavasti ei kohtuuttoman paljon veny.

 

Iltaa, ladyt!

Me kotiuduttiin tänään =) Poika lasketaan keskoseksi, enkä vieläkään meinaa uskoa että meillä on itse ruokittu, vierihoidettu ja täysin terve poika kotona! Kyllä voi olla kiitollinen..

Paino meinasi laskea aluksi, mutta eilen sitten iskin pojan koko päiväksi ihokontaktiin kantoliinaan (miten olinkin pakannut sen mukaani!) ja selvästi alkoi pikkuinen virkistymään ja tilaamaan maitoa urakalla. Tänään lastenlääkäri tarkisti pojan ja kun painokin oli lähtenyt takaisin nousuun, saimme luvan lähteä kotiin. Täällä siis ollaan.

Imetys sujuu hyvin, poika imee edelleen aivan mahdottomalla voimalla. Toinen nänni on aivan mahdottoman kipeä oikeasta imuotteesta huolimatta. No, kaipa se tästä helpottaa.

Kyllä mä nyt suosittelen laittamaan kaiken valmiiksi vauvalle hyvissäajoin. Ei ole kiva hiihtää ympäri Prismaa tikit kiristäen ja metsästää korviketta, kertisvaippoja, tutteja ja tissirasvaa.

Mä sitten loppuviimein "tein valituksen" siitä mun täysin asiattomasta kätilöstä. Toisten äitien kanssa kokemuksia vertaillessa olen tajunnut että meidän kätilö kävi pelkästään ottamassa minusta käyrät ja jätti meidät muuten aivan heitteille. Mitään lääkkeettömiä vaihtoehtoja hän ei neuvonut tai vinkannut vaikka niitä erikseen pyysin. Minulta jäi ilokaasukin täysin kokeilematta, tajusin koko laitteen olemassaolon siinä kohtaa kun minua tikattiin. Pahinta oli varmaankin se, että hän ihan oikeasti jätti minut käyrälle keinutuoliin ilman mitään henkistä tukea tai kivunlievitystä 40 minuutin ajaksi. Avauduin siinä kohtaa luomuna 7 cm -> 9.5 cm muutamalla supistuksella. Olihan minulla tietysti mies mukana, mutta hän taisi olla lähinnä varma että minä kuolen justiinsa eikä osannut auttaa.

Kävin synnytyskeskustelun toisen kätilön kanssa läpi, ja hän oli oikeasti järkyttynyt. Sanoi keskustelevansa henkilökohtaisesti minua hoitaneen kätilön kanssa. En silti ole traumatisoitunut =) Minun synnytykseni paras osa oli ponnistusvaihe eri kätilön kanssa Melko luomuna sekin taisi mennä, ei se kohdunkaulapuudute ehtinyt vaikuttaa.

On tässä siis vähän prosessoitavaa, ja mielialat heittelee kun miettii tapahtunutta. Missään vaiheessa en saanut lääkäriltä painoarviota vaikka sitä useasti tältä huonolta kätilöltä pyysinkin. Olisin osannut vähän odottaa mitä tulossa on. Kätilö mm. totesi että "hyvin se mahtuu syntymään kun sinulla on noin pieni maha". Ei siis edes tiennyt tilanteestani mitään. Suurimman huolen ja stressin aiheutti se, kun minulla ei ollut käsitystäkään vauvan koosta (oletin paaaaljon pienemmäksi) ja sen myötä kunnosta. Henkisesti olin varautunut elvytykseen, huonoon syömiseen ja pitkään osastojaksoon, joista mikään ei siis toteutunut. Onneksi. Nyt vasta alkaa huoli ja stressi purkaantumaan.

Kovasti yritin muuten bongailla että oltiinko Pihlan kanssa samalla synnärillä Jäi vähän mysteeriksi.

Kuusama ja Vauva-T 3 päivää (tänään olisi ollut 36+0 *poks* )

 

Kerttuliinu kiva jos noista listauksesta löytyy jotain kivaa googlettamallahan löytyy vaikka mitä ohjeita mutta kun se Google on sit myös meidän odottajien pahin vihollinen joskus niin ite oon aineki koittanu näistä keskusteluista ottaa mahd paljon itelle sopivia vinkkejä irti kaiken mahdollisen suhteen tosiaan jokasel on omat keinonsa, se voi olla myös hevimusiikin kuuntelua supistusten tahtiin muristessa, mikä vaan tuntuu parhaalta pääasia on se fiilis että voi itse vaikuttaa omaan oloonsa edes jotenkin, siitä saa kummasti voimaa ja tsemppiä :heart:

Kuusama kiitän sua kaikkien äitien puolesta! Se että oot avannu suus ja saanut aikaan sen että ko. kätilön toimintaan puututaan takaa seuraaville paremman kokemuksen! Kurjaa että sulle kävi noin mutta hienoa kuulla että loppuviimein hyvä kokemus ja teillä lapsi voi hyvin ja sulla on tervettä energiaa tarttua epäkohtiinkin Nyt sit sulle lepoa ja hemmottelua :flower:

 

Pihla, mulle voisit ainakin kertoa oikeestaan kaiken mitä tapahtuu ennen sektiota, sektiossa ja sen jälkeen
Mua pelottaa eniten se puudutus(jos nousee liian ylös) mutta sehän on niin yksilöllistä ja sit tietty se parantuminen noin ylipäänsä mietityttää jos tulee jotain pahempaakin.. Kauanko sulla on mennyt että pääset jalkeilla ja on suht ok olo? Ja jos on jotai vinkkejä noin ylipäänsä mitä kannattaa tehä ennen ja jälkeen ni kerro kaikki
En haluis ajatella koko asiaa mut väkisinkin se on mielessä... Joka päivä jollain on kauhukertomus joko sektiosta tai sit perätilasynnytyksestä ni yritä siinä sit pysyä tyynenä. Vaikka kyllä mä taidan sinne sektioon ny mennä.

Sulo- Sylvia, "kiva" että jollain sama tilanne, on kyllä vaikee päätös itellekin! Tuu kertomaan sit minkä päätöksen teit

 

Mä haluan nukkua !! ((((

Eiliset päiväunetkin jäi nukkumatta kokonaan kun tyttö päätti, että hänellä on muutakin tekemistä..
Ehkä taas parin tunnin kuluttua sais sen pari tuntia unta. Ihan tosi raastavaa tää unettomuus.

Olen yrittänyt lohduttautua siihen, että nukuttais paremmin kun vauva on ulkopuolella. Jos sais muutaman parin tunnin syöttövälin nukuttua oikeesti. Valvominen on kuitenkin viel melko tuoreessa muistissa niin ei tarvis välttämättä harjotella. Aargh. Vali vali taas sori.

Malsa ja pojuE 38+2

 

Malsa jos yhtään lohduttaa niin täällä ollaan myös hereillä.. En oo minuuttiakaan taas tänä yönä nukkunu Alkaa _vähän_ jo ottaa hermoon..

 

Moikka. Olen ollut poissa aika kauan tästä ketjusta :/ olim vuodelevossa sairaalassa ja lopulta synnytys käynnistettiin rv36+1 raskausmyrkytyksen takia . Synnytys olikin sitten jotain ihan kamalaa.. menetin 3 litraa verta ja jouduin ambulanssi kyydillä toiseen sairaalaan. B vauva tuli perässä hengitysvsikeuksien takia ja oli teho-osastolla viikon hengityskoneessa. Oli ilmarintaa ym
Nyt on siirretty pienempään sairaalaan koska tarvitsee syömisen kanssa apua.A vauva voi hyvin. Hänen kanssaan päästiin kotiin 4pv sitten. Ja itelläkin alkaa olo olemaan jo suht ok. Vaikka tuntuu kuin ois katujyrällä ajettu yli.. vauvojen mitat oli a 2930g ja b 2650g. Ninatus ja pojat 10pv

 

Näin yösyöttöjen lomassa

Malsa, :hug: Muistan tuon tunteen. Mulla ainakin tämä valvominenkin on helpottanut, kun vauva on ulkopuolella. Itse asiassa nytkin pikkukaveri jo simahti tuohon rinnanpäälle, mutta mua ei nukuta. Muuten olen syöttövälit vedellyt ihan umpiunessa. Toivotaan, että saat pian nukutuksi kunnolla. Tuo unettomuus tosiaan raastaa ja repii.

Miiula, mä olen kanssa molemmilla kerroilla pelännyt sitä puudutetta. Just kun olen kuullut, että voi nousta keuhkoihin. Kammottava ajatus! Täällä meillä ainakin ennen sektiota otetaan verikoe, vaihdetaan sairaalavaatteet, laitetaan kanyyli (mulla on toinen kämmenselkä rystysiä myöten musta, kun eivät saaneetkaan kanyyliä siihen suoneen, mihin ensin yrittivät), katetri ja tukisukat (seksikkäät... ). Kahdeksalta aamulla lähtivät kärräämään leikkaussaliin, siellä kaikki esitteli itsensä, ennenkuin alkoivat laittelemaan piuhoja ja lätkiä paikoilleen. Täällä oli tosi rento meno ja vitsiä heittivät, mikä oli tosi kiva, kun itseä jännitti ja hermostutti vaikka mulla ei synnytyskipuja ollutkaan, niin se puudute oli ihan taivas! Niin kipeä olen ollut viikkokausia, että tuntui mahtavalta, kun kivut hävisi ja lämmin tunne levisi kroppaan. Kannattaa sanoa, jos pelkää, että puudute nouseen liian ylös. Mulla ne tarkkaili koko ajan, mihin asti se nousee ja sain happimaskin, että on helpompi hengittää. Joku setähän siinä kyselikin usein, että onko hyvä hengittää ja mikä on vointi. Mulla ei puudute liian ylös noussut tälläkään kertaa, vaikka alkuun hengittäminen olikin vähän raskasta. Mutta luulen, että se johtui siitä, kun aika pitkään piti maata selällään ja vauva oli vielä sisuksissa ja painoi siellä ikävästi. Kun oli puudutettu, niin sittenhän ne levitteli sen "sermin" eteen, ettei itse näe leikkausta (ja täällä ei kyllä ainakaan leikkaussalin lampun kauttakaan näe yhtään mitään, vaikka sellaistakin olen joskus lukenut...). Hoitaja kertoi, kun homma alkoi, mutta mä en tuntenut siinä vaiheessa yhtään mitään. Sitten, kun vauvaa kaiveltiin pihalle, tuntui sellainen nykiminen. Poika tosiaan tuotiin heti näytille ja kun oli käyty vähän putsaamassa ja kapaloimassa, niin siinä se pötkötteli mun rinnalla leikkauspöydällä aika pitkään. Voin sanoa, että siinä kohtaa koki operaatio unohtui kun vauva lähti miehen ja kätilön mukaan, niin vähän pitkäveteistähän siinä oli makoilla ja yritin olla kuulematta, mitä siellä sermin toisella puolella puhutaan, kun en siitä niin hyvin päässyt kartalle ja jotkut yksittäiset lausahdukset kieltämättä kuulosti vähän pelottavilta. Mieshoitaja välillä jututti mua ja seikkaili tietokoneella jossain fitnestukun sivuilla ja siihen yritin keskittyä itsekin että melko rento meininki... leikkausen jälkeen lääkäri kävi heräämössä kertomassa, että kaikki meni hyvin, verta menetin 200-300ml (ei ne osanneet päättää, mutta tosi vähän kuitenkin) ja sitten selitti myös sen, ettei suositettele enempää lapsia, koska kohtu oli niin ohut ja hauras vanhan arven ympäriltä.


Jaloilleen olisi saanut nousta jo kuuden tunnin jälkeen, mutta suositus kuitenkin on, että vasta vuorokausi leikkauksesta. Mä en todellakaan olisi voinut nousta kuuden tunnin jälkeen, kun välillä oikein tunsin, miten joku kanyylin kautta laitettava lääke humahti päähän. Että jos olisin pystyssä ollut, niin en olisi ollut kauaa tosi hyvin siellä lääkitään ja eka päivä meneekin vähän pöllyissä. Eniten kipua mulle aiheutti se suolistossa kiertävä ilmamäärä. Siihen annettiin primperania, mikä sai mulla sydämen hakkaamaan ja kädet tärisemään. Onneksi yksi hoitsu toi sitten cuplatonia, mikä toimi paremmin. Jaloilleni mä olen noussut tosiaan vasta silloin vuorokauden päästä. Hoitaja auttaa ylös sängystä ja suihkuun. Melkoista mummoköpöttelyähän se alkuun on. Hakaset kiristää, mulla heitti sen verran päässä, että kävin suihkussa istuallani (onneksi niissä on penkit!). Ensimmäisenä päivänä se liikkeelle lähteminen on kieltämättä oma haasteensa ja mulla myös pissaaminen on ollut vähän hankalaa pari ekaa kertaa katetrin poiston jälkeen. Mutta kun ei hätäillyt, niin kyllä se pissakin tuli, vaikka vähän aikaa ottikin.

Mä tosiaan pääsin nyt kotiin 2 vuorokauden jälkeen, viimeksi 3 vuorokauden. Autolle köpöttelin ihan omin jaloin. Ei se sen hitaampaa ollut kuin loppuraskaudestakaan. Autoonkin pääsin yllättävän ketterästi. Mieskin ihmetteli mähän halusin luopua vahvoista kipulääkkeistä jo 1,5vrk sektion jälkeen, kun halusin oman pääni takaisin. Sen jälkeen olen syönyt kolme kertaa päivässä 1g panadolia ja 600mg buranaa. Tosin eilen saatoin unohtaa ottaa lääkkeet päivällä... Jälkisupistukset oli kyllä pari päivää tosi tuskaisia, mikä yllätti, kun ensimmäiseltä kierrokselta en muista niitä ollenkaan! Mutta siis eilenhän tosiaan oltiin jo omalla pihalla, missä hiljakseen köpöttelin menemään ja välillä istuskelin. Vauvan hoito sujuu haavan kanssa ihan hyvin, samoin nukkuminen (kun malttaisi ). En nyt ehkä vielä shoppailemaan lähtisi, vähän nuo hakaset aina kiristelee, kun lähtee liikkeelle, mutta nopeasti sekin loppuu, kun saa itsensä suoraksi ja on hetken liikkunut. Nyt tässä makoillessa en tunne koko haavan olemassaoloa. Kyljen kääntäminen ei tietenkään käy kovin rivakasti, mutta helpommin kuin loppuraskaudesta. Ja joka päivä helpottaa. Suoraan sanottuna minusta tuntuu välillä tosi typerältä laittaa muut tekemään asioita mun puolesta, mutta tottahan se on, että pitää muistaa levätä. Sektio on kuitenkin leikkaus. Ensi viikolla saan hakaset pois ja toivon, että kiristelyt loppuu taas siihen. Jospa sitä sitten uskaltaisi jo lähteä pienelle kävelylle mulla on olo ollut sektion jälkeen helpompi kuin loppuraskaudesta, kun ei kaiken aikaa supistele ja jomottele ja vihlo ja pissata... Mun molemmat sektiokokemukset on olleet ihan positiivisia, vaikka olenkin niitä etukäteen jännittänyt ja ollut varma, että vähintään meinaan vuotaa kuiviin siellä leikkauspöydällä.. Ei ole kummallakaan kerralla ollut lähelläkään

Se, mitä kannattaa tehdä ennen sektiota, on lopettaa googlaaminen mä myös tällä kertaa fuskasin sen verran, että join aamulla puoli lasillista vettä, vaikka ei olisi saanut. Ekalla kerralla se janon tunne oli niin ahdistava. Nyt sitä ei tullut, kun oli juonut edes vähän. Ja sektion jälkeen kannattaa rohkeasti pyytää kipulääkettä, jos yhtään tuntuu sellaiselta. Mä sain lääkettä myös tutinaan, kun heräämössä tärisytti leikkauksen jälkeen (se muuten humahti päähän! Mutta tärinä loppui!).

Ja olo tosiaan oli jo torstaina sen verran hyvä, että halusin kotiin (tiistaina siis leikattiin) olen joitain pätkiä ollut jo lasten ja eläinten kanssa keskenäänkin, kun mies oli eilisen vielä töissä ja on käynyt kaupassa jne. Muistaa vaan olla vielä varovainen liikkeissään. Sen tuntee nahoissaan, jos nousee ylös liian varomattomasti ja etenkin usemman tunnin makoilun jälkeen tuo alamaha tuntuu jännästi jäykältä. Rajumpi nauraminen tuntuu vatsalihaksissa siltä kuin olisi vetänyt kovemmankin treenin. Että onhan tuo leikkausalue vielä aika arka, mutta ei se vuodepotilaaksi tee turhaa sanoa, että älä jännitä, hyvin se menee, jos sektioon päädyt. Kyllä sitä jännittää, vaikka kuka sanoisi mitä. Sanon kuitenkin; hyvin se menee jos on jotain, mitä jäi kertomatta, niin kysy mulla ei muuten iskenyt mitään turvotuksiakaan sektion jälkeen. Varmaan tuossa mahassa jotain turvotuksia on, paha sanoa, kun on tuollainen löysä reppu mutta käsiin tai jalkoihin ei tullut mitään ja sormukset meni sormeen heti, kun tulin kotiin.

Meidän vauva vetelee pitkiä unia. Nyt on syönyt 20.30, 22.30, 3.45 ja jospa nyt nukkuisi siihen saakka, että tyttö herää annan kyllä surutta lisämaitoa, etenkin yöaikaan. Jos annan pelkkää korviketta, tuo saattaa vetää 50ml kerralla... Imetyksen jälkeen ei eilen halunnut korviketta ollenkaan, mutta oli tosiaan nälkäinen jo parin tunnin päästä. Ja mä myönnän olevani niin mukavuudenhaluinen ja haluavani nukkua univelkoja pois, että surutta olen yöllä antanut korviketta. Imetykseen panostan enemmän päiväsaikaan, jolloin tuo saattaakin roikkua tissillä tunninkin. Korvikkeen antamiseen ja vaipanvaihtoon menee sellainen 10 minuuttia, joten se tuntuu öisin paremmalta. Etenkin, kun olo tisseissä ei ole mitenkään tukala vielä ja maito ei ole kunnolla noussut. Jos nousee kunnolla, niin onhan ne tissit yölläkin tyhjennettävä. Mutta jos vauvakin sitten pysyy tyytyväisenä pidempään kuin tunnin-pari, niin jaksan myös imettää pidempään yöaikaan. Nyt en jaksa mitään tunnin imetystä ja 1-2 tunnin nukkumista ja taas tunnin imetystä. En, vaikka tiedän, että se edistäisi maidonnousua. Ei kyllä edistä kenenkään hyvinvointia, jos en saa nukutuksi.

Nyt takaisin nukkumaan! Tuo rinnalla tuhiseva vauva vaan on niin liikuttava

 

Huh Ninatus mitä oot joutunut kokemaan, ja pojat tietysti myös!
Paljon onnea vauvoista mutta toivotaan vielä parempaa vointia ja voimia teille <3

 

Ninatus, hui mikä synnytyskokemus! Onneksi voit jo paremmin ja vauvatkin voivat paremmin. Toivottavasti saatte pian toisenkin vauvan kotiin. Paljon onnea kaksosista

 

Ninatukselle onnea pojista!!! Ei ole ollut helpoimmasta päästä tuo synnytys, pääasia kuitenkin että kaikki osapuolet voivat hyvin!

Täällä alkaa kohta käynnistyspäivä nro3..Pääsen kuitenkin heti aamupalan jälkeen saliin täältä osastolta. Sitten varmaan tutkitaan onko kalvojen puhkaisulle mahdollisuutta vai ei. Eilen olin siis avautunut riittävästi, mutta vauva on niin ylhäällä ja kanavaa vielä jäljellä. Toisaalta istukassa on jo vajaatoiminnan merkkejä niin ei tässä montaa päivää voida odotella. Kohtu ei vaan ole valmis eikä näköjään vauvakaan. Onneksi olen saanut levättyä hyvin koska mitään kipeitä supistuksia ei ole tullut.

Kohta aamupalan noutoon, hirmuinen nälkä!! Yölläkin pitänyt syödä pari banaania...

Catnip82 + kyytiläinen 36+1

 

Catnip, toivottavasti tänään olisi vauvan syntymäpäivä! Kuulostat edelleen virkeältä, hyvä että voimia on vielä.

Ninatus, onneksi kaikki loppujen lopuksi kääntyi hyvin! Kyllä noissa kaksosraskauksissa vaan on aina riskinsä.. Vauvat kuitenkin syntyivät suht hyvänkokoisina. Toivotaan B:n pikaista kotiutumista!

Mullakin on taas huono yö takana. Levottomat jalat ei anna nukkua ja niihin ei nyt auta edes se mun super mentholivoide. Alkaa taas vanne kiristää päätä oikein kunnolla... Mutta tätä on maksimissaan 3vkoa jäljellä, pakko sen on mennä vaikka päällä seisten!

lauwra & pikkuveikka 39+1
(esikoisen sektio oli 39+0, joten en ole koskaan ollut näin pitkään raskaana!)

 

Onnea Ninatus! Et oo päässy kovin helpolla, mutta toivottavasti toinenkin pikkuinen kotiutuu pian.

Kiitos Pihla! En ehtinyt vastaamaan, että oikeestaan kaikki tieto olis hyvästä, kun Miiula ehti ensin. Ei oo tullu koskaan ajateltua, että mitä sektiossa tapahtuu. Mietin mm., että miten istukka poistuu ja sen verran googlasin, että sekin siis otetaan tietty siinä leikkauksessa pois. Toi oli ihan helpottava tieto, että kun vauva tuodaan siihen rinnalle niin sitä ei ajattele enää mitä siellä sermin takana tapahtuu.

Miiula, se on tosiaan lohduttavaa, että on toisia samassa tilanteessa.

Lauwra, eipä todellakaan kuulosta rentoutumiselta sun touhuilu!

Tsemppiä ja voimia Catnip! Nyt toivotaan hyviä supistuksia ja odotellaan vauvauutisia.

Tuli muuten semmonen mieleen, että onko kellekään tehty kohdunsuun hierontaa, jotta paikat kypsyis? Mulle tehtiin viime raskaudessa muistaakseni 37 viikolta lähtien kerran viikossa. Kätilö siis tökkäs sormensa sinne ja hieroi. Mut tää oli ulkomailla, että tehdäänköhän tota Suomessa? Siellä oli kyllä se ero, että kaikki "neuvola"visiitit oli kätilölle.. että tuskinpa noi neuvolan terkat ainakaan rupeis tommosta tekeen. Oman miehenhän voi tohon hierontaan kouluttaa.

Sulo-Sylvia ja sipsukka 36+1

 

Paljon onnea Ninatus kaksoispojista! Toivottavasti toinenkin pieni pian kotiutuu!

Catnipille edelleen kovasti tsemppiä

Lauwra, tosiaan meillä molemmilla on ihan varmasti kolmen viikon sisällä jo vauva kainalossa, mutta toivotaan nyt kovasti että ei mene niin kauaa!!

 

Catnip, toivotaan, että vauva tänään syntyisi aika kauan on sullakin tuo käynnistely jo kestänyt. Ilmeisesti olet vielä ihan hyvillä mielin kuitenkin

Kuusamallekin piti kommentoida, että tosiaan ties vaikka oltaisiinkin törmätty synnärillä huonekavereita ei ainakaan oltu, kun mulla oli se oma sviitti

Sulo-Sylvia, istukkahan tosiaan otetaan ulos vauvan jälkeen. Joku laittoi kanyylin kautta oksitosiinia(?), että kohtu supistuu ja istukka saadaan helposti pois. Mullahan supistui tosi hyvin. Heräämöhoitajakin ihmetteli, että voiko olla tottakaan, ettei koskaan ole nähnyt yhtä nopeasti supistunutta kohtua leikkauksen alussa mä ainakin vain odotin, koska vauva parkaisee (hoitaja kertoi, koska pää näkyi ), enkä miettinyt mitään muuta. Ja sitten kun sen vauvan siihen sai... ja mä olen molemmilla kerroilla ollut niin väsynyt, että olen melkein nukahtanut leikkauksen loppuvaiheessa. Mutta molemmilla kerroilla olen lopulta kukkunut aamuyöhön saakka...

Ja niitä vatsan pehmittäjiä todellakin suosittelen muistamaan! Ei ole kiva pakertaa pöntöllä leikkaushaavan kanssa... Nimimerkillä 20 minuuttia siinä meni... Mä aloitin pehmittäjät ehkä vähän turhan myöhään. Aion nyt kuitenkin niitä vielä jatkaa. Haavaa uskalsin katsoa tänään ekan kerran näin sen vahingossa, kun mahan turvotukset alkaa laskea, eikä etureppu enää peittänytkään niin hyvin kuin vielä eilen. Ei näyttänyt niin pahalta kuin pelkäsin. Tytöltä olen kyllä pitänyt visusti piilossa ja aion pitääkin siihen saakka, että paranee enemmän.

Maito pakkaa tisseihin kovaa vauhtia. Mitä just yöllä kirjoittelinkaan... Nyt pakottaa tissejä ja ne on ihan kovat. Onneksi vauvakin hallitsee imemisen ja korviketta ei ole tänään mennyt kuin 10ml. Täytyy ottaa rintapumppu käyttöön, kun ei tuo vielä niin paljon ime, että saisin sillä kovin pitkän helpotuksen. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että maito nyt näyttää nousevan

Painoa on pudonnut 6kg ja toinen mokoma on vielä jäljellä. Uskon, että alkaa putoamaan, kunhan pääsen taas liikkumaan. Herkuttelut on jääneet aika minimiin, mikä on tosi outoa. Joka päivä jotain karkkia ole syönyt, mutta tosi vähän. Raskausaikana meni paljon enemmän.

Mies otti tytön ja lähti katsomaan pojan tulevaa kummisetää jäätiin siis vauvan kanssa kahden ja tuossa tuo taas sylissä torkkuu. Hirmu tyytyväinen tyyppi

 

Staffy, toden totta toivotaan, että olis homma ohi nopeammin! Ja mieluummin vaikka aika lähekkäin meillä niin ei ala ahdistaa jos toinen viruu sinne käynnistykseen asti

Pihla, hienoa että maito nousee! Ja hyvin sulla on paino tippunu, eiköhän ne loputkin lähde parin viikon sisään. En usko, että mitään ylimääräistä sulle ehti kertyäkään.

Mun piti kirjoitella, että aika kivasti oli Lindexillä tavallisia vaatteita, jotka sopii imetykseen. Lisäksi kaveri vihjaisi semmosesta firmasta kuin Louhi Design, siellä oli kivannäköisiä paitoja, jotka ei näyttäny yhtään imetysvaatteilla ja ne tehdään kai mittatilauksena eli pitkä/lyhyt selkä tai isot/pienet tissit ja kankaan saa valita itse.

Nyt ei parane rentoutua, vaan huhkia hommia! Savustan tän mukulan ulos Jospa sillä on liian mukavaa tuolla... pitäskö lähtä vaikka suunnistamaan Kuusaman tavoin

 

Jes kiitti Pihla, tuo jo oikeesti paransi tätä hermoilua Oonpa saattanut googlettaakin tuota sektiota, mitä ei kyllä oikeesti kannattais tehdä :headwall:
Toivottavasti sais itekkin vauvan siihen vierelle niin kauaksi aikaa kun mahdollista.. En nyt hoksaa oliko sulla tossa jo, että millon sait imettää ekan kerran?
Antaako ne vauvalle jotain korviketta siellä ensin vai miten?
Onko ne sulle antanu sairaalassa ihan ilman kyselyitä nuita vatsan pehmittäjiä?
Mulla muutenkin niin ongelmainen suolisto (anteeksi mielikuva) että pitää todella sit itekki vissiin heti pyydellä Ilmeisesti ne kuitenkin saa kaikki sairaalasta, ettei tarvi itelle kassiin pakata?
Pahoittelen jos tuli tyhmiä kysymyksiä mutta niin ne vaan päätä vaivaa kaikki pienetki jutut : /
Pakkohan se on vaan luottaa siihen että kaikki menee hyvin, eipä se taida koskaan ihan riskitöntä olla tuo syntymä
lauwra, hyvä kun kerroit tosta Lindexistä, enpä oo hoksannu sieltä katella vaatteita sen kummemmin, vähän tässä jo miettiny mistä löytäis kivoja vaatteita jotka passais imetykseen kun en oo oikeen löytäny mitään.. Tsemppiä mukulan savustamiseen

 

Lauwralle onnea savustusyrityksiin joko sitä saunaseksiä tuli kokeiltua?

Miiula, imettämistä pääsi kokeilemaan heräämössä kai se vähän riippuu tapauksesta, saako vauva korviketta ensin vai ei. Varmaan, jos ei pysty heräämöön tuomaan jostain syystä, niin voisi kuvitella että saa korviketta. Tai jos äiti on liian kipeä imettämään. En tosiaan tiedä. Mähän en ole ollut kummallakaan kerralla heräämössä kahtakaan tuntia ja molemmilla kerroilla vauva on tuotu sinne heräämään rinnalle

Mullakaan ei ole normaalistikaan kauhean vilkkaasti toimiva vatsa, joten tällä kertaa pelotti jo valmiiksi, mitä siitä tulee sektion jälkeen eka kerta on pahin. Multa on osastolla kysytty yleensä seuraavana päivänä, onko maha toiminut (ei tietenkään ole) ja haluanko jo valmiiksi jotain pehmikettä. Molemmilla kerroilla olen halunnut. Ekalla kerralla sain kotiinkin pari pussia jotain pehmikettä, tällä kertaa en saanut. Mutta jos ei ne tarjoa, niin kannattaa rohkeasti pyytää itse samoin kuin sitä ilmavaivalääkettä. Mulla ei ole koskaan ollut niin kipeitä ilmavaivoja (anteeksi mielikuva ) kuin sektioiden jälkeen. Sairaalasta mä olen saanut kaikki tarvittavat lääkkeet, mitään ei ole mukana ollut. Kyllä ne aika reilusti kaikkea antaa, ainakin jos osaa pyytää. Ja kannattaa pyytää! Turha kärsiä kun melkein kaikkeen voi saada lääkettä

Minusta tuntuu kuin maha kutistuisi silmissä nyt, kun imetys alkaa lähteä kunnolla käyntiin. Tai sitten tissit paisuu siihen tahtiin, että näyttää kuin maha kutistuisi

 

miiula, tosiaan Lindexin mallistossa oli paljon nyt sellaisia toppeja/mekkoja missä oli syvä kaula-aukko, mutta yhdellä napilla/hakasella kiinni eli kätevästi saisi auki

Sektion jälkeen vatsan toimimisesta... itsehän sain ennen sektiota otettavaksi suolentyhjennys lääkkeet jo kotiin. Sektion jälkeisenä päivänä kävin normaalisti vessassa ja ihmettelin kun kätilö kyseli suolen toiminnasta. En jotenkin osannut ajatella, että siinä voisi olla jotain häikkää.

Pihla, ei sitä saunaseksiä sitten kokeiltu mutta peitto heiluu joka toinen päivä ja melkein joka päivä tekee mieli saunoa. Äsken siivosin vadelmapenkin ja tein kyllä niin syväkyykkyä että ihme ettei vauvan pää kopsahdellut maahan kun on jo itsekin niin alhaalla

 

Lauwra, ehkä on parempi jättääkin se saunaseksi väliin, ettet satuta itseäsi kyykkyjumppaa ja saunomista ja tavallista seksiä, jospa ne toimisivat. Muistat käydä säännöllisesti raportoimassa, ettei me olla täällä jännityksessä

Täällä ei mitään suolentyhjennyslääkkeitä saa ennen sektiota. Ehkä saisi, jos kävisi itse apteekista jotain hakemassa mutta ei kuulu rutiineihin täällä. Täällä saa vaan jotain vatsahappojen tasapainottajaa, mikä otetaan edellisenä iltana ja aamulla sairaalassa saa jotain toista "närästyslääkettä". Mulla toimi ekan sektion jälkeen maha kolmantena päivänä, kun pääsin kotiin. Sen jälkeen vasta viikon päästä uudelleen... Ja nyt toimi neljäntenä päivänä (eli tänään) ja 20 minuuttia sai istua pöntöllä. Mies ja tyttö oli tosiaan kyläilemässä ja mulla oli vauva mukana vessassa turvakaukalossa, että sain rauhassa istua nyt ei auta kuin toivoa, että vatsan toiminta pysyisi normaalina. Vettä yritän edelleen juoda paljon ja tässä kotona liikuskella ja sitten vielä ne vatsan pehmittäjät. Mulla nyt ei kyllä normaalistikaan ole tarvetta kakkosasialle joka päivä, joten kai se suolen normaali aktiivisuuskin vaikuttaa

Lapset nukkuu kuin pienet murmelit mä pötköttelen joukossa mukana ja vähän lepäilen

 

Mulla on ihan sama kokemus tuosta mahan kutistumisesta imetyksen myötä! Mulla ei oikeasti ole enää ollenkaan sellaista raskausmahaa. Sellainen pieni läskirengas vain

Mulla on hei ihan uudet tissit! Aivan järkyttävät, sellaisten huonojen silareiden näköiset Ja kivikovat ja sairaan kipeät. Vauva ei pysty käsittämään mitä tapahtui, kuka vei maidon.. Vauva saa kuitenkin hyvin ruokaa, joka vaippaan riittää kakkaa, jee.. Ensimmäiset kestovaipatkin on jo ollut käytössä =)

Pieni toivomus: Laittakaas syntyneistä lapsista tieto punaisella seuraavaan tyyliin: Kuusama / poika / 19.5 / rv 35+4 Lisäksi pituudet ja painot jos haluaa. Mä en valitettavasti tällä aivotoiminnalla ja imetysten määrällä ehdi/jaksa/pysty kahlaamaan kaikkia syntyneitä läpi.

Toinen kysymys: laitetaanko oma ketju syntyneiden puolelle vai jatketaanko iloisesti sekaisin vauva- ja raskausjuttuja samassa keskustelussa?