Kesäkuun kullanmurut 2015 **Toukokuu**

33+0 poks! Nyt alkaa olla sellainen vaihe tässä raskaudessa, ettei ole päivääkään kun ei tuon babyn syntymää miettisi. Vielä jokunen viikko pitäisi malttaa odotella, mutta kun ei meinaa millään jaksaa olla kärsivällinen Onneksi ensi viikolla on taas ultra, ja toivottavasti saisi silloin edes jotain arviota siitä, milloin tämä pikkutyyppi voisi syntyä. Mun kärsimätöntä oloa ei nyt yhtään helpota sekään, että eräs toinen diabeetikkoäiti (rv 34) juuri kertoi, että heille sovittiin suunniteltu sektio ensi viikolle! Sitten aloin heti tietysti miettiä, että mitä jos meilläkin olisi vauva jo muutaman viikon päästä... Juu, tiedän kyllä että hyvä sen olisi vielä rauhassa kasvaa kohdussa, mutta silti

Samalla tuntuu kyllä siltäkin, että aikahan tässä alkaa loppua kesken. Eilen tehtiin ensimmäiset vaippahankinnat Mutta muuten tuntuu tosi vaikealta tietää, mitä kaikkea sille vauvalle pitäisi etukäteen hankkia. Ja kun muutenkin valikoima noiden vauvajuttujen suhteen on niin laaja. Ei riitä, jos ajattelee menevänsä ostamaan vaikka jotain vauvaöljyä, kun niitä öljyjä on sitten sata erilaista vaihtoehtoa. Tai ehkä mä nyt teen tästä suuremman ongelman kuin mitä se oikeasti edes on...

Osaisiko kukaan vinkata, mistä kannattaisi ostaa sideharsoja?

Mun uusi kaveri on muuten järkyttävä närästys. Aiemminkin on närästänyt, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Nyt viime yönä valvoin 3-4 tuntia kun oli niin kamala olo närästyksen takia. :x Eikä Rennietä tietenkään missään!

Pupumama 33+0

 

Iso työprojekti saatu loppuun! Huomisen jälkeen on todellakin hyvä aika aloittaa loma.

Täytyypä käydä katsomassa Lindexin imetysvaatevalikoimat, jos pari paitaa varuiksi ostaisi. Äitiysvaatteet, vauvanvaatteita ja tarvikkeita on löytynyt tori.fi:stä kätevästi, mutta jostain syystä imetysvaatteita siellä ei pahemmin ole. Kirppareilla ainoat näkemäni imetysvaatteet on olleet pieruverkkareiden paitaserkkuja..

Mullakin on kaveri, joka ei ilmeisesti halua puhua raskaudestani mitään. En muutenkaan odota, että kaikki kaverit sen välttämättä ottaisivat puheeksi, vaan alan itse puhua asiasta, jos ei toinen siitä kysy. Yleensä tulee aina joku hetki, että on luontevaa puhua omista oloista tai vaikka mainita, että oli aamulla neuvolassa, ja siitä sit jatkaa jutustelua. Paitsi tämän yhden tyypin kanssa, joka ignooraa kaiken raskauteeni liittyvän ihan täysin, ja jos esim. jutellaan puhelimessa, hölöttää omat asiansa niin etten edes saa suunvuoroa ja sit ne hölötettyään toteaa, että nyt täytyy mennä. Eipä hetkeen ole nyt sitten puhuttukaan.

Mitään en rintapumpuista tiedä, joten tämä nyt on ihan mutua. Joku viisaampi kertokoon lisää. Mutta olen käsittänyt, että sähköisestä pumpusta on hyötyä lähinnä niille, jotka pumppaavat todella paljon, ja kaikki eivät tarvitse pumppua ollenkaan, vaikka imetys onnistuisikin. Päädyin siksi ostamaan käytetyn käsikäyttöisen pumpun huimaan kolmen euron hintaan. Onpahan olemassa, jos sitä tarvitsee, ja toisaalta ei tule valtavaa tappiota, jos se jää käyttämättä.

Tähkä 34+2

 

RINTAPUMPUISTA, mulla oli esikoisen aikaan sairaalasta lainassa kunnon lypsykone. Eli kyllä sen kunnollinen sähköinen/mekaaninen tulee olla jos tarkoitus on paljon pumpata. Käsikäyttöinen käy varmasti jos silloin tällöin ottaa maitoa talteen.

Tähkä, Lindexillä on liikkeissä ainoastaan noita imetysliivejä- ja toppeja. Muut tuotteet on netissä.

HARSOT olen tykänny ostaa Name itin liikkeistä, saa vähän värikkäämpiä eikä pelkästään tylsiä valkoisia, jotka on sitten nopeasti likaisen näköisiä.

Mä kauhistelin kun naapuri kertoi, että hänen odottaessaan esikoistaan vastaavanlaisesta fb:n odotusryhmästä, joku oli synnyttänyt kotonaan. Ei ollut ehtinyt mies töistä paikalle eikä myöskään ambulanssi. Kätilöinä oli toimineet koira ja 3v taapero ja vauva oli syntynyt olohuoneen lattialle. Että semmonen tarina teille

Sitten kirjaimellisesti oma napa. Mua on kiristänyt parina päivänä vietävästi tuosta navan kohdalta ja nyt siinä on iso vaaleanpunainen raskausarpi. Mulla on ollut aikoinaan napakoru ja sen arpi on muodostanut jännän tähtikuvion mahan kasvaessa. Saa nähdä millainen ryppykasa siihen jää kun maha lähtee palautumaan... Muutoinkin mietityttää nahkan elastisuus näin toisella kertaa, vaikka normaaliahan se on ettei kroppa samalta enää näytä.

 

Mullakin napakorun kohta on inhottavan punainen ja pinkeä, saa nähdä millaiseksi jää.

Lindexiltä tosiaan voi netistä tilata liikkeeseen mama vaatteita. Niitä ei voi palauttaa liikkeeseen vaan postitse. Kapphallista itse ostin pari toppia ja hm:ltä pari lyhythihaista imetyspaitaa. Ne on käteviä jo nyt kun ovat vähän löysempiä vatsan kohdalta kun entiset toppini on.

Mulle pidettiin kivat vauvakutsut, yksinkertaisesti kahvitellen. Juuri minun näköiset kestit!

Onko mielipidettä mitä korviketta olisi kaupasta hyvä ostaa valmiiksi muutama purkki kotiin?

Mä kärsin kuumista aalloista! Muuten kaikki onneksi menee ihan hyvin. Yöt tosin välillä on vähän haastavia, kun kolottaa milloin mihinkin

 

Korvikkeista: NAN1:stä (ensin ja sitten NAN2) meilllä meni esikoisella Nytkin aion sitä varoiksi ostaa paketin, vaikka aion tähdätä täysimetykseen tällä kertaa. Tai en tiiä, onhan se kiva kun voi joskus jättää vauvan iskän ja maitopurkin kans. Tai miksei sitä omaakin maitoa voisi pumpata varastoon..

 

Nannia meilläkin käytettiin Vaikka tähtään myös täysimetykseen ainakin 4-6kk, niin vauva tullaan opettamaan alusta asti myös pullolle. Juurikin sen takia, että joskus pääsen jumpalle tai kauppaan. Voi myös olla, että kun vauvan yöunet alkaa pidentyä, annetaan iltaisin korviketta/velliä jotta saa mahansa täyteen ja saadaan yösyöttöjä pois. Katsotaan nyt miten homma lähtee käyntiin, voihan se olla että mennäänkin pelkällä korvikkeella jos hommat ei onnistu.

Mun oli äsken pinna niin kireällä, että oli pakko lähteä vaappumaan tonne pihalle vaikka kuinka sattui selkään. Lapsi ärsytti ja mies ärsytti ja koira se vasta ärsyttikin! Lenkin jälkeen pyysin anteeksi typerää kiukuttelua. Tahtoisin jo niin vauvan syliin ja hallita jälleen omaa kroppaani!

 

Ihanaa, kun tänne saa tulla purkamaan tuntojaan ja nähdä, että muilla on samanlaisia fiiliksiä ja kokemuksia. :heart: Aina tekis joka viestiin mieli vastata, mut sit kun alkaa tähän kirjoittamaan jotain niin kaikki ajatukset katoaa päästä eikä muista enää mitään mitä piti kommentoida.

Nyt illalla ihan eri tunnelmat kuin aamulla, jospa tää tästä tasaantuis. Lauwra, toi on kyllä niin tarpeen joskus mennä tuulettumaan ja hyvä jos osaa antaa itselleen sen ajan. Ite jään niin helposti sisälle murjottamaan tai "ratkomaan" (eli pahentamaan) ongelmia. Ja ihan järkevältä kuulostaa tuo Sonden antama syy onnitteluiden puutteeseen. Onhan tässä itelläkin aina välillä sellanen olo, että ei pitäis "iloita liian aikaisin". En tykkää kauheasti eteenpäin suunnitella tai puhua tulevaisuudesta (joku esim. kysyi mihin päiväkotiin lapsi tulee menemään...), kun nyt ensin keskityn vaan siihen, että lapsi saadaan hyvinvoivana tuolta ulos.

Kiitoksia noista korvikevinkeistä. Tuttu tunne toi "liikaa vaihtoehtoja" -ahdistus kaupassa. Tuttipullon ostaminen oli ihan tuskaa. Maidonkorvikkeita oon just katellu varalle, mutta niitä tuntuu olevan ihan miljoona eri merkkiä. Samoin vaippoja (yritetään kestoilla, mutta pitää ostaa noita kertakäyttöjäkin varalle) on kauheesti eri merkkejä ja niistä ristiriitaisia kokemuksia kuullut. Jostain sain päähäni, että ne muumivaipat olis hyviä, et ehkä ne sit joskus tarttuu mukaan, kun uskallan taas sinne vauvahyllylle.

 

Heheh, tsemppiä vaan joo ekakertalaisille lastentarvikeviidakkoon sukeltamiseen Niitä on niin paljon ja erot on joissakin isoja ja joissakin pieniä, tietty itselle sopiva löytyy vaan kokeilemalla. Mutta ei kannata omaisuutta tuhlata kaiken maailman tarvikkeisiin, koska saattaa jäädä sitten käyttämättä. Vaikea se on malttaa olla ostamatta, mutta sillä voi oikeasti lompakkoaan säästää. Nimimerkillä... kaapissa useampi käyttämätön tuttipullo ja rintapumppu.

Vaipoissa meillä kans ainakin kävi niin, että jossain vaiheessa sopi joku vaippa ja sitten ne alkoikin falskaamaan ja vaihtamalla parani. Että ota nyt niistäkin selvää.

Olen esittänyt masuun toiveen, että hyvin nukutun yön jälkeen huomenna aamulla klo 8 voi alkaa supistukset ja sitten joskus 10 jälkeen voi poika jo syntyä. Täysiaikainen olisi kyllä vasta ylihuomenna...

Malsa ja pojuE 36+5

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Lukemassa olen käynyt päivittäin, mutta kirjoittelu on jäänyt.

Ruulle vielä myöhäiset onnittelut poitsusta!

Hankinnoista: täällä alkaa kaikki oleen kunnossa ja ensimmäiset pesukoneelliset vauvan tavaraa pyöritetty. Pikkuhiljaa koitan laitella tavarat paikalleen ja samalla siivoilen kaappeja.

Rintapumppua ei välttämättä tarvi, joten sitä en ostais valmiiksi. Me käytiin miehen kanssa katsomassa minkälainen pumppu pitää olla niin osas sitten ostaa oikeanlaisen. Tämä siis esikoisen kohdalla, jolloin öisin heräsin pumppaamaan maitoa että sain nousemaan ja esikoinen nukkui heti yhdellä herätyksellä/yö. Suosittelen muuten weledan imetysteetä (saa luontaistuotekaupasta) tukemaan imetystä. Olen kyllä yleisesti ottaen länsimaisen lääketieteen ihminen, mutta imetysteetä join paljon ja koin siitä apua. Tai sitten se vain helpotti stressiä kun jotain sai mikä vois auttaa maidon nousuun... Nyt mulla on imetysteetä kaapissa ja aloittelemaan juomisen viikkoa ennen synnytystä jos auttais. Imettää kuitenkin haluan tälläkin kertaa eikä sektio helpota maidon nousua. Viimeksi olikin sektio sekä stressiä riittämiin (vauva teholla tulehduksen vuoksi ja itselläkin tulehdus). Lansinoh-voide on hyvä nännin päihin, vaikka kallista mutta eihän sitä isolle alalle tarvikaan lotrata.

Harsoja ostin esikoiselle jostain verkkokaupasta kun oli nättejä kuvioita. Lisäksi sukulaiselta sain ison pinon valkoisia. Niitä saa olla paljon! Ainakin meillä niitä kului hyvää tahtia.

Miehen juominen ei kyllä ole meillä ongelma. Pikkujouluissa ja kaverin häissä on raskausaikana juonut alkoholia joten kulutus minimaalista. Enemmän itse taidan kaivata lasillista valkoviiniä näin keväällä... Lisäksi sairaala on vajaan 10min kävelymatkan päässä joten kävellen sinne mennään jos suunnitellusti päästään sektioon. Viimeksi mentiin autolla kun supistukset alko niin ei tehny mieli kävellä. Jos vedet menee niin perätilan takia pitäs pysyä vaakatasossa mutta en taida kyllä ambulanssia kehdata tuolle välille soittaa... Jospa sittenkin mennään autolla ja makaan takapenkillä. Meillä lastenvahdit asuu yli 100km päässä joten toivotaan että päästään suunnitellusti sektioon.

Omasta navasta vielä sen verran että neuvolakäynnit on nyt käyty ja sektiota odottelen. Syntymäpäivä vauvalle siis sovittu jos ei sitä ennen synny. Tässä odotellessa valittelen edelleen kipeytyviä supistuksia. Myös liitoskivut on ihan jäätäviä ennen kuin liikkeelle pääsee. Sitten helpottaa. Tosi kiva tuon taaperon perässä hypätä kun ei meinaa päästä liikkeelle. Onneksi äiti käy auttamassa minkä töiltään pystyy ja huominen onkin pyhä. Perjantai sitten taaperon kanssa kaksin.

Vihervaara 36+5

 

Mulla on käsikäyttöinen rintapumppu ja sillä aion selvitä, jos tarvetta tulee. Vaikka työlästähän sen kanssa pumppaaminen on.

Korvikkeista meillä käytettiin nan1 ja varmaan sitä ostetaan tälläkin kertaa valmiiksi. Tytölle sopi hyvin, siskon lapsille ei ole sopinut. Että on noissakin eroja.

Mä olen aivan loppu. Monta yötä mennyt nyt jollain 5-6 tunnin unilla ja sekin pätkissä. Jokaiseen yöhön mahtuu myös se 2,5-3 tunnin hereillä olo... Viime yönä oli kovia kipujakin. Ainakin vasemmassa lonkassa, josta säteili reiteen ja pakaraan. Mikään asento ei ollut hyvä. Supistelikin jonkun verran. Panadolia nousin ottamaan puoli neljän aikoihin ja vasta tuntia myöhemmin alkoi helpottaa edes vähän. Tyttö pomppasi pirteänä pystyyn 7.00... Olen vaan itkenyt koko aamun, kun olen niiiin loputtoman väsynyt. Sekä henkisesti että fyysisesti.

Ja voitteko kuvitella, että mun mies kysyi eilen ihan tosissaan, voiko pitää varpajaiset seuraavana päivänä, kun mä olen kotiutunut sairaalasta :O se siis ihan todella jättäisi minut sektiohaavan kanssa pärjäämään eläinlauman, 2,5 vuotiaan ja vauvan kanssa... Sanoin sille, että mietippä nyt ihan oikeasti, mitä kysyt ja mikä siinä vauvan saamisessa on se pääasia, vauva vai varpajaiset... Totesin myös, että ainakaan mun vanhemmat ei varmasti katsoisi hyvällä, jos mies jättäisi minut heti yksin koko illaksi, että pääsee itse ryyppäämään. Ja mun vanhemmathan tulee kyllä miehen kanssa juttuun ihan loistavasti ja isä on taatusti varpajaisiin kutsuttukin. Alunperin sovittiin, ettei tällä kertaa mitään varpajaisia tule olemaan, kun viimeksi sotkujen siivoaminen jäi mulle... Ja tuon eläinlauman hoitoon saaminenkin on vaikeaa ja koska meidän kissat on sisäkissoja, niin en luota, etteikö humalaiset ukot päästäisi niitä livahtamaan pihalle tupakalla ravatessaan, joten ne olisi pakko saada hoitoon. Miehelle oli ihan ok, ettei nyt pidä varpajaisia, mutta niin se mieli näköjään muuttuu, kun vauvan syntymä lähestyy. Meinasi siis, että vuokraa jonkun paikan, missä pitää, että mä voin jäädä toipilaana kotiin lasten ja eläinten kanssa, kun se ottaa poikien kanssa vähän olutta.

Valitusta tähän aamuun, mutta nyt vaan on kertakaikkisen paskat fiilikset. Vettä sataa, huonosti nukuttu yö ja KOSKEE.

Pihla 38+3

 

Mamira, minäkin tykkäsin ostaa muumivaippoja, koska olivat suomalaisia. Synnärillä päästiin kokeilemaan Liberon vaippoja ja ne jäi meille käyttöön. Muumit oli sen verran paksumpia ja isompia, ettei ihan pienelle mielestäni sopineet. Ja nyt edelleen hoikalla tytöllä on Liberot käytössä

VARPAJAISISTA. Me on sovittu, että mies saunottaa ja ruokkii ystävänsä silloin kun minä olen vielä sairaalassa (taapero ja koira appivanhemmilla hoidossa). Ajattelin jopa, että kieltäydymme perhehuoneesta, jotta mies voi juhlia rauhassa. Mä tiedän, että kyseessä ei ole mikään älytön ryyppäysilta vaan ihan oikeasti uuden perheenjäsenen syntymän kunniaksi järjestettävä juhla Esikoisen kanssa kaikki oli niin epävarmaa ja pelottavaa ensimmäiset päivät, että jos nyt mies pääsee järjestämään perinteiset varpajaiset niin kyllä mä ne hänelle suon! Kyllä mä yhden illan ja yön pärjään vauvan kanssa sairaalassa "yksinkin"

Pihla, tsemppiä tähän päivään! Musta tuntui, että väsyneenä kaikki kivut oli pahempia ja henkisesti olin myös ihan loppu. Nyt kun on taas viikon nukkunut niin jaksan paremmin. Sulla varmaan on kyse enää päivistä, joten nyt hammasta purren loppua kohti! Anna reilusti esikoinen hoitoon ja lepää itse, nukut kun nukuttaa.

 

Huomentapäivää!

Noista hankinnoista, täällä mennään samalla kaavalla kuin viimeksi. Eli Aventin käsikäyttöinen rintapumppu, pari aventin pulloa ja NaN1 kaapissa odottamssa. Paketti Liberon vaippoja ja kasa vaippaharsoja+villiksiä. Kuvioharsoja on musta ollut kivoja ikeassa, ovat sellaista vahvempaa kangasta. Myös netistä löytyy kivoja. Näitä mun pitää vielä hankkia lisää. Ei noi pinkit oikein sovi poikavauvalle. Minäkö uka tarkka

Istukkakontrollissa käyty. Iloisia uutisia! Vaikka istukka edelleen kohdunsuun reunalla, ei lääkärin mielestä estettä alatiesynnytkselle, koska on niin ohut lipare sitä istukkaa siinä hoodeilla, eikä ole jäänyt aktiivisia verisuonia kohdunsuulle. Jippii
Oli muuten sama mieslääkäri kuin esikoisen synnytyksessä, kun kävi antamassa mulla kohdunkaulanpuudutteet

Ja kiinnittynyt on täälläkin lapsukainen, mutta niin oli esikoinenkin jo kk ennen. Nytkin oli vähän paikat pehmenneet, niinkuin esikoisestakin jo kk ennen laskettua aikaa (3cm auki). Lääkäri meinasi että ei tartte kuitenkaan pelätä, ei vielä ole syntymässä. Ois kyllä saanu jo syntyä


Neiti S 37+0

 

Pihlalle ja muillekkin huonotuulisille toivon päivän paranevan iltaa kohti! :flower:

Täällä myös huonolla mielellä eilisestä asti, mutta johan näitä hyviä päiviä tässä ehti ollakkin monta peräkkäin. Nukuin edellisyön tosi huonosti, kun heräilin supisteluun jokaisella kyljenkäännöllä. Supistelut myös jatkui koko eilisen päivän ja illasta aloin olla jo tosi väsynyt ja ärsyyntynyt siihen jatkuvaan vatsan kovettumiseen/menkkamaiseen jomotukseen alavatsalla. Sitten vielä mies meni sanomaan, että "sullahan alkaa olemaan täällä makuuhuoneessa kaikki valmista vauvaa varten." Ja mä tästä vetäsin sellaiset veriset hormonihuuru-loukkaatumiset, että mies tarkoitti tuolla kommentilla, että tää vauva onkin tosiaan yksin mun projekti. Eihän se asia näin ole, mutta eilisessä mielialassa kaikki asiat ärsytti ja ymmärsin melkein kaiken tahalleen väärin. Sitten täällä mentiin tuppisuina nukkumaan ja muutaman ärsytyskyyneleenkin vuodatin siinä unta odotellessa.

Mutta jospa tää mieliala tästä taas lähtisi nousuun

Rintapumpuista Mulla ei ensimmäisen kohdalla ollut ollenkaan pumppua ja enpä sitä olisi tarvinnutkaan, kun imetys tyssäsi heti alkuunsa. Tuon nuorimmaisen aikana hankin käsikäyttöisen pumpun ja kyllä sillä pärjäsi sen vähän mitä pumppailin. Poika ei koskaan oppinut syömään pullosta, joten maidon pakastaminen oli turhaa, kun jouduin itse olemaan aina paikalla kun vauva tarvitsi ruokaa. Nyt tämän tulevan vauvan kohdalla yritän saada hänet opetettua pullolle edes sen verran, että pääsisin salille ja lenkille ilman huolta siitä, että lapsi huutaa kotona nälkäänsä. Ostin nyt sähkökäyttöisen pumpun ja toivottavasti se on hintansa väärti. =)

Imetysvaatteista Nuoremman lapsen imetysaikana mulla ei ollut yhtään imetysvaatteita. Muistaakseni käytin paljon juurikin näitä narutoppeja ja vetoketjullisia huppari-yhdistelmiä. Nyt olen ostanut kirppareilta muutamia imetyspaitoja. Olen myös ostanut muutaman uuden löysemmän topin/mekon kesäksi ja niissä on hyvin venyvät kaula-aukot, joten luulen imetyksen onnistuvan niissäkin ihan hyvin.

Oma olotila alkaa olla jo aika tuskainen. Mulla pamahti reilu viikko sitten kunnon turvotukset ihan päästä varpaisiin ja tätä turvotusta kestää 24/7. Tähän asti on turvotuksia tullut lähinnä nilkkoihin ja käsiin iltaa kohden. Ihan hirvee tunne, kun ei saa käsiä kunnolla nyrkkiin ja jalkapohjiin sattuu kävellessä. Verenpaine on noussut hiukan alkuraskauden mittauksista, mutta ei vielä mitenkään hälyttävästi. Mulla on nyt ensi viikon alussa vielä yksi neuvolalääkäri käynti, joten kiva saada tietää, että onko nää viime päivien supistelut saanut mitään lisämuutosta aikaiseksi tuolla kohdunsuulla.

Bella & vauva 35+4

 

Neiti Sievänen, onnittelut hyvistä isrukkakontrollikuulumisista! Mahtaa huojentaa mieltä

Kiitos tsempityksistä nyt alkaa jo vähän helpottaa. Aamulla tuntui, että koko lantio halkeaa ihan just. Vauva tuolla kovasti äsken kääntyili ja nyt omakin olo on helpottanut. Tuo siis vielä pyörii kyljeltä toiselle, koko maha heiluu. Ikävästi tosin taitaa porailla itseään lähtökuoppiin, kun niin ikäviä vihlaisuja tuntuu tuolla alhaalla. Ja ne tuntuu nimenomaan silloin, kun vauva liikkuu ja kestää aina vaan ihan hetken. En muista ensimmäisestä raskaudesta tälläistä, mutta silloin tosiaan oli se perätila. Väsymys nyt vielä vaivaa, mutta jospa tytön saisi kohta päiväunille, niin voisi itsekin lepäillä paremmin. Meillähän on sillai kurja tilanne, ettei mulla arkisin ole mahdollisuutta lapsenvahdille, vaan se on jaksettava. Muuten tänään olisi ehdottomasti ollut sellainen päivä, että olisin hoitajan hälyttänyt. Aamulla jo mietin, olisiko ketään, jota kehtaisin vaivata, kun ei nyt kuitenkaan varsinaisesti mikään hätä ollut. Onneksi mies on huomenna kotona.

Täällä alkaa monilla olla jo jännät paikat, vaikka vielä toukokuun puolta eletään mullakin tosiaan enää päiviä jäljellä ja varmaan jokainen osaa laskea, että täältä vauvauutiset tulee viimeistään ensi viikolla, kun ensi viikon sunnuntaina on laskettuaika ja on se suunniteltu sektio tulossa. Ei siis enää pitkää odotusta jäljellä, mutta välillä tosissaan tuskastuttaa.

Vaipoista meillä käytettiin Liberoja ja muumeja. Nykyään pampersin housuvaippoja. Vauvalle meinasin liberoja ostaa paketin, kun ne oli tytölle parhaita. Hirveää läjää en hamstraa, jos tälle käykin parhaiten joku muu merkki.

Varpajaisista, meillä mies tosiaan viime kerralla varpajaiset piti. Eläimet oli hoidossa mun vanhemmilla, yksi kissoista ei ollut syönyt mitään, eikä todistettavasti käynyt edes tarpeillaan. Piilotteli vaan boksissa. Onneksi olivat vajaan vuorokauden. Mies on siis kännipäissään unohtanut mm. koiran ulos... En siis luota, ettei kissat karkaa tai koirat unohdu pihalle, jos täällä meillä ottavat olutta. Haluan että eläimet on tallella ja hengissä, kun pääsen sairaalasta. Lisäksi mies jätti sotkut mun siivottavaksi. Ja voitte kuvitella, etten ensimmäisenä kotiin päästyäni, sektion jälkeen, alkanut siivoamaan... Sotkut ei onneksi olleet tässä asuinkerroksessa, mutta kyllä se silti otti päähän, että ne ehti monta viikkoa seisoa alakerrassa miehen tekemättä mitään. Ja kun mä ne lopulta siivosin, niin sen sijaan, että mies olisi kiittänyt, se sanoi, että siivosin vaan sen takia, että pääsen sanomaan siitä... Ja sitä aikaa tosiaan ehti mennä monta viikkoa. Niinpä mä olen kotona järjestettäviä varpajaisia vastaan aika jyrkästi tällä kerralla.

Tyttö simahtikin piirretyn ääreen. Tälläinen paska mutsi -päivä... Lapsiparka on piirrettyjä katsellut melkein koko aamupäivän. En vaan uskalla yhtään rasittaa itseäni noiden yöllisten ja aamuisten kipujen jälkeen.

Tsempit kaikille tasapuolisesti. Kyllä me jaksetaan nämä viimeiset päivät ja viikot, kun palkinto on mitä mahtavin

 

Pihla, mulla on ollut sama paskamutsi-fiilis tässä useampana päivänä! Muumit ja fröbelin palikat pyörii telkusta koko ajan kun en vaan jaksa tehdä mitään. Olisi ihana mennä pihalle, mutta en jaksa nostella tyttöä keinuun ja pois ja taas keinuun ja pois... Nyt kun ollaan viimeisiä viikkoja kahdestaan niin haluaisin vielä panostaa tähän "tyttöjen aikaan", mutta en vaan jaksa siinä määrin mitä haluaisin

Tässä parhaillaan istuskelen neuvolan odotustilassa. Just ennen lähtöä tölväsin mahan oikein kunnolla vessan oven kahvaan ja siihen tuli järkyttävän iso verenpurkauma juurikin valittamani kipeän navan kohdalle! Ja on edelleen kipeä. Katsotaan tarviiko tuota lähteä näyttämään äpolille... saakelin saakeli.

 

Lauwra, sama juttu, että haluaisin tehdä tytön kanssa niin paljo enemmän, mutta en vaan pysty. En taivu edes hiekkalaatikon reunalle istumaan ja jos saan itseni siihen, niin ylös en ilman apua pääse. Meillä pyörii Ryhmä Hau päivästä toiseen. Tytön lemppari. Tosi syyllinen olo, kun ei pysty lapsen kanssa touhuamaan. Mutta onneksi vauvat ei yleensä ihan hirveitä vaadi, jos sitä sitten pääsisi sinne hiekkalaatikon reunalle istumaan ja touhuamaan, kun vauva on syntynyt johan olet hyvin onnistunut mahasi kolauttamaan :O toivottavasti ei mitään vahinkoa aiheutunut. Hyvään aikaan kyllä, että pääset suoraan neuvolaan näyttämään ja voivat sieltä ohjata tarvittaessa eteenpäin.

 

Tsemppiä Pihla, voin niin samaistua tuohon olotilaan, mulla lähtee järki kun ei saa nukuttua.. Viime yönä eli aamulla taas siinä puoli seiskan aikaan oon vasta nukahtanut.. Ja toki mulla on helppoa siinä mielessä kun ei oo lasta edes herättämässä, siltikään en saa nukuttua kun vaivoin sen 4-5 tuntia. Olin yöllä niin vihainen ku ei vaan tuu uni, tai sitten särkee joka paikkaa ja jalat on niin levottomat!Päivällä mulla ei sitten välillä oo mitään ongelmia minkään suhteen, eilen taas vähän supisteli mutta sekin loppui.
Siltikin olisin pikkuhiljaa valmis ottamaan sen vauvan jo vastaan mut parempi ku sitäkään liikaa mieti, ei tiiä kauanko tässä vielä joutuu odottaan.
lauwra, toivottavasti ei kummempaa aiheuttanut tuo kolhaisu, mä oon kans kyllä aika kovastikin osunu mahan kans oviin jne mut ei oo pahempia jälkiä vielä tullu
Varpajaisista ei oo ollut miehen kans puhetta, hänhän on tosiaan ulkomailla ja tulee ainoastaan käymään täällä tässä jossain vaiheessa mutta mihinkään kemuihin ei kyllä heru lupaa kun täällä on.. Jospa tuo tajuis itekkin.

 

miiula, mä olisin repinyt jalkani irti jo ilman linimenttivoidetta. Nyt olen siirtynyt jo järeämpään luonnon mentholivoiteeseen. Levottomat jalat on vittumaisinta mitä tiedän.

Neuvolakäynti oli taas ihan turha. Kerroin kolhaisusta ja terkka kyseli, että onko vauva liikkunut normaalisti. Nojoo, eipä tunnissa nyt vielä suuria johtopäätöksiä tehdä. Mutta ei ollut suuremmin huolissaan kun sykkeet oli ok ja liikuskeli. Paino oli tippunut puoli kiloa viime kerrasta (alusta +9kg), paineet 106/79, sf-mitta 34. Ei ollut vauva vielä kiinnittynyt, mutta oli mennyt alemmas viikon takaiseen verraten. Ensi viikolla sitten olisi neuvolalääkäri.

lauwra & murunen 37+5

 

Pakko vähän parisuhdeasiaa puhua... On jännä lukea eri suhteiden ongelmakohdista ja toisaalta taas myös tuntuu vertaistukinäkökulmasta hyvältä, kun ei ole ainoa, jolla niitä ongelmia suhteessa on.

Minun mieheni ei käytä päihteitä, ei ole työnarkomaani, on paljon kotona. Hän on aivan ihana puoliso. Hän osallistuu, tekee kotitöitä, tekee ihan mitä vain pyydän. On läsnä, ei biletä. Hoitaa minun edellisen liiton lapsia kuin omiaan. On heille isä. Minua hellii ja huolehtii. Silittelee joka päivä ja ilta ja hieroo, kun pyydän. Kuulostaa tosi hyvältä, vai?

Mutta hän on valehdellut minulle suhteen aikana TODELLA isoista asioista. Hän on periaatteessa pettänyt minua (mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta todennäköisesti vain siksi, kun toista osapuolta ei kiinnostanut). Koko meidän suhteen ajan hän on haikaillut tämän toisen ihmisen perään. Alussa enempi, nykyään vähempi (ehkä jopa vähän). Minä olen vuosien saatossa monta kertaa kysynyt, onko joku muu mielessä, mutta hän aina kielsi kaiken.

Koko roska ja sekasorto selvisi 1,5 vuotta sitten. Se oli ihan hirvittävä kriisi, muta minä päätin, että me selviämme siitä yli. Viime keväänä/kesänä alkoi jo mennä taas hyvin, mutta raskautumisen jälkeen jäi kiinni isosta valheesta (ei liity toiseen naiseen mitenkään). Minulla meni taas usko koko ihmiseen. Meni taas pitkään, että selvisin siitä pinnalle. Nyt on taas monta viikkoa vaivannut mieltä. Mietin melkein joka päivä, etten voi olla hänen kanssaan yhdessä, vaan meidän on erottava ennemmin tai myöhemmin. Olen ahdistunut ja masentunut. Ei ole ketään, jolle näistä voisin puhua. Koko kuvio on liian häpeällinen. Ainoa (teko)syy, että jatkan vielä on se, että arki toimii ja miehestä on paljon apua, mutta en minä voi jatkaa elämääni eteenpäin, jos en pääse tästä kaikesta yli. Hulluinta tässä on se, että kyllähän se mies minuun on hyvin kiintynyt ja rakastaakin, mutta jotenkin on vaan olo, että hän ei koe mitään intohimoisia tunteita minua kohtaan.

On vaikea iloita mistään, kun joka päivä on semmoinen olo, että elämä ei vaan järjesty. Plääh.


-Valkoinen 36+1

 

Täällä oli kans aika mielenkiintoinen yö. Kaikki kolme lasta kömpi yön aikana meidän sänkyyn. Enpä muista onko koskaan käyny moista. Nuorin kyllä on aina silloin tällöin meidän välissä, mut nyt oli päitä ja jalkoja joka puolella. Mä vielä nukun 8 tyynyn kanssa, joten vien aika ison tilan sängystä, nyt jalat roikku välillä ulkona sängystä, kun siellä jalkopäässä oli ahdasta myös. Joka paikkaa kolotti herätessä, kun asento ei ollu sit kovin hyvä ja poikkeuksellisen paljon tuli heräiltyä, joten on vähän väsyny olo. Täällä on kans huono äiti fiilis, kun nuorin saa kattella prinsessa-elokuvia enemmän ku tarpeeksi, mut ei vaan jaksa, eikä ton perässä pysy... isommat muksut onneks menee omin nokkineen ulkona.

Varpajaisista... mies ei oo semmosia tainnu kertaakaa pitää, eikä toivottavasti muista semmosien olemassaoloa nytkään. Luulen, että isukille löytyy ihan tarpeeks hommia kotoa... menköön sit, ku vauva on isompi niin kavereittensa kanssa jonnekin. Eipä tuo mies kyllä juuri koskaan missään käy.

Toivottavasti lauwran masun kolautukset ei aiheuttanut mitään harmia!

Olipa kiva kuulla neiti Sievänen, että oot saanu noin hyviä uutisia!

Vaipoista meillä on tainnu olla enimmäkseen Liberot käytössä, joten niitä varmaan ekaks kokeillaan tulokkaallekin. En oo vielä siis ostanu yhtään.

Sulo-Sylvia ja sipsukka 34+5

 

Ei se poika sitten lähtenyt tulemaan vaikka pyysin. no ei varmaan ole vielä valmis tulemaan, tulee kun on valmis.

Naksuuko teidän mahat? Mulla semmosta ihme niksumista naksumista...

 

No niin, mun työnteko oli sitten siinä. Isojen lahjakassien kanssa tulin kotiin tippa linssissä :'( Kai tässä jotenkin selviää järjissään, vaikka muutos onkin iso. Olen kuitenkin ollut jo niin monta vuotta työelämässä että vaikea miettiä mitä tekee vapaalla. Onneksi miehellä on huomenna vapaata ja perjantaille on kivaa ohjelmaa tiedossa niin tulee vähän loivempi lasku kotirouvailuun

Meillä ei miestä varpajaiset kiinnosta (onneksi!). Eipä sillä tällä suunnalla sellaisia kavereita olekaan kenen kanssa ryypätä. Eikä tuo kyllä muutenkaan ryyppää.

Eilen kävin taas iltarasteilla suunnistamassa. Muuten kiva, mutta umpimetsässä sai rämpiä monta rastiväliä, suopursuja haaroihin asti ja ojia ylitettäväksi joka välissä Meinasi siis olla vähän rankemman puoleista menoa. Aamulla sängyssä maatessa iski sitten niin tiukka supistus että piti ihan keskittyä hengittämiseen ja tietoiseen rentoutumiseen. Tietääpä vähän mitä on tulossa. En kyllä usko hetkeäkään että nämä satunnaiset supistukset olisi mitään saaneet aikaan, eiköhän tässä mennä pitkästi juhannuksen yli yhdessä paketissa. Tiistaina lääkärineuvola jossa tsekataan paikat ja päätetään pääsenkö painoarvioon.

Tsemppiä parisuhdeasioiden ja kipujen kanssa painiville! :hug: Itse taidan lähteä viemään katiskaa

Kuusama ja Vauva-T rv 34+5

 

Kuusama, päästäänköhän me liian helpolla ku edelleen voidaan urheilla vai onkohan tää tyyntä myrskyn edellä, katotaan vaan ni heinäkuulla vielä ähistään kaikkien mahollisten kipujen ja olojen kans ku muut hoitaa vauvojaan minäki toissapäivänä ensin aamulla kävin n.4km hikilenkin kävelyllä ja illalla pyöräilin parikymmentä kilsaa kuoppaista hiekkatietä ja voin kertoa et tuntui haarukassa:'D! Tänään on sit pysytty sisällä kun vettä tullut koko päivän kuin saavista!

Älkää siskot ressatko niistä taaperoitten videoiden kattelusta, nyt jos koskaan on "lupa" meijän mammojen ottaa rennosti ja toimia omien voimien ja olojen mukaan - tää on kuitenki väliaikasta! Tärkeintä et ootte siinä palleroiden lähellä vaikkette mitään erikoista jaksaiskaan touhuta.

Valkoinen, jaksamista sulle! Tuo on kyllä paha, että menetettyä luottamusta on vaikea saada takas.. Tosi inhottavaa et just tässä vaiheessa on tollasta kun eniten tartteis sen oman miehen tukea. toivottavasti asiat järjestyy ennemmin tai myöhemmin parhainpäin <3

Ei oo naksumista kuulunu täälläpäin mut poksumista on,nääs 34 viikkoa täynnä! Aivan kun nämä viikot ois yhtökkiä alkanu matelemaan.......

 

malsa, hyvä ku sanoit, mun piti tosta kysyäkin kun maha naksuu mulla yleensä iltaisin tai sit yöllä, ihan selviä naksahduksia saattaa kuulua useampi. Tiiä sitten mistä johtuu! Ekalla kerralla oli niin iso ääni että säikähdin et menee vedet mutta se taitaa sit enemmän poksahtaa

 

Meillä varmaan miehen varpajaiset riippuu vauvan syntymäpäivästä, eli siis ei perhehuonetta jos syntyy viikonloppuna

Mulla ei oo supistuksia ollenkaan, nyt nitä jo vähän odottelen.. Toivon vaan niin kovasti ettei menisi hirveästi yli aikaa. Mutta onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa

Oli tullut taas niin paljon tekstiä etten osaa kommentoida mihinkään vaikka kaikki luettu läpi!