Kesäkuun kullanmurut 2015 **Toukokuu**

Ruu, toivottavasti pääsette pian kotiutumaan ja tuohon alkoholia-asiaan... Täällä ei ole mitään mielihaluja ollut plussatestin 4/2012 jälkeen tipattomia vuosia kertynyt siis jo yli kolme. Ei vaan ole tehnyt mieli, niin en ole nähnyt tarpeelliseksi väkisinkään ottaa

Meillä on sairaalaan vajaa 10 minuutin automatka. En siis ihan hirveitä paineita ota, kun tiedän, että jos lapsivedet menee, niin silloin lähdetään. Supistusten kanssa olen epävarmempi.

Eilen tuossa miehessä ärsytti sekin, että se passitti minut yläkertaan makkariin lepäämään, kun jääkiekkopeli alkoi. Että se katsoo siinä samalla tytön perään. Ensimmäisen erätauon koittaessa mies toi tytön mun luokse ja meni itse tupakalle ja "unohti" hakea tytön pois. Se siitä lepäämisestä sitten... Onneksi ensi viikon pätkäisee mukavasti tuo torstai, kun sattuu pyhäpäivä

Kuusama, täällä myös kipeää myllerrystä tuntuu välillä. Ja mä olen aivan varma, että tämä yrittää ulos vasemmasta nivusesta. Sinne osuu välillä tosi kipeästi. Pitkä tauko oli, mutta nyt on alkanut taas, että ihan joutuu älähtämään, kun tekee kipeää. Mutta viimeisiä viedään ja tämä kestetään

Pihla poksuu 38+0

 

Niin se on tämäkin äitienpäivä ehtinyt iltaan, ihanan rento päivä lapsen ja miehen kanssa takana. Sen kummempia juhlallisuuksia taikka lahjoja ei ole päivään sisältynyt, ei ole meillä tapana. Ruuaksi haettiin pizzat ja kakku korvattiin mansikkarahkalla

Meilläkin ei alkoholi tuota ongelmia, mies nauttii saunaoluen ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Itselle kuiva siideri maistuisi mutta alkottomat on niin pahan makuisia että mieluummin nautin sitruunavichyä

Muuten omanapaisesti voidaan todeta että vointi on sama kuin ennenkin. Vauva ollut pari päivää vähän rauhallisempi mutta nytkin onneksi liikkeitä tuntuu. Tänään on toisaalta touhuttu aikapaljon niin on tainnut kyytiläinenkin vain nukkua

Tänään vauvan tulo konkretisoitui taas kunnolla kun siirrettiin pinnis meidän makkariin eli tyttö siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan. Tuumattiin miehen kanssa yhteen ääneen että nyt se on menoa, kohta on taas vauva tuhisemassa

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

 

Ei onneksi syntynyt vauva reissussa vaan kotiin päästiin vielä samassa paketissa. Eilen yöllä kuitenkin heräsin voimakkaaseen menkkakipuun ja vatsa oli kuralla. Ai että tuli pieni paniikki kun tajusin, että synnytys voi käynnistyä ihan milloin vain. Alkoi ahdistamaan aivan älyttömästi. Se kipu... Ikävä kyllä se on nyt vaan läpikäytävä, mutta se pelottaa silti ihan älyttömästi. Vaikkakin edellisessä synnytyksessä sain kuitenkin suurimman osan ajasta olla täysin kivutta niin en tiedä miksi nyt niin ahdistaa se. Ihan oksettaa ajatella sitä. (( ahdistaa myös se, että miten mun pieni tyttöni pärjää isovanhempiensa hoidossa. Mulla on niin pahamieli tästä kaikesta (

 

Voi malsa! Itse yritän ajatella asian niin, että jokainen kipeä supistus ja muu on välttämätön ja tarpeellinen vauvan syntymän takia. Ja kyllä se esikoinen pärjää hoidossa Te olette kuitenkin tekemässä suurinta lahjaa, jonka vanhemmat voivat lapselleen antaa, eli sisarusta

Mulla on tunne, että tällä viikolla voisi syntyä seuraava bebe :heart: Jokohan se olisi Pohla vai kiriikö vielä joku edelle

Omaan oloon ei suuria muutoksia. Hyvin nukuttuja öitä on useampi takana ja olen kivuttomampi ja energisempi kuin aikoihin! Tänään on tyttö hoidossa ja mies tekee ylitöitä. Ajattelin vuorotellen levätä ja paiskia hommia Uuden makuuhuoneen katto vaatii maalia ja samoin kellarin seinä...

lauwra & pikkuveikka 37+3

 

Malsa,
Täällä kans väliin iskee paniikki ja ahistus et niin tosiaan tää pitöis kohta synnyttää.. Ja nimenomaan se kipu pelottaa (plus kaikki mahtuuko se,jaksanko mä,pärjääkö mun mies,entä jos vauvalle/mulle käy jotain jne..) ku mä oon vielä semmonen et alan niin helposti nykyään hormonihuuruissani itkeä vollottamaan jos mua sattuu niin miten siitä synnytyksestä voi tulla yhtää mitään.... Toisaalta, nyt kun on muutamana päivänä tuntunu ihme vihlaisuja (sukkapuikkokipuja?) on tullu senmonen olo et jes, jokohan jotain tapahtuis.. Niin kovasti haluaisin tän mahan jo pois!
Ehkä siitä koitoksesta selviää, pakon eessä! Vaikka sit ääntä käyttäen vollottamalla....huhhuh.

Miten musta tuntuu et Pihla jakautuu tällä viikolla?!)

Lauwra kiva kuulla et oot saanu nukuttua paremmin! Älä nyt rehki siellä itteäs väsyksiin

Täällä vauva edelleen jatkaa äitin säikyttelyä rauhallisuudellaan.. Onneksi kuitenki liikkuu sitten kun alkaa laskemaan mut tosi rauhallinen on kyllä, jatkuis vaan sit täällä ulkomaailmassakin sama!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Me 33+5 (kai!?)

 

Sattaa se pihla olla jo vauva kainalossa.. Eikö täällä aika usein ole jo heti aamusta pihlan kuulumisia ja nyt ei vielä ole mitään kirjoitellut

 

Joo, saa Pihla tottua siihen että jos ei tule samaan tahtiin viestejä niin heti epäilemme h-hetken koittaneen

Tsemppiä kipulijoille ja mukava kuulla että toisilla niitä on vähemmän. Loppusuoralla tässä ollaan!

Itse kävin tänään päivystyksessä svo:lla koska paineet oli niin korkeat ja pissassa valkuaista yli sallitun rajan. Onneksi kaikki toksemiakokeet osoittautui puhtaaksi ja niiltä osin voi hengähtää. Verenpainelääkitys nyt kuitenkin aloitettiin ja viikon kuluttua on kontrollikäynti sisältäen myös labrat. Lääkärin mukaan vilkas kaveri kyseessä minkä itsekin tunsin hyvin. Sekin huojensi mieltä koska viikonlopun ajan oli niin rauhallinen kyytiläinen. Painoarvio oli nyt 2190g eli vissiin ihan hyvä

Hyvillä mielin uutta viikkoa käyntiin!

Catnip82 + kyytiläinen 34+3

 

Mietin myös missä Pihla luuraa

Synnytys on ruennut pyörimään mielessä myös täällä... Mua pelottaa näin ensikertalaisena ehkä eniten se, miten jaksan koko touhun.. Entäs jos menee vointi tosi huonoksi, tulee huono olo, pyöryttää, taju lähtee.. Jne. Saako synnytyksen aikana jotain hormoonipläjäyksiä niin paljon että luonto hoitaa sen, että äidit jaksaa... ?

 

Ikävä tuottaa pettymystä, mutta yhdessä kasassa täällä vielä ollaan vaikka äsken synnärille soittelinkin, kun meinasi (täälläkin) paniikki iskeä, että näinköhän tämä pysyy tuolla mahassa siihen sovittuun päivään... Supistelee jonkin verran ja alaselkäjomotuksia on. Plus kaikki muut ikävät tuntemukset tuolla alhaalla. Yritetään nyt vaan vielä himmailla.

Catnip, hyvä ettei mitään myrkytyksiä pukkaa toivottavasti verenpaineetkin asettuu lääkityksellä.

Malsa, mullakin hetkittäin ahdistus siitä, miten tyttö pärjää, kun olen sairaalassa. Pääosin kuitenkin ihan luottavainen mieli (ja koskaan en ole tuosta yötä erossa ollut) ja tavallaan jopa odotan sitä "omaa aikaa". Tyttö viihtyy mun vanhempien kanssa tosi hyvin ja päivät viettääkin sitten mun äidin kanssa. Mies on pois töistä sen synnytyspäivän ja sitten vasta viikon päästä siitä, kun vauva on syntynyt. Sillä on niin vähän sitä lomaa, mitä pystyy pitämään. Eniten huolettaa, saako nuo muut tytön syömään ja nukkumaan, mutta ei kai se itseään nälkään tapa ja ennenpitkää kyllä myös nukahtaa. Ymmärrän tuskasi kuitenkin oikein hyvin.

Lauwra, kiva kuulla, että siellä voidaan hyvin. Jospa ei tarvitsisi mm-kisojen tahdissa synnyttää

Nyt mä leviän sohvalle, tyttö nukkuu

Pihla 38+1

 

Minäkin aattelin että Pihla ois jo lähtenyt jakautumaan Ei millään malttaisi odotella seuraavaa vauvaa
Mikähän mua vaivaa kun oon ollut tänään niin energinen, jaksoin jopa jumppailla.. Tosin ihan vaan kotona mutta kuitenki.
Oon saanu jotenki mieleni rauhoitettua synnytyksen suhteen enkä oo edes pariin päivään sitä stressaillu.. Tai siis sitä mahdollista käännöstä ja sektiota. Nyt taidan mennä ulos nauttimaan auringosta..
Hyvää vointia kaikille
miiula 35+6

 

Harmi kun kukaan ei äitienpäivänä päässyt synnyttämään.

Täällä on sen edellis viikonlopun verisen pienen vuodon jälkeen tullut koko viime viikon ajan erilaisia menkkatuntemuksia ja muutama vähän kipeämpi supistus. Torstaina oli valkovuoto niin älyttömän paksua ja runsasta, että oikein klöntti tippui pönttöön, ja sen jälkeen joka päivä on limasempaa vuotoa tullut.
Eli osaisko joku kokeneempi kertoa, että minkälainen se limatulppa on?

Maha on ollut kans kuralla muutamana päivänä, mutta sitä se on ollut aika paljon koko raskausaikana.
Onko muilla jo mahat laskeutuneet? Sain eilen kuulla monelta sukulaiselta, että maha olis jo pikkaisen laskeutunut. Siltä musta itestäkin tuntuu, kun on hengittäminen paljon helpompaa.

Isännän kaljan juonnista ollut puhetta. Meillä lupas pari viikkoa sitten ettei ota kaljaa nyt sitten ennen kuin vauva syntyy, mutta kuitenkin lauantaina piti juoda 5 siinä lätkäpeliä kattoessa... Nyt tulevina viikkoina kalja ei tuu olemaan ongelma kun isännällä päivystyksiä palokuntaan, toivon kyllä suunnattomasti että joku pystyy tuurata sitten jos meille synnyttämään lähtö tulee... Onneksi näin ensikertalaisella ei pitäisi olla kiire sairaalaan niin on aikaa ettiä miehelle tuuraajaa.

jjennna 36+1

 

Jaaha, jäljellä olisi kaksi työpäivää! Maha alkaa olla jo melkoinen pallo vaikka ei vieläkään vaikeuta elämää mitenkään kohtuuttomasti. Tuntuu myös että maha olisi jotenkin laskeutunut alemmas. Olon puolesta voisin kyllä jatkaa töissä, mutta kai se on ihan hyvä käpertyä vähän itseensä ja rakennella pesää valmiiksi.

Pohdiskelin tuossa että jaksanko leipoa töihin jotain viemistä viimeiselle päivälle, saapa nähdä.. Siitä tulikin mieleen että onko teille järjestetty/oletteko itse järjestäneet vauvakutsuja? Mä en itse jaksa kyllä alkaa puuhaamaan, vähän epäilen että kukaan muukaan olisi alkanut järkkäilemään mitään. Eiköhän tämä asia mene siis samalla tavoin kuin edelliset polttarini joita ei ollut koska kukaan ei jaksanut keksiä mitään.

Mulla on ollut nyt parina päivänä mahdoton makeanhimo. Ei kyllä tarvitsisi painoa tulla enempää, joten parempi pysyä erossa makeasta.

Kuusama ja Vauva-T rv 34+3

 

jjenna, limatulppaa on täällä ja muuallakin kuvailtu noin kananmunan kokoiseksi ja kellertäväksi klöntiksi. Että kyllä sen pitäisi erottua selkästi muista limoista!

VAUVAKUTSUISTA. Mä jollain lailla toivoin sellaiset saavani kun yksi kaveri (jonka vauvakutsuilla itse olin) vähän vihjaili, että "älä nyt osta sitä ja tätä jos saat vaikka lahjaksi". Ja kun esikoisen sairauden takia ei tietenkään silloin mitään järjestetty kun ei tiedetty vauvan terveydentilaa... nyt olisin ehkä kaivannut ystäviltä pientä vaivannäköä, mutta turhapa sitä on surkutella. En kuitenkaan itse mitään juhlia ala järjestämään, ei sen niin kuulu mennä.

Mä olen myös tainnut mainita, että maha on selkeästi laskeutunut. Ihme kyllä se painaa vähemmän rakkoa kuin aikaisemmin...

 

Terkkuja sairastuvalta (TAAS). Itse tällä kertaa kuumeilen ja flunssailen, eilen illalla paleli, yöllä hikoili ja aamulla tuntui että koko kroppa särkee niin etten jaksa tätä päivää hengissä. Kummasti meni sitten ohi, onneksi! Neuvolassakin tuli käytyä ja sairaslomaa sain töihin kolmeksi päiväksi, eli seuraavan kerran sitten perjantaina kun torstaina on pyhä. Eli kolme työpäivää olisi enää edessä!

Omaa napaa sen verran että paino oli pudonnut reippaan kilon (tosin se johtuu kyllä siitä että nyt oli neuvola aamusta, enkä ollut kerennyt syödä koko päivän edestä), hemo oli edelleen 132 ja kaikki muukin ok. SF-mitta oli 30,5cm, eli on kyllä maha pudonnut ja sen tuntee itsekkin. Painaa ehkä aavistuksen rakkoon tietyissä asennoissa, mutta helpompi olla kyllä. Kauheita liikkeitä monta päivää, varsinkin kun on syömässä. Taitaa olla äitin sapuskat niin herkkua että ilonpotkuja satelee

Nukkuessa ei meinaa kääntymisestä tulla mitään kauhean ähinän ja puhinan kera, kyllä on selkä-lonkat rutisseet epämiellyttävästi jo kauan. Tänään nousin tuolilta liiankin lujaa ja kauhea paukahdus kuului monestakin kohtaa selkää, mieskin säikähti

Synnytyksestä: toivon todella teille kaikille muillekkin, että se hoituu vuorokauden puitteissa, jotta pääsee lepäämään (jos ja kun malttaa!!). Esikoisen synnytyksen jälkeen päätin vakaasti että nyt mä nukun tässä nää neljä tuntia (isäntä lähti n. klo 2.00 kotiin) kun aamupala oli jo seiskan pintaan, jos vauva vaan antaa. Ja antoihan se Yksi asia mikä oli jäänyt ärsyttämään ekalta kierrokselta oli se siivooja, joka paukkaa kesken meidän päiväunien huoneeseen SIIVOOMAAN ja koluuttamaan vaikka näkee että me nukutaan. En ollut nukkunut moneen viikkoon kunnolla ja se hetki kun olisin saanut itsekkin levättyä niin EI sitten. Meillä oli oma huone tuolloin.

Vauvakutsuista: tuskin järjestetään mulle vaikka oishan se kiva. Töihin kyllä ajattelin tehdä jonkun kakkusen tai leivokset tms. viimeisen työpäivän kunniaksi! Kummasti on kaverit kaikonnu elämästä lapsentulon / maalle muuton seurauksena Työkavereista on kyllä tullut monta uutta ja todella tärkeää ystävää tähän elämään, toivottavasti pysyvätkin, vaikka meillä ikäeroa monen kanssa on aika paljonkin.

Beibei & Ipana 33+4

 

Kaksi työpäivää jäljellä myös. Vastahan äitiyslomaan oli kuukausitolkulla aikaa! Ja vastahan vauvoja haluttiin kynsin hampain pitää mahassa mukana, ja nyt jo suunnitellaan niiden hellävaraista häätämistä ulkoilmaan. Tässä porukassa on kyllä ollut mukavaa, kun kukaan ei ole tuominnut kenenkään näkemyksiä tai tuntemuksia, vaan päinvastoin on tsempattu kaikkia eteenpäin.

Vauvakutsuja tuskin on tulossa - parhaat ystäväni eivät ole samaa porukkaa, vaan jääneet elämääni eri elämänvaiheista ja paikoista, ja osa asuu ulkomailla. Vaikea siis kuvitella, että kukaan heistä yksin alkaisi mitään järjestää. Ja itse niitä ei munkaan mielestä kuulu järjestää.

Alkoholista, mies ei muutenkaan juo paljon, yhden tai kaksi silloin tällöin. Ei siis nytkään tarvitse pyytää rajoittamaan. Ja sairaala on kävelymatkan päässä eikä ole autoa, joten kävellen tai taksilla mennään joka tapauksessa. Itse olen kyllä välillä kaivannut lasillista hyvää punaviiniä tai kunnon olutta, mutta saa sitten nähdä, tekeekö synnytyksen jälkeen niitä mieli.

Mistäs löytäisi imetysvaatteita? Tuntuvat olevan kalliimpia kuin normivaatteet, ja valikoimat ovat aika pienet.

Viikonlopun aikana vauvan mönkiminen alkoi ensimmäisen kerran sattua. Ronkki vasenta nivusta pari kertaa jotenkin ikävästi ja tunki yöllä jalkaa kylkiluihin. Enimmäkseen myllerrys silti tuntuu edelleen kivalta.

Tähkä 34+1

 

Varmasti joku ehtii jakaantumaan vielä ennen mua

Vauvakutsuja ei mulle kukaan tällä kierroksella järjestä. Ekalla kerralla siskot järjesti. Ei ollut yllätysjuhlat, mutta kivat kuitenkin tällä kertaa en vauvakutsuja edes odottanut, kun oli jo sovittukin, että vain ekalla kerralla silloin tuli siinäkin mielessä tarpeeseen, että saatiin tosi paljon kaikkea hyödyllistä. Nyt ei oikein tarvita mitään. Vaippoja ja muutama purkki korviketta, niin alkaa olla kaikki valmiina vauvaa varten.

Aika pitkälti sohvan pohjalla mennyt tämäkin päivä. Tosi herkästi supistaa, kun tekee yhtään mitään. Pakko yrittää nyt vielä ottaa rauhassa hetken aikaa. Onneksi supistukset ei ole hirveän kipeitä, vaikka aika tukalia ovatkin. Vauvakin piti aamulla aika hiljaiseloa eilisiltaisen kovan mylläyksen jälkeen. Sen verran kuitenkin liikehti, etten ihan hirveästi huolestunut. Ja nyt onkin taas pitkin päivää liikettä tuntunut inhottavaa, miten heti pelästyttää, jos vauva on normaalia hiljaisempi. Saisi nyt pysyä aktiivisena liikkujana siihen saakka, että on mun valvovan silmän alla

 

Tähkä, mä olen kans miettinyt noita imetysvaatteita. Kaveri kehui Lindexin imetystoppeja, että ovat niin jämäköitä ettei alle edes tarvi imetysliivejä. Ajattelin ostaa noita toppeja ja sitten normaaleja vaatteita, joissa on esim. nappeja tai vetoketju edessä. Ei sitten mene hukkaan jos imetys ei onnistu. Kirpparilta ostin yhden Boobin paidan kun sattui kohdalle

Mä veikkaan, että mies toivoo tän vauvan pysyvän tän viikon vielä mahassa Että saadaan noi jääkiekkokisat rauhassa alta pois... Mulla on tunne, että rv39+ alkaisi tapahtua. Saa nähdä osuuko fiilikset oikeaan

Mä tajusin tossa illalla, että nyt eletään viimeisiä viikkoja kun on YKSI lapsi, jolle antaa huomiota! Täytyy hemmotella tuota rakasta esikoista, kyllähän siinä hänenkin elämä kokee myllerryksen vaikkakin hyvänlaatuisen En pelkää, että rakkaus ei riittäisi kahdelle, mutta taas konkretisoitui se toisen lapsen saapuminen maailmaan

 

Mä oon hamstrannut imetyspaitoja kirpareilta, fb-kirppiksiltä ja kavereiden kautta. Jos oon pysynyt laskuissa mukana niin nyt mulla on 20 paitaa :O esikoisen kanssa pyöritin vain viittä.. Hullu minä

 

Imetysvaatteista.. mulla on ollu ehkä yks oikeesti imetyspaita. Mä oon menny ihan narutoppi+huppari/nappipaita meiningillä tai sit on ollu sellaisia aika avokauluksisia tai venyviä paitoja, joista tissin on saanu helposti esiin. Mä siis ronskisti otan aina tissin esiin kaula-aukon kautta, enkä helman kautta niin ku monet taitaa tehdä. Ulkomailla kun julkinen imettäminen ei ollu kauheen hyvällä katottua touhua, niin oli sit harso siinä tissin ja vauvan peittona. Kolme lasta siis imettäny ilman imetysvaatteita ja jokaista vähintään vuoden, kahta melkei kaks vuotta... että ilmankin imetyspaitoja voi selvitä, mutta kyllähän ne saattaa mukavuutta lisätä.

Vauvakutsuja en odota kenenkään järkkäävän. Esikoista odottaessa mulla oli ja semmonen käsitys mulla on, että ne kutsut on lähinnä ekaa odottaville tarkoitettu. Just siks ku sillon sitä tarvii kaikkee tavaraa vauvalle eniten, niin jokainen vieras jos tuo vaikka harson tai vaippoja tai jotain muuta pientä, niin siitä kertyy kivasti. Tietty voishan vauvakutsut pitää ihan vaan siitä ilosta, että kokoonnutaan yhteen ihmettelemään masua ym. Ulkomailla olin yksillä vauvakutsuilla ja siellä tuntui olevan vierailla lähes kilpailu kuka on tuonu kalleimman lahjan... siis jokaiselta vieraalta tuntu olevan yli satasen lahja. Pikkusen olin nolona jonku pienen peiton kanssa siinä.

Sadepäivän kunniaks ajattelin koittaa jos jaksais kiertää vähän kirpparia, jos löytäis jotain kivaa vauvalle. Mies saa vahtia muksuja kotona. Voi olla, että kauppareissu jää lyhyeksi, kun jalkoja ja selkää pakottaa ja häpyliitos juilii. Parina päivänä on ollu jalat tosi turvoksissa, vaikka on pitäny niitä ylhäällä. Onneks turvotusta ei tunnu eikä näy vielä muualla, niin ei kai pitäis olla syytä huoleen.

On se hurjaa miten vähiin aika käy ja kohta vauvoja tupsahtelee!

Sulo-Sylvia ja sipsukka 34+4

 

Mulla on muutama imetystoppi ja alennuksesta parilla eurolla hamstrattu Mamalicious imetyspaita. Eiköhän niillä selviä. Kotona voikin sitten kesähelteillä kulkea melkein nakuna Jos tästä ylipäätään hellekesää tulee.

Mä en todellakaan haluaisi mitään "perinteisiä" vauvakutsuja lahjoineen ja suklaamössön vaipasta syömisineen. Mä olisin oikein tyytyväinen jos se kuuluisa joku tekisi hyvät ruoat (vaikka kunnon salaatit) ja istuttaisiin vain iltaa yhdessä.

 

Minulla on aikaisemmin ollut ehkä yksi oikea imetyspaita, jonka olen myynyt pois. Kesällä en varmaan imetysvaatteita tarvi, kun lämpimällä kelillä on joku toppi päällä, millä saa helposti imetettyä. Ehkä sitten ilmojen viiletessä voisi katsoa, että ostaisiko muutaman imetyspaidan. Julkisilla paikoilla imettäessä olen pitänyt harsoa suojana, että en paljastelisi liikaa..

Meillä ei synnyttämään lähtemisessä ole ongelmana miehen alkoholin käyttö, mutta pitkä työmatka on. Edellinen synnytys oli aika nopea ja nyt jännittää, että ehtiikö lastenhoitaja paikalle ja itse sairaalaan. Ja tietenkin myös se, että ehtiikö mies synnytykseen.

Nyt olisi melkein kaikki valmista vauvalle. Uudet vaunut on aivan ihanat ja tuskin maltan odottaa, että pääsen niitä kokeilemaan. Vielä ihan pikkuhankintoja (esim. vaipat) pitäisi tehdä ja yhtä postipakettia odottelen.. Sairaalakassikin on melkein kokonaan pakattu Enää reilu kaksi viikkoa vauvan täysiaikaisuuteen ja sitten saisi minun puolestani syntyä. En usko, että tällä kertaa päästään laskettuun aikaan, kun merkkejä lähenevästä synnytyksestä on jo nyt. (Varmaan kärvistelen täällä vielä heinäkuussakin yhdessä kasassa, kun ääneen tämän sanoin...)

 

Huooaaaah, alkanut tämä äitiysloma vähän keikkuen. Siis toisaalta on ollut ihanaa, kun on saanut nukkua pitkään ja ne joka-aamuiset kakomiskohtaukset on jäänyt pois. Toisaalta tää on varmaan sekoittanut jotain hormonirytmejä, kun olen todella herkkä ja itkuinen ollut, mihin toisaalta vaikuttaa appivanhempien läsnäolo, jonka koen vähän stressaavana. Päätin vihdoin ilmoittaa myös muille kavereille naamakirjan kautta, että olen raskaana ja nyt itkeskelen täällä sitä, että valitsin väärän kuvan, josta ei kaikki ehkä huomaa raskausmahaa (vaikka mies sanookin, että idiootti se on, joka ei sitä huomaa). Yyyyh. Kun kaikki vaan "tykkää" kuvasta eikä kukaan kommentoi tai onnittele. (Siis mahtavat on nää mun ongelmat... ) En siis yleensä kauheasti tuonne laittele mitään kuvia tai huomiohuoraa, mutta kun muutenkin koko raskauden ajan tuntuu siltä, että todella harvat on onnitellu tai huomioinu raskautta mitenkään niin todella toivoin paria onnitteluviestiä. Esim. pari kaveria ei sen jälkeen kun kerroin uutiset, ole mitenkään sanallakaan maininnut raskautta, ei kysellyt mitään mistään siihen liittyvästä. On ollut todella vaivaannuttavaa olla heidän kanssaan, kun tämä maha nyt on jo aika iso ja mun mielestä on ihan kohteliasta ihan vaan parilla sanalla se jotenkin huomioida.

Yksi kaveri järjestää jonkin sortin vauvakutsut, mutta sanoin, ettei tarvitse mitään ostella, kun meillä on näillä näkymin tarpeeksi tarvikkeita. Tekee siis sinne kuitenkin jotain leivoksia niin mun mielestä se on ihan tarpeeksi, ja muut voi sit halutessaan tuoda vaikka vaippapaketin. Ja muutenkin nämä vauvakutsut järjestetään ihan pienellä kaveripiirillä eli en tiedä kuinka paljon vauvajuttuja siellä tulee tehtyä, varmaan pari jotain leikkimielistä visailua tuo kaveri järjestää.

Meillä ei kaljanjuontia myöskään harrasteta, enemmän olen huolissani siitä, onko miehellä varmasti kännykän akku täynnä ja onko tavoitettavissa silloin, kun h-hetki koittaa. Toisaalta synnytys tulee kestämään varmaan niin pitkään, ettei sellaista huolta olisi, ettei ehtisi sitten loppupeleissä paikalle.

No nyt mies kommentoi tohon naamakirjakuvaan ja itkeskelen täällä sitä, miten ihanasti kirjoitti. Voi että, pitäisköhän vaan nukkua sinne asti, kunnes synnytys alkaa niin välttyis kaikelta itsekehitetyltä "draamalta".

 

Mamira, voi sentään. Meitä on muitakin samassa tilanteessa olevia. Munkaan ystävät ei juurikaan huomioi mun raskautta. Eniten loukkaa sellainen ystävä, joka kyllä muisti yhden meidän yhteisen ystävän jokaisen kontrollikäynnin ja tuntui, että muutenkin eli sen raskaudessa mukana ihan täysillä joka hetkessä. Kyseli vointia ja oli huolissaan. Mun raskautta ei ole juurikaan huomioinut, viimeksi kun oltiin yhteyksissä, jauhoi pelkästään omia opiskelujuttujaan. Kysymättä yhtään, miten mulla on mennyt. Toisen kaverin piti tulla käymään 1,5kk sitten. Ei ole näkynyt. Odottaa kyllä vauvauutisia, mutta ei ota muuten raskautta puheeksi. Yksi kaveri sivuuttaa koko raskauden ihan täysin. Lisäksi vielä tuo miehen suku, jota vauva alkaa kiinnostamaan tasan sillä hetkellä, kun se putkahtaa minusta ulos... Anoppi ei ole kertaakaan kysynyt mun vointia ja mitä mieheltä olen kuullut, niin koko raskaus tai vauva ei ole anoppia kiinnostanut yhtään. Eipä tarvi noiden ihmisten olla ensimmäisinä oven takana, kun vauva on syntynyt... Muutenkin ollaan jo puhuttu, että halutaan ensimmäiset kotipäivät rauhoittaa omalle perheelle ilman vierailijoita. Ja sairaalaan ei tule kuin mies, tyttö ja mun vanhemmat. Tiukka linja

Mäkin olin huolissani, etten saa miestä kiinni työpäivän aikana, jos lähtö tulee ennen sovittua päivää. Nyt mulla on myös miehen työnumero, josta pitäisi tavoittaa, jos ei omasta puhelimesta saa kiinni. Onneksi mun isä vastaa puhelimeen yleensä aina. Tuo vähän turvaa, kun tietää, että joku ainakin on tavoitettavissa. Myös äiti on luvannut nämä viimeiset hetket ennen vauvan syntymää pitää puhelimensa niin, että on tavoitettavissa myös työaikana. Onneksi kaikki on töissä 10km säteellä ja sairaalaan on matkaa ehkä 7km, niin kyllä pitäisi ehtiä ja nyt kun näin sanon, niin tämä syntyy kotiin

Huonosti nukuttuja öitä taas. Kolmena yönä olen taas ollut hereillä 2-3 tuntia, kun uni ei vaan meinaa tulla. Toki yöaikaan hereillä pyöriessä alkaa myös vähän jännittämään lähestyvä h-hetki, vaikka en muuten sitä vielä jännitäkään. Olen niin kypsä tähän olotilaan, että haluan vaan vauvan turvallisesti ulos niin pian kuin mahdollista onneksi ei ole enää hirmu pitkä odotus jäljellä. Vaikka edelleen uskon vakaasti, että joku muu ehtii vielä tähän väliin

Edelleen yhdessä kasassa oleva Pihla 38+2

 

Ihana kun on niin samanlaisia ajatuksia kaikilla.. Ite kans miettiny tuota et entäs jos mun mies on 150km päässä töissä (reissaa) ja mulla hulahtaa vedet ja vauva syntyy samantien jne... Onneks on ambulanssit ja sairaalaan pääsee alle puolen tunnin. Tänään on kyllä niin pyöriny taas synnytys mielessä ja kyllä se väliin niin pelottaa...
Onneksi on kavereita muutama samassa tilanteessa niin on vertaistukea <3

Mamira, tuo itkeskely ja mielialan muutokset on ihan normaalia reagointia elämänmuutoksissa. Se on yllättävän iso juttu pääkopalle jäädä töistä pois ja varmaan nyt konkretisoitu viel enemmän et se vauva tosiaan tulee kohta ja muuttaa kaiken.
Mulle niin tuttua tuo, viimeisen parin vuoden aikana tän menevän ja matkustelevan työssäkäyvän vuokralla pikkukämpässä asuvan sinkkunaisen elämä on menny niin uusiksi ku vaan mennä voi, ja minä vaan löin kaikki itkut ja raivot raskauden piikkiin ja sitä myöten inhosin koko raskautta..Kunnes psykologi avas mun silmiä ja hoksasin et onhan tässä muutaki myllerrystä mielelle ollut PALJON. En viitti enempää avautua kun tiiä ketä näitä juttuja lukee mut Nyt tietää iteki ettei oo hulluksi tulossa vaikka kivatki asiat saattaa laittaa ahistus- ja kyynelkanavat on-asentoon...

Kannattaako hankkia sähkö- vai käsikäyttöinen rintapumppu? Entäs lypsyjakkara?

Ootteko nähneet missään myydäänkö vaunuihin rengassuojia myös sellasiin pienempiin kääntyviin eturenkaisiin..?

Hyviä vointeja kaikille! Jaksellaan vielä vähän aikaa..
Kohta päästään (joudutaan?) jo ponnistamaan.....

K 33+6 ( huomena viimeinki poksuu..)

 

Mä en ole vieläkään tullut facessa "kaapista ulos" tän raskauden kanssa. Jos sitä vaikka äitiysloman alun kunniaksi Yksi päivä töitä jäljellä, jee! Saako jo hehkuttaa? Vaikka mua melkein kauhistuttaa ajatus pitkästä päivästä yksin kotona. Me ollaan miehen kanssa sitä tyyppiä joka viihtyy erittäin hyvin kahdestaan ja mä pelkäänkin että käytän päivät vauvan syntymään asti odotellen miestä vain töistä kotiin.

Eilen meinasi iskeä joku kummallinen (ilmeisesti hormoniperäinen) alakulo. Tympäisi aivan mahdottomasti kaikki mahdollinen ja kehitin ihan ihme ajatuksia. Illallakin vain itketti. Enkä osannut edes miehelle sanoa mistä kiikastaa kun en itsekään tiennyt mikä on Huhhei, kyllä vietiin taas tunnepuolta lujaa tällaisella järki-ihmisellä.

Eilen pesin pieniä vaippoja valmiiksi odottamaan. Vielä pitäisi ommella ja tuunailla lisää. Tuntuu muuten yllättävän vaikealta laitella vauvan vaatteita lipastoon ja pakata sairaalakassia. Tulee vieläkin sellainen olo että kasaan jonkinlaista huonoa onnea niskaani jos kovin paljon hehkuttelen etukäteen. Että jos käykin vielä huonosti, sitten saan olla purkamassa niitä tavaroita takaisin varastoon. Tätä se teettää, viiden vuoden lapsettomuus :ashamed:

Kuusama ja Vauva-T rv 34+4