Kesäkuun kullanmurut 2015 **Toukokuu**

Moi!

Ihana ku täällä ajatellaan niin "rennosti" imetyksestä et jos ei onskaa ni vauva kyllä korvikkeellakin kasvaa - itse aattelen myös näin! Toki äidinmaito on varmasti vauvalle sitä parasta mutta se ei tee kenestäkää yhtään huonompaa äitiä jos imetys ei onnistu. Mitä tuota ressaamaan! Pääasia että pieni kasvaa ja vahvistuu!

Omaa napaa.. Äippäpolilla käyty ultrassa ja luojan kiitos väärä
hälyytys, vauvalla kaikki hyvin ja kasvu menee keskikäyrää vaikka se sf-mitta vähän hitaammin nouseekin.. 2080g oli nyt painoarvio,viikot nyt 32+6. Hyvin ehtii siis vielä nelikiloseksi pullistua kääk!

Pyykinpesusta, mä pesin pikkuvaatteet muista erillään hajustamattomalla aineella ja ainakin alkuun toimin näin.. Tykkään käyttää hajustettua ainetta omiin ja miehen vaatteisiin ja en tiä onko se kovin hyväksi vauvan iholle. Sitä paitsi melkein kaikissa vauvan vaatteissa on pesulämpötila 60'c niin siksi pesisin ne muutenki erillään

Tsemppiä kaikille yökukkujille! Minä koitan nauttia ku saan vielä nukkua paria vessareissua lukuun ottamatta illasta aamuun.. Vauvaki on yöt aina aivan paikoillaan <3

 

Blah, olipa ärsyttävä neuvolakäynti äsken. Itkeskelin, koska olen niin väsynyt tähän oloon ja vielä oma ja lapsen flunssa päälle. Neuvolatäti kertoi itse aina laittavansa murheet makuuhuoneen hyllylle yöksi. No voi vittu, pitäskö munkin laittaa maha ja flunssa aina yöksi hyllylle niin olis kivempi nukkua?! Sitten pyysin ajan neuvolalääkärille, että tekis sisätutkimuksen parin viikon päästä niin vähän tietäis tota kypsyysastetta ja jos se vähän vaikka provosoisi paikkoja. "Niin ne tutkimus kertoo vaan sen hetkisen tilanteen, että ei se voi sulle kertoa koska vauva syntyy". No helvetti, en mä sitä ihan noin ajatellutkaan! Ehkä olin vaan liian väsynyt kun kaikki terkan jutut ärsytti. Painoa oli alusta +9.4kg, verenpaine 109/74, vauvan liikkeet ja sykkeet ok. Ensi viikolla taas aika ja seuraavalle sain sen lääkäriajan.


Väsyttää, mutta päikkärit ei onnistu kun on levottomat jalat ja tuntuu että mahanahka repeää. Nyt pitäs jostain löytää jotain positiivista...

lauwra 36+4

 

Lauwra, akupunktio kypsyttää kohtua. Siitä on tieteellistä näyttöä. Suosittelen kokeilemaan!

Itse menen heti 37+0.

 

Valkoinen, joo itseasiassa olen myös varaamassa aikaa vyöhyketerapeutille! Siinähän jalkapohjaa hoitamalla aktivoidaan kohtua ja sen pitäisi voimistaa supistuksia ja näin ollen vauhdittaa synnytyksen käynnistymistä. Mulla on myös vadelmalehtitee päivittäisessä käytössä. Eli kyllä kaikki konstit otetaan käyttöön!

 

Ainiin, no nythän mä keksin sen positiivisen! Tilasin torstaille ajan ripsipidennykseen. On sit tää mamma niiiin hehkeenä synnärillä ettäh

 

Lauwra, kun keksit, miten mahan saa hyllylle yöksi, niin mä luulen, että me kaikki halutaan kuulla, miten se tapahtuu ei nuo terkatkaan aina ajattele, mitä ne suustaan päästelee ja miten tuollaisia neuvoja muka pystyy noudattamaan. Varsinkin jos eniten valvottaa fyysiset syyt, kuten maha tai liitoskivut. Miten niistä muka pääsee yöksi eroon... Saa nähdä, mitä mun terkka väläyttelee huomenna, kun se on muutenkin niin tonttu.

Huominen neuvolakäynti saa olla mun viimeinen. Seuraavaksi terkka tulkoon kotikäynnille. Vähintään yksi kontrolli kuitenkin tulee sinne äitipolille vielä ennenkuin tämä syntyy, niin en kyllä enää neuvola-aikoja ota. Ei niistä mitään edes hyödy tuon terkan kanssa.

 

Mullekin todellaki saa kertoa miten tästä mahasta pääsee yöksi eroon
Neuvolassa tänään käyty, vaikka suoraan sanottuna eipä tuosta mitään hyötyä ollut, todettiin se minkä tiesinkin eli vauva perätilassa.. Sf- mitta vähän tipahtanut alemmas. Ei osannut sanoa juuta eikä jaata näihin "menkkakipuihin".. Siis onko teillä muilla tollasta kipua? Mä en suoraan sanottuna tiiä yhtään onko se "normaalia".. Ton lisäksi ei tarvi ku pikkasen kumartua tai muuten liikkua ni maha on heti ihan kivikova. Ärsyttävää!
Neuvolalääkärille sain ajan 18.5, siellä sitten seuraavaksi katellaan miten päin vauva on.
Täälläkin vaivaa unettomuus, normaalia on että valvon johonki 5-6 :headwall:

lauwra, mä oon miettiny ihan samaa et pitäiskö ottaa piristykseksi pidennykset, en oo vielä osannu päättää mut kovasti houkuttelis =)

 

Lauwra No kyllä ihan kikkipäältä kuulostaa koko terkka, tollanen teksti on toisen ihmisen mitätöimistä pahimmasta päästä ja etenkään tossa ammatissa sitä ei sais tehdä hyvä kun oot päräytelly itkut ulos! Oisko sun miehen mahdollisuus hyödyntää sitä 4 päivän hoitovapaata? Kelan sivuilta joskus lueskelin kun olin kans ihan prööööt ja mulla ei edes ole erikoishoitoja tms vaativaa lasta. Sulla muutenkin enemmän puuhaa ja vielä oot raskaana ja kipeenä huh huh. Olin ite just 2 viikkoa ihan karmeassa flunssassa ja yhden päivän ukko otti ylimäärästä vapaata kun rupes mulla kroppa jo tekeen tenää... Nyt eka suht normipäivä takana onneks. Hyvä et sait sen lääkäriajan, tykittät sille kaiken karmeuden ja jos sillä vaikka olis sit apukeinoja tarjota. Mulle taas viimeksi lääkäri sano että " kun äiti voi hyvin niin vauvakin voi hyvin.." Tsemppiä :hug:

Oma napa olin ekaa kerta äitipolilla. Se oli vähän hämmentävää kun alunperin terkan piti laittaa lähete koskien sairaalassaolokammoa, mun mielenterveysasioita ym. No sitten aloin jossain vaiheessa piikittää verenohennusta pahasti tulehtuneitten suonikohjujen takia, syvät laskimot ultrattiin ja ne ok mutta johtuen noista suonikohjujen massiivisuudesta ym varuiksi jatkan noita hepariini piikkejä niinkauan että synnytyksestä on 6 viikkoa. Tästä johtuen sit neuvolalääkäri laitto polille lähetteen ennen terkkaa. Jotenkin kuitenkin luulin et lääkäri mainitsi lähetteessään näistä muistakin asioista. No menin sinne polille ja siellä puhuttiin synnytystapaarviosta. Alkuun olis ollu hoitajan aika ( luulin että pääsen siis juttelemaan sairaalapelosta ja psykoosivaarasta ym) hoitaja tulikin vaan sanomaan että ei tarvii tulla hänelle mitattavaksi kun olen just edellisviikolla käyny neuvolalekurilla. Ok. No odottelemaan sit lekuria. Tajusin siinä kun muita otettiin sisään että siellä oli yksi mieslääkäri. Ja mulla on siis mieslääkärikammo alatutkimusten suhteen. Ehehehe. Alko paniikkikohtausfiilikset rullaamaan ja olin ihan että voi perse. No sain itteni rauhoittumaan ajatuskuvioilla, virkkaamisella ja marie keksillä toki se mies sit oli mun lääkäri. Oli ehkä jopa nuorempi kun minä, niin pojan oloinen parrasta huolimatta. Muun sekavan sepustuksen keskellä sanoin mun kammosta ja rohkeasti sit täräytin että alatutkimusta en anna tehdä mutta muuten saa räplätä joka puolelta. Ja voi että oon itsestäni ylpeä!!!

Käynnistä jäi lopulta hyvä maku vaikka alkuun ärsytti kun se varsinainen asia ei ollutkaan sitten lähetteen takana. Mutta sain ajan sype hoitajalle tasan kahden viikon päähän. Lisäksi lääkäri sanoi laittavansa myös omaan lausuntoonsa maininnan perhehuone toive/ omaa rauhaa/ unta saatava tai psykoosi kolkuttaa ovella jne että tulee selväksi että nyt ei oo leikin asia mun kohdalla. Rutiiniultraus mahan päältä, päänympärystä ei saa enää otettua päältä päin kun vauva on tuolla ihan alhaalla ( eli perseessä ). Lääkärillä soi työpuhelin kesken mun sepustuksen kun alkuun kyseli multa juttuja, sitten viel kesken ultrausta toinen lääkäri tuli jotta vaihtavat kun tän miehen piti lähteä hoitamaan jotain toista juttua. Olivat sit kummatkin kuitenkin loppuun asti. Mutta siis ovesta kun menin ulos olin alkuun ihan että mitä häh voi paska oliko tää nyt tässä, tulinko ihan turhaan ja sainko nyt mitään asiaa eteenpäin?!? Mutta sain siis paljonkin ja jos tää vauva nyt sen 2 viikkoa vielä suostuu oleen masussa niin SITTEN pääsen ajan kanssa puhumaan asiat ja saan ne myös kirjattua mun esitietoihin kätilöittenkin tiedoksi että kun meen sitten synnyttämään niin näkevät koneelta että " nyt se kahjo saapu! "

Terkuin syli84 36+3

 

Miiula menkkakipuja täälläkin, mulla oli esikostakin. Ja nyt kohtu on supistusherkempi, jos esim kumarran pukeen ulkovaatteita tytölle niin et maha vähänkin puristuu, se saattaa olla seuraavan puol tuntia yks saakelin kova rantapallo.... Mulla menkkamaisia fiilareita lisää aineki jos virtsarakko tai suoli on kovin täys tavaraa. Vauva painaa mulla tota alakertaa ja lantionpohjassa on lähes jatkuvasti semmonen alkavana supistuksen/ kuukautiskipujen tunne. Kaikki on niin yksilöllistä, mulla on ollu kaikki ok vaikka ollu kaikenmaailman oloja

Muoks. Niin ja lääkäri sanonut noista samaa kuin oudoista munasarjat korkeudella olevista kivuista että kiinnikkeiden ja kudosten venyminen ym tekee niitä tuntemuksia myös pitkin raskautta

 

miiula, mun terkka puhui ainakin menkkakivuista supistuksina eli semmoisina lievinä ensimmäisinä paikkoja kypsentävinä. Olisko ne sun tuntemukset niitä? Mä olen pitkään miettinyt noita ripsiä ja nyt kun oli tarjouksessa (norm.100e, nyt 65e) niin pakkohan se oli varata aika

Pihla, minustakin tuntuu, että alkaa noi neuvolakäynnit olla turhia. Kun ei ole mitään raskausmyrkytyksen oireita eikä muuta mihin siellä voitais vaikuttaa. Sf-mitankin unohti tyyppi tänään ottaa.

Syli, no jospa kahden viikon päästä saat sellaisen käynnin kuin oli toiveissa Ja mulla onneksi on aika paljon apua ton taaperon kanssa kun olen lapseni omaishoitaja ja saan siihen vapaita. Nyt olen niitä surutta käyttänytkin, eli käytännössä kaksi 8 tunnin päivää viikossa saan kotiin hoitajan tytölle. Ja appiukko jää tämän viikon jälkeen eläkkeelle, joten sieltäkin voi pyytää tarvittaessa apua.

Saataiskohan me tänne uusia äitejä ÄITINPÄIVÄNÄ? :heart: ois kyllä paras lahja Miten muut aikoo viettää ko päivää? Ja aikovatko ensimmäistään odottavat jo nyt juhlia päivää? Sanoin miehelle, että kunhan saan hyvän kakun niin se riittää tänä vuonna!

 

Mä imetin meidän esikoista 5,5kk osittain. Kokoajan sai myös korviketta, koska tykkäsin ettei pelkkä rintamaito riittänyt. Ja alussa paino ei millään meinannut lähteä 50g enempää nousuun niin siitäkin se jäi "päälle" neuvolan ohjeiden mukaan. Mulla maito tais nousta vasta usemman päivän jälkeen, keskiviikkona syntyi ja lauantaina päästiin kotiin. Ja jumaleissön kun rinnat oli RIKKI. Ihan mustelmilla, haavoilla ja veri tihkui. Ja nuo rinnanpäät meni jo alle vuorokaudessa mustiksi. Ja sitten keksin rintakumit ja aah mikä helpotus. Kolme viikkoa muistaakseni kesti tuo järrrkyttävän kipeä imetys ja monet itkut turautin kun en halunnut imettää kun sattuu ja halusin imettää kuitenkin Ainiin, iskihän meille sammaskin, ja se siirtyi tietenkin myös rintoihin. Vissyvesi huuhtelua ja sitruunaa vaan liivinsuojuksiin vuoronperään imetysten välissä niin helpotti nopeasti, vauvan suusta sitä saikin sitten pitkään yrittää pois..
Imetys loppui tosiaan ensimmäisiin hampaisiin ja samalla alettiin nukkua täydet yöt. :heart:

 

Kyllähän niihin hormonimyrskyihin kannattaa varautua, tai miten nyt niihin ylipäätään voi varautua Itse olin esikoista odottaessa tiistai-aamusta sunnuntaihin asti, ja kyllä sunnuntaina itkut tuli jo sairaalassa kun kotiinpääsy lupaa odottelin. Erään hoitajan mielestä olisi pitänyt odottaa niin kauan että maito nousee ja näkevät miten sitä tulee.. lapsi oli syntynyt torstaina. Mutta kotiin päästiin ja kuten Syli jo mainitsi, varmaan se stressin väheneminen aiheutti sen, että seuraavana yönä maito sitten kohisten nousi... Kotiin tullessa itkeskelin jo autossa kun oli niin ihana päästä kotiin ja padot aukeni kokonaan kun kotioven avasi ja oma rakas karvajalka kissaherra oli vastassa <3 siinä sitten kissaa rutistin ja itkin silmät päästäni, kissa hieman ihmetteli mamin käytöstä. Seuraavat pari viikkoa meni ihmetellessä olotiloja, varsinkin kun ei se imetys sitten kuitenkaan lähtenyt sujumaan kun ei sitä maitoa tullut ja hieman tuli huonoäitifiiliksiä kun lapsi raivosi tissillä. Mutta miehelle täydet pojot ymmärryksestä ja paapomisesta noina päivinä. Olot tasaantui kuitenkin aika nopeasti.

Mielestäni varsinkin miehelle kannattaa näistä asioista jo nyt jutella ja lähipiirille, että eivät sitten ihmettele käytöstä ja osaavat ehkä tunnistaa jos tilanne menee huolestuttavampaan suuntaan.

Nessupaketteja siis sinne kotiin!

 

Ripsistä haaveileville! Ne pidennykset on kyllä ihanat, mutta.. Siinä se sitten onkin, että niitä sitten joutuu käydä huollattamassa mahdollisesti melko useinkin, että pysyvät hyvännäköisinä. Että kannattaa miettiä kannattaako siihen kierteeseen lähteä Niistä on niin vaikea sitten luopua. Itsellä oli toista vuotta ja kyllä niitten jälkeen huomasi kuinka omat ripset oli kärsineet niistä ihan selvästi. Ripset oli paljon lyhyemmät tyngät kuin ennen pidennyksiä, onneksi ovat kasvaneet takaisin "omaan loistoonsa".

Malsa ja pojuE 35+5

 

lauwra ja Syli, helpottava kuulla että muillakin on samaa, vaikka tosiaan yksilöllistähän se on mitä mikäkin kipu tekee jokaiselle.. Mutta pitänee käydä näytillä jos menee pahemmaksi, ärsyttävää vaan kun ei voi liikkua ilman että maha on kivikova!

Mulla kyllä ainaki alkaa olla mielialat tosi vaihtelevat ja voisin vaan itkeä koko ajan.. Tänään oon kyllä sitä sitten tehnytkin! En arvannut että raskaus ois mulle myös henkisesti jotenkin näin raskasta, siis välillä tuntuu ihan tosi vaikeelta vaikka kaikki on periaatteessa hyvin.

Malsa, just tuo mulla on vähä hidastanu sitä ripsien ottamista kun en halua siihen kierteeseen näyttää varmaan omat ripset niin onnettomilta sen jälkeen et miten niistä pidennyksistä voi koskaan luopua...

 

Pihla siis mikä ihme on monsterin low carb?!? Joku ruoka vai häh

Ripsistä onhan ne hintavat mutta jos ottais vaan kuukaudeks pariks niin tarviiks välissä tehdä mitään jos sitten vaan poistattaa?

Mä haaveilen et kerkisin viel perus ripsien ja kulmien värjäykseen . Ja hierojalle hierotuttaan niskat ja jalat...

 

Mulla alkaa olla yksi aika iso positiivinen ongelma. Nimittäin mitä pidemmälle viikot vierii, sen paremmalta ja luonnollisemmalta tämä touhu tuntuu. Eilenkin heittelin (yksin! ) peräkärryllisen polttopuita latoon ihan tuosta vaan. Ja se ongelma? No, mä pelkään että olen kohta "Kesäkuun kullanmurut 2016"-ketjuissa mukana Olis nyt vähän rankempaa niin voisi sitten harkita seuraavaa muksua vaikka 8 vuoden päähän

Kuusama ja Vauva-T (joka työntää jalkaansa ulos niin että mahassa näkyy pieni kohouma ) rv 33+5

 

Lauwra, mä tunnen tarpeelliseksi tällä hetkellä vaan sen hemoglobiinin mittaamisen, kun 4 viikkoa sitten oli 107. Mutta tosiaan kun ei ole turvotuksia tai mitään myrkytykseen viittaavaa ja vauva liikkuu, niin muuten aika turhia käyntejä. Ja sf-mittakin tuntuu minusta ihan turhalta, kun se ei kerro juuri mitään ja äitipolilla on ultrattu sen 4 viikon välein ja nyt tiheämmin. Enemmän ne ultrat vauvan kasvusta kertoo.

Syli84, energiajuomaa! mä en juo kahvia ollenkaan ja nyt kun yöt alkaa olla tosi huonoja, niin kaipailen niitä energiajuomia mä vaan juon sokerittomina.

Äitienpäivänä tuskin mitään erikoista. Tilanteen mukaan mennään yleensä on käyty mun vanhemmilla ja isovanhemmilla, mutta tällä kertaa tosiaan tilanteen ja voinnin mukaan. Perjantaina ollaan taas vähän viisaampia, missä aikataulussa edetään. Mulle riittäisi, että saan frödingen mutakakun, niin olisin tyytyväinen jos ei nyt mitään akuuttia tule, että olen vielä yhdessä kasassa.

Hormonimyrskyjä en muista kokeneeni tuon ensimmäisen kohdalla. Sairaalassa olin pari ekaa päivää jossain pöllyissä ja kaikki oli hurjan hyvin viimeisenä yönä iski jo koti-ikävä ja ahdistus. Olin siis 3 yötä sairaalassa. Kotiin tullessa meinasi tulla itku, kun näin meidän eläimet ja nekin selvästi ilahtui, kun tulin kotiin. Varsinkin yksi meidän keskimmäisistä tyttökissoista on aina ollut kova mun perään ja usein juoksee huutaen mun perässä, jos olen ollut jossain useamman tunnin mutta mitään itkuisuutta ei "jäänyt päälle", vaikka siinä elettiin aika rankkoja asioita läpi samaan aikaan, kun tyttö syntyi. Ja oli vielä pimeä vuodenaikakin. Tällä kertaa en osaa yhtään odottaa mitään itkuherkkyyttä ja hormonimyrskyä, kun on näin kiva vuodenaikakin meneillään, valoisaa ja vihreää ja kaikkea voihan se tällä kertaa iskeäkin, mistäs sitä tietää.

Nyt täytyy alkaa kissojen hiekkalaatikoiden siivoukseen, päikkäreiden pukemiseen ja naaman kuntoon laittamiseen (kiitos kissat, kun herätitte taas sen 100 kertaa yöllä...), tunnin päästä tulee kyyti neuvolaan ja me ollaan täällä vielä yöpuvuissa

Pihla 37+3

 

Syli84 Kiitos tosta närästyslääke-vinkistä! Täytyy käydä tänään hakemassa sitä kun lähden asioille.

Pyykinpesusta Eilen sain viimeiset vauvanvaatteet pestyä ja pesin kaikki hajusteettomilla pesuaineilla/huuhteluaineella. Tosin meillä käytetään muutenkin hajusteetonta huuhteluainetta ja miedosti hajustettua pesuainetta. Mun äiti tykkää lutrata pyykkiin hajusteellisia aineita ja mulla käy välillä ihan tosissaan nenään hänen pesemät vaatteet (vaikka en mikään hajuherkkä olekkaan). Meillä on tossa koneessa vauvanvaate-ohjelma, joka on ilmeisesti hellävaraisempi, niin tulee ainakin muutaman kuukauden pestyä pienen vaatteet erillään meidän muiden vaatteista.

Imetyksestä Esikoisen imetys 11 vuotta sitten meni ihan pieleen jo heti alusta saakka. Silloin synnytin sairaalassa, jossa ei pahemmin panostettu imetyksen onnistumiseen. Siellä oli käytössä vauvala, johon vauvat sai viedä (hoitajat melkein vaati vauvat sinne) yöksi, jotta äiti sai levätä ennen kotiutumista. Siellä vauvalassa annettiin tietenkin pullosta maitoa ja sairaalassa sai tutinkin vauvalle jo heti ekana päivänä. Mä olin itse silloin niin nuori, etten "kehdannut" vaatia vauvaa yöksi viereen, enkä muutenkaan osannut pyytää neuvoja imetyksen suhteen. Poika sai alusta saakka osittain korviketta imetyksen ohessa ja 3 kk ikäisenä loppui imetys kokonaan. Mä koin imetyksen ahdistavana, kun pelkäsin lapsen tukehtuvan mun suihkutissien takia ja pidin itseäni huonona imettäjänä, kun lapsi raivosi rinnalla. Pitkään tunsin huonommuutta äitinä tuosta imetysen epäonnistumisesta.

Toisen lapsen kohdalla mulle tuli sitten vähän jo pakkomielle tästä imetyksestä. Hain raskausaikana paljon tietoa asiasta ja varsinkin imetysongelmista ja niiden ratkaisuista. Mulla oli valmiiksi haettuna imetystukihenkilöt meidän alueelta ja imetystuen puhelinnumerot ym. Toinen lapsikin syntyi samassa sairaalassa kuin esikoinen, mutta sairaalassa oli muututtu erittäin imetysmyönteisiksi. Vauvala oli hävinnyt ja tuttia ei suositeltu ensimmäiseen kahteen viikkoon annettavaksi ollenkaan. Tällä kertaa sain todella hyvät eväät imetyksen onnistumiselle jo heti sairaalassa ja imetinkin tätä nuorinta yli vuoden.

Tämän kolmannen kohdalla olen rennolla mielellä imetyksen suhteen. Tottakai toivon ja pyrin imettämään tätäkin, mutta ei se ole maailmanloppu jos imetys ei jostain syystä onnistuisikaan. Hyvin tuo mun esikoinenkin on kasvanut ja kehittynyt korvikkeella. Ja hän on itse asiassa ollut terveempi pikkuveljeensä verrattuna, jolla on ollut korvatulehduskierteet ja infektioastma ym.

Äitienpäivä Täällä olisi suunnitteilla lähteä piknikille jonnekkin, jos vaan sää on suosii. Ja jos saisi mun vanhemmatkin lähtemään mukaan. Ei siis mitään ihmeempää, vaan yhdessäoloa perheen kanssa.

Bella ja vauva 34+4

 

Neuvolassa käyty. Painoa on nyt +10,3kg lähtöpainosta. Hemoglobiini oli noussut 107->120, eli vihdoinkin tuosta raudansyömisestä on ollut hyötyä! Liekö se nestemäinen rauta sitten, mikä on nostanut. Ihan sama, kunhan on noussut pissa oli puhdas. Verenpaineet melkoisessa nousussa... Perjantaina se äitipolikäynti ja jos verenpaineet on edelleen yhtä korkeat kuin tänään neuvolassa, niin vähän kyllä jänskättää, mitä siellä päätetään. Tänään oli ensin 128/94 ja toisella mittauksella 134/90. En nyt vielä tuosta huolestu, kun mun verenpaineet tuppaa olemaan neuvolassa korkeammat kuin kotimittauksilla. Nyt mulla ei kyllä verenpainemittaria ole kotona, mutta silti en aio huolestua. Viime yö meni niin huonoilla unilla (edelleen, kiitos kissat!), että sekin varmasti vaikuttaa verenpaineeseen. Sf-mitta oli 30cm ja tasaisesti kasvanut omalla käyrällään. Vaikka sillä nyt ei mitään merkitystä olekkaan.

 

Niin ja tosiaan uutta neuvola-aikaa ei enää varattu, vaan terkka tulee seuraavaksi kotikäynnille, kun vauva on syntynyt ja on kotiuduttu

 

RIPSISTÄ vielä, että mun hankintaa on myös hidastanut se huollattaminen, mutta niinkuin oli puhe, että se vaivattomuus siinä kiehtoo. Pitkät ripset ja jos iho olisi kesällä hyvässä kunnossa niin eipä tarvisi mitään nähdä vaivaa naaman eteen! Mulla on pari kertaa ollut geelikynnet (oman kynnen vahvistus) ja kyllähän ne oli upeat, mutta kun niistä luopui niin omat kynnet kärsi.

Tänään jouduin aamulla soittaa miehen töistä kotiin. En saanut taaskaan nukuttua ja aamulla piti esikoisen kanssa raahautua sairaalaan verikokeisiin aamu seitsemältä. Itkin vaan siellä odotustilassa kun olin niin väsynyt. Onneksi mies tuli kotiin ja sain kaksi tuntia syvää unta! Olo oli kuin uudestisyntyneellä. Nyt pari panadolia tohon selkäsärkyyn ja saatan selvitä tästä päivästä.

 

Poks 33!

Lauwralle isot tsempit, toivotaan et ens yönä saisit nukkua hyvin, tai ainakin paremmin.On kyllä ihme kuupo se sun terkka! Onneksi sulla on hyvä mies joka auttaa

Kuusama, täällä kans väliin jopa unohdan et oon raskaana.. Yöt menee ongelmitta, ja ainoastaan jos enemmän rehkii tai pitempään kävelee niin rupeaa jomottelee ja kolottelee mut muuten kyllä fyysisesti helppoa.. Ainoastaan aivan jäätävä väsymys ollu nyt muutaman päivän vaikka nukunkin kuin tukki vähintään 8-9h yössä.. Vois vaan nukkua, nukkua ja nukkua.
Henkinen puoli onki sit toinen juttu, kyyneltulvat ja heittelevät mielialat on täälläkin välillä niin tuttua, ei onneksi jokapäivä! Muakin vähän pelottaa se synnytyksen jälkeinen hormonimylläkkä, siksi haluankin perhehuoneen ja miehen lähelle <3

Miten te muut ensikertalaiset valmistelette miehiänne synnytykseen? Huolettaako ketään muuta et miten se ukko pärjää ku joutuu kattoo toista tuskissaan? Mun mies sanoo et kyllä hän pärjää mut silti vähän jännittää seki

Liikelaskentaa taas tässä teen samalla kun kirjottelen.. Aina ne 10liikettä sit tulee n.15minuutissa täyteen kun alkaa laskemaan, tuntuu vaan et on niin rauhassa ja paikoillaan tuo laps!

 

Niin ja vielä.. Mitähän kuuluu meijän Ruulle ja pikkumiehelle?<3

 

Onko sulla miiula niitä menkkakipuja kuinka usein? Mullakin on ajoittain, mutta menee kyllä viimeistään 10 minuutin kuluttua ohitse (jos saa levätä). Tai usein tulee yöllä/aamulla niin en tiedä tarkkaa aikaa. Ja tota kivimahaa kyllä esiintyy myös, just kun kumartuu tai jos erehtyy kävelemään pidemmälle kuin 200 m.

Mulla on nyt parina päivänä ollut aika paljon noita "sukkapuikkokipuja" eli tuntuu todella ikäviä vihlaisuja kohdunsuulla. Musta ne kyllä tuntuis johtuvan siitä, että vauva tekee siellä jotain (riittäiskö vaan se, jos päällään tai käsillään puskee sinne?). Mutta toisaalta sittenhän mun pitäis tuntea niitä koko ajan, kun se tuolla möyrii. Eli en tiedä, että mikä näitä nyt sit saa aikaan. Yritän kuitenkin ajatella, että ne vähän pehmittäis paikkoja ja valmistais tulevaan koitokseen, mutta todellisuudessa se varmaan vaan sattuu eikä tee mitään ihmeellistä. Mutta nää kivut on tosiaan kaikki helpompi kestää, kun ajattelee, että niillä on jokin (hyvä!) tarkoitus.

Enää kaks päivää töitä aaah ihanaa! Joku töissä oli ymmärtänyt vähän väärin, kun luuli, että ens viikolla olis laskettu aika... alkoi jo puhumaan, että "ja ensi viikolla sitten synnytysosastolla!" johon vastasin että no toivottavasti en kun aioin vaan lomailla kotona kesäkuulle asti.

Mamira 33+6

 

Paljon onnea ruulle!
Kuinkas siellä sujuu?
Kyllä tulee mieleen, että se sairaalakassi ois tosiaan järkevä jo pakata. Ja onhan tässä vielä muutakin puuhaa, turvakaukalon päällisten pesu, sitterin tuunaus ja ja ja.... mut luotan siihen, että aikaa vielä on, nyt vasta 32+3
Kauheen pitkä aika oli kulunut, kun viimeksi kävin täällä katsomassa, onneksi olin vielä listoilla