Moikka moi!
Ihana kun
Ruu ja poika voivat hyvin, paljon onnea vielä jälkijunassa
Minulla alkaa pikkuhiljaa loppua työpäivät kesken, ensi viikolla ois enää maanantai ja tiistai töitä. Tuossa juuri katselin tulevan kesän työvuorolistoja ja totesin työkaverille, että pitäisi ehkä perua koko vauvan tulo, kun näyttää niin pahalta toi kesän miehitys!
En ymmärrä miksi nyt stressaan jostain työpaikan kesäsijaisten *kröhöm* ammattitaidottomuudesta, perehdyttämispäivien vähyydestä jne. On vaan semmonen olo, että työkaverit marssii kohti sotatannerta ja itse on luikkimassa pakoon. Meillä on valtavan ihana ja toimiva työporukka, hommat hoituu melkein ajatusten voimalla, kun yhdessä tehdään ja nyt pahasti näyttää siltä, että "olen jättämässä uppoavan laivan"...
Tämän kaiken työjuttu-stressailun ohella raskaus on mennyt "siinä sivussa"
Olen kyllä kehittänyt pienen stressin myös
vauvan liikkeiden seurannasta sen jälkeen, kun sain sen seuranta-vihkosen neuvolasta. Tuntuu, että kun yrittää laskea niitä 10 liikettä tuntiin niin ei varmaan tule, mutta sit kun ei laske niin kyllähän se vauva siellä sen ainakin 10 kertaa liikkuu. Varmaan liikkeiden tuntemista vähentää etuseinäistukka sekä omat vatsamakkarat, mutta täytyy kyllä sanoa, että rauhallinen tapaus tämä meidän pieni - en tiedä kehen liene tullut siinä asiassa
Voi mennä kokonainen päiväkin, että tajuan vasta illalla alkaa kelaamaan taaksepäin, et onkohan vauva liikkunut yhtään?!? Sitten paniikissa kyljelleen maate, vatsaa hölskyttämään ja mies laulamaan kurkku käheänä, jotta pieni heräisi liikuskelemaan.
Minua kiinnostaisi kovasti tietää jonkinlaista
paino/kokoarviota - onko tosi ettei sitä automaattisesti ultrata ja katsota tässä raskauden loppumetreillä? :O Kovasti himottaisi mennä
yksityiselle 4D-ultraankin, mutta kun onhan tuo nyt kyllä niin kallista puuhaa, että en tiedä raaskinko? Paljon "oikeesti tarpeellista" silläkin rahalla saisi vauvalle ja itsellekin hankittua... Mies puhu,että haluaisi voittaa lotossa, jotta pääsisi sinne ultraan
Meillä on tulossa myös häät 6.6, veljeni menee naimisiin. Mekon olen niihin kemuihin hommannut jo aikoja sitten. Tilasin netistä alennusmyynnistä ihan sellaisen äitiysmekon johon isommankin vatsan pitäisi mahtua. Viikonloppuna sitä viimeksi kokeilin ja ainakin vielä se mahtui päälle - saa nähdä mikä tilanne on kuukauden päästä.
Lisäjännitystä tuo se, että häät ovat 700 kilsan päässä Lapissa. Olenko ihan hullu, kun suunnittelen lähteväni raskausviikolla 37 "pikkuajelulle"? Mieshän se toki suurimman osan matkasta ajaa, mutta onhan tuossa ihan reippaasti istumista. Nyt olo ja vointi on vielä ihan loisto, enkä epäilis yhtään lähtöä, mutta kuukausi on kuitenkin pitkä aika, ärsyttää jo valmiiksi jos meen niin kipeeksi loppuajasta ettei se reissu vaan onnistu...Sitäpä tässä jännittäessä sitten äitiysloman ekat viikot