Täällä juuri tultu neuvolasta. Jotenkin tuntuu vähän turhalta nuo käynnit. Ja epäreilua, että joissakin neuvoloissa ultrataan melkein joka kerta ja annetaan painoarvio. Täällä katsotaan vaan pissa, verenpaine, sf, ja sykkeet. Kaikki muut itsellä nyt ihan ok, paitsi tuo verenpaine on koholla. Eka mittaus 140/88 ja toinen muutaman minuutin kuluttua 130/91. Terkka sanoi, että pitää alkaa seurata ja että voin mennä ensi viikolla puhelinajalla sen mittauttamaan. Itse ehdotin, että voisin äidiltä lainata verenpainemittaria ja kotona mittailla (minkä kyllä aion tehdäkin), mutta hän jätti kommentin huomiotta. Luulen kuitenkin, että kotona saa sen varmimman tuloksen, kun tuolla aina vähän jännittää. Ja eikö joku täälläkin puhunut, että kohonnut verenpaine vois jotenkin ennakoida synnytystä?
Neuvolantäti kysyi kävinkö niissä valmennuksissa ja sanoin, ettei mulle ole niistä kyllä mitään puhuttu. Ilmeisesti oli lähetetty postissa kirje ja niiden olisi pitänyt olla huhtikuun lopulla.
En kyllä muista, että olisin saanut kirjettä, voi kyllä olla että olen sen viskannut roskiinkin. Kun olen kuitenkin jo paaaljon ennen raskautumista hankkinut tietoa synnytyksestä sun muusta. No terkka alkoi siinä sitten pitää miniluentoa siitä, mitkä merkit ennakoi synnytystä ja mitä vaiheita synnytykseen kuuluu... Tuli jotenkin tyhmä olo, kun tiedän nuo kaikki asiat ja ihmettelen, jos ne jollekin tässä vaiheessa tulisivat jotenkin uutena. Siinä sitten kiltisti kuuntelin ja nyökyttelin päätä. Kysyin kuitenkin tuosta limatulpasta, että tarkoittaako se, että mun kohdunsuu on jo 1 cm auki sitä, että limatulppa olisi sieltä jo lähtenyt vai onko sitä vielä jäljellä (koska en ole mitään erityistä limaa huomannut sieltä tulevan). Tähän terkka sanoi, että tuohon ei nyt osaa sanoa mitään, mutta hänen mielestään siellä voi olla limatulppaa... todella informatiivista. Ja jotenkin vaikutti olevan pihalla mun viikoistakin kun sitä jatkuvasti kyseli ja kysyi myös olenko töissä vielä...
Noh, mutta, ensi viikolla verikokeisiin ja sit toi streptokokki.
Täällä ei ole turvotuksia eikä nenäverenvuotojakaan. Itse asiassa mulla ei ole koskaan vuotanut nenästä verta. Mutta sitäkin tukkoisempi on nenä ollut. Ja kun miehistä täällä oli puhetta niin täällä mies on tottunut nukkumaan korvatulpat korvissa, kun tuhisen tämän nenäni kanssa ja ähkien vaihdan kylkeä tai kömmin vessareissulle. Muuten meidän suhde on kyllä selvästi vahvistunut raskausaikana. Varsinkin tuo alkuraskaus oli aika rankka ja mies alkoi selvästi arvostamaan sitä, miten jaksoin kärsiä ne pari kuukautta oksentelua ja sitten sen jälkeen heikossa kunnossa töihin ja raskaat työmatkat. Nyt syöttää mulle suklaata minkä kerkiää ja pyynnöstä hieroo jalkoja.
Molempia pelottaa hieman, miten me pärjätään pienen vauvan kanssa. Eilen pesin äitiysvaatteen vaatteita ja ne pienet sukat. :heart: Eiii.
Mies sanoi, ettei varmaan uskalla edes koskea niin pieneen ja hentoon vauvaan.
Yhtenä päivänä oli ehkä hieman jo huolissaan, että olenko vielä yhtenä pakettina, kun aamulla varmaan neljästi kyselin, että onko varmasti puhelin mukana ja toiminnassa, jos jotain sattuu. Täällä meinaan on noihin harkkasupistuksiin tullut vähän lisää potkua. Varsinkin yöllisten vessareissujen jälkeen supistelee ja menkkajomottelee ja joskus päivälläkin. Mutta ei tosiaan mitenkään säännöllisesti.
Olipas omanapainen viesti. Onnea Matruusille!
Kyllä kai täällä porukka pikku hiljaa alkaa tosissaan jakautumaan.
Mamira poksuu 37+0!