Paljon onnea Miiula ja Neiti Sievänen!
vauvoja tulee aina ryppäissä
Lauwralle tsempit! Toivottavasti vauva syntyy pian ja mahtuu hyvin tulemaan
Mä en ole osannut ahdistua oman ajan puutteesta tai siitä, miten sidottu olen vauvaan. En ekalla kerralla, enkä nyt. Toisaalta en ole kovin meneväistä sorttia. Lenkillä käyn koirien kanssa ja sen pystyy hyvin aikatauluttamaan imetysten väliin
samoin shoppailu- ja kyläilyreissut. En koe menettäväni mitään tai jääväni mistään paitsi, vaikka meilläkin se on niin, että mies on se, jolla on monen tunnin omia menoja ja mä olen se, joka jää lasten kanssa kotiin. Huomenna mies on lähdössä kalaan ja siellä menee monta tuntia. Mies käy myös toisinaan viihteellä (mä en ole käynyt kolmeen vuoteen). Ja nukkuu katkeamattomat yöunet joka yö. Eipä tuo nyt tietysti imettämäänkään pysty
ehkä mä olin raskausaikana niin super-ahdistunut, että nyt ei ahdista, kun vauva on turvallisesti mahan ulkopuolella
Meillähän on mennyt myös vähän niin, että mies ei ole oikein missään vaiheessa tuntunut tajuavan, että sektio on iso leikkaus ja että olen edelleen toipilas, vaikka voinkin paremmin kuin raskausaikana ja joudun itsekin muistuttelemaan itselleni, että pitää vielä varoa. Olen ollut niin paljon paremmassa kunnossa kuin raskausaikana, että mies ei ehkä sen takia oikein sisäistä sitä, että olen vasta reilut 2 viikkoa sitten ollut isossa leikkauksessa.
Vauvan hoitoon mies osallistuu tosi huonosti. Vaippaa ei oma-aloitteisesti vaihda koskaan. Sylissä pitää ja lepertelee, mutta aina joudun pyytämään, että vaihtaa vaipan, kun ei sitä muuten tee. Myös kaikki pukemiset jää mulle ja tietenkin ne syötöt ja yöheräämiset, mitä mies ei pystykkään hoitamaan, kun imetän. Mutta onneksi mies on nyt lomansa aikana tosi kivasti osallistunut taaperon hoitoon ja viihdyttämiseen
edelleen yöunille laitto on mun hommaa, mutta mies leikkii ja hoitaa kylvettämiset ja riehuttamiset. Saa nähdä, miten jatkossa, kun mies palaa töihin ensi viikolla.
Mäkin kävin tänään saunassa ekaa kertaa sitten tammi-helmikuun vaihteen
hirveän kauan en uskaltanut tälläisen tauon jälkeen olla, vaikka hyvältä tuntuikin. Seuraavalla kerralla sitten.
Ruulle tsempit ristiäisten ja arvostelijoiden kanssa! Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Paras olisi, jos pystyisit sulkemaan korvasi ihan kokonaan tuollaisilta jutuilta
mä sain myös tuon ensimmäisen kohdalla kovaa arvostelua ja jatkuvaa neuvomista osakseni miehen puolen suvulta. Nyt en ole saanut, tai sitten en vaan tällä kertaa kiinnitä sellaiseen huomiota. Mä teen asiat omalla tavallani ja järjestän ristiäiset omalla tavallani (toki hyväksytän kaiken ensin miehellä) ja jopa vauvan nimi päätetään muilta kysymättä. Ihan sama, mitä mieltä muut on. Vauva on meidän ja niin on kaikki päätöksetkin. Nimi- ja kummiehdotuksia on tullut (melkeinpä kummiVAATIMUKSIA...), mutta mä en suostu korvaani lotkauttamaan sellaiselle. Tällä kertaa en myöskään aio tapella vauvasta kenenkään (=anopin) kanssa. Kyllä mä osaan omat lapseni hoitaa ihan ilman ulkopuolisten (=anoppi) puuttumistakin.
Viime yönä meillä oli yörauha
poika heräsi 3 tunnin(!!) välein syömään, mutta välit nukuttiin kuin pienet porsaat
edes yöheräämisiä en koe rankoiksi, vaikka syöttöihin menee puolisen tuntia per kerta ja tuo heräilee sen 2-5 tunnin välein. Kun katson ja nuuhkin vauvaa, niin kummasti siinä aina piristyy
ja varsinkin jos muistuttaa itseään raskausajan valvomisista ja univaikeuksista, niin on tämä niin paljon parempaa ja mukavampaa valvomista nyt vauvan kanssa, ilman kipuja ja supistuksia
Meidän vauvasta lähtee ääntä! Siis tuo ei ole kotiin tultua itkenyt kertaakaan, mutta tänään siitä lähti ihan ääntäkin! Mies piti vauvaa sylissä ja vaihtoi vauvan asentoa, niin tuoltahan tuli ihan parku. Mahtoiko sitten säikähtää äkillistä asennon vaihtoa, vai mitä, mutta vasta mun sylissä rauhottui.
Niin ja tuohon vauvan valvomiseen piti myös kommentoida. Meillähän saatetaan myös seurustella parikin tuntia putkeen ja ikää nyt 2vko3,5vrk
D). Tyttö seurusteli kuukauden ikäisenä jo neljääkin tuntia putkeen. Onneksi sitten kuitenkin myös nukutaan niitä pidempiäkin päikkäreitä vielä (poika siis), ettei tarvi miettiä, nukkuuko liian vähän
Pitiköhän mun vielä jotain kommentoida... Mulla on oikeasti synnytyksen jälkeinen dementia.