Kesäkuun kullanmurut 2015 **Maaliskuu**

Nyt mä vihdoin muistin mitä mun on monesti pitänyt kirjoittaa!

Niin kohta kun aika kesän ja lämmön ja imetys- ja tissihien (ihanaaa....!) ja pienet vastasyntyneet kainaloissa niin ihan suositushan on välttää hajusteita ja hajustettuja tuotteita niin vinkkaisin vaan, että kannattaa kokeilla kivideodoranttia. Itse olen ainakin tykännyt kun on hajuton, myrkytön ja pitää hyvin hienhajut loitolla. Pienen vauvan kanssa mulla ainakin tuntui vaikealta käyttää mitään kainalomyrkkyjä kun vauva siinä kainalossa usein on.

Malsa ja pojuE 27+2

 

Malsalle: Pitääkö tuo kivideodorantti hien minkä aikaa loitolla ja mitä merkkiä olet tykännyt käyttää? Itse olen apteekista monesti niitä katsonut, mutta ostaa en ole vielä rohjennut.

Takeista: Eilen käytiin uimassa ja kun lähdettiin pois, puin takin päälleni ja vetäisin vetskarin kiinni. No, tyttöjen uimakengät piti vielä noukkia lattialta ja kumarruin niitä pussittamaan. Saman tien kun kumarruin, kuului valtava KRUTS ja niinpä vetskari oli rusahtanut kerralla auki ylhäältä alas asti. Hyvä että sain itseni pois vetoketjun satimesta ja ilkesin lähteä avainta kassalle palauttamaan...:O

Kultatiuku ja pupu rv27+5

 

Imetystyynystä- siihen kannattaa satsata ettei osta sellasta lörppöä kakkaa. Itse ostin Emma merkkisen halpistyynyt esikoista odottaessa ja oli todella huono! Nyt ostan kyllä kunnollisen josse ne pehmusteet ei karkaa.

Kantoliinasta- Itse tykkäsin trikooliinasta esikoisella siihen 6kk ikään asti, sit alko kantaminen tuntmaan liian raskaalta kun sen pystyy vain sitomaan eteen. Mutta kannattaa miettiä kun kesä vauvoja odotetaan että miten kuuma siinä on kesähelteellä olla kun keho muutenkin kuuma hormooneista. Uskon että meillä tullaan menemään mandcalla pääsääntöisesti.

Pitäisi ostaa ensisänkyyn jotkut nätit pehmusteet, tulee olohuoneeseen jotta saa vauva saa maata jossain lähellä rauhassa, esikoita pidettiin reilun viikon ikäisestä lattialla mutta nyt tulevaa isoveljeä ei voi jättää vauvan kanssa hetkeksikään yksin joten otetaan esisänky sukulaisilta lainaan.

Kummeista- onko muut jo pyytänyt/miettinyt tulevia kummeja? Me pyydettiin tänään kummikutsu kortilla mun ystävää ja hänen miestään kummeiksi tulevalle vauvalle. Suostuivat <3

 

kummit: meille ei tule, koska lasta ei kasteta. Kumpikaan meistä ei enää kuulu kirkkoon ja naimisiinkin mentiin siviilivihkimisellä (tosin juhlallisesti). Esikoinen kotiutui sairaalasta 3kk:n iässä ja nimi oli kaikkien tiedossa ja pidettiin tuolloin lähipiirille kakkukahvit. Nytkään ei aiota pitää mitään juhlallisuuksia, "nimiäiset" kahvien merkeissä, mutta nimeä ei piilotella sinne asti.

Me käytiin tänään hakemassa ystävältä kehto :heart: Tyttö oli aikanaan heti pinniksessä ja mua on aina ärsyttäny pinnasänkyjen suuri koko. Tää kehto on ihanan siro ja pieni ja vauvalle varmasti alkuun kotoisampi Se vaan kaipaa hieman maalia ja sitten täytyy lakanoita ommella. Kauhee pesänrakennusvietti päällä, joten teen nuo hommat mielelläni

 

Meilläkään ei tule olemaan ristiäisiä. Pienet nimiäiskahvit (noin 30 hlöä) kutsutaan juhlimaan vauvaa ja silloin paljastuu nimikin ihana kun nyt on kesällä muo juhlat, voidaan olla pihalla ja grillata! Ei tartte tehdä voileipäkakkuja.. Niitä väänsin burn outtiin asti, itkua tuhersin illan viimeisinä tunteina

esikoinen on kuumeessa, kotona kökötetty koko päivän. Kovasti siivosin keittiön kaappeja aamusta, sitten loppui vauhti ja sohva kutsui. Päänsärkykin yllätti, yritin vähän huilata ja makoilla mutta esikoinen vain innostui ja hyppi päällä. Sen verran tukalaksi olo meni, että yökkäsin päivän ruuat. Yh.

nyt kaipaan kovasti lepoa, peiton alla maatessa tuntuu jo olevan hiukan unihiekkaa silmissä.

Beibei ja ipana 24+2

 

Meillä on yksi kummi valittuna ja pyydettynä tytöllä on 4 kummia, joten olisi ihan kiva keksiä tälle toisellekin vielä edes 2 kummia. Tuli vaan käytettyä parhaat tuolle ensimmäiselle lapselle, kun silloin oli ajatuksena, että jää ehkä ainoaksi. Ei viitsisi samoja kummeja tälle toiselle pyytää, kun olisi kiva, että molemmilla on omat kummit. Mun läheisimmät on tytön kummeja, eikä miehenkään puolelta oikein ole sellaisia (kirkkoon kuuluvia) ihmisiä, joita haluaisi pyytää. Miehen serkku on lupautunut kummiksi ja olikin sellainen tapaus, joka valittiin yhteisymmärryksessä haluaisin sellaiset kummit, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Ihan Niinkuin tytönkin kummien kanssa. Onneksi on vielä aikaa miettiä

Mulla on tänään ollut vapaa-aikaa! Ihan OMAA aikaa! Tyttö oli päiväunien jälkeen mun vanhemmilla melkein 4 tuntia ja mieskin on ollut pois kotoa. Tosi harvinaisia tilanteita. Tyttökin on hyvin väsytetty. Aamupäivällä mä ulkoilin tytön kanssa ja nyt oli mummolassakin päässyt ulkoilemaan ei tarvinnut enää kotona muuta tehdä kuin antaa iltapuuro, vaihtaa yöpuku ja lukea muutama kirja, niin tyttö ilmoittikin jo itse, että lähtee nukkumaan. Ja nyt onkin ihan umpiunessa

Tosin kun olin yksin, oli liikaa aikaa ajatella. Iski sitten ihan totaali ahdistus. Ensin piti pelätä keskenmenoa, sitten tosi ennen aikaista synnytystä, että lähetetään Helsinkiin (nyt enää viikko, niin saa jo synnyttää kotisairaalassa, jos päättäisi syntyä) ja nyt sitten aloin taas miettimään tuota istukka-asiaa ja kehitin siitä sellaisen paniikin, että kirjaimellisesti itkien soitin äitipolille. Onneksi puhelimeen vastasi tosi myötätuntoinen, ymmärtäväinen ja kärsivällinen kätilö, joka onnistui rauhoittamaan mun mieltä vastaili kysymyksiin, esitti itse kysymyksiä ja oli aidosti kiinnostunut ja kuunteli. Selitti asioita ja onnistui tosiaan rauhoittamaan mun mieltä niin, että lopulta jo vähän hävettikin mutta kun mieli on muutenkin herkillä ja mulla näitä pelkoja on ollut tässä raskaudessa tosi paljon sen keskenmenon jälkeen, niin paniikki ja ahdistus vaan yksinkertaisesti pääsi ottamaan vallan. Nyt toivon, että tämä rauhallisempi fiilis pysyy, enkä ala aamuyöllä herätessäni taas murehtimaan ja panikoimaan. Inhoan niin paljon tätä panikoivaa puolta itsessäni, mikä onneksi tulee esille vaan raskaana ollessa... En ole normaalisti näin hermoheikko.

Onneksi sentään olen uskaltanut alkaa taas vähän liikkumaan, kun sen kohdunsuun tilanteen sai tarkistettua. Helposti kostautuu, vaikka hiljakseen kävelee. Tänään nivuset on kipuilleet ja kävelylenkin jälkeen supisteli jonkin verran, mutta ei onneksi kipeästi (vauva sen sijaan antaa tosi kipeitä iskuja vasempaan nivuseen) ja rauhoittui aika nopeasti levossa, vaikka en edes ottanut panadolia. Myöhemmin oli se panadolkin otettava, kun nivuset kipuili niin kovasti. Nyt on jo parempi.

Mahanahka kutisee, kutisee ja kutisee. Rasvailen 2-3 kertaa päivässä. Raskausarpia ei vieläkään ole kutinasta huolimatta. Ehtiihän niitäkin toki vielä tulla, jos on tullakseen.

Nyt otan kirjan, kun jo valmiiksi olen sängyssäkin

Pihla 28+6

 

Kultatiuku olen käyttänyt jalokivigallerian kivideodoranttia. Onkohan niitä liikkeitäkään enää olemassa..? On jo muutaman vuoden vanha toi, mutta se vaan kestää ja kuluu todella hitaasti. Hikeä se ei pidä poissa, mutta hajut kyllä oikein hyvin ainakin sen vuorokauden ja varmasti pidempäänkin tarvittaessa.

Milloinhan mä uskaltaisin tonne listalle omat tietoni ilmoittaa... No kyllä tää tälleinkin menee, alkaa noi listat jotenkin ahdistaa.

Malsa ja pojuE 27+2ko

 

Lara-- :lle laitoin viestiä facebook ryhmään liittymisestä, en tiedä tuliko perille.

Painosta: Minulle on kertynyt nyt jo 10kg. Tiesin kyllä odottaa tätä kun esikoisen aikaankin tuli 20kg. Siitä tippui 10kg aika pian mutta viimiset 10kg lähti oikeastaan vasta kun lopetin imettämisen noin 6kk jälkeen. Neuvolassa ei ole viime raskaudessa eikä tässäkään raskaudessa moitittu painon noususta. On vain sanottu että painoa saakin tulla, koska olen painanut ennen molempia raskauksia 46-47kg. Toivon vaan että saan vielä nämäkin raskauskilot helpolla tiputettua.
Nyt en jaksa ottaa stressiä painon noususta. Rakastan raskausmahaani, kilot häiritsevät minua vasta synnytyksen jälkeen.

Täällä on puhuttu suonenvedosta, minulla ei sitä ongelmaa ole ollut, mutta minua vaivaa öisin levottomatjalat. iiltaisin olen tosi väsynyt ja meinaan nukahtaa sohvalle, mutta kun menen sänkyyn en millään meinaa nukahtaa vaikka olenkin aivan poikki. En löydä sopivaa asentoa ja täytyy pitkään pyöriä sängyssä ennen kuin nukahtaa, tuntuu vaan ettei jalat ole mitenkään hyvässä asennossa.


Hepaliini 25+2

 

Meillekään ei ole tulossa ristiäisiä. Jonkinlaiset "kesäjuhlat" tulee kyllä varmaan pidettyä, jos tuo siviilisäätykin vaihtuu ennen synnytystä. Onpa sitten hyvä syy kutsua koolle sukua. Mutta ihan tilanteen ja jaksamisen mukaan mennään.

Minä kun olen tällainen "vähän" perusteellinen luonne, olen tänään tehnyt listaa puuttuvista tarvikkeista. Onhan tässä vielä vaikka mitä hankittavana, huoh. Onko muuten kokemuksia rintapumpusta? Tarvitseeko sellaista hankkia etukäteen?

Flunssa alkaa ehkä helpottaa hiljalleen, eilisen ja tämän päivän olen ollut saikulla. Tuli nukuttua kahden tunnin päikkäritkin =) Muuten ei ole kipuja eikä kolotuksia, paitsi lonkat yöllä. Mulla on alkanut nyt tulla tosi huono olo jos makaan selälläni. Öisin on vähän vaikeaa kun molemmat lonkat on tosi huonoina kyljellään makaamisesta ja sitten ei voi olla oikein missään asennossa.

Ja vielä painonnoususta.. Mulla on tähän mennessä (25+1) tullut 6 kg.

 

Moi vaan! Täällä olisi yksi uusi palstalainen, kesäkuun babya kovasti odotellen Kivaa kun löysin vihdoin tällaisen paikan missä pääsee juttelemaan vauva-asioista niin paljon kuin vain jaksaa D), koska mammakavereita ei omasta lähipiiristä pahemmin löydy. Nyt vain alkuun tällainen nopea tervehdys, menenkin tästä lukemaan vähän aikaisempia viestejä ennen kuin osaan tulla mukaan keskusteluun

Listaan voi siis lisätä:

pupumama / 25v / 1. lapsi / TAYS laskettu aika 30.6. ja poika tulossa

pupumama 23+5

 

Rintapumpn saa ostettua tai vaikka vuokrattua sitten synnytyksen jälkeeninkin, itse en sitä ostaisi ennen. Kyllä kaupoille pääsee synnytyksen jälkeenkin, meillä poika syntyi tiistaina, sairaalasta kotiuduttiin pe ja lauantaina lähdin sitten lyhyesti kaupoille hakemaan mitä tarvittiin (mm se pumppu). Itse tarvin sitä alussa kun poika meni yliaikaiseksi (synty 42+2) ja maitoa ei tullu niin paljon kun hän tarvitsi niin oli rikkiimetyille vertauotaville nänneille mukavempi pumpata kun imettää tuntitolkulla. Tietenkin myöhemmin rintapumpulle oli käyttöä myös myöhemmin jos olin ollut pojan luota poissa. Ne on kuitenkin aika hintavia...

 

Hepaliini: vastasin viestiisi.

Mulla kanssa kutisee maha kamalasti vaikka yritän rasvata paljon :/

Rintapumppu oli mulle tosi tärkeä heti molempien synnytyksien jälkeen kun maito nousi ja rinnat pakkautuivat. Mulla kaksi pumppua, Avent isis käsipumppuja molemmat. Olen laiska ja pumppaamiseen kahdella samaan aikaan Nyt ajattelin ostaa sähköisen...

Teksti karkaa kokoajan, ärsyttävää!! Olen aina puhelimella täällä kun en jaksa mun konetta avata, se on vähän hidas ja kökkö...

Painoa mulle tullut jo 11kg ja hirvittää, olen suurempi kun koskaan :S Molemmista edellisistä raskauksista myös kyllä noussut 22kg mutta on tää silti... Pitäisi varmaan ottaa loppukiri ruokavalion ja liikunnan suhteen.

Lara 24+2

 

Hyvää naistenpäivää kaikille! :flower:

Hankinnoista: näin esikoista odottavana vaikea tosiaan arvella mitä tarvii ja mitä ilman pärjää.
- Niska- ja selkävaivaisena imetystyynyn ajattelin tulevan tarpeeseen ja sainkin tutulta edullisesti doomoo softy-tyynyn, mikä vaikuttaa kyllä hyvältä.
- Rintapumppua olen myös miettinyt, mutta sen tosiaan varmaan ehtii sitten sairaalasta tultua ostaa jos tuntuu tarpeelliselta.
- Turvakaukalo puuttuu vielä. Siitä oli keskustelua aiemmin, mutta en enää löydä sitä ketjua (vai onkohan ollut jossain muussa ketjussa, niitä kun tulee luettua aika paljon, varsinkin edellä olevia ). Minkä merkkinen/mallinen teillä muilla on tai aiotte hankkia? Suositteluja kaivataan.
- Imetysliivit puuttuu myös. Niiden ostaminen täytyy jättää varmaan aika viime metreille. Mulla raskauden aikana rinnat kasvanut A-kupista C-kuppiin, mistä ihmeestä teidän miten paljon ne tässä vielä turpoavat...

Painosta: mulle on tullut 8 kg tähän mennessä. Alkutilanteessa bmi oli vain 17,5, joten varaa on tullakin. Aika luottavainen olen, että pääsen turhista kiloista eroon synnytyksen jälkeen eikä tarkoitus olekaan enää noin pieneksi palautua. Tykkään tästä mahasta tosi paljon ja pelkään, että synnytyksen jälkeen tulee mahaa ikävä

Suonenvedoista: öisin on suonenvetoja jaloissa ja puutumista kämmennissä ja sormissa :kieh: Mulla onneksi auttaa suun kautta otettu magnesium ja venyttely iltaisin ennen nukkumaan menoa. Muuten olen säästynyt kaikilta kivuilta ja vaivoilta ja pystyn liikkumaan juoksemista lukuunottamatta normaalisti. Liputan joogan puolesta edelleen vahvasti, uskon sen mulla pitäneen selkävaivat loitolla.

Äitiyspakkauksesta vielä: onko kukaan laittanut hakemusta uuden pakkauksen julkistamisen jälkeen tai saanut pakkausta nyt lähiaikoina? Maanantaina olisi tarkoitus laittaa paperit kelaan menemään, joten saa nähdä kumpi pakkaus tulee. Uudessa oli mielestäni kivemmat vaatteet muuten mutta vanhan toppahaalarista ja makuupussista tykkäsin enemmän. Oikeastaan kumpi tahansa kyllä kelpaa oikein hyvin

Hep87 ja pikkuinen 25+6

 

Pupumama, tervetuloa!

Malsa, listoille vaan

Rintapumppu mulla on. Tai oikeastaan se on mun siskolla lainassa. Koska pääsin sairaalasta kotiin ennen tyttöä, oli pakko lähettää äiti ostoksille. Oli ihan kamala tunne, kun maito nousi, eikä päässyt millään tyhjentämään. Pumpulla saikin sitten pumppailla litratolkulla, ennenkuin helpotti

Äitiyspakkaus on vieläkin hakematta. Täytyy viimeistään 2 viikon päästä laittaa hakemus.

Hyvät yöunet takana. Ahdistus ja paniikki tulee ja menee. Aamupäivä oltiin tytön kanssa kyläilemässä, ettei mulla olisi niin paljon aikaa miettiä ja murehtia. Samalla tyttökin sai vähän tekemistä. Näin kotona kökkiessä tulee ihan liikaa kuulosteltua olojaan ja mietittyä asioita, joita ei pitäisi. Vakuutin itselleni eilen, että nyt rauhoitun, mutta niin... Onneksi tosiaan sain kuitenkin yön nukuttua hyvin ja tyttökin nukkui kuin tukki, kun oli eilen niin paljon puuhaa miten saisin taottua tähän päähän, että nyt loppu se hermoilu, kun se ei ketään hyödytä?? Päinvastoin. Olen niin kateellinen teille, jotka elätte huoletonta raskausaikaa ja luotatte siihen, että kaikki menee hyvin. Mulla alkoi viimeksikin viimeisellä kolmanneksella pää hajoilemaan ja sama näyttää tapahtuvan tälläkin kertaa.

Hajoileva Pihla poksuu 29+0!

 

Tervetuloa mukaan uudet!

Rintapumpun: ajattelin hankkia hyvissä ajoin etukäteen. Jos tarvii sairaalassa pumpata niin ei tarvi jonotella lypsylaitteille... Olen monesti kuullut, että tarve pumpulle on tullut nopeasti ja sitten on miesparka joutunut yksin ostoksille en uskoisi, että mun mies tosta tehtävästä selviäisi kunnialla

Voi että toi mun saamani kehto konkretisoi tätä vauva asiaa :heart: tänään on ahkerasti remontoitu miehen kanssa omakotitalon yläkertaa, toivoisin että meidän uusi makuuhuone olisi valmis ennen vauvaa.

lauwra & pikkuveikka 28+2

 

Olen nyt ihan yllättäen joutunut ostovimman pyörteisiin. Tänään tein ekat varsinaiset ostokset, kun tilasin kestoliivinsuojuksia ja kaks kantoliinaa (rengas ja trikoo, ei mitään hajua kuinka hyviä ne on sit käytännössä, mutta kun ne kiehtoo itseä tosi paljon niin oli pakko nyt tilata). Ne oli oikeestaan varmaan ainoot, mitkä jostain syystä halusin uusina. Muita juttuja (esim. vaunuja, turvaistuinta, kestovaippoja ja imetystyynyä) olen katellut käytettynä. Tavoitteena on yhdet Emmaljungat hankkia 200 eurolla, jos ne vaikuttaa yhtä hyviltä livenä kuin kuvissa. Kelan laatikossa ajateltiin sit nukuttaa ekat kuukaudet että en tiedä onko pinnasänky vielä aiheellinen.

Toisaalta ei nyt kauheen paljon varmaan tarvitakaan tavaroita ja niinkuin joku sanoi saahan niitä sit myöhemminkin. Eikä meidän kaksioon kyllä kauheesti mahdukaan.

Pihla, en sanoisi, että täälläkään on kauhean huoleton raskausaika, vaikka ehkä en anna sen vaan näkyä niin paljon ja yritän kovasti rauhoitella itseäni ja olla sellaisella "tulee mitä on tullakseen" asenteella. Kerran sain kyllä ihan kauhean paniikin illalla, kun oli tullut ihan puol pisaraa verta paperiin pyyhkiessä. Itkin ja sanoin, että en tunne enää liikkeitä yms. Sitten kun rauhotuin niin kyllä ne liikkeetkin alko tuntemaan ja luultavasti toi verikin oli johtunut runsaasta ummetuksesta... Mut siis kyllä täälläkin, varsinkin nyt kun noita tavaroita hankin, on aina erilaisia tuntemuksia. Ennen raskaaks tuloa jo panikoin, että mitä jos en tuu raskaaksi ja sanoin ittelleni, että kunhan vaan tuun raskaaks niin sit voi olla stressaamatta. Sit kun tulin raskaaks niin ajattelin, että kunhan pääsen kriittisten viikkojen yli niin voin olla stressaamatta. Nyt ajattelen, että kunhan lapsi syntyy niin voin olla stressaamatta. Ja tämä kierre varmaan jatkuu. Ajattelen, että jos olis jo yks lapsi ennestään niin sit voisin olla stressaamatta, mutta tuskin se niinkään menee.

Painosta, lähtöpainoon on tullut 2kg, mutta pahoinvoinnin takia lähti 6kg heti alkuun niin oon nyt kuronu 8kg. Ja toivottavasti tulis vielä paljon lisää ja sais jäädäkin pysyvästi.

 

Kuulostaa niin tutulta tuo, että ensin murehtii, tuleeko ylipäätään raskaaksi, sitten stressaa kunnes kriittiset viikot loppuvat, ja sitten löytää aina uusia mahdollisia kauheuksia, joita voi tapahtua. Se hyvä puoli työkiireissä on, että en ole päivisin ehtinyt miettiä mitään enkä ole siis enää huolehtinutkaan. Varmaan äitiyslomalle jäädessä onnistun taas kehittämään huolenaiheita.

Meilläkin oli remonttiviikonloppu. Vähän oli välillä hankala ryömiä lattianrajassa mahan kanssa, mutta oli loppujen lopuksi kiva puuhastella ja koti on nyt valoisamman näköinen.

Pari kolme kertaa olen myös herännyt niin, että kädet ovat olleet puutuneet. Olen niinä kertoina herätessäni ollut selälläni, joten ehkä vauva on painanut jotain verisuonia. Kyljellä nukkuessa kädet eivät puudu.

Tähkä 25+0

 

Mä olen pystynyt olemaan taustoistani (5 vuoden lapsettomuus, kohdunulkoinen) huolimatta yllättävän tasaisella mielellä raskauden suhteen. Enemmän olenkin sitten stressannut ylipäätään meidän elämästä, miehellä kun on kesällä loppuva määräaikainen työsuhde ja tämä paikkakunta nyt ei vaan ole yhtään sitä mitä elämältä toivotaan. Meinaa olla vähän liian monta muuttujaa auki tässä meidän työ- ja asumiskuviossa. Parisuhde voi onneksi hyvin ja muutenkin on elämässä asiat tasapainossa :heart:

Vielähän tässä voi raskauden suhteen tapahtua vaikka mitä, mä kyllä tiedostan ne kaikki ikävätkin vaihtoehdot. Lähipiirissä on koettuna kohtukuolemat ja kaikki. Jotenkin vaan en ole antanut pelolle valtaa vaan olen ollut tyyni ja rauhallinen. Asiat kun ei muutu murehtimalla miksikään. Oletko sä Pihla käynyt puhumassa sun peloista missään? Ei mitenkään kiva juttu, tsemppiä! :hug:

 

Näihin lapsettomuus- ja raskausajan pelkoihin en osaa sanoa muuta kuin, että se on sitä äidiksi tulemisen tuskaa. Ja se pelko oman lapsen hyvinvoinnista ei lopu koskaan. Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään. *tsemppaushalit kaikille mammoille*

 

Täällä olo on kyllä kamala, vatsataudissa mies ja minä. Onnesi esikoisella vain lievää ripulia. Kyllä on heikko olo, kamalat nivelsäryt ja lihaskivut. Ei voimia laisinkaan. Nyt täytyy vaan ruveta varovasti tankkaamaan juotavaa ja syötävää kun yön pysyny sisällä. Vauva sentään potkii minkä jaksaa

Esikoiselle ostelin jo heti plussaamisen jälkeen vaatteita yms vauvatavaraa, nyt ei ole kun tuplat ostettu kun oli tarjouksessa sekä sisaristuin emmaljungiin kun niitä on suht vaikea löytää. Toisaalta tässä on 3kk vielä aikaa. Pitää käydä kaikki vaatteet läpi ja sit ostaa mitä puuttuu, tosin ostin ihan liikaa esikoiselle joten lähes käyttämättömiä vaatteita on kasapäin.

 

Mamira, no juu ei ne murheet lapsen syntymään katoa muuttaa vaan muotoaan. Mä tarkistelen välillä öisin, että tyttö hengittää, jos on nukkunut tosi hiljaa ja rauhallisesti liian kauan. Hyhinhän tuo yleensä nukkuu, mutta puhuu unissaan itsekin tässä(kin) raskaudessa ajattelin, että kunhan nt-ultrasta selvitään, niin voin jo hengähtää. Sitten aloin ajattelemaan, että jos rakenneultrassa on kaikki hyvin, niin lopetan murehtimisen. Mutta tässä sitä taas ollaan. Huoh! Ihanaa kuitenkin, etten ole ainut murehtija, vaikka toivoisin, ettei kukaan muu joudu käymään tälläistä henkistä mylläkkää läpi.

Kuusama, kävin silloin rv 24+ pelopolilla. Mutta silloin oli enemmänkin raskauteen liittyviä pelkoja, kun nyt pelot on alkaneet muuttaa muotoaan ja liittyy enemmän synnytykseen ja siihen, mikä kaikki siinä voi mennä pieleen. Tosiaan olen äitipolille soittanut kaksi kertaa ja mulla on sype-aika ensi viikolla. Joudun vaan luultavasti sen perumaan lapsenvahtiongelman takia, mutta sen voi kuulemma hoitaa myös puhelimitse niin, että pelkokätilö soittaa mulle. Keskiviikkona on neuvola ja aion kyllä sielläkin ottaa puheeksi. Miehestä ei henkiseksi tueksi ole, kun se ei ymmärrä yhtään, mitä pelkään ja miksi. Se on itse niin perusrento luonteeltaan, ettei varmaan edes osaa murehtia asioita etukäteen tämä mun pelko ja ahdistus alkaa saamaan ihan naurettavat mittasuhteet. Sekin vetää mielen maahan ja eilen taas itkeskelin pitkin iltaa.

Tytön kanssa käytiin ulkoilemassa tunnin verran. Teki ihan hyvää päästä tuulettamaan pääkoppaa ja törmättiin yhteen koiratuttuunkin, josta oli hetkeksi juttuseuraa silloin on ihanaa, kun saa ajatukset muualle. Kai se on ihan normaalia, että synnytyksen lähestyessä se alkaa pyöriä enemmän mielessä, mutta inhottavaa, että se aiheuttaa tälläisen paniikin. Enkä ole edes ekaa kertaa asialla! Tytöstä taisin näillä samoilla viikoilla soitella itkuisia puheluita äitipolille, kun ahdisti. Toivottavasti joku muistuttaa mua näistä fiiliksistä, jos joskus alan haaveilemaan kolmatta kummasti se aika nimittäin todellakin kultaa ne muistot ja nyt, kun elää taas tavallaan sitä samaa tilannetta uudelleen, niin kummasti muistuu mieleen, millainen fyysinen rääkki ja henkinen helvetti se raskausaika mulle viimeksikin oli. Ja nyt kun väliin mahtuu vielä se keskenmenokin.

Hankintoja en ole innostunut tekemään vielä. Ne tuplarattaat on hommattu jo silloin joitain viikkoja sitten, mutta nekin on vielä mun vanhemmilla. En usko, että oikein mitään edes tarvii hankkia, kun tytön vauva-ajoilta on kaikki tallessa. Vaatteita ollaan saatu mun yhdeltä ystävältä ja siskolta on tulossa iso kassillinen sitten, kun olen valmis sen kassin tuomaan kotiin. Ja jotain neutraaleja pieniä vaatteita meillä on jo valmiiksi, mutta ei ole vielä saanut aikaiseksi käydä niitä läpi. Jotain pientä sänkyä olen vähän etsiskellyt torista, kun meidän makkari on yläkerrassa, enkä halua, että vauva viettää kaiket päivät siellä. Joku sellainen paikka pitää olla, mihin voin laskea vauvan turvallisesti siksi aikaa, kun itse teen muuta. Ettei tyttö pääse härkkimään, eikä kissat pääse päälle. Tuo meidän ragdoll-sekoitus on niin lapsiystävällinen, etten yhtään luota siihen, etteikö menisi vauvan päälle. Tällä hetkellä nukkuu yönsä tytön vieressä en vaan oikein tiedä vielä, mitä etsin. Sitten on tietysti vaipat ja tuttipullon tutit ja sellaiset, mitä pitää hankkia, mutta ne ehtii myöhemminkin joku lipasto vauvan vaatteille pitäisi kyllä löytää, kun meidän kaapit on niin täynnä tavaraa. Alan sitten kiireellä tekemään hankintoja viikko ennen synnytystä. Nythän on vasta 30. viikko aluillaan

Margareta91, pikaista paranemista! toivottavasti alkaa jo helpottaa ja ruoka ja neste pysyy sisällä.

Pihla 29+1

 

Pihla, meilläkin vauvan sänky on yläkerrassa. Kaverin suosituksesta ajattelin vuokrata tämän:
Tervetuloa sivustolle Vaavisänky | Vaavisänky
vuokra-aika 4kk ja hinta 85e (muistaakseni ovelle tuotuna). Kaverin 2-vuotiaat kaksoset eivät ole tätä saaneet nurin, joten luottaisin että on ihan tukeva

 

Minun kokemukseni mukaan hankinnat kannattaa tehdä vasta, kun tarvetta ilmaantuu (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta).

Itsellä valmiina on vaatetus, vaunut, tuttipullo ja pari tetraa korviketta. Niillä mennään.

Esikoisen kanssa kotiuduttani alkoi ihan kauhea itku. Vauvalla oli nälkä eikä minulta tullut maitoa (maito ei noussut synnytyksen jälkeen). Oli ihan kamala lähteä kävellen lähikauppaan melkein suoraan sairaalasta (ehdittiin olla kotona ihan pieni hetki) lumeen tarpomaan kiljuvan lapsen kanssa, jotta saa hänet kylläiseksi (ja hiljaiseksi).

Tokan kanssa oli maidot valmiina, mutta niitä ei tarvittu. Tämän kolmannen kanssa teen saman. Tärkeintä on se, että kotiutumisen jälkeen ei tarvitse heti lähteä ostoksille, mutta en myöskään halua (eikä ole varaa) käyttää rahaa mihinkään, mitä ei lopulta tarvita.

 

En ole taaskaan jaksanut kirjoitella, vaikka lukemassa olenkin käynyt. Täällä supistelut jatkuu, vaikka saikulla olenkin. Tuskinpa enää töihin pääsen mutta minkäs teet.

Hankinnoista: Meillä esikoinen nukkui suoraan pinniksessä ja tehdään tämän kanssa samalla tavalla. Eipä tarvi miettiä pienempiä sänkyvaatteita tms. Sitteriä ei ostettu ollenkaan, lattialla leikkimatolla pidettiin suoraan. Alakerrassa oli Stokken syöttötuoli ja siinä newborn set jonne sai vauvan ylös ja toisaalta siinä oli helppo syöttää kiinteitä kun normi syöttötuolissa vielä asento tahtoi valahtaa... Tykättiin tuosta kyllä kovasti. Rintapumpun katsoin valmiiksi ja miehen kanssa käytiin katsomassa mistä se löytyy. Osas tuoda oikeanlaiaen kun meidän tapauksessa sitä tarvittiin. Muutama tuttipullo ja korvike kannattaa varmaan olla valmiina jos hätä tulee Kauheasti sitä tavaraa on hankittavana esikoiselle niin kannattaa miettiä mitä voi ostaa vasta tarpeeseen. Esim. hankittiin helposti ja pieneen tilaan menevät yhdistelmärattaat eikä matkiksia ollenkaan eikä onneksi lopulta matkiksia tarvittu ollenkaan. Nyt meille tarvii hankkia vain tuplavaunut ja vaippoja, tuttipullon tutit ja tutti varmuuden vuoksi. Erikoiselta on kaikki muu jäljellä. Ihanaa!

Noista peloista. Nehän on aivan luonnollisia. Yritän itsekin pitää ne kurissa, mikä kyllä on haasteellista kun lapsettomuustaustalla, keskenmenon kokeneena ja vielä kun nyt vastikään lähipiirissä kuoli vastasyntynyt. Päivän mittaan tulee ajoittain tunne ettei vauva ole liikkunut, mutta kun aloitan liikelaskennan niin jo alle 15 min san tarvittavat 10 liikettä esiin. Sinänsähän näillä viikoilla liikelaskenta on vielä muutenkin epävarmaa, mutta oisin kyllä soittanu synnärille jos en ois liikkeitä saanu täyteen.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Nautitaan auringon paisteesta kun sitä on tarjolla

Vihervaara

 

Listalle päivitetty pupumama ja poikalupaukset! Tervetuloa joukkoon mukaan!

Hankinnoista, ei ole tehty mitään! tai no, tänään teen kaupat SkipandHop-leikkimatosta minkä bongasin edullisesti eräältä naamakirjakirppikseltä. Edellinen leikkimatto, tai paremminkin sen lelukaari, on niin huonossa hapessa, että uusi piti saada. Toki ostin käytettynä Meillä tuo esikoisen aikaan toimi mainiosti, tyttö viihtyi siinä selällään ja lopulta mahallaan. Sitteri meillä on, se on varmasti tarpeen, saa sinne tulokkaan laitettua isosiskoa turvaan tarpeen vaatiessa. Meillä on se BabyBjörnin perussitteri, saatiin sekin käytettynä aikanaan. Tuplat pitäisi vielä hankkia, varmastikin tuolla huhtikuussa kun miehellä alkaa vapaat niin sitten kierretään kauppoja aiheen tiimoilta. Rintapumppu löytyy, sekin saatiin viime kerralla..käsikäyttöinen ja siksi en kauheasti tykkää, mutta kun ei sitä maitoa viime kerralla tullut millään konstia vaikka kuinka yritti. Iloitsin jos sain 5ml pumpattua ja jotkut pumppailee desitolkulla... Eli korviketta kaappiin! Tuttipulloja pitää siten hankkia pari, ja muutama ensi tutti pienelle.

Mutta vaikka kaupasta saa toki tavaraa niin olen samaa mieltä siitä, että ei sinne kauppaan tee mieli heti rynnätä. Ja varsinkin jos ajattelee, että itse menee niin kannattaa ajatella, että voi olla kivuliastakin olo.. Itse menin heti kotiutumismatkalla viimeeksi kauppaan, ostin korviketta, tuttipullon ja itselle luumunektariinia (tämä on muuten ehdoton kaikille synnyttäneille, pitää vatsan toiminnan kunnossa.. ) ja vaikka iloitsin viikon sairaalassa olo jälkeen, niin ai niitä kipuja! Tikit alakerrassa alkoivat painamaan... eli perusjutut kannattaa hankkia ennakkoon tai sitten miehen/ystävän kanssa varmistaa että osaavat ostaa oikeat asiat

Enemmän hankinnoissa on nyt tuolle esikoiselle eli uusi sänky, petivaatteet ja sitten välikausivaatteita ja kesäkenkiä...niissä ajatukset nyt pyörii!

Peloista, tässä on ollut taas viimeiset neljä päivää aika hiljaista tuolla vatsassa, liikkeitä kyllä onneksi tuntuu mutta ei niin usein. Kyllähän tässä jo kohtukuolemat googletin... ja taisin viime viikolla valittaa kun liikkuu niin aktiivisesti ettei ole hyvä asento itsellä mitenkään.. että elä nyt näiden hormonien kanssa sitten! mutta kun liikkeitä kuitenkin tuntuu ja voi tosiaan kyytiläinen vain olla selkärankaan päin niin pyrin rauhoittamaan itseni. Ensi viikolla on lääkärineuvola, sitten näkee hieman miten hän siellä majailee. Synnytystä en pelkää, enemmänkin odotan innolla. Viime kerta oli 3 päivää käynnistystä, vauvan sykkeiden laskut, imukupilla maailmaan ja eppari ja pari kivaa repeämään. Kuitenkaan mitään pelkoja ei jäänyt! Pystyin kätilöön luottamaan täysin ja kun ei itsellä kokemusta ollut, niin pakko oli luottaa. Saman asenteen pyrin pitämään nytkin. Tulisi vaan se kesäkuu ja pääsisi synnyttämään

Supistuksia on alkanut tulemaan täälläkin, jopa levossa. Ei kuitenkaan kivuliaita mutta tukala olo tulee kuitenkin. Viikonloppuna oli sisäänhengittäessä pistävää kipua eli varmaan jokin lihas tuolla kipuilee. Liitoskivut on jokapäiväinen ilo, kävely varsinkin levossa olon jälkeen on aika tuskaisaa. Aamuisin on hyvä olla, iltaisin sitten pahenee. Että olo on kyllä tuskaisempi kuin esikoista odottaessa, mutta särkylääkkeitä ei onneksi ole tarvinnut ottaa ollenkaan.

Yöllä herään vessaan pari kertaa, nukun alle 7h yössä mikä on liian vähän ja siihen pari herätystä oman vessakäynnin lisäksi ja sitten vielä yleensä kissaherra herättää vielä yhden kerran. Katkonaisia öitä on siis ollut. Verenpaineet ehkä lievässä nousussa mutta ei niin paljon mitä voisi odottaa näillä unilla ja työstä aiheutuneella stressillä.

Nyt kutsuu päivän eka palaveri, iloista tiistaipäivän jatkoa kaikille!

Catnip82 + kyytiläinen 25+4