Kesäkuun kullanmurut 2015 **Huhtikuu**

Kai te muutkin olette jo alkaneet vaappumaan ankkamaisesti? :ashamed: Mulle tollanen kävelemistyyli vaan jotenkin on nyt alkanut tuntumaan helpommalta. Normaalikävely vieläkin onnistuu, mutta on vähän tuskaista. Vähän nolostelen tämän kanssa, kun kadulla kun kävelen niin tolta isolta takilta ei varmaan edes näe että olen raskaana. Miettivät vaan, että miksi toi kävelee noin hassusti.

Meillä on varmaan enemmän tai vähemmän nyt kaikki hankittu vauvaa varten. Sain rintapumpunkin työkaverilta, mutta muuten en ole yhtään ostanut mitään imetysvaatteita tai liivejä. Tai no liivinsuojat ostin, mutta niitä käytän jo nyt, kun tykkään pitää kupittomia(?) ja kaarituettomia liivejä, joista muuten näkyisi aika hyvin nämä teräsnännit. Jotenkin mun mielikuvissa lapsen synnyttyä on kuuma kesä ja liihotan kotona ilman paitaa tai korkeintaan jossain topissa. Hmm, ehkä yhdet imetysliivit pitäis kuitenkin ostaa... Ei vaan kauheasti kannusta se, että imetysvaatteet (jopa käytetyt) tuppaa olemaan aika kalliita ja mistä sitä sitten tietää, kuinka hyvin imetys lähtee käyntiin, jos lähtee.

Jee lauwra! Meilläkin on nimi hiljalleen alkanut ehkä mahdollisesti vakiintua. :wave: Tai varmaan niin, että jos lapsen synnyttyä ei tule mitään vahvaa fiilistä toiseen suuntaan niin varmaan pidetään tämä nykyinen ehdotus, kun molemmat tykkää siitä tässä vaiheessa eniten.

Mamira ja poks 32+0 ja enää 10 päivää töitä!

 

Sonde, no mulle ei ainakaan taidettu edes mainita, että lääkäri on vasta erikoistumassa, että ei siinä paljon olisi itse voinut olla päättämässä mitään nimen tiesin, kun sitä olin kysynyt ja jo se meinasi saada minut paniikkiin... Joo, ei saisi olla ennakkoluuloja, mutta kyllä se latinonimi vähän hirvitti jälkeenpäin olen vaan iloinen, etten tiennyt, että lääkäri oli vasta erikoistumassa, kun muutenkin jännitin aika kovasti. Pitäisihän potilaalla olla oikeus itse päättää, joten vähän hassua, ettei noita aina edes mainita.

 

Meillä tänään seurantaultra laajentuneen virtsarakon ja erikoisen verisuonen takia. Edellisellä kerralla kaikki näytti jo hyvältä ja normaalilta ja niin näytti nytkin. Iso poika tulossa.. nyt painoarvio rv 34+0 2600g. Laskettuna aikana arvioi olevan 3900-4000g. Toivottavasti syntyisi pikkusen aikasemmin niin ei varmasti olisi ongelmia alakautta mahtumisen kanssa.

Malsa ja pojuE 34+0

 

Hui, en nyt sentään kuvitellut, etta synnytystoivelistan kirjoittaminen aaltoja nostattaisi... Eihän se nyt mikään käsikirjoitus synnytykseen ole, terve ihminen sen nyt ymmärtää. Itseasiassa enemmänkin työkalu asiakkaiden toiveiden mukaiseen palveluun sairaalassa, se tehdään mikä voidaan. Esimerkiksi itse toivoin pääseväni ammeelliseen huoneeseen, mikäli sellainen olisi vapaana ja tämä järjestyi mitään mainitsematta. Samoin toiveeni olla rauhassa ja rentoutua huoneessa miehen avustamana, kertaakaan mikään tai kukaan ei häirinnyt eikä keskeyttänyt hyvin etenevää synnytystä, kun oman kätilön muutama tsekkaaminen. Samoin jos vähänkään on pelkoja tms. arvelluttavia asioita, niin paperille vain. Tällöin henkilökunta tietää sinusta enemmän kuin ehdit tai muistat tulovaiheessa asiasta mainita. Kätilöni kiitteli myöhemmin minua asiasta. Helpottaa heidän työtään myös. Itse tein sen juuri siksi, kun kuvittelin saapuvani sairaalaan sekaisena ja vailla tervettä järkeä tuskissani, että en pystyisi mitään sanomaan .

Mainitsin siis tästä sen vuoksi, koska moni on sanonut minulle, että eivät ole tällaisesta kuulleetkaan ja hävettäähän nyt semmoisen tekeminen, niin kuin se olisi jokin työlista . Mutta niin kuin kaikessa, se mikä sopii jollekkin ei tunnu luontevalta toiselle. Halusin siis vain kannustaa sellaiseen, jos se itselle luontevalta tuntuu.

 

Synnytystoivelista-soppaan on nyt pakko työntää omakin lusikkansa kun mulla on ollut niitä sype-keskusteluja, niin kyllä multa kätilöt on kysyneet, että mitä itse toivoisin synnytyksessä otettavan huomioon ja ihan siis kehottaneet tekemään jonkinlaista toivelistaa. Sellaista en ole tehnyt, mulle on ihan noiden keskustelujen perusteella kirjattu toiveeksi mm. maksimaalinen kivunlievitys ponnistusvaiheeseen ja se, että mun omat tuntemukset otetaan tosissaan ja että lääkäri kutsutaan paikalle herkästi (mm. se mun pelko sektioarven kestämisestä). Mutta tämäkin on siis ihan täysin mielipideasia ja kukin tekee parhaaksi näkemällään tavalla mä en suunnittele yhtään mitään, kun en vielä edes tiedä, mikä on mun ensisijainen toive synnytystavasta. Ja jos alatiesynnytys on mahdollinen ja siihen päädytään, niin haluan todellakin, että kätilöt on perillä mun taustoista ja peloista ja ne huomioidaan.

Sitten ankkakävelyyn tuttua täälläkin! Mies sanoi, että olen hitain sen tuntema alle 30 vuotias ihminen kävely on tuskaista teki sen miten tahansa.

 

Mamira, vaappuminen on alkanut myös täällä. Pystyn halutessani vielä kävelemään normaalisti, mutta mieluummin etenen ankkamaisesti ja kivuttomammin. Äsken kotiutuessa tosin vaappuminenkin oli kivuliasta. Kroppa ei oikein arvosta pitkiä päiviä.

Mekin on muutama viikko sitten päädytty yksimielisyyteen vauvan nimestä. Pitäisi tosin varmaan olla joku varavaihtoehto olemassa, jos tyyppi vaan ei näytäkään yhtään sennimiseltä. Mies tosin kysyi, että no miltä tämännimisen ihmisen sitten pitäisi näyttää. En tiedä. Jotenkin vaan mun mielestä kaikki nimet eivät välttämättä sovi kaikille, ja ehkä mielipide nimestä muuttuu, kun näkee vauvan ja sen persoonallisuuden.

Aivot on nyt kyllä ihan nollilla. Toiveissa siintää pitkät unet parin huonon yön jälkeen.

Tähkä 31+4

 

Äitiyspakkaus saapui tännekin vihdoin eilen! :heart: Johan sitä 5 viikkoa vähän liiankin kärsimättömästi odottelin... Ihana pakkaus mun mielestä, en ollut ihan hirveästi halunnut etukäteen siihen tutustua koska rakastan yllätyksiä, mutta ei kyllä tarvinnut pettyä. Ihanin juttu oli mun mielestä se makuupussi Pupu- ja pöllökuvioiset bodyt oli myös suloisia.

Haha, itse olen harrastanut vaappumista jo varmaan pari kuukautta Ja tosi hidas olen myös. Pahimpina päivinä mummot painelee ohi kun olen koiran kanssa kävelyllä. Viime aikoina on kyllä ollut taas parempia päiviä, kun on pystynyt liikkumaan vähän normaalimmin, ei ole supistellut niin paljon.

Meilläkin on jo nimi valmiina pojalle Itse asiassa keksittiin nimi jo muistaakseni joulukuussa sekä tytölle että pojalle. Sitten kun sukupuoli varmistui niin ollaan puhuttu vauvasta koko ajan sillä nimellä, enkä usko että se tuleekaan enää vaihtumaan. Niin tottunut siihen jo on.

Tuntuuko kenestäkään muusta muuten ikinä siltä, että maha olisi yhtäkkiä pienentynyt? Mun mielestä maha tuntui ennen ihan jättimäiseltä, mutta nykyään jotenkin pieneltä. Onkohan siihen vain niin tottunut jo.

Pupumama 30+2

 

Niin ja piti vielä kommentoida noihin vauvan liikkeisiin, että täälläkin niistä on tullut paljon kipeämpiä kuin ennen. Erityisesti kun yrittää mennä nukkumaan ja makaa kyljellään --> silloin meidän vauva kyllä taatusti herää ja aloittaa bileet. Välillá en ole saanut nukutuksi kun tuntuu, että se puskee kohta kyljestä läpi. Muutenkin on alkanut liikkumaan viimeiset pari viikkoa todella vilkkaasti. Ihana vain silti, vaikka välillä sattuisikin Oon niin kamala huolestumaan, jos vauva on hiljainen, niin mieluummin kestän ne kipeät potkutkin

 

Mä en ole vielä alkanut vaappumaan, päin vastoin, musta tuntuu että olen oikeasti parhaassa kunnossa koko raskausaikana. Äsken kävin taas suunnistamassa En tiedä johtuuko tämä energiapiikki nyt näistä hyvistä öistä vai mistä, mutta olen enemmän kuin kiitollinen. Tuntuu melkein hassulta että kohta pitäisi äitiyslomalle jäädä, vastahan mä olen päässyt kunnolla vauhtiin tän raskauden kanssa =) Ehkä tähän suht helppoon liikkumiseen (jos ei siis lasketa kestosupistusta kävellessä..) vaikuttaa sekin, että poika on edelleen poikittain. Ei siis ole mitään "koripallo alakerrassa" fiilistä.

Minä olen noista aktiivinen synnytys-jutuista saanut sen käsityksen, että toivelistaa ja synnytystä ylipäätään kannattaa miettiä siksi että ottaa itse ohjakset siitä tapahtumasta, joka kuitenkin (pitäisi olla) on naisen vartalolle jollain tavalla hyvin luonnollinen. Minä ainakin pyrin ajattelemaan niin että kroppani tietää mitä tekee, kipu (vaikka onkin aivan helvetillistä varmasti) kuuluu asiaan ja on luonnollista, ja että kätilöllä ei ole minun vartaloni toiminnasta parempaa tietoa kuin minulla. Minulla on siis toiveena mahdollisimman luomu synnytys jos se etenee normaalisti. Jos taas venyy tai joudun käynnistykseen, joudun varmaankin turvautumaan puudutteisiin.

Tässä linkissä on paljon hyvää tietoa synnytyksestä: Synnytys

Mun rinnat on alkaneet tuntua kylmänaroilta. Vähän ikävä fiilis, varsinkin kun on ollut niin kova tuuli. Kohta pitää varmaan köyttää joku villahuivi tissien ympärille

Kuusama ja Vauva-T 31+6 (huomenna poksuu!)

 

Jee perjantai!

Nyt kyllä nostan hattua teille kaikille jotka ootte viikkokausia saanu kitua erilaisten kipujen kans! Ootte te sinnikkäitä..

Nyt nääs tulee kirjaimellisesti sitä Omaa Napaa...

Mulla eilen ilmaantu navan ympärille, muutaman sentin säteelle aivan kamala kipu. Välillä helpottaa, mut välillä joku repii mun napaa irti.
Kiristävä, repivä,jomottava kipu.. Eikä yhtään helpota se, et kivenkova pikkujalka yrittää puskeutua siitä kohtaa läpi. Tukivyö ja lämmin kauratyyny helpottaa, ja yö meni ihan hyvin kun otin 1g panadolia illalla.
Nyt pelkään et onkohan tää napatyrä? Onko kellään kokemusta?
Itkin illalla miehelle etten varmasti selviä synnytyksestä kun tämäki kipu on mulle jo sietämätöntä.. Missä myydään korkeita kipukynnyksiä!!?

Paljon ois puuhaa ollu tälle päivälle,'mut mä otan kirjan ja kahvikupin ja lähen ottamaan aurinkoa enkä tee mitään!! Kuulin muuten juttuja, et raskausaikana ruskettuis paremmin? Täh?
Ois kyllä tervetullutta tähän seinän väriseen pandakarhun naamaan...

Aurinkoa teidän kaikkien viikonloppuun ja parempia vointeja!

Me 31+2

Ps. Pakko kysyä mitä kuuluu AnnaS:n pukamalle?

 

Sektioista: Sektiokokemuksia joku taisi kysellä. Mullahan niitä on jo takana se 5kpl ja kuudes tulossa. Jokainen on ollut omanlaisensa. Yhdessä katkesi pitkä vatsalihas, ja siitä sektiosta toipuminen olikin hitainta ja tuskallisinta, mutta muista olen mielestäni toipunut melkoisen nopeasti toimintakykyiseksi.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että vaikka sektioita olisi tehty kuinka monta, jokaiseen sektioon mennessä on ollut perhosia vatsassa. Yksi minua eniten jännittänyt asia on joka kerta, kuinka ylös puudutus nousee (mulla tuppaa kädetkin puutumaan osittain) ja miten hengitys kulkee, jos puudutus nousee turhan ylös. Toinen mietinnän aiheuttaja on, palautuuko jalkoihin tunto (JOKA KERTA ON TODISTETUSTI PALAUTUNUT, älkää tästä siis suotta säikähtäkö!) ja kuinka nopeasti saan kintut heilumaan niin paljon, että pääsen osastolle vauvan luokse.

Mulla on sektio viimeistään 4,5vko päästä, mutta nyt ajatukset pyörii oikeasti vielä lähes täysin siinä, että saan sokerit pidettyä kurissa ruokavaliolla.

Olen oikeasti aivan uupunut asian takia. Olisin itse jo valmis aloittamaan loppu viikoiksi tablettihoidon, mutta lääkärit ei taida ymmärtää minun tilannettani ihan sillä tavalla kuin se on. Aloin pitää ruokapäiväkirjaa eilen, ja kaloreita koko viime vuorokaudelle kertyi noin 1300kcal, kun pitäisi saada 1600kcal. Eilinen oli kaiken lisäksi parempi päivä kuin monet muut päivät. Useina päivinä energian saanti jää varmasti lähemmäksi 1100kcal:a.

Ne ketoaineet pissassa maanantaina selittyy taatusti tällä ravinnonpuutteella, sokeriahan pissassa ei ollut. Terveydenhoitaja ymmärtää tilanteeni, mutta sairaalassa ei. Eilen tuli asian takia useamman kerran itku. Minut on laitettu laihdutuskuurille loppuraskaudesta, eikä tämä ole mielestäni oikeudenmukaista edes minulle, vaikka kuinka päin asian katsoisi! Tätä vauhtia menen masentuneena synnyttämään, eikä se kuulunut suunnitelmiini.

Menen tänään käymään terkkarilla ja vien pissanäytteen, että nähdään onko tilanne sen osalta korjaantunut. Äitipolille aika on tulevana torstaina. Siellä tulee taatusti itku jos lääkäri kysyy miten on mennyt.....

Anteeksi omanapaisuuteni jälleen kerran:'(. Ymmärtäjiä ei ole ympärillä terkkarin lisäksi oikeastaan yhtä ystävää enempää, joten tuntuu helpottavalta saada purkautua asiasta edes täällä.

Kultatiuku ja pikku pupunen rv34+4

Ps. Mitenköhän AnnaS jaksaa? Toivon pukamalle kurjempia kuulumisia ja Annalle sitäkin parempia!

 

Kultatiuku, kyllähän se olisi pääasia, että äidin pääkoppa olisi kunnossa mitä lähempänä synnytys on. Ikävää tommoinen kiusa, mitä ruokavaliosi aiheuttaa

Täällä on myös yksi ankkamaisesti vaappuva! Kuukauden päivät ainakin olen tuolla tyylillä matkani kulkenut. Välillä yritän kaupassa kävellä normaalisti, mutta hankalaahan se on...

Huoh. Tyttö tuli sitten kunnolla kipeäksi, taas on kuume 38.5 vaikka aamusta sai buranaa. Taitaa taas peruuntua maanantainen magneettikuvaus, jota on siis tammikuusta asti odotettu ja sitä kertaalleen jo siirretty.

Mutta onneksi tänään poksuu uusi viikko! 5 viikkoa laskettuun aikaan ja toivottavasti 4 viikon päästä olisi jo käynnistys...

lauwra & pikkuveikka 35+0! :heart:

 

Kultatiuku, tsemppiä ruokavaliotaisteluun :hug: Muista nyt kuitenkin syödä tarpeeksi, vaikka ne lääkärit sanoisi mitä. Onhan sun henkinen(kin) hyvinvointi kuitenkin tosi tärkeä. Ja minusta on ihanaa lukea sun sektioista, kun ne valaa luottoa tähän mun epävakaaseen pääkoppaan

Kerttuliinu, tervetuloa täältä hakemaan kipukynnystä lisää! mä alan uskoa, että mulla varmaan on aika korkea kipukynnys. Vaikka kärsin näistä kivuista 24/7, niin panadolia en yleensä ota kuin yöksi. Nyt haudon nivusia kuumalla kauratyynyllä oliko sulla mones raskaus menossa? Mulla oli kipuilua navan seutuvilla ensimmäisessä raskaudessa. En tiedä, mistä johtui, mutta ei ole tässä raskaudessa vaivannut. Tsempit kivun kanssa kärvistelyyn! Ei se herkkua ole.

Mua huimaa. Aamusta saakka huimannut. En tiedä, onko joku lihasjumi, univelat vai mikä, mutta inhottavaa kuitenkin. Mitään muita normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan ole, niin en nyt jaksa enempää tuosta huimauksestakaan huolestua. Verenpainemittaria voisi olla kiva saada lainaksi, että voisi kotona tarkistaa, onko matalat paineet. Hemoglobiini ei ole voinut laskea, kun olen tunnollisesti ottanut sitä rautaa joka päivä. C-vitamiinin kanssa ja tyhjään mahaan ja välttänyt maitotuotteita useamman tunnin raudan ottamisen jälkeen.

Lonkissa ja lantion luissa/liitoksissa, missä lienee, tuntuu suorastaan kuvottavaa poksumista ja muljahtelua etenkin öisin, kun käännän kylkeä. Ei mikään mukava tunne. Täytyy muistaa ensi viikolla mainita asiasta, kun on se äitipolikäynti. Nyt nuo lonkat saa minut kallistumaan hitusen enemmän sen sektion kannalle, kun vaivaavat jo normaalielämässä näin pahasti. Päätöksiä en kuitenkaan ole vielä tehnyt suuntaan tai toiseen.

Lauwran tytölle pikaista paranemista! Toivottavasti tauti hellittää pian

Pihla 35+5

 

Pupumama, mullakin on tuntunut jo pitkään, että maha ei oo mihinkään tästä kasvanut vaikka mies yrittää vakuutella että olis. Kun muutama kuukausi sitten oli selvästi sellanen tunne, että nyt maha repeää ja oli tosi pinkeä niin tollastakaan tunnetta ei oo ollut. Ja välillä tosiaan tuntuu, että olis vaan pienentynyt. Vauvan asennonhan pitäis kans vaikuttaa, mutten tiedä sit että kuinka paljon. Aioin jo panikoitua tästä mahan pienestä koosta, mutta päätin sitten että kai se on vaan niin yksilöllistä. Ja kun mullakin sf-mitta on ollut alakäyrällä ja ultran painoarvio keski-yläkäyrällä niin ota siitäkin sit selvää.

Kauhee tunne, kun on ikään kuin nälkä, mutta vatsa jotenkin täynnä. Kai kohtu on jo niin ylhäällä, että se rajoittaa sitä ruoan määrää, mikä mahaan mahtuu.

Kerttuliinu, "Missä myydään korkeita kipukynnyksiä!!?" Jos löydät niin ilmoita mullekin!

 

Siis voi kikkeli

Anteeksi nyt kaikki ja erityisesti sonde mä onnistuin kirjottaman just niin huonosti että mut on nyt ymmärretty ihan toisin kuin tarkoitin ja kaikki ilmeisesti luulee että jotenkin lietsoisi jotain riitaa tai lyttäsivät toisten kokemuksia, päin vastoin!

Koitin kiireessä tuoda esille sitä että se tilanne todellakin yllättää monet, kaikin tavoin ja ennen jämäkkä täti muuttuukin omaa rauhaa ja täydellistä kuoreen ja omaan meditatiivisen tilaansa vetäytyväksi superherkäksi tai sitten toisin päin. Se vaan on semmonen myllerrys.

Ja lappusten teosta niinkuin muutkin jo tainneet sanoa että mitään täydellistä suunnitelmaa on turha tehdä mutta suuntaa antavia ajatuksia esim vaikka nyt vaan " toiveena ammehuone" "mahdollisimman pitkään luonnonmukaisesti etenevä synnytys" "mahdollisimman rauhallinen tila/vähän ihmisiä" jne

Ja ei niitä tarkkoja suunnitelmiakaan tarvitse hävetä, kunhan tekee sitten rauhan sen asian kanssa että omalla painollaan ne hommat kuitenkin pitkälti sujuu ja tarkat suunnitelmatkin on toiveita ja haaveita joita kohti voi mennä mutta maailma ei romahda jos niin ei käy.

Mutta sitten esim RuokaAine ja lääkeallergiat kannattaa kyllä oikeesti olla paperilla jos mahdollista ja on oikeesti oireileva, TAYS sis eivät ainekan enää osastolle asti päätyneet sähköisesti muutama vuos takaperin

Ja nimenomaan sanoin että sondella on hyviä pointteja kun ei tosiaan pitäis antaa nahan alle mennä minkään kun itselleen vaan tekee hallaa. Ite oon niin herkkä ja herkistyn syntymän äärellä niin äärimmilleen että oon ihan erilainen ja tarviin siis vähän tämmöisiä kikka kolmosia jotta selviän kirjaimellisesti hengissä jos mulle olis ennen esikoisen tuloa joku tajunnut nää samat jutut sanoa, vauvavuosi olisi mennyt paljon paljon onnellisempien tähtien alla ja siksi ehkä näin hätäisesti kuuluttelen ilmoille tuntojani, en halua kellekään samoja olotiloja ja tilanteita kun ne on ehkäistävissä näinkin helpoin konstein...

 

Oon menossa äippäpolille juttelemaan näistä aiheista ja esim yksi toive joka sekä sinne sähköiseen järjestelmään että mun omiin lappusiin Tulee on se että sekä salissa että osastolla jne kun pyydän jotain apua, siihen pitää reagoida mieluiten heti, menen helposti tilaan jossa en enää uskalla kysyä uudestaan ja sitten mennään jo huonolle tolalle...

Opiskelijoista mulla oli edellisen synnytyksen toiveissa mahd vähän porukkaa, ei opiskelijaryhmiä. Mutta kätilöä avusti ihana kätilöopiskelija jonka kelpuutin fiiliksen pohjalta kun kysyivät saako tulla ja kokemus oli tosi hyvä. Annoin hänen laittaa antib.tipan käteen ( streptokokin takia) ja tsemppasin supistusten keskellä kun pisti mun käden mustaks kun kolmannellakaan kerralla ei meinannu löytää suonta ja lohdutin et ei täs mitään hätää, tekemällä oppii annoin ommella epparihaavankin. Opiskelija kiitteli mua myös kun sai nähdä suht luomuna menneen synnytyksen ja keskittyneen synnyttäjän vaikka ehkä toi oli jo kokemattomuuden aiheuttamia ylisanoja osin

 

Ja voi prööööt tää mun kirjottaminen menee tyhmästi pätkissä ja hirveästi virheitä kun meidän kaapelinetti pätkii ja tää iPadi ei jotenkin pelitä sivuston kanssa parhaiten :kieh:

Pupumama välillä, kylläkin ihan hetkittäin on fiilis et maha olis pienempi, taitaa olla mulla ainekin tota uusiin mittoihin tottumista ja nyt kaveri alkaa olla lähtökuopissa niin asentoki vaikuttaa. Mut oikeesti mulla on välillä hetkiä et tavallaan unohdan olevani raskaana.. Silloin kun mihinkään ei satu, vauva nukkuu masussa ja esim kävelen esikoisen ja kärryjen kans kylillä. Tosin ne on lyhytaikaisia hetkiä kun sit jo lapsi painaa lantionpohjaan niin napakasti et muistaa jäljellä olevan enää joitain viikkoja..

Oma napa nakkeli on ollu flunssassa ja välillä semmosissa supistuksissa että jännä nähdä kauanko täs ollaan viel koossa.. Ihan lähipiirissä sattui sydäninfarkti josta selvisi hengissä kun oli kaikki tähdet nyt kohdillaan että näin sen piti mennä, ei sitä kyllä kukaan meistä taida vielä pitkään aikaan oikein tajuta mitä on sattunu. Elämä on ihmeellistä! Oon ollu ihan väsy välillä omien verenohennuspiikkien ja tukisukkahousujen ym kanssa mutta mieluummin ähkii niitten kanssa kun sitten joutuis vaaraan.

Synnytyslaulusta mä oon kestosupistuksia hölläilly mun lempiäänillä: uloshengityksellä matala oooommm /hooooo /hoooommmm /oummmmm jne samalla alaleuan rennoksi. Ensin syvä hidas sisäänhengitys ja sit pitkä hellä uloooos samalla lantion pyöritys/ heijaus tai hidas keinutus etunoja asennossa, jumppapallon päällä tai saunan alalauteisiin nojaten on mun suosikit!

Äänen vaikutusta kroppaan voi testata esim ensin päästämällä korkeampaa aaaa ääntä ja huomaa että se resonoi yläkropassa. Sitten etsii matalahkon omm/ hoooo tms äänen ja sopivalla korkeudella päästettynä resonoi lantion alueella/ alaselässä. Kannustan kiinnostuneita etsimään oman äänensä

 

Mä en kyllä halua mitään opiskelijoita mun synnytykseen, viimeksi huusin ponnistusvaiheessa (1h!!!) kun pistetty sika. Ja jälkeen päin tuumasin ettei tuntunu missään.

Täälä ei vaaputa, kokonainen työviikkokin meni yhdessä hujauksessa ilman kipuja. Vielä taitaa olla 14 työpäivää edessä, jos vaan jaksaa olla kaikki neljä viikkoa menossa mukana.


Neuvolassa kävin keskiviikkona, SF-mitta oli 29, painoa tullut alusta tasan 4kg. Kaikki ookoo. Nyt täytyy sanoa etten muista oonko jo kirjoittanut tästä... Lääkärille pääsen sitten toukokuun lopulla viikolla 35. Vauva on kyllä niin aktiivinen, että välillä tekis mieli ottaa maha irti ja laittaa hetkeksi pöytälaatikkoon rauhottumaan.

Mulla oli monta järkevää ajatusta ennenkun rupesin kirjottamaan tätä, mut ne meni jo.

Isäntää odottelen kotia, jotta pääsis unille, tyttö meni jo.
Beibe & Ipana 31+1

 

Pihla mä oon sen teorian kannalla että mitä karmeemmat löystymiset lantiosta ja lonkissa ja kivut raskausaikana niin sitä paremmin on valmiiksi leviä kun h- hetki koittaa ja on sit helpompi synnytys no joo tää on nyt tämmönen yltiöpositiivinen haihattelu ehkä mutta mulla esikoinen tuli hyvinkin normaalisti suht luomuna ja suht nopeastikin ja helposti ( jos noin voi sanoa) ja olin niiiiin kipeä siinä raskaudessa jo puolivälissä että välillä en aamusin meinannu päästä veskiin ajoissa kun se kävely ei vaan onnannu. Mulla löysty lantio kunnolla ja lonkat ja kaikki muutkin isot nivelet ja liitoskivutkin oli ihan järkkyä... Nyt mennyt vähän helpommin mutta tunnen kyllä et paikat on aikas leveellä niin ilolla sit ottanu tuntemuksia vastaan aina kun jaksanu.. Välillä meinannu kyl itku päästä vaikka menny tosiaan vähän helpommin. Että mä nyt vaan yltiöpositiivinen sanoisin että luontoäiti ilmottaa sulle jotta laps tulis alakautta maailmaan ihan mukavasti

 

Beibei no hei mut sähän olet nyt sit hyvä esimerkki hypnosynnytyksestä ja synnytyslaulusta: et kato oikeenlaisella äänenkäytöstä tuntemukset ikäänkuin lauletaan ulos kropasta ja sit ei tunnu missään

Mä ponnistin vaan 19 min ( josta harjoituksia varmaan puolet) eli tosi lyhyesti mut mun huminat vaihtu murinaks ja kuulostin ihan karhulta ja naamasta katkes miljoona hiussuonta kun vedin sitä karhunlaulua, ja sit ku lapsi oli ulkona rinnanpäällä tokasin vaan et tää oli paljon helpompaa mitä olin aatellu

Lisäys.. Ja siis ei se lapsi sieltä ihan itellään ulos sujahtanut niin kätilöittenkin ilmeet oli vähän että ai niinkö..

 

Anteeksi Syli, mutta mä repesin totaalisesti tuolle synnytyslaululle Jos ooomm ja aaam tulee luonnollisesti synnytyksessä niin antaa tulla, mutta veikkaan että enemmän tulee ärräpäitä... Kyllä toi ukkokin katsois mua kun kajahtanutta jos rupeaisin täällä synnytyslauluja harjottelee

Mä veikkaan, että "ensikertalaisena" synnyttäjänä mun on helpompi luottaa ammattitaitoisiin kätilöihin kuin miettiä etukäteen mitä tahdon ja missä vaiheessa synnytystä. Jos toivoisin, että saan lääkärin huoneeseen heti kun pyydän ja se ei tapahdukaan (mikä on hyvin mahdollista, siellä saattaa olla joku muukin yhtä aikaa synnyttämässä), niin kyllä se mua ahdistaisi koska olisin ajatellut, että ne pyynnöt toteutuu. Nojoo, mulle on kuitenkin tärkeintä että vauva tulee turvallisesti pois ja sitä mietin enemmän kuin ammetta/kivunlievitystä/imukuppia/perhehuonetta. Ne asiat tapahtukoot ajallaan ja omalla painollaan.

Pihla, mä sanoisin näin ulkopuolisena, että ainakin sun kirjoitustapasi puoltaisi jo enemmän sektiota kuin alatiesynnytystä Jotenkin tuntuu, että se sulla kuitenkin jo enemmän pyörii päässä? Toki kannattaa pitää mieli avoimena mitä ensi viikolla siellä arviossa sanovat ja miten perustelevat. Sullahan oli se kans keskiviikkona?

Tää mobiilisovellus on ärsyttävä kun ei pystu selaamaan ketjua, että kuka kirjoitti mistäkin jos unohtaa kenelle piti kommentoida...
Mutta me ollaan kans miehen kanssa vitsailtu, että hän voisi välillä ottaa tän mahan töihin mukaan että mä saisin vapaapäivän

 

LauWra siis nimenomaan synnytyslaulun idea on että löytää ne itselleen sopivat äänet, noi on vaan ehkä eniten mainostetut, tutkitusti helpot ja toimivat. Voi myös pärisyttää huulia tai sit päästellä pitkiä perrrrrrkeleeeeeee.... taivas on rajana mutta siis perustuu pitkälti siihen että se vastaanpinnistely ja leuat yhteen kiristyneenä kiroilu lisää kipua ( fysiologinen ja psyykkinenkin juttu) ja sit hieman erilailla kiroilu sit helpottaa. Kätilöitä tuon saman kommentin saattaa saada herkästikin nykypäivänä mutta jos ei tiedä miten muuten sitten vois äännellä niin ne ei sitä välttämättä tajua neuvoa ja jää sitten hoomoilasena jatkamaan pinnistelyä.

Ja mut taidetaan ymmärtää nyt väärin ihan joka tapauksessa, siis ei tulis pieneen mieleenikään mitään lääkäriä toivoa heti huoneeseen, lääkäriähän ei mieluusti normisynnytkseen halua lainkaan koska sillon olis sit jotain erikoisempaa tiedos/ hätänä. Se mun toive heti reagoimisesta liittyy lähinnä pieniin juttuihin synnytyksen jälkeen esim jos osastolla pyydän rintakumin niin se annetaan eikä sit taas niin että hoitajaopiskelija alkaa keskellä yötä luennoimaan oppikirjatekstiä sen " haitallisuudesta" 4 vrk valvoneelle rinnat vertavuotavalle itkuiselle ja totaaliuupuneelle äidille joka sit lopulta sopertaa että kai sit viel selviän... Kunnes päivähoitaja joka onneks kokenut, tulee ja näkee että kohta rupee kaikinpuolin oleen hätä sekä äidillä että vauvalla ja reagoi heti ja ihmettelee ärtyneenä mitä ihmettä yöllä on pöljäilty..

Kätilöt on huippuammattilaisia ja itsekin lähden taas täys luotto päällä mutta ekankin odotuksessa noi rentoutusharjotukset ja kivunlievityskonstit kotona tuli tarpeeseen, voi mennä helposti useampi vrk kotona ennenkuin pääsee sinne huippuammattilaisten joukkoon! Ja niitä toiveita ainekin ammehuoneen ja esim synnytysjakkaran tai " kaikki mahdollinen lääkitys heti alusta asti kaikin mahdollisin keinoin" vaan on laitettava tiedoksi, esim ammehuoneista on sanottu että ne varataan/ pidetään silmällä sitä toivoneille. Joskus voi käydä flaksi mutta jos se vähänkään kiinnostaa niin sitä nyt vaan pitää erikseen toivoa.

*muoks.. Ja jotta nyt tätäkään ei heti joku ymmärrä väärin niin eihän se ole pakko ennalta tietoja laittaa yhtään mistään jos ei vaan halua ja kyllä ihan varmaan saa kaiken mahdollisen kivunlievityksen ilman esitietojakin kun vaan heti ovella rääkäsee toiveensa julki

Ehkä meidän keskustelussa on mennyt asiat sekaisin? Tarkka pettymyksiä aiheuttava minuuttiaikataulutettu synnytyssuunnitelma vs. toiveet joita siis nimenomaan kysytään ainekin Tampereelle ja Hämeenlinnaan synnyttämään menijöiltä? Vai onko siis niin että muilla paikkakunnilla synnytyssairaalat ei halua mitään tietoa toiveista esim niissä esitietolomakkeissa??? aineki TAYS sissa olivat hyvinkin tyytyväisiä kun olin laittanut muutamalla selkeällä lauseella omat toiveet esitietoihin ja ei tarvinnut arvailla. Vastaanottanut kätilö sanoi että se helpottaa työtä huomattavasti kun on vähän käsitystä siitä millä mielellä synnyttäjä on asioista. Ite olin sairaalaan mennessä jo senverta pitkällä että se tiedon kaivaminen ja vaihtoehtojen punnitseminen pitemmin kun sanoilla joo öö ei pliis olis ollu hippa hankalaa

Äh mä nyt vaan toistan itteäni, pääasia että kukin tekee tavallaan ja saa hyvän kokemuksen, se on mun tarkoitus

Ja ehkä pääajatuksena että ei tarvii yrittää olla urhea vaan jos tuntuu siltä että ei esim kestä niitä opiskelijoita nin milloin vaan saa sanoa ei. Ja mielensä saa muuttaa koski se sitten kivunlievitystä tai musiikinkuuntelua Eikä tarvii häpeillä mitään ei äänenkäyttöä, omia reaktioita eikä myöskään toiveita/ vaatimuksia/ listoja.

 

Lauwra niin toi kiroilu viel et joillain toimii varsinkin siel loppumetreillä oikein kunnon vihastuminen, kiroilu, karjuminen ja jos on musiikkia niin tiukka Slayer tai Mötörhead tms mulla meni viimeksi semmosella zen- linjalla ja meditatiivisella musiikilla kunnes ponnistusvaiheessa toi hyminä tosiaan vaihtu karhun murinaks, nyt oon miettiny et tarvii tehdä pari erityylistä soittolistaa mukaan et jos nyt iskeekin hevimättö paremmin kun ituhippimusa 70- luvulta

 

Kyllähän mä ymmärrän, että kokenut synnyttäjä voi toivoa esim. ammehuonetta, mutta näin "ensikertalaisena" en näe sille tarvetta. Ja tuokin tietty kävi mielessä, että kun ne tilanteet ja ajatukset muuttuu ja toive "mahdollisimman luonnollisesti menevä synnytys" voi muuttua "nyt äkkiä kaikki lääkkeet tänne!"- synnytykseksi, niin kyllähän kätilöt siihen osaa reagoida vaikka mitä toiveita olisi ollut Nämä mun fiilikset pohjautuu nimenomaan tayssin kätilön kanssa käytyihin keskusteluihin (kaverin babyshowereilla) ja hän sanoi, että usein omalla painollaan menevät synnytykset ilman suuria toiveita/odotuksia menevät parhaiten. Tässä on varmasti kyse myös pitkälti siitä, millaisen henkilöltä on aikanaan saanut neuvoja

En mä tahallani ymmärrä väärin vaikka eri mieltä olenkin. Ja kannattaa Syli ottaa omat rintakumit vaikka sairaalalaukkuun mukaan, niin ainakin saat ne käyttöön halutessasi

En tiedä onko surullista vai huojentavaa, että joku muukin on tähän kellonaikaan hereillä Koko yön olen hereilly tunnin välein vessaan ja nyt kurkkukipu vitutti sen verran paljon, että oli pakko lämmittää kuppi kaakaota. Onneksi äiti on vielä kylässä ja saadaan miehen kanssa nukkua aamulla, jos siis nukuttaa. Tällä hetkellä tuntuu, että uni karkasi melko kauas.

 

Ehkä tässä keskustelussa on nyt kyse siitä, että täällä on selvästi kahden eri näkemyskunnan edustajia (luomu ja lääkkeellinen) ja aina ei ole tarpeeksi tietoa jotta voisi täysin ymmärtää toisen näkemyksiä. Toisille vesiammeet, guasha-kammat, tens-laitteet ja synnytyslaulu kuuluvat ihan yhtä normaalina osana synnytykseen kuin toisille vaikkapa epiduraali tai sektiotoive =) Onneksi synnyttämisessä ei ole oikeaa tai väärää tapaa, pääasia on että lapsi saadaan turvallisesti maailmaan! :heart:

Meillä mies kaatui kauhean flunssan kanssa sänkyyn ja minulle jäi koirienhoito. Onneksi mulla on just nyt tosi hyvä "kausi" menossa, jaksan ihan ongelmitta hoitaa pissatukset. Pidemmille lenkeille en pysty, ja tuon nuorimman koiran kanssa en kyllä haluakaan. Se on miehen projekti koko koira eikä minulla ole siihen samanlaista suhdetta eikä otetta. Vetääkin kuin höyryjuna, onneksi on kuonopanta. Ehkä mä heitän koko porukan autoon ja ajan 100 km lähimpään koirapuistoon.

Täällä pitäisi edistää muuttoa, vähän alkaa ahdistaa kun viikon päästä pitäisi jo heräillä uudessa kodissa ja prosessi on vielä "vähän" kesken. No, laatikko kerrallaan =)

Eilen sain kehitettyä tästä vauvan poikkitilasta kevyen stressin. Ei ole kauhean montaa viikkoa aikaa kääntyä, sitten pitäisi jo päättää synnytystavasta jos ei käännykään. Ulkokäännökseen en halua, mua pelottaa että mahassa on jotain häikkää istukan tai napanuoran kanssa (liian lyhyt, jossain jalan ympärillä tms) joka aiheuttaa tuota poikittain olemista. Sitten vaihtoehtona taitaa olla se suunniteltu sektio. No, avoimin mielin yritän kuitenkin olla ilman stressiä.

Kuusama ja Vauva-T rv 32+1