Kesäkuun kullanmurut 2015 **Huhtikuu**

Mun on pakko kommentoida tuohon, että jos synnytykseen tulee mukaan lääkäriopiskelijoita. Pari läheistä ystävää on lääkiksen käyneitä ja valittelivat kerran sitä kun toinen oli 4 vrk ollut synnärillä ja sieltä ei ilmeisesti pois lähdetty ennen kuin oli tietty määrä synnytyksiä takana. No sitten oli vihdoin synnytys käynnistynyt, mutta äiti oli kieltänyt opiskelijat. Mun sympatiat on siis opiskelijoiden puolella, tulkoot mukaan kaikki vaan ja jos väärin pistävät niin siinä kyllä varmasti saa myös kunniansa kuulla

 

Paljon on taas tekstiä tullut.


AnnaS taisi olla peräpukamasta kärsivä, eikö? Anteeksi nyt, mutta eihän sitä voi hirttää, jos se on tuntoalueella, sen jälkeen odottelisit kipeänä seuraavat 2vko että pukama menee kuolioon. Sulla varmaan on hematooma siellä pukaman sisällä ja siihen tehdään pieni viilto ja puristetaan hematooma ulos. Nopeaa ja vaikuttavaa, vaikka suihkutella joutuu myöhemmin. Kurja että olet joutunut kärsimään etkä ole saanut apua aiemmin, olisihan tuo jo pitänyt hoitaa ainakin vko sitten kun neuvolassa siitä sanoit.

Peloista ym. Täällä todennäköisesti toinen sektio tulossa. Perätilan ja muiden syiden vuoksi viimeksi sektio ja nyt jälleen perätila. Enpä usko että noiden muiden syiden vuoksi olisin esikoistakaan synnyttänyt alakautta tai saanut siihen edes lääkäreiltä lupaa. Sinänsä kyllä pidän alatiesynnytystä ensisijaisena ja itsekin haluaisin, jos vain pystyisin. Sektioon liittyy paljon enemmän riskejä ja parantuminen on hitaampaa.

Minulla on ollut reilun viikon valoisampi mieliala. Ollaan esikoisen kanssa ulkoiltu ja itse olen haravoinut samalla. En vain osaa olla tekemättä mitään ja yllättävän hyvin olen haravointia sietänyt. Tulosta tosin tulee hitaasti, kun esikoisen perässä kuljen samalla, mutta ihan sama saan jotain tehtyä!

Supistuksia on toki edelleen. Painottuvat iltaan ja kipeitä tulee ehkä jopa enemmän levossa. Mutta viikkoja alkaa olla jo hyvin kasassa ja kohta alkaa älomakin. Älomalla aion pestä ikkunat ja siivota kaapit. Jos vauva ei tykkää ja päättää syntyä aikaisemmin niin syntyköön!

Vihervaara 33+4

 

Silva88, me ollaan täällä sun seurana ei se tietenkään oikeaa seuraa korvaa, mutta voit edes jossain tuulettaa päätäsi. Mulla oli ekassa raskaudessa tuo sama pohjaton yksinäisyyden tunne ja miehen työpäivien aikana makasin sohvalla ja itkeskelin. Mä olen myös lohtusyömäri ja kun mieli on maassa, syön suklaata. Toivottavasti nuo aurinkoiset ja keväiset säät vähän kohentaisi sunkin mieltä tuo on ihan kamala tunne, mutta mulla se on aina mennyt ohi ja tytönkin syntymän jälkeen mieliala koheni heti, jos yhtään lohduttaa. Nyt yrität vaan keskittyä niihin asioihin, mistä nautit ja mitä pystyt vielä tekemään, josko se mieliala edes hitusen kohenisi. Tiedän, että pohjamudista on vaikea nousta, mutta ihan varmasti sieltä vielä nouset. Ja kuten sanottu, me ollaan täällä toistemme tukena

Sektiosta toipumiseen... Omasta mielestäni toivuin ensimmäisestä sektiosta tosi hyvin ja nopeasti. Seuraava päivä oli pahin, kun piti lähteä liikkeelle, mutta siitä se pikkuhiljaa helpottui. Keskiviikkona leikattiin ja lauantaina pääsin kotiin. Kotona aloin ensitöikseni purkamaan sairaalakassia ja touhuamaan muutenkin. Sitten kävi huippaamaan hakaset sai pois viikon päästä sektiosta ja sen jälkeen toipuminen tuntui etenevän ihan hirveää vauhtia! Saunaankin uskaltauduin 9 päivää sektion jälkeen ja lenkille oli kova polte, mutta pakkaset ei joulukuussa sallineet vauvan viemistä ulos. Toki alkuun joutuu paljon himmailemaan ja itse jouduin itseäni muistuttelemaan, että olen vielä toipilas, mutta niin voi olla myös alatiesynnytyksen jälkeen. Kukaan ei toki voi sanoa, että jos tämä syntyy sektiolla, toipuminen on yhtä helppoa ja nopeaa kuin viimeksi, mutta tosiaan viime kerralla en pitänyt toipumista ollenkaan ongelmallisena. Johan me jouluna juostiin sukuloimassa ja vauva oli 2,5 viikkoa vanha sen takia en itse osaa sitä toipumista pelätä, kun se viimeksi meni niin hyvin. Tiedän, ettei se takaa yhtään mitään, mutta pelkoja sen suhteen ei sentään ole.

Opiskelijat synnytyksessä, mun sektiossa oli kätilöopiskelija mukana. Verikokeet ja kanyylin halusin, että kätilö hoitaa, koska olen piikkikammoinen, mutta eipä tuosta opiskelijasta harmia ollut, vaikka paikalla olikin koko ajan ainut, mikä kaiveli, oli se, että kun matkalla leikkaussaliin kysyin, että meneekö suunnitellut sektiot YLEENSÄ ihan hyvin, niin opiskelija sanoi, että ei sitä voi tietää, miten kenenkin kohdalla menee... Mun mielestä olisi voinut jännittävälle ensikertalaiselle sanoa, että kyllä ne yleensä hyvin menee. Niinkuin meneekin. Ja jos tälläkin kertaa sattuu opiskelijoita olemaan, niin ei mua haittaa, jos kuitenkin mun toiveet otetaan huomioon ja kätilö on taas se, joka hoitaa kaikki piikit ja jos se opiskelija ei ole ihan tonttu. Viimeksi oli siitä kiva, että kun vauva oli saatu ulos ja mies lähti vauvan ja opiskelijan kanssa mittauspuuhiin, niin kätilö oli koko ajan mun kanssa. Olin etukäteen pelännyt, että menen paniikkiin, kun mies lähtee vauvan kanssa ja kukaan ei enää pidä mun ajatuksia pois siitä, mitä tapahtuu, joten oli tosi kiva, että kätilö jäi mun seuraksi

 

Kerttuliinu, yhteensä olin sairaalassa varmaan lähemmäs kaks viikkoa. Ensin mulle kokeiltiin Primperan-lääkettä, joka on tarkoitettu nimenomaan raskauspahoinvoinnin hoitoon, eli pitäis olla sinänsä tosi turvallinen lääke. Mutta mulle se aiheutti vaan kauheant ahdistuskohtaukset eikä tehonnut oksenteluun. Sen jälkeen yritin ilman lääkkeitä, mutta vihdoin taivuin kokeilemaan Zofrania, jota käytetään kai enimmäkseen syöpäpotilailla sädehoidon yhteydessä eli ei ole varsinaisesti kehitetty/testattu raskauspahoinvointiin, mutta sitä siis siihenkin ihan yleisesti käytetään. Ja se auttoikin sitten enemmän kuin hyvin ja päätettiin miehen kanssa yhdessä, että parempi se on sitä syödä kuin koko ajan oksentaa, vaikka lääkkeitä ei kukaan toivokaan raskauden ajaksi. Tällä hetkellä oon jo puolittanut pillerin, joka kyl pitää ottaa joka aamu, ja toivon, että äitiyslomalla pystyisin vähentämään käytön ihan minimiin, kun saa sit muutenkin ottaa vähän rennommin eikä tarvitse aikaisin herätä töihin. Mutta muuten siis pahoinvointi jatkuis varmaan loppuun asti, kuten äidilläni aikoinaan... Onneks mulla ei tullut mitään mielleyhtymiä, joista nytkin tulis puklutunne. Vähän pelotti, että pystynkö enää syömään mitään ruoka-ainetta, mikä on tullut ylös ja mies pelkäsi, että miten hänen käy, kun yhdessä vaiheessa en pystynyt oikein lähelle menemään, kun alkoi kosketus ja haju oksettamaan.

 

Synnytyksestä.. Mä en missään nimessä halua sektiota! :S Ylihuomenna ultrassa saan varmaan arviota vauvan koosta ja jos se vaikuttaa edelleen, että isoa vauvaa pukkaa niin aion vaatia käynnistystä hyvissä ajoin, että varmasti mahtuisi alakautta syntymään. Esikoisen synnytyksestä toivuin todella nopeasti, kipulääkkeitä en tarvinnut ollenkaan heräämöstä päästyäni (vuodon ja kohdun painelun takia mulle lykättiin hyvät tropit kun kohtua runnottiin vähän väliä) sairaalassa enkä kotona. Tietenkin alapää oli vähän hellänä, mutta istumisenkaan kanssa ei mitään ongelmia. Muutaman päivän päästä alkoi tikit vähän kiristää ja siinä ne synnytyksen jälkeiset "oireet" sitten ehkä olikin. Niin ja HB oli tippunut niin reilusti niin olo oli aika hutera jonkun aikaa. Niin kunnossa tunsin olevani, että sairaalasta kun ajettiin kotiin pysähdyttiin rintakumeja ostamaan.. Kovalla vauhdilla niitä menin isosta marketista hakemaan niin pitikin soittaa sitten mies tulemaan vastaan kun meinasin sitten pyörtyä sinne reissulleni. Pitää nyt muistaa ottaa rauhallisemmin ja toipua rauhassa vaikka olo olisi hyvä.

Tsemppiä kaikille synnytystavan kanssa pähkäileville. Tavalla tai toisella se vauva tosiaan sieltä ulos tulee, mutta näitä asioita täytyy etukäteen miettiä tottakai. Itse voin suositella sitä ihan perinteistä tyyliä, vaikka ei ihan oppikirjojen mukaan mennytkään kaikki.

Malsa ja pojuE 33+5

 

Kyllä mullekin alkaa selkiytyä, että tahdon kokoa alatiesynnytyksen. Ja toisaalta, onko parempaa syytä kuin, että se on lapsellekin parempi vaihtoehto? Synnytyskanavasta pusertuminen käynnistää varmemmmin keuhkojen toiminnan kuin äkkiseltään kohdusta nostaminen leikkauksella, siihen ei lapsi ole millään lailla valmistautunut. Ja kuitenkin se, että kertaalleen on leikkauksen takia multa vatsalihakset leikattu poikki ja kohtu auki, jotenkin saa mut epäileväksi sen suhteen että ei paraneminen olisi tällä kertaa ainakaan helpompaa.

Joten kai mä alan googlettaa tietoa hengitysharjoituksista, selän akupunktiopisteistä mitä mies saa painella yms. Ja soitan vyöhyketerapeutille ja alan litkimään vadelmalehtiteetä. Eilen tuntui ensimmäinen menkkamainen kramppi ja olin siitä iloinen, että josko tuolla jotain tapahtuisi ennen viikkoa 40!

lauwra & veikka 34+5
(oho, tää viikkohan menee suht nopeasti!)

 

Ainiin ja piti sanoa, että mä nyt aamusta kiedoin tukivyön paikalleen ja kyllä tää tuntuu vähän auttavan. Eilen illalla maha painoi tosi paljon ja jouduin oikein kaksi käsin kannattelemaan sitä kun tuntui että nahka repeää ja se tippuu lattialle. Voi olla, että eilinen oli vaan raskas päiväkin kun kaveri oli lastensa kanssa kylässä. Mä pariin kertaan hoidin kolmea kaksivuotiasta ja 4kk ikäistä vauvaa kun kaveri vei/haki autoa huollosta aikamoista touhua tommosen katraan kanssa!

 

silva88 ota yhteys oman paikkakunnan mielenterveystoimistoon/psykiatrian poliin tai menet vaikka päivystykseen lääkäriin ja vaadit lähetteen (jos siis tarvii teidän paikkakunnalla) tai neuvolasta että pääset psykologin kanssa juttelemaan. Aloitat säännölliset käynnit ja hoitosuhteen josta saat oikeesti apua ja turvallisuuden tunnetta. ja muille sama vinkki lapsen tulo on aivoille semmosta huumaa muutenkin että jos olo on jo nyt noin karmea niin ei kannata yhtään kärvistellä koska se lapsen syntymä ja senjälkeiset kuukaudet on sita taas omissa sfääreissään eikä aina sieltä ilosimmasta päästä... että nyt kaikki tuki turva ja apukeinot kehiin!!!!

muoks*** niin ja sullekin kirjavinkki mielensärauhoittamiseen Eckhart Tolle: läsnäolon voima

 

Synnytyksestä, itse vitsailin että viime kerralla sain kokea kaiken muun kuin sektion, niin jospa sen tällä kertaa sitten Kerttuliinun kanssa samoilla ajatuksilla, että ammattilaisten käsissä sitä ollaan. Opiskelijoita saa tulla, viimeeksi lääkäreitä (erikoistumisvaiheessa) olevia oli joka tutkimuskerralla mukana kun käynnistyksessä olin. Saivat tutkia ihan samalla tavalla, miten muuten ne sitä oppisi. Kätilöopiskelijoita oli osastolla, mukavia tyttösiä kaikki. Synnytyksessä ei kätilöopiskelijoita ollut, yksi lääkäriopiskelija (erikoistuva) otti kerran näytteen vauvan päästä happiarvoja tutkiessaan, epiduraali vaikutti silloin niin ei tuntunut missään. Repeämät miulla paikkasi lääkäri ja kätilö, lääkäri pari tikkiä sen takia että oltiin niin lähellä sulkijalihasta, harjoittelijat katseli vierestä. Kätilö tikkasi loppu epparin, ja kaikki kehuivat jälkikäteen kuinka siistiä jälkeä tuli En tiedä, en kurkkinut...
Tälläkin kertaa saa siis tulla opiskelijoita!

Oma empiirinen tutkimus muuten on nyt parin viikon aikana kertonut oivan keinon liitoskipuihin, seksi Meillä oli hieman hiljaisempaa aikalailla koko maaliskuu ja nyt kun on miehen vapaat alkaneet ja siten ollaan molemmat energisempiä niin pakko myöntää, peiton heiluttelu on auttanut! Ehkä ne on ne endorfiinit vai mitkä lie hormonit, mitkä lievittävät kipuja.. toimii kuitenkin! Toki eilen tuli sitten supistuksia, ei mitään kivuliaita, mutta paljon tukalampia kuin normi harkkasupparit. Niitä kesti ehkä tunti ja sitten loppui. Ja kyllähän unikin on paljon sikeämpää kun hieman on "jumpannut"

Enää 14 työaamua äitiyslomaan... huomenna tulee muuten äitiysavustus tilille, voisi varmaan ensi viikolla käydä hieman shoppailemassa vaunut

Catnip82 + kyytiläinen 31+5

 

Täällä ollaan taas tukevasti poikittain, plääh. Nyt yritän vaan luottaa siihen että tässä on vielä 2 kk aikaa kääntyä oikeaan asentoon. Tuntuu kyllä harvinaisen pahalta kun poika venyttelee molempia kylkiä.

Eilen pakkasin viisi muuttolaatikoita ja kaikkea muutakin hääräsin ja sitten sain iskiaksen ja päänsäryn ja aivan kamalan olon palkaksi. Jes! Muistaakseni viimeiset sanat illalla miehelle oli tyylillä "lyö mua lujaa jos mä alan joskus hankkiutumaan toista kertaa raskaaksi" No, tänään on onneksi parempi olo vaikka vähän päätä vielä jomottaakin. Ei sentään ole tarvinnut särkylääkettä ottaa =) Äippäpakkausta odottelen kuumeisesti, olis kiva jos saisin sen tänään kun mieskin on taas harrastusten parissa koko illan.

Kuusama ja Vauva-T rv 31+5

 

Terveiset kaikille minultakin taas pitkästä aikaa.

Kovasti tuntuu yhdellä jos toisellakin siellä ja täällä paikkoja kolottavan ja synnytys on jo hyvinkin kaikkien mielessä ja ajatuksissa. Annalle tsemppiä pukamataisteluun! Itselläni on aivan olematon pukama ja sekin kokoajan kyllä muistuttaa kaikkea muuta kuin miellyttävästi olemassa olostaan, saati että se olisi monin verroin suurempi.

Omaa napaa: Kävin äitipolilla kontrollissa viikko sitten, jolloin raskausviikkoja oli 33+2. Vauvan painoarvio oli 1900g ja sillä omalla käyrällään on onneksi kasvanut. Napavirtaus oli tuolloin normaali, mutta siitä huolimatta seuraava kontrolli on ensi viikolla. Viime päivät on supistellut todella tiuhaan pienimmästäkin rasituksesta tai ponnistuksesta. Penkiltäkään ei niin varovasti nouse, ettei supista, ja osa supistuksista on keljun tuntuisia.

Tänään terkkari soitti, että maanantaina antamassani pissanäytteessä on ollut ketoaineet kolmella plussalla:O. Enpä ihmettele yhtään, kun raskausdiabeteksen takia tuntuu välillä ettei mitään pysty syömään tai juomaan. Vesi ällöttää, mutta pitänee yrittää saada edes sitä enemmän juotua. Kolmessa viikossa paino oli tippunut taas kilon verran, mikä kyllä kertoo sen, että en minä ainakaan liikaa kaloreita tällä hetkellä saa. Mulla on oikeasti välillä nälkä tällä "vältä kaikkea mahdollista"-dietillä. Ei nouse sokerit, mutta ei kyllä paino eikä mielialakaan. Riisikakut maistuu jo ihan kirjaimellisesti pahville. Proteiinirahkat (tietenkin sokerittomat sellaiset) löysin viikonloppuna kaupan hyllyltä, niistä ei sentään näyttäisi sokerit silmille hyppivän, joten niitäpä mies on nytkin parhaillaan kaupasta hakemassa purkin poikineen. Jos jollain on hyviä välipalavinkkejä jaella, niin ne on tervetulleita!

Muuten neuvolassa maanantaina kaikki oli ok. Nyt odottelen, minkä kannan äitipoli ottaa, kun terkkari laittaa noista ketoaineista ja syömiseen liittyvistä hankaluuksista sekä supistuksista sinne viestiä.

Kaikkien näiden ilmenneiden ongelmien takia olen herännyt siihen todellisuuteen, että on korkea aika alkaa laittaa vauvalle kotia ja tarvikkeita valmiiksi. Bumbleride Indie Twin-rattaat on tilattu, saapuvat lastentarvikeliikkeeseen toukokuun puolessa välissä. On ostettu makuupussi, varalta pari tuttipulloa ja tuttia, Bumbaumel Sling 2-kantoliina/rengas ja joitakin uusia vaatteita. Kuviollisia harsojakin tilasin, niitä odottelen saapuvaksi, mutta varmaan värjään itse lisäksi valkoisia harsoja pari pakettia mieleisen värisiksi tässä lähiaikoina. Melkein käyttämätön Mandukan kantoreppu löytyy jostain tuolta kaapista, mutta halusin hankkia tuon Bumbaumelin ihan sen takia, että näyttää helpolta käyttää. Onko kenelläkään siitä kokemusta?

Voimia kaikille kaikenlaisiin vaivoihin ja kolotuksiin, huoliin ja murheisiin:hug:. Tämä keskusteluryhmä on ollut aivan ihana, sillä kukaan ei polje toistaan kommenteillaan ja keskustelut ovat olleet kautta linjan tosi asiallisia ja kunnioittavia. Kiitos kaikille siitä!:wave:

Terveisin, Kultatiuku ja pikku pupunen rv34+2

 

Mä olin keskenmenon tyhjennyksen jälkeen heikommassa hapessa kuin sektion jälkeen. Ja pidempään! Tosin kun se hb oli sen tyhjennyksen jälkeen 82, että selittää aika paljon...

Nestemäinen rauta on aloitettu ja ei se maku ollut niin paha kuin pelkäsin ykkösellä alas ja appelsiinimehua perään toivottavasti hemoglobiini nyt lähtisi nousuun tuolla nestemäisellä.

Kultatiuku, hyvä, että edelleen kontrolloivat, vaikka virtaukset olikin nyt kunnossa. Saat varmaan itsellesi mielenrauhaa eikä tuo vauva mun mielestä mitenkään hirvittävän pieneltä kuulosta, kun meidän vauvakin arvioitiin 32+3 viikoilla 1700 grammaiseksi... Tietysti kun sun lapset on olleet isompia syntyessään ja tuo mun ainokainen on ollut tosi pikkuinen, niin en itse osaa huolestua vauvan painosta. Viikon päästä saadaankin varmaan viimeinen painoarvio ennen syntymää

Viime yön nukuin jopa kai ihan hyvin! 22.45 herätti kissat, 1.00 koirat. Niillä oli joku tarve päästä ulos, joten päästettävähän ne oli, kun yleensä eivät öisin ulos pyydä. Vessaan en enää yhden jälkeen noussut. Kylkeä heräsin kääntämään pariin kertaan, mutta nukahdin aina nopeasti uudelleen. Kissat aloitti riehumisen viiden aikoihin ja sen jälkeen unet menikin taas tosi katkonaisiksi. Mutta parannus edelliseen yöhön, kun pyörin hereillä sen pari tuntia aamuyöstä...

Viikon päästä tosiaan se synnytystapa-arvio, enkä ole yhtään viisaammaksi tullut. Mä olen myös tässä keskustelussa tykännyt siitä, ettei täällä ole tuomittu sitä, että jonkun ensisijainen toive synnytystavasta voi olla sektio. Se on aina sellainen aihe, ettei tiedä, uskaltaako edes ottaa puheeksi ilman, että kivitetään hengiltä. Mulle kuitenkin pääasia on se, että kaikki saadaan vauvamme turvallisesti maailmaan, oli se tapa minkä hyvänsä

Mielenkiinnosta mittasin vatsanympäryksen tällä viikolla ja ihan vaatimattomat 10cm enemmän kuin tytöstä tässä vaiheessa ei siis vain tunnu, että maha on tällä kertaa isompi. Se ON isompi.

Nyt takaisin ruuanlaiton pariin

Pihla 35+3

 

Moikka täältäkin tauon jälkeen.

Ihan ensiksikin kiitos kirjavinkeistä, toivottavasti vielä löydän ketjusta ne kun pääsen kirjastoon. Tai sitten tilaan ja varmistan ne netistä, ennekuin tuonne pikkukirjastoon edes yritän mennä niitä etsimään. Itse olen paljon lukenut oman mielen kehitys opuksia, niistä saa uskomattoman paljon voimavaroja positiiviseen ajatteluun.

Minä haluaisin mennä ihan synnytysvalmennus kurssille, mutta mikään mikä täällä pyörii, ei sovi miehen työvuoroihin. Ärsyttää, kun haluaisin, että hän oikeasti osaisi olla tukena ja hieroa vaikka akupisteitä. Nyt annoinkin ukaasin, että joko ne on netistä opeteltava tai kirjastosta lainata sopiva opus, jos ei kerran työvuoroja viitsi vaihtaa. Muuten ei ole saliin asiaa

Joku puheli tukisukista. Ostin ihan Prismasta lentosukat. Reissua varten ne ostin, mutta nyt kun olen työmatkoilla niitä pitänyt, niin on pakko kehua. Jalat ovat vielä illallakin ihan virkeän oloiset, vaikka mulla ei turvotusta olekaan.

Sitten vähän omaa napaa. Meillä oli tänään taas se munuaiskontrolli. Ei sitä löytynyt vieläkään. Mutta toinen munuainen toimii mainiosti ja se meille riittää. Lapsivettä oli edelleen hyvä määrä, joten senkin suhteen ei huolta. Aavistuksen alakäyrällä mennän painon suhteen, mutta niin olen minäkin syntyessäni minikokoinen ollut. Seuraava kontrolli taas kuukauden päähän, samalla onkin synnytystapa arviointi. Se on viimeinen päivä kun ottavat vastaan vanhassa sairaalassa, seuraavana päivänä alkaa kuulemma muutto uuteen Kysin kaarisairaalaan. Sain uuden sairaalan ohjeet samalla. Siellä ei sitten olekaan vastaanotto henkilökuntaa, vaan automaattiin pitää tunkea kelakortti. Se sitten rekisteröi synnyttäjät sun muut sairaalaan sisälle.

Uusi inhottava oire alkoi vaivaamaan, nimittäin nenäverenvuoto. Lopetin nyt varmuuden vuoksi omegoiden syönnin, muuta ei kai ole tehtävissäkään: /

Ja hommasin vihdoin kestopikkuhousun suojia. Vihdoinkin helpotus hiivan tunteeseen alakerrassa. Monet eri merkit tavan suojista kokeilleena, ne ei vaan sovi minulle jatkuvaan käytettynä.

Moni keskustelee kovasti jo synnytyksestä. Minä välttelen aihetta. Onko se joku pelkoreaktio tms. en tiedä. Ajattelen vaan että se on väistämättä edessä ja kovin moni siihen ei ole kuollut. Olin 15 vuotta sitten tukihenkilönä ystävälleni ja lääkäri oli niin töykeä, että se jätti pitkäksi aikaa synnytyskammon. Nyt en ajattele sitä asiaa enää, niin kuin silloin, mutta ehkä se kaivelee takaraivossa. Mietin myös pelkopolilla käymistä, mutta en oikein tiedä mitä puhuttavaa mulla on, kun en pelkää kuitenkaan hysteerisesti. Ehkä jännittää vaan mahdollinen huono henkilökemia kätilön kanssa.

Ja samat sanat Kultatiukun kanssa. Ihana kun meillä on tällainen ryhmä, jossa jokainen voi pulputtaa sydämensä kyllyydestä

Ruu ja Massa Taavetti 32+4 (vihdoin meillä on työnimi, "sisäpiirin vitsi")

Nyt en jaarittele enempää

 

Ainiin, oletteko kuvauttaneet mahaa ihan oikealla kuvaajalla.
Minua kiehtoisi kovasti. Mietin vaan, että millon sinne kannattaisi mennä? Lähinnä kai sitä, ettei maha kerkeisi kovin laskeutua, vaan olisi sellainen "ryhdikäs" vai miten sen nyt ilmaisee.

Ruu

 

Joka päivä teidän juttuja luen, mutta oma kommentointi on taas jäänyt vähäiseksi. Töissä on ollut todella kiire, ja nyt vielä sattuu joka päivä olemaan illalla jotain pakollista menoa niin, että töiden jälkeen ehtii just syömään ja sitten pitää taas olla menossa, ja näihin aikoihin illasta on jo ihan poikki.

Voimia kaikille kipuihin ja ahdistuksiin. Ja typerien terveydenhuollon tyyppien kanssa asioimiseen. Ei voi kuin ihmetellä, miten apua tarvitsevia ihmisiä kohdellaan ja miten pihalla lääkärit sun muut välillä ovat. Kummallista myös tuo asenne, että raskaanaolo näyttää joidenkin lääkärien ja terveydenhoitajien mielestä tekevän ihan kaikesta normaalia, vaikka ilman raskautta varmasti pääsisi hoitoon tai saisi sairaslomaa tms. Olo on tässä vaiheessa raskautta jo muutenkin sen verran hankala, että ei riitä yhtään ymmärrystä siihen, että hoidettavissa olevia asioita ei hoideta.

Ruu, hyvä että mainitsit lentosukat. Täytyykin kaivella omat käyttöön... Jalat eivät ole mielestäni turvonneet, mutta väsyvät tavallista nopeammin.

Vauvan asennosta: Viime viikolla neuvolassa se oli viistosti pää alaspäin, ja nyt on tuntunut mönkivän poikittain. Kai sillä tosiaan on vielä hyvää aikaa pyöräyttää itsensä oikein päin. Koitan ajatella, että hyvä että tyyppi liikkuu ahkerasti.

Mulla ei ole (vielä) ollut pelkoja synnytyksen suhteen. Osittain se on johtunut ihan siitä, että työkiireiden ja kestoetomisen takia en ole ehtinyt ajatella koko asiaa vaan mennyt päivä kerrallaan. Yritän myös luottaa siihen, että sairaalassa on töissä ammattitaitoisia ihmisiä, jotka tietävät, mitä tekevät. Mutta saas nähdä kun äitiysloma alkaa. Sitten on sen verran aikaa miettiä, että todennäköisesti jotain kauhuja kehitän. Täytyy kai yrittää muistaa, että jos omalle kohdalle sattuu sairaalassa joku tumpelo, niin pitää vaan itsekkäästi vaatia parempaa hoitoa, vaikka mun luonteella on enemmän taipumusta tuollaisissa tilanteissa jäädä tuppisuuksi. Ja pitää myös muistaa uskaltaa luottaa omiin tuntemuksiin omasta olosta eikä uskoa, jos tulee jotain tilanteeseen nähden älyttömiä "ota vähän buranaa" -neuvoja. Jotenkin kun saisin iskostettua nämä pari asiaa päähäni...

Ai niin, Babystylessa on torstaista alkaen tarjousviikonloppu. Ihan hyviäkin alennuksia näyttää olevan, ja ilmeisesti melkein kaikesta tavarasta on jonkinlainen alennus. Täytynee käydä katsomassa, jos saisi vielä jotain viimeisiä asioita hankittua. On esim. mietitty semmoista kokoontaitettavaa vauvan kylpyammetta, koska se olisi kätevämpi säilyttää meidän pienehkössä kylppärissä kuin perusamme. Myös imetysvaatteet näyttivät olevan alennuksessa.

Huomasin myös eilen, että Taysin potilashotellissa joku vauvavalokuvayritys ottaa kolmena päivänä viikossa ilmaiseksi kuvat vastasyntyneistä ja sit niitä voi myöhemmin maksusta tilata, jos haluaa. Jaa-a. Toisaalta olisi kiva, jos joku ammattilainen ikuistaisi vauvan ekat hetket, toisaalta tuntuisi hassulta laittaa ihan pieni vauvaparka puoleksi tunniksi valokuvattavaksi.

Pakko vissiin mennä nukkumaan. Hyviä unia ja oloja kaikille

Tähkä 31+3

 

Mä olen niin onnellinen, etten ole ollut missään vaiheessa tätä raskautta töissä! Alun etominen, puolenvälin jälkeen alkaneet liitoskivut, jotka vaan pahenee ja pahenee, vähenevät yöunet... Toisaalta jos olisi ollut töissä, niin ei ehkä olisi ehtinyt miettimään ja ahdistumaan niin paljon. Luultavasti olisin kuitenkin joutunut sairaslomalle jo hyvissä ajoin.

Ihanaa, kun mun sisko on nyt ottanut asiakseen saada mun päivät kulumaan! on nyt pari viikkoa käynyt joka toinen päivä omien lastensa kanssa viihdyttämässä minua ja tyttöä. Aamupäivät menee niin rattoisasti, kun on seuraa ja tytön päiväunien jälkeen voikin jo alkaa ruuanlaittoon ja sitten mies tuleekin kotiin. Huomenna pitäisi toisen siskon tulla käymään. Tässä vaiheessa raskautta, kun on ihan jumissa kotona ja taipuvainen pelkäämään kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, on ihan korvaamatonta, kun joku viitsii tulla käymään ei tule niin kovasti kuulosteltua omia olojaan ja mietittyä pahimpia kauhuskenaarioita. Ja tytöllekin mukavampaa, kun näkee muitakin ihmisiä kuin pelkkää äitiä koko ajan.

Mies heitti tänään sellaisen ajatuksen, että tekisi vauvan syntymän jälkeen puolikasta työpäivää. En nyt ole ihan varma, tarkoittiko, että pitää kaikki lomapäivät puolikkaina vai vain osan. Puolensa molemmissa. Esitin vastakysymyksenä, että voidaanko katsoa tilanteen mukaan. Jos kaikki menee hyvin ja toivun nopeasti, niin pärjään kyllä, kun äiti on ekan viikon mun apuna ja jos mies sitten tekee 4 tuntista päivää pari viikkoa. Mutta jos toipuminen onkin hitaampaa kuin viimeksi, niin hyvä olisi, että alkuun olisi lastenhoitoapua saatavilla 24/7.

Nyt nukkumaan, kun tyttökin vihdoin nukahti

 

Terkkuja neuvolasta, kaikki ok. Painoa alusta tullut yhteensä 4kg ja vauva on kuulemma jo RT vaikkakin eilen selvästi oli poikittain kun mieskin kysyi että mitä mun mahalle tapahtuu kun oli niin karmeen näkönen kuulemma nahka venyi pienen hetken sivuilleen ja aijumankauta kun otti kipeää.

Kauheita aeikkailu-unia alkanut tulla. Herään useamman kerran yössä siihen että löydän itseni kirjaimellisesti olohuoneesta, keittiöstä tai vessasta miettimästä et mitä mä siellä teen. Ja monta kertaa taas esikoinen muka pudonnut meidän sängystä ja minä hyökkään perässä ottamaan kiinni = miehen naamassa kiinni. Jepjep...

Pikapäivitys vain, nyt nukkumaan että jaksaa vielä kaksi päivää töissä.

Beibei ja ipana 30+6 <3

 

Hei kaikille,

hui, luin pitkä pätkät muiden kuulumisia, kun on tosi kauann aikaa, kun täällä viimeksi kirjoittelin. Olen kyllä käynyt kurkkimassa aina välillä mitä muille kuuluu. Jotenkin vain aika on vierähtänyt hirmuista vauhtia ja tämä toinen raskaus on mennyt vähän kuin sivussa, kun yksi vipeltäjä, 1v 3kk, tuossa pitää huolen, että ei laakereilla lepäillä.

Nyt tietysti unohdin, mitä mun piti oikein kommentoida...

Ainakin se, että hirmuisesti tsemppiä kaikille, joilla kivut alkavat olla jo tosi rasittavia, pukamat kuulostavat niin rajuilta että ja kaikilla on enmmän tai vähemmän jotain kolotusta, niin myös täällä. Ei onneksi mitään isompaa, mutta supistuksia on ollut jo aika alusta lähtien. Eivät ole kivuliaita, mutta mahan pinkeäksi meneminen alkaa olla jo aika tuttua. Poika potkii ihan valtavaa tahtia koko ajan, mutta on jo pää alaspäin. Toki vielä voi pyöriä ympärikin, mutta edellisen neuvolakäynnin jälkeen, en ole suurempaa käännähdysmuljautusta huomannut, joten on tainnut pysyä asemissaan.

Ensimmäinen ei ollut lainkaan tälläinen potkija, mutta ilmeisesti on myös tekemistä sen kanssa, että nyt olen koko ajan kyykkimässä, kantamassa ja touhuamassa tytön kanssa niin liikkeessähän se mahakin on. Ensimmäisessä raskaudessa otin tosi rennosti, lepäilin paljon, rentouduin, jumppailin rauhallisesti yms. ihania rentouttavia asioita, mutta toista se on nyt...

Ai niin, neuvolasta mun piti sanoa, etta mulla on ihana neuvolantäti ja sama kuin ensimmäisessäkinkin raskaudessa. Tosin on nuori, mutta kiva kun ei tarvi kaikkea alusta asti kertoilla, kun tuntee jo meidät kaikkia ja tietää historiamme.

Ja synnytyksestä vielä, kun neuvolassa pelkojani ynnäilin, niin se on se sektio. Ja sen "annan" tehdä jos on oikeasti minun tai vauvan hengestä kyse. Se on tosi iso pelko, että sektioon joudun, puserran vauvan ulos keinolla millä hyvänsä, etta mahaa ei aukaista . Ensimmäinen synnytys meni kuin unelma, mutta valmentaudun siihen henkisesti tosi hyvin ja harjoittelin rentoutumisniksejä sun muuta. Vinkkinä ketä voisi kiinnosta hypnosynnytys, niin sen metodit tekivät minun synnytyksestäni kertakaikkisen ihanan. Mutta eihän se tarkoita, että toinen menee samalla tavalla, mutta luottavaisin mielin olen, että siitä selviän. Tosin pieni kutina minulla on, että voi olla nopeaa toimintaa tämän toisen kanssa, ensimmäinen kuin tuli kolmessa ja puolessa tunnissa. Nähtäväksi jää, toivottavasti kaikki vain menee hyvin!

Meillä hankalaksi tekee vain se, että tytölle pitää saada hoitaja, äitini, jolla on useampi tunti matkaa meille. Toki on muutama muukin, joka voisi tulla hätiin, jos kiire tulee. Ilman miestä en halua synnyttää, jos ei ole ihan pakko .

Meillä on vielä ulkomaanreissu edessä ja lähtö viikonloppuna, joten sinne vielä tarvittaisiin vähän virtaa, mutta onneksi on rento reissu tiedossa.

Äippäpaketti tuli eilen ja ihanahan sitä oli availla ja hypistellä pikkuisia vaatteita. Otettiin se vaikka edellisestä on niin vähän aikaa, mutta on niin ihana asia ja rahamäärä on kuitenkin niin pieni verrattuna paketin sisältöön.

Mitäs muuta mun piti sanoa... pää alkaa näin illalla olla aika tyhjä ja väsymys alkaa painaa vaikka takana on kahden tunnin päikkärit tytön kanssa .

Ainakin toivotan kaikille hyvää vointia ja jaksamista!

Ameile 32+2 ja meillä oli la 7.6. oon tainnut sen(kin) unohtaa mainita .

 

Ihan pikaisesti vaan pohdiskelen tässä että en olis ikinä uskonut miten kipeää voi vauvan liikkeet tehdä Kyljet aivan saakelin kipeänä, eikä tuo minityyppi potki edes kylkiluihin. Kunhan vain venyttää päällä ja takamuksella.

 

Pikaisesti Tohon sairaala ja opiskelija keskusteluun se on valitettavasti IHAN oma juttunsa olla synnyttämässä/ synnytyksen jälkeen siellä! se on vaan ihmiskehon ja mielen suurin mullistus tulla äidiksi ja aika moni super selväjärkisenä itseään pitänyt jälkeenpäin nyyhkyttänyt omia kokemuksiaan.. Sori sonde sulla oli kyllä hyviä pointteja ja eihän mistään kannattaisi koskaan ottaa itseensä kun haittaa siitä vaan on mutta syntymän jälkeen naisen koko kroppaa ja mieli on suoraansanottuna semmosessa myrskyssä että herkkyys voi yllättää itse kunkin ja silloin ei semmosia pipipäitä ja niiden ajatuksia ole kyllä voimaa vastustaa

Suosittelen siis kanssa miettimään omat toiveet ja laittaa paperille jota sit pitää mukana ja jos on pää pehmeänä vaikka osastolla niin lykkää paperinhoitajille käteen että lukekaa tosta. Mihinkään hienoihin esitietolomakkeisiin ei kannata luottaa, TAYS sissa niistä ei ainekaan ollu pari vuotta takaperin paljon iloa...

 

Sondelle piti tulla kommentoimaan, että mun ekan sektion teki erikoistumassa oleva lääkäri ja vieläpä sellainen nuori latinomies multa meni ihan ohi, ettei ollut vielä valmis lääkäri, mies vaan jälkikäteen mainitsi asiasta mulle. Mutta hyvin kaikki meni ja arpikin on tosi siisti

Sairaalan henkilökunta on meillä ollut ihan mukavaa äitipolilla ja synnyttäneiden osastolla. Mä itse en halunnut HÄIRITÄ hoitajia yöaikaan, joten sektion jälkeisenä yönä kärvistelin kivuissani siihen saakka, että hoitsu tuli aamuyöstä itse katsomaan mun vointia, jolloin uskaltauduin pyytämään lääkettä hoitaja oli muuten ihan mukava, mutta jäi vähän kaivelemaan, ettei selvittänyt mulle vauvan vointia silloin yöllä, vaikka sitä kyselin joka kerta, kun hoitaja kävi mun vointia katsomassa. Aamulla tuli vuoroon sellainen hoitaja, joka selvitti mulle heti ensimmäisenä vauvan voinnin, auttoi ylös sängystä, tuli mukaan suihkuun ja vei vauvaa katsomaan vauvateholle. Koska silloin ekana päivänä ylösnouseminen aiheutti mulle kovaa huimausta, tuo nuori hoitajatyttö myös järjesti vauvan mun huoneeseen niin, että vauvateholta käytiin vaan välillä katsomassa ja mittaamassa verensokerit. Ja painotti, että sitä kelloa pitää soittaa, jos haluaa kipulääkettä tai tarvii mennä vessaan seuraavana päivänä jätti multa sitten sen vahvan kipulääkkeen pois ja sen jälkeen pärjäsinkin jo paljon paremmin ja selvisin suihkuun ja vessaan yksin mulle ei vaan nuo vahvat lääkkeet sovi.

Just tänään kun ulkona on kurja keli, tyttö ponkaisi pirteänä pystyyn 6.50, kun on muuten koko viikon nukkunut 7.30-7.50 saakka... Toivon, että sisko tulee kelistä huolimatta käymään, muuten meille tulee pitkä ja tylsä päivä.

Synnytystapaa pohdiskelen vieläkin. Viime viikolla yhtenä aamuna tuli tosi vahva sektiofiilis, mutta sen jälkeen ei oikein mitään. Tulisi nyt uudelleen vahva tunne jostain, niin helpottaisi omaa päätöstä, jos päätös jää mun tehtäväksi...

Pihla 35+4

 

Taisin turhaan intoilla eilen kun sain yön nukuttua tosi hyvin. Viime yönä sitten sainkin unta sen kaksi tuntia ja flunssa iski. Lisäksi tyttökin tuli kipeäksi. Käskin miehen töistä kotiin, en vaan jaksa tätä päivää. Toivottavasti viikonlopun aikana tyttö tervehtyy, koska maanantaina olisi nukutuksessa tehtävä magneettikuvaus...

 

Ihanasti tullut taas keskustelua.
Noista opiskelijoista vielä kiva kuulla, että on monia joita ne opsikelijat eivät haittaa. Saavatpahan kokemusta, vaikka mun kaltaisia heikkohermoja onkin olemassa
Itselläni tosiaan toiveena oli mahdollisimman lääkeetöön ja omalla painolla menevä synnytys ja halusin mahdollsimman rauhallisen ympäristön, että saan keskittyä hengitykseen yms. Ja sen sainkin, voimaannuttavan synnytyskokemuksen. Toki sain sitten kohdunkaulan puudutteen ja epparian takia vielä jonkun toisen piikin, että ei ihan "suunnitelmien mukaan", mutta olen todella tyytyväinen siihen, kuinka mua kuunneltiin ja salissa olikin vaan minä ja mieheni, paitsi kun kätilö kävi mittaamassa sydänääniä ja tsekkaamassa vointia.
Terkkarilla oli viime raskaudessa opiskelija mukana loppuraskauden ja hän teki minulle aina kaikki mittaukset yms. Hän myös sai harjoitella kohdunsuun tilanteen tarkistamista kun se minulla aukeni jo niin aikaisin. Ihansti oli innoissaan siitä

Synnytyksen jälkeen olin tosi herkillä enkä saanut nukuttua neljään vuorokauteen kuin ihan pari tuntia yhteensä. Mulle ainakin sattui tosi ihana henkilökunta, joka kuunteli ihan oma-alotteisesti ja kävivät tarkastelemassa mun vointia. Myös imetysohjausta sain toiveideni mukaan.

Siitäpä tulikin mieleen, että pitää tarkistaa imetysliivitilanne. Varmaan ainakin yhdet uudet tilaan jo valmiiksi, taitaa vanhat olla jo jonkin verran kulhtaneita, kun edellistä imetin 9kk. Oma suosikki imetyksen alkutaipaleella oli ehdottomasti bravadon body silk seamless liivit. Minulla oli myös Carriwellilta saman tyyppiset, mutta nuo bravadot ovat niin ihana.. :heart: Onko jollain muita merkkejä/malleja suositella C-D- E- kupille?

 

Olen ajatellut opiskelijatilanteen miettiä vasta sairaalassa miltä tuntuu. Periaatteessa itseäni ei haittaa opiskelijat, varsinkin jos viettää huoneessa aikaa kanssani, niin helpompihan silloin on antaa lupaa tehdä myös toimenpiteitä. Mutta jos tuntematon pölähtää paikalle h-hetkellä, niin sitten ehkä mietin, en tiedä...

Mun piti vielä suositella tekemään synnytystoivelista valmiiksi lähtöa ajatellen. Viimeksi sen tein ja helpotti itseäni siinä synnärille tulovaiheessa, kun ei oikein tiennyt mitä tapahtuu, enkä olisi muistanut kaikkea mielessä olevaa manita. HUSlla on ainakin oma valmis lappunsa "Ajatuksia tulevasta synnytyksestä", jonka ehdottomasti itse ainakin täytän.

Mulla on muuten ollut kaamea makeanhimo koko ajan ja syönkin karkkia jonkin verran enemmän kuin normaalisti. Yritän kyllä rajoittaa syöntiä, ettei vauva sokerivedessä lilluisi .

 

Synnytystoiveista: jätän itse listat tekemättä ja päätän asioista sitä mukaan kun tulevat eteen. Niin kuin kerran jo aiemmin mainitsin, että puolitutun kätilön mukaan parhaiten sujuvat synnytykset, joita ei ole liiemmin suunniteltu etukäteen. Kivunlievitystä otan sitä mukaan kun tarvitsen jos saan ja muutenkin se on vaan pakko mennä tilanteen mukaan. Ikävää jos jälkikäteen jää fiilis, että asiat ei mennyt niin kuin itse halusi.

Huomaa, että taas pienikin flunssa vetää ihan veteläksi ja pahoinvointi palaa herkästi. Onneksi mies tuli kotiin auttamaan ja huomenna äitini tulee avuksi.

Vauvasta on tullut kova liikkumaan. Nyt on paljon enemmän liikkeitä kuin kuukausi sitten. Ei ole liikelaskentoja tarvinut tehdä...

lauwra & pikkuveikka 34+6
(jolle on saatettu keksiä nimi!)