**Kesäkuun kullanmurut 2014** Helmikuussa

Hei taas!

Pääsi tänneki lueskelemaan ja kirjottelemaan pitkästä aikaa, ollu vähän hulinaa viime aikoina ku on pitäny juosta auttelemassa muita :) Nyt sitten parin päivän vapaat meni pojan sairastamiseen, ollu toissa illasta asti yli 39 astetta kuumetta, tänään jo tk:hon soittelin että joko sitä pitää tulla siellä käymään vaikka yleiskunto onki hyvä, käskivät jatkaa kotona paranemista ja tulla sitten jos yleiskunto huononee. Pari yötä menny itellä valvoessa ku ei uskalla nukkua jos "pienelle" tulee joku hätä, viime yönä tein pedin pojan huoneeseen, yöllä poika heräs ja tokas että äiti mitä sinä siinä teet, ei minulla mitään hätää ole :´) Minulla siis tosiaan tämä ensimmäinen "vauva" täyttää elokuussa 6 <3

Täällä on nyt oikeastaan paha tuuli mennyt ohi ja herkistyn enemmänki koko ajan, mieski nauro yks ilta ku vollotin jonku typerän mainoksen takia :D Mutta ku ei voi mitään, kyyneleet tulee pyytämättä ja varottamatta ;)

Tuo neuvolasta saadun hakemuksen täyttelin viime viikolla, ajattelin oottaa siihen työnantajalta mukaan tarvittavat laput ja laittaa kaikki yhtäaikaa menemään. Äippäpakkausta en nyt sitten ottanu vaikka nyt ehkä hiukka kaduttaa, vielähän sen vois muuttaa tuohon lappuun. On se niin mukava hakia postista ja hipelöidä niitä tavaroita... hmm... pitää keskustella taas miehen kanssa asiasta :) ehkä se tois silleki sitä tuntua että meille on oikiasti tulossa vauva ;)

Ylämahan kipuja on nyt ollu jonkun verran mutta anoppi(kätilö/neuvolatäti) meinas että ne on kiinnityskipuja ja kohtu kasvaa näillä viikoilla nopiasti niin elimet siirtyilee pois eestä.. eli ei hätiä mitiä :)

Kävin muutes tuossa netissä täyttelemässä sen esitietolomakkeen, siellä piti laittaa hätäkastenimet ja me on nyt miehen kanssa kutsuttu tätä kullervoksi, jos tämä poika sais hätäkasteen nimeksi tulis kalervo kullervo xD Täytyy toivoa kaikki menee hyvin eikä meidän pikku mies joudu nuita nimiä koskaan käyttämään, toki nehän voi vielä käydä muuttamassa :)

ai niin, joudunpahan minäki sokerirasitukseen vaikka oman muistin mukaan ne eka neuvolassa sano että ei tarvi käydä.... noh, ompahan seki sitten käyty..turhauttavaa vaan olla 12 tuntia syömättä ja juomatta ihan turhan takia :p

No mutta hyviä vointeja kaikille ja tsemppiä niille joilla on ollu ongelmia, tiedän kyllä tunteen ekasta raskaudesta :hug: Täytyy taas alkaa tuota pikku potilasta vahtimaan että muistaa juoda tarpeeksi ;)

Terveisin Hedeliini ja Kalervo Kullervo 24+5 <3
 
Pakko korjata Emmaljungan vaunuista, että ne ilmeisesti kuitenkin valmistetaan Ruotsissa, vaikka myyjät väittää muuta, ainakin Emmaljungan sivuilla niin sanotaan, ei kai ne voi siellä räikeästi valehdellakaan?

"Jo vuodesta 1925, olemme Ruotsissa, Emmaljungan kylässä sijaitsevassa lastenvaunutehtaassamme valmistaneet lastenvaunuja."

Olemme tietoisesti valinneet pitää valmistuksen Ruotsissa ja Euroopassa sekä investoida omaan tuotantoomme ja ympäristöasioihin. Siksi emme koskaan kilpaile alimman hintaluokan massatuo*tantovaunujen kanssa.

Haluamme tarjota asiakkaillemme kestävää ympäristön huomioimista ja aitoa ruotsalaista laatua. Varmistaaksemme korkean laadun, valmistamme lähes kaikki lastenvaunujen osat tehtaassamme Emmaljungan kylässä. Taivutamme putket, valmistamme renkaamme ja muoviosamme, ja tämän lisäksi tehtaalla on oma pintakäsittelyosasto. Eräät lastenvaunujen valmistuksen vaiheet olemme automatisoineet, kun taas toiset pysyvät pelkkänä käsityönä, mm. vaunujen kokoaminen.

Ydinarvomme turvallisuus, toimivuus ja suunnittelu ovat tehneet “Emmaljungan” lastenvaunuista käsitteen suuressa osassa maailmaa. Arvion mukaan 95% maailmalla valmistettavista vaunuista valmistetaan nykyyään Aasiassa. Olemme ylpeitä siitä, että olemme pystyneet säilyttämään käsityötaitomme täällä Ruotsissa. Näin olemme pystyneet kehittämään laadun*tarkkailua, ammattitaitoa ja säilyttämään työpaikat Euroopassa sekä tarjoamaan asiakkaillemme kestäviä arvoja niin laadun kuin ympäristötekijöiden kannalta.

En tiiä mitä sitä uskois, kilpailevia vaunun myyjiä, vai virallisia sivuja, molemmat voi nimittäin varmaan valehdella : D Mut niinhän se on, että vaikka menisit ostamaan kuinka laadukasta tavaraa kuinka laadukkaasta kaupasta, niin samoissa tehtaissa ne valmistetaan, ainakin vaatteiden suhteen.

Sain onneksi sumplittua töitä sillä tavalla, että tuli 4- ja 3 päiväistä työviikkoa äippäloman alkuun asti. Käytin aika paljon kesälomia (15 päivää), mut toisaalta meillä on pakko pitää tämän vuoden kesälomaa 10 päivää ennen 4/2015, joten ei voi mitään, että tulee "tuhlattua" ens kesän kesälomia. Puoliso jää hoitovapaalle kun palaan keväällä töihin, joten kesälomat olis ens vuonnakin tarpeen, mutta näillä näkymin meillä lomautetaan väkeä kahdeksi viikoksi ensi vuonna, joten kai niitä lomautuksia voi pitää sitten vaikka kesäloma-aikaan.

Vauvan liikkeistä: meillä menee suunnilleen sillain, että joka toinen päivä se mukeltaa hiljakseen ja joka toinen päivä on kauhea vauhti päällä : D Mutta välillä se tosin on perätilassa ja silloin liikkeet ei tunnu yhtä voimakkaana kuin kohti napaa ja ylävatsaa potkitut potkut. Mä oon kans sitä välillä miettiny, että onkohan normaalia, mutta ilmeisesti on, kun kaikilla muillakin vauvan aktiviteettitaso vaihtelee päivittäin. Liikkeitä olen minäki laskenu tavallaan, en ota lukua, mutta kyllä niitä 10/tunti tulee yleensä ennen nukkumaanmenoa.

Mä otin kans sokerirasituspäivälle vapaapäivän, veikkaan, että voi tulla huono olo, mulla tulee edelleen niin helposti pahoinvointia.

Mulla on kans flunssa iskemässä (tietysti just kun työt alkaa, ois ollut tässä 6 viikkoa aikaa sairastaa...), palelee, kurkku kipeä ja nenä tavallista enemmän vielä tukossa.. Jee..

RBB 24+1
 
Aapuuuva - mä täällä luen kuinka kaikki täyttää hakemuksia ja työnantajalta saatuja lappuJA --tarttiskohan ryhdistäytyä ja ottaa edes selvää mitä ihmeen hakemuksia sitä laitetaan ja siirtyä tähän todellisuuteen et olen raskaana. Olin ehkä siinä ajatuksessa että haetaan paketti tai raha. Olen ehkä pahasti väärässä :p Työnantajalle nyt vein sen todistuksen palkkoja varten jne. Netin tuntemattomat esitietolomakkeet on myöskin ihan vieras käsite ;) Olenkohan tehnyt itsestäni nyt tarpeeksi tyhmänoloisen? ;)

Voi Isonallea! :D Mulla oli tänään neljät (!) Kädet mun mahalla. Neljät. Ihmeteltiin mun äitiyshousuja ja ja ja.. asiakkaat on uteliaita. Mua ei onneksi haittaa, senkus hipelöi :) Mut eilen sain ihan mahtiponttisen raivarin pojalle.. olin niin vihainen et kädet tärisi, myös mies saa osumaa tasaiseen tahtiin.

Eipä kait ihmeitä muita.

Sabsu 22+something
 
Heippa hei taas!

Kiva tietää, etten oo ainut joka on vähän hurahtanu shoppailemaan jo vauvalle kaikenlaista. Meillä ei siis paljon enää tavaraa puutu. Viikonloppuna käydään hakemassa käytetty pinnasänky ja sitä varten vähän vaaleanpunasta kalustemaalia niin pääsen ahertamaan. Sitten on vissiin kaikki isot ostokset kasassa.. Paitsi hyvin todennäkösesti vaihan vielä noi vaunut kun en ookaan tyytyväinen.
Vauva liikkuu pääasiassa paljon, mutta kun ei, oon huolesta sekasin ja päätän, että kohta soitan kyllä neuvolaan! Sieltä se sitten itestään ilmottelee. :)
Ja diabetes yhä edelleen hankaloittaa odotusta. Sokerit yrittää mennä päin pehvaa, vaikka kuinka seuraan. Pistää joudun noin 6-5 kertaa isompia määriä kun ennen raskautta!
Tänään käytiin sitten luonnollisesti makrosomian uhatessa NKL painoarvio ultrassa. Ei ollu onneksi paljon viikkoja isompaa vastaava, vaan kaks päivää. Arvio oli siis 654g. Tosin, kätilö pelotteli että kun painoa on mulla noussu niin järkkyttävän paljon, on se todennäkösesti sitten vauvalle liiaksi ravinnoksi.. No, sitten tsempataan vielä enemmän! Se ois seuraava painoarvio sitten 4vko päästä.

Kenellehän voisin puhua synnytyspelosta? Siis niin että joku ihan oikeesti keskustelee mun kanssa ja kirjaa mun toiveet ylös niin, että ne kans luetaan sielä synnytyksessä.

Mami ja möntti 23+4
 
Helou. Täälläkin oli tänään sokerirasitus. Odotin juoman olevan makeampaa mutta kyllä se toinen lasillinen jo tökki ja pahasti. Puolen tunnin päästä oli niin paha olo että oli pakko pyytää että pääsee pitkäkseen mutta sitten olo helpottikin ja oli ihan hyvä olokin kotiin lähtiessä. :) olin ihan varma et tulen naama vihreänä kotiin :D mutta ollut jopa toimintakykyinen tänään sen jälkeen :) Täällä on jotain ostettu vaaville, vaatteita ostin kirppariryhmän kautta 3 muovipussillista 20 eurolla ja oli todella hyvä ostos :) sitteri ostettiin kirpparilta kun osu silmään, pinnis myös löytyi käytettynä ja vaunut tulevat käytettynä jossain vaiheessa eräältä tutulta. Itekin miettinyt miten tehdä tuon kaukalon kanssa että ostaako uuden vai yrittääkö etsiä käytetyn joka ei olisi kauhean vanha. Kylhän tässä rupeaa hieman jännittämään synnytys ja se että ei hemmetti, musta tulee äiti :D vaikka vielä asiaa ei ole täysin sisäistänyt mutta välil kun pikkuinen kovasti potkii niin tulee hetkiä että ajattelee ja tajuaa siellä mahassa oikeasti olevan jonkun. :)

suza86+ pikkupulla 26+2
 
Pikkumöntti: pyydä lähete keskussairaalan sype-polille, jos keskustelu terkkarin kans ei auta. Minua myös jännittää synnytys, ei niinkään se kivunsieto, vaan komplikaatiot itelle ja vauvalle, pahat repeämät, totaaliuupumus ponnistusvaiheessa, vauvan jumittuminen, hapenpuute ja sydänäänien lasku ym, hätäsektio ja jotkut äkilliset manööverit kuten eppari ja imukuppi.... Bongasin täältä kaksplus -sivustolta semmosen epi-no delphine plus -laitteen, josta monilla on hyviä kokemuksia, oiskohan se hintansa väärti? Tuntuu, että ihmisillä se nimenomaan toimii rauhoittavana laitteena, antaa tunteen, että on valmistautunut synnytykseen ja sehän varmasti rauhoittaa sitten siellä synnytyksessäkin. Minä oon sellanen ihminen, että mun pitää valmistautua kaikkeen, en oo todellakaan heittäytyjä, joten jonkinlainen rentoutusharjoitus/jooga/keskustelu/ehkä tuo laite vois olla sellanen valmistautumis-cocktail : ) Heittäytymistä ei voi kuitenkaan harjotella, jokaisen on pakko mennä synnyttämään oman luonteensa mukaisesti ja yrittää luottaa kätilöön. Ymmärrän kyllä, että synnytystä ei voi suunnitella/kukaan ei sitä voi hallita, mutta voin sentään valmistautua jotenki : )
 
Viimeksi muokattu:
Pikkumöntti ja Redwing, ja muutkin synnytystä jännittävät: mä tein esikoisen kanssa niin että imin tosi paljon tietoa - kivunlievityksistä, pahimmista repeämisskenarioista, hätäsektiosta jne. ja mä valitsin kolme asiaa itselleni joista pidän kiinni. Ne olin miehelle myös sanonut että pidät mun puolia jos en itse kykene, että nää on ne mistä en tingi.

Mulla oli vesiallas (jos huoneessa/vapaana), epiduraali heti kun kolme senttiä auki ja episiotomia jos sanon että tuntuu ettei mahdu. Salissa (käynnistys viikon 42+1 - 42+3) ehti silloin sen yhdentoista tunnin aikana vaihtua henkilökunta kolmesti ja kaikille noista sanoin. Allasta en saanut sillä se oli varattu - suihkuun olisin päässyt mutta päätin etten mene oksitosiinitippaletkuineni yms., oli jo joka tuntinen pissapakko oma operaationsa. Epiduraalin sain heti kun kolme senttiä olin auki (ja siitä vasta aukeaminen sitten lähtikin liikkeelle kunnolla) ja episiotomiaa varten väliliha puudutettiin jo ennen ponnistusvaihetta ihan varuiksi -- ja se mulle sitten tehtiinkin kun ei olisi tyttö tullut ulos repeämättä. Mulla tosin onni siinä että kun oli käynnistys ja tavallaan hallittu synnytyksen kulku, niin noi kaksi juttua toteutui.

Sellaisen oman ns. checklistin luominen helpotti sitä järkyttävää pelkoa ja ahdistusta mikä mulla silloin oli ennen synnytystä. Mutta itse synnytyksen lopulta alkaessa, kun tuli ensimmäiset kunnon supistukset (sairaalan sängyllä tipassa -- jospa tää synnytys ois spontaani tällä kertaa) niin mielen kyllä valtasi tyyneys. Ei jännittänyt eikä pelottanut koska sit se aika oli siinä, eikä siinä oikein enää voi vaikuttaa itse siihen mitä tapahtuu, sitä mukautuu ja ottaa synnytyksen sellaisenaan kun se tulee. Näin ainakin meni mulla.

Huomenna taas terveyskeskukseen, tulehdukset on takaisin, tästä olen varma. Jos sais ens viikon alussa antibiootit (taas vaihteeks) niin tilanne tasoittuisi.

Lettu ja Kornelius 26+1
 
Pikasesti vielä vastailen.
Kiitos neuvoista teille. :) oon vaan saanu sellasen käsityksen, että pelkopolille on vaikee päästä. Kipua en pelkää, vaan piikkejä ja veitsiä. Se pelko on niin paha, että paniikki iskee niistä ja oksennus lentää ja joskus lähtee taju.. Yks nieluleikkaus meni niin että paniikissa sitä veistä pitävää lääkärin kättä koitin vetää suusta ulos.. No mutta, tällästä se on. Toivotaan että mun pelot otetaan tosissaan ja saan keskustella ja keventää sydäntä lääkärille.
Kerron sitten miten kävi! :)

Ps. Tottakai myös pelottaa vauvan puolesta se synnytys, varsinkin jos se on kovin iso. :(

Mami & möntti
 
Pikkumöntti, pyydä tosiaan ihmeessä neuvolasta lähete synnytyspelkokeskusteluun! Jos oikein katsoin synnytät myös HUS-alueella. Mä sain lähetteen rv 16 ja aika oli jo rv 24. Mä en varsinaisesti pelkää synnytystä, mutta edellinen ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan ja halusin käydä sen läpi ennen uutta reissua. Plus halusin mua askarruttaviin kysymyksiin ihan oikeita vastauksia eikä mitään keskustelupalstojen mielipiteitä ja kokemuksia :) Lähinnä siis oon paljon miettinyt esim. sitä kun esikoinen käynnistettiin ja lopulta leikattiin, eli mitä jos tää kanssa joudutaan käynnistämään ja sitten on joku tumpelo kätilö joka laittaa vähän reippaasti oksitosiinia ja kohtu repeää haavan kohdalta ja ollaan hätäsektiossa ja vaurioidutaan lapsen kanssa kumpikin. Plus jännään tietysti sitä että tääkin on iso (edellinen 4200g ja toinen on kuulema jostain syystä usein isompi) eikä mahdu tulemaan ja joku vaan pakottaa mua ponnistamaan vaikka lapsi on jo jumissa.

Kätilö oli tosi asiallinen eikä suhtautunut mun pelkoihin ja ajatuksiin yhtään aliarvioivasti. Kirjoitti koko ajan ylös mitä sanoin, kyseli, kertoi jne. Kirjoitti yhteenvedon, jonka pitäisi näkyä sekä synnytystapa-arvion tekevälle lääkärille rv 36 tienoilla ja samaten sitten kätilöille synnytyksessä. Ja meinaan ottaa paperin synnytykseen mukaan ja mies saa luetuttaa sen siellä niillä jos tuntuu ettei ole perehdytty asiaan :)
 
Isonallen kanssa samoilla linjoilla. Mulla takana käynnistyksen kautta pysähtynyt synnytys, josta kiireelliseen sektioon. En pelkää kipua, mutta pääsin sypeen kertaaamaan synnytyksen. Joka ei mennyt putkeen. Saliin mentiin aamulla 3-4 cm auki, kello 12 aikaan auki 5 cm ja siihen se sit jäi. Illalla 21 aikaan aloitettiin sektiosta puhuminen. Kätilö oli peestä, ei paloa näkyny, ei opastanut missään, yksin jätti, lääkärilläkin taisi olla huono päivä. Puhui todella törkeästä minulle. Lopulta kun leikattiin, en puutunut ja tunsin kun maha vedettiin auki. Sinne jäin suolet pihalle, kun mies vietiin vauvan kanssa pois. Kun kolmen aikaan pääsin omaan huoneeseen, en saanut soittaa edes miehelleni että olen kunnossa. Sellainen yliopistollinen sairaala. Lähtöterveiset oli, et iteppähän tulit ja tiiäthän tuota että käynnistys voi päätyä sektioon. Jep, jep minä itse hän käynnistyksestä päätin raskausmyrkytysepäilynä. Kävin siis sypessä ja tutemukseni versus epikriisi vastaavat toisiaan. Nyt tulee lantion kuvausta yms tarkempaa tutkimus ta ja pikku haikarassa lukee, et synnyttäjää kohdeltava hellin hanskoin :)
 
Synnytys jännittää ja osittain myös pelottaa. Kummallakaan aikaisemmalla kerralla en ole tehty mitään suunnitelmia ja esikoisen käynnistetyn syöksysynnytyksen (1h25min, ponnistus 1 min/ensimmäisellä ponnistuksella) jälkeen en toisella kerralla uskaltanut edes ajatella tulevaa. Nyt vaan toivon että ehdin sairaalaan ajoissa, kaikki menee hyvin ja vauva on terve. Kivunlievitystä en ole kummallakaan kerralla saanut muutakun lämmitetyn kaurapussin. Ja ajattelin et kai tämä kolmaskin menee sen saman kaavan mukaan... Koskaan en ole jutellut kenenkään kanssa esikoisen lievästi traumaatisesti synnytyksestä jossa mua ei uskottu/kuunneltu, suppareita mittaava vyö oli väärin laitettu eikä näyttänyt supistuksia ollenkaan, kukaan ei tehnyt sisätutkimusta ja meidän keskosvauva syntyi ilman tarvittavan mukaista hoitohenkilökuntaa. Olimme ilman kätilöä synnytyssalissa vielä 5 minuuttia ennen pojan syntymää. Synnytin vkolla 35 ja keskossynnytyksissä, ainakin silloin, pitää aina olla lääkäri paikalla. Onneksi poika oli terve ja lääkäri & kasa muita hoitohenkilöitä juoksutettiin paikalle viereisestä salista muutamassa minuutissa. Aika pitkään olin sitä mieltä et meidän lapsiluku jää yhteen enkä aijo ikinä synnyttää enää :LOL:

Sokerirasitus takana. Kaikki meni ihan ok, piikitykset olivat nopeita ja henkilöt osasivat asiansa. Liemen olivat taas vaihtaneet. Edellisellä kerralla 5 vuotta sitten se maistui kokikselta ja oli ihan ok, nyt sit oli maku vaihdettu vadelmaksi ja oli kun olis juonu mehutiivistettä suoraan purkista laimentamattomana. Labran täti oli mun kanssa samaa mieltä et se edellinen oli paremman makuista.

Kävin samalla kun olin Helsinkiin asti lähtenyt vähän shoppailemassa. Tällä kertaa isommille pojille ja itselleni toppatakit ens talveksi. Oli eräässä urheiluliikkeessä loppuun myynti ja toisessa alehinnat alennettuja ja tuli ostettua itselle takki joka ei mene kiinni :LOL: on ainakin tavotetta ens syksyksi...

Maanantaina olis taas aika koittaa työntekoa, saa nähdä kuinka pitkään siellä pystyn istumaan maksimissaan kuitenkin sen 4 vko ja pari päivää. Mammaloma alkaa 3.4 joka tuntuu olevan jo ihan nurkan takana =)

S 26+jotain
 
Viimeksi muokattu:
Kylläpä vaan synnytykset osaavat olla erilaisia eri ihmisillä. Toisilla vauhdilla ja rytinällä ja sitten toisilla (kuten minulla) pitkän kaavan kautta leikkuriin. Minulla ei pelkoa asian suhteen ole, tai siis en suostu ajattelemaan asiaa, kun en itse siihen voi hirveästi vaikuttaa. Mutta muistan kyllä esikoisen odotuksen ajalta kuinka välillä pelotti niin turkaleesti koko homma! Synnytystapa-arvion tuloksena edessä oli alatiesynnytys, enkä ehkä ihan samaa mieltä lääkärin kanssa asiasta ollut, mutta ei sitä käynnistämäänkään ryhdytty, kun ei pitänyt kovin iso olla (4340 g oli tulos 40+5 lapsen synnyttyä). Tosin synnytyksen aikana ei kyllä pahemmin pelkoja enää ollut, supistuskivut veivät kaiken muun ajatuksen enkä enää vesien lähdettyä tihkumaan ennen supistusten tuloa tainnut ajatustakaan uhrata pelolle, lähinnä vaan oli hienoa päästä synnyttämään ja saada yli mennyt lapsi tähän maailmaan. Tokikin jännitti. Mutta ehdottomasti kannattaa käydä puhumassa synnytyksestä, jos se yhtään arveluttaa, itse ainakin sain RU:n yhteydessä kätilön kanssa keskusteltuani rauhallisemman olon tulevan sektion osalta.

Tavoitevaatteet, niitä on minullakin jo entuudestaan :). Viimeksi raskauskilot lähtivät 2 kk:n aikana, mutta turvotus vatsan kohdalla kesti yli 3 kk, joten hetken aikaa ehdin tuskailla mihin vaatteisiin mahdun. Mutta talven ahkera vaunulenkkeily pudotti tehokkaasti kiloja ja puolen vuoden kuluttua olin sutjakampi kuin raskauden alussa. Siinä on tavoitetta taas ensi talvellekin :).

Huomenna pitäisi jaksaa vielä yksiin sukujuhliin, takana on melko raskas työviikko, josta ison osan olen viettänyt autossa. Väsyttää vähän jo valmiiksi vajaan kolmen tunnin ajo suuntaansa. Mutta ihan mukavaa taas nähdä näitä ihmisiä, joista montaa ei ole pitkään aikaan tullut nähtyä. Kunhan nyt iltapäivästä jatkunut pääkipu ei muutu migreeniksi ja vie toimintakykyä.
 

Yhteistyössä