**KESÄKUUN KULLANKERÄT** jatketaan täällä!

Tulin vaan kommentoimaan vielä tota nukkumista. Meidän ukko nukkuu aina selällään ja pää oikealle käännettynä. Oon yrittänyt vaihdella noita nukkumisasentoja, kun reppanalla on pää pikkasen muovautunut, mutta ukko on sen verran sitkee sissi että hakee aina lempiasentonsa. Mahallaan ei suostu nukkumaan, raivari siitä tulee. No, tukka korjaa aikanaan pikku virheet pään muodossa.

Tuli vielä mieleen,että kun on nyt noista miehistä avauduttu niin kauanko te olette siippojenne kanssa elelleet ja kauan yhteiselämää teillä on ollu takana ennen lapsukaisia?
Itse olen tässä asiassa menny hyvin perinteisellä kaavalla. Nyt ollaan oltu joku 12-13 vuotta yhdessä, ehkä enemmänkin, jos yläasteaika lasketaan mukaan. (Ollaan tavattu ala-asteella eli tunnettu jo parikymmentä vuotta.) Naimisissa ollaan oltu talvella 7-vuotta, esikko syntyi kun häistä oli kulunu reilu 2,5 vuotta. Ennen esikon syntymää täytyi tietysti rakentaa okt, jossa mahtuis lapset tallustamaan - missähän se tila nyt? Joka paikka pursuaa tavaraa... Eli hyvinkin perinteisesti.

No, nyt ruoan laittoon ja sit tää mamma lähtee taas kouluun.

 

reropera:Totta,kukaan ei voi tietää miltä tuntuu saada sairaslapsi,jollei ole sitä kokenut.Me ollaan saatu 2 tervettä lasta ja jo niiden sairastaessa tulee niin kamalan avuton olo,että sitä miettii mitä se olis jos lapsi oli vakavasti sairas.
Iso :hug:

Peloista,mä pelkäsin molempien raskausaikana,että lapsella olisi jotain vialla.Päällimmäinen pelko oli jokin vakava sairaus.Esikoisen vauva-ajankin pelkäsin millon mitäkin,eniten kätkytkuolemaa.Ehkä sen takia,koska kummipoika kuoli siihen.Nyt toisen lapsen kanssa uskaltaa olla rennompi.Mutta kaikki lapsia koskevat, fiktiivisetkin ohjelmat,koskettaa.Just esim se eilinen todistettavasti syyllinen-jakso...

Bamse

 

maamuska:

Tuli vielä mieleen,että kun on nyt noista miehistä avauduttu niin kauanko te olette siippojenne kanssa elelleet ja kauan yhteiselämää teillä on ollu takana ennen lapsukaisia?

Ihan teinivuosista (90-luvun alusta) saakka, kihloihin mentiin 05/92, naimisiin 04/94 ja esikoispoika syntyi 12/96 eli useampi vuosi kului kahdestaan. Hyvä niin.

 

En ehdi tässä välissä lukea mitä olette kirjotelleet, piti vaan tulla hehkuttamaan. Aamulla siis Suvi ei halunnut omaan sänkyyn jäädä ja pitkään saatiin tehdä töitä. Päiväunien jälkeen kun oli hyvällä tuulella, annoin sen köllötellä siellä ja juttelin sille sinne sänkyyn. Toiset pitkät unet se nukkui vaunuissa kun haettiin esikoista päiväkodista. kotiin tultua esikoinen sai niin hirveät siepit että makasi vaan lattialla, konttasi ympäri taloa ja KIRKUI... minä yritin imettää niin tämä juoksi päin ja hyppäsi päälle ja vaati päästä viereen ja ties mitä. Lopulta en enää jaksanut vaan marssin vauvan kanssa yläkertaan, löin turvaportin kiinni ja jätin pojan huutamaan alakertaan äitiä pää punasena. Sit ku olin tovin imettänyt ja tullut siihen tulokseen että pakko sitä on mennä rauhottelemaan, löin täysin hereillä olevan Suvin pinnasänkyyn ihan oikeasti TURVAAN raivotautiselta isoveljeltä ja suuntasin alkertaan, jossa Juho kirkui edelleen. Tovin päästä sain pojan rauhottumaan ja alettiin lämmitellä eilistä ruokaa, kun mieskin soitti olevansa kotimatkalla. Ja kun ei huutoa kuulunut yläkerrasta niin hotkaisin ruokani ja vasta kun mies tuli kotiin, menin hakemaan Suvia, joka NUKKUI KUIN ENKELI OMASSA PINNASÄNGYSSÄÄN!!!

Siis meidän vauva nukahtaa omaan sänkyyn jos isoveli kirkuu tuutulaulua.. hoh hoi.

Nyt mammaa moikkaamaan.

Velv

Okj. ehdin sittenkin lukemaan. Mulla ei omakohtaista kokemusta mutta vierestä seuraan yhden sydänlapsen ja sen sydänäidin taivalta. Tänään juuri menivät pienoista sydänosastolle meilahteen eiku lastenklinikalle tutkimaan. Joku katetritutkimus kun nivusista laittavat katetrit sydämeen ja oikein tekemällä tekevät rytmihäiriöitä ja yrittävät selvitellä joutuuko heti sydämensiirtojonoon vai vieläkö elellään varenohennuslääkkeillä yms. Kamala taival on tuolla perheellä ollut jo kolmisen vuotta. Äidillä ja lapsella molemmilla sama tilanne, sydän tulee pettämään mutta ei tiedetä koska. Just oli tämä äiti viime viikon maanantaina ambulanssilla viety sairaalaan kun sydämestä irronneen pikkutulpan takia oli näkö lähtenyt.. onneksi tuli takas. HUI.

Siis kovasti haleja reroperalle. Se on kamala tunne pitää pientä lasta sylissää ajatellen että tää ei ehkä selviä tästä. Vierestä katsoin kun alle vuoden ikäistä kannettiin nukkuvana pitkin sairaalan käytäviä siinä pelossa, että kuolee käsiin, kun luultiin että on tullut aivoverenvuoto, vaikka olikin sitten vaan keskosuudesta johtuvia juttuja. Mutta voin silti vain kuvitella miten pahalta tuntuu ÄIDISTÄ... kun kummitädinkin sydän särkyy.

Ja sillon ku Juhoa kärrättiin nukutukseen 2 päivää enne suvin syntymää... kyllä sydäntä kylmäsi. mielessä kävi että nyt jos joudun tuon rakkaan vaihtamaan tähän tulossa olevaan niin en suostu.

Velv

 

Niin joo. Netin sätissä tavattu syksyllä -99, livenä millenniumaattona, siitä asti yhdessä, yhteen muutettiin 31.12.2000 ja naimisiin 30.8.2003, esikoinen syntyi 4/2006

 

Me ukon kanssa ollaan tiedetty toisemme ylä asteesta, rakastuttiin erään nettipelin kautta toissatalvena, kihloihin mentiin 18.04.2007, yhteen muutettiin kesällä 2007 ja samalla oli jo vauvayritystä jonka hedelmä on tää meidän pikku Aliisa ja tää suhteen loppusilaus on 18.04.2009 jolloin sit vihdoin häät :heart:

 

Yhteiselosta: Meil täs kuus tulee tosiaan 4 vuotta yhteistä taivalta ihan virallisesti. 4 vuotta sit kesäkuus tavattii: mie selvin päin, hellu päissää ko apina: kadulla käveli vastaan ja siitä se tutustuminen kutakuinkin lähti 1.5.05 muutimma yksiin ja sit laitettii tää pikku tiitiäinen alulle ja kihloihin menimmä nyt odotus aikana 16.4. Eli teemmä asiat just päinvastaisessa järjestyksessä
Tää kihlaus nyt oli lähinnä mummojen vuoksi :kieh: ei varmaan koskaan naimisiin mennä, tai ainaki tähän asti on semmonen meininki ollu.

 

Yhteiselosta: Me tavattiin kaverin häissä 2002,kihloihin mentiin huhtikuussa 2003,häitä vietettiin elokuussa 2004 ja esikoinen syntyi elokuussa 2006 :heart:

Bamse

 

Yhteiselosta Meillä tulee kuukauden päästä 11v täyteen, josta naimisissa 6v. Mies muutti mun luo 2vkon päästä tapaamisesta

Nukuttamisesta Ollaan tähän asti nukutettu Sofia ilman tuttia yöunille. Eilen illalla sai sitten sellaisen kiukkuväsyraivarin, että luovuin periaatteestani ja tuuppasin lopulta tutin suuhun. Ja sinne sitten tyytväisenä nukahti. Pelkään vaan, että jos tuota tuttia tarjoaa iltaisin, niin saa sitten yökaudet olla laittamassa sitä takaisin suuhun. Nyt päätettiin, että tutti laitetaan illalla suuhun vain jos on pakko, ja käydään nyppäämässä se nukahtamisen jälkeen pois.... saas nähdä :/ Kertokaas, miten te toimitte tuon tutin kanssa?

Oltiin tänään tutkimusvastaanotolla, jossa otettiin verikoe Sofiasta. Just juu. Lähes tunti sitten yritettiinkin saada verenvuoto tyrehtymään. Joka kerta kun vanulappua nostettiin pistoskohdan päältä, niin verta tuli kaaressa. Lääkärikin jouduttiin jo hakemaan paikalle. Mutta onneksi sitten lakkasi lopulta. Nyt vaan huolestuttaa, että jos tuo lapsi saa joskus kunnon haavan, niin vuotaako raukka kuiviin. :'(

 

Nukuttamisesta Viljami käyp sen takii jo unille viim klo 20.00 ku koululaisetkin käyvät ja joudun heräämään arkisin viim 6.30,mut yleesä jo 5.30...haluan illasta sit sitä omaa aikaa.
Viljami nukkuu lähes kaikki unet mahallaan.
Yöunille Tissitellään olkkarissa siit sitte tutti suuhun ja unirätti kainaloon ja omaan sänkyyn. Useasti taputtelen pepulle niin kauan että nukahtaa.

Yhteiselosta Seurustella alettiin 6.1-95,yhteen muutettiin pääsiäisenä -95,poika synty huhtikuus-96,typy elokuus-98,poika toukokuus-01 ja naimisiin mentiin marraskuussa - 02 ja Viljami toukokuus-08

 

Ja en mie noit tummennuksii noi laittanu :headwall: ....vissii

 

Meillä on tunnettu -98 lähtien ja seurustelemaan alettiin 04/00. Yhteen muutettiin 12/01, kihloihin mentiin jouluna -04, naimisiin 06/06 ja tämä meidän pieni poikamme nyt 06/08.

Rebel

 

Joo, tutti oli tuupattava suuhun taas, jotta sai tytön unille rauhoittumaan. :kieh: Eipä kai siinä sitten mikään auta.

 

älä tiivari hätäile ei se tutti niin paha ole. Me tehtiin ihan samalla tavalla esikoisen kanssa ku te nyt. ja kai suurin osa tuttia käyttää... sit vaan pitää vierottaa ajoissa ettei mene purenta pieleen. mut se on pienempi paha ku väsynyt ja kärttysä äiti ja vauva...

Älä murehdi pienistä, mä yritän täällä puliväkisin opettaa ottamaan sitä tuttia jotta sais sen tissin pois sen suusta. :kieh:

 

Joo, tutti oli tuupattava suuhun taas, jotta sai tytön unille rauhoittumaan. :kieh: Eipä kai siinä sitten mikään auta.

Meillä auttaa päikkäreille se että rauhoittuu tutilla ja sitten ennen kuin nukahtaa tutti pois ja sänkyyn.Säästyy tuttishowlta :kieh:

Täällä tavattu -99 syksyllä,yhteenmuutettiin -02 ja vauva nyt 6/08.Sormuksia ei vielä ole mutta senkin edestä sitovaa asuntolainaa

 

Minä taas mietin että miten sitten jatkossa kun imetys loppuu ja poika ei huoli tuttia ja esikoisen on taas saanut niin hyvin jatkamaan unia laittamalla tutin suuhun jos herää kesken unien.. huolensa kaikilla..

Tavattiin 2001 vappuna, mies muutti minun luo Turusta syksyllä 2001. Yhteinen asunto ostettiin 11/2003, kihloihin 06/2006 ja esikoinen syntyi 09/2006 ja Nookku tietysti nyt 06/2008. :heart:
Ja naimisiin ei mennä ennen kuin on varaa mennä kahdeksi viikoksi häämatkalle Mauritiukselle ja lapset ovat sen verran isoja että ne raskii jättää hoitoon..

 

Olo on ihan vetämätön, rikki, poikki, väsynyt :/

Meillä tulee miehen kans 10-vuotta täyteen yhteiseloa :heart: 16-vuotiaina tavattiin ammattikoulussa, kihloihin mentiin 3kk tapaamisen jälkeen, naimisiin ei olla vielä ehditty vähän ois suunnitelmissa jos nyt 10 vuoden kunniaks mentäis :saint: saa ny nähdä...

Meillä nukutaan joko kyljellään tai selällään. Mahallaan en uskalla nukuttaa sen kätkytkuolemariskin takia :/ Kerran kokeilin 3 viikon iässä ja säikähdin kuoliaaks, kun likka ei meinannu herätä vaikka kuinka herättelin :'( se oli ihan kauhee kokemus

Kehitysvammasta on puhuttu, mulla se on pyöriny mielessä alusta asti kun ultrassa todettiin se munuaisaltaiden laajentuma, ja kun kukaan ei osannu selittää tarpeeks hyvin onko se paha juttu ja jääkö siitä jotain pysyvää.
No seuraava ultraus ois 4kk ikäsenä, toivottavasti se vasenkin puoli ois nyt normaali ja noi hiton antibiootit voitais lopettaa :headwall:

T-bird Mä en kans halua uskoo tota, että joku oikeesti nukkuu enemmän ku 5h putkeen |O ei meillä ainakaan nukuta. Likka herää joka yö ainakin 3 kertaa :headwall:

 

Täällä tavattu joskus 2000-luvun alussa ekan kerran, seuraavan kerran 03/2005 josta lähtien on seurusteltu ja muutin miehen luo 2vko tapaamisesta , kihloihin 1.12.2006 ja naimisiin 1.9.2007 :heart:

 

Kuinkahan se meidän tarina alkoikaan...
2000 tavattiin ensimmäisen kerran, nukuin känniäni pois tuon veljen kainalossa
2001 tavattiin toisen kerran, baarissa tanssittiin muutaman kerran, 4kk eteen päin ja kihlauduttiin, muutettiin yhteen.
2003 lopussa erottiin, minä petin :ashamed: (avaan varjon)
2004 Rukoilin ukkoa takaisin polvillani, sain
2005 muutettiin kimppaan,taas, ukko osti talon ja minä tulin vain asumaan (en omista talosta kuin ulko-oven ja osan kalusteista) , harjoiteltiin lasten tekoa ja
2006 syntyi esikoinen
2008 syntyi Sirissa (luotan teihin mammat, paljastin meidän virallisen nimen)!

Meidän suhde on kestänyt kaikkea esim. pettämiset molemmin puolin, kihlauksen purkautumisen, erossa juostiin molemmat pedistä petiin ja sukupuolitaudit :kieh:
Kaikesta ollaan puhumalla selvitty ja nyt ollaan niin vahvasti yksissä ja kaikesta voidaan puhua, rakastetaan toisiamme enemmän kuin ennen tuota "välivuotta"! :heart:

Nyt katselemaan tyhmyyttä, sub-tv tarjoaa sitä joka ilta 22-23 :headwall: Su:21 :headwall:

 

Voi vitsi mitä suoranaista viihdettä toi mun velliketju (siis mitäsnytillä ) on!
(Tässä vielä linkki, jos jotain kiinnostaa: http://kaksplus.fi/keskustelu/t1160120)

Palailen paremmalla ajalla, nyt vaan luin enkä enää jaksa ite kirjottaa...

Pakko vähän kuitenki kehua: meillä oli aamulla HYMYILEVÄ POIKA! Ei heränny itkien ilmavaivoja, vaan hymyssä suin!!! Tunti kölliittiin sängyssä ja höpöteltiin. :heart:

T-bird Mä en kans halua uskoo tota, että joku oikeesti nukkuu enemmän ku 5h putkeen |O ei meillä ainakaan nukuta. Likka herää joka yö ainakin 3 kertaa :headwall:

Meillä toi 5h on kans aika maksimi, mut musta se tuntuu ihan luksukselta siihen aikasempaan 3h-1h-1h-1h..... Enkä minäkää sen enempää oo IKÄNÄ putkeen nukkunu.

Nyt nukkumaan!

Rypäle ja ilopilleriks vaihettu entinen kitinäkalle

 

heips!

Yo unista. Meilla eka pari viikkoa herattiin kaksi kertaa yossa. Nyt herataan kerran yossa. Eli min 7 max 9 tuntia ennen kun herataan. Tutti suussa mennaan nukkumaan ja kun sikeassa unessa se suusta tippuu pois. Yolla yleensa aika pian nukahtaa uudestaan syonnin jalkeen, taas tutti suussa. Taman jalkeen ei yleensa nuku kun kolme tuntia. sit syodaan ja mennaan vierashuoneen parisankyyn peiton alle. Siella sit yleensa jutellaan vajaan tunnin ennen kun tytto uudestaan nukahtaa. Mika ihanaa kun olen aamu uninen ja saan pari tuntia lisaa unta. Me mennaan toiseen huoneeseen ettei iskaa hairita. Sit jos herataan oikeaan aikaan siirran tyton isan viereen et herattaa iskan. Ja yleensa "juttelevat" sen aikaa kun ma laitan vaatteet paalle. Yo unille siina kahdenksan maissa, mika ihana kun sit mulla omaa aikaa ja voi viela aikaisin menna itsekkin nukkumaan et jaksaa sit aamulla.

Tapaamisesta: Me ollaan tavattu -03 kun muutin tanne englantiin. Pari kuukautta seurusteltiin ja muutettiin yhteen ja toiselle paikkakunnalle. Kihloissa tai naimisissa ei olla. Tytto syntyi pari paivaa ennen 5 vuotis paivaa.
Mun miehella oli vanhempi naisystava, siis olisi voinut olla taman aiti. Taman osalta seksisuhde vaan tama nainen sit olisi halunnutkin enemman. Kun me tavattiin, laittoi valit poikki. Siltikkin meidan seurustelun eka vuoden tama nainen laittoin tekstiviesteja.Osti talle myos laksijaislahjaksi tosi kalliin kellon. (joka viime kesana hukkasi, kait leirintalueen suihkutiloihin, mista oli 10min myohemmin jo havinnyt...) Mina ostin viime jouluna uuden kellon!
Kun oltiin seurusteltu noin kuukausi, mun mies oli pussaillut yhden tyton kanssa yokerhossa. Itse tunnusti mulle seuraavana paivana ja me asia kuitenkin selvitetiin. Vaan pitkan aikaa ma taman kannykan olen tarkastanut, tekstiviestit yms. Olen ajatellut et jos mua pettasi niin kait tama nyt ainakin viestit poistaisi. Varsinkin kun olen joutunut tunnustamaan et taman puhelimen valista tarkistan.
Pari vuotta sitten loysin puhelimesta sellaisia seksi deitti viesteja. Ja loysin viela mita oli niihin vastaillut. Taytyihan mun sit tunnustaa et olen sen puhelimen tsekannut kun muuten miten olisin niista voinut kysya?
Kyllahan sita mielessa kay kaikenlaista vaan jarjella ajatellen tietasin kylla jos pettaisi fyysisesti kun koko ajan oltiin yhdessa toissa. Asia taas selvitettiin. Nyt on mennyt monta kuukautta kun olen taman puhelimen tsekannut. Nytkin on ollut jo viikon ilman virtaa ja hyllylla. En ma mieheeni luota 100%:sti. Aina se mielessa kay et kylla niita paremman nakoisia loytyy yms. Vaan nyt mulla on tytto ja se on kaikkein tarkeinta, tarkeinpaa mita mies.
Vaan nyt nukkumaan

 

Meillä tuttia ainakin annetaan hyvillä mielin

Seurustelemaan alettiin -97 helmikuussa, -98 muutettiin yhteen, -05syntyi esikoinen ja nyt -08 Viivi :heart: Ylä- ja alamäkiä on mahtunut joukkoon. Lähes laukkujen pakkaamisia yms. Yhdessä kuitenkin edelleen, eikä hevillä periksi anneta.... Kaipa niitä kuoppia on joka suhteessa :hug:

Venla ja Viivi 3kk ja yli vko

 

Mun on pakko jakaa tää teille...

Kaikki lähti siitä, kun luin sairaalassa ollessani lehdestä, että kun vauva tulee, niin seksi menee ja päätin, että meillehän ei käy niin. Seksille pitää kuulemma varata aikaa ja puolison kans tehdä treffit jne. No, tään jutun kirjottaja ei asukaan meillä :kieh:

Teoriassa sekstailu päivällä pitäs olla enempi kun helppoa, kun eihän meillä ole tässä kotona kun tää vauva päivisin. Eilen sit oikein päätettiin yhdessä, että nyt nautiskellaan oikein kaikessa rauhassa, kun se on tupannut olemaan viime aikoina semmosta kiireessä höseltämistä. Kävin suihkussa (puhtaana aina parempaa ) ja sillä aikaa, kun ukko pesi ihteään, laitoin vauvan unille ulos vaunuihin...

NAM! Suihkunraikkaana vaan minä ja hän... ja nuohooja! Oikeasti! Mies joka käy kartanolla kerran vuodessa, karauttaa paikalle |O Eipä muuta, kun piippua rassaamaan (vaik mies olis saanu kyllä rassata jotain muuta! ). Käytin ajan hyödyksi minäkin ja hain päivän postin ja vein anopille omansa. Luulen, että anoppi on jo arvannut, että meillä harrastetaan seksiä (kuitenkin neljä lastenlasta saaneet meidän toimesta), eli sikäli... mutta tehokas haluntappaja se on, kun osuu oikeaan aikaan postiaan kyselemään. Sekin on koettu joskus :ashamed:

Okei, toinen näytös. Anoppi ja nuohooja pois pelistä, ei muuta kun antaa palaa. Päästään jo melkein asiaan, vaatettakin on vähennetty reilusti, kun koira haukkuu ulkona. Mille prkl se nyt haukkuu? Ja saman tien mies muistaa... ai niin, soitin aamulla navetalle siementäjän! No just, lehmätkin siis saa, mutta emäntä jätetään tylysti ilman! :'(

Kun mies tulee takasin, alkaakin kello olla jo siinä mallissa, että ekaluokkalainen tulee kohta koulusta. Tyttö tulee ja esittelee koulujenvälisistä saamiaan mitaleja ja muistaa "ai niin, piti mennä mummin kans puutarhahommiin..." Miehen kanssa yhtä aikaa: "joo, mene, mummi jo varmaan odottaa, mee heti!"

Kun ulko-ovi painuu kiinni, meitä naurattaa ukon kanssa. Katson itkuhälyytintä pöydällä ja alotan jo "mahtaa tuo nyt ...." Onneks mies hiljentää mut suudelmalla :heart: Mennään hiljaa makkariin, piiloon peiton alle ja leikitään vähän aikaa, ettei ollakaan äiti ja isä vaan vaimo ja mies :heart:

Eikä siitä oikeasti oo niin montaa vuotta, kun tässä samassa talossa koitettiin lempiä mahdollisimman ääneti, ettei miehen vanhemmat saa meitä kiinni itse teossa... (asutaan siis hänen lapsuudenkodissa) ja melkein sama touhu jatkuu, ei oo paljon elämässä edetty

muoks. on siitä kumminkin nyt 15 vuotta yli, mies ei kumminkaan oo mikään peräkamarinpoika joka on ikänsä asunu äidin helmoissa...

 

Seksii mitä se o ...täs oltu 8kk ilman :ashamed: no ollaa myö puhuttu et pitäs vissii,mut vkot ku mies reissutöis ja vkonloppun ollaa sit illal aivan liian väsyneit :headwall:
Täytys saada noi isot vkonloppun yökylään nii vois sit yrittää pvällä B)
No eiköhä tää täst joskus....

 

HUOMENTA

Taas saatiin heräillä monta kertaa niin esikoisen yöllisiin raivareihin kuin vauvan syömiseenkin. Onneksi on kahvinkeitin.

mä en ymmärrä miten voi pieneen mieheen mahtua niin paljon pahaa mieltä ja kiukkua. Tuntuu että koko sen elämä on yhtä itkua ja raivoamista nykyään. Kai se on tuo ikä, mutta jotenkin tuntuu että tuo menee jo vähän liian pitkälle. Mitään diagnoosia tuolla ei ole, osaa olla ihan empaattinen, vaikuttais ihan normaaliälyiseltä ja taitavalta lapselta, on vaan niin lyhyt pinna ja pelkää helposti (mm. röllipeikko pelottaa, jos naapuri poraa niin seon ihan kamalaa jne) ja saa sellasia superraivareita ettei mitään järkeä.

Kuulostaako tutulta kenestäkään... raivotautinen 2,5 vuotias?

Toi toinen on ollut alusta asti paljon rauhallisempi ja leppoisampi, Juho huusi koko vauva-ajan ja nukkui älyttömän huonosti. Suvi nukkuu n. 2-5h, syö ja nukkuu... herää hymyillen ja viihtyy melkein missä vaan vähän aikaa ilman huutoa. Joskus jopa toista tuntia menee ilman mitään kitinää vaikka köllöttelis vaan lattialla. Juholla maksimi viihmymisaika tuossa iässä oli n. 5 min. jo snyt oikein muistan.

Mut aamukahvin juontiin.

Äiti oli pirteä illalla, tuli alakertaan kahvioonkin meitä moikkaamaan (lapset oli mukana)
Tänään käy korvalääkärillä kun ei ole leikkauksen jälkeen kuullut enää mitään oikealla korvalla ja tänään saa tietää, siirtyykö Lappeenrantaan tänään vai huomenna.

Me mennään viikonloppuna perässä kaveriperheen luo ja Lemille SÄRÄÄ syömään. NAM! Päästään kattoo äitiä ja samalla näkee kavereita ja saa itsensä väsyneeksi taiteillessaan vieraspatjoilla vauvan kanssa. Taidan nukuttaa sen vaan vaunuihin siellä takkahuoneeseen niin nukkuu helpommalla.

Eilen meni 45 min että sain tytön yöpuulle omaan sänkyyn ilman tissiä: Lisämaitoa meni huimat 65ml ja tuttipullon kanssa, äidin "hikinen" paita silmien päällä ja paketoituna peittoon se sit lopulta simahti sinne.. vajaan kahden tunnin päästä heräsi ja pääsi sit äipän viekkuun.. enkä enää tietenkään jaksanut tissiltä takas omaan sänkyyn siirtää. hohhoh.

Velv