**KESÄKUUN KULLANKERÄT** jatketaan täällä!

Pitää nyt vielä tuohon lisätä että eihän tuo siis ole koko totuus..
Tai siis, onhan meillä mielettömän ihaniakin aikoja, niitä mielestäni enemmän kuin tuollaista.

Asiasta on keskusteltu päiväkausia, siis aiemmin jo, tää ei ole mikään tuore juttu. Sovittiin että painetaan nuo unholaan ja keskitytään perheeseemme täysillä, niin ja toisiimme tietenkin.
On vain niin vaikeaa unohtaa... miusta tuntuu että koska mie oon tavallaan antanut anteeksi ja asian olla, että mie oon jotenkin "huonompi" nyt, siis alemmassa asemassa.

Lisäksi mietin lähestulkoon jatkuvasti sitä miten voisin olla parempi kaikessa. En voi lähteä mihinkään miettimättä että mikäli vaikka törmättäisiin tähän "vanhaan työkaveriin", se näyttäisi minua paremmalta.

Elämä on sitä mitä teet siitä... vanha mottoni. Ja edelleen paikkansapitävä. Kai tästä vielä noustaan? Jotenkin?

Kaikille :flower: ja iso kiitos ymmärtämisestä.

 

Meidän Emma muuten nukkuu aina mahalleen...Kuinka päin teidän vaavit nukkuu?

Velv ajattelin vaan miten päin laitat vauvan nukkumaan, meillä Emma ei nuku selällään ku vaunuissa, kun nuo säpsädykset/heijastukset aina herättää Emman..sen takia aina pinnikseen mahalleen..

 

Velv Olen muuten miettinyt ihan samaa, siis se että auttaisiko jos kaikki galtsut, meset ynnä muut pistäisi jäihih ihan totaalisesti. Kun tietokone oli paskana oli paljon parempi olla. Nykyään pelkkä miehen istuutuminen tietokonetuoliin saa kylmät väreet menemään...

Mie en vaan jaksaisi enää vääntää samasta asiasta! Varsinkin kun jotenkin olettaisin että kun on keskusteltu siitä että halutaan olla toistemme kanssa ja mikäli aiotaan niin nuo jutut pitää jättää pois, että niin sitten myös olisi. Ei olisi enää salaisia kansioita tai muutakaan epäilyttävää, kaikki olisi luettavissa ja toisen ulottuvilla.

Ei miuta siis naiset/tytöt yleisesti häiritse, mie en oo normaalisti mustasukkaista tyyppiä ollenkaan, toisin kuin mies väittää, tää tilanne on ihan hänen itsensä luoma ja saa kärsiä seurauksista just tasan niin kauan kuin on tarvis.

Ps. Näin unta että oltiin autossa, minä, mieheni ja eräs tyttö. Mies jätti minut kadunkulmaan muna pystyssä ja käski mennä kotiin, että hää lähtee nyt pettämään miuta. Mie makaan maassa polvillani ja rukoilen ettei tekisi sitä, meidän takia, ja kuulen vaan naurua...
Niin ne vain lähtivät autolla ja kun tuli takaisin, sanoi hyvällä omallatunnolla pettäneensä, koska eihän näin ruman kanssa voi muuta.
Vitsit että oli kiva herätä aamulla...

 

kieletty, kyllä nouset/noustaan....kerrompa yhden viel pahemmat jutun, mun entisistä työkavereista.
He siis tapasivat toisensa töissä, rakastuivat ja muuttivat yhteen, kaikki meni hyvin, no tämä ihana mies sitten yks ilta sanoi lähtevänsä ulos miesten kanssa. Nainen sanoi että kiwa, hän vois sit kanss lähtee ulos hänen kavereidensa kanssa. No nainen ei sitten saanutkaan ketään ulos ja ilmoitti ettei lähdekkään ulos. Myöhemmin illalla kumminki naisen kaveri soitti että voisikin lähtee ulos. Ne siis lähti, ja samaan baariin naisen miehen kanss.

Nainen löysi miehensä ja jäi hetken jutteleen hänen kanssaan, siihen tuli sit yks toinen nainen joka antoi miehelle pusun...nainen tönäisi tätä toista naista ja kysyi et Mit V***ua teet?...no toinen nainen sanoi et oon tämän miehen tyttöystävä! Nainen sitten otti ja löi miestä turpaa, siis suoraan silmään!!(oli kulkaas töissä mustasilmä)
Eli mies oli tapaillu niinku kahta naista samaan aikaan...huhhhu..No tämä nainen sit halus heti eroon miehestä ja muutti omaan kämppään, noh sen välttäminen oli vaikeaa kun olivat samassa työpaikassa.
Aika meni ja kuulin myöhemmin ne oli jutelleet asian halki ja sopinu asian. Ja että ne olivat vain kavereita.
Meni joku pari kk ni ne olivat taas yhdessä....Noh siitä on nyt 3vuotta ja ne ostanu yhteisen kämpän ja heillä on 1½vuotias tyttö. Ja vielä viime kesänä tämä nainen kysyi minulta että Onko kesätyöntekijät hyvän näkösiä?..ja miten mies oli niiden kanss tullu toimeen...

Eli eli, kai se luottamus sitten joskus kasvaa takaisin tai jotain...mut heille näköjään rakkaus riittää..

 

tottakai siitä noustaan äläkä nyt ollenkaan ala pitämään itseäsi huonompana. Sun pitää vaan kertoa sille miehelles, että kaivelee vieläkin ja tuntuu pahalta. vaikka kuinka olis sovittu että unohdetaan. Kyllä se ukkoskin huomaa varmaan, että jokin kaihertaa, eikä siihen auta ku aina vaan udestaan sanoa, että vieläkin harmittaa ja tuntuu pahalta ja kaikkea. jos se on yhtään fiksu niin se kyllä varmasti ymmärtää, miten iso ja vaikea juttu se on ja jaksaa rakentaa sitä teidän suhdetta uudestaan just niin kauan ja hartaasti, että molemmilla on siinä taas hyvä olla. Ei se itsestään siitä muutu, sen eteen on oikeasti tehtävä kaikkensa. Jos se tarkottaa sit vähän ekstraa sua kohtaan niin aina parempi.

Meillä nukutaan yleensä kyljelleen tissille... ei auttanut mahalleen laitto kun vaikea sen on kai nukahtaa, jos vain napa osuu patjaan, niin hirveällä kaarella on. ja sit mötkähtää kyljelleen kun tukipinta ei enää riitä....
Nyt si koetin kyljelleen sänkyynkin.

vielä nukutaan...

 

Kielletty: Itselläni meni vähän aikaa ennen kuin sain asiat pääkopassani järjestykseen. Koin kanssa olevani jollain lailla huonompi. Olen kuitenkin tullu siihen tulokseen, että itse en ole syyllistyny mihinkään ja todennäköisesti tämä kyseinen muija oli mulle edelleen kouluajoista kateellinen. (Olisi koulussa jo halunnu mun mieheni) Se vaatii aikansa, että tollaisesta yli pääsee. Me keskusteltiin varmaan kuukausia aiheesta, mutta se teki vaan meille hyvää. Nykyään aiheelle voidaan jo nauraa ja siitä voidaan myös heittää huumoria. Monesti olen ukolleni sanonu, kun johonkin on poikien kanssa lähteny, että ei sit pussailuja ja tämä onneks naurahtaa sille ja toisaalta täytyy ukosta olla myös ylpeä että kelpais muillekin. No, joo tää on tätä meidän outoa huumoria, mut se mikä ei tapa niin vahvistaa.

 

kielletty.. vaikea kommentoidsa mitään tuntematta paremmin tilannetta ja ihmisiä mutta :hug:
Vielä ei ainakaan kannata päättää suuntaan eikä toiseen vaan odottaa vauvavuosi loppuun = hormonitoiminta palautuu ellei mitään mullistavaa tapahdu.

3 yötä sitä tisuttelua kesti ja viime yönä nukuttiin tuttuun tapaan klo 22 -> klo 4 -> klo 7 -> klo 9:30.
Ihanaa, tosin olin niin virkeä kun sai nukkua noin monta tuntia putkeen etten saanut unta neljän jälkeen vaan olin hereillä vielä kun mies lähti kuuden jälkeen töihin.

Nukahtamisesta.. tissille poika nukahtaa ja vieressä siis nukkuu, mutta nyt jäi omaan sänkyyn silmät auki ja yleensä kun käyn seuraavan kerran kurkkaamassa, siellä vedetään hirsiä. (niinkuin nyt)
Eli päikyt nukutaan omassa sängyssä ellei äitee ole mukana tirsoilla.
Jos jää yöunille eka pätkälle omaan sänkyyn, en ole huomannut unien pituuksilla mitään eroa, mutta sieltä herätään sitten itkien kun taas viime yönä heräsin kun kauhea juttelutuokio menossa (minäkö se olen unissani poijan kanssa jutellut) ja kun kännykän
valolla kurkkaisn niin silmät suurina selittää.. :heart:
Täälläkään ei poika tuttia huoli eli nyt nukahti tuonne pinnikseen ilman tuttia, peiton laitan vain ympärille ja itse hautaa aina kasvot sinne alle ja nukahtaa.
Ja meillä mies nukkuu esikoisen kanssa lasten huoneessa imetysajan kun poika nukkuu miehen paikalla äxänä niin siihen ei muita mahdu..

Menkoista.. joku taisi kirjoittaa että noin 3 viikkoa imetyksen jälkeen menkat alkaisi, osittaisimetin esikoista n. 2 kk ja menkat alkoivat samana päivänä kun tyttö täytti 3 kk. Tai sitten tuo hormonitoiminta palautui juuri tuossa 3 kk kohdalla. Nyt ei ole alkaneet enkä edes odota, ei ole hormonitoiminta palautunut näillä edelleen jatkuvilla hikikohtauksilla.. :kieh:

Sydänkäpynen: minä taas olen kuullut toisin päin että toinen tulee helpommin.. no meillä tärppäsi ainakin ensi yrittämällä.
Saattaa tietysti olla sen toisen tärppäminen imetyksestäkin kiinni.. jos imettää vuoden ikäiseksi niin eihän sieltä välttämättä heti perään toista tule jos ei hormonitoiminta ole palautunut vielä.

leena80: meillä poika nukkuu nyt ilmojen kylmettyä unipussissa yöt kuten siskonsa aikoinaan, ei saa tosiaan potkittua peittoa päältä joten ei herää ainakaan kylmyyteen ja toisekseen pysyy hieman enemmän aloillaan.
Kolmanneksi, sillä unipussilla on helppo vetää vauva kylkeen kiinni yöllä syömään.
Siellä taitaa Emmerdale tulla hieman myöhemmin kuin Suomessa..

Olen myös huomannut että monet laittaa vauvat nukkumaan jo klo 19-20 , täällä mennään vasta klo 21-23.. mutta kun ei tarvitse herätä minnekään niin eipä tuon väliä.

 

Niin ja kielletylle, myönnä miehellesi, että et saa tunteita pois (luottamuksen menetyksen tunteita). Sano, et voi niille tunteillesi mitään. Sano, että sinulla on siihen suuret halut, että luottamus palautuis ja pyydä siihen häneltä apua. Vaikka niin, että hänkin olis todella avoin mitä tekee siinä koneella jne. Olkaa kaikessa avoimia, niin ei jää epäilykselle tilaa.

Näillä eväillä meillä on eteenpäin porskutettu ja toivottavasti mennään vielä monta vuotta. Sen verran vanhoillinen olen, että kun papin edessä tuli luvattua että aina kuolemaan asti niin helpolla en luovuta.

 

Niin ja kielletylle, myönnä miehellesi, että et saa tunteita pois (luottamuksen menetyksen tunteita). Sano, et voi niille tunteillesi mitään. Sano, että sinulla on siihen suuret halut, että luottamus palautuis ja pyydä siihen häneltä apua. Vaikka niin, että hänkin olis todella avoin mitä tekee siinä koneella jne. Olkaa kaikessa avoimia, niin ei jää epäilykselle tilaa.

Näillä eväillä meillä on eteenpäin porskutettu ja toivottavasti mennään vielä monta vuotta. Sen verran vanhoillinen olen, että kun papin edessä tuli luvattua että aina kuolemaan asti niin helpolla en luovuta.

Meillä ei olla edes päästy siihen aameneen vielä, eikä kyllä siihen mennäkkään mikäli asiat eivät muutu.
Mutta totta tuo, oikeastaan ainoa asia mitä tässä voi enää tehdä.
En enää jaksa olla arvoton tai sitä ettei miuta kunnioiteta.
Varsinkin kun tiedän että on kyllä olemassa sellaisiakin jotka kyllä kunnioittaisivat loppuun asti...

Pitää yrittää saada jonkinasteinen kehityskeskustelu aikaiseksi, taas kerran.

 

Piru vie tota kersaa!! Osaa jo nyt manipulaation taidon :headwall: Äskenkin laitoin sitteriin, ja kävelin vessaan. Vessasta kuulin et alko itkemään, sain poikaan katsekontaktin sitten 2m sitteristä; kihersi oikeen ja alko nauramaan, päin naamaa Hitsiläinen.. ja äsken pullolla rupes 80ml jälkeen karjumaan ja kysyin et "mitä nyt?", niin hymyili ja jatko juomista ku mitään ei olis tapahtunut.

ARGH! Like father like son..

Poika nukku partsilla vaunuissa! *wohoo* Tosin vain 45min, mutta sinä aikana ehdin imuroida, järjestellä kämpän, pistää kuivat pyykit narulta kaappiin, pestä keittiön perinpohjaisesti, desinfioida pullot ja silittää pöytäliinan.

EDIT: huomenna 8.30 neuvolaan painokontrolliin ja terkka halus tarkastaa pojan. Hyvä hyvä - soitin nimittäin toista päivää putkeen, eilen sanoi että katotaan ensi viikon perjantaina sit kun on 3kk neuvola.. :kieh:

 

Täällä poika yllätti äsken.. menin laittamaan esikolle lounasta ja poika jäi sitteriin jonne jätin purulelun rinnan päälle, takas kun tulin niin poika jyrsi purulelua ja piti siitä tiukasti kiinni..
Siis on tarttunut jo aiemminkin mutta hyvin hoksasi omatoimisesti ottaa purulelun ja jyystää.. tosin toissapäivänäkin yllätin sängystä jossa jyysti soittorasianallen vetokoukkua eli tietää mikä helpottaa.. :heart:

 

Ihan eka Kielletylle iso :hug:
Tuli paha mieli sun puolesta...

Meillä palattiin normaaliin yörytmiin.En tiedä johtuukon lääkkeistä vai oliko ihan vaan tiheänimunkausi kyseessä.Nyt siis söi klo 20-2.40-5.30 ja klo 7.30 ylös.
Nukuttamisesta:Mä pyrin viemään neidin joka ilta klo 20 sänkyyn heti imettämisen jälkeen.Yleensä neiti on hereillä.Jos tyttö on sängyssä tyytyväisenä,jätän hänet sinne ja usein nukahtaa sinne itsestään.Jos taas neiti hermostuu annan tuttia,silitän ja hyssyttelen ja jos ei meinaa rauhottua,otan hänet suosiolla pois ja kokeilen myöhemmin uudestaan.Joskus nukkumaan meno venyy sinne klo 23 asti.
Enemmän meillä on hankaluutta saada tuo 2-v esikoinen nukkumaan :/

Meillä kesti esikoisen alulle saaminen melkein 2 vuotta ja tää neiti tärppäs heti ekasta kerrasta,tuli oikeistaan vähän yllärinä

Bamse

 

kielletty- sun sanat on kuin omasta suustani pari vuotta sitten.. Tuntu siltä että teki mieli lukasta toisen tekstiviestit kun aina hihitteli yksinään ja kun kysyin että kelle kirjoittelee, niin vastauksessa meni ikuisuus ja sanoi "äiti" tmv. joka ei todellakaan pitänyt paikkaansa.. Mua ärsyttää valehtelu yli kaiken, en ole koskaan sietänyt sitä. Ja kun mies on vielä niin huono valehtelemaan että näkee selvästi että menee totuuden vierestä tarinat joskus..
On muutenkin hirmu supliikki ja sosiaalinen, ihmisten kanssa todella helposti toimeentuleva, niin mua aina edelleenkin vaivaa kun kuulen että on viihdyttänyt naisia tanssilattialla.. ja aina mun mies on se, joka menee juttelemaan sille yksin laukkujen kanssa pöytään jääneelle naiselle. Ok, monta kertaa oon itsekin mukana, ja mies kysyy että "haetaanko toi seuraan kun on yksin?", eli siis sellanen empaattinen on.. Mut silti aina jotenkin ketuttaa ja pieni mustasukkaisuus kalvaa.

Esimerkkinä se, että työpaikalla käy aina jonkun naispuolisen työkaverin kanssa syömässä, vaikka naisia on 4 ja miehiä 7, ja yleensä just se nuori ja nätti.. Vaikka soittaakin mulle siitä pöydästä missä työkaverin kanssa on syömässä ja monta kertaa oon vaunutellessa käynyt moikkaamassa jne. niin silti tuntuu jotenkin oudolta

Mun mielestä sun miehen käytös on pääosin loukkaavaa! Ei sillä ole mitään oikeutta väheksyä sua tai pitää sua ulkona omasta elämästään. Herranjumala, te asutte saman katon alla ja teillä on yhteinen lapsi, goodbye oma elämä siinä vaiheessa. Tottakai saa olla kavereiden kanssa aktiviteettejä tai playstation-sessioita yksin muutaman tunnin, mutta tollanen epäkunnioittava käytös tietokoneella jne. on todella raskasta katsoa vierestä ja ihmetellä mitä on meneillään.

Härkää sarvista jne.. Kokemuksesta tiedän että jos jostain asiasta ei puhu HETI, niin kun siitä yrittää myöhemmin (ja kun tilanne on paljon pahempi jo) puhua, niin mies esittää marttyyriä ja viatonta, koska et ole aiemmin siitä maininnut. Ja tosiaan vaikka vain mainitsisit, se ei näköjään siitä, vaan pitää ottaa tukasta kii, seinää vasten ja pitää pieni puhuttelu.

*syvällä hieman katkeralla rintaäänellä sanottu* Koitahan jaksaa :hug: Joskus sitä tosiaan toivois että asuis metsän keskellä ilman puhelinta, töllöä ja tietokonetta, että saa edes jonkinlaisen yhteyden mieheen.. onneksi niitä hyviäkin aikoja mahtuu mukaan..

 

Huomasin, että kaikki tai ainakin melkein kaikki itsenäisesti sänkyynnukahtajat nukahtvata tutin avulla. Uskon, että meidänkin pieni nukahtaisi siten itsekseen, mutta meillä kun ei tuttia huolita ei niin millään. Olen jo kolme kuukautta käynyt kovaa yritystä tutittaa vauva, mutta se vaan ei maistu. Vaikea uskoa, mutta totta se on. Pikkuinen sylkee tutin ulos tai nuoleskelee sitä, kunnes se tippuu pois. Välillä vallan huutaa ja irvistää. Oikea nahka on ilmeisesti parempaa

Meillä tää "itsenäinen nukahtaja" nukahtaa parhaiten ilman tuttia, ei oo muutenkaa mikään tutin ylin ystävä

niin ja velv täällä mennään nukkumaan about puol ykstoista, miusta tulis hullu jos Aliisa heräis kuudelta joka aamu Oon iha kamala aamuntorkku.. Tosin eiköhä tääkin jotenki kostaudu..

 

Kylläpä te olette taas olleet ahkeria palstailijoita, vaikka viimeksi kirjottelin tänne eilen päivällä - niin kyllähän sitä lukemista taas riitti.

Ensinnäkin kielletylle iso :hug: . Tiedän myös kokemuksesta, että luottamusta ei niin vaan takaisin saa. Tajusin juuri kun luin tota teijän episodia, että ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen en kärsinyt nyt elokuussa, kun tuli miehen pettämisen vuosipäivät taas, siitä että ontosta olosta ja miettinyt sitä koko juttua, miks se meni sillon siin niin tekemään. Joko siitä on mennyt nyt niin paljon aikaa, ettei sitä enää silleen muista tai sit tää vauva-arki on tehny sen, ettei oo ollu aikaa miettiä moista vanhaa juttua.
Meillä mies siis petti mua meijän suhteen alkuaikoina. Tiedän kyllä, että mussa itsessäni oli silloin paljon vikaa, mutta ei se kuitenkaan pettämiseen oikeuttanu mielestäni. Tää on siis oikeastaan mun eka varsinainen pitkä suhteeni, enkä osannu silloin alussa oikein suhtautua koko hommaan oikain kunnolla. Miehen mielestä hän ei siis oikeastaan koskaan mua pettäny, koska oli yrittänyt soittaa mulle silloin yöllä jättääkseen mut ja kun en ollut vastannut, olin siis nukkumassa, puhelin äänettömällä, niin se ei haitannut asiaan. Kuulin sit koko jättämis-pettämisstoorit sit aamulla mennessäni töihin klo 7:ksi. Sen viikon se kävi sahailemassa sitä muijaa, mut sit se loppui. En enää jaksa muistaa miten me sit kuitenkin päätettiin jatkaa yhessä. Helppoa se ei mulle ollu. Alussa se kaikki pyöri mielessä vähän väliä, mut sit aina harvemmin. Lopulta se pahaolo asian tiimoilta keskitty aina vuosipäiviksi, kun ukon toilailuista tuli kuluneeksi taas vuosi lisää. Mä oon ollut miehelle edelleen aikaslailla ilkeä, kun nää sen seikkailut on tullu mieleen, mutta hyvin se on ne kestäny. Kai se on sit lopulta ajatellu, et mulla on ollu niihin purkauksiin täys oikeus. Nyt monen vuoden jälkeen voin vihdoinkin sanoa uskovani ja luottavani mieheen 110%:sesti. Naimisissa on oltu kaksi vuotta (yhdessä 8 1/2 vuotta) ja nyt on aivan ihana vauvakin ja mies maailman paras isä (silloin kun töiltään ja harrastuksiltaan ehtii!). Paljon puhumista asian selvittäminen on kuitenkin vaatinu ja nyt tänä päivänä olen todella onnellinen, että asioista on tullut puhuttua kunnolla ja niin monta kertaa kun musta on siltä tuntunut.
Puhukaa siis asioistanne kielletty. Ei ne asiat yleensä (valitettavasti) itseksään vaan korjaannu. Lapsi todellakin ansaitsee onnelliset ja keskenään keskustelevat vanhemmat.

Nukuttamisesta meillä Rasmus nukkuu päivisin aina vatsallaan ja yleensä nukahtaa mun syliin pulloa syödessä. Iltaisin hän sitten saattaa syödä moneen otteeseen ja torkahdella aina välillä syliin. Sänkyyn viedessä yleensä havahtuu aina, mutta nukahtaa kyllä sitten itsekseen. Ja yleensä ilman tuttia ja selälleen. Öisin ei jostain syystä vatsallaan nuku ja päivisin ei taas selällään, paitsi vaunuissa,jos ne on koko ajan liikkeessä. Yöunille Rasmus menee yleensä 21-22.30. Vähän johtuu edellisten torkkujen pituudesta ja ajankohdasta.

Jotain muutakin oli mihin piti kommentoida.. Enpä vaan muista...

Rebel

 

Kivuliasta päiwee täältä!
Hammaslääkäri poisti minun hampaani :'(
Lääkäri määräsi jotain rasvaa mätivään varpaaseeni :x
Flunssa olikin mielenkiitntoinen, minä olin meillä ainoa johon se iski!
Lapset ja ukko säästyi siltä, onneksi!
Meillä nukahdetaan pullonkylkeen mamma/iskin syliin olohuoneessa, röyh ja omaan sänkyyn goisaan. Viime yönä (aamulla 5.30) sain syöttää lasta :heart: Meillä kun on nukuttu muutamia öitä sen 12h. *purkasin lapsen koulurepun* Tuntuu tuo aika menenvän niin nopeaan että!!
vauvakuumeen iskitte tänne myös :kieh:
Ukkoa jo pelottelin että joko jo... Sectio ja minä pelkään synnytystä :ashamed:
Ukko lupasi, sitten vasta kun likka on 4 tai 5 vuotta

Tähän paljon puhuttuun aiheeseen ei voi muuta sanoa...
Yksikään mies ei ole tunkenut kättään naisen hameeseen etsiäkseen kirjastokorttia

:hug: Kaikille teille, siksi että, sinä olet sinä!
*kuulostan hassulta* :ashamed:

 

Tää alkaa kohta olla käsillä

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1124860

 

Täällä on nyt yöt ja päivätkin olleet huonosti nukuttuja. En tiedä valvottaako flunssa muksua vai mikä, mutta tosi huonosti nukkuu. Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei sellaisia vauvoja olekkaan (ainakaan tämän ikäisiä) jotka nukkuu jopa 8h putkeen |O
Poika herää kun nakutettu 3h:n välein. Ja vellikään ei aukaissut ovia onneen, herää silti. :/
Mutta ihanaa, kun on alkanut naureskelemaan ääneen ja tarttumaan peittoon, harsoon ja vaikka mihin, huomaa selvää kehitystä :heart:
Onko täällä kukaan koskaan miettinyt/pelännyt josko omasta lapsesta tulisikin kehitysvammainen? En tiedä onko normaalia, mutta mua pelottaa aivan suunnattomasti, jos kaikki ei olekkaan hyvin? Entä jos tein raskausaikana jotain väärin ja olen sillä vahingoittanut pientäni?
Välillä näen aivan kamalia painajaisia, siis aivan sairaita että muksulle sattuu jotain ja yritän pelastaa sitä henkeni kaupalla
Muutenkin nyt on jotenkin sellanen masentunut mieli, en tiedä miksi, rakastan syksyn värejä ja kaikkea, mutta nyt sitä vaan jotenkin on tööt. Pistän niiden e-pillereiden piikkiin.
Itsetuntokin on ihan jossain pohjalukemissa. Katsoin tänään itseäni peilistä suihkun jälkeen ja mietin että "hyi vi**u" :x
Tissimaitokin on lopussa. Tiedän, että siitä saan omatunnon tuskat vaikken sille mitään mahdakkaan. MIKÄ MUA VAIVAA??
Olen normaalisti vahva, en perusta muiden neuvoista mikäli koen ne huonoiksi, mutta nyt ne oikein viiltävät kun jotain ohjeistetaan.
Olettehan te muutkin sekaisin, joohan :hug:

 

Tää alkaa kohta olla käsillä

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1124860

Juu, pakko oli ostaa eilen maissisoseprk kaupasta..
Vaikkakin mies haluaa itse tehdä perunasta sosetta aloitukseen kun kokki on. Tarkoitus parin viikon päästä aloitella.. =)

 

Tuohon ruoka-aiheeseen liittyen, oletteko huomanneet että vauvat ovat alkaneet seurata mielenkiinnolla muun perheen ruokailuja?
Meillä poika katsoo hyvin tarkkaan koko liikeradan lautaselta suuhun ja maiskuttaa mukana..
Eli kiinnostusta jo on..

 

Juu T-Bird, sekaisin ollaan.. riehutaan ja nauretaan vuoron perään.. :kieh:
Pelkäsin samaa jossain vaiheessa esikoisen aikaan, en niinkään tämän vauvan kanssa. Mutta nyt pelkään edelleen välillä esikoisen kanssa kun on niin vilkas ja kolhii itseään että saako tuo kohta pysyvän aivovaurion.. :headwall:

 

T-Bird ei tää tämmöinen sateinen, harmaa syksy ole ainakaan mun mielialaa nostattanut. Sitä vaan yrittää kalastella näistä päivistä kaikki hyvät puolet ja jaksaa niiden voimalla. Eilisiltana kun kaitsoin "Todistevasti syyllistä" ja siinä juonena 8 :kk:n lapsen kuoleminen tulipalossa (kävikin sitten ilmi, ettei lapsi ollutkaan kuollut vaan löytyi sittemmin elävänä). Itkin kuin vesiputous sitä kattoessani ja rupesin pelkäämään Rasmuksen puolesta. Piti kattoo monta kertaa kun menin nukkumaan, että hengittäähän se. Hyvä kun en nostanu sitä meijän viereen nukkumaan, ettei se vaan katoo yön aikana.
On sitä siis tullu mietittyä tota kehitysvammaisuuttakin. Etenkin pelkäsin sitä raskausaikana. Nyt sitä jotenkin vaan luottaa, että kyllä se ihan normaali on ja kun näkee, että toinen oppii melkein joka päivä jotain uuttakin, niin kyllä mä ainakin olen tässä vähän rauhoitunut oman neuroottisuuteni kanssa. :kieh:

Rebel

 

Tääl ollaan jokseenkin sekanen ja kummallinen
Toivottavasti tuo jossainvaiheessa asennettava hormoonikierukka tekis lopun tälle ailahtelevalle mielelle :ashamed:
Te vasta sekavia ootte jotka imetätte *muistelee tuota sekavaa aikaa*

 

Tähän paljon puhuttuun aiheeseen ei voi muuta sanoa...
Yksikään mies ei ole tunkenut kättään naisen hameeseen etsiäkseen kirjastokorttia



Nää pari päivää mitä nyt oon tässä kirjoitellut ja lueskellut muiden tarinoita, ovat olleet äärimmäisen terapeuttisia, kiitos vielä kerran kaikille ketkä ovat asiaa kommentoineet, kertoneet omia kokemuksiaan, tai muuten noteeranneet.

Anteeksihan voi aina antaa, mutta se unohtaminen... noh niin. Ei voi kuin toivoa että mitään tuollaista ei enää koskaan tapahdu...harmi vain että en oikein osaa/uskalla luottaa siihen :/

 

Olipa juttua... Jännä kuinka monelle kuiten sattuu ja tapahtuu miesten kans, täällä kohtalon toveri myös :wave: :'(
Itse en silloin ujostellut purkaa tunteitani, itkin, huusin, jankutin niin kauan, että enää ei ollut mitään sanottavaa. En tiedä vielä tänäkään päivänä tulinko petetyksi fyysisesti, mutta ainakin valehtelulla minua loukattiin pahan kerran. Ja mies kyllä kävi sellaisen myllytyksen läpi että! (Jälkeen päin olen ajatellut, että kyllä hän tosiaan välittää kun jaksoi ne samat parut ja haukut kuunnella yli puolen vuoden ajan VÄHINTÄÄN kerran viikossa!) Tapahtumista on nyt aikaa ja luottamus palautunut, tosin lopullisesti se palautui vasta siinä vaiheessa kun tyttö ilmoitti tulostaan, oli pakko alkaa luottamaan.
Vieläkin kyllä karvat nousee pystyyn kun niitä aikoja ajattelee.. huoh.. (Tää mun pikku paskiainen kehtas tehä saman virheen viel kahteen eri kertaan.. )
Että paljon empatiaa kaikille saman tyyppistä kokeneille :hug: :hug:
Eli Kielletty, tiedän tunteesi..

Noh sitten nukkumis asiaa: Tytteli nukahtaa illal kasin mais siten että käärimmä hänet huopaan, heijataan sylis puoli nukuksiin ja sit omaan petiin (on siis viel vähä hereil siinä vaiheessa.) Sänkyyn viel rättiä vähä silmille ni jo uni tulee. (Yökkä puku vaihetaan siinä ennen salkkareita ja salkkareiden ajan sylitellään niin pysyy rytmi tasasena )
Niin ja selällään nukkuu, kerran vissii elämänsä aikana vahingossa nukahtanu mahalleen..
Toivottavasti Reropera lomasta on apua sulle! :hug:

Tuolla välillä ollut puhetta kui kauan vaavin alulle laitto kestäny, meil meni kauan (melkeen vuotta aiemmin lopetimma ehkäsyn, tosin 3 kk:tta siitä mies oli ulkomail ja 3 kk:tta nähtiin vain v-loppusin), mut siin on sellanen hassu juttu, että ilmeisimmin tyär alkunsa saanut meidän 3 vuotis päivänä Päätti antaa iskälle ja äiskälle maailman parhaan 3-vuotis yllätyksen tää siittiö! :heart: :heart:

Nyt täytyy lähtä vääntään murkinaa..

Toukkalat