Se h*mmetin raskauspahoinvointi

Hei, kaipaisin positiivisia kertomuksia raskauspahoinvoinnin selättämisestä tsemppaamaan arkeen. Päivät venyy tuhottoman pitkiksi ja aika vaan matelee tämän kanssa. Milloin teillä alkoi ja loppui, minkä asteista? Onko lohdullisia kokemuksia siitä, että hetken on jonkun verran kurjaa ja sitten jo helpottaakin?

Mikä teitä on auttanut sinnittelemään fyysisesti ja henkisesti?

 

Hei, kaipaisin positiivisia kertomuksia raskauspahoinvoinnin selättämisestä tsemppaamaan arkeen. Päivät venyy tuhottoman pitkiksi ja aika vaan matelee tämän kanssa. Milloin teillä alkoi ja loppui, minkä asteista? Onko lohdullisia kokemuksia siitä, että hetken on jonkun verran kurjaa ja sitten jo helpottaakin?

Mikä teitä on auttanut sinnittelemään fyysisesti ja henkisesti?

Itselläni on kaksi kokemusta raskauspahoinvoinnista, ensimmäisellä kerralla olin kuukauden verran sairaslomalla kovan oksentelun vuoksi. Rv 9 aikoihin olo alkoi kuitenkin paranemaan ja oksentelu loppui, mikä paljastui myöhemmin keskeytyneeksi keskenmenoksi nt-ultrassa. Itselläni siis paha olo tarkoitti sitä, että vauvalla oli vielä silloin kaikki hyvin.

Tällä hetkellä olen noin raskauden puolivälissä, jouduin olemaan pari kuukautta pois töistä oksentamisen vuoksi. Tälläkin kertaa olo alkoi yhtäkkiä paranemaan rv9 aikoihin, mikä tietysti sai hirveän paniikin aikaan, kun pelkäsin keskenmenoa. Kävin välissä ultrassa, jossa kaikki oli hyvin. Ultran jälkeen pahoinvointi paheni taas uudelleen, ikinä en ole ollut niin helpottunut ja onnellinen oksentamisesta. Kun itse voi huonosti, sai olla rauhallisin mielin vauvan voinnista. Pahimpina aikoina oksensin 5-8 krt päivässä, enkä pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan sohvalla, oksentamaan ja syömään, jotta olisi taas lisää oksennettavaa. Viihdytin itseäni katselemalla telkkaria tai pelaamalla kännykkäpelejä. Pikkuhiljaa pahoinvointi alkoi helpottamaan ja on päässyt palaamaan normaalimpaan elämään. Edelleen oksennan satunnaisesti, mutta en enää joka päivä.

 

Esikoisen kohdalla kärsin iltapainotteisesta pahoinvoinnista raskausviikot 7-14. Viikolla 11 kuvotus lieveni niin, ettei se enää haitannut arkea. Oksensin koko aikana vain yhden kerran! Se jatkuva kuvotus oli raskasta, mutta aika siihenkin auttoi. Ajattelin että tämä nyt on vaan kestettävä ja palkinto tulee myöhemmin.
Eikös nykyään määrätä pahoinvointilääkkeitä?

 

Esikoisen kohdalla kärsin iltapainotteisesta pahoinvoinnista raskausviikot 7-14. Viikolla 11 kuvotus lieveni niin, ettei se enää haitannut arkea. Oksensin koko aikana vain yhden kerran! Se jatkuva kuvotus oli raskasta, mutta aika siihenkin auttoi. Ajattelin että tämä nyt on vaan kestettävä ja palkinto tulee myöhemmin.
Eikös nykyään määrätä pahoinvointilääkkeitä?

Kiva kuulla sun kokemus. Täällä menossa rv 6+3 ja sellanen jatkuva kuvotus on ollut läsnä nyt nelisen päivää. Pahenee iltaa kohden, mutta yöllä jos herää, ei välttämättä tunnu pahaa oloa. Tosin päikkäreiltäkin herätessä on hetken aikaa hyvä olo, kunnes on taas täysin tietoinen maailmasta. Että ehkä unisuudella on tekoa tuon kanssa. Toivon ettei tämä tästä pahene, on ollut riittävästi sairastelua tätä edeltäen jo... Nykyään varmaan saa joo pahoinvointilääkkeen jos lääkäri katsoo siitä olevan hyötyä. Täytynee ottaa puheeksi. Neuvolaankin vasta hiljattain avattu yhteys.

Joku saattaa ajatella, ettei tuommonen kuvotus nyt ketään haittaa. Mutta voin kyllä sanoa täydestä sydämestä, että kun tältä ei valveillaoloaikana saa hetkenkään taukoa, alkaa syömiset kärsiä ja tekeminen rajoittua. Etenkin, kun ei tässä voi luottaa siihen, etteikö antaisi ylen. Kun koko ajan tuntuu siltä, että se on täysin mahdollista. Täytyy koittaa keksiä harhauttavaa tekemistä.

 

Voin lämpimästi suositella tipassa käymistä! Mulla oksentelun takia kuivuminen vaan lisäsi huonoa oloa ja tipan jälkeen taas pari päivää oli helpompi olla. Kunnes taas sama alusta. 4 raskautta ja joka kerta sama juttu. Rv 6+ - 20 oksentelua päivittäin, sitten on alkanut helpottamaan ja vaan satunnaisesti. Saikkua sain aina pari päivää kerrallaan ja kovin töissä hyvin heikolla työpanoksella.
Aika kultaa muistot, muistan kyllä vannoneeni jo ekasta lapsesta että en enää ikinä aio olla raskaana, se monen kuukauden krapula oli niin hirveä aikaa. Ja sama juttu taas seuraavalla kerralla.
Pahoinvointilääkkeet auttoi sairaalassa tipan kautta (tai sitten se tippa?), tabletteina kotona ei sama valmiste tehonnut yhtään.

 

Voin lämpimästi suositella tipassa käymistä! Mulla oksentelun takia kuivuminen vaan lisäsi huonoa oloa ja tipan jälkeen taas pari päivää oli helpompi olla. Kunnes taas sama alusta. 4 raskautta ja joka kerta sama juttu. Rv 6+ - 20 oksentelua päivittäin, sitten on alkanut helpottamaan ja vaan satunnaisesti. Saikkua sain aina pari päivää kerrallaan ja kovin töissä hyvin heikolla työpanoksella.
Aika kultaa muistot, muistan kyllä vannoneeni jo ekasta lapsesta että en enää ikinä aio olla raskaana, se monen kuukauden krapula oli niin hirveä aikaa. Ja sama juttu taas seuraavalla kerralla.
Pahoinvointilääkkeet auttoi sairaalassa tipan kautta (tai sitten se tippa?), tabletteina kotona ei sama valmiste tehonnut yhtään.

Onpa kurjaa että sulla joka kerta sama juttu. Oot kyl vahva!

Toi tipassa olo varmaan tosiaan helpottaisi. Luulen että olen kuitenki nyt onnistunut juomaan aika hyvin, jo pissan perusteella.. mutta täytyy ehdottomasti seurailla. Kokemus kanssa kyl tuo että vain tipan kautta on pahoinvointilääke tepsinyt, ei tablettina. Kauanko olit tiputuksessa kerrallaan?