Kesäkuun keijukaiset maaliskuussa

Heh, meidän vauva kans aloittaa aina bailut jos jotain sokerista erehtyy suuhun panemaan! Seuraavan polven pullahiiri tulossa... Mies on nyt sunnuntaihin asti laskettelureissulla, mutta täytyy vähän demonstroida sillekin mahan heilumista ensi viikolla. Se ei oikein vieläkään taida hahmottaa että meille oikeasti tulee vauva...!

Vielä ei oo ainakaan lääkäriltä tullut puhelua että olisin kärähtänyt sokerirasituksessa, sormet ristiin ettei tulekaan!

Ootteko jo kaikki hakeneet äitiysrahaa ja muita avustuksia? Oliko niihin jotain muuta takarajaa kuin että kaksi kuukautta ennen pitää tiedottaa työnantajalle äitiyslomasta ja kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa hakea äitiyspakkaus?

 

Mulla oli tänään sokerirasitus ja melko hetihän ne tulokset neuvolaan soittamalla sain. Onneks ei tarvinnu oottaa viikonlopun yli.. mannamakaroni soittaako teillä lääkäri eikä terkkari?

Mutta siis, 2h arvo oli koholla. Muistaakseni 9,5 eli ihan sillai reippaasti. Kyllä suoraan sanottuna vituttaa. Toki oon tyytyväinen vauvan kannalta, että tutkitaan, mutta muuten. Toisaalta tämä oli erittäin odotettavissa, kun esikoisesta oli sama. Vaikka olen kyllä laihtunut välissä 15kg ja ruokavalio on nykyään päällisin puolin erittäin kunnossa, niin vähän elättelin jo toiveita.. Mut muuta en oikein osaa nyt muuttaa, ku turhan välillä vähän liian usein tapahtuvan herkuttelun jättää pois. Onneks viimeksikään kotimittauksissa yhtäkään kertaa mikään arvo ei lopulta ylittynyt vaikka kokeilujen jälkeen uskalsin tosiaan vetästä lopulta pitsankin Mutta terveellisellä ruokavaliolla ilman sokeriherkkuja sillon mentiin ja niin se on nytkin tehtävä!

Nyt vaan taas saan panikoida ja ahdistua että vauva kasvaa liikaa, vaikka esikoinenkaan ei lopulta todellakaan ollut iso. Synnytys on mulle muutenkin sellainen asia, jota en pysty ajattelemaan ollenkaan. Sama oli esikoisesta. Eli en todellakaan kuulu siihen kastiin jotka suunnittelee etukäteen tarkkaan mitä haluaa. Mua ahistaa ja pelottaa, mutta silti haluan ehdottomasti synnyttää alakautta.

 

Mulla oli tänään sokerirasitus ja melko hetihän ne tulokset neuvolaan soittamalla sain. Onneks ei tarvinnu oottaa viikonlopun yli.. mannamakaroni soittaako teillä lääkäri eikä terkkari?

Mutta siis, 2h arvo oli koholla. Muistaakseni 9,5 eli ihan sillai reippaasti. Kyllä suoraan sanottuna vituttaa. Toki oon tyytyväinen vauvan kannalta, että tutkitaan, mutta muuten. Toisaalta tämä oli erittäin odotettavissa, kun esikoisesta oli sama. Vaikka olen kyllä laihtunut välissä 15kg ja ruokavalio on nykyään päällisin puolin erittäin kunnossa, niin vähän elättelin jo toiveita.. Mut muuta en oikein osaa nyt muuttaa, ku turhan välillä vähän liian usein tapahtuvan herkuttelun jättää pois. Onneks viimeksikään kotimittauksissa yhtäkään kertaa mikään arvo ei lopulta ylittynyt vaikka kokeilujen jälkeen uskalsin tosiaan vetästä lopulta pitsankin Mutta terveellisellä ruokavaliolla ilman sokeriherkkuja sillon mentiin ja niin se on nytkin tehtävä!

Nyt vaan taas saan panikoida ja ahdistua että vauva kasvaa liikaa, vaikka esikoinenkaan ei lopulta todellakaan ollut iso. Synnytys on mulle muutenkin sellainen asia, jota en pysty ajattelemaan ollenkaan. Sama oli esikoisesta. Eli en todellakaan kuulu siihen kastiin jotka suunnittelee etukäteen tarkkaan mitä haluaa. Mua ahistaa ja pelottaa, mutta silti haluan ehdottomasti synnyttää alakautta.

Mulla soittaa lääkäri (tai siis toivottavasti ei soita), koska täällä on sellainen systeemi että käydään joko kätilöllä tai lääkärillä ja mä valitsin tutun lääkärin, joka ottaa vastaan siellä sairaalassa missä haluan myös synnyttää.

Tosi harmi, että sulla oli sokerit koholla, varsinkin jos ruokavalio on jo valmiiksi kohdillaan! Mutta toisaalta sitten ei ehkä tarvi niin hirveästi edes tsempata, kunhan seurannassa pysyy arvot hyvinä.

Mä kyllä aamulla mietin, että voisin vähän yrittää rajoittaa sokerin syömistä vaikka ei mitään diagnoosia tulisikaan. Eihän se ole yhtään terveellistä, ja oon vähän tällainen ns. skinny fat eli en varsinaisesti ole lihava, mutta ruokavalio on ihan päin seiniä (en tykkää oikeasta ruoasta vaan voisin elää pelkillä makeilla) ja rasvaprosentti varmaan huikea. Ajattelin karsia karkit ja tuoremehun pois ja katsoa, että syön joka päivä tarpeeksi vihanneksia ja edes yhden oikean ruoan... Ehkä tästä vauvastakaan ei kasvaisi ihan jättiläinen, kun hän nyt jo on koko ajan isompi kuin "pitäisi"...

Mua ei vielä varsinaisesti huoleta synnytys, tai en jotenkin osaa suhtautua siihen oikein mitenkään. Alakautta haluaisin ehdottomasti synnyttää (mua pelottaa sektio ihan sairaasti) ja tietenkin toivoisin, että vauva mahtuisi ulos ilman väkivaltaa ja suuria repeämiä. Muuta en oikein osaa toivoa vielä tässä vaiheessa. Eiköhän nämä lähempänä ja sen synnytysvalmennuksen mukana selkiä.

 

Täällä iski eilen se kuuluisa oksennustauti koko perheeseen :S Pojalle ripuli ja kerran oksensi eilen illalla. Ihme kyllä tänään ei kukaan ole enää oksentanut Kaikki varmaan arvaa ettei raskaana oksennustauti ole mitään herkkua, voin todistaa kyllä samaa.
Liikkeitä tuntuu onneksi säännöllisesti, jos tämä nyt ois ollu tässä niin ei tarttis lähteä tarkastukseen.

Minulla meni ensimmäinen synnytys hyvin viimeksi ja nyt on helppo esittää toiveita. Toiveet on samanlaiset kun miten eka synnytys meni Samat lääkkeet, ilokaasua, kipupiikki tarvittaessa ja epiduraali sitten siihen päälle jos tarve. Toivottavasti synnytys etenisi suht samaa rataa kun viimeksi, 12h oli hyvä kesto, siinä ehti vielä pysyä tapahtumissa mukana Ainut mitä toivon nyt menevän eri tavalla, ettei tarviis epparia tehdä, se oli niin kipee sitten jälkikäteen Jos vauva ei mahdu syntymään hyvin niin pakkohan se sitten on. Parempi hallittu leikkaus kun hallitsematon repeämä. Ens kerralla kuulemma neuvolassakin puhutaan synnytyksestä ja imetyksestä, niin tämä aika vaan kuluu nopsaan

 

Voi kurja @nobelius että teille iski tauti! Toivottavasti menee tosiaan nopsaan ohi, varmasti ikävä raskaana potea ja vielä pienen kanssa...

Näin eilen tosi pitkästä aikaa isoa joukkoa vanhoja kavereita joista monilla on pieniä lapsia ja oli kiva saada heiltä neuvoja valmisteluiden suhteen! Ihan hirveästi ei muuta live-vertaistukea täältä löydy ja melkein teki mieli ottaa siinä muistiinpanoja kaikista suosituksista...

Mies on vielä huomisen reissussa ja oon ottanut ilon irti siitä että oon yksin kotona. tänään ajattelin tehdä itselleni jalkakylvyn ja kokovartalokuorinnan ja lakata kynnet ja lojua sohvalla lukemassa romaania. Aika ihanaa kuitenkin että se pian tulee jo takaisin, iltaisin ja aamuisin on kova ikävä.

 

Ai niin, tunnetteko muut, miten päin vauva milloinkin mahassa majailee? Mulla tuntuu oikealla melkein aina paljon kovempi kohta ja lääkärin mukaan vauva hengailee pää alas päin ja selkä tuossa oikealla. Potkuja ja liikkeitä tuntuu kuitenkin niin paljon joka puolella että välillä tuntuu kuin tyypillä olisi kaksi paria kumpiakin raajoja... kaipa se vielä mahtuu heittämään siellä kuperkeikkaa kun välillä muljuu niin kovasti ja kovat potkut tuntuu vuoroin alapäässä, vuoroin tuossa vatsalaukun alla.

 

Oksennustauti ois kyllä paha näin raskausaikana, kun se on paha muutenkin. Toivoittavasti selvisitte nopsasti siitä taudista!

Mut ei ole kova yskäkään helppo, mulle iski armoton flunssa ja mulla on jo kyljet kipeänä yskimisestä. Joudun pitämään käsilläni kyljistä kiinni, kun yskin tai aivastan, niin kipeää tekee...

Yhtään en osaa sanoa miten päin vauva on masussa. Taitaa olla vielä niin paljon tilaa temmeltää, että asento muuttuu jatkuvasti. Sen verran kovasti tuntuu, et kuperkeikkaa vetää siellä omaksi ilokseen. Välillä innostuu potkimaan yhtä kohtaa.

Joku sanoi ettei vieläkään juuri masua näy? Luinko oikein? Mulla on niin valtava vatsa, et heikompaa hirvittää miten suureksi se mahtaa kasvaa, kun nyt on jo noin iso. Olen lyhyt joten kaikki pullahtaa heti pihalle, kun vatsanseutu alkaa kasvamaan.

Onko muita kellä on tiedossa sektio? Mulla on tulossa sektio, joka on minulle 3.laatuaan. Nyt pelottaa se aika paljon. En tiedä, miten sitä pelkoa saisi käsiteltyä. Kun mun istukkakin on aika alhaalla, se lisää verenvuoto riskiä.

 

Hei taas.
niinhän siinä kävi että täällä oloa valiteltuani sain minäkin riesakseni jonkun sortin oksennustaudin, ei kestänyt MIKÄÄN, edes vesitilkka sisällä viime viikonloppuna ja tippaanhan sitä sairaalaan jouduttiin kun olin päässyt kuivumaan kovin. Luojan kiitos muutaman tunnin nesteytyksellä selvittiin, kun pahoinvointilääkkeen ansiosta alkoi neste kestää sisällä juotuna. Mystinen tauti oli sinällään, kun kukaan muu lähipiiristä, ei kotona, ei töissä, oirehtinut mitenkään, joten jotenkin luulen että tämä ei ollut mikään pöpö vaan jotenkin raskauteen liittyvää.

Ruokaa en saanut alas pariin kolmeen päivään, senkin jälkeen vain jugurttia ja banaania pari päivää ja varmaankin tästä syystä poikanen tuolla vatsassa hiljeni ja rauhoittui hetkellisesti, siksi olen menossa ylimääräiseen ultraan ensiviikolla... nyt vauva kyllä riehuu kuin mikäkin tuolla masussa, mutta en aio tuota ultraa kuitenkaan perua, takaraivossa kuitenkin sellainen pieni pelko että tuo oma kuivuminen olisi voinut jotenkin vahinkoa aiheuttaa
Kyllä tässä raskaudessa pahinta on se, että aina jostakin hiipii jatkuva pelko pienokaisen hyvinvoinnista. se on niin raastavaa välillä, etenkin kun eka raskaus niin ei tiedä vielä mikä on normaalia ja mikä ei...

 

Onpas täällä nyt tautia liikkeellä! Kuulostaa tosi kurjalta niin yskä kuin vatsatautikin. Tsemppiä kovasti potilaille!

Mulla on omasta mielestäni jo hirmu iso maha, mutta ei se kyllä tunnu muille juuri silmään käyvän. Edelleen järkytän viikottain jonkun kollegan kertomalla jääväni pian äitiyslomalle ja perjantaina kaverit kauhisteli, ettei musta huomaisi koko raskautta jos ei tietäisi. Oon melkein 180 cm pitkä, mikä varmaan osaltaan selittää. Välillä toki tulee kiusallisia tilanteita, kuten torstaina ruuhkaisessa ratikassa, jossa olin onnistunut saamaan istumapaikan. Mun tulee kuumassa ja ahtaassa tosi helposti hirveän huono ja pyörryttävä olo enkä halunnut nousta seisomaan, mutta eiköhän joku kiukkuisen näköinen mamma katsonut asiakseen mulkoilla mua koko matkan ajan... Teki mieli kaivaa raskaustodistus laukusta esiin!

 

Voi apua, ei mahatauteja raskaana oleville kiitos! Kauhulla olen odottanut omaa vuoroani, juuri tänään töistä yksi kollega lähti kesken pois kun sairastui yhh..

Huh kerkesin äsken jo huolestua, kun tajusin etten koko päivään muista huomanneen vauvan liikkeitä. En tosin ole ehtinyt juuri pysähtyäkkään, niin en ilmeisesti vaan ole kiinnittänyt huomiota. Nyt jytkää kyllä

Mikä teillä on inhottavin/vaikein raskauteen liittyvä vaiva? Itsellä ehdottomasti tämä outo, pakkaava ja kivuliaskin tunne alapäässä. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja olen pelännyt, että kohdunkaulalla tapahtuu muutoksia, kun tuntuu että joku painaa ja pyrkii jatkuvasti ulospäin.. Äsken kokeilin, niin koko alapää on ihan turvoksissa En ollut tajunnut että se edes on mahdollista, mutta pikainen Googletus vakuutti olevan normaalia. Mutta todella kurja vaiva.. onneksi to on lääkäri niin saan kysellä asioita muutenkin..

Mun maha on varmaan keskikokoinen. Kyllä sen reippaasti huomaa, mutta ei mikään jättiläinen

 

Täällä on parannuttu oksennustaudista, se kesti onneksi vaan yhden päivän ja yhden yön. Seuraava päivä menikin sitten ihan lepäillessä, kahdet päikkärit ja vähän ruokaa. Minun äiti kävi onneksi meille kaupassa Ei tarvinnut kotoa lähteä kummankaan mihinkään. Jospa nämä raskausajan taudit ois nyt ollut tässä...

Tänään vauva on tuntunut selvästi alempana kun tähän asti. Painaa ihan tuohon alavatsalle ja istumaan ei ole pystynyt ollenkaan. Lämpimässä suihkussa käynti helpotti vähäksi aikaa ja nyt taas sama paine tuntuu. Vähän koitettiin kävelyllä käydä tänään ja kävellessä liitoskivut tuntui taas pahenevan ja se paine tuntui myös. Hirmu aktiiviset liikkeet on myös tänään tuntunut

Maha minullakin on melko keskikokoa, ehkä. Oon 174cm pitkä ja kropan kokoon masu melko sopusuhtaisen näköinen. Toiset sanoo masua vielä pieneksi ja toiset voivottelee miten iso Eli sivullisten kommentteihinkaan ei ole luottaminen.

Joku kysyi tuntuuko miten päin vauva on masussa. Minä tunnen vaan mihin potkuna tulee ja siitä pystyn päättelemään missä pää tuntuu. Ihan tarkkaan en pysty sanomaan. Sitten kun pää on alhaalla niin sen kyllä tiedän, tänään veikkaan että se pää on tosiaan ollut alhaalla Sen verran topakka paine on tänään ollut

 

On sulla ollut KesäPerho rankka vatsatauti! Voihan se olla myös joku ruokamyrkytys jos vain yhdelle tuli?

Uutsimam onneksi pääset lääkärille tutkittavaksi!
Ikävin vaiva itsellä tähän raskauteen liittyen on se, etten ole nukkunut kunnolla koko raskausaikana. Max. 5 tuntia "yhtä kyytiä". Mut jos nukahtaa illalla lapsia nukuttaessa yhdeksältä ja herää täysin virkeänä kahdelta, on aamut vaikeita. Ehkä tää valmistaa hyvin lapsen valvomiseen. Yleensä herään monta kertaa sen viiden tunnin aikana.

Nyt on alkanut levossa selkäkivut, mut ne vissiin kuuluu juurikin tähän ajankohtaan? Muuten raskaus ei ole aiheuttanut vaivoja tuon valvomisen ja siitä seuraavan tolkuttoman väsymyksen lisäksi. Oma perussairaus taustalla välillä aiheuttaa vaivoja, mut raskaus ei.

Eilen kävin hangilla hiihtelemässä rauhalliseen tyyliin, mutta niin vaan kävi että sukset luisti yhdessä kohtaa sivusuuntaan ja mätkähdin nurin. Onneksi vain kyljelleni. Vaikka olin vielä hiukan flunssaoireinen, keli oli taivaallinen ja piti päästä ulos. En uskaltanut sen jälkeen muuta kuin jäädä sisälle seuraamaan oloani, alkaako kipuja tai supistuksia. Ei nyt ainakaan tähän aamuun mennessä ole ilmennyt uusia oireita. Säikähdyksellä selvittiin!

 

Kuulostaapa tosi ikävältä tuo valvominen @Nuutti79 ! Mulla oli tuota ihan alkuraskaudessa, ja vaikka olin yleensä ihan virkeä vaikka heräsin uuteen päivään kolmen tai neljän maissa nukuttuani viisi tuntia, se valvominen jo itsessään on tosi tylsää ja turhauttavaa...

Oon päässyt alun pahoinvointia lukuunottamatta mielestäni aika helpolla vaivojen suhteen tässä raskaudessa. Välillä on vähän liitoskipuja ja yleistä kömpelyyttä ja raskasta oloa, mutta ehkä inhottavimpia on nämä jatkuvat vatsavaivat. Oon yleensäkin suht herkkävatsainen, mutta nyt en enää kohta keksi, mitä söisin kun kaikki turvottaa ja panee mahan vähän kiertämään... Viime yön taas pyörin ja hyörin sängyssä etsien mukavaa asentoa, ja vauva villiintyi tietenkin joka kerta mylläämään, joten unet jäi vähän huonoiksi täälläkin.

 

Kurjalta kuulostaa nuo oksutaudit :/

Täältä ei tuu ku valitusta , joten jos ei jaksa niin ei ohittamalla missaa mitään

Vkoloppu meni synttäreitä viettäes, esikoinen täytti 5v.
Vieraita oli liikaa ja kokopäivän. Illalla kaikki ihan väsyksis ja uupuneita.

Sukkapuikkokipuja tulee paljon ja paine alapäässä on vähän väliä kauhea.Eilen kaupas käyntiki oli ihan kamala kipujen/supistusten ym takia. Kävelles nuo yhtäkkiset pistot tuntuu hirveiltä ja saa älähtämään kivusta :/ Näistä seurauksena koko yön oli vatta ihan hirmu kipeä ja melkein sanoisin että oli muutama hyvin kipeä supistus jokka teki kauhean huonon olon. Aamulla oli huonon yön jälkeen kamala olo ja pääsinki halailemaan pönttöä....

Vauva potkii paljon , mutten silti oikeen tiedä aina kuinka päin köllöttelee. Tuntuu jotta heittää semmosta kuperkeikkaa välillä ettei peräs pysy

Suonen vedot on kamalia jos ei muista ottaaa illaks magnesiumia..
Mutta närästys on helpottanu eikä oo siis pahemmin vaivannu

Ilma on aivan _ihana_ lähes jokapäivä ollut, ja eilenki puuhommia oli ihana tehä auringonpaisteessa. Tästä kun toinen lapsista viä herää niin lähetän vähä ulkoilemaan koiruudenki kans

Maha tuntuu suht keskikokoselta, ei missään nimes yhtä isolta ku kahdessa edellisessä

mimma 29+0 rv 30 alkakoon :O

 

No nyt käyty taas työterveydessä, tuomiona vielä viikko saikkua. Tavoitteena olisi nyt levätä, jos poika pysyisi terveenä ja voisi olla päiväkodissa osan viikosta

Voin kertoa että eilen meinasi itku tulla aamulla, kun huomasin että poika on ihan väsynyt ja vetelä vaikka oli nukkunut koko yön. Alkoi jo usko loppumaan, että eikö nää taudin jo riittäisi ja mikähän tauti nyt on kierroksissa. Päivän nukkui kovasti ja vähän itkuinen oli välillä. Iltaa kohti annoin sitten 9ml panadolia ja pojan olo tuntui helpottavan... Poskihampaita näkyy tulevan kaksi, lieköhän ne sitten teki tuon olon hankalaksi Olin jo lääkäriin lähdössä kun poika alkoikin leikkimään yht äkkiä. Kyllä se tilanne vaan muuttuu niin nopeasti noilla pienillä! Tänään oli taas oma itsensä ja söi ja joi, isi vei hoitoon pojan ja minä saan levätä Voittaja fiilis! (eilen ei ollut...)

Pitäisi varmaan alkaa tilaamaan se vaavisänky kohta. Ajateltiin, että helpompi liikutella vauvaa sängyllä kotona ja pitää joissakin tilanteissa vauvaa ylempänä, ei koko ajan tarvitse vahtia käykö esikoinen härppimässä pikkusisarusta. En vaan netistä löytänyt tietoa voiko sen sängyn tilata jo nyt ja pyytää lähetettäväksi myöhemmin. Pitää vielä tutkia. Kohta koittaa se äp:n tilauspäiväkin Sitten jännätään tuleeko uusi vai vanha versio. Pikkuiselle olisi hankittavana vielä ne tutit ja pullot varulta.. Pieniä vaatteita meillä on kyllä riittävästi nyt. Hoitopöydän laitto valmiiksi sitten vielä ja pikkuruisten vaippojen hankintaa Ihanaa kun taas ehtii keskittyä tähän odotukseen, eikä vaan sairastamiseen.

Yritin miehelle ehdotella vähän kivoja vauvan nimiä yks päivä. Esitin oman suosikkini molemmille ja sain vähän mietiskelevän vastauksen, katsotaan lämpeneekö hän näille ehdotuksille Nyt oli puhe vasta etunimistä, en itsekään ole keksinyt vielä kivoja yhdistelmiä mikä sitten toiseksi ja kolmanneksi nimeksi.

Muisteltiin miehen kanssa edellistä synnytystä. Oli kiva kun hän kysyi fiiliksiä edellisestä synnytyksestä ja nyt tästä tulevasta. Alkaa isikin sisäistää että kohta taas tositoimet lähestyy. Hän oli selvästi helpottunut kun muistutin ettei se silloin sattunut niin paljon miltä näytti, ja että olen tyytyväinen jos tämä kerta menisi suunnilleen samaa rataa kuin viimeksi Kiva kun saatiin ajoissa puhuttua näistä jutuista, jos tulisikin vaikka yllätyslähtö synnärille

 

Hei kaikille!

Ajattelin pitkästä aikaa taas jaksaa kirjoitella. Muutaman viikon kova puristus opiskeluissa vei kaiken ajan niin ei tullut täällä käytyä. Mulla olisi tarkoitus saada kaikki koulu tehtyä gradua lukuunottamatta vielä tässä keväällä niin ei ole vapaa-ajan ongelmia ollut. :'D Nyt podenkin pientä syyllisyyttä siitä, että ei ole muistanut levätä ja rauhoittua. Mutta ei toisaalta ole ollutkaan mitään pakottavaa tarvetta hidastaa vielä niin ehkä se on ihan hyväkin tehdä vielä kun jaksaa. Ajattelin yrittää gradun tehdä loppuun sitten vauvavuonna niin valmistuisinkin ihan ajallaan. Onkos kenelläkään täällä kokemusta opiskelusta vauvan kanssa? Saa nähdä onko itsellä liian kunnianhimoiset ajatukset.

Ikävin vaiva itsellä on ollut selkäkivut. Erityisesti niitä ilmenee jos on käynyt pitkiä kävelyitä. Mietinkin, että onko oma kävelytyyli nyt jotenkin pielessä. Muuten olo on aika hyvä.

Onpa kyllä todella ikäviä nuo sairastelut, pitää toivoa että välttyisi vatsataudeilta sun muilta.

-Heidi ja rv 26+5

 

Moi pitkästä aikaa!
Ollaan me vaan jo pitkällä, pian saa poksua 30 raskausviikkoa!
Kurjia tauteja ollut monella ja lapsilla, onneksi tuolta yrjöltä ollaan vältytty!
Valitusta seuraa, meillä muita terveyshuolia sitten ollut senkin eestä, 6v tyttärellä päänsärkyjä ja oksentelua, ollaan saatu lääkärillä jos toisellakin rampata. Migreeni todennäköisesti. Hänellä tähän liittyy muutakin huolenaihetta, joten pahimmassa vaiheessa näitä murehtiessani valvoin itse yöt ja tuntui että alkaa jo supistellakkin. Koirakin siinä samaan syssyyn meni kuolemaan
No, nyt on tilanne jo hallinnassa, uusia kohtauksia ei ole tullut ja vauvallakin onneksi myös kaikki hyvin, kävin tuolloin gynellä tarkistuttamassa. Lapsetkin päässeet ihan hyvin tuosta koirasta yli (vielä kun itse pääsis, kovin oli rakas otus..)

Toki tuntuu että vauvan pää jo painaa tuolla jalkovälissä aika lailla. Iskias toisessa pakarassa ja ihme kylkipisto kävellessä estää kyllä aika tehokkaasti lenkkeilyn, että hiljaista hipsuttelua on tämä elämä Vielä kuukausi pitäis jaksaa töissä, mulla kyllä pääosin ihan toimistohommaa. En varmaan pystyiskään raskaampaan enää.

Huomenna saa taas kurkata vauvaa, kun istukkakontrolli. Ihan siinä kohdunsuun vieressä on istukka, yleensä siitä nousee hyvin kohdun kasvaessa. Toivon todellakin että näin on, en oikeasti kestä jos sen takia kolmas on sektio. Kun oon niin toivonut ja miettinyt miten nyt lempeästi voisin kolmannen synnyttää kahden imukupin jälkeen.. Odotan innolla synnytystä, vaikka takana kaksi imukuppia niin nekin voi olla hyvin erilaisia. Tokassa ei tarvinnut epparia leikata tai mitään, lempeä "nostokuppi" oli ja kaikki meni hyvin.
Nyt toivon jakkaraa ponnistusvaiheeseen, jospa siinä saisin pukerrettua vauvan omin avuin.

@heidilei, mä opiskelin ekan ja tokan lapsen välissä, lähinnä gradua tein. Valmistuin just ennen kun tyttö syntyi. Kyllä siinä yliopistolla käytiin välillä vauva kainalossa ja esikoisen kasvaessa mummu auttoi myös paljon, kun parin tunnin päässä oli opiskelupaikka ja päiväseltään joskus joutui käymään.

Vaikka aika paljon kaikkea kurjaa tapahtunut viime aikoina niin tämä raskaus on ollut jotenkin lohduttava ja ihanan piristävää on aina ajatella vauvaa ja hankkia kaikkea häntä varten. Ajatettelin, etten äitiyspakkaustakaan ota kun aika paljon oli kaikkea tallessa ja hankittuna, niin kuinkas kävikään, en voinut olla tilaamatta sitä sitä nyt odotellessa,
Sitris ja "Veli" 29+3.

 

Voi hitsiläinen, kyllä huomaa että energinen keskiraskaus rupeaa olemaan ohi itse kullakin! Tsemppiä vaivojen kanssa painiville, viikot onneksi vähenee (vähän liiankin) hurjaa kyytiä kohti laskettua aikaa.

Toivottavasti teillä pienellä vain hampaat oireili, @nobelius. Kyllähän sen itsestäkin tietää että hammassärky on ihan hirveää, voi varmasti vetää pienen tosi veteläksi. Ja @sitruunasorbetti, kuulostaa kyllä rankalta sekä lapsen sairastelu (saitteko siis ihan jo diagnoosin?) että koiran kuolema. Voimia kovasti, kyllä ne lemmikit vaan on tosi rakkaita perheenjäseniä!

Mä en taas oo nukkunut viime yönä kuin ihan muutaman tunnin kunnolla ja loput sellaista koiran unta. Toivottavasti ei ole tätä ihan koko loppuraskautta, koska pitäisi jaksaa vielä vaikka mitä järkätä ja laittaa. Täytyy yrittää painostaa miestä, että se laittaisi meidän makuuhuoneen kuntoon nyt pian, jotta päästään rymsteeraamaan uudestaan nyt kun musta on ehkä vielä jotain apua. Haluaisin jo vauvan lipaston/hoitopisteen paikalleen niin pääsisin pesemään vaatteita ja laittamaan muutenkin hänen omaa nurkkaustaan valmiiksi.

Äitiysvapaan sain anottua (päivää myöhässä, mutta työnantajan mukaan oli ihan ok) ja vielä pitäisi ne loput Kela-hakemukset selvittää. Miten muuten lapsilisät, haetaanhan ne erikseen noista muista tuista? Meille kai tulee täältä asuinmaan kautta täkäläinen lapsilisä, enkä halua sitä kahdesta paikasta nostaa, kun se yleensä aiheuttaa ongelmia. Pitää siis erikseen olla hakematta Suomesta. Mitähän vielä? Isyys ainakin pitää käydä kunnantalolla tunnustamassa...

 

Joo se lapsilisä haetaan erikseen Kelan sivuilla

Kiva kuulla @sitruunasorbetti ettei aina tarvii välttämättä epparia leikata, vaikka ekassa ois leikattu. Itse oon just miettinyt voiko siltä säilyä toisessa synnytyksessä, jos ekassa piti leikata.

@heidilei mulla kans ekassa raskaudessa koski selkään kävelyillä. Ilmeisesti lantion asennon muuttuminen ja kasvava vatsa teki selkään notkoa, se pisti sitten särkemään. Nyt ei ole selkäkipuja ollut vielä ollenkaan. Kinesioteipit auttoi minua ainakin viimeksi, kannattaa kokeilla jos ei muu auta.

 

Täälläkin yks sairaslomalainen, päänsärky&väsymys&selkäkipu vei voiton tosin hoitajalla vaan kävin eli pari päivää oon saikulla ja sit uus yritys. Nyt oon vaan yrittäny olla, mut hirveen helposti sitä käy ajattelemaan kaikkea mitä 'pitäs' tehdä... Ärsyttää, kun kroppa ei oikeen jaksa paljoa liikkumista ja menemistä mut sit taas pää ei tahdo kestää tätä paikallaanoloa. Myöskin tähän omaan olomuotoon sopeutuminen vaivaa välillä päätä - en mitenkään erityisesti oo lihonut mutta silti jotenkin... Eikä esimerkiksi työkaverin kommentti "sie se paisut joka päivä" helpottanut.
Mut onhan nää aika pitkälti miun oman pään sisässä ja mieliala vaihtuu tuhat kertaa päivässä.

Viikonloppuna oon lähössä ystävän kanssa yökerhoon kattomaan keikkaa, sekin vähän jännittää. Osaako sitä vielä käydä ennen raskautta oon ollu aika vauhdikas ja viihtyny baareissa

Onko muut muuten tunteneet ns syyllisyyttä jäädessään saikulle? Jotenkin itelleen tulee hirveen helposti sellanen fiilis että vielä pitäs jaksaa eikä vaan kehtais jäädä sairaslomalle.. Vaikka samalla sitten tulee fiilis että tottakai pitää jäädä jossei yksinkertaisesti jaksa tai pysty oleen töissä. en tiiä. Hirveesti tulee pyöriteltyä kaikkea oman pään sisässä!!

Meilläkin on jo vähän pyöritelty nimiä, muutama molempien mieleenkin jo löytyi onko teillä paljon suvussa kiertäviä nimiä tms? Meinaatteko ottaa niitä huomioon?

 

Hei tuosta epparista tuli mieleen, että jollain öljyllä kun hieroo välilihaa viimeiset odotusviikot niin pitäisi auttaa, eli ei tulisi niin pahoja repeytymiä. Onko kukaan kuullut vastaavaa? (Eli kehtaanko mennä kyselemään apteekkiin vai nauraako ne mut pihalle? )

Onpa sun työkaveri onnistunut ikävästi sanomaan, @Hannakau ! Luulisi että kuka tahansa ymmärtäisi että tollaisesta tulee paha mieli toiselle, oli tilanne mikä hyvänsä... Mulla on kans välillä hirveän iso ja paksu ja kömpelö olo, mutta onneksi ihanat työkaverit jaksaa joka päivä ihastella "siroa" mahaa (omasta mielestäni tässä olomuodossa ei ole kerta kaikkiaan mitään siroa, mutta silti kiva aina kuulla tuollaisia kommentteja).

Meillä oli jo yhdessä kohtaa eka etunimi melkein lyöty lukkoon, mutta miestä selvästi pohdituttaa asia edelleen, eli tänään taas katsottiin vaihtoehtoja. Ongelmana meillä on tämä kielimuuri, eli samat nimet ei toimi mun mielestä yhtä hyvin suomeksi ja ranskaksi (miehen äidinkieli ja meidän kotikieli)... Kai me vielä joku kompromissi keksitään, ja onneksi tytön nimissä meillä on ennemmin ongelmana liian suuri valikoima. Poikien nimissä kun ei oikein ollut yhtään ehdokasta, joka olisi miellyttänyt molempia.

 

Heipat!
@mannamakaroni mulla suihkutettin esikoista synnyttäessä jotain öljyä alapäähän, pienet repeämät tuli (pari tikkiä). Tosin mulla oli suht helppo synnytys, en tiedä sitten oisko ollut apua, jos sieltä olisi oikein kunnon mätkäle tullut, esikoinen oli 3,3 kg. Kaiken kaikkiaan mun eka synnytys meni hyvin, jotenkin kaikki oli saaneet mut etukäteen kauheesti peloteltua, mutta tosiaan hyvinkin voi mennä, ei kannata stressata etukäteen, kun ei siitä sitten kuitenkaan tiedä, että miten menee.

Tästä toisesta synnytyksestä toivoisin, että alkaisi spontaanisti, niin ei tarttis käynnistää, tosin jos laskettuun päivään asti menee, niin sitten se on mulla edessä. Viimeksi olin käynnistykseen mennessä jo 4 cm auki, joten riitti kalvojen puhkaisu ja oksitosiinitippa. Lisäksi toivoisin nopeaa kotiutumista, mutta radin takia joudutaan varmaan olemaan sokeritarkkailussa ainakin 2 vrk. Viimeksi osastolla oli ihan kauheaa, en nukkunut käytännössä yhtään, kun koko ajan jonkun vauva huusi, ovia paiskottiin ja valoja rämpättiin. Oli vielä joulu kaiken lisäksi.

Raskausvaivoista ollut puhetta, mulla ehdottomasti pahinta oli se viikolle 26-27 jatkunut pahoinvointi. Nyt vasta tajuan, että miten toimintakyvytön olin. Nyt kun se on helpottanut, oon saanut tosi paljon aikaiseksi, kyllä sitä vaan on niin eri ihminen kun saa syötyä ja nukuttua. Nivelvaivat ja radi nyt jatkuu yhä, mutta niiden kanssa pystyy elämään.

Mä oon saanut hoitopöydän jo laitettua valmiiksi ja tarvikkeetkin suurimmaks osaks ostettu.Pinnis laitetaan vasta toukokuussa, meillä on suht ahdas makkari, niin en halua sitä tilaa viemään liikaa etukäteen.

Meillä tyyppi majailee perätilassa, potkut tuntuu alhaalla. Parina päivänä on nyt närästänyt, oisko se merkkinä siitä, et kohtu alkaa painaa mahalaukkua ylöspäin. Esikoista odottaessa rennietä meni paljon, joten kävin ostamassa apteekista paketin jo valmiiksi.

Nimeä ei olla vielä mietitty.

AdAstra 28+0 (ehkäpä )

 

Selailin vähän nettiä ja useamman sivuston mukaan välilihan hierominen viimeisen raskauskuukauden aikana pitäisi auttaa repeämien välttämisessä ja toisaalta synnytyksestä toipumisessa. Ajattelin siis äitiysloman koittaessa ottaa tämän päivittäiseen kokeiluun. Samalla voisi muistaa myös lantionpohjan lihasten jumpan...

Tänään sain kaikkia hallinnollisia asioita taas hoideltua. Ilmoittauduin synnytysvalmennukseen - kuulemma viisi käyntiä kuuluu ja ryhmässä tehdään. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea siellä käydään sitten läpi! Kahden viikon päästä mennään myös vierailemaan päiväkotiin, mihin vauva on jonossa, ja seuraavan lääkärikäynnin jälkeen kunnantalolle tekemään isyyden tunnustus. Vielä ei voida, kun tarvitsen vielä yhden lääkärintodistuksen kunnantalolle vietäväksi. Viimeksi pyysin jo kaksi, mutta toinen meni Kelaan+työnantajalle ja toinen sitten miehen työnantajalle ja perheavustusanomukseen. On tämä melkoista paperinpyörittämistä!

Ajattelin myös mennä kokeilemaan raskausjoogaa, kun löysin kivannäköisen studion meidän läheltä. Siellä voi sitten jatkaa synnytyksen jälkeen vauvan kanssa halutessaan. Onko kukaan kokeillut raskausjoogaa? Oon itse tehnyt muutaman kerran youtube-videoiden mukana kotona ja on kyllä tuntunut kivalta verrytellä paikkoja. Selkeästi tulee herkemmin jumeja ison mahan kanssa lyllertäessä...

 

Nyt kun mainitsitte tuosta suihkutettavasta öljystä, niin sitä varmaan kokeiltiin minullakin viime synnytyksessä. Yrittivät saada vauvan pään luistamaan paremmin ja vissiin paikat vähän joustavammaksi. Tuo olikin unohtunut. Ei kuitenkaan auttanut mulla viimeksi, piti se eppari leikata. Toivottavasti nyt auttais tuommoset öljyt

Kuulostaa todellakin aikamoiselta paperishowlta @mannamakaroni! Ei käy kateeks..

Pistettiin tänään taapero pinnasängystä junnusänkyyn Olipas aikamoista saada poika päikkäreille, oli nimittäin jonkin verran innoissaan kun tajusi että pääsee itse nyt sängystä itse pois. Ekoille päikkäreille nukutettiin 1h15min ja toisille 35min Nyt yöunille jäi kuitenkin heti, ei noussut kertaakaan! Toivotaan että huomenna sujuis jo päikkäreille jääminenkin yhtä hyvin. Nyt on sitten pinnasänky vauvalle vapaa, tässä on vielä aikaa totuttaa poika pysymään tuossa taaperosängyssä.

 

Mietin tässä että voinko pyytää lääkäriä kirjoittamaan minulle sairasloman loppuun saakka henkisistä syistä? Pomo on "ajanut"/"ajamassa" minut niin ahtaalle henkisesti, että minua ei enää kaivata töissä. Hän ei suostunut järjestämään minulle heppoisampia hommia loppuajaksi, joten minulla ei ole mitääään tekemistä töissä. Isoja juttuja en voi ottaa enää työn alle, kun ne jää kesken. Tai niin ainakin olen uskotellut itselleni. Hän ei vastaa minun sähköposteihin eikä pikaviesteihin, istumme eri konttoreissa. Mitätöi täysin olemalla vastaamatta minulle. Raskasta...

Nobelius - meillä olisi sama edessä kolmivuotiaan kanssa. Kerran jo kokeiltiin sängyn ja samalla huoneen vaihtoa, päiväunet meni hyvin, mut illan koittaessa itku oli sydäntä särkevä. Nyt on nukkunut kaksi yötä siinä tilassa isänsä kanssa, mutta lattialla patjalla vierekkäin.

Meidän ekaluokkalainenkaan ei ole suostunut siirtymään nukkumaan omaan huoneeseen. Liian pelottava asia hänelle, iso talo ja pitkä matka huoneesta toiseen. Aivan liian pelottavaa. Ollaan tehty yläkerrassa aulaan nukkumasoppi, jos sinne uskaltaisivat yhdessä siirtyä. Toiset lapset on niin herkkiä ja kuuntelemme esikoisen herkkyyttä ja annamme sille tilaa. Ei se enää 15-vuotiaana samassa huoneessa nuku.

Mannamakaroni on teillä siellä vielä rankempi paperinpyöritys rumba kuin meillä. Aina haukutaan suomalaista byrokratiaa, mutta eihän se meillä taida olla pahakaan.

Joogaa vois kokeilla, mut näin maalla se pitää olla etäohjattua. Pitääpä sun vinkistä tsekata youtube videoita, sehän voisi olla hauskaakin.