Barbamamalle kiitos liikuttavasta tekstistä. Jotain tuollaista olen ajatellutkin, että tuntevat ne, jotka ovat menetyksen kokeneet. Itse en ole, enkä voi niitä tunteita täysin tietää. Minulle jo vuosien lapsettomuus, ilman yritystä siis, aiheutti monet itkut sekin. Olin kamalassa vauvakuumeessa, ja lisäksi minulle kerrottiin, etten ehkä tule ilman hoitoja lapsia saamaankaan pco:n vuoksi. Onneksemme toisin sitten kävi.
Mulla oli myös tänään sokerirasitus. Muttamutta, ei se mennyt ihan putkeen. Ensinnäkin jostain syystä piikit tuntuivat yllättävän napakasti, ja molempiin käsiin on tulossa kunnon mustelmat? Normaalisti pisto ei tunnu juurikaan. Toiseksi mulla oli heikko olo, ja aloin lukiessani kirjaa itkeskellä väsynyttä oloani lähinnä ennen viimeistä verikoetta. Koko jutun jälkeen oli sellainen olo, kuin olisin ollut unessa. Väsynyt ja jotenkin poissaoleva. Jouduin kuitenkin ajamaan töihinkin vielä, tuntui ylivoimaiselta. Onneksi olo kuitenkin koheni pikku hiljaa. Mutta nyt olen edelleen kotona ollut tosi väsynyt. Enkä usko, että mitenkään johtuu mistään jännittämisestä tmv., sillä ei mua jännittänyt tuo tilanne, toista kertaa kävin ja muutenkin labrassa oon saanut juosta tottumiseen asti. Mun elimistö ei vaan tykännyt muutenkin väsyyn perjantaihin sitten paastosta ja sokeriliemestä sen jälkeen.
Vauva on ollut tosi aktiivinen liikkuja. Vatsa kyllä todella näyttää laskeutuneelta. Neuvolassa epäiltiin (kun soitin), että vauva olisi vaihtanut asentoa. Voihan sekin tietysti olla, en tiedä. Tosi alhaalla se nyt on. Ja supistelee koko ajan, kivuttomasti, mutta kuitenkin. Pitää varmaan mennä pitkälleen taas... vaikka tämä on kolmas raskaus, koen taas sitä avuttomuutta, että missä menee täysin kivuttoman supparin ja lievästi kipeän raja, tai voiko niitä kivuttomia tosiaan tulla 10min välein ilman seurauksia. On tää vaikeeta.
Mulla oli myös tänään sokerirasitus. Muttamutta, ei se mennyt ihan putkeen. Ensinnäkin jostain syystä piikit tuntuivat yllättävän napakasti, ja molempiin käsiin on tulossa kunnon mustelmat? Normaalisti pisto ei tunnu juurikaan. Toiseksi mulla oli heikko olo, ja aloin lukiessani kirjaa itkeskellä väsynyttä oloani lähinnä ennen viimeistä verikoetta. Koko jutun jälkeen oli sellainen olo, kuin olisin ollut unessa. Väsynyt ja jotenkin poissaoleva. Jouduin kuitenkin ajamaan töihinkin vielä, tuntui ylivoimaiselta. Onneksi olo kuitenkin koheni pikku hiljaa. Mutta nyt olen edelleen kotona ollut tosi väsynyt. Enkä usko, että mitenkään johtuu mistään jännittämisestä tmv., sillä ei mua jännittänyt tuo tilanne, toista kertaa kävin ja muutenkin labrassa oon saanut juosta tottumiseen asti. Mun elimistö ei vaan tykännyt muutenkin väsyyn perjantaihin sitten paastosta ja sokeriliemestä sen jälkeen.
Vauva on ollut tosi aktiivinen liikkuja. Vatsa kyllä todella näyttää laskeutuneelta. Neuvolassa epäiltiin (kun soitin), että vauva olisi vaihtanut asentoa. Voihan sekin tietysti olla, en tiedä. Tosi alhaalla se nyt on. Ja supistelee koko ajan, kivuttomasti, mutta kuitenkin. Pitää varmaan mennä pitkälleen taas... vaikka tämä on kolmas raskaus, koen taas sitä avuttomuutta, että missä menee täysin kivuttoman supparin ja lievästi kipeän raja, tai voiko niitä kivuttomia tosiaan tulla 10min välein ilman seurauksia. On tää vaikeeta.