Heippa tytsykäiset ja tervetuloa mukaan!
Kertokaapa pikku tarina taustastanne!
Finttu, tuttu nimi olet! Sieltä tammi/helmikuulta luulisin.
Viivi, tiedän tuon tunteen. Intoa ja jännitystä ilmassa. Että taas sitä mennään! Välillä käyn pohjamudissa ja nousen palstaystävien tukemana, sitten tulee innostus ja taas toivon siemenet itää. Semmoista tunteiden vuoristorataa!
Itse olen lasta yrittänyt mieheni kanssa helmikuusta 2005 lähtien, kun menimme naimisiin. Mies olisi halunnut alkaa yrittämään pikkuisen aikaisemmin, minä epäröin, ettei masu vain pömpötä häissä!
Ja tässä sitä ollaan... Takana kolme inseminaatiota ja kaksi IVF-yritystä, jotka eivät johtaneet siirtoon. Ensimmäisellä kertaa kasvoi yksi munasolu, toisella kuusi, jotka eivät hedelmöittyneet. Nyt sitten tulossa mikrohedelmöitys. Elimistössäni vaikuttaa tällä hetkellä jarrupiikki (Procren, yksi piikki, vaikutus 4viikkoa) ja oon niin onnellinen, ettei tarvitse huolehtia päivittäin. Inhosin Synarelan sumuttelua, se piti aina muistaa, se maistui kamalalle nielussa, enkä ollut varma levisikö sumu nenässä oikein. Ens keskiviikkona ultra ja siellä kuulen, mitä alan pistelemään. Pitkää kaavaa mennään. Yksi pitkä ja yksi lyhyt takana. Selittämättömiä ollaan. Mutta kuten tuolla pömppömahat-pinossa on pohdiskeltu, niin selityksiä varmasti löytyisi, jos perinpohjaisesti tutkittaisi. Sitä on kaikenmaailman vasta-aineita ja immuniteettijärjestelmän reaktioita, että menee pää ihan sekaisin. Kilpirauhasen arvotkin voi olla lääkärin mielestä ok, mutta joku täällä vihjaisi, että silti niissäkin voisi olla häikkää. On tässä vielä paljon opittavaa...
Mutta nyt lippu korkealle ja kesään plussia, niin että ropisee!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!