KESÄKUU 2011 odottajat

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja meille esikoistamme odottaville melkein äideille <3

 

Hyvää äitienpäivää täältäkin kaikille teille ihanille äideille ja tuleville äideille! Varsinkin teille esikoista odottaville tämä on varmasti ikimuistoinen päivä. <3

 

Onnellista ja aurinkoista Äitienpäivää kaikille Äideille ja pian Äideiksi tuleville <3<3

 

Jee. Taas 10 päivää takana. Nyt 50 päivää jäljellä. Lasken aina 10 sarjoissa et synnytys lähestyy. Ja kun on 30 päivää jäljellä niin alan miettii synnytystä. Uskomatonta et monella tääl on enää joku 20 päivää jäljellä tai ei sitäkään. No, kaikille meille koittaa aika pian.
Mulla oli eilen neuvola ekaa kertaa kuukauteen ja mittas mahan mut ei se kertonu mulle et minkä kokonen oli, ja unohdin kysyy. vauvan syke oli 145 ja mun verenpaine oli 70/110. HBtä ei mitattukaan täl kertaa kun vaikutin niin ylipirteeltä. Ja oonhan mä syöny 100mg joka päivä rautaa. ja kerran viikos otan viel tuplana, eli yhen tabletin viel yöks. Oon tosi pirtee, ja uskon et hb on noussu paljon. No, 2 viikon pääst se mitataan. sit mul on seuraava aika.
Urheilu on varmaan auttanu kun ei oo yhtään turvotust tai kipuja. Neuvolatätikin sano et tosi hieno maha... tai siis ihan kun kuula. Vatsa tuntuu kyl tosi isolta, mut tärkeintä on et vatsa on vain kasvanu. Ei oo tullu yhtään kiloja reisiin tai käsivarsiin. Tein eilenkin lihaksia ala ja yläkropan lihaksia. Ja poljin rosstraineris 45min. joka kerta kun jaksan polkee niin oon asteen lähempänä synnytystä. Jäljellä 25 treeniä koska treenaan joka toinen päivä. Mut toisaalta.. en ehkä jaksa urheilla enää vikoilla viikoilla. vois vaik joogaa vikat viikot. No, will see.
Iltasin poikavauvan potkut sattuu kovasti, mut kai se on vaan hyvä et se on pirtee. Päivät menee tosi nopeesti ja vieläkään ei oo nimi tiedossa. Ootan vaan kesäkuuta niin oon jo 37 viikolla niinkuin monet tääl jo on. Sillon kun jos vauva jo syntyis niin se on täysin kehittynyt. 36 viikolle asti sen keuhkot voi olla viel epäkypsät.
Ja ai niin. Vauva on pää alaspäin mut ei se oo kiinnittynyt viel.
No, ei mul nyt on mitään ihmeellist kirjotettavaa, kunhan kirjottelen mietteitäni. Ja sen tähden lähen nyt esikoisen kans hiekkalaatikolle.

Jenny 32+6

 

Heippa! Täällä olisi nyt sitten tämän palstan toinen tuleva sovittu sektiolainen. Kävin äsken TYKS:issä synnytystapa-arviossa ja oli tosi ihana käynti! Kaikki sihteeristä lähtien oli tosi mukavia ja osaavan tuntuisia. Kohdunkaula oli täysmittainen ja kiinni, mutta pehmennyt (sisätutkimus ei tuntunut kauhean mukavalta tai siis totta puhuen sattuikin jonkun verran). Lääkäri arvioi, että synnytyskanava on riittävä, mutta ei mikään hirveä tilava, kun sanoin etten halua edes yrittää alakautta, niin ei kuvattu sen kummemmin, vaan sovittiin sektioaika 26.5! Tuntemukset on vähän sekavat tällä hetkellä. Jos vauva onkin siihen mennessä kääntynyt, ei sektiota tehdäkään vaan sitten joudun kotiin odottelemaan synnytystä. Ulkokäännöstäkin koitettiin, mutta lääkärin mukaan vauva laittoi ihan kunnolla hanttiin ja heti kun työntäminen lopetettiin, vauva palasi vakiopäiväasentoonsa pää mun oikean kylkiluun alle. Lääkäri sanoi, että täydellinen perätila ja tuskin kääntyy itse. Muuten on kyllä edelleen tosi liikkuvainen tapaus, mutta ei vaan suostu kääntymään. Vauvan painoarvio taisi olla 2,6 kg, mutta en kunnolla muista, kun oli niin paljon mietittävää. Kuitenkin siro ja pitkäluinen vauva tulossa lääkärin mukaan ultran perusteella. Ulkokäännösyritys ei ollut mikään kivuton sekään ja mies ei pystynyt edes katsomaan, kun teki niin pahaa kovakouraiset otteet. Homma kyllä lopetettiin heti kun pyysin, että nyt pitäisi ainakin saada tauko.

Jenny: Mun on pakko taas kommentoida tota hikka-asiaa. Nimittäin, kun mun vauvaa on seurattu kuukausittain ultrassa, niin tiedän, että se on takuuvarmasti ollut perätilassa koko ajan. Ja siitä huolimatta tunnen hikat vaan alhaalla! En oo koskaan viel tuntenu hikkaa ylhäällä, eli sen perusteella ei kyl välttämättä voi sitä tarjontaa mun kokemuksen mukaan päätellä. Ja raskausviikoista, että vaikka synnytys sullakin jo käynnistyisi, olisi vauvalla onneksi jo tosi hyvät mahdollisuudet selvitä ilman sairauksia

Mun mielestä nää 30. jälkeiset viikot on menny ihan hirveetä vauhtia, oikeen silleen, et välillä melkein ahdistaa, kun tajuaa, kuinka suuri elämänmuutos tässä on ihan kohta edessä ja leikkauskin vielä todennäköisesti. Oon huomannu, et varsinki öisin ja kun oon yksin, niin välillä iskee pelkotiloja, että miten kaikki mahtaa mennä ja miten mä osaan ja jaksan. Ja ahdistus, kun tuntuu, että oma kroppa ja elämä ei oo enää omassa hallinnassa. Muulloin, kuin noiden pelkotilojen aikana (eli siis enimmäkseen) tuntuu kuitenkin siltä, että tiedän tarkalleen, mitä pitää tehdä ja miksi olen tässä tilanteessa ja olen tosi onnellinen. Onko teillä muilla ollut pelkoja?

Miten muuten äitienpäivät meni? Itse sain kukkia ja käytiin mummini luona, jossa näin myös äitini ja tätini. Miehen äidin luona käytiin jo lauantaina.

Laurie: Tosta keilapallojutusta, mistä ollaan aiemminkin kirjoteltu: Mulla ei tosiaan tunnu mitään painetta jalkojen välissä, mutta silloin aikanaan tuntui, kun vauva oli vielä pää alaspäin, vaikka oli tosi pieni! Voin kyl kuvitella, et enää ei oo kovin mukavat oltavat. Mistä muuten oot hankkinu tietoa sektiosta? Ite oon lueskellu netistä ja kysyny neuvolasta ja mun tädeiltä (siis toinen on th lastenneuvolassa ja toinen on itse ollut kahdessa sektiossa) ja kyselin myös TYKS:issä tänään aika paljon.

Nippe: Tsemppiä loppumetreille! Mä sain vielä lääkäriltä "luvan" lähteä viikonlopuksi mökille reilun tunnin ajomatkan päähän, mutta sen jälkeen en minäkään aio enää Turusta poistua ennen vauvan tuloa. Haluan kuitenkin kunnon saunaan vielä kerran ennen, kun sitten ei pitkään aikaan pääse. Mereen en kyl taida viel uskaltaa, kun sen verran mukavuudenhaluinen olen

Kohta lähden äidin kanssa shoppailemaan kaupungille

Mukavaa päivää teille muillekin!

Karoli 36+6

 

Yritän vähän kirjoittaa, mutta tytön kanssa nyt hieman haastavalta tuntuu omiin ajatuksiin uppoutuminen. Läppäri hajosi, joten voin kirjoitella vain pöytäkonneella yläkerrassa, jossa emme yleensä tytön kanssa päivisin ole. Kännyllä on jotenkin hankalaa. Varmaan voi vähentää kirjoitteluani.

Jenny: Uskon, että olen upea mamma, kun olet treenaillut niin psljon. Olen tyytyväinen myös omaan mahaani. Sf oli jo 34 cm, eli yläkäyrän päällä, mutta kaunis se on. Ihana pyöreä poikamaha. Ihan erilainen kuin viimeksi. Paino on nouussut 15-16 kg mulla, ja nyt on tullut lämpien ilmojen myötä turvotusta jalkoihin.

Karoli: Uskon, että on jännittävää ja jopa pelottavaa ja ahdistavaa, kun ei voi olla varma siitä kääntyykö lapsi. Kuten sanoit, todennäköisesti varmaan ei näin tule tapahtumaan. Lapsi saattaisi kääntyä myös vasta sovitun sektioajan jälkeen, koska synnytyksen lähestymisen merkkejä ei vielä sinulla ole, ja vauva on hieman pienempikokoisempi. Voisi ehkä mennä la:n jälkeen luonnostaan, ja sitten tekisi käännöksen viime metreillä. Anoppi on usein kertonut, miten mieheni veli kääntyi vielä juuri ennen syntymäänsä (käsittääkseni muutama päivä tätä ennen), ja hän oli 4300 g syntyessään. MUTTA sepä näissä synnytysasioissa juuri onkin, että näitä ei voi etukäteen tietää. Jos lapsi kuitenkin nyt päättäisi ennen sovittua sektioaikaa syntyä raivotarjonnossa, olisi hän kuitenkin tod.näk. 3 kg tai hieman päälle syntyessään, ja alatiesynnytys sujuisi varmaan tämän puolesta hyvin.

Minä kävin synnytyslääkärin, kätilön ja anestesialääkärin kanssa sektion kulun läpi ainakin viisi kertaa. Lisäksi sain ohjekirjasen mukaan. Se on Taysin julkaisu, ja sisälsi kaiken mahd. tiedon sektion kulusta, hengitysharjoituksista pahan olon välttämiseksi, imetyksestä, kotiutumisesta, henkisestä puolesta jne. Lisäksi olen netin kautta lukenut (tässä raskaudessa) lähinnä Taysissa sektiolla synnyttäneiden äitien kokemuksia. Lisäksi olen katsellut Sydänääniä-ohjelmaa, jossa on ollut nyt kaksi elektiivista sektiota. Lisäksi olen jutellut "matkan varrella" aika monen kanssa, joille on tehty juuri Taysissa sektio. Sairaaloiden käytännöt tuntuvan vaihtelevan esim. katetroinnin, antibioottiprofylaksian, heräämön ja imetyksen osalta aika paljon, joten olen ollut kiinnostunut kuulemaan nimen omaan Taysin käytännöistä. Jo viime raskaudessa tuli otettua selvää sektiosta, koska mulla piti kanssa aika loppuun asti tulla sektio kohdunsuulla olleen istukan takia. Lopulta istukka sitten kuitenkin nousi ne kriittiset sentit. Muistan miten inhottavaa oli, kun ei tiennyt kumpi synnytystapa tulee. Tsemppiä siis! Miehen kanssa eilen juteltiin, että suunnitellussa sektiossa on ainakin se hyvä puoli, että yleensä se sujuu saman kaavan mukaan, eikä suurempia yllätyksiä useinkaan tule. Alatiesynnytykseen sitä vastoin on parasta lähteä avoimella mielellä, kun sen kulkua ei kukaan voi varmasti ennustaa etukäteen (no, ei tietysti sektionkaan).

Rv:lla 37+0 alan käyttää Weledan rintaöljyä ja juoda Weledan imetysteetä, jos ne valmistavat rintoja imetykseen. Tuskin ainakaan haittaa on. Vaihdoin rautalääkken Maltoferista Obsidaniin. Massu on täysin ruikulilla, mutta hb oli kuitenkin jollain mystisellä tavalla nyt 114!

Laurie 35+6

 

Siis piti kirjoittaa, että uskon, että Jenny olet upea. Ei pitänyt siis kirjoittaa, että itse olisin upea, vaikka juuri nyt olen erityisen tyytyväinen upeaan tukkaani.

 

No huh, kaikkia noita kirjoitusvirheitä!!! Anteeksi!!!

 

Täälähän alkaa monilla olla jo synnytyspäivätkin tiedossa Aika jännä miten helposti sitä nykyään saa tuon sektion perätilan ym. takia. Mun ystävistä tosi monella on yritetty väkisin sitä kääntöä ensin ja sen jälkeen sitten väkisin perätilasynnytystä. Näistä yksikään ei oo onnistunut vaan päätynyt hätäsektioon. Sit on pari tapausta, joissa isoa 4,5kg vauvaa on väkisin yritetty synnyttää alateitse ja homma on sitten päätynyt hirveisiin repeämiin tai hätäsektioon. Nyt kun oikein mietin asiaa, niin mulla on tasan kaks ystävää, joiden ensisynnytys on mennyt ns. normaalisti :/ On siis ihan tosi hyvä, että nykyään ainakin jossakin Suomessa saa noin helposti sektion. Mun Suomen kotipaikan keskussairaalaan lääkärit ei kuulemma halua sektioita tilastoihinsa :/

Karoli: Mulla on ihan sama juttu. Kun en saa öisin nukuttua niin pyörin ja hyörin ja pelkään ja ahdistun kaikesta. Välillä pelkään, että sikiö on kuollut kohtuun jos ei koko aikaa liikuu, sitten pelottaa just, että kuinka sitä osaa mitään. Kuinka sitä tottuu elämänmuutokseen jne. Päivisin en mäkään mieti mitään tuommoista, vaan tuun joka kerta yhtä onnelliseksi, kun "muistan", että meille tulee kohta vauva Mua pelottaa eniten, että musta tulee ihan hysteerinen äiti :/ Mä en myöskään tykkää rutiineista ja ne saa mut ahdistumaan... vauva taas tarvii rutiineja. Mielenkiintoinen yhtälö :/ Samoin imetys mietityttää. Synnytystä en osaa vielä pelätä... ainoastaan sitä oon miettinyt, että meillä on sairaalaan matkaa noin 35km, että pitää lähteä kyllä ajoissa. Ja mitä jos mies ei ookkaan kotona jos yhtäkkiä meneekin vedet tai jotain. Asutaan keskellä metsää :/ Just mietin tänään, että pakkaan sen työautoon sille normaalit vaatteet jos yhtäkkiä tuleekin lähtö kesken työpäivän. Ei tarvi sitten sairaalasta lainata vaatteita, kun sen työvaatteilla ei varmastikaan synnytyssaliin pääse

Omaa napaa sen verran, että tänään jäin sitte kokonaan saikulle. Alan olla ihan zombie enkä jaksa enää töitä :/ Lääkäri sanoki, että näytän niin väsyneeltä, että turha sitä on enää itteensä kiduttaa väkisin. Levottomat jalat ei anna rauhaa edelleenkään :/ Se mun pomo tuli tänään selittämään mulle jotain, että oonhan laittanu äitiysrahahakemuksen eteenpäin. Täällä siis ainakin työnantaja maksaa palkan ihan normaalisti ja ne sitten saa ns. Kelasta takasin ainakin osan. Joten halus selvittää, että niille on rahaa tulossa. Siihen päälle se manitsi, että kai mä tajuan, että vauva voi syntyä koska vaan, että pitää nyt vaan toivoa, että se pysyy siellä vielä kuitenkin muutaman viikon. Siis TÄ? Se on niin outo. Se ei vielä tiedä, että oon jäänyt kokonaan saikulle. Käyn huomenna hakemassa kaikki mun tavarat ja laittamas työpöydän kuntoon ja kerron sitten samalla. Oikein valmiiksi ja mietityttää, että mitähän se sanoo.

Mulla muuten kanssa tuntuu hikka aina alhaalla. Hassun tuntusta

Onko teillä muilla vielä semmosta menkkamaista jomotusta alavatsalla? Mulla on välillä, tänään tullut kaks kertaa jo semmonen ehkä minuutin kerrallaan :/ On ollut kyllä vatsakin sekasin, oon vetäny vissiin liikaa magnesiumia noihin jalkoihin. Se tulee kuulemma ripulina ulos :/ Mutta ei tosiaan vielä ainakaan oo tollasta keilapallo-oloa. Kiitokset vain kuvauksesta, tietää sitten miltä se kiinnittyminen tulee ehkä tuntumaan

Mulla on kanssa loppunut painonnousu ja näyttää niinku jalat ja käsivarret olis hoikistuneet samalla. Maha vain kasvaa ja kaikki luulee, että siellä on poika, kun se on tommonen pallo tossa keskellä Jäiskin paino tähän, mutta luultavasti ainakin nestettä alkaa kertyä sitten loppuaikana enemmän. Mullakaan ei oo vielä turvotusta (koputtaa puuta).

Mutta niin ihanaa, ei enää töitä. Nyt voi alkaa elää vain itelleen ja tulevalle vauvalle. Saatiin vauvan huonekin valmiiksi viikonloppuna, siitä tuli ihana

Jenny: Oot kyllä uskomaton sissi tuon treenaamisen kanssa. Mä oon ihan puolikuollut pelkästä roskiksen viemisestä, kun meidän talo on rinteessä ja paluumatka roskikselta on ylämäkeä. Ehkä sitä jaksaiskin treenata jos saisi edes vähän nukuttua :/ Palaudut varmasti sitten synnytyksestäkin paremmin. Mulla kanssa möyrii mahassa ja välillä sattuukin. Niin kova meno on päällä, että pelottaa, että sikiö vielä ehtii kääntyä väärinpäin. Toivottavasti ei!

Miten teillä muilla on neuvolakäynnit? Mä alan ens viikosta lähtien käydä kerran viikossa vuorotellen kätilöllä ja lääkärillä. Ihanaa, kun seurataan kunnolla Niin ja synnytysvalmennuskurssi alkaa maanantaina

Meillä juhlitaan äitienpäivää helmikuun toinen sunnuntai, joten me ei juhlittu mitenkään sunnuntaina. Sain kukkia ja kakkua silloin helmikuussa Aionkin ottaa ihan tavaksi juhlia äitienpäivää molempina päivinä

Lääkkeitä en aio lopettaa ennenkö synnytys on ohi. Mulla on vielä puhelinaika yhdelle asiantuntijalle. Mun omakin lääkäri oli sitä mieltä, että olis typerää lopettaa sitä lääkitystä tässä vaiheessa sillä perusteella, että kaikki on ok. On hyvin mahdollista, että kaikki on ok just niiden lääkkeiden takia.

Eipä muuta. Kukahan meistä poksahtaa ensimmäisenä

Hansu 33+0

 

Tämähän menee jännäksi eli jo kolmella meistä on päivä tiedossa! Mutta sekin ihanaa, että kuitenkin meillä kaikilla on vauvat pian sylissä, koska kesäkuun loppuunkaan ei kuitenkaan enää niin kauaa ole =)

Meillä huomenna viimeinen neuvola ja sitten ensi maanantaina synnärille käynnistykseen. Tänään supistellut tosi kivuliaasti ja useamman tunnin ajan, mutta kuitenkin ne loppui :/ Siivottiin miehen kanssa aamulla pari tuntia ja imuruin sekä moppasin lattiat pitkästä aikaa, kun halusin urheilla turvallisella tavalla kotona, kun ei huimannut ollenkaan. Ilmeisesti tuo siivous laukaisi supparit =) Tein myöhemmin ruokaa ja olin muutaman kerran polvillani tuolilla pöytään nojaten, kun teki niin kipeetä ja mieleen tuli, että ne olis olleet jo merkki synnytyksen alusta, mutta ei niin ei... Mä odotan mielenkiinnolla maanantaita senkin vuoksi, että jos ei ennen synnytys ala niin saan kuulla, kuinka paljon nää supistuksen on avanneet lisää paikkoja.

Tämä poitsu on tosiaan mieheni ensimmäinen lapsi eli vanhempi poikani on eri isän. Mieheni on todella innoissaan ja pakkasi itselleen sairaalakassiin juomia, Tucin pekonisuolakeksejä sekä turkinpippurilakuja. Hän laittoi laukkuun kukkaron, jossa on 15 euron edestä 50 sentin kolikoita jos tarvitsee hakea jotain automaatista eikä kahvila ole auki.

Mulla muuten turvotus nyt niin pahaa, että sormukset olleet pois sormista parisen viikkoa, mutta nyt kädet, jalat ja reidet on niin muhkeat turvotuksen takia että ihan sattuu niveliin ja joka paikkaan. Mies lähti ostamaan mulle tuoretta ananasta, kun se poistaa turvotusta ja joidenkin lähteiden mukaan saa aikaan supistuksia kun pehmentää paikkoja kohdussa. Olisin tyytyväinen, jos tämä vauva tulisi itse ulos jo ennen maanantaita, jolloin ei tarvitsisi kemiallista käynnistystä eli kivut olisivat "luomuja".

Yritän tulla kirjoittamaan vielä ennen maanantaita, mutta jos en pääse niin sitten viimeistään, kun päästään vauvan kanssa kotiin =)

Aurinkoista ja ihanaa viikkoa teille kaikille <3

 

Aina kun tulee koneelle ja näkee, että Nipeltä on tullut viesti, niin tulee mieleen, että nyt on vauva syntynyt. Tsemppiä Nippe sulle hirmuisesti, ja pidetään sitten jo vähän peukkuja, että pikkuinen tulisi ulos jo ennen käynnistystä.

Hansu ja Karoli: Juu, siis ei mullakaan vauva ole vielä kiinnittynyt, vaan pystyn edelleen kävelemään ihan niitä 5 km lenkkejä rattaiden kanssa. Tuli vain mieleen viime odotuksesta se aika, jolloin yli 3,5 kg vauva oli kiinnittynyt, ja kävelyt typistyivät 2 km matkoiksi. Tuolloin tuntui, että on keilapallo jälkojen välissä, ja varsinkin kun vauvan paino alkoi olla 4 kg luokkaa.

Hansu, hieno asia, että sait saikkua! Nyt sitten lepoa ja hyviä hetkiä! Taysissa tehdään Suomen vähiten sektioita yliopistosairaaloista käsittääkseni, ja täällä synnytetään perätiloja paljon alateitse. Mun esikoinen otettiin ulos ns. korkealla imukupilla, jota monet synnytyslääkärit nykyään välttävät, vaikka hän oli virhetarjonnassa, painoi yli 4 kg ja oli korkealla synnytyskanavassa, supistusten jo hidastuttua lähes kahden tunnin ponnistusvaiheen päätteeksi. Minusta siinäkin kohtaa olisi ollut oikeampi ratkaisu mennä sektioon, vaikka itse toivoinkin siinä tokkurassa imukuppia sektion sijaan. Jälki olikin sitten kamalaa, ja nyt en voi enää alakautta synnyttää. On todella hieno asia minustakin, että Tyksissä on saanut sektiopäätöksen perätilan takia. Se on ihan oikein!!

Läppäri tuntuu nyt taas toimivan, kun huvikseni kokeilin. Toivotaan, ettei tilttaisi ihan vielä kokonaan...

 

Nipelle onnea koitokseen!! ) Toivotaan tosiaan, että vauva tajuaa tulla itse maailmaan. Mulle on jäänyt traumat niistä käynnistyslääkkeistä, kun oon tosiaan kahteen kertaan kokenut lääkkeellisen tyhjennyksen keskenmenojen takia. En nyt ala kertomaan mitään kauhukokemuksia tähän, mutta tosiaan toivon, että sun synnytys alkaa luonnollisesti ja luomukipujen saattelemana Ihana sun mies, kun on niin innoissaan mukana

Laurie: Tuo imukuppi taisi olla syynä yhden mun ystävänkin repeämiin. Poika oli reilusti yli 4kg eikä lääkärit uskoneet, ettei se tuu mahtumaan. No se olikin sitten viimeinen alatiesynnytys, koska paikat ei hänelläkään enää kestäis alatiesynnytystä. Kamalaa, että pitää välillä ihan väkisin pusertaa Mua ehkä pelottaa just eniten se, ettei oma kroppa pelaa. Niin monella tutulla ei vaan kertakaikkiaan oo auennut kohdunsuu tarpeeksi ja sitten ollaan oltu imukuppien ja muiden systeemien kanssa, kun on ensin valvottu vuorokausi supistusten kanssa, jotka ei oo saaneet juuri mitään aikaan. Sitten on annettu lääkitystä, että supistukset kovenis eikä ponnistusvaiheeseen oo vaan enää riittäny voimaa. Sydänäänet on heikenneet ja lopuksi on tehty hätäsektio taikka sitten vedetty väkisin imukupilla. Ja nämä siis ihan normaaleissa raivotarjontasynnytyksissä. Ehkä mun ystäväpiirissä vain on ollut tosi huonoa säkää. No joo mutta nyt on kyllä pakko olla ajattelematta näitä kauhuskenaarioita :/

Mahtaa muuten tulla pitkät 7 viikkoa (tai 9 jos menee yli), mutta mielummin oon kotona kuin istun puolihorroksessa väkisin työpaikalla

 

Mua ei varsinaisesti oo alkanu jännittää synnytys kun toka synnytys on menossa ja eka meni ihan hyvin. Tai siis oli megasupparit, ja sit loppujen lopuks vauva ei vaan mahtunu ulos ja llääkäri sai leikkaa välilihaa et pää mahtu ulos, ja painoa pojalla oli 3,4kg ja se oli just oikee päiväkin siis LA. Tällä kertaa jos tuntuu ettei se tuu ulos vaik kuinka ponnistais niin sanon heti et leikkaa. Se spreijas ensin jotain puudutusainetta ja en tuntenu ollenkaan kun leikkas. Ja haavakin oli täysin parantunu 5 viikossa, ja sain 7 tikkiä. No, oon kuullu et yhtä tuttua leikattiin vähän enemmän ja se sai 26 tikkiä.. niin paljoo en haluu et kukaan leikkaa mun haarojen välist. mut toisaalt jos vauvaa näyttää olevan jumissa niin minkäs teet. Siis vikassa vaiheessa sen haluu vaan saada ulos. Jos on miettiny valmiiks mitä kaikkee voi käydä niin yleensä käy just päinvastoin ja kaikki menee hyvin.

Mua aina vähän epäilyttää et onkohan vauva terve. Siis kaikissa ultrissa kaikki on ollu hyvin, mut mietin vain et näkyykö esim kromosomivika ultrassa. No, toivon niin et kaikki on hyvin. Ja en haluu miettii sitä enempää.

Kuten muutkin huomaa niin tänään on kirjotettu paljon huolista mut on ihan hyvä purkaa vähän sydäntä ja miettiä et mitä tuleva pitää. Onneks huomasin esikoisen kohalla et viikossa kaikki on jo arkea ja tilanteeseen pienlapsen äitinä on kans tottunu ja kaikki menee luonnostaan omalla painollaan, eli turha miettiä sitä et millainen äiti tulee olee, sillä hyvin se menee. Mut siis on luonnollist ajatella tulevaa, se vaan valmistaa ihmistä uuteen tilanteeseen. Mä en oo nyt miettiny paljoa et saan päivät kuluu paremmin, kun viimeeks mietin kamalan paljon ja sit tuntu et aika ei menny mihinkään... odottavan aika kun on niin pitkä.

Must on ihan hyvä Karoli et sait ajan sektiolle.

Oon ollu ite tosi tyytyväinen et treenaan ja syön hyvin terveellisesti. No, okei nyt kun katon euroviisujen semifinaalii niin syön balkanilaista piirakkaa mikä ui öljyssä ja fetajuustossa mut oonkin tällanen nautiskelija. Eli en nyt kummiskaan kokoaika syö roskaruokaa. Ja sit mun kroppa reagoi tosi helposti makeisiin. eli joku toinen voi syödä karkkii pussin ja mitään ei tapahdu, mut mä turpoon.

Oli ihanaa lukee teidän kuulumisia ja tuntuu et tosi monella meidän palstalla on sektio tiedossa. Olis myös kiva jos joku alkupään kirjottajosta tulis viel mukaan nyt kun äippäloma lähestyy viimesilläkin synnyttäjilllä.

Mä oon nukkunu viel ihmeellisen hyvin. Ja en oo käyny kevään aikana yöl vessas kun joku 5-10 kertaa ja se on aika vähän. Nyt en oo kuukauteen käyny ollenkaan, mut välil on kyl rakko ihan täynnä aamulla, mut en oo voinu nousta yöllä koska sit masuasukki herää ja sit oon tunnin hereillä, niin nyt en enää ees herää vessahätään. Mut jos vauva päättää kiinnittyy niin sit on varmaan toinen juttu.

Piti kirjottaa ihan pika pikaa, mut olikin enemmän mielessä kun luulin.

 

Laurie: OK, kiitti, voisin kans ite etsiskellä netistä, mitä TYKS tarjoaa ja lukea TYKSissä leikattujen kokemuksia.

Hansu: Kuulostaa tosi kauheilta noi sun lähipiirin tarinat! Oon tosi onnellinen etten joutunut minkäänlaisen painostuksen kohteeksi. Siitä käynnistä jäi tosi mukava ja turvallinen olo Onpa tosi kivaa, että pääsit saikulle! Jos sul menee yhtään niinku mulla, niin tylsiä viikkoja ei ole edessä Ite oon ainaki juossu pää kolmantena jalkana, kun pitää tehdä valmisteluja ja kaikki haluaa tavata Muistat nyt vaan jättää sen pomon kommentit omaan arvoonsa. Nimittäin maailmaan mahtuu tosi paljon ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka luulee, että jos heillä joku asia (esim. raskaus) on sujunut tietyllä tavalla, niin jos muilla ei menekään yhtä hyvin, niin se on joku huonommuuden merkki ja oma vika. Monella ei ole kykyä/uskallusta ajatella, että entä jos niin kävisikin itselle, vaikka kuinka yrittäisi toisin?! En tiä oliko vähän sekava selitys, mutta siis ite yritän pitää mielessä, että elän omaa elämääni ja tiedän mitä tahdon, enkä niin hirveästi välitä muiden mielipiteistä. Usein kuitenkin sivusta ihmettelen kuinka julmia ihmiset voivat olla ja tyhmiä; luulevat ettei milloin mihinkin verhottu oman edun tavoittelu näy läpi! Teen sitten havaintojeni perusteella valintoja, että keiden puheita oikeasti kannattaa kuunnella.

Jomotteluista: Mulla on menkkamaisia selkä- ja vatsakipuja koko ajan nykyään. Lisäksi vielä kohtu vihloo venymisestä ja jalat on romuna, eli fyysisesti olo ei ole kehuttava enää...

Jenny: On tosiaan hienoa kun jaksat treenata. Oot tosi reipas Ja kivampi aloittaa liikunta synnytyksen jälkeen, kun ei ole ihan rapakunnossa! Mullakin se auttoi jaksamaan muuta elämää niin kauan kuin jaksoin sitä (treenausta). Mulla se loppui juuri noilla sun viikoilla, kun tuli niin kiirettä Suomeen muuton ja työjuttujen kanssa. Sen jälkeen alkoivatkin kivut, enkä olisi enää pystynyt treenailemaan. Kuin pitkälle ajattelit ite jatkaa?

Aika jännästi menee tosiaan, että kolmella on jo päivä tiedossa. Oliko meitä noin 10 kirjoittajaa? Aika suunnitelluksi menee! Olin ite niin asennoitunut jotenkin silleen, että niitä vauvoja alkaa tulla omaan tahtiin. Onkohan tää joku tilastokertymä?! Ehkä lopuilla sitten menee luonnostaan?

Nyt pitää alkaa siivota ja järjestellä, kun miehen vanhemmat tulee illalla peräkärryn kanssa siirtämään meidän tavaroita varastokopista yhteen toiseen koppiin, että saadaan vähän tilaa lisää.

Hyvää vointia ja aurinkoista päivää kaikille
Karoli 37+0

 

Mulla ei oo ollu nyt niit menkkamaisia kipuja, mut luulen et ne tulee toukokuun lopussa, kun tais olla niit just vikan kuun ajan esikoist odottaessa.
Mulla on muisti alkanut jo nyt huononee. Eli hyvä kun muistan et kuka teist kirjotti ja mitä. Ostin eilen lisää omega-3 kapseleita ja otan saksanpähkinöit tuplasti eli 25 päivässä. niis on hyvää rasvaa, ja sen pitäis auttaa muistia, mikä menee sit viel enemmän rapakuntoon kun vauva on syntynyt, mut se johtuu sit univajeesta, eli älkää ihmetelkö jos kaikki asiat ja päiväykset menee parin kuukauden ajaks sekaisin... muisti palautuu kyllä. Ja sit omega-3n pitäis auttaa synnytyksen jälkeist masennust vastaan, ja sitähän ei kukaan halua, eli senkin takia syön niit kapseleit. Ja sit viel et vauvan aivot kehittyy loppuun asti ja ne tarvii hyviä rasvahappoja, ja jos äidin kropassa on niit vähän niin sit se vauva vie ne ja äiti jää ilman, eli kannattaa syödä avokaadoa ja lohta niin ei omat aivot ihan jää vähille. Aivot sisältää rasvahappoja ja niistä 80% on omega-3 rasvahappoja. No, niin, menipäs informatiiviseksi, mut halusin vain kertoa teille mitä oon lukenut ja kokenut.

Viel tost synnytyksest sen verran et mun kaveripiirissä 95% on menny synnytys hyvin et jos tiedän 30-40 henkilöö ketkä on saanu vauvan niin vaan yhellä on ollu monimutkanen synnytys.

Oon ajatellu treenaa loppun asti, mut jokainen päivä kun herään niin tunnen et oon askeleen lähempänä synnytysyä kun vaikka vauvan paino lisääntyykin vain 35g per päivä niin tunnen kyl et tuun vaan painavammaks ja painavammaks, ja nyt kun kesäkin lähestyy niin varmasti kertyy nestettä. Nyt on muutenkin ollu megakuuma. Siis 25astetta 5 päivää putkeen, mut ihanaa et huomisest lähtien on noin 17-19astetta luvassa 10 päivän sääennusteen mukaan, ja se kuulostaa paljon paremmalt mulle kun mun vatsa(kuula)lämmittää megana.

33+0
(siis jos laskee ultran mukaan mikä tehtiin 17 raskausviikolla. sillon LA on vast 29.6)
muuten 33+2 jos laskis ovulaation mukaan. No, ota niist selvää... onneks ei tarvii kovin montaa viikkoa enää laskea eri päiväyksien mukaan. Menee itekin sekasin.

 

Aloitetaan omista kuulumisista: Kävin tänään neuvolassa, terveydehoitajan kokeilujen mukaan "turo" olis ihan oikein pääalaspäin, vartalo tuossa mun vasemmalla reunalla ja pylly sitten tissien alla. Itsekin olen jotenkin ajatellut että täytyy olla pää alaspäin kun kaikki tuntemukset on ihan ylhäällä, vaikka oishan hän voinut päälläkin puskea, mutta jotenkin en usko että käsillä jaksaisi niin kovin tunkea kuin nyt välillä mahanahkaa kiristelee. Painoa tullut 269g/viikko, verenpaineet 121/81, sf-mitta 32 eli hivenen yläkäyrän alapuolella. Kaikki siis kunnossa. Turvotusta alkaa vähitellen tulemaan kun on ilmat lämmenny, mutta hyvin mahtuu vielä sormukset sormeen. Tuntuu että vatsan lisäksi paino on kerääntynyt reisiin ja se alkaa jo vähitellen ärsyttämään kun en mikään tikkureisi ole ennestäänkään, kauheat määrät selluliittia hyökännyt reidet täyteen!! Onkossa muilla minkä verran raskausarpia ilmaantunut? Täällä on muutamia pienehköjä tuossa mahalla vähän navan vasemmalla puolella, toivottavasti ei mitenkään mahdottomasti tulisikaan. Olen ainakin yrittänyt rasvata joka ilta, josko siitä jotain apua olisi. Onko täällä kukaan tai kenenkään kaveri kokeillut Welwdan synnytykseen valmistautumisöljyä, että onko siitä hyötyä?!

Radiel-tutkimusta varten tällä viikolla askelmittari kulkee mukana, mutta eipä noita askelia mitenkään mahdottomasti tule, kun en mitään ylimääräistä oikeastaan ole nyt liikkunut. Saas nähdä tuleeko paljonkin sanomista kun askeleet jää lähes puoleen päivittäisen 10 000 askeleen tavoitteesta, mutta kaiketi se hyväksytään ettei tässä vaiheessa raskautta välttämättä kaikki tuohon enää pääse.

Mulla on vielä pääasiassa ajatukset kodin laittamisessa ja pihahommissa ja välillä jopa työasioissa niin en ole synnytystä vielä suuremmin ehtinyt pohtimaan tai aikaa sen jälkeen ja suuria muutoksia joita vauvan myötä elämään tulee. Luulisin että kunhan saan työasiat pois päivänjärjestyksestä niin ehtii päivisin asioita sitten miettimään ihan riittävästi. Appiukko tulee perjantaina auttamaan tapettien poistossa ja jos hyvin menee niin viikonloppuna ois tarkoitus meidän makuuhuone tapetoida, jonka jälkeen sitten "turon" huoneen vuoro eli jos kaikki menisi hyvin niin ennen äippälomaa ois tapetoinnit valmiina ja huonejärjestykset vaihdettuna. Sitten voisin keskittyä vauvan vaatteiden pesemiseen, järjestelemiseen ja viimeisten hankintojen tekemiseen. Olen kyllä varannut jo jalkahoidon ja hieronnan loman alkuaikoihin eli meinasin myös itseäni hemmotella.

Jenny83: Todellakin meillä viimeisilläkin alkaa äippäloma lähestyä, mulla ois enää 7 työaamua herättävänä. Olen kyllä yllättynyt itsekin miten hyvin on taas viikko töissä sujunut, ei ole kolottanut mihinkään oikeastaan yhtään!! Mun on tehny jotenkin mieli cashew-pähkinöitä ja voisin varmaan paketillisen syödä niitä päivittäin, mutta olen yrittänyt rajoittaa yhteen tai kahteen kouralliseen.

Karoli: Sullakin jännitys tiivistyy kun tiedät sektiopäivän! Ite tässä oon mietiskelly että jännittäisin varmaan ihan älyttömästi jos tietäisin päivän etukäteen, nyt kun tyyppi vaikuttaisi todellakin olevan "oikein päin" niin ei voi ajankohtaa tietää ja sen suhteen tavallaan jotenkin rennompi suhtautuminen. Muistahan levätäkin välillä!

Nipellä käynnistys lähestyy huimaa vauhtia!

Hansu: Melko kurjia kokemuksia sun ystäväpiirissä, mutta Jennyn ystäväpiirissä taasen paljon hyvin menneitä tapauksia eli ei voi yhtään etukäteen tietää mitä tuleman pitää. Ja unohdat nyt kokonaan työasiat ja pahatar pomon kommentit ja nautit kun saat lepäillä rauhassa huonosti nukutun yön jälkeen eikä ole pakko herätä töihin.

KaLa 33+0

 

Munkin mielestäni kannattaa syödä omega-3 nyt ja lapsivuodeaikana. Ja ainakin ruokavalio kuntoon, eli pehmeitä rasvoja: öljyä, lohta jne. Mä vetelin isoa annosta viime raskauden ja synnytyksen jälkeenkin lisäravinteena omegaa. Astmaankin sillä pitäis olla hyvä vaikutus. Mutta liiallinen omega-3 saattaa (kai?!) aiheuttaa välivuotoja. Eli mulla alkoi jälkivuodon loputtua tulla menkat kaksi kertaa kuussa. Kävin gynellä, ja hän epäili sen johtuvan stressistä, mutta nettitutkiskelun tuloksena löysin, että omega-3 voi joillain tehdä välivuotoja. Lopetin omega-3:n käytön lisäravinteena, ja välivuodot loppuivat siihen. Saatoi olla, että johtui siitä tai sitten jostain ihan muusta.

Synnytyksistä, repeämistä yms.:

Ei todellakaan kannata pelätä repeämistä, imukuppia jne. etukäteen!! Isot repeämät ovat todella harvinaisia: vain n. 0,5 % synnytyksistä Suomessa tulee peräaukon sulkijalihaksen repeämä. Varmaan Ruotsissa ja Norjassa on samanlainen tilanne. Kuulemma myöskään isoja toisen asteen repeämiä ei tule enää niin usein nykyään. Välilihaakin leikkaavat vain tarpeen vaatiessa. Repeämät paranevat yleensä hyvin, kun kudos repeää syiden mukaisesti. Episiotomiakohta oli ainakin itselläni paljon pidempään kireän tuntuinen, ja näin kuulemma usein on. Ompeleet paranee 2-5 viikossa, ja se on lyhyt aika! Väliliha on elimistön parhaiten paraneva paikka. Suihkutella pitää aina pissalla ja kakalla käytyään. Kuvitelkaa, että mä aloitin yhdynnät 6 viikkoa synnytyksestä, sain heti orgasmeja normaalisti jne., vaikka koko haaraväli oli suurinpiirtein revennyt. Uskalsin pimppaa katsoa pimeässä huoneessa pienellä meikkipeilillä 4 viikkoa synnytyksestä, jolloin näkyi yksi ommel. Ihan naisen alapäältä se näytti jo siinä vaiheessa! Imukuppia jos joudutaan käyttämään, niin käyttävät nykyään useimmiten sellaista pehmeää kiwikuppia. Ennen tämän kiinnittämistä ei ymmärtääkseni kaikissa paikoissa edes tehdä epparia. Vain harvoin käytetään sitä imukuppikonetta eli korkeaa metallista imukuppia, jota mulla käytettiin. Imukuppisynnytyksistäkin tulee kaiken kaikkiaan vain harvoin isoja repeämiä. En nyt enää muista Taysin synnytyslääkärin mainitsemaa prosenttimäärää. Ei ollut kuitenkaan suuri. Imukuppi on monta kertaa paljon parempi ja nopeampi ratkaisu kuin kiireellinen tai hätäsektio. Siinä tilanteessa sitä vain haluaa nopeasti vauvan ulos itsekin. Samoin ei kannata suotta jännittää katetrointia, selkäpuudutuksia jne. Jos ilokaasua on tarjolla, niin mulle ainakin auttoi, kun otti sitä toimenpiteiden ajan. Joillekin voi tulla siitä paha olo, itselle ei tullut. Rohkeutta vain! Olen pahoillani, että olen täällä kertonut omasta rankasta synnytyksestä ja repeämistä, mutta ne ovat olleet iso osa tätäkin odotusta tavallaan. En kuitenkaan missään nimessä ole halunnut pelotella tai braissailla näillä. Pikemminkin tunnen aina huonoa omaatuntoa, kun näistä kirjoittelen. Summa summarum, mun mielestäni kannattaa mennä avoimella mielellä, luottaa luontoon ja itseensä. Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin, muutenhan koko ihmislajia ei enää olisi! Synnytys oli itselleni kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi voimauttava kokemus, kun siitä selvisin. Uskon, että se voi olla monelle muullekin sitä. Ja palkinto on ainakin koko maailman paras.

Elämänmuutoksen jännittämisestä: Onneksi ei kuitenkaan tarvitse ihan yksin olla vauvan hoidon äärellä. Mulla ainakin on ollut suuri apu siitä, että lapsivuodeajasta tänne asti on on ollut keskustelua lasten hoidosta, on voinut vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia ja seurata samanikäisten kehitystä. Kirjoittelemme aktiivisesti edelleen esikoisen odotusajan mammaryhmän kanssa ja lisäksi on monta kaveria ja ystävää samassa veneessä. Päivä kerrallaan vain, jokaiselle päivälle riittää sen päivän haasteet.

Laurie 36+0! eli kolme viikkoa sektioon. Ihanaa!

 

Mä käytin sitä Weledan synnytykseen valmentautumisöljyä eli sitä välilihaöljyä, mutta mulla se ei ihan riittänyt auttamaan. ;D Käytin myös Weledan jotain raskausarpiöljyä, ja arpia ei kyllä tullut yhtään. Sit rintaöljystä ja imetysteestä oli paljon hyötyä, ja niitä alankin käyttää jo viikon päästä jo.

 

Olettepas kirjoitelleet ahkerasti! Ja monilla tosiaan syntymäpäivät jo tiedossa! Itse jäin pari viikkoa sitten sairaslomalle ja nyt viikonloppuna alkaisi sit oikea äitiysloma. Töissä oli ihan hirveitä päiviä, eikä ehtinyt edes syömään kunnolla. Kotonakaan ei ehtinyt käydä kaupassa saati tehdä ruokaa, kävin vain nukkumassa muutaman tunnin kotona ja taas töihin. Selkäkin väsyi kun joutui istumaan paljon. Mulla on vieläkin ihan älytöntä tää väsymys. Mua niin haluttas tehdä kaikkea, mutta en yksinkertasesti jaksa. Päikkärit tartten jokapäivä. Hiukan olen koittanut kuntoilla salilla että selkä voisi paremmin.

Silloin pari viikkoa sitten kun kävin lääkäri neuvolassa kasvukontrollissa niin vauva oli nyt kasvanut ihan hyvin eikä jatko seuraamista tarvita. Hb oli taas noussut->153! Pitäsköhän mun lopettaa monivitamiinin syönti... Tuo hyvä hb ei kyllä tunnu mitenkään että oisin pirteämpi.

Mulla ei ole ollut mitään menkkamaisia kipuja, joskus alhaalla tuntuu sellaista vihlontaa. Mulla on nyt tullu oikean käden kolmen sormen päähän sellaista puutumista, en tiedä mistä tämäkin johtuu. Häätyy sanoa huomenna neuvolassa kun on taas käynti. Tuntuu vaan vähän tyhjänpäiväseltä alkaa valittaan jostain sormenpäiden puutumisesta...

Nyt on hommattu autoon vauvalle turvakaukalo. Siinäpä se onkin mitä on valmiina, vaunujen lisäksi. Siskolta sain vaatteita, mut en oo vielä pessyt niitä kun huonetta pitää eka remontoida eikä ole vielä edes paikkaa/hyllyä/laatikostoa mihin vauvan vaatteet laittaa. Eikä sinne vaikuta laittaa mitään kun remontin tieltä kaikki pitäs kuitenkin ottaa pois. Mulla alkaa tulla vähän paniikki et ehtis saada kaikki valmiiksi ennenkuin vauva syntyy. :/ Joko teillä on kaikki valmiina? Joku laukkukin pitäisi varmaan alkaa kattomaan hijalleen, ja sitten mitä siihen laukkuun ottaa mukaan. Äitiyspakkaus pitäisi tulla viikon sisällä.

Koitan jaksaa kirjoittaa huomenna neuvola kuulumisia. Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Sara 34+3

 

Neuvolassa käyty ja kaikki ok. Verenpainekin oli nyt normaali 129/78 (viimeksi oli 151/83) , hb oli vähän laskenut 136. Varmaan ollut korkea viime mittauksilla kun töissä ei ole ehtinyt edes juomaan kunnolla. Paino oli tippunut 100gr kahdessa viikossa (= -44g/viikko), mutta ei ole vaarallista. Sf-mitta 32,5. Pää oli alaspäin ja oli jo ilmeisesti vähän laskeutunut paikoilleenkin. Seuraava käynti 2viikon päästä, jonka jälkeen sitten viikon välein. Tykkäsi neuvolassakin että olisi aika alkaa laittamaan vauvalle kaikki valmiiksi.

Eilen kun menin nukkumaan niin tunsin kun yöpaitaan tuli rinnasta tippa. Ihan "säikähdin" että oliko se joku maitotippa. Ei sitä enempää kuitenkaan tullut. Mistä muuten sitä Weledan imetysteetä saa? Luontaistuotekaupastako?! Itsekin mietin tuota Weledan synnytykseen valmentautumisöljyä, mutta on melko kallista öljyä. Ajattelin ajaako normaali vauvaöljy saman tehtävän...?

Sormien puutumisesta kun kerroin, sanoi terkkari että se on melko yleistä raskaana olevilla kun hartioiden asento muuttuu ja jotain hermoja!? voi jäädä puristuksiin.

KaLa: en ole ainakaan huomannut mitään raskausarpia vielä. saa nähdä ilmaantuuko ne myöhemmin. Teilläkin vauvanhuone tulee hyvissä ajoin valmiiksi. Mulla äippäloma alkaa nyt viikonloppuna eikä huone vielä millään mallilla.. :/

Olen käyttänyt jonkun viikon tukipolvisukkia, jottei jalkoja niin turvottaisi ja jos auttaisi ehkäisemään suonikohjuja.

Hui kun taas väsyttää kun oli niin aikainen neuvola käynti. Rupean vähän levähtään että jaksaisin jotain tehdäkin tälle päivälle.

Sara 34+4

 

Voi kun mäkin tietäisin jo et saan vauvan ennen laskettua-aikaa tai jos meen yli niin vaan päivän tai kaks. Mun miehen loma alkaa 8 heinäkuuta ja toivon niin ettei taas tarvii olla lomalla ja odottaa. Niin oli esikoisen kans joka syntyi heinäkuun lopussa 09... se oli pitkä heinäkuu.

Mulla oli aika inhottava yö sillä heräsin ainakin 10 kertaa siihen et jos vaihdan asentoa niin olis krampannu jommas kummas jalkapohjas tai pohkees tai reides. Jotenka en pystyny ollenkaan liikkuu koko yönä ja olin ihan puutunju aamulla. No, nyt on taas kaikki hyvin, jotenka perjaattees ei valittamista.
Eilen en pystyny liikkuu tyylii yhtään. Olin kyl pitkällä kävelyllä mut esim jos yritin kumartuu niin tuli magavihlomiset. Tajusin et nyt se synnytys alkaa lähestyy munkin osalt vaik onkin tosi monta viikkoo viel jäljel. Ja sit selkäkin mul on ollu kipee.

Nyt täs ei varmaan muuta kun odotan kesäkuuta, nimittäin nyt oon alkanu epäilee et mun kovat urheilemiset on ehkä myötävaikuttanu et vauva tulee etukäteen mut koska keuhkot on täysin kehittyny vast 36-37+0 niin en haluu et vauva tulee viel niin ei tarvii kuvoosiin laittaa.
No, jokainen päivä on plussaa.

Mä en oo käyttäny weledan tuotteita muuta kun näytepakkauksien koon eli 10ml per tuote. Täällä ne jakaa niit raskaana oleville. Ihanan tuoksusia tuotteita. Mietinkin eilen et ehkä voisin ostaa sen synnytykseen valmistautumisöljyn.

Mulla kans puutuu Sara sormet yöllä eli se on kai aika normaalii, mut raskaana sitä miettii jokaista vaivaa. Eilen mun oli vaikee hengittää illalla ja mietin et mistäköhän se johtuu... no, meni ohi sitten.

Jenny 33+2

 

Kirjotin eilen ison litanian kaikkea, mutta kone tilttas ja se ei tullu tänne... En millään muista mitä kaikkea kirjoitin, mut ainakin sen että neuvolas huomattiin et möllykkä on melkeen jo kiinnittynyt pää alaspäin, mut mä en kyllä tunne mitenkään et se oli tosi alhaalla tms..

Hauska juttu oli ainakin kätilön vinkkaus kun se sano et kun mä oon näin hyväs kunnos ja jaksan hyvin, niin mehän voidaan nyt tehdä vielä kaikkea kun ollaan kahden Oikein kunnon äänensävyllä "sänky heilumaan"

Oli varmaan miljoona ja yks muuta asiaa mut en vaa muista niitä enää...

Minzey 34+5

 

Jenny: Otan osaa kramppien vuoksi, hirveitä ovat!!! Ja koita vaan jaksaa liikkua niin pitkälle kun mahdollista. Mulla ainakin alkoi liikunnan lopetus silleen, että tuli parempia ja huonompia päiviä, eli aika pitkälle pystyin liikkumaan, kunhan vaan ajoitin liikunnat hyville päiville

Sara: Mulla ei puudu sormet vaan kankku öisin. Luulen että se johtuu siitä, että vauva istuskelee jonkun hermon päällä... Kiva kuulla että sullakin kaikki hyvin Kuulostaa vähän samalta toi sun työnteko, kuin mulla, mutta äitiyslomalla onkin sitten kahta mukavampaa, kun saa ottaa päikkärit silloin kun huvittaa ja laittaa hyviä ruokia kun kerrankin on aikaa

Minzey: Mukavaa sängynheiluttelua sitten vaan, kun kätilökin käskee

Laurie: Hyvä vaan, että kerrot kokemuksistasi, myös niistä ikävistä! Mä en oo ainakaan kokenut sitä pelotteluna.

Oikestaan tulin vaan toivottamaan HYVÄÄ VIIKONLOPPUA, kun lähdetään tästä mökille viimeistä kertaa ennen vauvan tuloa. Ihanaa päästä kunnon saunaan <3

 

Laurie: Ei todellakaan tarvi ajatella, että pelottelisit ainakaan mua millään. Oon kuullut niin paljon kaikenmoisia kokemuksia, ettei kyllä mikään enää hetkauta Tai siis tottakai kaikki tuommoiset laittaa ajattalemaan, mutta mun mielestä on vain hyvä varautua kaikenlaiseen. Synnytys on kuitenkin aikamoinen koettelemus kropalle joka tapauksessa ja mitä vain voi sattua.

Mua pelottaa, että oon vielä ensimmäinen joka täällä synnyttää. Eilisestä asti on ollut enemmän tai vähemmän vatsa sekaisin, alaselkää menkkajomottaa melkein koko ajan ja vauvan pää selvästi painaa tuolla alhaalla ihan erilaille kuin aikaisemmin. Saa käydä pissalla koko ajan :/ Nyt mietin, että lähenkö näytille ihan vain varmuuden vuoksi vai pitääkö ne mua ihan hulluna siellä. Voi olla, että tuo selkäkipu johtuu ilmavaivoistakin. On niin vaikea arvioida mitä tuo kipu on, kun ei oo kokemusta mistään :/ Ja kun on kokenut ne karseat lääkkeillä hommatut supistukset, niin mikään jomotus taikka kiristys ei oikein tunnu miltään. Pelottaa... sikiökin on paljon rauhallisempi kuin aikaisemmin enkä saanu viime yönä nukuttua ollenkaan tuon jomotuksen takia Olisko kellään neuvoa, että mistä tää vois johtua ja voiko olla jo synnytyksen alkua?

Hansu 33+3

 

Hansu: Mene ihmeessä näytille, jos yhtään siltä tuntuu. Jos synnytys alkaa/uhkaa tuossa vaiheessa, niin antavat kortisonipiikin, jotta vauvan keuhkot kypsyisivät. Kauhean vaikea sitä varmaan on yksiselitteisesti sanoa, kuinka kovaa kipua kenellekin tulee avaavista supistuksista. Mulla kanssa kokemusta vain oksitosiinilla ja cytoteceilla aiheutetuista supistuksista, kun synnytys oli käynnistetty. Kipu oli tosiaan kova, mutta kuitenkin kestettävissä. Tsemppiä kovasti!!!

Laurie 36+3