Hei pitkästä aikaa! Mä oon ollut poissa keskusteluista pidemmän aikaa, mulla kesti kerätä rohkeutta kertoa omalle miehelle, että ollaan raskaana, niin en ole kyennyt tulemaan keskusteluihin mukaan ennen sitä. Viime viikon maanantaina annoin vinkin, että menkat alkaa olla myöhässä, ja tämän viikon maanantaina tein viimein testin hänen kanssaan. Positiivisia testejä koko tämän 7 viikon odotuksen ajan olen tehnyt yhteensä 4kpl (2.10 (2kpl), 8.10 ja nyt 21.10). Mies otti asian paremmin kuin odotin. Odotin hirmuista ahdistumista tulevasta elämänmuutoksesta, mutta hän sitten sanoi että "kyllä me pärjätään", mikä oli lohduttavaa, vaikka uskon että jonkunlainen ahdistus ja jännitys siellä pinnan alla kytee, jota ei tuoda esille minulle.
Meillä siis vauvahaaveet ovat 100% minusta lähtöisiä, mies ei niinkään lasta olisi halunnut, mutta tapailun/seurustelun alussa hyväksyi ehdot minun kanssa jatkamiseen, niin nyt yli 5 vuoden yhdessä olon jälkeen oli aika alkaa yrittämään, ja mies onneksi antoi sille siunauksen
Molemmille oli vain niin iso yllätys, että se tapahtui näin pian (08/2024 otettiin kierukka pois).
Eilen soitin ja varasin ensimmäisen ajan neuvolaan, joka on 12.11.2024 (jännää!). LA aika on 19.6.2025.
Puhuitte aiemmin siitä, että kerrotteko raskaudesta muille. Mieheni kanssa sovimme, että alkuun emme puhu hirveästi muille, mutta parhaalle ystävälleni kerroin heti miehen jälkeen, ja parille naisystävälle aion vielä kertoa jos tulee sopiva tilaisuus ja tunnelma. Toivoisin, että saatais pidettyä perheiltä salassa ainakin joulukuuhun asti.
Lauantaina koin itse myös pienen säikähdyksen, kun mies "hoiteli" mut aamulla, ja orgasmin jälkeen kävin vessassa ja pyyhin paperiin verta. Sitä ei sitten onneksi tullut "paljoa", ja neuvolantäti eilen sanoikin että ei tarvitse sitä säikähtää, että voi olla ihan jotain normaalia alkuraskauden vuotoa tms.
Mulla ei oikein oo mitään oireita, mikä yllättää ja hämmentää. Oireista ehkä odotin nimenomaan sitä pahoinvointia, että siksi varmaan on olo, että "ei ole mitään oireita", mutta sitten jos lähden halkomaan hiuksia, niin olen huomannut että olen väsyneempi kuin normaalisti & väsyn nopeasti, haaveilen usein päiväunista, ajatus katkeilee, mulla on ollut närästystä, suoliston toiminta ei ehkä ole ihan yhtä sujuvaa kuin normaalisti, hengästyn helposti (toki en ole koskaan kovin urheilullinen ollut), ja aika turvonnut olo ja näky. Ennen raskautta vakio oli, että himoitsin kaikkea makeaa, mutta nyt tuntuu, että en himoitse oikein mitään syötävää, vaikka ruoka kyllä ihan maistuu. Suklaa ei maistu yhtä taivaalliselle kuin ennen (mutta toki maistuu). Leipäjuusto ja raejuusto maistui kyllä superhyvälle. Eilen porkkanat ranch-dipillä oli niiiiiiiin hyvää, mutta siitä combosta olen tykännyt jo ennen raskautta.
Itse olin kanssa lukenut noista leikkeleistä, että niitä ei suositeltaisi, niin en ole sitten uskaltanut ottaa. Ajattelin varmistaa sitä sitten neuvolasta kun sinne asti pääsee. Jossain kohtaa teen Namituvalle tilauksen salmiakista (mitä rakastin ennen raskautta), mutta huomaan että nyt minulla ei ole ollut sillee mitään harmitusta/kovia himoja salmiakista.
Moni teistä vaikuttaa käyneen ottamassa erikseen verikokeissa hcg-arvoja? Siis käyttekö te yksityisellä? Olen niin kokematon tämän aiheen piirissä, että mietin syytä että miksi? (ja samalla pohdin että pitäskö munkin käydä, mutta jos ensin ymmärtäisin että miksi ja miten
)
Onnea aivan kaikille plussanneille, ihana kesäkuu tulossa