Kesäkuiset 2023

Onko muille tullut kertaakaan sellaista oloa, että olikohan tämä järkevää ja että mitenhän tästä selvitään? Varsinkin, jos on jo useampi lapsi?

On, eilen meni ihan ahdistuksen puolelle ajatus. Mulla kun alkais helpottaa vastuu noiden isompien kanssa niin lähteä nyt uudelle kierrokselle vielä

 

Onko muille tullut kertaakaan sellaista oloa, että olikohan tämä järkevää ja että mitenhän tästä selvitään? Varsinkin, jos on jo useampi lapsi?

Oi kyllä!! Tänään viimeksi kun lapset heräsivät jo viideltä ja pienen flunssan takia ollaan oltu viikko kotona ja hieman alkaa jo lapset hyppiä seinille

 

Täällä myös plussattu eilen, yrityskierrosta 2. Lasketun ajan pitäisi olla 23.6. Ennestään minulla on 2 lasta, teini-ikäinen ja 3v.

Oireet ovat olleet lieviä, parina iltana väsymys oli tosi kovaa ja siitä arvasin että taitaa olla plussa. Ja siitä, että pms -oireet loppuivat, mutta menkat ei alkaneet. Rinnat eivät ole juurikaan kipeät, aiemmissa raskauksissa ovat olleet. Voisikohan johtua siitä, että imetän vielä muutaman kerran päivässä tuota kolmeveetä…
Ja tunnistan tuon että välillä ei tee mieli ruokaa ollenkaan ja välillä voisi syödä “ihan mitä vaan” Mutta tuntuu vähän epätodelliselta, ja ihan alussa vasta ollaankin. Siksi kiva tämä palsta, koska en ole kertonut kuin miehelle enkä aiokaan kertoa vielä.

 

16v ja 13v äitinä voin samaistua tunteeseen ja uskon että aika moni ihmettelee tätä "uutta kierrosta" .
Esikoinen on keskonen, koliikkivauva ja todellinen aamuvirkku.
Toinen on elvytetty alle kuukauden vanhana kahdesti , hätä kastettu, juostu kaikki neurologia myöten näiden vuosien aikana ja silti ollaan tässä vakaasti yhdessä lähdetty uudelle kierrokselle.


Mä en halua ladata utopistisia toiveita tähän raskauteen liikaa, mutta mä en ole koskaan ollut raskaana yli 35 viikkoa.
Mulla ei ole ollut kumpikaan raskaus helppo, vaan mulla on taipumus(?) raskausmyrkytykseen (molemmissa ollut vakava) ja näiden molempien vauva-aika on ollut enemmän ja vähemmän dramaattista aivan siis aikuisten oikeesti.
Tavallaan mä jotenkin kovasti toivon ja rukoilen (vaikka en sinänsä kovin uskonnollinen ole) , että voisko tämä raskaus nyt olla se minkä niin monet naiset on saaneet kokea, eli semmonen tasapaksu terve ja onnellinen. Ja mielellään semmosen vauva -ajan myös.

Vaikka mitä tahansa tulee, mä tiedän että me selvitään kyllä.
Mut vaihtelun vuoksi jos nyt ketään ei joutuisi esim hengenvaaraan nii en pistäisi pahitteeksi..


Oon ollu molemmissa raskauksissa myös raskausmyrkytys tutkimuksissa mukana ja tätä silmällä pitäen mulla aloitetaan lääkitys siinä rv10-12 tienoilla.

Tämmöstä lääkitystä ei näiden isompien kanssa ollutkaan, että mahtava nähdä miten lääketiede kehittyy

 

16v ja 13v äitinä voin samaistua tunteeseen ja uskon että aika moni ihmettelee tätä "uutta kierrosta" .
Esikoinen on keskonen, koliikkivauva ja todellinen aamuvirkku.
Toinen on elvytetty alle kuukauden vanhana kahdesti , hätä kastettu, juostu kaikki neurologia myöten näiden vuosien aikana ja silti ollaan tässä vakaasti yhdessä lähdetty uudelle kierrokselle.


Mä en halua ladata utopistisia toiveita tähän raskauteen liikaa, mutta mä en ole koskaan ollut raskaana yli 35 viikkoa.
Mulla ei ole ollut kumpikaan raskaus helppo, vaan mulla on taipumus(?) raskausmyrkytykseen (molemmissa ollut vakava) ja näiden molempien vauva-aika on ollut enemmän ja vähemmän dramaattista aivan siis aikuisten oikeesti.
Tavallaan mä jotenkin kovasti toivon ja rukoilen (vaikka en sinänsä kovin uskonnollinen ole) , että voisko tämä raskaus nyt olla se minkä niin monet naiset on saaneet kokea, eli semmonen tasapaksu terve ja onnellinen. Ja mielellään semmosen vauva -ajan myös.

Vaikka mitä tahansa tulee, mä tiedän että me selvisitään kyllä.
Mut vaihtelun vuoksi jos nyt ketään ei joutuisi esim hengenvaaraan nii en pistäisi pahitteeksi..


Oon ollu molemmissa raskauksissa myös raskausmyrkytys tutkimuksissa mukana ja tätä silmällä pitäen mulla aloitetaan lääkitys siinä rv10-12 tienoilla.

Tämmöstä lääkitystä ei näiden isompien kanssa ollutkaan, että mahtava nähdä miten lääketiede kehittyy

Mä olisinkin kysyny et saatko tällä kertaa lääkitystä raskausmyrkytyksen ehkäisyyn. Asa ainakin oon lukenut että vaikuttaa ehkäisevästi.

Mä ainakin uskottelen itselleni että oon vanhempi ja viisaampi, osaan välttää jos ei varmana kaikkia mutta ainakin ne sudenkuopat joihin nuorena putosin. Jaksaminen ei ehkä ole samaa kuin nuorena, mutta on taitoa pitää itsestäni parempaa huolta ja tunnistaa omat rajat. Mieskin on eri vaikkei edellisenkään isyydessä moittimista ole niin oltiinhan me molemmat yhtä keskenkasvuisia silloin. Uskon kuitenkin että nyt osataan jakaa vastuu tasaisemmin, että minä osaan olla ottamatta kaikkea ja antaa sitä toiselle.

Mulla on kumpikin lapsista menny etenkin nuoruuden vaikean kautta eikä koskaan oikein ollut helppoa kautta, eri syistä mitä milloinkin. Mäkin toivon että jos sen myötä mitä olen ehtinyt elämässä enemmän oppia, olisi edes hitusen normaalimman tasaista, normaaleine uhma yms. kausineen. Mutta silti se pelottaa ajoittain ihan hitosti.

 

Mä sain siis ekat 23 ja 25 vuotiaana ja tämän uuden sit 45 vuotiaana. Ja kyllä vanhemmiten osaa hidastaa paremmin, olla armollisempi ja vähät välittää turhista neuvoista. Myös nukuin kun nukutti, vaikka kämppä olis hävitys ja söin suklaataa niin, että vieläkin on raskauskiloja jäljellä. Ihan vaan muutamia mainitakseni. Ja nyt ei ollut kiire baariinkaan vaan nautin oikeasti ihan täysillä vauvasta ja perheajasta tää oli paras raskaus myös.

 

Onko muille tullut kertaakaan sellaista oloa, että olikohan tämä järkevää ja että mitenhän tästä selvitään? Varsinkin, jos on jo useampi lapsi?

on todellakin meille on kuudes tulossa ja eilen mietin hetkellisesti karseassa pääkivussa kun lapset hyppi seinille että hitto onko tää ihan järkevää

tänään tein mun viimeisen raskaustestin ja plussa se on edelleen, ihan kirkuvat leffaviivat

monena iltana olen nyt nukahtanut sohvalle heti kun lapset ollaan saatu unille ja tuo sama jatkuva pissahätä ja pissat housuissa fiilis

kahvi maistuu vielä!

 

Ihanaa, hyvä kuulla mulla on tänään varsinkin ollu sellainen olo, että mitä ihmettä me ollaan menty tekemään tosin, oon ihan sairaan väsynyt, kun taapero on herännyt nyt kolmena aamuna viiden tai puoli kuuden aikaan, niin se varmasti vaikuttaa. Ja muistan kyllä ainakin kolmannen odotuksesta myös nämä fiilikset. Mutta ei se sitten kenenkään lapsen kohdalla ole enää siltä tuntunut, kun vauva on syntynyt

joo sitten kun sen vastasyntyneen mytyn saa syliin niin ei näitä ajatuksia muistakkaan! Meillä 1v ei ole ikinä nukkunut täyttä yötä , viimeyönä heräsi vain kolmesti ja oli ihan huippu yö minusta! Ehkä meilläkin vielä joskus nukutaan

 

Väsymys ja huonovointisuus on rantautuneet tännekin ei nyt vielä mitenkään kovin etova olo ole eikä ole tarvinnut pönttöä halailla mutta aika lailla krapulainen olo on työt ei kyllä maistuisi yhtään.. hyvä puoli tässä on että nyt on jo aika raskaana oleva olo kun aiemmin tuntui niin epätodellista

 

on todellakin meille on kuudes tulossa ja eilen mietin hetkellisesti karseassa pääkivussa kun lapset hyppi seinille että hitto onko tää ihan järkevää

tänään tein mun viimeisen raskaustestin ja plussa se on edelleen, ihan kirkuvat leffaviivat

monena iltana olen nyt nukahtanut sohvalle heti kun lapset ollaan saatu unille ja tuo sama jatkuva pissahätä ja pissat housuissa fiilis

kahvi maistuu vielä!

Täällä kans ollut hirveä päänsärky 3pv (

 

on todellakin meille on kuudes tulossa ja eilen mietin hetkellisesti karseassa pääkivussa kun lapset hyppi seinille että hitto onko tää ihan järkevää

tänään tein mun viimeisen raskaustestin ja plussa se on edelleen, ihan kirkuvat leffaviivat

monena iltana olen nyt nukahtanut sohvalle heti kun lapset ollaan saatu unille ja tuo sama jatkuva pissahätä ja pissat housuissa fiilis

kahvi maistuu vielä!

Ainiin ja tämä on meidän viides! Ihanaa kun muitakin suurperheellisiä

 

Mulla on jatkunut tämä huonovointisuus jo 3 viikkoa. Nyt 6+1. Meidän pienimmät ovat puhuneet jo kauan, että haluaisivat pikkusisaruksen, mutta teinit varmasti ovat kauhuissaan kun kuulevat.
Milloin ajattelitte kertoa lapsille? Me ollaan aiemmin kerrottu joskus rv13. Nyt mietittiin jos venytetään siihen asti kun on pakko kertoa. Mulla kyllä vatsa on jo pyöristynyt

 

Ihanan vilkasta keskustelua tänne noussut

Itse heräsin tänään kipeän oloisena. Kurkku, korvat ja pääkipeä + vähän ottaa henkeen Kyselin digilääkäriltä mitä lääkkeitä voi tarvittaessa käyttää ja pitääkö huolestua. Eipä paljon viisaammaksi tullut, parasetamolia ainoastaan suositteli ja pisti reseptin.

 

@Mimerkki joo asa-aloitetaan
Toivottavasti siitä on apua.

@untuvaista mä oon kans miettinyt koska kerrotaan teineille..
Toisaalta, me juteltiin siitäkin että ois kiva kertoa isovanhemmille tässä isänpäivänä .
Meillä on tosi pieni suku ja vain isoisä tässä aivan lähellä joten ei kai se maailmaa kaada jos hänelle kerrottaisiin saattaa ihastua .

Ns. "Face julkista" tietoa tää on sitte vasta kun alkaa näkyä , toisaalta mun työkaverit on kyllä aika eteviä että he varmaa tajuaa jo paljon aiemmin

Mä haluaisin kailottaa kaikille "MÄ ODOTAN!" koska on toisaalta myös ihmeellistä että pitää tämmöstä asiaa pantata, mut pantataan nyt sinne turvallisemmille viikoille

 

Ainiin ja tämä on meidän viides! Ihanaa kun muitakin suurperheellisiä

Mä oon kans pannut merkille, että monta suurperheellistä täällä meille tämä on neljäs.

Mulla on jatkunut tämä huonovointisuus jo 3 viikkoa. Nyt 6+1. Meidän pienimmät ovat puhuneet jo kauan, että haluaisivat pikkusisaruksen, mutta teinit varmasti ovat kauhuissaan kun kuulevat.
Milloin ajattelitte kertoa lapsille? Me ollaan aiemmin kerrottu joskus rv13. Nyt mietittiin jos venytetään siihen asti kun on pakko kertoa. Mulla kyllä vatsa on jo pyöristynyt

Mä luulen, että me kerrotaan jo kohta meidän alakoululaisille aika pian, ehkä viikon sisään. Parin viikon päästä on tiedossa kyläily, jolloin paljastetaan mun vanhemmille (koska jäätäisiin joka tapauksessa kiinni, eikä haluta yrittää ns huijata), niin halutaan kertoa lapsille kuitenkin ensin.

 

Tein kans aamulla digitestin. Näytti 3+. Tänään siis 6+2. Vielä ois kaksi yötä varhaisultraan.

Tulikin mutkia matkaan ja jouduin siirtämään aikaa. Vasta viikon päästä tuonne paikkaan oli uusia aikoja. Ensi viikon maanantaina siis vasta. Sitten jo 7+2 pitäisi olla.

 

Mulla on jatkunut tämä huonovointisuus jo 3 viikkoa. Nyt 6+1. Meidän pienimmät ovat puhuneet jo kauan, että haluaisivat pikkusisaruksen, mutta teinit varmasti ovat kauhuissaan kun kuulevat.
Milloin ajattelitte kertoa lapsille? Me ollaan aiemmin kerrottu joskus rv13. Nyt mietittiin jos venytetään siihen asti kun on pakko kertoa. Mulla kyllä vatsa on jo pyöristynyt

Varmaan sitten vasta, kun halutaan että muutkin saa tietää. Niin pieniä lapsia, että eivät osaa salaisuutta pitää. Eli ei ainakaan ennen nt-ultraa.

 

Mä oon kans pannut merkille, että monta suurperheellistä täällä meille tämä on neljäs.


Mä luulen, että me kerrotaan jo kohta meidän alakoululaisille aika pian, ehkä viikon sisään. Parin viikon päästä on tiedossa kyläily, jolloin paljastetaan mun vanhemmille (koska jäätäisiin joka tapauksessa kiinni, eikä haluta yrittää ns huijata), niin halutaan kertoa lapsille kuitenkin ensin.

Tämä ois meille kans neljäs lapsi.

 

Mä en oo käynyt ikinä varhaisultrassa, mutta nyt ekaa kertaa pääsen sinne ihan kunnallisen kautta. On tosi jännää, jos siellä ei vaikka näykään mitää Neuvola olisi marraskuussa. Itse mietin, että näin viidennessä raskaudessa sieltä ei varmaan kauheasti uutta tule. Neuvolasta kysyikin kun soitin, että haluanko osallistua neuvolakäynneille.

oli myös jännä kun edellisestä lapsesta plussan jälkeen neuvolaan soittaessani kysyttiin suoraan oliko toivottu vauva, joka tuntui kyllä hurjan suoralta kysymykseltä. Nyt sitten terveydenhoitaja kysyi, että käytimmekö ehkäisyä ja kun vastasin että ei niin hän sen jälkeen iloisena onnitteli

 

On kyllä ollut jo huono olo useamman päivän, ja karmea päänsärky. Lisäksi palelee aivan koko ajan! Mutta ainakin nää oireet auttaa konkretisoimaan raskautta, sitä kun on ollut vähän vaikea uskoa ensi viikolla on varhaisultra, vielä sinne asti jaksettava jännittää! On kyllä vaikea keskittyä töissä tän väsymyksen ja ajoittaisen huonon olon takia.

 

oli myös jännä kun edellisestä lapsesta plussan jälkeen neuvolaan soittaessani kysyttiin suoraan oliko toivottu vauva, joka tuntui kyllä hurjan suoralta kysymykseltä. Nyt sitten terveydenhoitaja kysyi, että käytimmekö ehkäisyä ja kun vastasin että ei niin hän sen jälkeen iloisena onnitteli

Tää on ihan rutiinijuttu. Auttaa terkkaa suhteuttamaan puhettaan ja ohjaa neuvoja. Itse toisesta raskaudesta soitin terkalle, olin puoli vuotta sitten puhunut että vähän olis kuumetta mutta mies vähän jarruttaa, ja silti th kysyi että oliko toivottu.

 

Soitin neuvolaan jo nyt, koska tarvitsin reseptiä kilpirauhaslääkkeestä, kun käytössä ja kotona 75mg tabletteja ja haluan nyt lisäksi 25mg tabletin niin siitä reseptiä kun annos on nostettava heti.

Sain ajan varhaisultran 8.11. viikkojen tarkastukseen. Heidän laskuri (menkkojen alkupäivän mukaan) antaa la 21.6., mutta raskauslaskurit netissä joihin voi pidemmän kierron laittaa antaa sinne 27.-28.6., uskoisin että se on todenmukaisempi. Se la siirretään sitten varhaisultran mukaan jos alkio, jolla syke löytyy kohdusta.

Huh, alkoi jännittää tosi paljon, samalla pelottaa et entä jos mitään ei ole tai ei kehity tai menee kesken. Oikeastaan millekään ei mitään voi, joten aika turha sitä on stressata. Kolme viikkoa pitäis malttaa odottaa vaan

Tein nyt kolmannen testin, hitaasti vahvistuu, täytyy ehkä pitää taukoa ja katsoa ylihuomenna. Malttaiskohan? Onko muita viivan vahvistumisen kyttääjiä? Vai osaatteko kertaviivasta olla rauhallisin mielin?

 

Soitin neuvolaan jo nyt, koska tarvitsin reseptiä kilpirauhaslääkkeestä, kun käytössä ja kotona 75mg tabletteja ja haluan nyt lisäksi 25mg tabletin niin siitä reseptiä kun annos on nostettava heti.

Sain ajan varhaisultran 8.11. viikkojen tarkastukseen. Heidän laskuri (menkkojen alkupäivän mukaan) antaa la 21.6., mutta raskauslaskurit netissä joihin voi pidemmän kierron laittaa antaa sinne 27.-28.6., uskoisin että se on todenmukaisempi. Se la siirretään sitten varhaisultran mukaan jos alkio, jolla syke löytyy kohdusta.

Huh, alkoi jännittää tosi paljon, samalla pelottaa et entä jos mitään ei ole tai ei kehity tai menee kesken. Oikeastaan millekään ei mitään voi, joten aika turha sitä on stressata. Kolme viikkoa pitäis malttaa odottaa vaan

Tein nyt kolmannen testin, hitaasti vahvistuu, täytyy ehkä pitää taukoa ja katsoa ylihuomenna. Malttaiskohan? Onko muita viivan vahvistumisen kyttääjiä? Vai osaatteko kertaviivasta olla rauhallisin mielin?

Mä kyttäsin viivan vahvistumista kunnes tuli niin kirkuvat ettei voinut erehtyä ja digillä halusin 3+, sen jälkeen oon ollut testaamatta

Mulla olis nyt vihdoin perjantaina varhaisultra jollon viikkoja pitäis olla 7+2/3 Ja jännittää niin pirust. Nään monta kertaa viikossa unia keskenmenosta ja edelleen suht oireeton raskaus(uutena selkäkipu huonojen asentojen/rehkimisen jälkeen ), mutta perjantaina se selviää

 

Mulla on jatkunut tämä huonovointisuus jo 3 viikkoa. Nyt 6+1. Meidän pienimmät ovat puhuneet jo kauan, että haluaisivat pikkusisaruksen, mutta teinit varmasti ovat kauhuissaan kun kuulevat.
Milloin ajattelitte kertoa lapsille? Me ollaan aiemmin kerrottu joskus rv13. Nyt mietittiin jos venytetään siihen asti kun on pakko kertoa. Mulla kyllä vatsa on jo pyöristynyt

yritetään venyttää mahdollisimman pitkään kertomista, haluan ainakin yhdessä ultrassa ehtiä käydä. Enkä jotenkin vielä jaksa sitä hässäkkää mikä asiasta tulee mukava pitää hetki omana salaisuutena

 

Soitin neuvolaan jo nyt, koska tarvitsin reseptiä kilpirauhaslääkkeestä, kun käytössä ja kotona 75mg tabletteja ja haluan nyt lisäksi 25mg tabletin niin siitä reseptiä kun annos on nostettava heti.

Sain ajan varhaisultran 8.11. viikkojen tarkastukseen. Heidän laskuri (menkkojen alkupäivän mukaan) antaa la 21.6., mutta raskauslaskurit netissä joihin voi pidemmän kierron laittaa antaa sinne 27.-28.6., uskoisin että se on todenmukaisempi. Se la siirretään sitten varhaisultran mukaan jos alkio, jolla syke löytyy kohdusta.

Huh, alkoi jännittää tosi paljon, samalla pelottaa et entä jos mitään ei ole tai ei kehity tai menee kesken. Oikeastaan millekään ei mitään voi, joten aika turha sitä on stressata. Kolme viikkoa pitäis malttaa odottaa vaan

Tein nyt kolmannen testin, hitaasti vahvistuu, täytyy ehkä pitää taukoa ja katsoa ylihuomenna. Malttaiskohan? Onko muita viivan vahvistumisen kyttääjiä? Vai osaatteko kertaviivasta olla rauhallisin mielin?

mä oon tehnyt testejä useamman , aloitin dpo 7 ja tein tänään dpo 16 viimeisen oli kiva seurata viivojen vahvistumista! Eka ihan niin hailura kun olla voi ja tänään kirkuva