KESÄ 2010 hoidot

Pahoittelut Snoww!!! tuskimpa kukaan täällä sulle mitään noin kauheeta on halunnut, ei kelleen tollasta toivo.samassa veneessähän täällä on soudettu kaikki.voimia ja jaksamisia surun keskellä vaikka vaikeaa ihan varmasti onkin!!

despe
 
EI VOI OLLA TOTTA:'( Snoww, olen todella pahoillani teidän puolesta:hug: Ei tämän missään nimessä näin pitänyt mennä:(
Enkä kyllä usko, että kukaan tällaista olisi toivonut, kenellekään, samaa polkuahan tässä tosiaan on kaikki tarvottu:(

Eikö kuitenkin vielä ole mahdollisuus, että syke ei vaan vielä näkynyt!? Myöhäinen kiinnittyminen!? Mä en suostu uskomaan tätä!! VOIMIA SINULLE ja toivotaan vielä kaikki:hug:
 
snoww: :hug: Tiedän, ettei mitkään sanat auta eikä lohduta, joten en edes yritä muuta, kuin toivoa sulle voimia jaksaa ja jatkaa eteenpäin, ja jonain päivänä toipua tästä suuresta menetyksestä :heart:

Oot myös toivonut, että asiat sanottais suoraan, joten sanonkin nyt sitten, että en myöskään usko kenenkään täällä toivoneen tollasta sulle! :( Myönnän kyllä olleeni monesti kateellinen niille, jotka raskautuivat ennen mua, ja yhä edelleen kateus koputtelee olkapäällä, kun joku raskautuu ihan tosta noin vaan, ihmetyttää, miksei kaikille oo annettu samanlaisia mahdollisuuksia tälläsessä asiassa! Mut että toivois jollekkin keskenmenoa tai jotain muuta vastaavaa... tuskinpa sentään. (Ainakaan tosissaan oikeasti toivonut, jos joku joskus synkimmissä ajatuksissaan oman suuren tuskansa keskellä on moista ajatellut oman päänsä sisällä.) Ja uskon ja toivon, että sinäkin sen oikeasti tiedät. Mutta sillä nyt ei ole mitään väliä tällä hetkellä sulle, keskityt nyt vaan toipumiseen. Ja toivottavasti kuullaan susta vielä, kun taas pystyt ja jaksat.

Me pidetään täällä sillä välin ketjua pystyssä, ja ootellaan sun, Babyn, iiniksen ja myös Gabin kuulumisia! :heart: Toivon niin kovasti, että myös Gabi joskus käy lukemassa näitä, että tietää, ettei me olla unohdettu meijän ketjun perustajaa ja mietitään usein, mitä hälle kuuluu! Ja toivotaan, että hänkin joskus kirjottelis taas meille, ja ennenkaikkea, että hän on onnellinen!:heart:
 
En tiä mitä ajatella mistään, tuntuu vain että kaikki mitä tekee niin aina tulee joku seinä vastaan. Joka ikisessä asiasssa. Ja nyt sitten tämä pompottelu tästä raskaudestakin, olin eilen siellä hcg mittaukses ja ne lukemat huitelee hyviä arvoja, hcg:n mukaan kaikki olis erittäin hyvin, maanantaina taas hcg ja tiistaina uudestaan ultra.
Ei jaksa uskoa ainakaan mitään positiivista että se syke sieltä nyt sitten löytyiskin, sikiökaiku oli että mikään tuulimunakaan ei ole.
 
Voi snoww, toivotaan tosiaan vielä parasta! En tiedä millasella paikkakunnalla asut, että onko sulla mahollisuutta miten päästä yksityiselle ultraan? Jos on, ni mitä jos varaisit itelles heti sinne ajan? On varmasti tosi ahdistavaa joutua oottelemaan tonne tiistaille, ite oisin varmaan samassa tilanteessa menny vaikka oven läpi minne tahansa ultraan ottamaan selvää asiasta! Voimia todella paljon, ja toivoa! :heart:
 
Kyllä sitä pääsis yksityiselle ultraan mutta kyllä mä tonne tiitaihin jaksan odottaa, mutta just oli miehen kans puhetta että ei suostuta ehkä vielä tyhjennykseen, eihän ennenvanhaankaan ole mitään tyhjennyksiä tehty.

On tuo maha ollu hetken sellainen ettei enää painontunnetta havaittavissa ja tiistaina tosiaan näkee nouseeko silti hcg jos sikiö menehtynyt.
Toivon oon menettänyt jo..
Vaikka hoitaja kyllä sanoi että on tapauksia ollut etti syke ole näkynyt ja sitten seur.kerralla on näkynytkin..

Tissit on viä arat ja väsykin jonkinlainen..mutta mistään ei voi tietää mitään.
 
Lääkäri meinas että ei vastaisi viikkoja että olis noin viikon myöhäs kasvusta.. Josta sitten hoitaja sanoi että ei sitä sikiön kokoa pysty tarkasti laskemaan...

Ihanan ristiriitaisia puheita kuultu...
 
Snoww, kovasti voimia ja toivotaan ja uskotaan että se syke sieltä tiistaina löytyy!! :heart:

Tuossa vaiheessa pienikin mittausvirhe ultralla antaa myös vääriä tuloksia, joten toivotaan että kaikki olisi hyvin senkin osalta!

En osannut sinulle aiemmin mitään kirjoittaa, kun tiedän että mitkään sanat ei varmasti lohduta tuollaisen musertavan tiedon alla. Mutta kuten sanoit, kannattaa katsoa vielä rauhassa!

Halauksia kaikille!
 
Halaus Snoww´lle!!! :hug:
Myöskään mä en ole osannut sanoa mitään, kun tiedän, että mitkään sanat ei auta. Mutta toivon ihan hirmuisesti, että tiistaina syke löytyy. Tiedän parikin tapausta, että syke on löytynyt vasta myöhemmin, eikä jo siinä ultrassa missä oletettiin, että olis jo pitänyt näkyä. Toivoa on. Peukut on pystyssä, toivotaan ihan hurjasti. Ja voimia joka tapauksessa kovasti :heart:

Oon ollut täältä pois aika kauan, enkä ole käynyt lukemassa/kirjoittamassa, ja tuntuu, että ei ikinä osaa sanoa oikeita asioita, mutta pakkohan tänne on aina palata. Mä uskon, että ne plussat sieltä vielä tulee, joita tässä odotellaan. Tämä ketju on antanut niin paljon, ja oon onnellinen, että sain silloin tulla joukkoon. Minäkään en olis pärjännyt ilman teidän tukea. Toivon, että jokaikinen täällä saa nähdä toiveensa toteutuvan.

Kaikille aurinkoisia KESÄpäiviä ja tsemppiä tilanteisiinne :heart:
 
Vaikea sanoa mitään järkevää :( Todella surullinen mieli babyn, joka ei edes siirtoon päässyt ja snoww:n joka sai huonoja uutisia ultrasta, puolesta! Molemmille oikein suuri :hug: Mä en voi väittää että tiedän miltä teistä tuntuu. Mutta musta tuntuu tosi pahalta teidän puolesta! molemmille hurjasti tsemppiä jatkoon ja toivotaan että snoww nyt saisi vielä suuren pommin huomenna ja kaikki kääntyisi parhainpäin. Kamala tilanne :(

T: Eina
 
Hcg oli vieläkin noussu, viides päiväs melkein 10 000 tullu lisää eli reipas 74 000 hcg eilen. Normaalit hcg ja hyväkin sellainen mutta sykettä vain ei näy edelleenkään, viikko vielä seurataan ja sit taas hcg ja ultra. Hcg:n ei pitäisi nousta jos keskenmeno...
Sikiö oli hivenen kasvanut mutta ei paljoa kuitenkaan, ilmeisesti vastasi 6+6 (6päivää sitte oli 6+2 tai 6+3)) ja pitäisi olla rv 8+2

En kyllä usko että se syke sieltä näkyis enää. Mitään kipuja ei ole eikä minkään valtakunnan vuotoja. Että voi kyrsiä koko homma, olis tietysti kivempi ku alkais vain itekseen vuotamaan. Ja en tiedä kannaattaako tässä toivoakaan mitään sykettä jos sikiö ei vain ole sitten aivan terve tai miten sen pitäisi ilmaista...
 
Ei ole, hänelle(lääkärille) ei ole tullut koskaan minunlaistani vastaan ja oli todella ymmällään ja hämmentynyt kun hcg vain nousee. Tuntuu että odottaa koko ajan että pian alkaa mulla vuoto.
Hoitaja toki sanoi silloin ekassa ultrassa jo että onhan näitä tapauksia ollut..
 
On kyllä aivan kamala tilanne snoww :( Jos tässä on käydäkseen huonosti, niin miksei sua ja miestäsi voida vaan päästää tuosta kamalasta piinasta! Tai jos kaikki on käymässä hyvin, niin saisitte sen nyt tietää ja hengähtää vähän.. todella kuluttavaa ja voimia viemää tuollainen tilanne. Eipä tuolle kukaan voi mitään, ja ihan varmasti kaikki toivoo että tuo päätökseen jo saataisiin (ja mieluiten tietenkin siihen positiiviseen lopputulokseen, vaikka siihen ei suurta todennäköisyyttä taikka mahdollisuutta olisikaan). Tahdon toivottaa teille snoww oikein paljon voimia jaksaa katsoa ja odottaa tämä loppuun saakka :heart:

Eina
 
Kyllä nyt niin kävi että tyhjennykseen huomenna, ei elonmerkkejä.
Mutta kyllähän se niin vain on että parempi ku näin alussa menee kesken, eli tosiaan keskenmennyt jossain vaiheessa.
Ja nyt on sellanen olo että nyt ainakaan ei saa luovuttaa hoitojen suhteen kun kerta jo toinen kerta kun raskautunut, pirun huonoa tuuria että näin käy, pakko repiä positiivisia ajatuksia tästä kuitenkin kun oon luullu etten ikinä edes tule plussaamaan. Tämä viikko sairaslomaa.

elokuus sitten uuteen hoitosuunnittelu käynnille ja ehkä viimestään lokakuus pääsee taas yrittämään uudella onnella...

Oikein mukavaa kesää kaikille ja loppuodotus aikaa, tulkaa nyt kuitenkin ilmoittelemaan uusista perheenjäsenistä..

Kiitos kaikille tuesta...
Tuolla olis yksi ketju jossa oli paljon hoitoihin menijöitä, en tiedä siirrynkö sitten sinne ja aion kyllä saman nimimerkin tietysti pitää mutta kattoo nyt koska sinne kirjoittelis, mitä tuumaa BABY? meinaatko kirjoitella jollekin muulle palstalle? Löytäishän nämä muut meidät sieltä, sitten ei tuntisi oloa yksinäiseksi kun siellä paljon enempi porukkaa kuin tällä palstalla koskaan..
 
Hyvää sateista kesäpäivää. Teitä piinailijoitahan on hurjan iso määrä. Kaikille hurjan paljon onnea matkaan.

Onnea taas plussanneille, ainakin risto79 ja kaikille muille.

Muutama kommentti äkkilukemalla:
iloksi, minulla oli viimeksi tuoresiirron jälkeen ihme pahoinvointikohtaus siirron jälkeisenä yönä. Heräsin nukkumasta siihen että suu on täynnä oksennusta. Mahan tyhjennyksen jälkeen ei mitään eikä ennenkään mitään. Naureskeltiin että oli nopea pahoinvoinnin aloitus.

Almiina onnea hienosta saaliista, oliko millainen kokemus Elonva? Voisi olla helpottavaa jos pistelyjä olisikin vähemmän. Nyt kun mennään Menopurilla, vielä se sekoitus edessä. Miksi apteekki ei voi sitä tehdä asiakkaalle valmiiksi, kun on tiedossa esim. viikon lääkemäärä.

Testaamisesta, minäkin olisi halunnut edes kerran nähdä ( sen virheellisenkin) plussan. Mutta minulla näytti negaa jo pp 5. Pistelin pregnylin 5000. Lugeista sanottiin minullekin että tasaisin väliajoin samankokoisella annoksella. Eka siirrossa saattoi mennä vähän epätasaisesti, joten omatunto pakotti toisella kerralla tsemppaamaan.

Salmiinallakin hyvä saalis.

Luulisi että kun on se alkio ja limakalvo ok, niin nyt se tästä, mutta ei sittenkään. Jaksan yhä edelleen ihmetellä miksi toisilla tärppää ehkäisyn läpi ja toisilla ei millään.

Huomenna alkaa pistely taas. Onko jollakin kokemuksia Menopurin sekoittelusta, miten onnistuu parhaiten? Puregon oli niin helppo siinä mielessä. Mutta itseppä kyselin tuota lääkettä.

HEH MENI SIT VÄÄRÄLLE LISTALLE. LAITETAAN OMALLEKIN.
 
Viimeksi muokattu:
Snoww, voi miten todella kurjaa! Paljon voimia huomiselle! :hug:

Ja oikeassa olet että parempi sen on tässä vaiheessa, itse ajattelisin niin että luonto korjaa omansa pois.
Hienoa että et aio luovuttaa, koitahan nauttia hyvillä mielin kesästä ja syksyllä sitten kohti uusia hoitoja ja onnistumista!!

Ja tsemppaan täältä kyllä että kenties jossain toisessa ketjussa on ahkerampaa kirjoittelua ja saa enemmän juuri sillä hetkellä kaipaamaansa vertaistukea, vaikka ei mekään teitä tietenkään unohdeta! :kiss:

Hyvää kesää kaikille!!
 
Olen snoww erittäin pahoillani että tässä kävi näin :hug: Asia jota ei vaan voi ymmärtää. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon ja paljon voimia tuleviin päiviin. Raskasta varmasti on :'( Mielelläni seuraan jatkossakin (sitten loppukesästä/syksyllä) miten sinulla menee, joko tästä tai jostain muusta ketjusta! Toivottavasti silloin olisi parempi onni matkassa :heart:

Hyvää kesää myös sinulle ja vielä kerran paljon voimia!


-Eina
 
snoww, oon pahoillani! Mutta noinhan se on, että tämä todistaa, että raskaaksi tuleminen on oikeesti täysin mahdollista sullekin ja hoitoja kannattaa jatkaa, kun itsellä voimia riittää! Samoin kuin muut, mielellään vielä syksyllä seuraisin sun kuulumisia joko tässä tai sitten toisessa ketjussa.

Voimia ja nauti kesästä :heart:
 
Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!
Baby ja snoww, pahoittelut teille ja paljon voimia. Toivottavasti syksyllä onnistuisi teilläkin.
Mitäs muille odottajille kuuluu? Jokos marlaalla on tuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä. Minulla ei ole mitään merkkejä vielä, supistuksiakaan ei ole tullut yhtään. Malttamattomana jo odottelen että sais pikkuisen syliin. Kaikki alkais oleen jo valmista. Tuleva synnytys alkaa jo pikku hiljaa jännittämään kun tietää ettei kovin pitkä aika enään ole.
RV 39+0
 
Pitkästä aikaa, sataan vuoteen taas tulin kurkkaamaan kaksplus-sivustolle ihan muuta asiaa ja eksyin myös tähän ketjuun, kun huomasin sen etusivulla.

Itku tuli, kun luin teidän tekstejä. KIITOS kun olette mua kauniisti muistaneet!

En muista koska olen viimeksi tänne kirjoittanut ja mitä. Mutta koetan tiivistää kuulumiset. Erosta ja samalla hoitojen lopettamisesta, Helsinkiin muutosta ja työpaikanvaihdosta on nyt reilu 1,5 vuotta. Mun ex-mieheni ilmoitti viime kesänä, että heille on hänen uuden naisensa kanssa (jonka kanssa hän siis oli mua pettänyt) tulossa lapsi. Se syntyi tammikuussa. Jonka jälkeen en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Enkä edelleenkään pysty ajattelemaan exmiehestäni, hänen naisestaan tai siitä pienestä viattomasta lapsesta mitään hyvää. Ehkä jonain päivänä, mutta en vielä. Se ja he kaikki ovat osa mun entistä elämää, sitä jossa mua satutettiin (henkisesti siis) PALJON! Ja ajattelen, että mun ei tarvitse antaa anteeksi eikä edes hyväksyä. En halua kuluttaa energiaani vihaamiseen tai suremiseen. Mieluummin keskityn nykyisyyteen ja tähän päivään. Jopa tulevaisuuteen. Mutta entistä elämääni siis muistelen usein... Mutta lähinnä niin, että olen etuoikeutettu, kun olen saanut kokea niin monenlaista, mutta en missään tapauksessa haluaisi sitä takaisin.

Mun elämä on tällä hetkellä hyvää! Tasapainoisempaa ja henkisesti rauhallisempaa kuin vuosiin. Mulla on uusi maailman ihanin ja paras miesystävä. Loppukesästä tulee vuosi meidän tapaamisesta :) Hän on turvallinen, ihana ja komea, pitää kotinsa ja elämänsä järjestyksessä, eikä koskaan satuttais mua tahallaan. Mitä muuta voi mieheltä toivoa ;) Me ollaan lisäks melko samanlaisia... hymyileviä ja hyväntuulisia ja molemmilla on korkea moraali. <3 <3 <3

Sitä en varmaan koskaan voi hyväksyä, ettei minusta tulisi äiti. Olen tietenkin taas toivonut joka hel**tin kuukausi, että josko uuden miehen kanssa onnistuiskin. Että josko en olisikaan niin viallinen. Jos vika olikin vain minun ja exmieheni kombinaatiosta. Viimeksi toissaviikolla itkin silmät päästäni, kun kuukautiset oli 2 vkoa myöhässä ja ehdin tietenkin toivoa ja haaveilla vaikka ja mitä. Ja sittenhän ne kuukautiset kuitenkin alkoi. Ollaan puhuttu miesystäväni kanssa lapsettomuushoidoista. Mutta en halua painostaa häntä yhtään. Hänelle koko asia on ihan vieras ja uusi, ja vaatii tietenkin totuttelua. Minähän olisin - ja olisin ollut jo pitkän aikaa - valmis lähtemään hoitoihin uudelleen. Mutta ajan kanssa... Toisaalta pelottaa koko ajatus hoitoihin palaamisesta.

Eristäydyn edelleen lapsiperheistä ja raskaana olevista. Poikkeuksena pikkusiskoni, jonka ensimmäinen lapsi on maailman ihanin ja paras :) Ja toinen lapsi syntyy marraskuussa. Siitä tullee maailman toiseksi ihanin ja paras ;) Mun suhtautumista raskauksiin kuvaa ehkä hyvin se, että kun siskoni kertoi ennen viime joulua olevansa raskaana, niin itkin pari päivää. Kun hänelle tuli keskenmeno, en osannut edes itkeä. Kun hän kertoi uudesta raskaudesta, niin laskeskelin vaan kuinka nopeasti uusi yritys oli onnistunut ja taas tuli paha mieli.

Voivoi. Olisipa paljon kirjoitettavaa! Ja vielä enemmän kommentoitavaa. Mutta ehkä tämä nyt on hyvä tällaiseksi "kerran-vuodessa-päivitykseksi".

VOIKAA KAIKKI HYVIN! Nauttikaa kesästä, pienistä ihmeistänne tai isoista mahoistanne! Ja meille lapsettomille en osaa kai oikein muuta sanoa kuin että toivoa on niin kauan kuin sitä on. Koetetaan pitää siitä kiinni.
 

Yhteistyössä