Ompa synkät tunnelmat täällä taas...
Eina: Iso :hug: Ihanaa, kun jaksat kuitenkin noin hyvin, ja suunnittelet nopeesti uutta hoitoa. Oon sun kanssa samaa mieltä kyllä, et ei auta jäädä suremaan kovin pitkäks aikaa ( siis en missään nimessä tarkota, ettei olis surullista eikä sais surra! ), pitää vaan jaksaa jatkaa niin kauan, et nyytti on vihdoin sylissä :heart: Mut mä en jaksa ymmärtää, miks noin kävi?!! Epäreilua, todella!!
Ei tässä jaksa mitenkään uskoa, että omakaan hoito onnistuis, kun mä olin ihan varma, että sulla onnistuu nyt!! Jaksuja, oot tärkee! :heart:
Miimii: Ensin iso :hug: sullekkin! Sitten... mä olen nyt varmaan sitte joukon petturi, ja saatte vaikka yhdessä haukkua mut alimpaan helv*ttiin, mutta mä nyt kuitenkin sanon mielipiteeni, koska se tällä palstalla kai on tarkoitus, että kaiken saa sanoa, miltä ittestä tuntuu... ja en halua pahottaa sun mieltä, missään nimessä en!! Pelkästään saada sut ottamaan ittees niskasta kiinni ja reipastumaan taas! :heart:
Sun siskos teki tosi inhottavasti, kun olit kerran pyytäny, ettei kertois sulle mahdollisesta raskaudestaan! MUTTA! Mä oon tässä todennu, että sellaset, jotka ei tätä oo itte kokenu, ne ei vaan yksinkertasesti PYSTY YMMÄRTÄMÄÄN!!
Mulla vain yks ystävä tietää näistä hoidoista, ei kukaan muu, ei edes kukaan sukulaisista. Ja tälle ystävälle kerroin, koska tiesin, että jos joku ymmärtää, ni hän. Ja hälle voin ihan suoraan sanoa, miltä tuntuu ja hän mulle. Monet riidat ollaan silti käyty, KOSKA, vaikka hän miten haluaa ja yrittää, ei kuitenkaan aina pysty ymmärtämään, kun ei itte oo kokenut. Ja aina ollaan sovittu, välillä on tosi vaikeeta kaikki ja välillä paremmin ja mä syytän häntä vaikka mistä ja hän tahtomattaan loukkaa mua ja päästelee sammakoita suustaan... ja välillä mä luulen, että hän loukkaa tahallaan mua. Tai luulin, kunnes kerran sanoin siitä hälle, ja hän sano, et miten sä voit ees ajatella tollasta! Hän kun on säilyttäny mua varten äitiysvaatteita kaapin nurkassa ja toivonu ja oottanu mun kanssa, että koska... arvaa itkinkö mä sen jälkeen ja totesin, että on mulla ihana ystävä. Vaikeeta on ollu moneen kertaan ja riitoja ollu sen jälkeenki, mut yritän sillon aina muistaa ton...
Musta tuntuu myös usein, että mä olen huonompi, ku muut. Myös huonompi ku sinä, sullahan on lapsi... että mä olen sitten vielä huonompi ihminen, ettäs tiät! Mun lähestulkoon kaikilla kavereilla on kaks tai kolme lasta, mulla ei YHTÄÄN! Ihmettelen usein, miten he muka ovat "ansainneet" niin monta, ja mä en muka yhtään... Silti mua loukkaa enemmän se, kun mut "eristetään" porukasta, kun enhän mä voi tietää, millasta on olla äiti... eihän ne sitä tahallaan tee ( ja siis kukaan muu kavereista ei ees tiedä, että tää lapsettomuus on tahatonta ), mut tuntuuhan se pahalta, kun mä HALUAISIN olla mukana jutuissa, vaikka mulla ei vielä lapsia ookkaan! Mä tosiaan haluan jutella toisten vauvoista, tietää mitä heidän lapsille kuuluu, hoitaa toisten lapsia jne. mut kaikki luulee, et mua ei kiinnosta, kun mulla ei oo omia! Ja kyllä mä välillä kuulen vaikka minkälaista sontaa, tietämättömänä heitettyjä kommentteja, ja tekee mieli huutaa koko maailmalle, et EI SE OO NII HELPPOO!! Ja ton kaverin kans, joka tietää, ollaan puhuttu siitäkin, et jos hän alkais odottaa, ni miten pahalta musta sit tuntuis, ja hänestäki se tuntuis väärältä mua kohtaan. Mä sanoin ihan suoraan, että musta se tuntuis hiton pahalta, vaikkei se mitenkää multa pois ookkaan, mut en missää nimessä haluais et sitä multa salattais!! Se olis ihan kauheeta sit taas mulle. Ja ymmärsi mua hyvin. Mä yritän vaan ajatella, että vielä mä sen lapsen joskus saan, ja haistatan pitkät kaikille kyselijöille. Mä oon välillä ajatellu, että jos sen vauvan joskus syliini saan, ni sitten kerron kavereille ja sukulaisille, miten vaikeeta se oli oikeesti... Mut siihen asti mun on vaan pakko olla MINÄ, tässä tilanteessa ku mä olen, kukaan ei voi mua auttaa, muuta ku lääkärit toivottavasti. Mun mies sanoi, ku oon joskus itsesäälissä velloessani parkunu, et eihän kukaa voi olla mun kanssa eikä kukaan tykkää musta, ku en ees lapsia saa enkä oo sen takia normaali ihminen, ja hänenki pitäis ettii joku, joka saa helpommin lapsia ja blaa blaa... että ainut jonka kanssa mulla on vaikeuksia selvitä ja joka ei meinaa millään pystyä elämään mun kanssa, oon minä itte! Ja se on harvinaisen totta loppujen lopuks...
Mähän en sun siskoa tunne ollenkaan tietenkää, ja hän voi ihan oikeesti olla inhottava ihminen, mut halusin vaan sanoa, et aina kaikki ei oo ihan sitä miltä näyttää, ei kaikki osaa näyttää tunteitaan eikä voi ymmärtää. Pakko sanoa, että mäkään en varmasti ymmärtäis enkä tietäis mitä sanoa lapsettomalle, jos ite saisin lapsia tosta noin vaan. Kannattaa koittaa muistaa se, että ne ei vaan voi ymmärtää, ja päästelee sammakoita suustaan
Mut oli sun siskos nyt mitä tahansa, ni nyt UNOHDAT sen koko sähköpostin, ja keskityt ITTEES ja sun perheeseen!! Jos siltä tuntuu, ni teet myöhemmin sovinnon siskos kanssa, jos ei ni sit ei, mut nyt et mieti sitä! Sähän oot jo valmiiks melkee luovuttanu ja päättäny, ettei tää hoito onnistu nyt!! Nyt nokka pystyyn, ja teet kaikkes, että tää hoito onnistuis! Ja jos ei, ni sitte uutta!! Voi kulta, nyt et lannistu, sä olet jokatapauksessa paljon vahvempi, ku sun sisko näitten sun kokemusten jälkeen! :heart: Jätät tollaset kommentit ja jutut ihan omaan arvoonsa nyt. Ja anteeks nyt tää mun saarna, oon pahoillani, ja toivon todella, etten pahottanu sun mieltä. Jos pahoitin, ni anna tulla vaan takasin mulle oikeen olan takaa, kunhan nyt keskityt tohon omaan hoitoos ja teet loppuun asti kaikkes, et luovuta! :heart:
Elli: :hug: Aika ikävästi sanottu sullekkin! En osaa kuvitella edes, mitä mun äiti sanois, jos kertoisin sille mun lapsettomuudesta... todennäkösesti se sen on arvannu, ja luulenpa ettei osais sanoa mitään, olis vaan hiljaa ja ymmärtäis niin hyvin kuin osaa... mut todennäkösesti sekin välillä vahingossa sanois jotain typerää, ihmisiä me vaan kaikki ollaan... Sano sun äidille, että hän loukkaa sua tollasilla kommenteilla, sun pitää saada tilaa ja aikaa sopeutua siihen, et sun sisko saa vauvan, ja sä olet vielä lapseton. Mut hänen pitää tietenki saada olla innoissaan lapsenlapsestaan, ja eihän sun perhe halua sua eristää heidän ilosistakaan uutisista, kauheetahan sekin ois. Sun sisko ainakin kuulostaa ymmärtäväiseltä ja ihanalta ihmiseltä
Tuosta turvotuksesta, mulla ei ollu oikeestaan koko aikana mitenkää turvonnu olo tai mitään, ihme kyllä! Iltaisin vähän enemmän turvotti, ja ehkä sillon punktiopäivänä pikkasen oli sellanen olo, että vois tää liikkuminen helpompaakin olla
Et saattaa olla, et se irrotuspiikki hiukan lisää turvotusta sitten. Punktion jälkeen oli pari päivää maha vähän kipeä, ja pissalla käyminen oli melkosen ikävää, ku nipisti munasarjoista aika paljon, mut mulla meni tosi nopeesti ohi onneks.
Tosi kauan sä kyllä pisteletki, miksköhän? Nekö meinaa, ettei ne follit oo viel tarpeeks isoja, vai miks? Onko sulle sanottu vielä mitään, et pääsetkö siirtoon todennäkösesti vai et? Mua kans jännittää kovasti sun puolesta, pidähän mut ajan tasalla sitten
Nii joo, me ollaan Turussa Tyks: ssä hoidoissa, eli ihan eri puolella Suomea mennään...
Tsempit kaikille, mä lopetan vihdoin tän tarinointini ja painun töihin!
Ootte ihan korvaamattoman tärkeitä kaikki! :heart:
