Kertokaas millanen teidän avioliitto/avoliitto/parisuhde on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rouvaliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

rouvaliini

Aktiivinen jäsen
24.09.2007
4 613
0
36
Keskusteletteko paljon? Huomioitteko toista? Kosketteletteko eli halaatteko tms.? Istutteko vierekkäin usein? Tiedätkö rakastaako toinen sinua? Jos tiedät, mistä sen tiedät? Vai onko suhteessanne jotain muuta? Mietin vaan että mitenkähän epänormaali meidän avioliitto mahtaakaan olla...
 
Ylämäkiä ja alamäkiä.
Nyt on viimeset pari kuukautta ollut jokin uudelleen rakastumisvaihe päällä molemmilla...

Puhutaan paljon kaikesta, meistä ja muusta maailmasta. Katsellaan yhdessä sarjoja ja leffoja. Pelataan yhdessä koneilla tai boxilla.

Tiedän, että rakastaa. Sen vain tuntee ja huomaa... Tietty katse, eleet ja teot. Eikä se olisi tässä jos ei rakastaisi, sen verran vaikea ja typerä ihminen olen toisinaan.... Eron partaalla ollaan oltu välillä, mutta aina korjattu suhde ja puhuttu asiat halki. Sitä miehessäni arvostankin, hänelle voin kertoa mitä tahansa ja tiedän, että hän kykenee käsittelemään asiaa kanssani, eikä pakkaa laukkujaan ja häivy puhumatta mitään.
 
Meillä on ihana ja rakastava parisuhde.Keskustellaan ja höpötellään paljon kaikesta maan ja taivaan välillä.:) Toiveista ja haaveista,haluista,kaikesta ennen tätä liittoa ja mitä nyt meillä on. Nauretaan ja vitsaillaan. Molemmat huomioi toista. Kyllä meillä halataan ja pussataan,kosketellaan toisiamme. :heart: Istutaan lähekkäin,katsotaan telkkaria tai maataan lähekkäin tai mie pää miehen rinnalla.
Kyllä mies minnuu rakastaa ja mie miestä.Sanoista,teoista sekä arjessa että juhlassa ja katseesta,pienestä kosketuksesta.Rakkauden tuntee sisällä sydämmessä. :heart:
Toki joskus on pieniä sanaharkkoja,mutta ne menee äkkiä ohi ja molemmat pyytää anteeksi,eikä mikään jää hiertämään. :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: miauh
Meillä on oikein hyvä. Oikeestaan kuopuksen syntymän jälkeen suhde on vain parantunut entisestään.
Päivittäin huomioidaan toisiamme. Kosketellaan, halaillaan ja pussaillaan "ohimennen". Myöskin pienet asiat, kuten aamupalan tekeminen toiselle, kahvin keittäminen jne. ei ainakaan suhdetta huononna.

Tiedän, että mieheni rakastaa minua kun muistaa sen päivittäin kertoa. No jos ei ihan joka päivä, niin joka toinen :p
Keskustellaankin paljon. Niin ihan jonninjoutavista kuin vakavistakin aiheista. Voimme keskustella ihan mistä vaan, siis ihan mistä vaan.

Kaikin puolin suhde on hyvä, ja molemmat on tyytyväisiä.
Toki riitojakin on, mutta ne pystytään selvittämään puhumalla.
 
Tällähetkellä tilanne on se et mä täällä mietin et onko musta oikeasti yksin asumaan noiden lastan kanssa. Meillä on niin kireät välit et en vaan jaksa kohta enään ja en tiedä saako niitä välejä enään paikattua edes :/ Ihan voimaton olo ja tekis mieli vaan käpertyä nukkumaan eikä herätä.
 
keskustelemme päivittäin, jos ei kasvotusten ehditä niin puhelimessa. arkisista asioista, lapsista, suunnitelmista ym.
huomioidaan toista ja toisen tekemisiä (esim. nuku sinä vaan tänään pitkään, mää voin nousta lasten kans)
koitetaan muistaa kiittää pienistäkin arkisista asioista, pyydetään anteeksi myös pikkuasiat. (esim. kiitos ku laitoit ruuan, olipa kiva ku siivosit tuon, onpa täälä siistiä (:D) anteeksi ko en muistanu tuua kaupasta sulle sitä suklaata, anteeksi en hoksannu että sulla oli se lehti kesken)
istutaan tai kotona kylläkin makoillaan vierekkäin aina kun tilaisuus, sylikkäinkin istutaan hävyttömän usein ;)
rakkaudentunnustus joka päivä ja useamman kerran molemminpuolin, selvällä suomenkielellä...
seksiä on valitettavan harvoin, mutta koitetaan pitää ees jonkinlaista kipinää yllä tai ainakin vakuuttaa toisemme siitä että halun puutteesta ei ole kyse, vaan ajan ja jaksamisen...
yhessä pian 8v. ja tää paranee vaan.
 
[QUOTE="Niin";24162660]Kauanko se on teillä ollut surkea, nyt vähän aikaa vai alusta asti?

Meiltä on nuo luettelemasi asiat puuttuneet jo monta vuotta, harkisten eroa...[/QUOTE]

Sanotaan et kuopuksen syntymästä asti eli n. 2,5v. Mua ärsyttää ukossa nykysin niin moni asia ettei oo tottakaan.
 
Meillä on oikein hyvä. Oikeestaan kuopuksen syntymän jälkeen suhde on vain parantunut entisestään.
Päivittäin huomioidaan toisiamme. Kosketellaan, halaillaan ja pussaillaan "ohimennen". Myöskin pienet asiat, kuten aamupalan tekeminen toiselle, kahvin keittäminen jne. ei ainakaan suhdetta huononna.

Tiedän, että mieheni rakastaa minua kun muistaa sen päivittäin kertoa. No jos ei ihan joka päivä, niin joka toinen :p
Keskustellaankin paljon. Niin ihan jonninjoutavista kuin vakavistakin aiheista. Voimme keskustella ihan mistä vaan, siis ihan mistä vaan.

Kaikin puolin suhde on hyvä, ja molemmat on tyytyväisiä.
Toki riitojakin on, mutta ne pystytään selvittämään puhumalla.

Oi, teidän (niin kun muidenkin) suhde kuulostaa hyvältä. Meillä on aivan päinvastoin enkä todellakaan oo tyytyväinen.
 
Puhutaan, nauretaan, itketään, tapellaan, sovitaan, rakastetaan, luotetaan, tykätään, löytyy niin ylä- kuin alamäkeä, tähän saakka aina taistelutahtoa selvittää ongelmat joita eteen tulee, intohimoa, halua panostaa suhteeseen ja perheeseen, arvostusta toista kohtaan jne.

Välillä on ollut todella vaikeita kausia, tehnyt mieli lyödä hanskat päin toisen näköä ja häipyä, mutta vielä ei ole rakkaus kuollut ja suunta, tulevaisuus ja unelmat on aina olleet yhteiset. Töitä se vaatii, koko ajan, se on ehdottomasti ollut sen arvoista.

Toivottavasti ap pääsette joko yhdessä parempaan tai löydätte erikseen elämästä enemmän iloa.
 
  • Tykkää
Reactions: Kais
keskusteleminen on joskus vaikeaa kun molemmat kiihtyy nollasta sataan jonkun väärinkäsityksen takia eikä sitten haluu millään ymmärtää toista. onneks ollaan molemmat samanlaisia niin on myöskin helppoa antaa anteeksi jos tulee ylilyöntejä jossain asiassa. :D paremmin meillä menee nykyään kuin 3-4v sitten. sillon oli aika paha kriisi.
 
Viimeksi muokattu:
halaillaan paljon, sanotaan rakastan sinua joka päivä ainaki kerran :) aamusin vuorotellaan heräämisten kans, kummatki pääsee harrastaan jostarvii käyvä. perheen kans mettä reissut laavuille ,onkimaan. joskus jopa ihan kahestaanki. luotetaan toisiimme paljon. vaikeuksia on ainoastaan minun heikon itsetunnon kans.. mutta korjataan hittaasti mutat varmasti
 
Keskusteletteko paljon?
- keskustellaan ihan arkisista asioista. Syvällisistä vähemmän, mutta tulee niitäkin joskus juteltua esim. saunassa

Huomioitteko toista?
- no jos tarkoitat tällä esim. oven avaamista toisella ja voileivän tekoa, niin minä huomioin miestä enemmän kuin hän minua (passaan tekemällä ruokaa, pesemällä hänen pyykit ym.) Mies huomioi minua harvemmin mutta erityisemmin, esim. ostamalla suklaata, kukkia, pehmoleluja...

Kosketteletteko eli halaatteko tms.?
- Jatkuvasti, mutta enemmän kyllä painitaan, läpsytellään, tönitään leikkimielisesti, peuhataan jne. Joskus ihan halataankin hellästi, harvemmin.

Istutteko vierekkäin usein?
- No jos katotaan telkkua niin harvoin, mieluummin oma sohva. Mutta esim. kylässä ollaan aika kylkimyyryläisiä.

Tiedätkö rakastaako toinen sinua? Jos tiedät, mistä sen tiedät?
- Rakastaa. Pienistä asioista. Ja onhan tuo sen joskus sanonutkin, HARVOIN mutta aidosti.


Ja kyllä meidän suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Alamäessä täytyy vaan muistaa ettei silloin tee mitään eropäätöksiä (ellei ole kyse vuosista), alamäet kuuluu jokaiseen pitkään parisuhteeseen. Ja ne alamäet on sellaisia aikoja kun kaikki toisen teot ärsyttää, menemiset ärsyttää, tavat ärsyttää. Tai tuntuu tylsältä. Silloin yleensä auttaa pieni irtiotto (enemmän omia harrastuksia ja vähemmän yhteistäaikaa)
 
Keskusteletteko paljon? Huomioitteko toista? Kosketteletteko eli halaatteko tms.? Istutteko vierekkäin usein? Tiedätkö rakastaako toinen sinua? Jos tiedät, mistä sen tiedät? Vai onko suhteessanne jotain muuta? Mietin vaan että mitenkähän epänormaali meidän avioliitto mahtaakaan olla...

Keskustelemme. Huomioidaan toinen toistamme. Koskettelemme. Istumme vierekkäin. Tiedän, että mieheni rakastaa minua, sillä hän kertoo sen minulle.

Minä kyllä ymmärrän, että kaikilla ei ole näin. Jos toiset tulevat toimeen ilman tällaista läheisyyttä, niin mikäs siinä. Tärkeintä on, että teidän tarpeenne kohtaavat. Kaikki ei tarvitse yhtä paljon läheisyyttä. Jos sinä kaipaat enemmän, kuin saat tai jotain muuta vastaavaa, niin parisuhdeterapiasta voisi olla hyötyä. Jos olette kovin erilaisia tarpeissanne, niin voisitte onnistua löytämään jonkinlaisen kultaisen keskitien. :)
 
kyllä me keskustellaan silloin kun aikaa on, kaikenlaisesta. huomioidaan toisiamme kosketuksilla, pusuilla ja illalla makoillaan sohvalla vierekkäin minä kainalossa kun ollaan saatu vauva unille. meillä on myös oma huumorimme joten uskon että sekin vaikuttaa suhteemme toimivuuteen eli nauramme ja vitsailemme paljon yhdessä ja kiusoittelemme toisiamme. tiedämme molemmat kuinka paljon rakastamme toisiamme, sen kyllä pystyy kertomaan ihan pienillä teoilla tai sanoilla. ollaan myös selviydytty todella vaikeista asioista suhteemme aikana ja silti tässä ollaan ja toivottavasti pysytään koko loppu elämä :)
 
  • Tykkää
Reactions: Kais
Niin ja luottamus pelaa molemmin puolin ja on läheisyyttä,jota en ole kenenkään muun kanssa jakanut sekä molempia tyydyttävä seksielämä. :)
Meijän suhteen myötä miehelle on tullut oma perhe ja suku läheisemmäksi ja osaa arvostaa perhettä ja sukua enemmän kuin aikaisemmin.
 
[QUOTE="Niin";24162699]Juu meilläkin on menny huonosto tuo pari-kolme vuotta. Tuntuu ettei näin pitkän "huonon kauden" jälkeen oo enää paluuta, kun ne pienetkin ärsyttävät asiat ärsyttää aivan pirusti kun se hellyyden tunne on niin kuollu jo.[/QUOTE]

Kuulostaa jotenkin tutulta, ainakin mun näkökulmasta. En tosin tiiä mitä ukko pienessä päässään miettii...
 

Yhteistyössä