Kertokaapa mulle nyt , miksi ihmeessä olen loukkantunut.

[rakastunut]

Tilanne on se, että löysin harrastuksen parista ihanan miehen. Jossani vaiheessa huomasime viihtyvämme todella hyvin yhdessä ja pian myös tunnustimme, että voimakkaat tunteet ovat pelissä. Teimme pitkiä kävelyretkiä ja keskustelimme kaikesta. Koimme ainutlaatuista sielunkumppanuutta (miehen sanoin) ja olimme molemmat sitä mieltä, että emme olleet kokeneet mitään vastaavaa kenenkää muun kanssa. Kaikki oli ikäänkuin selvää, "se oikea" oli löytynyt. Mies kehui maasta taivaaseen syviä tunteitaan ja oli ihana ja täydellinen erityisesti "henkisellä" tasolla. Kerrankin kaikki toimi kuin ei koskaan aiemmin miehen kanssa. Mietin, että kuinka ihanaa että tälläinen onni minuakin avioliiton ja kahden lapsen jälkeen vielä kohtasi.

Sitten yhtenä päivänä tuttava samoista harrastuspiireistä kysyi, olenko huomannut "Mikan" olevan minusta kiinnostunut? Halusi kertoa, kuinka "Mika" oli muutama vuosi aiemmin ollut ERITTÄIN rakastunut yhteen silloin harrastuspiireissä pyörineeseen varattuun naiseen. Mistä kaikki olivat tuolloin tienneet. Tilanne oli ilmeisesti mennyt sellaiseksi, että nainen oli sitten häipynyt kuvioista ja Mikakin kai vähäksi aikaa. (Olen siis itse tullut kyseisen paikkakunnan harrastajiin vasta muutama vuosi sitten). Nainen ei siis ollut ollut kiinnostunut hänestä. Koin itseni jotenkin petetyksi ja kyselin Mikalta tästä "suhteesta" kyseiseen naiseen. Olihan hän antanut ymmärtää, kuinka ainutlaatuista tunteemme olivat myös hänen puoleltaan. Hän tunnusti, että tunteet olivat olleet tuolloin voimakkaammat kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Liitti voimakkaan rakastumisen tuolloin elämäntilanteeseensa (oli juuri eronnut lapsensa äidistä).Mutta ei pystynyt sanomaan, että tunteet minua kohtaan olisivat voimakkaammat. Vaan sanoi, että se on edelleen voimakkainta mitä hän on koskaan kokenut. Enää ei naisen perään ikävöi.

On minulla ollut siis itsellänikin suhteita ja liittokin. Mutta silti en nyt oikein löydä enää ainutlaatuisuutta välistämme. Mietin, olinko lapsellinen kun kuvittelin, että olisin voinut olla se ykkönen jollekin miehelle. Ja nyt kun tavallaan olenkin "kakkonen", tuntuu kaikki ihana välillämme jotenkin halvalta kopiolta. Lasten takia en haluaisi mihinkään puolittaiseen suhteeseen vaan haluaisin olla varma. Onko tyhmää heittää koko juttu pois tuon miehen aiemman rakkauden vuoksi?????

 

[vaikeeta]

No voi herttasarja.

 

[ddvz]

Onko tyhmää heittää koko juttu pois tuon miehen aiemman rakkauden vuoksi?

Kenen kannalta se olisi tyhmää?

 

[ap.]

Kenen kannalta se olisi tyhmää?

No minun ja miehen? Kun on paljon yhteistä ja hyvää. Muttta riittääkö se, jos koenkin nyt alusta asti olevani kakkonen, sen saavuttamatta jääneen jälkeen. Ja kyllä tuntuu myös siltä, että ne jotka ovat miehen tunteista tienneet tuota aiempaa naista kohtaan, myös aina ajattelevat, että olen se "jonka sai". Vaikka yhdessä olisi miten hyvä.

 

[Minni:)]

No siis onhan miehellä oikeus olla rakastunut aiemminkin. Ja asiasta tekee niin voimakkaan myös se, että tuolloin rakkauden kohde oli varattu ja siten saavuttamattomissa. Noissa tapauksissa ne tunteet usein perustuvat enemmän omalle kuvitelmalle kuin todellisuudelle. Mies halusi varmaan olla avoin ja rehellinen sulle, mutta sanoi tyhmästi, kun selitti ettei ole myöhemmin tuntenut mitään vastaavaa, jotain tilannetajua ja hienotunteisuutta pitäisi kuitenkin olla.

 

[Tuttu]

Minusta mies on tyhmä kun sanoi että tunsi tätä aiempaa ihastusta kohtaan voimakkaammin kuin sinua kohtaan. Eihän sillä enää ole mitään väliä, vain teillä kahdella on väliä. Koita unohtaa koko juttu, ja nauttia siitä että teillä on toisenne.

 

[ap.]

Ajattelinkin, että onhan minullakin ollut rakastumisia. Silti en sanoisi hänelle, että ne olisivat voimakkampia. Se ei olisi totta. Toisaalta arvostan, että mies halusi olla rehellinen. Toisaalta nyt se "olemme toisillemme ainoat oikeat" tunne on ainakin toistaiseksi kuollut. Enkä enää tiedä mitä haluan. En ainakaan enää tässä elämänvaiheessa mitään puolittaista. Ja jos mieskin pystyy kokemaan vielä voimakkaammin kuin tämä välillämme ollut järisyttävä tunne, niin hänelläkin olisi tavallaan oikeus etsiä sitä. En halua olla esteenä.

 

[tjaah]

No jos olet tuossa asiassa ehdoton, niin kai sun sitten pitää erota.

Mä tiedän, että koskaan en kykene tuntemaan samanlaisia tunteita nykyistäni kohtaan kuin eksää kohtaan. Silti rakastan nykyistäni paljon, toisella tavalla vain. Yksinkertaisesti olen eri, vanhempi ja eri kohdassa elämässäni.

 

[Minni:)]

Ajattelinkin, että onhan minullakin ollut rakastumisia. Silti en sanoisi hänelle, että ne olisivat voimakkampia. Se ei olisi totta. Toisaalta arvostan, että mies halusi olla rehellinen. Toisaalta nyt se "olemme toisillemme ainoat oikeat" tunne on ainakin toistaiseksi kuollut. Enkä enää tiedä mitä haluan. En ainakaan enää tässä elämänvaiheessa mitään puolittaista. Ja jos mieskin pystyy kokemaan vielä voimakkaammin kuin tämä välillämme ollut järisyttävä tunne, niin hänelläkin olisi tavallaan oikeus etsiä sitä. En halua olla esteenä.

Kannattaa kuitenkin puhua miehelle asiasta, ennen kuin heivaat. Usein miehet, etenkin suhteen alkuvaiheilla saattavat sanoa asioita joita ei tarkoita. Mies saattaa kokea, että olet se oikea ja haluaa jakaa kanssasi kaiken itsestään. Toi ei toki ole paras tapa, mutta kuulostaa kyllä tutulta.

 

[vierassssssssssss]

Ajattelinkin, että onhan minullakin ollut rakastumisia. Silti en sanoisi hänelle, että ne olisivat voimakkampia. Se ei olisi totta. Toisaalta arvostan, että mies halusi olla rehellinen. Toisaalta nyt se "olemme toisillemme ainoat oikeat" tunne on ainakin toistaiseksi kuollut. Enkä enää tiedä mitä haluan. En ainakaan enää tässä elämänvaiheessa mitään puolittaista. Ja jos mieskin pystyy kokemaan vielä voimakkaammin kuin tämä välillämme ollut järisyttävä tunne, niin hänelläkin olisi tavallaan oikeus etsiä sitä. En halua olla esteenä.

Olisko nyt ongelmana ja loukkaantumisen syynä se, että sinun tunteesi miestä kohtaan olivat olemassa vain miehen pönkittämisen kautta? Loppujen lopuksi olisit joka tapauksessa kyllästynyt mieheen tottuessasi hänen tapaansa kuvailla tunteitaan sinua kohtaan. Pieni moka ja sinä tylytät miehen totaalisesti pois tunteistasi. Et ole koskaan välittänytkään hänestä ja nyt sinua suututtaa tunnustaa asia itsellesi. Ja joo, kyllä sellaisestakin voi loukkaantua, että toinen menee pilaamaan ihan valheen ja plääh, arki taas iskee.

Mitä tulee muiden analysointiin miehen naissuhteista, niin kateus se kaikkea teettää. Me ihmiset teemme mitä vain saadaksemme toisen latistumaan ja

 

[ap.]

Olisko nyt ongelmana ja loukkaantumisen syynä se, että sinun tunteesi miestä kohtaan olivat olemassa vain miehen pönkittämisen kautta? Loppujen lopuksi olisit joka tapauksessa kyllästynyt mieheen tottuessasi hänen tapaansa kuvailla tunteitaan sinua kohtaan. Pieni moka ja sinä tylytät miehen totaalisesti pois tunteistasi. Et ole koskaan välittänytkään hänestä ja nyt sinua suututtaa tunnustaa asia itsellesi. Ja joo, kyllä sellaisestakin voi loukkaantua, että toinen menee pilaamaan ihan valheen ja plääh, arki taas iskee.

Mitä tulee muiden analysointiin miehen naissuhteista, niin kateus se kaikkea teettää. Me ihmiset teemme mitä vain saadaksemme toisen latistumaan ja

Niin, tämäkin on hyvä näkökulma. Mistä ne voimakkaat tunteet tulivat näin vuosien jälkeen? Olivatko ne sellaisinaan totta ollenkaan? Joka tapauksessa olen nyt pettynyt ja olo on jotenkin tyhjä. Kaipaan kovasti edelleen miehen seuraa. Viihdyn hänen kanssaan. Hän ei haluaisi olla ystävä vaan paljon enemmän. Mutta pitäisikö hänen kuitenkin tavoitella tuota "alkuperäistä" rakkauttaan. Ehkä pitäisi.

 

[ddvz]

No minun ja miehen? Kun on paljon yhteistä ja hyvää. Muttta riittääkö se, jos koenkin nyt alusta asti olevani kakkonen, sen saavuttamatta jääneen jälkeen.

Sinusta en tiedä mutta minusta olisi tyhmää olla antamatta mahdollisuus yhteiselle ja hyvälle. Perääntykin kai voi jos se ei riitä?

Ja kyllä tuntuu myös siltä, että ne jotka ovat miehen tunteista tienneet tuota aiempaa naista kohtaan, myös aina ajattelevat, että olen se "jonka sai". Vaikka yhdessä olisi miten hyvä.

Minusta on tyhmää ajatella ennemmin sitä mitä muuta ajattelevat minusta ja suhteestani kuin ajatella omia tunteitani kumppania ja oman elämän hyvyyttä.

 

[ddvz]

Mutta pitäisikö hänen kuitenkin tavoitella tuota "alkuperäistä" rakkauttaan. Ehkä pitäisi.

Miehen puolesta tai ylipäätään toisen ihmisen puolesta ei kannata yrittää päätää ketä hänen pitäisi tavoitella ketä ei.

 

[Keppi ja porkkana]

Niin, tämäkin on hyvä näkökulma. Mistä ne voimakkaat tunteet tulivat näin vuosien jälkeen? Olivatko ne sellaisinaan totta ollenkaan? Joka tapauksessa olen nyt pettynyt ja olo on jotenkin tyhjä. Kaipaan kovasti edelleen miehen seuraa. Viihdyn hänen kanssaan. Hän ei haluaisi olla ystävä vaan paljon enemmän. Mutta pitäisikö hänen kuitenkin tavoitella tuota "alkuperäistä" rakkauttaan. Ehkä pitäisi.

Niinhän se menee, että ne meidän omat tunteemme satuttavat ja se rikkoutunut illuusio oman pään sisällä. Oletko jutellut miehen kanssa tästä hänen ns. suuresta rakkaudestaan? Luulisi miehen sitten vielä tavoittelevan häntä tai ainakin vastaavaa tunnetta, jos se suhde olisi ollut jotakin elämää suurempaa. Tuskin hän haluaisi tuhlata omaa tai sinun aikaasi suhteeseen, joka ei täysin tyydytä. Voisiko menyt olla paisunut vain sinun ajatuksissasi noin suureksi?

Voimia ap!

 

[ap.]

Kiitos. Se illuusio oman pään sisällä oli niin voimakas. En ehkä ole pettynyt mieheen, ehkä olen pettynyt siihen, että annoin uskotella "sen oikean" löytymisen olevan mahdollista. Luulisi, ettei tällä iällä niin enää käy. Kun en teini ole. Toive tietysti oli niin kova. Kukapa ei haluaisi romantiikkaa elämäänsä. Miehen kanssa olen jutellut kyllä. Yrittää selittää asiaa asian ympäriltä. Mutta eipä tosiasioita voi muunnella, jos ei halua valehdella.

 

[Puuhippa]

Jos joku tulis selittää minulle, että sen on vaikea olla minun kanssa koska olen aikaisemminkin rakastanut, niin minä heivaisin sen sekopään aika nopeesti.

 

["Lissu"]

Luulenpa että olet elänyt hetken huumassa ja nyt yksi pikkuseikka poksautti sen saippuakuplan rikki. Nyt pitäsii sitten miettiä haluatko oikeasti alkaa rakentaa tulevaisuutta juuri tämän miehen kanssa ja antaa niiden aitojen tunteiden kypsyä.

 

[vierasss]

minua tuollaiset hehkutustyypit kammottavat. ovat usein narsisteja tai muuten tasapainottomia jotka vetoavat huonon itsetunnon omaaviin. oletko varma ettet ole saanut vainua jostakin tuollaisesta vaan kuvittelet nyt vaan kyseessa olevan miehen vanha ihastuminen joka haittaa. jos mitaan tuollaista ei ole, niin sitten saatat itse vaan olla ylireagoiva.

 

[Voi voi]

Kiitos. Se illuusio oman pään sisällä oli niin voimakas. En ehkä ole pettynyt mieheen, ehkä olen pettynyt siihen, että annoin uskotella "sen oikean" löytymisen olevan mahdollista. Luulisi, ettei tällä iällä niin enää käy. Kun en teini ole. Toive tietysti oli niin kova. Kukapa ei haluaisi romantiikkaa elämäänsä. Miehen kanssa olen jutellut kyllä. Yrittää selittää asiaa asian ympäriltä. Mutta eipä tosiasioita voi muunnella, jos ei halua valehdella.

Ensinnäkin; "se oikea", blaah...Mies tuntuu siltä oikealta niinkauan kuin arki ei ole astunut suhteeseen tai ette asu yhdessä. Sitten kun olette asuneet vuoden yhdessä ja mies piereskelee seurassasi, ei hän ehkä tunnukaan enää Siltä Oikealta, sillä eihän Se Oikea Mies piereskele, eihän?

Ja illuusiohan se ensihetket ihastumisessa juuri onkin, ja sinä selvästi haluaisit vaan elää siinä illuusiossa. Tottakai toisella on voinut olla tavoittamattomia rakastumisia, ja ne tuntuvat hänestä voimakkaammilta kuin mikään muu, SIKSI että hän ei ole koskaan saanut heitä, eikä kokenut suhteen arkea, tai mitään muutakaan. Eli mies elää illuusiossa että tämä saavuttamaton nainen oli hänen unelmansa, ja sinä elät illuusiossa että tämä mies on se oikea jne jne. Sitten kun kupla puhkeaa, molemmat pettyy. Aito, oikea, kestävä rakkaus on ihan eri asia.

Enemmänkin jäisin sinna miettimään, että onko miehellä joku kierre päällä, että etsii naisia juurikin harrastuspiirin kautta, miten sattuikaan että sieltä löytyi aiemminkin joku nainen? Onko mies luotettava vai hurmuri, joka hyppää kukasta kukkaan? Kannattaisiko vain tutustua kunnolla, ja tehdä sitten johtopäätöksiä siitä mikä mies on ja mitä hän merkitsee sinulle. Alkuhuuman aikana ei suuria päätöksiä kannata tehdä.