R
rakastunut
Vieras
Tilanne on se, että löysin harrastuksen parista ihanan miehen. Jossani vaiheessa huomasime viihtyvämme todella hyvin yhdessä ja pian myös tunnustimme, että voimakkaat tunteet ovat pelissä. Teimme pitkiä kävelyretkiä ja keskustelimme kaikesta. Koimme ainutlaatuista sielunkumppanuutta (miehen sanoin) ja olimme molemmat sitä mieltä, että emme olleet kokeneet mitään vastaavaa kenenkää muun kanssa. Kaikki oli ikäänkuin selvää, "se oikea" oli löytynyt. Mies kehui maasta taivaaseen syviä tunteitaan ja oli ihana ja täydellinen erityisesti "henkisellä" tasolla. Kerrankin kaikki toimi kuin ei koskaan aiemmin miehen kanssa. Mietin, että kuinka ihanaa että tälläinen onni minuakin avioliiton ja kahden lapsen jälkeen vielä kohtasi.
Sitten yhtenä päivänä tuttava samoista harrastuspiireistä kysyi, olenko huomannut "Mikan" olevan minusta kiinnostunut? Halusi kertoa, kuinka "Mika" oli muutama vuosi aiemmin ollut ERITTÄIN rakastunut yhteen silloin harrastuspiireissä pyörineeseen varattuun naiseen. Mistä kaikki olivat tuolloin tienneet. Tilanne oli ilmeisesti mennyt sellaiseksi, että nainen oli sitten häipynyt kuvioista ja Mikakin kai vähäksi aikaa. (Olen siis itse tullut kyseisen paikkakunnan harrastajiin vasta muutama vuosi sitten). Nainen ei siis ollut ollut kiinnostunut hänestä. Koin itseni jotenkin petetyksi ja kyselin Mikalta tästä "suhteesta" kyseiseen naiseen. Olihan hän antanut ymmärtää, kuinka ainutlaatuista tunteemme olivat myös hänen puoleltaan. Hän tunnusti, että tunteet olivat olleet tuolloin voimakkaammat kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Liitti voimakkaan rakastumisen tuolloin elämäntilanteeseensa (oli juuri eronnut lapsensa äidistä).Mutta ei pystynyt sanomaan, että tunteet minua kohtaan olisivat voimakkaammat. Vaan sanoi, että se on edelleen voimakkainta mitä hän on koskaan kokenut. Enää ei naisen perään ikävöi.
On minulla ollut siis itsellänikin suhteita ja liittokin. Mutta silti en nyt oikein löydä enää ainutlaatuisuutta välistämme. Mietin, olinko lapsellinen kun kuvittelin, että olisin voinut olla se ykkönen jollekin miehelle. Ja nyt kun tavallaan olenkin "kakkonen", tuntuu kaikki ihana välillämme jotenkin halvalta kopiolta. Lasten takia en haluaisi mihinkään puolittaiseen suhteeseen vaan haluaisin olla varma. Onko tyhmää heittää koko juttu pois tuon miehen aiemman rakkauden vuoksi?????
Sitten yhtenä päivänä tuttava samoista harrastuspiireistä kysyi, olenko huomannut "Mikan" olevan minusta kiinnostunut? Halusi kertoa, kuinka "Mika" oli muutama vuosi aiemmin ollut ERITTÄIN rakastunut yhteen silloin harrastuspiireissä pyörineeseen varattuun naiseen. Mistä kaikki olivat tuolloin tienneet. Tilanne oli ilmeisesti mennyt sellaiseksi, että nainen oli sitten häipynyt kuvioista ja Mikakin kai vähäksi aikaa. (Olen siis itse tullut kyseisen paikkakunnan harrastajiin vasta muutama vuosi sitten). Nainen ei siis ollut ollut kiinnostunut hänestä. Koin itseni jotenkin petetyksi ja kyselin Mikalta tästä "suhteesta" kyseiseen naiseen. Olihan hän antanut ymmärtää, kuinka ainutlaatuista tunteemme olivat myös hänen puoleltaan. Hän tunnusti, että tunteet olivat olleet tuolloin voimakkaammat kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Liitti voimakkaan rakastumisen tuolloin elämäntilanteeseensa (oli juuri eronnut lapsensa äidistä).Mutta ei pystynyt sanomaan, että tunteet minua kohtaan olisivat voimakkaammat. Vaan sanoi, että se on edelleen voimakkainta mitä hän on koskaan kokenut. Enää ei naisen perään ikävöi.
On minulla ollut siis itsellänikin suhteita ja liittokin. Mutta silti en nyt oikein löydä enää ainutlaatuisuutta välistämme. Mietin, olinko lapsellinen kun kuvittelin, että olisin voinut olla se ykkönen jollekin miehelle. Ja nyt kun tavallaan olenkin "kakkonen", tuntuu kaikki ihana välillämme jotenkin halvalta kopiolta. Lasten takia en haluaisi mihinkään puolittaiseen suhteeseen vaan haluaisin olla varma. Onko tyhmää heittää koko juttu pois tuon miehen aiemman rakkauden vuoksi?????