kertokaa totuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkuiita...ko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itkuiita...ko

Vieras
Mä olen alkanut epäilemään (monen vuoden yhteiselokokemuksella), että jutut perhe-elämään osallistuvista miehistä on urbaani legenda... mun ystäväperheissäkin miehen tärkein kotityö on sohvan paikallaan pitäminen, munien raapiminen, oluen juonti tai vaihtoehtoisesti sairaalloinen omasta kropasta huolehtiminen, tarkoittaa, että joka ilta omiin harrastuksiin saa kulumaan tuntikausia, siis todella tuntikausia aikaa... ai joo, on vielä yks ikinuori, joka vielä kahden lapsenkin (kaksoset) jälkeen bilettää lähes joka perjantai poikakavereiden kanssa baareissa... ja tietysti sitten nukkuu lauantait väsyä pois... mun ukko tekee hirrrrveesti töitä (vaativa työ, oikeesti) ja lopun aikaa makaa sohvalla, osallistuu lähinnä kertomalla, mitä olen jättäny tekemättä... ja oluesta tykkää niin paljon, että sitä pitää silloin tällöin kadota pariksi päiväksi kylille kiskomaan (rentoutumaan, nääs... kuulemma sekin miesten kesken yleistä, uskallan kyllä epäillä)... Ollaanko minä ja mun ystäväperheiden vaimot joku kaatopaikan kokoomakatalogi... Jos niitä osallistuvia, vastuullisia, vaimon huomioonottavia, hyvinkäyttäytyviä miehiä on olemassa, eikö niitä edes yhdelle tästä aika laajasta (8kpl)porukasta olis sattunu??? Me ollaan kuitenkin ihan tavallisia naisia... ei mitään uhrautuvaisia äititeresoja, vaan itsestämme huolehtivia, liikunnallisia, työssäkäyviä ihmisiä... joskus aluksi sitä yritti saada toista mukaan kotitöihin, mutta ei kai kukaan vuosikausia jaksa päätään seinään lyödä... kertokaas siskot, miksei veljetkin, olenko oikeassa vai ihan väärässä!
 
No on niitä toisenlaisiakin miehiä. Minun kaveripiirissäni miehet kyllä kokkaavat ja siivoavat, ja moni on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.

Mutta toisaalta, me naiset tässä kaveripiirissä olemme töissä miesvaltaisellla alalla. Kun päivät vääntää äijien kanssa, ei kotona liikene tippaakaan sääliä miehelle, joka vain laiskuuttaan yrittää passauttaa. Kyllä kai suurimmalla osalla meistä on ollut alunperin mies, jonka äiti on hemmotellut siihen uskoon, ettei tarvi jollei taho. Omakin mies luuli ensimmäiset kuukaudet, ettei mitään tarvitse tehdä, mutta meillä se oli yhteen muuton ehto; että mies osoittaa voivansa kantaa vastuuta kodista ilman patistelua. Ei minulla kiinnosta, vaikka se kuinka harmittaisi häntä; enemmän minua kuitenkin harmittaisi kantaa vastuu koko kodista.

Niin, että kyllä niitä vastuuta kantavia miehiä löytyy, kun pistää ne sitä kantamaan, vaikka väkisin, ja nimenomaan _riittävän aikaisessa vaiheessa_. Siis suhteen alussa, eikä joutua siihen ansaan, että yrittää miellyttää toista. Kyllä naiselle aina miehiä löytyy, siksi niiltä voi vaatiakin vähän enemmän, ja tehdä tämä n selväksi jo aivan alussa...;)

Tosin oma mieheni on kyllä myös vaaravyöhykkeessä joutua liian työnteon koukkuun, mutta aivan samalla tavalla tämä kämppä on siivottava, vaikka hän olisi yötä päivää töissä. Oma valintahan sekin on. Enhän minäkään lykkää omia kotitöitäni hänelle, vaikka tekisin kuinka paljon töitä, siksi en siedä, että hänkään yrittäisi vedättää.

 
Joo, ja samasta syystä mä olen sinkku. En jaksa paapoa enkä toisaalta ruveta kouluttamaankaan miestä. Ja aikuisia, fiksuja, itsestään huolehtimaan pystyviä miehiähän ei ole. On joko itse piiottava tai ruvettava kersantiksi ja koulutettava se mies. Ja en jaksa kumpaakaan systeemiä. Joten sinkkuus on paras vaihtoehto mulle.
 
Vaikea kysymys. Eihän kukaan ole täysin täydellinen, ei mies, eikä nainen ;). Mutta meikä onnistui vanhoilla päivillään (lue: 40-vee) löytämään todellisen kultakimpaleen. Ei voi sanoa, että mies osallistuu kotitöihin. Yhtä hyvin voisin sanoa, että minä osallistun niihin. Tämä herra siivoaa oma-aloitteisesti, pyyhkii jopa keittiön tiskipöydät pyytämättä, tyhjää astianpesukoneen, imuroi... kaiken käskyttämättä ;). Vain pyykkejä se ei saa koneeseen, eikä sieltä ulos, joten olen ottanut pyykkipäällikön hommat vastuulleni. Talous on tasapainossa ja niin on ihmissuhdekin.
On tällaisiakin ihmemiehiä olemassa, eikä ole mikään nörtikkä ulkonäöltäänkään, vaan miehennäköinen mies ;). Jos tuo silloin tällöin ottaa töiden päälle kaljat kulmakuppilassa tai muuten vaan retkahtaa harrastuksiinsa hetkeksi, niin se kyllä annetaan anteeksi. Ei saa vetää ohjaksia liian kireälle :)!
 
Kyllä löytyy kotitöitä tekeviä miehiä! Ainakin mulla on sellainen. Pitää paikat järjestyksessä OMA-ALOITTEISESTI, siivoaa jälkensä, pesee pyykkiä, tekee ruokaa... Eikä ole mikään neitimies, vaan miehekäs, urheilullinen ja hyvässä työpaikassa.

Mullakin oli 7 vuotta mies, joka ei tehnyt YHTÄÄN mitään, joten tiedän minkälaista on elää sellaisen kanssa. Mutta kyllä näitä siistejä miehiäkin on, kunhan vaan kohdalle sattuu...
 
No mäkin huitelen neljääkymmentä. Ja elättelen toiveita, että löydän jonkun fiksun vielä. Siis ... toisella kierroksella olevan, eli jonka joku on jo opettanut ihmisen tavoille. ;-))
 
Juttelin eronneen 40+ vuotiaan naisen kanssa muutaman kerran vuoden alussa.

Hän valitti miten tylsä ex-miehensä oli ollut. ""Siinä se vaan laittoi kotona ruokaa"" ja muuta sellaista. Että aina kyllä naiset osaa valittaa, jos ei niin niin sitten näin.
 
Bart: Tämä kohtaamasi 40+ ei osannut arvostaa hyvää miestään, koska oli saanut sellaisen ilmeisesti ""ilmatteeksi"", eikä ollut kokenut miltä tuntuu olla ja elää ap:n kertomuksen kaltaisen hyypiön kanssa. Mutta kyllä ""kunnon miestä"" osaa arvostaa, jos on elänyt vastakohdan kanssa. Kokemuksen ääni kertoo!
 
Pidin sitä naista ihan fiksuna kuitenkin. Jotenkin ilmeisesti kyllästyi liian tasaiseen elämään, ja halusi ELÄÄ.

Olivat siis eronneet kun hänet tapasin. Ei hän erosta nauttinut, mutta nyt ilmeisesti elää aika tyytyväisenä sinkkuna.

En sen enempää häntä puolusta. Itse olen laiska osallistumaan kotitöihin. Siihen on kai tietyt ""historialliset"" syyt. Pitäisi skarpata mutta ei vaimo aina edes päästä auttamaan.

 
Bart, keittiö on naisen valtakunta, jossa mies ei osaa tehdä mitään sotkematta. Ja jos osaa tehdä hyvää ruokaa, niin sekös vasta nöyryyttävää on.
Siksi nainen tekee kaiken mieluiten itse, vaikka valitusten kera, mutta eipäs pääse keittiö sotkeentumaan, eikä mies osaa edes siivota jälkiään.

Se on naisen tapa alistaa. (Joidenkin naisten)
 
No, siinähän teidän nelikymppisten on sitten hyvä aika opettaa lapsillenne (=pojille) kotitöiden tekemistä ja kodin arvostamista muutenkin.

Kodista se kasvatus lähtee. Jos kakaraa ei koskaan opeteta siivoamaan ja korjaamaan jälkiään tai kokkaamaan, niin tuskinpa tuo myöhemminkään oppii. Se löytää sen tyttöystävän/vaimon, joka jatkaa samaa, mihin mutsi jäi.

Ehkä teidän äijillenne on jo myöhäistä, mutta tehkää palvelus omille lapsillenne ja OPETTAKAA kotitöiden tekemistä.

Monesti minä olen taas huomannut sen, että teini-ikäisillekin joudutaan maksamaan, että nämä siivoavat huoneensa. Tosin yleensä perheenäiti hyysää pentuja ja näiden ei siis tarvitse edes sitä huonettaan siivota, muusta talosta nyt puhumattakaan.

Viime kesältä muistan tapauksen, kun työkaveri oli ihan rättipoikkiväsynyt. Hän kertoi, että tyttö ja poika ovat kesälomalla (molemmat lukiossa) ja tuntuu, että työtä riittää yötäpäivää. Ensiksi hänen piti herättää herrasväki aina klo 12 soittamalla kotiin. Sitten töistä piti kiiruhtaa himaan tekemään ruokaa. Sinä aikana talo oli sotkettu, jotenka äiti kävi siivouspuuhiin.

Olin ihan että elä nyt hyvä ihminen tee, että pistä kakarat hommiin. Jos he kerran makaavat koko päivän mtään tekemättä. Syy velttoiluun oli kuulemma rankka vuosi takana ja lasten pitää antaa levätä.

Voihan vee...!

Ja nää ei ole ainoita esimerkkejä. Hyvin harva meikäläisenkään työkavereista kertoo, että lapset mitään tekisi kotona. Aina äiti siivoaa, tekee ruokaa ja käy kaupassa.

Mitä muuta saamattomista lapsista tulee kuin saamattomia aikuisia.
 
Oletpa erikoiseen ystäväpiiriin joutunut! Itse miehenä olen vain ihmetellyt miten nykymiehet tuntuvat kaikki tekevän innolla ruokaa, osallistuvan sisustuspuuhiin yms. Ehkä olen itse joutunut outoon seuraan? Itse totuin oma-aloitteiseen kotitöiden tekemiseen opiskeluaikana (varsinkin asuttuani jonkin aikaa yksin ulkomailla). Siinä oli helppo opetella ruoan laittoa kun ei tarvinnut pelätä epäonnistumisien näyttämistä kenellekään. Ehkä olen myös keskimääräistä siistimpi luonne (mieheksi) sillä itseäni alkaa melko pian epäsiisteys häiritä ja siivoushommiin ryhtyy aivan itsestään.
Nyt perheellisenä hoidan käytännössä koko perheen ""ruokahuollon"", päivittäisen ""siistimisen"" ja reilusti yli puolet lastenhoitotöistä. Päälle tulevat tietysti ns. ""miesten työt"". Tällä en kuitenkaan halua mitenkään kehuskella. Se on vain aivan luonnollista sillä vaimoni on töiden takia usein myös iltoja poissa ja tekee lähes aina minua pidempää päivää eikä taloutemme mitenkään pyörisi jos en tarttuisi oma-aloitteisesti hommiin.
Ja ihan samaa kuviota olen nähnyt myös monilla tuttavilla. Kyse on vain asenteesta. Mistä se on sitten alunperin tullut, onkin vaikeampi kysymys. Ehkä ainakin riittävä aika omillaan asumista ennen ""pariutumista"" tekee yleensä miehelle hyvää. Liika äidin paapominen ei toisaalta inakaan auta asiaa.
 
No on just miesten tyypillisä keinoja puhdistaa omaatuntoaan ja ollla patalaiskoja! Eli just sitä vedättämistä mistä täss ketjussa oli jo puhe.

Ei tylsä ja keittotaitoinen ole synonyymejä. Senhän mukaan KAIKKI suomalaiset naiset olisivat tylsiä, sillä takuulla jokainen nainen keittää??????? Haloo.

Toinen miesten vakiovalehteluperuste on ""naisen valtakunta"". Eli ajattelua jostain 1800-luvulta. Nyt eletään 2000-lukua. Olette patavanhoillisia sovinisteja tuon ajattelumallin mukaan. Niinkö?

Vai elastisia pehmomiehiä, joilla ei ole omaa tahtoa?

Muistan taas miksi olen sinkkku. En jäksa tosiaankaan elävässä elämässä kuluttaa aikaani teidän tyyppisiin miehiin.
 
Kaikki naiset aina vaan valittaa täällä, mutta omahan valintanne on elää tommosen tyypin kanssa saman katon alla????????????????????????. SO?

kirjoita lisää miten teitä ahdistaa elää tommosen tyypin kanssa jooko?
mutta,asialle ei tehdä mitään eihän häh?
kun on niin vaikeaa jättää ja elää ihanaa elämää ilma jotakin miestä,valitset mielummin sitten olla tommosen kusipään kanssa eix vaa? :D
 
""mies"": Hyvä että lisäsit tuon, että _joidenkin_ naisten alistamistapa. Meillä keittiö on ""miehen valtakunta"". Hän laittaa ruuan ja hemmetin hyvää ruokaa laittaakin. Musta on ihan sama miten paljon sotkua tekee. Mä kyllä siivoan mielelläni jäljet, se on ihan reilua kunnon ruuan jälkeen.

Mieheni myös hoitaa vauvaa mielellään. Alunperinkin hän on halunnut osallistua lapsensa elämään ja kasvatukseen kunnolla. Osittain varmaan myös siksi, etten ainakaan ole sammuttanut hänen innostustaan nalkuttamalla, miten kaikki pitäisi tehdä (ainut oikea tapa ei ole minun tapani tehdä..). Hän myös vähensi selväsi omia menojaan, kun vauva syntyi niin kuin piti tietysti tehdä minunkin. Ollaan jo sen ikäisiä, että saimme aikoinamme ravata baareissa ihan kyllästymiseen asti. Nyt nautitaan molemmat tästä elämänvaiheesta.

""mies"", jotain pointtia sinulla kyllä on. Monet naiset tosiaan tekevät kodistaan ""naisen valtakunnan"", jossa miehellä ei ole mitään paikkaa jonka kokisi omaksi ja kotoisaksi. Sitten tekee helposti mieli viettää vapaa-aika jossain muualla. Koti sisustetaan naisen maun mukaan vaaleanpunaisilla puhviverhoilla (kärjistettynä) ja keittiössä tärkeintä on vain se, että se on puhdas ja siisti. Koko ajan valitetaan, että mies ei osallistu lapsen hoitoon ja kotitöihin. Ja kun mies osallistuu, nainen kyttää olkapään yli ja mies tekee kaiken väärin. Ovatko nämä naiset kauheita kontrollifriikkejä vai onko niin hemmetin huono itsetunto, että joka pikkuasia pitäisi kotona tehdä heidän tavallaan? Eikö se nyt ole ihan sama miten tehdään, kunhan homma tulee tehdyksi? Ja sitten kun ""mies ei tee mitään"", suhtautuminen on juuri tuo kuvaamasi marttyyriasenne jolla nainen sitten ""uhrautuu"" kodin eteen ja tekaisee jonkinlaisen sädekehän päänsä päälle.

Alkuperäiselle vielä, että en tässä syyllistä pelkästään naisia. Totta on että jotkin miehet on ihan mahdotonta yrittää pitää kotona tai saada osallistumaan kodin- tai lapsenhoitoon. Pointtini tässä oli vain se, että aina naiset (usein varmaan itse tiedostamatta) eivät sitä omalla toiminnallaankaan edistä.

 
Minun havaintojeni mukaan nykyään isät osallistuvat paljon enemmän kodin- ja lasten hoitoon kuin 20 vuotta sitten. Se käy ilmi lasten suusta ja siitä, että isät kuljettavat lapsia hoitoon ja nykyään heidän kanssa voi keskustella lasten asioista. Ennen vastauksena usein kuuli ""kysy vaimolta se tietää paremmin"".

On jopa muutama perhe osunut kohdalle, jossa isä on ollut aktiivisempi osapuoli.
 
Sinulla on ollut huono tuuri sillä minun tuttavapiirissäni miehet enimmäkseen osallistuvat kodin töihin. Arvostan vapaa aikaa enemmän kun rahaa kuten miehenikin ja siksi emme istu iltakaudet töissä vaan olemme kotona lasten kanssa ja harrastuksissa. Mies osallistuu kodin siivoamiseen, lasten hoitoon ja ruoan laittoon. Kumpikin tekee asiat omalla tavallaan. Ei mitään valittamista. En olisi lapsia ruvennut sellaisen miehen kanssa hankkimaan jota ei kotona näkyisi harrastusten tai työn takia tai semmoisen joka vain sohvalla makaisi.
 
""mies mestarikokki""

Huomasin kyllä kun olin kirjoittanut viestini, että en mitenkään voi yleistää mielipidettäni kaikkiin naisiin. Ja sana ""joidenkin naisten"" oli enemmän kuin mietitty. Koska tiedän, että on sinunlaisiasi naisia, jotka antavat tilaa miehelle, eivätkä tapa tämän innostusta nalkuttamalla esim. siisteydestä.
Minulla on takana pikä avioliitto, jossa minua alistettiin niin, että en saanut osallistua kodinhoitoon. Et usko miten paljon nautin, kun pääsin kauppaan ostamaan ruokaa ja paistamaan pihvejä. olen kehitellyt omat reseptit ja usein myös onnistun. Avioliitossa minua ei kiinnostanut mikään, kun olin aina valvovan silmän alla. Tosin sitten se valvovakin silmä kyllästyi kaikkeen päällepäsmäämiseen.
Nyt voin kasvattaa lapsia rakastamalla, eikä ohjeistamalla.
 
Hyvä ""Bart Simpson"",

Sinä olet nyt ottanut kahden eri naisen, kahden erilaisen yksilön mielipiteet mieleesi, ja niiden pohjalta tehnyt yleistyksen. Eikö samalla tavoin voisi yleistää myös miehistä?

Aina välillä näillä palstoilla joku onnellinen mies hehkuttaa onneaan milloin virolaisen milloin thainaisensa kanssa. Tämän naisen ainoat tehtävät ovat huolehtia omasta ulkonäöstään, kodista ja miehensä tarpeiden tyydyttämisestä. Onnellinen mies kuvailee laajoin sanankääntein tyytyväisyyttään, koska saa miehekkäästi kustantaa tämän kaiken.

Toisaalla toinen mies lyttää kaikki ansiotöissä käymättömät naiset siipeilijöiksi, eikä pidä edes matalapalkka-aloilla työskenteleviä naisia juurikaan parempina. Hän on ehdottomasti sitä mieltä, että naisen on oltava miehensä kanssa taloudellisesti vähintäänkin tasa-arvoisessa tilanteessa.

Eikös näistäkin jutuista voisi nyt yleistää, että kävi nainen ansiotyössä tai ei, niin miehille ei mikään kelpaa, aina pitäisi olla toisenlainen. Vai olisiko sittenkin parasta jättää yleistämiset kokonaan väliin, ja ymmärtää se, että sekä miehet että naiset ovat yksilöitä? Lienee tärkeintä olisi löytää kumppaniksi se itselle oikea yksilö, eikä joku toisen sukupuolen prototyyppi...
 
Bart: Älä usko ""miestä"". Tuo ei ole pelin henki ainakaan meillä. Ei meillä tehdä ruoanlaitosta mitään numeroa muutenkaan. Meidän talous kai kauhistuttaisi monia: syödään vähän mitä sattuu, mitä nyt jompi kumpi sattuu ostamaan, tai sitten lounastetaan ulkona. Ei keittiö ole meillä mikään valtataistelun kenttä (eikä mikään muukaan huone), vaan ihan vaan paikka, jossa jotain syödään, luetaan aamusella lehtiä ja iltasella viihdytään.
En menisi miestä haukkumaan siitä, jos ei jälkiään aina muista siivota. Enhän muista aina itsekään! :-0 Keskitytään nyt vaan olennaiseen, elämiseen, olemiseen ja nauttimiseen. Onhan meitä naisiakin varmaan moneen junaan, ymmärrän toki niitäkin, jotka haluaa keittiötään hallita, meillä nyt ei vaan homma mene niin...
 
Sende: etkö sinä osaa lukea? Vai etkö ymmärrä luettua? Minä ainakin kerroin löytäneeni kultakimpaleen :). Nelikymppisen miehen, jolle ei todellakaan tarvitse opettaa mitään. Meillä on niinpäin, että mies tekee oikeastaan oma-aloitteisesti minua (uranaista) enemmän kotitöitä (vaikka hänkin on uramies), joten minä joudun skarppaamaan, etten jäisi tässä asiassa aivan tappiolle!
 
Hauska kuulla ""mies"", että olet nyt oman elämäsi ohjaksissa. Ja eikös olekkin mukavaa laitella ruokia, kehitellä omia reseptejä ja laitella kotia vähän omallakin silmällä. Meillä on hirmu mukavaa ukon kanssa, kun kokkaillaan ja siivoillaan yhdessä. Arkikin voi olla hauskaa, kun on oikeantyyppinen ihminen rinnalla. Kyllähän meilläkin välillä napistaan, mutta ei se ole niin kovin vakavaa;)
 
meillä suunnilleen kuin tuolla aiemmin N40+:lla.

Tehdään yhdessä kaikenlaista niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon, että voidaan olla ja viihtyä kotona. Kaikki hommat äkkiä pois alta ilman sen suurempaa numeroa, että päästään yhdessä vapaalle. Välillä toisella on enemmän kiireitä kuin toisella, silloin tekee se, joka ehtii. Välillä ei ehdi ja viitsi kukaan, sitten ei ole niin siistiä, mutta äkkiä se korjaantuu. Siivoamisen jäljet näkyy sitten kunnolla :) . Kotihommissa vastuu on molemmilla, kummankaan ei tarvitse komentaa toista, suunnitella voi silti yhdessä vaikka ikkunanpesun peruuttamista, jos ei kummallakaan ole fiiliksiä. Kyllä ne sitten tulee, kun aurinko tarpeeksi paistaa likaisiin ikkunoihin... Yhdessä arkistenkin asioitten tekeminenkin on hauskaa, kotitöissä saa ainakin olla yhdessä koko ajan. Omia harrastuksia on kuitenkin kummallakin ja kavereita.
 

Yhteistyössä