Kertokaa sektiosta!

Ilmeisesti tässä nyt päädytään sektioon. Tuleeko sen jälkeen jälkivuoto ja jälkisupistukset (auts!) normaalisti? Voiko toipumista nopeuttaa (esim rasvaamalla mahaa etukäteen tms)? Lähteekö imetys yleensä yhtä hyvin käyntiin?

 

Ilmeisesti tässä nyt päädytään sektioon. Tuleeko sen jälkeen jälkivuoto ja jälkisupistukset (auts!) normaalisti? Voiko toipumista nopeuttaa (esim rasvaamalla mahaa etukäteen tms)? Lähteekö imetys yleensä yhtä hyvin käyntiin?

Mulla imetys lähti tosi hitaasti käyntiin.
Mä en edes osannu kuvitella että sitä jälki vuotoa vois tulla sektion jälkeen kauheesti

:ashamed: , no seuraavana yönä kun ne vuodot tosissaan alko niin mähän menin ihan paniikkiin, onneks oli mies paikalla silloin (siis meillä oli perhehuone) joka läks hakee hoitsun joka sitten mulle naureskeli kun pelästyin niin paljon.
Ja kyllä niitä jälkisuppareitakin ihan kiitettävästi tuli, ainakin imettäessä.

 

Jälkivuoto on normaalia. Jälkisupistuksia en itse tuntenut koskaan kiitos vahvojen kipulääkkeiden. En usko rasvaamisen auttavan, mutta hyvästä kunnosta on etua toipumiseen noin yleensä. Isoin ongelma mulla oli kivut (joihin saa kyllä aina tehokkaan lääkityksen) ja vatsan toiminnan käynnistyminen. Imetys lähti käyntiin ihan ok kaikkien kolmen kohdalla.

 

Minulla tehtiin suunniteltu sektio perätilan vuoksi.
Minulla ei tullut supistuksia tai oletan niin! Kuvittelen siiis että olisin ne kyllä huomannut.
Imetys lähti käyntiin minullakin hitaasti. Jälkivuotoa oli jonkin verran,mutta ei tosiaankaan paljon eikä kestänyt kauaa.
Leikkaushaava oli kipeä joten lääkkeet jotka saat kannattaa ottaa! Kiitos hoitajille jotka toivat aina jo etukäteen lääkesatsin ja kipu ei päässyt valloilleen.
Itse haava parani hyvin ja yllättävän nopeasti. Sängystä nousu ja sänkyyn meno oli minulle vaikea liike,tai no kaikki ne oli vaikeita ensimmäiset päivät.
Mutta minulle jäi positiivinen kuva sektiosta,vaikka ensin hiukan pelkäsinkin sitä.

muoks. vatsa ei meinannut alkaa toimimaan ja tosiaan jännitin kyllä ensimmäisen kerran kakkoshätää tehdessäni. :ashamed:


Ja muista joka wc käynnillä voidella haavaa vedellä Miten se sanonta menee " vesi voitehista paras!" eli kunhan muistaa huljutella vettä haavan päälle niin paranee nopeammin.

 

Itse sanoisin, että jälkivuoto on vähäistä alatiesynnytykseen verrattuna. Kolmannen lapsen kohtdalla tehtiin sektio ja kohtua "siivottiin" leikkaussalissa.
Kivut on olleet omalla kohdalla se kaikkein vaikein juttu sektioon liittyen. En osannut kuvitella niitä etukäteen, vaikka kokemusta on monenlaisesta kivusta.
Ja alkuun oli myös ongelmia vatsan toiminnan kanssa mullakin.

Maitoa tuli samalla tavalla kuin aiemminkin.

 

Kaksi sektiota takana,molemmista imetys käynnistyi hyvin ja luovutin maitoa jo sairaalassa. Lääkkeet tepsii hyvin kipuihin eikä jälkivuotokaan ollut kuulemma sen kummenpaa kuin tavissynnytyksessä.
Mutta suosittelen etukäteen lymfahierontaa, kerro hierojalle että olet sektioon menossa.

 

Mulla on jälkivuoto ollut molempien synnytysten jälkeen samanlaista, vaikka toinen oli sektiolla ja toinen alakautta.
Vaikka sanotaan, että ekan synnytyksen jälkeen ei tunne jälkisupistuksia, niin minä kyllä tunsin. Vaikka oli kipupumppu ja siihen päälle panadolia, niin tuntui kyllä ja mojovasti.

Imetyksestä en osaa sanoa, maito nousi kyllä rintoihin sairaalassaoloaikana ja kyllä sitä runsaasti tulikin. Ehkä kuitenkin meni päivä, pari pidempään maidon nousussa.

Sellainen neuvo on minusta tärkeä, sektion jälkeen, että älä missään nimessä pidättele ilmavaivoja. Voi olla toki hankalaa niiden katkaistujen lihasten kanssa pusertaa ulos ilmaa, mutta se tekee aivan älyttömän kipeää, jos se ilma jää sektion jälkeen kiertämään mahaan. =)

 

Sektion jälkeen maito lähti nousemaan todella hyvin. Jäkivuoto oli ainakin minulla todella runsasta, ja yösidettä käytin melkein ekat 2 viikkoa. Jälkisupistukset eivät tuntuneet niin kivuliailta, kiitos vahvan lääkityksen. Ja minun neuvot ovat ainakin, että kannattaa pitää huolta että vatsa toimii ja välttää ruoka aineita joista saat ilmavaivoja. Sängystä nousemiseen ja vessan pytylle istumiseen sain hyvät neuvot sairaalassa. Sängystä kannattaa vessaan, ja syömään koittaa nousta heti kun olo sallii auttaa vatsankin toimintaan jo. Ja alkuun kannattaa miettiä matkat aina että on paikka johon istua matkan varrella. Tavaroiden nostelu on aika hankalaa, ja siihen oppii äkkiä että muut nostavat pudonneet tavarat.

 

Mun kaikki neljä lasta ovat syntyneet sektiolla. Ei mulla kovin runsasta jälkivuotoa ollut lasten syntymän jälkeen. Muutamana ekana päivänä vuosi enemmän. Vatsan toimiminen on ollu mulle kinkkisin juttu. Alkuun piti ottaa Mikrolax ruiske. Toki söin kaikkea mikä olisi löystyttänyt vatsaa. Imetys on ollu mulla toinen kompastuskivi. Kellekkään lapsista mulla ei ole tullut maitoa kuin ihan pieni "liraus".

 

Mulla tuli jälkivuotoa n.4 viikkoa ja aivan helvetilliset jälkisupparit.Imetys käynnistyi tosi hienosti.Maitoa tuli melkein roiskumalla=)

 

Mulla tuli jälkivuotoa 2-3vkoa. Imetys käynnistyi tosi hienosti, lypsin jo sairaalassa pakkaseen maitoa ja täysimetin 1/2 vuotta ja sen jälkeen käytettiin pakkasesta lypsettyjä maitoja. Vatsalihasliikkeitä ei kylläkään kärsinyt melkein vuoteen tehdä kun aina kipeytyi haava. Jälkisuppareita en muista että olis ollut.

 

minulla 3 sektiota!Kaikille on jouduttu antamaan lisämaitoa lekurissa ja kotona mutta imettänyt olen sinnikkäästi vaikka alku kahdella oli takkuista.Viimesen kanssa pärjäsin ilman lisämaitoa 8-9kk imettäen!

Jälkivuoto on ollut aika olematonta mut supistukset imettäessä kyllä tuntui :x

leikkaushaavaa kannattaa päivittäin suihkutella ja huolella sit kuivata tietenkin.Mahdollisimman nopeaa kannattaa nousta leikkauksen jälkeen et ei jää petiin makamaan vaikka kipu onkin kovaa.Paranee kuulemma paremmin mitä että jäis makaamaan päivä tolkulla.

 

Sektio....aluks en meinannut päästä sängystä ylös kun en pysytnyt käyttämään vatsalihaksia. Sitten meinas taju lähteä kun vihdoin pääsin ylös. Pari päivää rahjustin kun ei edes kakka tullut. Sitten riitti, vedin pari kuppia kahvi aja pöntölle. Varovasti rahjustin sitten pitkin sairaalahuonetta. Kohdun painelu sattui niin saatanasti. Jälkivuoto kesti jotain...viikon, toista. Sitten selkä kipeytyi kun ei saanut tukea vatsasta. Pikkuhiljaa palailin takas elämään....

 

Kolme sektiota takana. Jälkivuotoa on ollut jokaisesta pitkään, tällä kolmannella kerralla kesti reilu 7 viikkoa, joista ainakin 4 runsasta vuotoa. Kivuliaita jälkisupistuksia en ole huomannut, tästä ehkäpä kiitos leikkauksen jälkeiselle kivunlievitykselle. Mutta sairaalassa imettäessäni tunsin jonkinlaisia supistuksia ja jälkivuotoa valahti silloin oikein kunnolla.

Imetys on lähtenut ihan hyvin käyntiin, tällä kolmannella kerralla maito nousi hitaimmin, vasta neljäntenä päivänä. Mutta ilman lisämaitoa on silti selvitty, kun olen ahkerasti imettänyt. Vauvaa on toki tarkkailtu ettei tule ongelmia esim. verensokerien tai liiallisen painonlaskun takia. Vauva kannattaa pitää vieressä jos on laidallinen sänky, imetys on paljon helpompaa kun ei nostele vauvaa omaan sänkyynsä. Ja ainakin minulle puoli-istuvassa asennossa imettäminen oli helpompaa, sähkösängyn sai helposti säädettyä sopivaan asentoon.

Hoitaja antoikin tällä kertaa hyvän vinkin, paria päivää ennen sovittua sektiopäivää kannattaa alkaa syödä luumuja, paljon kuitua ym. vatsaa pehmittävää. Suoli toki myös tyhjennetään ennen sektiota peräpuikolla, joten ihan heti leikkauksen jälkeen ei edes tarvitse käydä kakalla. Eikä se ainakaan minulla sattunut yhtään kun ei ollut vatsa kovalla.

Ihan hyviä kokemuksia ovat kaikki sektioni olleet.

 

Ja sitten joukkoon se kauhu tarina tyyliin 1 tuhannesta missä kaikki meni pieleen.
Aluksi ei epiduraali mennyt sinne minne piti ja kun laitettiin jonnekkin muualle,alkoi vuotamaan. Jalat kramppas-huono juttu.
Leikkaus alkoi ja moneen kertaan olin kysynyt että voiko minulle tulla pahoinvointia,kun siskolle tuli epiduraalista, ei missään nimessä vastattiin, Ja kuinka ollakkaan aloin voimaan pahoin, kylmä hiki virtasi ymäriinsä ja tippa irtosi 2 kertaa ja veri virtasi kädestä..Saivat sen takaisin kiinni.
lapsen saatuani vatsan päälle aloin oksentamaan.
Puudutus alkoi häviämään viimeisten 10 tikin aikana ja kyselivät annetaanko lisää,kieltäydyin. Ennemmin kipu kuin oksennus,tunsin viimeiset tikit vallan mainiosti.
Heräämössä alkoi sydän kone piippaamaan ja hoitaja viimeinen kyllästyi toisen koneen jälkeen ja sammutti, laitteessa vikaa sanoi-molemmissa? Todettu myöhemmin sähkövika sydämmessä!
Reippaasti tuli hoitaja kokeilemaan onko kohtu alkanut supistumaan, josta minä tuskaisena kaksinkerroin kiljuen, hoitaja tokaisee-ei se tunnu, sulla on puudutus. Johon minä, että eipä se enään ole vaikuttannu pitkään aikaan.Kokeili toisen kerran ja sitten uskoi,sattuu sitä.
Vauvan kanssa kaikki meni ok, maitoa riitti ja ei se haava kipeä ollut,mustahan/mustelmana koko vatsa oli.
Mutta kotiin lähdön aamuna menin suihkuun ja kas kummaa vetelin pöksyjä jalkaan ja poks! haava auksesi. No siinä ihmetellessä yritin tyrehdyttää sitä pyyhkeellä mutta paineella virtas haavanesteet pihalle. Lattia oli kuin teurastamossa ja hätänapit suihkussa! Kaksi muuta naista onneksi oli suihkussa ja hiukka varovasti sanoin että,älkää säikähtäkö mutta painatkos sitä nappia mun haava aukes. Oli varmasti näky.
No lekuri kävi laittamssa perhos teipit ja pääsin kotiin.
Kotona tosin yksi aamu repes toiselta puolelta kun nousin hätäseen sängystä, mutta oli teippiä mitä laittaa
Kaikkinensa kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen, mutta huumorilla ja perskeleen kovalla kipu kynnyksellä olen naureskellut seikkailua ja jos vastaava homma iskisi eteen, tekisin sen uudelleen
Että onnea sektioon kaikille, ei siitä hullua hurskaamaksi tule mutta hauskaa se on!

 

Minä en tuntenut jälkisuppareita, oli kipupumppu sektion jälkeen reilun vuorokauden.. Jälkivuoto oli todella niukkaa (sitä tuli vähemmän kuin menkkojen aikana, vaikka nekin mulla niukat..).. Ja muista antaa haavalle ilmakylpyjä!! Paranee huomattavasti paremmin ja nopeammin. Ja kuten joku jo sanoikin, ne määrätyt kipulääkkeet kannattaa ottaa, jos jätät ottamatta, se haavan kipu yltyy niin kovaksi, että sitä on sitten vaikea saada hallintaan.. säkyyn mennessä ja sieltä noustessa oli outoa tunnetta mahassa, ei ollut kipua, mutta ilkeeltä se todellakin tuntui, ja samaten autosa kun matkusti, tuntui joka töyssyn kohdalla, et kohtu velloo puolelta toiselle.. Mies mulle aina autossa sanoikin "ota mahasta kii, tulee töyssy" .. Ja vielä lisään, että maitoa alkoi tulla kunnolla muistaakseni seuraavana päivänä sektiosta, vauva ei vaan meinannut jaksaa imeä rinnasta..

 

Kaksi suunniteltua sektiota, ensimmäinen sovittuna päivänä, toinen kun vedet meni. Ensimmäisessä supistukset alkoi katetrin laitosta, leikkaus meni hyvin, puudutukset ja kaikki. Maito nousi loistavasti. Se virheen tein, että luulin että mulle auttaisi kipuihin kipulääke. Ilmaahan ne mahaan kerää ja mitä enemmän piikkiä pyysi, sitä tuskasempi oli olo. Kaikki me sektioäidit siellä kaksin kerroin vikisemässä kun vatsa ei toimi ja niin turvottaa. Kotiin viidenpäivän jälkeen. Toisessa leikkauskokemus ja sen odotus oli aivan hirveä. Maito ei varmaan siksi noussut heti yhtä hyvin, koska en kyennyt erottamaan lasta kriisistä jota (vauvan)odotus ja sitten tämä loppuhuipennus oli ollut. Imetin kyllä ja maitoa tuli, mutta juuri ja juuri. Olin jotenkin ihan shokissa seuraavaan päivään jolloin vasta imetys alkoi sujua kuin kuuluisi. Kivunhoitoon en suostunut ottamaan kuin Panadolia joten säästyin pallomahalta. Nousin sektiopäivän iltana jo sisulla ylös sängystä ja kolmen päivän jälkeen päästivät kotiin kun olin kävellyt käytävää päästä päähän kaiken luppoajan. Sattuhan se, mutta ei mitenkään verrattavasti niihin tuskiin joita sektiota odotellessani kärsin sinä hemmetin sunnuntaina.