Kertokaa jotain hauskoja mokia mitä olette tehneet (olis kiva nauraa näin illan ratoksi)

Olin tulossa töistä tosi kamalassa lumimyrskyssä ja kirosin kun mieheni ei tullut hakemaan minua, vaan minun piti kävellä. No onneksi kuitenkin pian "meidän" auto pysähtyi mun viereen ja minä hyppäsin kyytin. Sanoinpas vielä jotain niin fiksua kuin: Ai, tuossa radiossako olikin oranssi valo (Uusi auto meillä). Kuskin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, syy miksi se pysähtyi ja "otti" minut kyytiin oli tienristeys, jossa oli pakko pysähtyä.

Ystäväni äiti on kans pyyhkäissyt tuollain - ja tyylilleen uskollisena kauhealla kohkauksella - vieraalle etupenkille, paitsi et päästi kauheen pierun penkille istuessaan ja tokas että "huhhuh, kauheesti ilmaa mahassa" kunnes vilkaisi vieressä istuvaa kauhusta mykistynyttä miestä.

 

No tää nyt ei ole kovin hauska edes, mutta tuorein kommelus kylläkin. Tänä aamuna heräsin siinä ennen kukon laulua keittämään miehelle aamu kahvit ennen kun se menee töihin. Kattelin jääkaapin sisältöä ja huomasin että hemmetti, miten meillä voi olla 3 purkkia vanhaa maitoa jääkaapissa, yks oli avattu ja kaks avaamatonta. Siihen jäi sitten vielä yks purkki jossa oli ihan pieni liru, mutta ajattelin sen riittävän miehen kahviin ja kaadoin tietenkin maidot pois. Mies oli ottamassa maitoa kahviin ja tutki jääkaappia ja kysy että mihin ne kaikki maidot on menny ? No mä vastasin pöydän vierestä että "joo, ne olikin kaikki16. päivän maitoja, mä kaadoin en tietenkin pois. " "kaadoit tietenkin pois, mä hain ne eilen illalla abc.ltä ihan varta vasten töihin. Ja tänään on 15. päivä"
aivan. :snotty: Kaikenlisäks se liru siellä yhdessä ja ainoassa purkissa oli jo hapantunu. Ei saanu mieskään aamulla kahvia, mutta niin joutui sen kaikki työkaveritkin olemaan mustalla kahvilla... kiitos dementoituneen vaimokkeen. :ashamed:

Soitin sille silti ruokatunnilla ja oli kuulemma kipassu sitten hakemaan purkin pari jostain huoltoasemalta kun oli kyllästyny äijien kuittailuihin.

 

Joskus töissä ollessa kun mulla oli menkat niin kun olin vessassa käymässä, niin kauhukseni huomasin, että mun side ei ollut siellä pikkuhousuissa. Juoksin äkkiä vessasta ulos ja siellä se verinen side oli keskellä avokonttoria.

Ja olin siis silloin ainut nainen töissä.

Mä olin kerran laittanut siteen ajatuksissani tarrapuoli ylöspäin... oli tosi kiva ottaa vessassa sitä pois, oli meinaan tosi pitävät liimat siinä

 

Tää on kyllä jo elävä legenda. Suomessa on aika paljon kai sitten näitä naisia, jotka tähän pieruun ovat sortuneet, koska tätä kuulee joka puolella ja aina se on jonkun tuttu, joka tämän on tempaissut

 

Tää on kyllä jo elävä legenda. Suomessa on aika paljon kai sitten näitä naisia, jotka tähän pieruun ovat sortuneet, koska tätä kuulee joka puolella ja aina se on jonkun tuttu, joka tämän on tempaissut

No sulla taitaa olla sitten harvinaisen hyvä otanta, mutta ei se silti tarkoita, etteikö sitä olisi tapahtunut =)

 

Joskus töissä ollessa kun mulla oli menkat niin kun olin vessassa käymässä, niin kauhukseni huomasin, että mun side ei ollut siellä pikkuhousuissa. Juoksin äkkiä vessasta ulos ja siellä se verinen side oli keskellä avokonttoria.

Ja olin siis silloin ainut nainen töissä.

Mä olin kerran laittanut siteen ajatuksissani tarrapuoli ylöspäin... oli tosi kiva ottaa vessassa sitä pois, oli meinaan tosi pitävät liimat siinä

OT, mut mikä siinä onkin, että tollot ei pysy paikoillaan, mutta auta armias jos joku kulma kääntyy ympäri niin, että ottaa ihoon kiinni, ni siinä on ja pysyy.

 

Tuli tosta mieleen että meillä faija kertoi et mummi oli joskus aikoinaan yrittäjä ja ollut menossa hienona yrittäjien johonkin joulujuhliin ja kunnon koko turkki päällä ja ajatellut että paukuttaa autossa ettei juhlissa tarvitse singota vessaan ja paukutellut koko matkan ja sitten kun portsari oli avustanut turkin pois juhlissa niin se paskankatku oli kuulemma ollut melkoinen..Oli vissiin hienoa rouvaa hävettänyt.

 

Äitini kerran kiireissään lähti töistä autolla ja ihmetteli kun vastaantulevat ihmiset vilkuttelivat valoja ja huiskuttivat kättä... kotona hän huomasi ajaneen käsilaukku auton katolla ja se oli jopa pysynyt siellä vaikka tie mutkaista =)

 

mä olen melki joka talvi vetänyt lipat jäisellä kadulla, juuri sellaisena aikana jolloin on paljon ihmisiä liikenteessä.
Kaupassa saatan myös kysellä mieheltäni että otetaanko tätä, ja katsoessani viereeni se onkin joku toinen tyyppi ja oma mies viilettää jossain edellä.
Ja olenpa joskus suureen ääneen kadulla puhunut pahaa eräästä tyypistä toiselle kaverilleni ja kyseinen tyyppi on sattunut just tulemaan jostain puskan takaa koiran kanssa..huh, silloin hävetti

 

mä olen melki joka talvi vetänyt lipat jäisellä kadulla, juuri sellaisena aikana jolloin on paljon ihmisiä liikenteessä.
Kaupassa saatan myös kysellä mieheltäni että otetaanko tätä, ja katsoessani viereeni se onkin joku toinen tyyppi ja oma mies viilettää jossain edellä.
Ja olenpa joskus suureen ääneen kadulla puhunut pahaa eräästä tyypistä toiselle kaverilleni ja kyseinen tyyppi on sattunut just tulemaan jostain puskan takaa koiran kanssa..huh, silloin hävetti

Mä olen kans nuorempana useampaan otteeseen ihan tyynesti roikkunut väärän ostoskärryn laidassa ja höpötellyt ostostoivomuksiani...Äidit näyttää hyvin samalta ulkotakeissaan ja -vetimissään.

 

se on noloa ja tekee kiukkuiseksi, jos ollaan kaverin kanssa viereisissä sovituskopeissa ja kaveri häipyy sanomatta asiasta, siinähän sitten höpötän itsekseni!

 

Kipaisin joskus pomon huoneeseen puukengät jalassa, aloin kovaan ääneen selvittämään asiaani papereita levitellen, kunnes tajusin, että pomo on puhelimessa sellainen langaton luuri korvallaan... oli istunut vain hiljaa pöytänsä takana ilmeisesti kuunnellen asiakasta tms. Käännähdin sitten äkkiä poistuakseni, kun horjahdin (ne puukengät) seinää vasten ja onnistuin samalla sammuttamaan huoneesta valot. Olimme pimeässä huoneessa, kunnes sain taas räpsäistyä loisteputket päälle ja kompuroitua ylös. Oli näkemisen arvoinen ilme pomolla...

 

Kipaisin joskus pomon huoneeseen puukengät jalassa, aloin kovaan ääneen selvittämään asiaani papereita levitellen, kunnes tajusin, että pomo on puhelimessa sellainen langaton luuri korvallaan... oli istunut vain hiljaa pöytänsä takana ilmeisesti kuunnellen asiakasta tms. Käännähdin sitten äkkiä poistuakseni, kun horjahdin (ne puukengät) seinää vasten ja onnistuin samalla sammuttamaan huoneesta valot. Olimme pimeässä huoneessa, kunnes sain taas räpsäistyä loisteputket päälle ja kompuroitua ylös. Oli näkemisen arvoinen ilme pomolla...

 

Kipaisin joskus pomon huoneeseen puukengät jalassa, aloin kovaan ääneen selvittämään asiaani papereita levitellen, kunnes tajusin, että pomo on puhelimessa sellainen langaton luuri korvallaan... oli istunut vain hiljaa pöytänsä takana ilmeisesti kuunnellen asiakasta tms. Käännähdin sitten äkkiä poistuakseni, kun horjahdin (ne puukengät) seinää vasten ja onnistuin samalla sammuttamaan huoneesta valot. Olimme pimeässä huoneessa, kunnes sain taas räpsäistyä loisteputket päälle ja kompuroitua ylös. Oli näkemisen arvoinen ilme pomolla...

 

Menin ostamaan ekaa kertaa autoon renkaita ja ilmoitin reippaana myyjälle, että talvirenkaat kiitos. Myyjä kysyi, että minkä kokoiset, johon vastasin että henkilöautoon. En todellakaan tiennyt, että henkilöautoissakin on eri kokoisia renkaita. Hieman nolotti.

Viime viikolla hain lapsen varahoidosta päiväkodista, jonne pph oli vienyt omien menojensa vuoksi. Muuten meni hyvin mutta en saanut lähtiessä porttia auki vaan yksi mies tuli hätiin kun rynkytin porttia. En huomannut, että siinä olikin kaksi salpaa mutta osaanpahan seuraavalla kerralla.

 

Oltiin kerran kaveriporukalla laivalla, meillä oli kaksi hyttiä, toinen lähinnä tytöille ja toinen pojille.
Oli lievää syysmyräkkää ja mulla iski kamalan huono olo ja ajattelin mennä hyttiin lepäämään.
Hississä se olo vaan paheni ja päässä humisi ja pois päästessä jouduin jo juoksemaan hyttiä kohti. Ainut vaan että hyttiavain ei ollut mulla, vaan kaverilla mutta onneksi poikien hytin ovi oli auki, ne kun tuntui siellä enemmän viihtyvän kun muualla ja se oli auki koko ajan.
No ryntäsin sitten sinne, ja suoraan vessaan oksentamaan.
Pois tullessa kirosin sitten myrskyä "pojille" jotka tosin näyttivät eläkeläisparilta koska olin mennyt aivan väärään hyttiin. Tuijotin pariskuntaa varmasti ääliömäisen näköisenä enkä osannut sanoa kun "oho" ennen kun poistuin viereiseen hyttiin missä pojat nauroivat mulle melko pitkään.
Ikävintä hommassa oli se, että eläkeläisparin hytti oli meidän vieressä ja jouduin näkemään heitä turhankin usein reissun aikana.

 

Minä laitoin keitetyn, kuorimattoman kananmunan mikroon lämpiämään. Pamahti muna aika mukavasti siellä mikrossa räjähtäessään.

 

Tämä on ihan loistava ketju!! *yrittää hillitä naurua sen verran ettei lapsoset herää*

 

Mulla 2kpl kännyköitä Suomen numeroilla ja erään kerran etsin ulkomailla sitä toista puhelinta, soittamalla sillä toisella Suomen puhelimella. Ihmetykseni oli iso kun joku vastasi puhelimeeni. Minä sitten aloin sönköttää huonolla paikallisella kielellä, että mistä ihmeestä hän on puhelimeni saanut käsiinsä. Olinko tiputtanut sen kaupungille aikaisemmin päivällä vai mitä ihmettä? Vastannut mies sitten siihen että ei tämä sinun puhelin ole, että ei hän mistään ole löytänyt. Minä vänkäsin että kyllä on ja tarvitsen sen takaisin, kaikki numeroni, äänitykset ja viestini on siinä. Itkua melkein väänsin ja selitin, tosin mietitytti että miksi mies edelleen rauhallisesti puhuu kanssani jos on sen varastanut, koska ei myöntänyt löytäneensäkään sitä.

Mies sitten sanoo että soita hänelle tähän numeroon, luetteli ja suljin puhelun. Sitten kolahtii, hänen numeronsa oli sama kuin minun kännykkä numeroni. Siinä maassa menee kiinteään lankapuhelimeen, koska minulla ei ollut Suomen suuntanumeroa edessä. Voi sitä häpeää kun lopulta tajusin tilanteen, ei muuta kuin soitto uudestaan ja kauheat pahoittelut ja selitykset perään. Syytin tuntematonta miestä oman lankapuhelimen pöllimisestä kadulta, ei ihme että oli ihmeissään. Omaa miestä kummasti nauratti kun hänelle sitä kerroin

 

Lähetin perjantai täpinöissäni vielä viimeisen sähköpostin yliopistomme naispuoliselle proffalle, kauhea kiire kotiin vkl viettämään. Postissa piti lukea näin; tarvitsen vielä luottoyhtiösi laskun, pelkkä lentolippu ei riitä...
Luin sitten lähetyksen jälkeen mailin että siinä varmasti oli kaikki, ja siinä lukikin; tarvitsen vielä luottoyhtiösi laskun, pelkkä lentopillu ei riitä..
Siitä sain kuulla vähän kuittailua

 

Kaverille tapahtunut:

Oli ollut Makuunissa lainaamassa videota ja meni sitten maksamaan tiskille, missä oli söpö poitsu "myymässä". Se poika ei sitten kuullu, mitä kaverini yritti sanoa, vaan vinkkasi kädellään lähemmäs. No, kaverini ei oikein tajunnut mitä se poitsu yritti sanoa, niin käveli sitten sinne henkilökunnan tiloihin sen poitsun viereen. Kuulemma sen tyypin ilme oli ihan järkyttynyt. Siis se poika yritti vaan viittoa, että kaverini vaan nojaisi tiskin yli ja sanoisi sanottavansa.

 

Kaverille tapahtunut:

Oli ollut Makuunissa lainaamassa videota ja meni sitten maksamaan tiskille, missä oli söpö poitsu "myymässä". Se poika ei sitten kuullu, mitä kaverini yritti sanoa, vaan vinkkasi kädellään lähemmäs. No, kaverini ei oikein tajunnut mitä se poitsu yritti sanoa, niin käveli sitten sinne henkilökunnan tiloihin sen poitsun viereen. Kuulemma sen tyypin ilme oli ihan järkyttynyt. Siis se poika yritti vaan viittoa, että kaverini vaan nojaisi tiskin yli ja sanoisi sanottavansa.

 

Mä olen puhelinvaihde ja joka päivä tulee joku tuollainen puhelu. Ei ne jaksa enää ees naurattaa tai hämmentää.

Paljon rasittavampaa on se kun oikeaan paikkaan soittaneet vuodattavat asian heti minulle eivätkä anna suunvuoroa että voisin sanoa että hetkinen, yhdistän oikeaan paikkaan...

No mua enemmänkin rasittaa se, että kun soittaa puhelinvaihteeseen, ei riitä että kertoo kenelle on soittamassa, vaan tälle vaihteen henkilölle on sepostettava asiansa jotta saa luvan keskustella sen henkilön kanssa jonka kanssa alunperinkin halusi keskustella. En nyt syytä sinua tästä, mutta esim. terveyskeskuksiin on usein tällainen käytäntö. Ja kun ei riitä, että sanoo, että lääkäri on käskenyt soittaa, vaan tämä vaihdehenkilö kokee olevansa pätevä arvioimaan onko minulla oikeasti asiaa lääkärille.

 

Pari juttua monien vuosien takaa...

Olimme keräämässä rahaa leirikoulua varten ja osa saatiin pullonkeräyksellä. Siispä reippaana pimputtelemaan ovikelloja ja esittelemään mistä koulusta olemme ja "keräisimme pulloja rahoittaaksemme leirikouluamme!" Oven avannut nainen kysyi: "Millaisia pulloja keräätte?" Minä reippaana: "Tyhjiä!"

Muutamaa vuotta myöhemmin olin menossa ostamaan korvatulppia, koska nukun joskus huonosti ja kaikenlaiset äänet kerrostalossa häiristsivät nukahtamista. Sanoin apteekintädille, että tahdon korvatulpat. Hän puhui jotenkin hiljaa ja epäselvästi ja kuulin hänen sanovan "Mehun vai veden kanssa?" Aattelin, että se täti ei oikein kuullut tai ymmärtänyt ja ällistyneen näköisenä osoittelin korviani ja mutisin, että korvatulpat tarttisin... Täti alkoin puhua äärimmmäisen selvästi artikuloiden ja suun liikkeitä liiotellen: "Melua vai vettä vastaan?" Luuli kai kuuron ostavan korvatulppia.... Nolona, mutisin että melua vastaan ja häivyin äkkiä...

 

Myö oltiin kerran luokkaretkellä Helsingissä (siis joskus yläasteella). Stockmannilla piti tietenkin käydä! Miulla oli sillon pahemman luokan akne, mutten jostain syystä ollut kehdannu ostaa peitepuikkoija tai voiteita meidän pienellä paikkakunnalla. En sitte tiiä millä lokiikalla se oli kauheen noloa sillon... Jokuhan voi vaikka tunnistaa! Aattelin sitten että tällaisessa isommassa kaupungissa kehtaan ja menin tietämättömänä Stockmannin kosmetiikkamyyjältä kysäsemään kovaan ääneen "niitä peittäviä peräpuikkoja"...