Lueskelin noita ketjuja ja alkoi toden teolla pelottamaan tuleva. Voisiko tähän ketjuun siis kerätä juttua hyvin sujuneista alatiesynnytyksistä? Vai onko niitä edes... :/
Kertokaa hyvin sujuneista alatiesynnytyksistä
- Viestiketjun aloittaja Nightingale
- Ensimmäinen viesti
Mä pidän omia synnytyksiäni hyvin sujuneina,ei jäänyt mitään negatiivistä sanottavaa itse synnytyksestä mutta se osastolla olo tehtiin erittäin hankalaksi jos en sanois..mitä sä haluisit kuulla kysy vaan niin voin vastata 
Voi toki! Kolme kappaletta takana päin. Oletan, että odotat esikoistasi? Ei kannata lukea netistä synnytyskertomuksia, tänne kirjoittaa pääasiassa vain ne, joilla on huonoja kokemuksia =)
Mun esikoisen synnytys alkoi perjantai iltana noin klo 23. Sain kipeitä supistuksia sen yön noin tunnin välein, sellaisia, jotka eivät sattuneet tuli useamminkin. Joskus klo 6 jälkeen aamulla en enää saanut unta, ja nousin ylös. Kävimme aamupäivän aikana miehen kanssa kaupassa, puolenpäivän jälkeen suppareita tuli sen verran tiheään ja kipuliaina, etten enää viitsinyt lähteä kaupungille. Taisin ilmoittaa tuleville isovanhemmille joskus klo 14-15 paikkeilla. Söimme iltaruokaa joskus 16:30 paikkeilla, ja painelin kylpyyn noin klo 17 (lapsivesi ei ollut mennyt). Istuin siellä noin klo 18 asti, jolloin kivut alkoivat olla aika kovaa luokkaa. Soitin sairaalaan (olin soittanut sinne jo noin klo 16, mutta sanoin silloin, että vaikka supparit tulevatkin vajaan 4 min välein, en halua sinne vielä lähteä, minkä he sanoivat olevan okei), ja sanoin haluavani tulla sinne. Joskus noin klo 19 paikkeilla sinne sitten saavuimmekin (meiltä oli siihen aikaan noin 3 km sairaalalle), olin auki 4 cm. Sain ilokaasua kun pääsimme synnytyshuoneeseen, joskus vähän klo 20 jälkeen. Sillä sitten mentiin, oksensin kyllä pari kertaa, mutta se ei tapa Seisoin suurimman osan aikaa, yritys istua etukumarassa saccosäkkiä vasten aiheutti vain huonon olon... Rankin vaihe taisi tulla joskus klo 23 jälkeen kun mulla tuli sekä avautumissuppareita, että ponnistussuppareita päällekkäin. Lapsivesi ei edelleenkään ollut mennyt. Eli kysyin kätilöltä, kuinka paljon olin auki, ja kun selvisi, että olin ihan auki (10 cm) pyysin häntä puhkaisemaan kalvot. Hän oli juuri tulossa instrumentin kanssa kun kalvot puhkesivat aikas tasan klo 24. Kuului kova poksahdus kun ne räjähtivät, ja lattia oli ihan vedessä, kätilöllä kävi säkä ettei saanut niitä päälleen
Noh, onneksi toiset moppasivat, multa kastui vain sukat. Klo 00:25 syntyi sitten meidän esikoinen, täysien pisteiden tyttö. Synnytin sellaisella pottatuolilla, mikä oli kiva kun mies halusi nähdä niin vähän kuin mahdollista, ja siinä hän istui tukena mun selän takana... Enkä edes revennyt, eli ei tarvinnut edes ommella. Ei se synnytys mikään mun maailman mieltä ylentävin kokemus ollut, mutta ei myöskään mitenkään pahin.
Keskimmäisen synnytys taas oli ihan erilainen. Se alkoi lapsivesien menolla torstai-iltana, taas tuossa klo 23 paikkeilla. Mitään suppareita ei kuitenkaan tullut, mutta koska vauva oli ollut perätilassa vielä 9 päivää aikaisemmin, lähdimme samantein sairaalaan, jossa ultrattiin että vauva oli edelleen tulossa pää edellä. Sen jälkeen pääsimme nukkumaan, eli vietimme sen yön sairaalassa. Mummu oli kotona lapsenvahtina. Supistuksia ei tullut koko yönä eikä aamullakaan, ja noin klo 1 lääkäri sanoi, että lähdehän kotiin odottelemaan, tule huomenaamulla takaisin jos mitään ei ole tapahtunut, silloin käynnistetään. Lähdin kotiin, nukuin lähemmäs parin tunnin nokoset, pesin tukkani ja sitten lähdimme kaupungille. Siellä supparit sitten alkoivat noin klo 17 paikkeilla. Kävimme vielä syömässä, mutta kivut kovenivat nopeasti. Vauva painoi tosi pahasti häpyluuhun, se sattui paljon enemmän kuin itse supistukset. Klo 18:20 olin takaisin sairaalalla, 2 cm auki : / Oksensin iltaruoat myöskin ylös, mutta onneksi tämä oli ainoa kerta kun ryykäsin sen synnytyksen aikana. Suostuivat kuitenkin mut siellä pitämään ja päästivät myös synnytyshuoneeseen, jossa sain ilokaasua taasen. Noh, tämä synnytys eteni vauhdilla, taisin pyytää epiduraalia joskus tuossa klo 19 jälkeen, jolloin kätilö tilanteen tsekattuaan totesi, että olin jo 5-6 cm auki. Totesin, että jos tämä etenee tätä vauhtia niin tunnin päästä vauva on jo syntynyt, kyllä mä sen ajan kestän. Pahinta siis oli tuo paine häpyluuhun. Onneksi taisi olla tämä sisätutkimus, jonka aikana ehti tulla yksi suppari, joka sai ilmeisesti vauvan pään painumaan häpyluun ali, ja se pahin tunne hävisi. Sen jälkeen ei ollutkaan ongelmia, ja taisi olla noin klo 20:25 kun täysien pisteiden neiti numero kaksi oli syntynyt. Tällä kertaa synnytin seisaaltani, ponnistusvaihe taisi kestää noin 5-10 minuuttia. Olisin halunnut taas pottatuolille, mutta en halunnut siihen istumaan ennenkuin tosi olisi kyseessä, ja silloin kun halusin siihen siirtyä, kätilö oli sitä mieltä, että oli jo liian myöhäistä. Tiedä häntä, omasta mielestäni olisin ehtinyt, mutta kyllä se vauva seisaaltaakin syntyi. Pahinta lienee ollut isän reaktio, vauva nimittäin työnnettiin suoraan hänen syliinsä, ilman että kukaan oli huomannut häntä asiasta varoittaa sen enempää. Minä kyllä tiesin, että hän syntyisi seuraavalla ponnistuksella, ja kätilö todennäköisesti myös, mutta ei siis isä.
Kolmas synnytys mulla oli itse asiassa se kauhein. Lapsivedet meni taas torstaina, noin klo 2 yöllä. Soitin sairaalaan, mutta taaskaan ei ollut suppareita. Tämä vauva oli ollut pää alaspäin koko ajan, eli käskivät tulla aamulla tarkastettavaksi (oltiin muutettu välillä, mutta eipä tuonnekaan sairaalaan ole kuin ehkä 4 km). Mentiin sinne, ja piiitkän odotuksen jälkeen lääkäri totesi, että oikeassa olet, lapsivesi on mennyt. Lähtekää kotiin odottamaan, ja soittakaa lauantaiaamuna klo 7:30 jos mitään ei ole siihen mennessä tapahtunut. Silloin käynnistetään. No, koko torstaina ei tapahtunut mitään, eikä perjantaina, paitsi että mä tietty nukuin kaikki yöt tosi huonosti (tuskin lainkaan) kun odottelin että koska se alkaa. Perjantai-iltana noin klo 23 vihdoinkin tuli eka suppari. Niitä siinä sitten kuulostelin, olivat aika kivuliaita heti alusta asti. Kävin suihkussa, mutta taisi olla siinä klo 01:30 paikkeilla kun herätin miehen ja sanoin, että nyt lähdetään. Vähän ennen klo 2 olimme sairaalalla. En ollut taaskaan kuin pari senttiä auki, mutta oletin, että synnytys menee samoin kuin toisella kerralla, eli tosi nopeasti. Menin sairaalassa taas suihkuun, mutten jaksanut olla siellä kuin puolisen tuntia, siitä ei ollut juurikaan iloa. Pääsimme sitten synnytyssaliin, vaikka olinkin niin vähän taas auki, ajattelivat nimittäin että samapa tuo, aamulla olisin kuitenkin tullut takaisin. Synnytyssalissa sain taas ilokaasua. Mutta olimpa parin yön valvomisen jälkeen ilmeisesti tosi väsynyt, ja ilmeisesti supparitkin olivat tosi pitkiä, minkä lisäksi vauva painoi tosi pahasti tuonne taakse päin (peräsuoleen), eli imppailin sitä ilmeisesti vähän liikaa... oksensin koko synnytysen aikana muistaakseni 2 tia 3 kertaa. Klo 6 paikkeilla en edelleenkään ollut kait kuin noin 6 cm auki, ja olin ihan poikki, nukahdin väkisin suppareiden välillä, ilokaasumaski vain tippui lattialle. Halusin epiduraalin, ja se laitettiin. Nukuin sitten suppareiden välit, ja silloin kun vauva ei painanut taakse päin, myös supparit, mutta epiduraali ei auttanut siihen hirveään paineen tunteeseen. Vähän ennen klo 8 heräsin siihen, että mun tarvi ponnistaa. Kauhea tuskanhiki oli päällä. Soitin kätilön paikalle ja kerroin asiasta hänelle, samoin siitä, että halusin synnyttää pottatuolilla (siis sen jälkeen, kun hän oli todennut että ponnista sitten). Pääsin pottatuolille, ja kolmen ponnistuksen jälkeen vauva oli syntynyt, tasan klo 8. Ponnistusvaihe kesti noin 5 min. Pahinta tässä ponnistusvaiheessa edellisiin kertoihin verrattuna oli se, että mä en tuntenut ponnistussupistuksia epiduraalin takia. Eli kätilö tunnusteli mun mahaa, ja kertoi koska piti ponnistaa. Ja mä olin unohtanut, että yhden supparin aikana ehtii työntää monta kertaa, välillä pitää vain hengittää. Mutta kun sen sitten sillä kolmannella supparilla muistin ja työnsin oikein kunnolla, vauva sitten syntyikin. Oli kyllä tosi ihanaa, enkä taasen edes revennyt. Tää meidän kolmas täysien pisteiden neitokainen, taasen, oli meidän vauvoista ainoa, joka rääkäisi kunnolla syntyessään. Muut vain inisivät.
Eli alatiesynnytykset eivät tosiaan ole olleet mun elämän mieltä ylentävimpiä kokemuksia, mutta ei myöskään mitenkään kauheita. Sillä siunaaman sekunnilla kun vauva on ollut ulkona on myös kipu loppunut. Tai no, kakkosen jälkeen tuli vähän jälkisupistuksia, jotka sattui vähän, mutta niihin auttoi tavalliset kipulääkkeet. Ja kun en tosiaan edes revennyt millään kertaa niin ei ole edes istuminen ollut vaikeaa.
Huhhuh, tulipa romaani. Jos jaksat näin pitkälle niin onnea sulle sinne synnytykseen, suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin! Älä lue kauhujuttuja netistä...
Mun esikoisen synnytys alkoi perjantai iltana noin klo 23. Sain kipeitä supistuksia sen yön noin tunnin välein, sellaisia, jotka eivät sattuneet tuli useamminkin. Joskus klo 6 jälkeen aamulla en enää saanut unta, ja nousin ylös. Kävimme aamupäivän aikana miehen kanssa kaupassa, puolenpäivän jälkeen suppareita tuli sen verran tiheään ja kipuliaina, etten enää viitsinyt lähteä kaupungille. Taisin ilmoittaa tuleville isovanhemmille joskus klo 14-15 paikkeilla. Söimme iltaruokaa joskus 16:30 paikkeilla, ja painelin kylpyyn noin klo 17 (lapsivesi ei ollut mennyt). Istuin siellä noin klo 18 asti, jolloin kivut alkoivat olla aika kovaa luokkaa. Soitin sairaalaan (olin soittanut sinne jo noin klo 16, mutta sanoin silloin, että vaikka supparit tulevatkin vajaan 4 min välein, en halua sinne vielä lähteä, minkä he sanoivat olevan okei), ja sanoin haluavani tulla sinne. Joskus noin klo 19 paikkeilla sinne sitten saavuimmekin (meiltä oli siihen aikaan noin 3 km sairaalalle), olin auki 4 cm. Sain ilokaasua kun pääsimme synnytyshuoneeseen, joskus vähän klo 20 jälkeen. Sillä sitten mentiin, oksensin kyllä pari kertaa, mutta se ei tapa
Seisoin suurimman osan aikaa, yritys istua etukumarassa saccosäkkiä vasten aiheutti vain huonon olon... Rankin vaihe taisi tulla joskus klo 23 jälkeen kun mulla tuli sekä avautumissuppareita, että ponnistussuppareita päällekkäin. Lapsivesi ei edelleenkään ollut mennyt. Eli kysyin kätilöltä, kuinka paljon olin auki, ja kun selvisi, että olin ihan auki (10 cm) pyysin häntä puhkaisemaan kalvot. Hän oli juuri tulossa instrumentin kanssa kun kalvot puhkesivat aikas tasan klo 24. Kuului kova poksahdus kun ne räjähtivät, ja lattia oli ihan vedessä, kätilöllä kävi säkä ettei saanut niitä päälleen Noh, onneksi toiset moppasivat, multa kastui vain sukat. Klo 00:25 syntyi sitten meidän esikoinen, täysien pisteiden tyttö. Synnytin sellaisella pottatuolilla, mikä oli kiva kun mies halusi nähdä niin vähän kuin mahdollista, ja siinä hän istui tukena mun selän takana... Enkä edes revennyt, eli ei tarvinnut edes ommella. Ei se synnytys mikään mun maailman mieltä ylentävin kokemus ollut, mutta ei myöskään mitenkään pahin.
Keskimmäisen synnytys taas oli ihan erilainen. Se alkoi lapsivesien menolla torstai-iltana, taas tuossa klo 23 paikkeilla. Mitään suppareita ei kuitenkaan tullut, mutta koska vauva oli ollut perätilassa vielä 9 päivää aikaisemmin, lähdimme samantein sairaalaan, jossa ultrattiin että vauva oli edelleen tulossa pää edellä. Sen jälkeen pääsimme nukkumaan, eli vietimme sen yön sairaalassa. Mummu oli kotona lapsenvahtina. Supistuksia ei tullut koko yönä eikä aamullakaan, ja noin klo 1 lääkäri sanoi, että lähdehän kotiin odottelemaan, tule huomenaamulla takaisin jos mitään ei ole tapahtunut, silloin käynnistetään. Lähdin kotiin, nukuin lähemmäs parin tunnin nokoset, pesin tukkani ja sitten lähdimme kaupungille. Siellä supparit sitten alkoivat noin klo 17 paikkeilla. Kävimme vielä syömässä, mutta kivut kovenivat nopeasti. Vauva painoi tosi pahasti häpyluuhun, se sattui paljon enemmän kuin itse supistukset. Klo 18:20 olin takaisin sairaalalla, 2 cm auki : / Oksensin iltaruoat myöskin ylös, mutta onneksi tämä oli ainoa kerta kun ryykäsin sen synnytyksen aikana. Suostuivat kuitenkin mut siellä pitämään ja päästivät myös synnytyshuoneeseen, jossa sain ilokaasua taasen. Noh, tämä synnytys eteni vauhdilla, taisin pyytää epiduraalia joskus tuossa klo 19 jälkeen, jolloin kätilö tilanteen tsekattuaan totesi, että olin jo 5-6 cm auki. Totesin, että jos tämä etenee tätä vauhtia niin tunnin päästä vauva on jo syntynyt, kyllä mä sen ajan kestän. Pahinta siis oli tuo paine häpyluuhun. Onneksi taisi olla tämä sisätutkimus, jonka aikana ehti tulla yksi suppari, joka sai ilmeisesti vauvan pään painumaan häpyluun ali, ja se pahin tunne hävisi. Sen jälkeen ei ollutkaan ongelmia, ja taisi olla noin klo 20:25 kun täysien pisteiden neiti numero kaksi oli syntynyt. Tällä kertaa synnytin seisaaltani, ponnistusvaihe taisi kestää noin 5-10 minuuttia. Olisin halunnut taas pottatuolille, mutta en halunnut siihen istumaan ennenkuin tosi olisi kyseessä, ja silloin kun halusin siihen siirtyä, kätilö oli sitä mieltä, että oli jo liian myöhäistä. Tiedä häntä, omasta mielestäni olisin ehtinyt, mutta kyllä se vauva seisaaltaakin syntyi. Pahinta lienee ollut isän reaktio, vauva nimittäin työnnettiin suoraan hänen syliinsä, ilman että kukaan oli huomannut häntä asiasta varoittaa sen enempää. Minä kyllä tiesin, että hän syntyisi seuraavalla ponnistuksella, ja kätilö todennäköisesti myös, mutta ei siis isä.
Kolmas synnytys mulla oli itse asiassa se kauhein. Lapsivedet meni taas torstaina, noin klo 2 yöllä. Soitin sairaalaan, mutta taaskaan ei ollut suppareita. Tämä vauva oli ollut pää alaspäin koko ajan, eli käskivät tulla aamulla tarkastettavaksi (oltiin muutettu välillä, mutta eipä tuonnekaan sairaalaan ole kuin ehkä 4 km). Mentiin sinne, ja piiitkän odotuksen jälkeen lääkäri totesi, että oikeassa olet, lapsivesi on mennyt. Lähtekää kotiin odottamaan, ja soittakaa lauantaiaamuna klo 7:30 jos mitään ei ole siihen mennessä tapahtunut. Silloin käynnistetään. No, koko torstaina ei tapahtunut mitään, eikä perjantaina, paitsi että mä tietty nukuin kaikki yöt tosi huonosti (tuskin lainkaan) kun odottelin että koska se alkaa. Perjantai-iltana noin klo 23 vihdoinkin tuli eka suppari. Niitä siinä sitten kuulostelin, olivat aika kivuliaita heti alusta asti. Kävin suihkussa, mutta taisi olla siinä klo 01:30 paikkeilla kun herätin miehen ja sanoin, että nyt lähdetään. Vähän ennen klo 2 olimme sairaalalla. En ollut taaskaan kuin pari senttiä auki, mutta oletin, että synnytys menee samoin kuin toisella kerralla, eli tosi nopeasti. Menin sairaalassa taas suihkuun, mutten jaksanut olla siellä kuin puolisen tuntia, siitä ei ollut juurikaan iloa. Pääsimme sitten synnytyssaliin, vaikka olinkin niin vähän taas auki, ajattelivat nimittäin että samapa tuo, aamulla olisin kuitenkin tullut takaisin. Synnytyssalissa sain taas ilokaasua. Mutta olimpa parin yön valvomisen jälkeen ilmeisesti tosi väsynyt, ja ilmeisesti supparitkin olivat tosi pitkiä, minkä lisäksi vauva painoi tosi pahasti tuonne taakse päin (peräsuoleen), eli imppailin sitä ilmeisesti vähän liikaa... oksensin koko synnytysen aikana muistaakseni 2 tia 3 kertaa. Klo 6 paikkeilla en edelleenkään ollut kait kuin noin 6 cm auki, ja olin ihan poikki, nukahdin väkisin suppareiden välillä, ilokaasumaski vain tippui lattialle. Halusin epiduraalin, ja se laitettiin. Nukuin sitten suppareiden välit, ja silloin kun vauva ei painanut taakse päin, myös supparit, mutta epiduraali ei auttanut siihen hirveään paineen tunteeseen. Vähän ennen klo 8 heräsin siihen, että mun tarvi ponnistaa. Kauhea tuskanhiki oli päällä. Soitin kätilön paikalle ja kerroin asiasta hänelle, samoin siitä, että halusin synnyttää pottatuolilla (siis sen jälkeen, kun hän oli todennut että ponnista sitten). Pääsin pottatuolille, ja kolmen ponnistuksen jälkeen vauva oli syntynyt, tasan klo 8. Ponnistusvaihe kesti noin 5 min. Pahinta tässä ponnistusvaiheessa edellisiin kertoihin verrattuna oli se, että mä en tuntenut ponnistussupistuksia epiduraalin takia. Eli kätilö tunnusteli mun mahaa, ja kertoi koska piti ponnistaa. Ja mä olin unohtanut, että yhden supparin aikana ehtii työntää monta kertaa, välillä pitää vain hengittää. Mutta kun sen sitten sillä kolmannella supparilla muistin ja työnsin oikein kunnolla, vauva sitten syntyikin. Oli kyllä tosi ihanaa, enkä taasen edes revennyt. Tää meidän kolmas täysien pisteiden neitokainen, taasen, oli meidän vauvoista ainoa, joka rääkäisi kunnolla syntyessään. Muut vain inisivät.
Eli alatiesynnytykset eivät tosiaan ole olleet mun elämän mieltä ylentävimpiä kokemuksia, mutta ei myöskään mitenkään kauheita. Sillä siunaaman sekunnilla kun vauva on ollut ulkona on myös kipu loppunut. Tai no, kakkosen jälkeen tuli vähän jälkisupistuksia, jotka sattui vähän, mutta niihin auttoi tavalliset kipulääkkeet. Ja kun en tosiaan edes revennyt millään kertaa niin ei ole edes istuminen ollut vaikeaa.
Huhhuh, tulipa romaani. Jos jaksat näin pitkälle niin onnea sulle sinne synnytykseen, suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin! Älä lue kauhujuttuja netistä...
Viimeksi muokattu:
Tässä nyt mun viisi synnytystäni...
esikoisen synnytys:
3.12.2004 illalla kateltii miehen kaa töllöä ja sanoin siinä tossa 22.00 että mä taidan painua pehkuihin kun jotenki tuntuu että tulee lähtö huomisen aikana.No nukkua olin ehtiny tuonne 2 asti yöllä jolloin alkaa supistella kipeesti ja noin 5min välein.Yritin nukkua siinä mut ei siitä mitään tullut ja siksi nousin ylös noin klo 4.00 ja menin töllöö kattelee.Mies heräili 7.00 aamulla jolloin mä menin käymään suihkussa ja siellä tulikin oltua ainaki tunti jonka jälkeen söin aamupalaa.Kello 11.30 päätettii sit lähtee kohti sairaalaa kun tuntu että ois varmaa viisasta jo lähteä.Sairaalaan tullessa klo 12.00 tehtiin sisätutkimus jossa huomattiin että olen jo 5cm auki ja käyrän oton jälkeen mentiin saliin jolloin kello oli muistaakseni 13.00.Siel sitte vaan kulutettii miehen kaa aikaa juttelemalla niitä näitä.Tuossa klo 14.24 tuntu että ois ollu kova kakkoshätä jolloin kätilö teki tutkimuksen ja sano että voit ruveta ponnistaa sit kun siltä tuntuu.Ponnistaminen alkoikin sitte 14.30 ja tyttö syntyi mitoin 3460g ja 48cm klo 14.54 4.12.2004 synnytyksen kesto 13h5min
kakkosen synnytys:
27.12.2005 kateltii taas miehen kaa jotai leffaa illalla töllöstä ja siinä oli supistellu tunnin verra aika kipeesti mut sitte ku menin nukkuu niin ne loppuivat ja nukuin kuin tukki koko yön heräämättä.
Aamulla johonki 11 aikaa neuvolantäti soittaa ja kysyy että pääsisinkö käymää siel tänää klo 14.00 mut tokasin vaa että en tuu kun meen synnyttää tänää.
Siinä sitte kulutettiin aikaa esikoisen kaa leikkien ym tehden.
noin kello 15.00 alettii ruokaa tekee jolloin ei vieläkää ollu mitää tuntemuksia kuin tosi lievistä suppareista jotka ei ees sattunu olleskaa,mut sit kun piti ruveta syömään niin siitäkös ne supparit sitte alko tulee kovana enkä tienny miten päin olla kello oli tuolloin 16.00 ja ei kun menoksi sit vaan.16.42 oltiin sairaalassa jossa tehtii sisätutkimus selvis että nyt äkkii saliin tää tulee nyt,vauvan pää oli jo tuloillaan..siinä sitte mua kärrättiin kiireellä synnärille ja kiellettiin ponnistamasta ja heti kun synnytyssaliin pääsin niin sit ei jaksanu pidätel enää vaan oli pakko antaa tulla ja tyttö syntyi mitoin 3580g ja 50cm klo 16.50 28.12.2005 synnytyksen kesto 4h
kolmosen synnytys:
10.01. mies tekee lähtöä töihin tossa klo 5 aikaa aamulla ja kysyy mun vointiani ja sanon vaa että voi mennä töihin ettei tää tänää synny ja jatkoin uniani.
Heräiltii sitte tyttöjen kanssa siinä 10-11 aikaan ja oli jotenki hassu olo koko aamun.
Sitte päätin soittaa myös miehelle että ehkä ois parempi tulla pian kotiin kun on jotenki niin omituinen olo kokoajan ettei hänen kannata kovin kauas ainakaa lähtee ajelee.
No mies tulee kotiin siinä klo 13.00 jolloin oli jo ruvennu pieniä kivuttomia suppareita tulemaan.Niitä tuli kokoajan vaa 5min välein eikä ne ees sattunu ja mietin että koskaha sitä viittis lähtee.Päätettii sitte että lähetään klo 14.00 viimeistää olkoot tilanne mikä tahansa ja tuo oli kyl hyvä päätös.Sairaalaan kun pääsin niin klo oli 14.30 ja käyrällä makoilin semmoset 30min jonka jälkee tehtii taas sisätutkimus jossa olin 5cm auki ja sit lähettii saliin päin ja suppareita tuli edellee vaan 5min välein.Mutta kun saliin päästiin niin sitte alko tapahtuu rytinällä.Aukesin sinne 10cm:ään noin puolessa tunnissa ja sit meni vedet tossa 15.40 ja tyttö tulee mukana ja mä jouduin melkee ite nappaamaan tytöstä kopin kun kätilö on just sillon ettii lekuria puhkasemaan kalvoja vauhdittaakseen synnytystä.Tytötn mitat oli 3900g ja 50cm klo 15.40 10.01.2007 synnytyksen kesto 3h35min
nelosen synnytys:
mulle oli sovittu käynnistyspäiväksi 25.3 jolloin menin klo 9.00 tyksiin.Ensin siellä mitattii paineet ja ultrattiin vauva ja viel oisivat lähettäneet mut kotiin kun vauvalla kaikki hyvin vaikka viikkojakin oli jo 42+1 mut sanoin että mä en lähe täältä ennen pois kun vauva on syntyny ja sain jäädä sit sinne.
Saliin pääsin noin klo 11.00 jossa ei tapahtunu aluksi yhtään mitään mut sit kun kalvot puhkastiin klo 11.30 ja siitä 10min oli kulunut niin johan alko tapahtuu ja rytinällä.11.40 alkoi ne kovat supparit ja ponnistustarve alkoi klo 12.20 ja poika oli ulkona klo 12.29 mitoin 4800g ja 52cm 25.03.2008 synnytyksen kesto oli vain 50min
vitosen synnytys:
nelosen synnytyksen jälkee oli puhetta että jos seuraavan saat se käynnistetää ennen laskettua jos ei ite tuu ulos sitä ennen.
Mua oli supistellu viidennessä raskaudessa jo rv 29 asti kipeesti ja paikat oli auki 5cm jo rv 33 jonka takia piti popsii myös lääkettä ettei viel syntyis.Yliajalle oltais varmaa menty jos ei ois sitte käynnistetty rv 39+3
18.11. mulla oli tyksiin aika klo 8.25 jossa tehtii taas ne samat mittaukset ja ultraukset ja sen jälkee oli taas odottelua koska saliin pääsee.Saliin pääsin joskus 10-11 aikaan ja sit puhkastiin taas kalvot ja ooteltii alkaako tapahtua mitään.No sillä ei ollut sit mitää vaiktutusta ei tullu supistuksia lainkaan ja tuossa klo 13.47 sit alko tapahtuu ja rytinällä mentiin loppuunasti.Poika synty 14.32 mitoin 4160g ja 53cm 18.11.2009 synnytyksen kesto oli 45min.
esikoisen synnytys:
3.12.2004 illalla kateltii miehen kaa töllöä ja sanoin siinä tossa 22.00 että mä taidan painua pehkuihin kun jotenki tuntuu että tulee lähtö huomisen aikana.No nukkua olin ehtiny tuonne 2 asti yöllä jolloin alkaa supistella kipeesti ja noin 5min välein.Yritin nukkua siinä mut ei siitä mitään tullut ja siksi nousin ylös noin klo 4.00 ja menin töllöö kattelee.Mies heräili 7.00 aamulla jolloin mä menin käymään suihkussa ja siellä tulikin oltua ainaki tunti jonka jälkeen söin aamupalaa.Kello 11.30 päätettii sit lähtee kohti sairaalaa kun tuntu että ois varmaa viisasta jo lähteä.Sairaalaan tullessa klo 12.00 tehtiin sisätutkimus jossa huomattiin että olen jo 5cm auki ja käyrän oton jälkeen mentiin saliin jolloin kello oli muistaakseni 13.00.Siel sitte vaan kulutettii miehen kaa aikaa juttelemalla niitä näitä.Tuossa klo 14.24 tuntu että ois ollu kova kakkoshätä jolloin kätilö teki tutkimuksen ja sano että voit ruveta ponnistaa sit kun siltä tuntuu.Ponnistaminen alkoikin sitte 14.30 ja tyttö syntyi mitoin 3460g ja 48cm klo 14.54 4.12.2004 synnytyksen kesto 13h5min
kakkosen synnytys:
27.12.2005 kateltii taas miehen kaa jotai leffaa illalla töllöstä ja siinä oli supistellu tunnin verra aika kipeesti mut sitte ku menin nukkuu niin ne loppuivat ja nukuin kuin tukki koko yön heräämättä.
Aamulla johonki 11 aikaa neuvolantäti soittaa ja kysyy että pääsisinkö käymää siel tänää klo 14.00 mut tokasin vaa että en tuu kun meen synnyttää tänää.
Siinä sitte kulutettiin aikaa esikoisen kaa leikkien ym tehden.
noin kello 15.00 alettii ruokaa tekee jolloin ei vieläkää ollu mitää tuntemuksia kuin tosi lievistä suppareista jotka ei ees sattunu olleskaa,mut sit kun piti ruveta syömään niin siitäkös ne supparit sitte alko tulee kovana enkä tienny miten päin olla kello oli tuolloin 16.00 ja ei kun menoksi sit vaan.16.42 oltiin sairaalassa jossa tehtii sisätutkimus selvis että nyt äkkii saliin tää tulee nyt,vauvan pää oli jo tuloillaan..siinä sitte mua kärrättiin kiireellä synnärille ja kiellettiin ponnistamasta ja heti kun synnytyssaliin pääsin niin sit ei jaksanu pidätel enää vaan oli pakko antaa tulla ja tyttö syntyi mitoin 3580g ja 50cm klo 16.50 28.12.2005 synnytyksen kesto 4h
kolmosen synnytys:
10.01. mies tekee lähtöä töihin tossa klo 5 aikaa aamulla ja kysyy mun vointiani ja sanon vaa että voi mennä töihin ettei tää tänää synny ja jatkoin uniani.
Heräiltii sitte tyttöjen kanssa siinä 10-11 aikaan ja oli jotenki hassu olo koko aamun.
Sitte päätin soittaa myös miehelle että ehkä ois parempi tulla pian kotiin kun on jotenki niin omituinen olo kokoajan ettei hänen kannata kovin kauas ainakaa lähtee ajelee.
No mies tulee kotiin siinä klo 13.00 jolloin oli jo ruvennu pieniä kivuttomia suppareita tulemaan.Niitä tuli kokoajan vaa 5min välein eikä ne ees sattunu ja mietin että koskaha sitä viittis lähtee.Päätettii sitte että lähetään klo 14.00 viimeistää olkoot tilanne mikä tahansa ja tuo oli kyl hyvä päätös.Sairaalaan kun pääsin niin klo oli 14.30 ja käyrällä makoilin semmoset 30min jonka jälkee tehtii taas sisätutkimus jossa olin 5cm auki ja sit lähettii saliin päin ja suppareita tuli edellee vaan 5min välein.Mutta kun saliin päästiin niin sitte alko tapahtuu rytinällä.Aukesin sinne 10cm:ään noin puolessa tunnissa ja sit meni vedet tossa 15.40 ja tyttö tulee mukana ja mä jouduin melkee ite nappaamaan tytöstä kopin kun kätilö on just sillon ettii lekuria puhkasemaan kalvoja vauhdittaakseen synnytystä.Tytötn mitat oli 3900g ja 50cm klo 15.40 10.01.2007 synnytyksen kesto 3h35min
nelosen synnytys:
mulle oli sovittu käynnistyspäiväksi 25.3 jolloin menin klo 9.00 tyksiin.Ensin siellä mitattii paineet ja ultrattiin vauva ja viel oisivat lähettäneet mut kotiin kun vauvalla kaikki hyvin vaikka viikkojakin oli jo 42+1 mut sanoin että mä en lähe täältä ennen pois kun vauva on syntyny ja sain jäädä sit sinne.
Saliin pääsin noin klo 11.00 jossa ei tapahtunu aluksi yhtään mitään mut sit kun kalvot puhkastiin klo 11.30 ja siitä 10min oli kulunut niin johan alko tapahtuu ja rytinällä.11.40 alkoi ne kovat supparit ja ponnistustarve alkoi klo 12.20 ja poika oli ulkona klo 12.29 mitoin 4800g ja 52cm 25.03.2008 synnytyksen kesto oli vain 50min
vitosen synnytys:
nelosen synnytyksen jälkee oli puhetta että jos seuraavan saat se käynnistetää ennen laskettua jos ei ite tuu ulos sitä ennen.
Mua oli supistellu viidennessä raskaudessa jo rv 29 asti kipeesti ja paikat oli auki 5cm jo rv 33 jonka takia piti popsii myös lääkettä ettei viel syntyis.Yliajalle oltais varmaa menty jos ei ois sitte käynnistetty rv 39+3
18.11. mulla oli tyksiin aika klo 8.25 jossa tehtii taas ne samat mittaukset ja ultraukset ja sen jälkee oli taas odottelua koska saliin pääsee.Saliin pääsin joskus 10-11 aikaan ja sit puhkastiin taas kalvot ja ooteltii alkaako tapahtua mitään.No sillä ei ollut sit mitää vaiktutusta ei tullu supistuksia lainkaan ja tuossa klo 13.47 sit alko tapahtuu ja rytinällä mentiin loppuunasti.Poika synty 14.32 mitoin 4160g ja 53cm 18.11.2009 synnytyksen kesto oli 45min.
Ellamae
Minun kertomuksia:
Esikon synnytys alkoi vesien menolla tasan 00.00. Sairaalassa oltiin 00.20, 4 cm:ä auki. Ammeessa loikoilin 2 tuntia, 6 cm:ä auki. Loput ajasta epiduraalin kanssa ja 5.05 tyttö syntyi. Ponnistusvaihe kesti tunnin, koska kätilö antoi epiduraalin noin myöhään, sillä oletettiin avautumisvaiheen kestävän pidempään.
2. synnytys:
Synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia kalvojen puhkaisulla muistaakseni 11.00. Ilokaasun kanssa pärjäilin 1,5 tuntia ja tyttö syntyi 12.58 3 min. ponnistusvaiheen jälkeen.
3. synnytys:
Otin peräruiskeen kotona klo. 15.00 vko:lla 40+1 synnytyksen käynnistymistä ajatellen yöllä 2.30 alkoi supistukset, jotka olivat niin haljuja, että luulin ensin ilmavaivoiksi...
Jorvissa oltiin 3.00, auki 6 cm:ä.
Ihan hetkessä aukesin täydet 10 cm:ä ja poika tuli maailmaan 40 min. ponn.vaiheen jälkeen.
Olikin 4-kiloinen, joten ponnistaminen hiukan kesti
4. synnytys.
Supistukset alkoi 00.30.
Sairaalassa 1.00, 6 cm:ä auki.
Tunnin päästä ponnistusvaihe, joka kesti 3 min.
Spinaalin otin ponnistusvaiheen kipua epäillen, koska arvelin taas saavani 4-kiloisen naperon, onneksi tuli ihan sutjakka tyttö
5. synnytys:
Vedet meni 2.00
Jorvissa 2.30, 10 cm auki, ei yhtään supistusta tai muuta kipua.
2.45 tuli yksi pieni kuukautiskipuihin verrattava "tunne" ja poika liukui syösksyllä kätilön käsiin.
Nyt 6. synnytys edessä, joka käynnistetään edellisen syöksyn takia mutta eiköhän tämäkin kerta mene taas rytinällä
Esikon synnytys alkoi vesien menolla tasan 00.00. Sairaalassa oltiin 00.20, 4 cm:ä auki. Ammeessa loikoilin 2 tuntia, 6 cm:ä auki. Loput ajasta epiduraalin kanssa ja 5.05 tyttö syntyi. Ponnistusvaihe kesti tunnin, koska kätilö antoi epiduraalin noin myöhään, sillä oletettiin avautumisvaiheen kestävän pidempään.
2. synnytys:
Synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia kalvojen puhkaisulla muistaakseni 11.00. Ilokaasun kanssa pärjäilin 1,5 tuntia ja tyttö syntyi 12.58 3 min. ponnistusvaiheen jälkeen.
3. synnytys:
Otin peräruiskeen kotona klo. 15.00 vko:lla 40+1 synnytyksen käynnistymistä ajatellen
yöllä 2.30 alkoi supistukset, jotka olivat niin haljuja, että luulin ensin ilmavaivoiksi...Jorvissa oltiin 3.00, auki 6 cm:ä.
Ihan hetkessä aukesin täydet 10 cm:ä ja poika tuli maailmaan 40 min. ponn.vaiheen jälkeen.
Olikin 4-kiloinen, joten ponnistaminen hiukan kesti
4. synnytys.
Supistukset alkoi 00.30.
Sairaalassa 1.00, 6 cm:ä auki.
Tunnin päästä ponnistusvaihe, joka kesti 3 min.
Spinaalin otin ponnistusvaiheen kipua epäillen, koska arvelin taas saavani 4-kiloisen naperon, onneksi tuli ihan sutjakka tyttö
5. synnytys:
Vedet meni 2.00
Jorvissa 2.30, 10 cm auki, ei yhtään supistusta tai muuta kipua.
2.45 tuli yksi pieni kuukautiskipuihin verrattava "tunne" ja poika liukui syösksyllä kätilön käsiin.
Nyt 6. synnytys edessä, joka käynnistetään edellisen syöksyn takia mutta eiköhän tämäkin kerta mene taas rytinällä
Mulla on yksi synnytys takana ja mitään kauhukertomuksia ei mun kokemuksesta irtoa. Synnytys kesti kokonaisuudessaan alle 6 tuntia ja alkoi yöllä lapsiveden tihkumisella. Parin tunnin päästä alkoivat supistukset. Ennen supistusten alkamista käväistiin sairaalassa, mutta päästivät kotiin. Hetki ehdittiin kotona olla, niin alkoi napakat supistukset noin 5 min välein. Hetken kärvistelin, mutta aika nopeasti lähdettiin takaisin sairaalaan. Sairaalassa mut otettiin melkein heti synnytyssaliin ja kätilö ohjeisti ilokaasun käytön. Sitä sitten vetelin kipuihin. Hetken päästä kätilö sanoi, että "sano sitten kun haluat epiduraalin" ja siihen minä vastasin, että "nyt heti". Oli nuo supistukset sen verran kivuliaita. Epiduraali oli aivan mahtava!!!! Vei multa kaikki kivut! Sen saamisen jälkeen torkuin hieman, join pillimehua ja höpöttelin miehen kanssa. Sitten alettiin odottaa, että puudutuksen vaikutus hieman laimenisi ja alettiin harjoitella ponnistamista. Tämän jälkeen huoneeseen tuli toinenkin kätilö ja aloin ponnistaa oikein kunnolla. Sain kätilöiltä tosi hyvät ohjeet ponnistamiseen ja olivat todella kannustavia. Ponnistusvaihe kesti noin puoli tuntia. Hieman repeämiä tuli (ei pahoja), mutta en yhtään ponnistaessa tajunnut, mitä tapahtui. Vasta kun lääkäri alkoi synnytyksen jälkeen puudutella paikkoja ja laittaa tikkejä, niin tajusin, että jotain oli käynyt.
Eihän se synnytys kivaa ollut, mutta hyvin voisin sen uudestaankin kokea.
Tsemppiä oikein paljon sinun synnytykseen ja tosiaan netistä ei niitä kauhukertomuksia kannata lukea!
Eihän se synnytys kivaa ollut, mutta hyvin voisin sen uudestaankin kokea.
Tsemppiä oikein paljon sinun synnytykseen ja tosiaan netistä ei niitä kauhukertomuksia kannata lukea!
Minulla ainakin ihan hyvä kokemus, meidän esikoinen syntyi marraskuun alussa
Itsellä oli kipeitä supistuksia perjantaista alkaen, kun tyttö syntyi vasta tiistaina aamulla ja se olikin raskainta jaksaa
Kun lopulta synnytys oikeasti käynnistyi, olin pelkästään helpottunut! Aluksi lojuin ammeessa ja hengittelin ilokaasua pari tuntia, kun se ei enää tuntunut riittävän sain epiduraalin. Tämä oli tosi tarpeen, koska reisilihakset jo kramppasi pahasti pitkään jatkuneista supisteluista. Mutta sitten nukuinkin muutaman tunnin, sain vielä lisää epiduraalia ja huilailin vielä pari tuntia.
Sitten istuskelin pallon päällä ja odotin, että pnnistamisen tarve kovenee. Vähän aikaa seisois ja roikuin miehen kaulassa Sitten ponnistamaan jakkaralle. Itsestä se tuntui paremmalta asennolta kuin sänkyyn jääminen. Ponnistusvaihe oli aika pitkä, vähän yli tunnin. Ehkäpä epiduraali auttoi vielä (?) mutta ponnistaminen ei hirveästi sattunut, mutta rankkaa se oli. Lyhyt terävä kipu tuntui lopussa, kun pää syntyi ja sain pienen repeämän. Mutta sitten vauvan sainkin jo syliin Ja kätilö lisäsi vielä puudutetta kun ompeli, joten se ei sattunut yhtään ja tyttö sai makoilla rinnallani ihmettelemässä maailmaa.
Jälkikäteen olin aika kipeä ja jumissa pari kolme päivää, mutta sitten toivuin tosi nopeasti. Synnytyksen kestoksi tuli reilut 15h, mutta epiduraalin ansiosta sai onneksi levätä välillä.
Itsellä oli kipeitä supistuksia perjantaista alkaen, kun tyttö syntyi vasta tiistaina aamulla ja se olikin raskainta jaksaa
Kun lopulta synnytys oikeasti käynnistyi, olin pelkästään helpottunut! Aluksi lojuin ammeessa ja hengittelin ilokaasua pari tuntia, kun se ei enää tuntunut riittävän sain epiduraalin. Tämä oli tosi tarpeen, koska reisilihakset jo kramppasi pahasti pitkään jatkuneista supisteluista. Mutta sitten nukuinkin muutaman tunnin, sain vielä lisää epiduraalia ja huilailin vielä pari tuntia.
Sitten istuskelin pallon päällä ja odotin, että pnnistamisen tarve kovenee. Vähän aikaa seisois ja roikuin miehen kaulassa
Sitten ponnistamaan jakkaralle. Itsestä se tuntui paremmalta asennolta kuin sänkyyn jääminen. Ponnistusvaihe oli aika pitkä, vähän yli tunnin. Ehkäpä epiduraali auttoi vielä (?) mutta ponnistaminen ei hirveästi sattunut, mutta rankkaa se oli. Lyhyt terävä kipu tuntui lopussa, kun pää syntyi ja sain pienen repeämän. Mutta sitten vauvan sainkin jo syliin Ja kätilö lisäsi vielä puudutetta kun ompeli, joten se ei sattunut yhtään ja tyttö sai makoilla rinnallani ihmettelemässä maailmaa.Jälkikäteen olin aika kipeä ja jumissa pari kolme päivää, mutta sitten toivuin tosi nopeasti. Synnytyksen kestoksi tuli reilut 15h, mutta epiduraalin ansiosta sai onneksi levätä välillä.
Piti ihan sen takia kirjotella vastausta, kun itse kärvistelin ennen synnytystä samojen kauhujen kanssa kuin aloittaja. Eli kuvittelin, että kyllä se synnytys on jotain ihan kamalaa, ja ei siitä voi järjissään selvitä. Jos vaikka omasta kokemuksestani olisi jotain apua ja toivoa, että ei se välttämättä aina ole kauheeta ekallakaan kerralla.
Mulla oli viikkoja 39+0, kun aamulla klo 9 alko tuntua mahakipuja. Enhän mä niitä edes suppareiks tajunnu, kun en ollu niitä koko raskauden aikana kertaakaan kokenu. Ei tuntunu kovin pahalta.
Klo 13 pyysin miestä käyttämään mut varmuuden vuoksi äitiyspolilla tarkistuttamassa tilanne, kun ois pitäny jäädä työvuoron ajaks yksin kotiin. Ajomatkalla vasta tajusin, että suppareita tulee tiiviiseen tahtiin ja ovat melko kivuliaita.
Kätilö tutki tilanteen, olin 1 cm auki ja kaula hävinny kokonaan. Sanoi, että ensisynnyttäjillä kestää avautua, varaudu oottamaan pitkään. Sano kuitenkin, että ei enää pääse takasin kotiin. Mulla tuli aika napakoita suppareita vajaa 2 min välein. Supistuksen tullessa oisin halunnut liikkua, mutta olin käyrillä, joten piti olla paikoillaan. Kivut ei ollu mitenkään kammottavia ja väliajat oli ihan normaali olo.
Saliin tuli lähtö tosi nopeesti, kun vauvan sydänkäyrässä tuli notkahduksia (jotka osoittautui virheeksi). Salissa sain ilokaasua, joka ei sinällään auttanut kipuihin, mutta sen kanssa tuli keskityttyä hengittämiseen hyvin.
Klo 14 olin 5 cm auki ja lääkäri kävi puhkomassa kalvot. Pyysin epiduraalia, mihin kätilö sanoi synnytyksen etenevän niin vauhdilla, ettei epiä kannata antaa. Spinaalia suosittelivat ja suostuin. Alkoivat kutsua lääkäriä laittamaan, mutta ennen kuin tyyppi kerkesi neuloineen paikalle, tuli tarve ponnistaa. Puolisen tuntia pinnistelin ja sieltä se poika tuli klo 15.18 <3
Eli tasan minuutilleen 2 h kerkesin sairaalassa olemaan ja vain ilokaasulla mentiin. Kivut ei ollu mitenkään sietämättömiä missään vaiheessa, tosin oli niin nopeasti ohi koko homma, ettei senkään takia kerennyt väsyä. Ei tullut kuin pieni pinnallinen repeämä ja olin saman tien ihan kunnossa. Suihkuun pääsin ja istuksimaan pystyin heti.
Mulla ainakin tuli ihan luonnostaan sellanen sulkeutunut olotila heti, kun supparit muuttu tiheiksi ja kipeiksi. Keskityin vaan siihen supistukseen, enkä miettiny ollenkaan miten kauan tää kestää, mitä tapahtuu seuraavaks, yms. Sellanen klisee päti mulle aika hyvin, kun kivun kuunteleminen keskittyminen siihen mitä se kropassa tekee. Tää kyllä siis tuli ihan luonnostaan multa, niin nopee toimitus oli, etten tietoisesti kerenny mitään ajatella. Edes sairaalakassia ei mulla ollu, eikä miehellä kameraa mukana
Hyvä kokemus oli!
Mulla oli viikkoja 39+0, kun aamulla klo 9 alko tuntua mahakipuja. Enhän mä niitä edes suppareiks tajunnu, kun en ollu niitä koko raskauden aikana kertaakaan kokenu. Ei tuntunu kovin pahalta.
Klo 13 pyysin miestä käyttämään mut varmuuden vuoksi äitiyspolilla tarkistuttamassa tilanne, kun ois pitäny jäädä työvuoron ajaks yksin kotiin. Ajomatkalla vasta tajusin, että suppareita tulee tiiviiseen tahtiin ja ovat melko kivuliaita.
Kätilö tutki tilanteen, olin 1 cm auki ja kaula hävinny kokonaan. Sanoi, että ensisynnyttäjillä kestää avautua, varaudu oottamaan pitkään. Sano kuitenkin, että ei enää pääse takasin kotiin. Mulla tuli aika napakoita suppareita vajaa 2 min välein. Supistuksen tullessa oisin halunnut liikkua, mutta olin käyrillä, joten piti olla paikoillaan. Kivut ei ollu mitenkään kammottavia ja väliajat oli ihan normaali olo.
Saliin tuli lähtö tosi nopeesti, kun vauvan sydänkäyrässä tuli notkahduksia (jotka osoittautui virheeksi). Salissa sain ilokaasua, joka ei sinällään auttanut kipuihin, mutta sen kanssa tuli keskityttyä hengittämiseen hyvin.
Klo 14 olin 5 cm auki ja lääkäri kävi puhkomassa kalvot. Pyysin epiduraalia, mihin kätilö sanoi synnytyksen etenevän niin vauhdilla, ettei epiä kannata antaa. Spinaalia suosittelivat ja suostuin. Alkoivat kutsua lääkäriä laittamaan, mutta ennen kuin tyyppi kerkesi neuloineen paikalle, tuli tarve ponnistaa. Puolisen tuntia pinnistelin ja sieltä se poika tuli klo 15.18 <3
Eli tasan minuutilleen 2 h kerkesin sairaalassa olemaan ja vain ilokaasulla mentiin. Kivut ei ollu mitenkään sietämättömiä missään vaiheessa, tosin oli niin nopeasti ohi koko homma, ettei senkään takia kerennyt väsyä. Ei tullut kuin pieni pinnallinen repeämä ja olin saman tien ihan kunnossa. Suihkuun pääsin ja istuksimaan pystyin heti.
Mulla ainakin tuli ihan luonnostaan sellanen sulkeutunut olotila heti, kun supparit muuttu tiheiksi ja kipeiksi. Keskityin vaan siihen supistukseen, enkä miettiny ollenkaan miten kauan tää kestää, mitä tapahtuu seuraavaks, yms. Sellanen klisee päti mulle aika hyvin, kun kivun kuunteleminen keskittyminen siihen mitä se kropassa tekee. Tää kyllä siis tuli ihan luonnostaan multa, niin nopee toimitus oli, etten tietoisesti kerenny mitään ajatella. Edes sairaalakassia ei mulla ollu, eikä miehellä kameraa mukana
Hyvä kokemus oli!
Rv 40+0 aamulla heräsin sellaiseen oloon että tänään syntyy. SUoli toimi vilkkaasti ja aamupäivästä oli harvakseltaan supistuksia, jotka eivät tuntuneet oikein missään. Klo 14 alkoivat säännölliset supistukset noin8-10min välein, vieläkään ei tehnyt kovin kipeää. Olin kotona ja mies lähti seuran kokoukseen. Lämmittelin siinä jyväpussia ja kävin pariin otteeseen suihkussa. Kun supistukset alkoivat noin klo 17 tihentyä aloin miettimään sairaalaan lähtöä. Mies tuli kotiin klo 19 ja sanoin saman tien että nyt mennään. Synnärille 15 min ajomatkalla tuli noin 5 supistusta ja alkoivat olemaan todella kipeitä. Synnärille saapuessamme kätilö ei meinannut uskoa et sattuu, ensisynnyttäjillä kun menee yleensä kauan ja tulevat aikaisessa vaiheessa näytille. Vartin verran istuttiin käyrillä, kun tuli nopeesti takas huoneeseen ja halus kokeilla kohdunsuun tilanteen, auki 8 cm. Äkkiä saliin ja melkein heti ponnistushommiin. 7 min ponnistusta ja tyttö maailmassa. Synnytyksen kokonaiskestoksi oli laskettu 7,5 tuntia. Synnärillä kerittiin olemaan yhteensä 40min. Kokemuksen jälkeen jäi ihan hyvä mieli, vaikka kipulääkitystä en kerinnyt saamaan. Viimeinen tunti synnytystä oli melko tuskaista, mutta jotenkin sitä kipua sietää ihan hyvin kun tietää että mitä saa palkinnoksi. Nyt sitten uudestaan mennään ihan lähiaikoina.
Esikoinen syntyi n. 4 kk sitten, viikko mentiin yliajalle.
Illalla alkoi 20-21 välillä harvakseltaan supistelemaan ja neljän aikaan yöllä oltiin synnärillä, kun supistusten väli n.10 min. Silloin kohdunsuu oli 2 cm auki. Sain lihaksia rentoutavan piikin n. 6 aikaan, jonka jälkeen sain jopa torkuttua. 8 aikoihin pyysin kivunlievitystä, mut kohdunsuu olikin jo 8 cm auki, joten en saanut ilokaasua kummempaa. (siitä en kyllä kokenut saavani juuri apua...) Lääkäri puhkaisi kalvot ja pääsin ponnistamaan, poika syntyi 9.50. Ponnistusvaihe kesti 10 min.
Repeämiä tms. ei tullut, ainoastaan nirhaumia. Kaikenkaikkian synnytys oli nopea ekakertalaiselle ja vaikka jäin ilman kivunlievitystä, kokemus oli hyvä ja palkinto siitä maailman paras. :heart:
Illalla alkoi 20-21 välillä harvakseltaan supistelemaan ja neljän aikaan yöllä oltiin synnärillä, kun supistusten väli n.10 min. Silloin kohdunsuu oli 2 cm auki. Sain lihaksia rentoutavan piikin n. 6 aikaan, jonka jälkeen sain jopa torkuttua. 8 aikoihin pyysin kivunlievitystä, mut kohdunsuu olikin jo 8 cm auki, joten en saanut ilokaasua kummempaa. (siitä en kyllä kokenut saavani juuri apua...) Lääkäri puhkaisi kalvot ja pääsin ponnistamaan, poika syntyi 9.50. Ponnistusvaihe kesti 10 min.
Repeämiä tms. ei tullut, ainoastaan nirhaumia. Kaikenkaikkian synnytys oli nopea ekakertalaiselle ja vaikka jäin ilman kivunlievitystä, kokemus oli hyvä ja palkinto siitä maailman paras. :heart:
nuori äityli
Oman synnytykseni koen menneen hyvin,ja alateitse synnytin. Raskaus meni yli,joten viikolla 42+0 menin käynnistyksen takia sairaalaan. Sain niitä tabletteja suunkautta mutta eivät auttaneet mitään,kivuttomia mahan kiristymisiä vain aiheuttivat. Sama juttu seuraavana päivänä. Mutta sitten kolmantena käynnistyspäivänä synnytys lähti käyntiin, olin yöllä tuntenut pieniä supistuksia mutta sain nukuttua. Aamupäivällä ne sitten voimistuivat ja pärjäilin jonkin aikaa kunnes sitten pyysin lämpöpusseja. Illalla olin sitten 4cm auki ja keskiyöllä siirryttiin synnytyssaliin. Ammeessa lilluin tunnin ajan,ja se auttoi hyvin kipuihin,lähes nukuin koko sen ajan. Sitten menin takaisin synnytyssaliin ja siellä sitten tarkistettiin tilanne,ja en ollut avautunut oikein eteenpäin,joten päätettiin puhkaista kalvot. No se ei auttanut,aiheutti vaan kovemmat kivut. Kokeilin ilokaasua mutta se alkoi oksettamaan. Sitten sain vaihtoehdoiksi että joko odotetaan normaalisti synnytyksen etenemistä, tai sitten laitetaan oksitosiinitippa käteen,ja valitsin tuon viimeisimmän. Se sitten aiheutti entisestään kovemmat kivut mutta avasi minua 8cm asti. Sitten päätin ottaa spinaalipuudutuksen. Se poisti kaikki kivut,ja nukuin sitten sen parisen tuntia. Sen jälkeen lähdin käymään vessassa jossa tulikin sitten ponnistamisentarve,ja kätilö katsoi alapään tilanteen ja sanoi että 10cm auki,ei kun ponnistamaan. Sitten ponnistelin sen 17min ja 4220g ja 53cm kokoinen tyttö tuli maailmaan Synnytys kesti yhteensä sen 26 tuntia
Synnytys kesti yhteensä sen 26 tuntia Ei kukaan jolla on vaan hyviä synnytyskokemuksia, niin laita niitä yleensä nettiin, koska nehän on tylsiä!
Mulla käynnistettiin synnytys ja synnytys katsotaan alkaneeksi siitä kun kalvot puhkaistiin klo. 9 aamulla. Siitä lähtien alkoi tulla säännöllisesti kovia supistuksia joita vielä vauhditettiin oksitosiinitipalla. Puolen päivän aikaan sain epiduraalin, jonka jälkeen olin seitsemännessä taivaassa, juttelin ja naureskelin miehen kanssa, kateltiin läppäriltä leffaa ja soiteltiin vanhemmille. klo. 17 olin kokonaan auki. Ponnistuksen tarvetta odotettiin vielä 30min, mutta sitä ei tullut joten alettiin ponnistaa mututuntumalla. Ponnistin hyvin ja ainoa kohta mikä sattui, oli kun pää tuli häpyluun alta ja se kipu oli aivan hetkellinen. Väliliha leikattiin mutten tuntenut sitä vaan kuulin vasta jälkikäteen siitä. Tyttö syntyi 15 minuutin ponnistelun päätteeksi ja tuli heti rinnalle. Istukka tuli itsekseen 5 minuuttia myöhemmin kivuttomasti. Minulle laitettiin muutama tikki, joita en myöskään tuntenut. Kävin suihkussa ja pääsin nauttimaan vauvasta Ja tämä oli esikoinen ja yli 4-kilonen tyttö.
Mulla käynnistettiin synnytys ja synnytys katsotaan alkaneeksi siitä kun kalvot puhkaistiin klo. 9 aamulla. Siitä lähtien alkoi tulla säännöllisesti kovia supistuksia joita vielä vauhditettiin oksitosiinitipalla. Puolen päivän aikaan sain epiduraalin, jonka jälkeen olin seitsemännessä taivaassa, juttelin ja naureskelin miehen kanssa, kateltiin läppäriltä leffaa ja soiteltiin vanhemmille. klo. 17 olin kokonaan auki. Ponnistuksen tarvetta odotettiin vielä 30min, mutta sitä ei tullut joten alettiin ponnistaa mututuntumalla. Ponnistin hyvin ja ainoa kohta mikä sattui, oli kun pää tuli häpyluun alta ja se kipu oli aivan hetkellinen. Väliliha leikattiin mutten tuntenut sitä vaan kuulin vasta jälkikäteen siitä. Tyttö syntyi 15 minuutin ponnistelun päätteeksi ja tuli heti rinnalle. Istukka tuli itsekseen 5 minuuttia myöhemmin kivuttomasti. Minulle laitettiin muutama tikki, joita en myöskään tuntenut. Kävin suihkussa ja pääsin nauttimaan vauvasta
Ja tämä oli esikoinen ja yli 4-kilonen tyttö.Huikeaa miten muistatte kaiken noin hyvin, saahan sieltä synnäriltä tietty mukaan synnytyskertomuksen, mut eihän siihen ole kaikkea kirjoitettu vain synn.salin tapahtumat. Olette varmaan pitäneet päiväkirjaa tms? Synnytin esikoisemme viime vuoden keväällä, synnytys kesti epävirallisesti kaksi vuorokautta, virallisesti "vain" 18h. Välillä oli tietysti kamalat kivut avautumisvaiheessa, MUTTA pääasiassa muistot ovat positiiviset. Ponnistusvaihe kesti lähes tunnin, joka on kai aika pitkä aika. Silti tuo ponnistusvaihe oli koko synnytyksen paras vaihe (sain ajoissa epiduraalin) ei mitään traumoja jäänyt, vaikka olin ihan poikki kahden yön valvomisesta ja suppareista. Joka ponnistus vei lähemmäksi palkintoa. Muutama tikki tuli (pieni repeämä ja välilihaa leikattiin) mutta niistä ei tiennyt tuon taivaallista, tosi hyvin ja nopeasti paranivat. Poika painoi syntyessään 3520g. Ponnistusvaihetta olin pelännyt eniten, ihan turhaan. Tsemppiä, hyvin kaikki menee.
Viimeksi muokattu:
Ihan tavallinen alatiesynnytys voi olla huikean hyvä kokemus! Jos etsit hyvää kokemusta niin kurkkaa tämä!!
Voimaannuttavat synnytyskokemukset: "MAHTAVAA! MAHTAVAA! MAHTAVAA!!!" =) =) =)
Voimaannuttavat synnytyskokemukset: "MAHTAVAA! MAHTAVAA! MAHTAVAA!!!" =) =) =)
Mulla ainakin oli toinen synnytykseni hyvin sujunut. Ensimmäinen ei ollut vaan loppui hätäsektioon.
Toinen synnytys alkoi supistuksilla aamulla, vähitellen päivän mittaan supistukset muuttuivat säännöllisiksi ja kivuliaammiksi ja illalla seitsemän aikaan mentiin sitten sairaalaan. Raskausviikkoja oli tuolloin 40+3. Sairaalassa todettiin, että olin auki vain muistaakseni parille sormelle, joten mitään kivunlievityksiä ei vielä saanut ja odoteltiin synnytyksen etenemistä. Supistukset olivat tuossa vaiheessa kivuliaita, mutta eivät mitään sietämättömiä. Muistaakseni tästä parin tunnin sisään olin auki 4cm ja kivut olivat jo aika kovat, sain epiduraalin. Tästä pari tuntia eteenpäin ja alkoi tuntua vähän siltä, että kivut ovat palaamassa ja alkoi ponnistuttaa. Todettiin, että olen 10cm auki ja sain vielä kohdunkaulanpuudutuksen. Ponnistusvaihe kesti muistaakseni vain 20 minsaa eikä ollut ainakaan erityisen kivulias ollenkaan, varmaan puudutukset auttoivat. Puoli kahdentoista aikaan syntyi terve vauva. Sain jonkun pienen repeämän, joka parani helposti. Kaikin puolin synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis. Nyt ois sitten kolmas synnytys tulossa ja vähän jännittää, että voiko se sit mennä yhtä hyvin, toivotaan niin! Hyvillä mielin meen synnyttämään kuitenkin.
Toinen synnytys alkoi supistuksilla aamulla, vähitellen päivän mittaan supistukset muuttuivat säännöllisiksi ja kivuliaammiksi ja illalla seitsemän aikaan mentiin sitten sairaalaan. Raskausviikkoja oli tuolloin 40+3. Sairaalassa todettiin, että olin auki vain muistaakseni parille sormelle, joten mitään kivunlievityksiä ei vielä saanut ja odoteltiin synnytyksen etenemistä. Supistukset olivat tuossa vaiheessa kivuliaita, mutta eivät mitään sietämättömiä. Muistaakseni tästä parin tunnin sisään olin auki 4cm ja kivut olivat jo aika kovat, sain epiduraalin. Tästä pari tuntia eteenpäin ja alkoi tuntua vähän siltä, että kivut ovat palaamassa ja alkoi ponnistuttaa. Todettiin, että olen 10cm auki ja sain vielä kohdunkaulanpuudutuksen. Ponnistusvaihe kesti muistaakseni vain 20 minsaa eikä ollut ainakaan erityisen kivulias ollenkaan, varmaan puudutukset auttoivat. Puoli kahdentoista aikaan syntyi terve vauva. Sain jonkun pienen repeämän, joka parani helposti. Kaikin puolin synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis. Nyt ois sitten kolmas synnytys tulossa ja vähän jännittää, että voiko se sit mennä yhtä hyvin, toivotaan niin! Hyvillä mielin meen synnyttämään kuitenkin.
Minullakin takana kaksi suht nopeata unelmasynnytystä.
Ensimmäinen synnytys, helmikuu 2010:
Synnytystä ei ennakoinut mikään, vaan alkoi spontaanisti vesienmenolla viikoilla 38+5. klo 5 kun heräsin ja nousin sängystä mennäkseni vessaan, meni vedet. Supistukset alkoi 5.10, ja olivat todella kivuliaat. Mutta, ne kesti ihan hyvin kun niihin todella keskittyi; keskittyi rauhallisesti niiden läpi hengittämiseen ja keskittyi mahdollisimman paljon rentoutumiseen niiden aikana. Siis todellakin.
Soitin heti supistusten alettua synnärille, jossa vastasi ihan mukava kätilö, joka kuitenkin oletti että ensisynnyttäjällä menee pitkään ennen edistystä, ja pyysi mua odottamaan klo 7.30 ennen kuin lähden sinne. Kiltisti odotin siihen asti, supistusten vyöryessä. Jämpti 7.30 saavuimme kuitenkin synnärille, en olisi pystynyt odottamaan yhtään pidempään, ja (tämä ei varmaan rohkaise mutta tarina paranee) myönnän kyllä että tässä vaiheessa olin ylikypsä saamaan epiduraalin tai jotain, sillä supistuskivut oli nyt sietämättömät. Kätilö tutki ja totesi että olen täysin auki 10cm nyt, ja on liian myöhäistä epiduraalille. Sitten kuitenkin; aivan kuin ihme, kuin joku olisi painanut nappia, kaikki kivut loppui. En tuntenut alapäässä yhtään mitään ponnistusvaiheen alkaessa. Ponnistussupistukset itseasiassa heikkenivät, ja piti laittaa tippa, mutta silti alapää oli aivan tunnoton. Ponnistusvaihe kesti 50min, ja poika syntyi niin, että en tuntenut mitään. Paikat eivät edes revenneet olenkaan eikä leikelty mitään. Synnytys kesti kokonaisuudessaan 4,5 tuntia.
Toinen synnys oli tammikuussa 2012, viikoilla 39+3.:
Ko. päivänä klo 17 aikaan alkoi tuntumaan supistuksia, mutta heikkoja eikä yhtään kivuliaita, mutta niitä tuli suht säännöllisesti. Olin kotona, rentouduin, mutta pystyin myös touhuilemaan, puhumaan, lukemaan jne., ja oletin, että niiden olevan harjoitussupistuksia. Klo 18 näitä supistuksia alkoi tulemaan 2-7min välein, mutta eivät tuntuneet enemmiltä kuin tavalliset heikot menkkakivut. Mies siinä vaiheessa pakisti mut soittamaan synnärille, mutta en vielä ollut lähdössä kun muistelin ensimmäisen synnytyksen supistuskipuja ja ajattelin että enhän minä vielä voi olla lähelläkään.
Klo 19 annoin periksi ja soitin. Edellisen synnytyksen jälkeen olivat kätilöt ja lääkäri kehoittaneet lähtemään synnärille heti kun synnytykset alkaa, koska ensimmäinen synnytys meni niin nopeasti, niin luultavasti toinen synnytys menee vielä nopeammin. Samaa sanoi kätilö puhelimessakin nyt ja kehoitti lähtemään tarkastamaan tilanne, ja 19.30 olimme synnärillä. Kätilö totesi, että ei ole aihetta palata kotiin, olin 5cm auki. 19.45 meni lapsivedet, ja ponnistusvaihe alkoi. Ponnistussupistuksien kivut oli voimakkaat, mutta edelleen siedettävät, enkä taaskaan tarvinnut mitään kivunlievitystä. Ponnistussupistuksista huolimatta pikkuveli oli asiasta eri mieltä eikä ollutkaan laskeutunut lähtöpaikalle. Kokonainen tunti meni ennen kuin se, klo 20.45, suostui laskeutumaan synnytyskanavaan. Sitten meni 30min sen ponnistamiseen ulos. Sopivan nopeasti, etten tälläkään kertaa tarvinnut välilihan leikkausta enkä revennyt. Tällä kertaa tunsin kuitenkin kun vauva oli tulossa ulos, se ei suoranaisesti ollut kivuliasta, ainoasataan pään synnytys tuntui epämukavalta, mutta ei suoranaisesti kivuliaalta. Synnytys kesti noin 3t15min.
Ensimmäinen synnytys, helmikuu 2010:
Synnytystä ei ennakoinut mikään, vaan alkoi spontaanisti vesienmenolla viikoilla 38+5. klo 5 kun heräsin ja nousin sängystä mennäkseni vessaan, meni vedet. Supistukset alkoi 5.10, ja olivat todella kivuliaat. Mutta, ne kesti ihan hyvin kun niihin todella keskittyi; keskittyi rauhallisesti niiden läpi hengittämiseen ja keskittyi mahdollisimman paljon rentoutumiseen niiden aikana. Siis todellakin.
Soitin heti supistusten alettua synnärille, jossa vastasi ihan mukava kätilö, joka kuitenkin oletti että ensisynnyttäjällä menee pitkään ennen edistystä, ja pyysi mua odottamaan klo 7.30 ennen kuin lähden sinne. Kiltisti odotin siihen asti, supistusten vyöryessä. Jämpti 7.30 saavuimme kuitenkin synnärille, en olisi pystynyt odottamaan yhtään pidempään, ja (tämä ei varmaan rohkaise mutta tarina paranee) myönnän kyllä että tässä vaiheessa olin ylikypsä saamaan epiduraalin tai jotain, sillä supistuskivut oli nyt sietämättömät. Kätilö tutki ja totesi että olen täysin auki 10cm nyt, ja on liian myöhäistä epiduraalille. Sitten kuitenkin; aivan kuin ihme, kuin joku olisi painanut nappia, kaikki kivut loppui. En tuntenut alapäässä yhtään mitään ponnistusvaiheen alkaessa. Ponnistussupistukset itseasiassa heikkenivät, ja piti laittaa tippa, mutta silti alapää oli aivan tunnoton. Ponnistusvaihe kesti 50min, ja poika syntyi niin, että en tuntenut mitään. Paikat eivät edes revenneet olenkaan eikä leikelty mitään. Synnytys kesti kokonaisuudessaan 4,5 tuntia.
Toinen synnys oli tammikuussa 2012, viikoilla 39+3.:
Ko. päivänä klo 17 aikaan alkoi tuntumaan supistuksia, mutta heikkoja eikä yhtään kivuliaita, mutta niitä tuli suht säännöllisesti. Olin kotona, rentouduin, mutta pystyin myös touhuilemaan, puhumaan, lukemaan jne., ja oletin, että niiden olevan harjoitussupistuksia. Klo 18 näitä supistuksia alkoi tulemaan 2-7min välein, mutta eivät tuntuneet enemmiltä kuin tavalliset heikot menkkakivut. Mies siinä vaiheessa pakisti mut soittamaan synnärille, mutta en vielä ollut lähdössä kun muistelin ensimmäisen synnytyksen supistuskipuja ja ajattelin että enhän minä vielä voi olla lähelläkään.
Klo 19 annoin periksi ja soitin. Edellisen synnytyksen jälkeen olivat kätilöt ja lääkäri kehoittaneet lähtemään synnärille heti kun synnytykset alkaa, koska ensimmäinen synnytys meni niin nopeasti, niin luultavasti toinen synnytys menee vielä nopeammin. Samaa sanoi kätilö puhelimessakin nyt ja kehoitti lähtemään tarkastamaan tilanne, ja 19.30 olimme synnärillä. Kätilö totesi, että ei ole aihetta palata kotiin, olin 5cm auki. 19.45 meni lapsivedet, ja ponnistusvaihe alkoi. Ponnistussupistuksien kivut oli voimakkaat, mutta edelleen siedettävät, enkä taaskaan tarvinnut mitään kivunlievitystä. Ponnistussupistuksista huolimatta pikkuveli oli asiasta eri mieltä eikä ollutkaan laskeutunut lähtöpaikalle. Kokonainen tunti meni ennen kuin se, klo 20.45, suostui laskeutumaan synnytyskanavaan. Sitten meni 30min sen ponnistamiseen ulos. Sopivan nopeasti, etten tälläkään kertaa tarvinnut välilihan leikkausta enkä revennyt. Tällä kertaa tunsin kuitenkin kun vauva oli tulossa ulos, se ei suoranaisesti ollut kivuliasta, ainoasataan pään synnytys tuntui epämukavalta, mutta ei suoranaisesti kivuliaalta. Synnytys kesti noin 3t15min.
Itse voin sanoa että koska vaan kokisin uudestaan. Olin jopa hieman pettynyt kun olin ihan henkisesti valmistautunu että se tulis oleen ihan kamalaa, mutta eipä ollu eikä ees sattunu niin paljoo.. Itellä oli 3 yötä supistuksia ennen ku tuli sitte lähtö. Se oli vähän inhottavaa ku oli kolme yötä valvonu ja neljäs yö meni synnyttäessä..eli hieman univelkaa oli Se varmaan aiheuttikin sen että mua nauratti läpi synnytyksen. Siis inhottavinta oli vaan epiduraalin laitto. Siinä tuli ihan kamala olo ku piti ola niin inhottavassa asennossa eikä saanu liikahtaakkaan vaikka supisteli. Mutta oli se sitte sen arvosta kumminkin ku tuli niin rento olo ku ei tuntenu yhtää mitään.. et sai levähtää. Ponnistusvaihe oli mun mielestä jotenkin koominen tilanne että ei siitäkään meinannu tulla mitään ku nauratti kai jotenki alitajusesti yritin huumorilla siitä selvitä. Kyl se kätilökin varmaan mietti että onkohan tolla kaikki kotona Jos on korkee kipukynnys niin selviää aika helposti. Jotkut taas jotka ei siedä pientäkään kipua niin voi olla kamalaa..Mutta mulle jäi siitä tosi hauska muisto. Koska vaan uudestaan, jos siis aikosin lisää lapsia hankkia
Itellä oli 3 yötä supistuksia ennen ku tuli sitte lähtö. Se oli vähän inhottavaa ku oli kolme yötä valvonu ja neljäs yö meni synnyttäessä..eli hieman univelkaa oli Se varmaan aiheuttikin sen että mua nauratti läpi synnytyksen. Siis inhottavinta oli vaan epiduraalin laitto. Siinä tuli ihan kamala olo ku piti ola niin inhottavassa asennossa eikä saanu liikahtaakkaan vaikka supisteli. Mutta oli se sitte sen arvosta kumminkin ku tuli niin rento olo ku ei tuntenu yhtää mitään.. et sai levähtää. Ponnistusvaihe oli mun mielestä jotenkin koominen tilanne että ei siitäkään meinannu tulla mitään ku nauratti kai jotenki alitajusesti yritin huumorilla siitä selvitä. Kyl se kätilökin varmaan mietti että onkohan tolla kaikki kotona Jos on korkee kipukynnys niin selviää aika helposti. Jotkut taas jotka ei siedä pientäkään kipua niin voi olla kamalaa..Mutta mulle jäi siitä tosi hauska muisto. Koska vaan uudestaan, jos siis aikosin lisää lapsia hankkia Itsellä ei ollut helppo synnytys, mutta loppuvaihe epiduraalin jälkeen oli kuin taivas olisi auennut ja nyt poden synnytyskuumeetta ponnistusvaihe oli helppo ja kivuton (kiitos epiduraalin) ja se tunne kun sai OMAN vauvan syliin ensimmäisen kerran, aivan kaikki kipu unohtui. kätilöt kehui että olin hyvä ponnistamaan, josta jäi hyvä fiilis lopulta. vaikka synnytys siihen asti oli pitkä ja raskas, mä kuvailisin esikon synnytystä kuitenkin nyt ihan hyvin sujuneeksi
Tsemppiä tulevaan!
ponnistusvaihe oli helppo ja kivuton (kiitos epiduraalin) ja se tunne kun sai OMAN vauvan syliin ensimmäisen kerran, aivan kaikki kipu unohtui. kätilöt kehui että olin hyvä ponnistamaan, josta jäi hyvä fiilis lopulta. vaikka synnytys siihen asti oli pitkä ja raskas, mä kuvailisin esikon synnytystä kuitenkin nyt ihan hyvin sujuneeksi Tsemppiä tulevaan!
Mulla eka synnytys oli käynnistetty ja "peruskipeä". Sairaalan mennessä olin aivan kypsymätön mutta käynnistys onnistui hyvin. Pillerillä käynnistettiin ja sit puhkastiin kalvot. Kaikki meni melko mutkattomasti ja tosi nopeesti (3h vedenmenosta ulotuloon)
Toka meni niin että vedet meni kotosalla 14.00 ja sairaalaan lähdettiin 16.00 kun kivut kävi yhtäkkiä tosi koviksi. Olin alusta asti kammottavan kivulias eikä sitä alkuun uskottu sairaalasta. Lopulta sain spinaalin ja loppu sujui hyvin, ponnistaminen oli hankalaa kun kipuja eikä mitään tuntemuksia ollut. lapsi syntyi 19.12
Kolmas alko taas illalla supistuksilla jotka oli melkosen lieviä mutta säännöllisiä 2min välein alusta asti. Ensin ajattelin jäädä kotiin nukkumaan mutta edelliset nopeat ja melko kipeät synnytykset huomioiden aateltiinkin lähteä heti kun matkaa 50km isän kyydillä. Sairaalassa tutkittiin ja olin kuutisen senttiä auki joten jäätiin saliin. Kipuja ei tullut missään vaiheessa istuessa niin että olis edes ilokaasua tarvinnu. Välillä piti jopa ihan käydä makuulla jotta näkee supistaako ylipäänsä vielä Siinä sitten vaan keinuteltiin keinutuolissa ja jutusteltiin ja katottiin telkkua aamuun asti ja poitsu synty aamu kymmenneltä.
Neljäs alko taas vesien menolla illalla 18.00, soitin sairaalaan koska raskaus vasta rv33 mutta käskettiin odotella kotona aamuun. Aamulla lähin sairaalaan ja siellä tarkastettiin vedenmeno ja ultrattiin. Sitten päivä käveltiin ja pyöriskeltiin jotta saataisiin synnytykseen vauhtia. Illalla vauva oli liikkumaton ja käyrää otettiin tiheemmin. Lopulta aamuyöstä siirryttiin saliin koska ultrassa vauva oli liikkumaton. KÄynnistettiin tipalla ja se toimikin nopeesti. Vauva syntyi pian ja kivut oli siedettävät.
Kauhein noista oli toi toinen koska kaikki kävi niin vauhdilla että neljään tuntiin ängettiin kymmenen tunnin kipu Ja ihanin taas tuo kolmas jossa synntys kesti kauimmin (12h) mutta jossa kipuja ei ollut päänsärkyä pahempaa ja kaikki sujui rauhallsesti. Melkeen ku elokuvissa.
Toka meni niin että vedet meni kotosalla 14.00 ja sairaalaan lähdettiin 16.00 kun kivut kävi yhtäkkiä tosi koviksi. Olin alusta asti kammottavan kivulias eikä sitä alkuun uskottu sairaalasta. Lopulta sain spinaalin ja loppu sujui hyvin, ponnistaminen oli hankalaa kun kipuja eikä mitään tuntemuksia ollut. lapsi syntyi 19.12
Kolmas alko taas illalla supistuksilla jotka oli melkosen lieviä mutta säännöllisiä 2min välein alusta asti. Ensin ajattelin jäädä kotiin nukkumaan mutta edelliset nopeat ja melko kipeät synnytykset huomioiden aateltiinkin lähteä heti kun matkaa 50km isän kyydillä. Sairaalassa tutkittiin ja olin kuutisen senttiä auki joten jäätiin saliin. Kipuja ei tullut missään vaiheessa istuessa niin että olis edes ilokaasua tarvinnu. Välillä piti jopa ihan käydä makuulla jotta näkee supistaako ylipäänsä vielä
Siinä sitten vaan keinuteltiin keinutuolissa ja jutusteltiin ja katottiin telkkua aamuun asti ja poitsu synty aamu kymmenneltä. Neljäs alko taas vesien menolla illalla 18.00, soitin sairaalaan koska raskaus vasta rv33 mutta käskettiin odotella kotona aamuun. Aamulla lähin sairaalaan ja siellä tarkastettiin vedenmeno ja ultrattiin. Sitten päivä käveltiin ja pyöriskeltiin jotta saataisiin synnytykseen vauhtia. Illalla vauva oli liikkumaton ja käyrää otettiin tiheemmin. Lopulta aamuyöstä siirryttiin saliin koska ultrassa vauva oli liikkumaton. KÄynnistettiin tipalla ja se toimikin nopeesti. Vauva syntyi pian ja kivut oli siedettävät.
Kauhein noista oli toi toinen koska kaikki kävi niin vauhdilla että neljään tuntiin ängettiin kymmenen tunnin kipu
Ja ihanin taas tuo kolmas jossa synntys kesti kauimmin (12h) mutta jossa kipuja ei ollut päänsärkyä pahempaa ja kaikki sujui rauhallsesti. Melkeen ku elokuvissa. Mulla on takana kaksi hyvin erilaista synnytystä, molemmat kuitenkin hyviä kokemuksia.
Esikko syntyi käynnistettynä sairaalassa, sain epiduraalin joka poisti oikeastaan kaikki kivut, ponnistuksen tarpeen jätti joten osasin hyvin ponnistaa, mutta siltikin ponnistusvaihe venyi melkein tuntiin. Ennen ponnistusvaihetta puhkastiin kalvot ja katetroitiinkin.
Eppari leikattiin, sitä pelkäsin ihan eniten, mutta sen leikkaaminen olikin vain helpotus, koska vauva syntyi heti kun tilaa tehtiin. Istukka jäi kiinni ja sainkin sitä varten jonkinlaisen piikin ja sitä aika voimalla revittiin irti ja se lähti lopulta. Koko synnytys noin 6,5h. Epparihaava oli tosi kurja ja vaikeutti istumista ja kävelyä pitkään, mutta itse synnytys oli ihan mieletön juttu, paras hetki elämässäni.
Kakkonen syntyi hyvin yllättäen. Heräsin kovaan kipuun enkä oikein tajunnut sen olleen supistus, menin vessaan ja siellä meni vedet. Herätin miehen joka soitti lapsenvahdille. Soitin sairaalaan verisestä vuodosta, käskivät näytille. Tässä kohtaa supistukset tuli aika kipeinä ja aika tiuhaan. Heräämisestäni 25 minuuttia. Mies lähti hakemaan lapsenvahtia autolla. Kun he saapuivat 15 min myöhemmin konttasin lattialla ja huusin että ponnistuttaa!! Heräämisestäni oli kulunut aikaa 45 minuuttia. Anoppi totesi et nyt kannattaa tilata ambulanssi, sairaalaan oli matkaa melkein tunnin verran. Ambulanssin tuloa odottelin sänkynlaitaa vasten nojaten ja heijaten sekä ponnistustarvetta vastaan taistellen. Ambulassista saapui kaksi pätevää ensihoitajaa, josta toinen kysyi Rouvan vointia johon Rouva vastasi että ponnistuttaa ihan hel*etisti.
Ensihoitaja sitten totesi, että Rouva käy sitten lattialle selälleen ja aletaan synnyttämään. Minä hieman laitan vastaan johon sanotaan että parempi synnyttää tässä kuin autossa. Minä kävin lattialle ja annoin tulla, ponnistusvaihe 3 minuuttia.
Vauva tuli todellakin vauhdilla, vain 58 minuuttia heräämisestä ja vierashuoneen lattialle. Istukka jäi taas jumiin ja se irtosi vasta sairaalassa. Tästä synnytyksestä tuli pieni repeämä johon laitettiin pari tikkiä. Vointi oli kaikinpuolin parempi kuin ensimmäisestä ja todellakin oli hyvä kokemus, kivulias kyllä, mutta silti hyvä.
Itselläni on molemmat synnytykset olleet elämäni tähtihetkiä ja kadehdin aina ystäviäni jotka pääsevät synnyttämään. On se vaan aika ainutlaatuista.
Esikko syntyi käynnistettynä sairaalassa, sain epiduraalin joka poisti oikeastaan kaikki kivut, ponnistuksen tarpeen jätti joten osasin hyvin ponnistaa, mutta siltikin ponnistusvaihe venyi melkein tuntiin. Ennen ponnistusvaihetta puhkastiin kalvot ja katetroitiinkin.
Eppari leikattiin, sitä pelkäsin ihan eniten, mutta sen leikkaaminen olikin vain helpotus, koska vauva syntyi heti kun tilaa tehtiin. Istukka jäi kiinni ja sainkin sitä varten jonkinlaisen piikin ja sitä aika voimalla revittiin irti ja se lähti lopulta. Koko synnytys noin 6,5h. Epparihaava oli tosi kurja ja vaikeutti istumista ja kävelyä pitkään, mutta itse synnytys oli ihan mieletön juttu, paras hetki elämässäni.
Kakkonen syntyi hyvin yllättäen. Heräsin kovaan kipuun enkä oikein tajunnut sen olleen supistus, menin vessaan ja siellä meni vedet. Herätin miehen joka soitti lapsenvahdille. Soitin sairaalaan verisestä vuodosta, käskivät näytille. Tässä kohtaa supistukset tuli aika kipeinä ja aika tiuhaan. Heräämisestäni 25 minuuttia. Mies lähti hakemaan lapsenvahtia autolla. Kun he saapuivat 15 min myöhemmin konttasin lattialla ja huusin että ponnistuttaa!! Heräämisestäni oli kulunut aikaa 45 minuuttia. Anoppi totesi et nyt kannattaa tilata ambulanssi, sairaalaan oli matkaa melkein tunnin verran. Ambulanssin tuloa odottelin sänkynlaitaa vasten nojaten ja heijaten sekä ponnistustarvetta vastaan taistellen. Ambulassista saapui kaksi pätevää ensihoitajaa, josta toinen kysyi Rouvan vointia johon Rouva vastasi että ponnistuttaa ihan hel*etisti.
Ensihoitaja sitten totesi, että Rouva käy sitten lattialle selälleen ja aletaan synnyttämään. Minä hieman laitan vastaan johon sanotaan että parempi synnyttää tässä kuin autossa. Minä kävin lattialle ja annoin tulla, ponnistusvaihe 3 minuuttia.
Vauva tuli todellakin vauhdilla, vain 58 minuuttia heräämisestä ja vierashuoneen lattialle. Istukka jäi taas jumiin ja se irtosi vasta sairaalassa. Tästä synnytyksestä tuli pieni repeämä johon laitettiin pari tikkiä. Vointi oli kaikinpuolin parempi kuin ensimmäisestä ja todellakin oli hyvä kokemus, kivulias kyllä, mutta silti hyvä.
Itselläni on molemmat synnytykset olleet elämäni tähtihetkiä ja kadehdin aina ystäviäni jotka pääsevät synnyttämään. On se vaan aika ainutlaatuista.
Kolme hyvää synnytystä takana.
kaikki kolme nopeita,eka synnytys kesti 7tuntia ja kaksi jälkimmäistä oli vajaan neljän tunnin rupeamia(jälkimmäiset luomuna),ja silti olisin valmis synnyttämään vielä ainakin yhden.
Kauhukertomuksia ei kannata kuunnella,jokaisen synnytys on erillainen.
Kyllähän niitä kamaliakin synnytyksiä on,ja riippuu jokaisen kivunsietokyvystä.
Mutta kyllä ne pääsääntöisesti menee ihan ok,älä huoli.
Tsemppiä!!!!!!!
kaikki kolme nopeita,eka synnytys kesti 7tuntia ja kaksi jälkimmäistä oli vajaan neljän tunnin rupeamia(jälkimmäiset luomuna),ja silti olisin valmis synnyttämään vielä ainakin yhden.
Kauhukertomuksia ei kannata kuunnella,jokaisen synnytys on erillainen.
Kyllähän niitä kamaliakin synnytyksiä on,ja riippuu jokaisen kivunsietokyvystä.
Mutta kyllä ne pääsääntöisesti menee ihan ok,älä huoli.
Tsemppiä!!!!!!!
Yksi synnytys takana ja se oli kyllä ihan erilainen kuin odotin! Mutta en muistele pahalla ja nyt odotan tätä toisen synnytystä ihan innolla.
Mulla meni lapsivedet yöllä kello 1 rv 39+6 ja silloin olin ihan onnessani, että vihdoin se alkaa. Mutta yhden yhtä supistusta ei tullut, lapsivettä vaan valui koko yön. Seuraavana aamuna käytiin näytillä ja takaisin kotiin odottamaan.
Noin 60 tuntia lapsivesien (ja miljoonan märän vaipan ei ollut tullut vielä ainuttakaan supistusta, joten siitä sitten sairaalaan. Kaikki paikat oli tiukasti kiinni eikä mitään synnytyksen merkkejä ollut näkyvissä. Sain kohdunsuuta pehmittävää lääkettä ja mua varoiteltiin, että tässä voi mennä vielä parikin päivää.
Hieman lääkkeen jälkeen aloin tuntemaan kivoja pikkusupituksia noin 5 minuutin välein. Eivät juuri sattuneet. Pari tuntia meni niin. Siinä siten kätilön ja miehen kanssa rennosti rupatellessani tuntui sisälläni yhtäkkiä poksahdus ja yhtäkkiä valtava supistus tuli ihan puun takaa. Sitä seurasi hieman verenvuotoa ja lisää kovia suppareita. Lääkäri käväisi tutkimassa ja oli 3 cm auki. En nyt voi valehdella, että seuraavat puolitoista tuntia, jonka aikana avauduin nopeasti loput 7cm, olisivat olleet kovinkaan kivoja, mutta eipä tuo nyt pitkä aika ollut. Valitettavasti suppareiden aikaan sain pahoivointikohtauksia myöskin, mutta onneksi en nyt oksennellut.
Tämän puolentoista tunnin päätteeksi mut vietiin synnytyssaliin ja sain epiduraalin. Vasta kun epiduraali oli paikallaan mut tutkittiin uudestaan ja silloin vasta todettiin mun olevan täysin auki. Mun annettiin hetki hengähtää ja sitten alettiin ponnistamaan. Epiduraali pidettiin koko ajan päällä, lääkärin mielestä näin oli paras. En tuntenut supistuksia, mutta katsottiin käyrältä milloin supistaa ja ponnistin sen mukaan. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia ja oli lääkärin mukaan kuin oppikirjasta; niin hyvin olin pystynyt keskittymään annettuihin ohjeisiin. En revennytkään, mitä nyt sain pikkunirhauman kun tyttö syntyi nyrkki poskellaan.
Toivuin nopeasti vaikka ekat päivät synnytyksen jälkeen mietiskelin vielä niitä tuntemiani kipuja. Pidän omaani oikein mukiinmenevänä synnytyksenä. Nautittavin osa ehdottomasti ponnistusvaihe, jolloin pystyin ilman kipuja keskittymään ponnistamiseen!
Mulla meni lapsivedet yöllä kello 1 rv 39+6 ja silloin olin ihan onnessani, että vihdoin se alkaa. Mutta yhden yhtä supistusta ei tullut, lapsivettä vaan valui koko yön. Seuraavana aamuna käytiin näytillä ja takaisin kotiin odottamaan.
Noin 60 tuntia lapsivesien (ja miljoonan märän vaipan
ei ollut tullut vielä ainuttakaan supistusta, joten siitä sitten sairaalaan. Kaikki paikat oli tiukasti kiinni eikä mitään synnytyksen merkkejä ollut näkyvissä. Sain kohdunsuuta pehmittävää lääkettä ja mua varoiteltiin, että tässä voi mennä vielä parikin päivää. Hieman lääkkeen jälkeen aloin tuntemaan kivoja pikkusupituksia noin 5 minuutin välein. Eivät juuri sattuneet. Pari tuntia meni niin. Siinä siten kätilön ja miehen kanssa rennosti rupatellessani tuntui sisälläni yhtäkkiä poksahdus ja yhtäkkiä valtava supistus tuli ihan puun takaa. Sitä seurasi hieman verenvuotoa ja lisää kovia suppareita. Lääkäri käväisi tutkimassa ja oli 3 cm auki. En nyt voi valehdella, että seuraavat puolitoista tuntia, jonka aikana avauduin nopeasti loput 7cm, olisivat olleet kovinkaan kivoja, mutta eipä tuo nyt pitkä aika ollut.
Valitettavasti suppareiden aikaan sain pahoivointikohtauksia myöskin, mutta onneksi en nyt oksennellut.Tämän puolentoista tunnin päätteeksi mut vietiin synnytyssaliin ja sain epiduraalin. Vasta kun epiduraali oli paikallaan mut tutkittiin uudestaan ja silloin vasta todettiin mun olevan täysin auki. Mun annettiin hetki hengähtää ja sitten alettiin ponnistamaan. Epiduraali pidettiin koko ajan päällä, lääkärin mielestä näin oli paras. En tuntenut supistuksia, mutta katsottiin käyrältä milloin supistaa ja ponnistin sen mukaan. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia ja oli lääkärin mukaan kuin oppikirjasta; niin hyvin olin pystynyt keskittymään annettuihin ohjeisiin. En revennytkään, mitä nyt sain pikkunirhauman kun tyttö syntyi nyrkki poskellaan.
Toivuin nopeasti vaikka ekat päivät synnytyksen jälkeen mietiskelin vielä niitä tuntemiani kipuja. Pidän omaani oikein mukiinmenevänä synnytyksenä. Nautittavin osa ehdottomasti ponnistusvaihe, jolloin pystyin ilman kipuja keskittymään ponnistamiseen!