Kerroin haluavani avioeron

ja miksikäs rikot perheen?

Ihan itsekkyyttäni :kieh: Mun on parempi olla yksinhuoltajana kuin olla miehen kanssa jota en rakasta. Menee sukset ristiin pienistäkin asioista. En pui asiaa enempää kiitos vain

Ihan normaalissa avioliitossa/ parisuhteessa tunteet ovat välillä nollissa, mutta tulee taas aika, kun tunteesi voisivat palata. Tietysti eriasia on, jos miehesi aliarvioi, mitätöi ja halveksii sinua. Silloin miehesi tarvitsee enempikin apua etkä sinä enää miestäsi. Mutta jos mies on hyvä mies ja sulta vaan tunteet kateissa, on mielestäni ihan hölmöä ja typerää erota.

Näin on ja varmaan suurin osa aikuisista ihmisistä sen tietääkin. Todennäköisesti myös ap ja on nämä seikat punninnut ennen eropäätöstään. Uskokaa nyt jo hyvät ihmiset ettei tämä ole ketju heidän suhteensa elvyttämisestä, vaan ihan muusta asiasta (lukekaa aloitus).

 

lainaus:On enemmänkin sellainen kuin pikkuveli jota pitää töniä oikeaan suuntaan ja huolehtia.

Tää kuullostaa niin tutulta.Ja aiheuttaa täälläkin päin suurta ahdistusta.Ite saa huolehtia joka asian.Jos jotain pitäs tehä joutuu aina pyytämään.Mitään oma-aloitteellisuutta ei löydy.Ja tilanne menny vaan huonompaan suuntaan lasten syntymän jälkeen.
Mä en kans tiiä miten tästä enää yrittäsin keskustella.Ero tuodellakin viiminen vaihtoehto mutta onko se ainoo?
En aatellu loppuelämääni olla avioliitossa sellasen iohmisen kanssa joka ei yhdessä minun kanssa huolehdi kodosta ja lapsista vaan minulla on kaikki vastuu ja velvollisuudet.

Voimia ap:lle!

Voimia siulle :flower: sinä tarvitset niitä.

 

Voimia lapsille ja miehelle, he tarvitsevat niitä.

 

ja miksikäs rikot perheen?

Ihan itsekkyyttäni :kieh: Mun on parempi olla yksinhuoltajana kuin olla miehen kanssa jota en rakasta. Menee sukset ristiin pienistäkin asioista. En pui asiaa enempää kiitos vain

Ihan normaalissa avioliitossa/ parisuhteessa tunteet ovat välillä nollissa, mutta tulee taas aika, kun tunteesi voisivat palata. Tietysti eriasia on, jos miehesi aliarvioi, mitätöi ja halveksii sinua. Silloin miehesi tarvitsee enempikin apua etkä sinä enää miestäsi. Mutta jos mies on hyvä mies ja sulta vaan tunteet kateissa, on mielestäni ihan hölmöä ja typerää erota.

Minä taas uskon, ettei ole yhtä oikeaa ratkaisua, vaan se on seurattava omaa sydäntä. Itsekin olen eronnut avioliitosta. Päätös ei ollut helppo, mutta jälkeenpäin koen, että se oli juuri oikein tehty. Vaati rohkeutta erota, olisi ollut paljon helpompaa kituuttaa siinä sosiaalisesti hyväksytyssä mallissa. Koen näiden vaikeuksien kautta kasvaneeni ihmisenä varsin paljon. Olen myös oppinut näkemään edellisen suhteeni kirkkaammassa valossa. Siinä oli paljon rakkautta ja hellyyttä, mutta sellainen sisaruussuhde sekin lähinnä oli. Turvallistahan siinä oli olla. Mutta turvassa pysyminen vain turvan takia estää ikävä kyllä eämästä.

Mua jaksaa aina ihmetyttää tämä erokeskustelujen aiheuttama kiihko. Miksi ihmisillä, jotka eivät koskaan itse ole eronneet avioliitosta, on niin paljon sanottavaa eroaville? Eikö se ole hiukan ristiriitaista? Vähän kuin lapsettomat neuvoisivat äitejä lastenkasvatuksessa... Vai herättääkö toisten rohkeus ja uskallus ehkä kateutta? Ahdistusta siitä, että muut eivät jatka epätyydyttävissä suhteissaan vaikka itse niin tekisi?

 

Ahdistusta siitä, että muut eivät jatka epätyydyttävissä suhteissaan vaikka itse niin tekisi?

Ehkä heille on lapset tärkeämmät kuin oman tyydytyksen saaminen?

 

Voimia lapsille ja miehelle, he tarvitsevat niitä.

MÄ annan lapsille kaikki voimani ja tukeni, samaten meidän sukulaiset ja ystävät. Mies tietää että en katoa enkä karkaa mailmasta, vaan että minulle voi halutessaan puhua kuten veli siskolle. Hänelläkin on tukipiirissä ihmisiä jotka auttavat jaksamaan jos ei itse jaksa.

 

Voimia lapsille ja miehelle, he tarvitsevat niitä.

Tietysti tarvitsevat.Mutta ei ole terveellistä kyllä lastenkaan elää sellaisessa perheessä jossa äiti voi koko ajan huonosti.

 

Ahdistusta siitä, että muut eivät jatka epätyydyttävissä suhteissaan vaikka itse niin tekisi?

Ehkä heille on lapset tärkeämmät kuin oman tyydytyksen saaminen?

Mä taas uskon, että lapsille tärkeintä on onnelliset, itseään ja toisiaan kunnioittavat vanhemmat. Esimerkiksi omat vanhempani jäivät yhteen juuri tuon harhaisen kuvitelman takia, että se olisi lapsille parempi. Olemmekin sitten kaikki mukavasti saaneet hirvittävän huonon ja rakkaudettoman parisuhdemallin. Luultavasti sen vuoksi itsekin päädyin ensimmäiseen avioliittooni kaverin kanssa...

 

Vastahan te menitte naimisiin ja saitte vauvan
Onko kaikki lapset tuon miehen, vai onko esikoisesi jonkun toisen? jotenkin sain sen käsityksen tossa aiemmin.

Paljon voimia kaikille osapuolille!

 

Älä välitä noista pään aukojista, ap! Moni kokee voivansa neuvoa/tietävänsä paremmin, vaikka ei itse olisi ikinä ollut samassa tilanteessa..

Joo, kyllä mä parisuhdeneuvoja otan ennemmin sellaiselta joka on edelleen naimisissa kuin siltä joka on eronnut...

 

Miksi ihmisillä, jotka eivät koskaan itse ole eronneet avioliitosta, on niin paljon sanottavaa eroaville? Eikö se ole hiukan ristiriitaista?

Haloo!?

Eiköhän ne pitkässä liitossa EDELLEEN olevat paremmin tiedä ne "niksit" yhteiseen arkeen, joilla jaksetaan yhdessä ne vähemmän mukavatkin hetket -ei kellään elämä ole ikuista ruusuilla tanssimista. Eiköhän ne juuri ole parhaat kertomaan, miksi kannatti luovia karikot ja sinnitellä yhdessä, pariskunnat jotka onnellisina istuvat käsikkäin puistonpenkillä ysikymppisinä.

Mistä ne eronneet tietää mitään siitä, kuinka vaivannäkö kannattaa pitkällä aikavälillä???

Ja nyt puhun yhteiselosta jossa, kuten olavan tapauksessa on, asiat on kutakuinkin ok, mukava mies, hyvä isä, ei väkivaltaa tai alkoholismia tms. vaan vain arkisempi kausi.

 

Minulla olisi ollut huomattavasti onnellisempi lapsuus, jos isäni ja äitini olisivat eronneet aikaisemmin.

Ei se kulissiliitto lapsista onnellisia tee.

 

Ahdistusta siitä, että muut eivät jatka epätyydyttävissä suhteissaan vaikka itse niin tekisi?

Ehkä heille on lapset tärkeämmät kuin oman tyydytyksen saaminen?

Ootko sä joku muslimi kun oot noin... alistuva?

 

Mä erosin likan isästä sen takia, että mulla loppui rakkaus. Tuntui ahdistavalta elää ihmisen kanssa jota ei rakasta ja jonka kanssa ei voi kuvitella elää loppuelämäänsä. Ei sekään voi olla lapsille hyväksi, että vanhempi voi pahoon.

 

No me ollaan oltu yhdessä jo ennenku mentiin naimisiin... eikös niin ole normaalisti tapana tehdä.

Elkää ny vatvoko hyvät ihmiset Mä pärjään, lapset pärjää ja mieskin pärjää. Se ei ole menossa mihkä ääreettömyyksiin vaan pysyy aina mein elämässä. Tulee aina olemaan isä ja näkemään lapsia aina kun hälle vaan sopii Mielummin elän ukon kanssa naapureina ku saman katon alla, ja lapsillekkin on parempi ku olen rauhallisempi ja alan taas hymyilä

 

Jaksamisia ap :hug:

 

Jaksamisia ap :hug:

Kyllä mä nyt jaksan On paljon kevyempi olla, helpompi hengittää. Itkuja tulee varmasti monta ja kaikkea muuta vaikeaa, mutta mie pärjään. Kiitoksia kaikille :flower:

 

Itselläni on myös avioero prosessi alkamaisillaan, paljon on käytännön asioita hoidettavana... Olen alkanut hakea asuntoa, siitä lähden liikkeelle. sen jälkeen pitää miettiä yhteiset varat ja velat ja lasten elatus... ehkä tämän siirtymävaiheen vaikeimpia asioita on just nuo laskut ja rahat... ´kenen rahoja jne...
Itsekin sitä pohtii että miten helvetissä tästä selviää...? Syyt eroon on aika samanlaista laatua kuin teilläkin, meillä syihin liittyy myös alkoholi ja agressiivinen käytös....
Meinasin erota jo vuosi sitten, olin jo pakannut tavarani ja lähdössä pois mutta lasten takia päätin vielä jatkaa....

Talven aikana huomasin että tilanne alkaa vaikuttaa jo minuun henkisesti niin pahasti että se siirtyy lapsiin... jatkoin ja jatkoin vaan yrittämistä... nyt on tullut kuppi täyteen.

Mutta tosiaan ensin se asunto, sitten lasten asiat, itse ajattelin ottaa yhteyttä lastenvalvojaan heti kun saan asunnon...ennen asunnon saantia onkin sitten selvitettävänä miehen kanssa miten aiomme hoitaa lasten hoidon päivähoidon osalta.. vaihdetaanko hoitopaikkaa vai pidetäänkö samassa.. sitten kun on asunto, ero virallisesti vireille ja sitten se ositus... ja pankkiasiat kuntoon... itselleni todennäköisesti tulee jäämään jonkun verran velkaa.....

Kyllä tämä aikamoista sirkusta on ja pahemmaksi muuttuu... tunteet ailahtelee pienestä ilosta suureen syyllisyyteen..

 

Miksi eroatte?

 

Itselläni on myös avioero prosessi alkamaisillaan, paljon on käytännön asioita hoidettavana... Olen alkanut hakea asuntoa, siitä lähden liikkeelle. sen jälkeen pitää miettiä yhteiset varat ja velat ja lasten elatus... ehkä tämän siirtymävaiheen vaikeimpia asioita on just nuo laskut ja rahat... ´kenen rahoja jne...
Itsekin sitä pohtii että miten helvetissä tästä selviää...? Syyt eroon on aika samanlaista laatua kuin teilläkin, meillä syihin liittyy myös alkoholi ja agressiivinen käytös....
Meinasin erota jo vuosi sitten, olin jo pakannut tavarani ja lähdössä pois mutta lasten takia päätin vielä jatkaa....

Talven aikana huomasin että tilanne alkaa vaikuttaa jo minuun henkisesti niin pahasti että se siirtyy lapsiin... jatkoin ja jatkoin vaan yrittämistä... nyt on tullut kuppi täyteen.

Mutta tosiaan ensin se asunto, sitten lasten asiat, itse ajattelin ottaa yhteyttä lastenvalvojaan heti kun saan asunnon...ennen asunnon saantia onkin sitten selvitettävänä miehen kanssa miten aiomme hoitaa lasten hoidon päivähoidon osalta.. vaihdetaanko hoitopaikkaa vai pidetäänkö samassa.. sitten kun on asunto, ero virallisesti vireille ja sitten se ositus... ja pankkiasiat kuntoon... itselleni todennäköisesti tulee jäämään jonkun verran velkaa.....

Kyllä tämä aikamoista sirkusta on ja pahemmaksi muuttuu... tunteet ailahtelee pienestä ilosta suureen syyllisyyteen..

Voimia sinulle, saat osan omistanikin, niitä mulle on suotu :flower:

Mies tuossa kiittelikin, että olen sentään suorasanainen ja rehellinen ja kerron että haluan eron, enkä jatka vaikka en halua ja alkaisi sitten sohlata seläntakana joskus vuosien päästä. Mahdollisuuksia parantaa suhdetta ja aikaa omalle rakkaudelle, jota ei enää ole olen antanut. Nyt tämä on ollut ilmassa jo hetken aikaa.

 

Voimia lapsille ja miehelle, he tarvitsevat niitä.

Tietysti tarvitsevat.Mutta ei ole terveellistä kyllä lastenkaan elää sellaisessa perheessä jossa äiti voi koko ajan huonosti.

nimenomaan. voimia ap:lle!

 

Ahdistusta siitä, että muut eivät jatka epätyydyttävissä suhteissaan vaikka itse niin tekisi?

Ehkä heille on lapset tärkeämmät kuin oman tyydytyksen saaminen?

Mä taas uskon, että lapsille tärkeintä on onnelliset, itseään ja toisiaan kunnioittavat vanhemmat. Esimerkiksi omat vanhempani jäivät yhteen juuri tuon harhaisen kuvitelman takia, että se olisi lapsille parempi. Olemmekin sitten kaikki mukavasti saaneet hirvittävän huonon ja rakkaudettoman parisuhdemallin. Luultavasti sen vuoksi itsekin päädyin ensimmäiseen avioliittooni kaverin kanssa...

Olisiko parempi ajatella vaan sitä omaa tyydytystä, koska niinhän kaikki muutkin tekevät?

 

Ahdistusta siitä, että muut eivät jatka epätyydyttävissä suhteissaan vaikka itse niin tekisi?

Ehkä heille on lapset tärkeämmät kuin oman tyydytyksen saaminen?

Ootko sä joku muslimi kun oot noin... alistuva?

En, mutten kristittykään.