Kerroin haluavani avioeron

Niin siis jos se tuota on ollut jo kauan, niin kuinka kauan? Ennen ekaa lasta? Viimeisimmän jälkeen?

 

Kuten jo sanoin en pui asiaa enempää täällä. Sen sanon, että ihan pienestä en tätä tee, enkä parin kuukauden mietinnällä, Aikaa on mennyt kauemmin päätöksen tekemiseen.

 

Onko teillä ollut seksielämää pitkään aikaa?

omg..mitä se sulle kuuluu?

 

Mä kommentoin aiheeseen vaan sen verran, että olen hyvinkin samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanoivat, että asiat kannattaa sopia ns. virallisilla papereilla. Ihan vaan siitä syystä, että jos kumppani kovasti erosta katkeroituu, saattaa olla suuri kiusaus siihen, että sille eroa halunneelle ex-kumppanille aletaan tehdä kovastikin kiusaa kaikessa, missä pystytään. Niitä tapauksia on kyllä nähty. Mä kuitenkin toivon, että teidän eroasianne ja jatkossa lapsiin liittyvät asiat sujuvat sopuisissa merkeissä. Kannattaa kuitenkin pelata varman päälle ja minimoida riskit.

 

Niin tyypillinen ap:

Minulle lapset ja talo. Mies saa lähteä ja maksaa ja ehkä... jos vaan sallin, tavata lapsiaan joskus.

 

Miksei tuota voinut ajatella ennen lasten hankintaa? Ja mitä se rakkaus sitten on? Kaipaatko sä sitä hullaantumnisen tunnetta jota on alkuvaiheessa, no uutisia sulle: aina se hälvenee kun arki astuu kuvioihin.

Jotkut ilmeisesti luulee että Hollywood-purkka-rakkausleffat suurine tunteineen on dokkareita eikä fiktiota...

Allekirjottaneelle tämä ei varmastikaan tullut yllärinä.

Mä olen erittäin realistinen ja jalöat maassa kulkeva en odottanut hullaantumisen jatkuvan, tiedän että rakkauden eteen tulee tehdä töitä. Mä en jaksanu sitä työtä tehdä yksin ja se oma rakkaus vain hiipui pois. Olemme kuin sisko ja veli, emme kuin mies ja vaimo, usein on niin että olen hänelle enemmän äiti kuin edes sisko sati vaimo. Joten olen itsekäs paskiainen, rikon perheen ja teen kaikki onnettomaksi koska en halua enää olla jatkuvasti pahalla päällä!

hyvä päätös. sulla on koko loppuelämä jäljellä, miks kituuttaa paskassa suhteessa vain lasten takia?

eikö lapsetkin ansaitse onnellisen kodin ja onnelliset vanhemmat, tuossa suhteessa ne ei sitä saa :/ :hug:

 

Niin tyypillinen ap:

Minulle lapset ja talo. Mies saa lähteä ja maksaa ja ehkä... jos vaan sallin, tavata lapsiaan joskus.

hahhahaaa johan vitsin lykkäsit MÄ olen ostamassa talosta puolikasta joka miehelle kuuluu! Lasten koulun ja kavereiden takia tähän jään, miehen on yksin helpompi saada asunto tosta kylältä noin kilsan päästä. Lapset jää todennäköisesti minulle, koska kaksi alle kouluikäistä on minussa kiinni täysin. Esikoinen jos haluaa saa asua isällään. Lapsia sa tavata halutessaan, minä en sitä kiellä enkä haluakkaan. Tämä on minun ja miehen ero, ei lasten ja miehen ero!

 

Miksei tuota voinut ajatella ennen lasten hankintaa? Ja mitä se rakkaus sitten on? Kaipaatko sä sitä hullaantumnisen tunnetta jota on alkuvaiheessa, no uutisia sulle: aina se hälvenee kun arki astuu kuvioihin.

Jotkut ilmeisesti luulee että Hollywood-purkka-rakkausleffat suurine tunteineen on dokkareita eikä fiktiota...

Allekirjottaneelle tämä ei varmastikaan tullut yllärinä.

Mä olen erittäin realistinen ja jalöat maassa kulkeva en odottanut hullaantumisen jatkuvan, tiedän että rakkauden eteen tulee tehdä töitä. Mä en jaksanu sitä työtä tehdä yksin ja se oma rakkaus vain hiipui pois. Olemme kuin sisko ja veli, emme kuin mies ja vaimo, usein on niin että olen hänelle enemmän äiti kuin edes sisko sati vaimo. Joten olen itsekäs paskiainen, rikon perheen ja teen kaikki onnettomaksi koska en halua enää olla jatkuvasti pahalla päällä!

Älä välitä noista pään aukojista, ap! Moni kokee voivansa neuvoa/tietävänsä paremmin, vaikka ei itse olisi ikinä ollut samassa tilanteessa... Lasten koti on vanhempien parisuhde, ja jos se voi huonosti (pitkällisesti), niin lapsetkin voi. Oon itse eronnut kymmenen vuoden jälkeen samasta syystä, kun kiinnostuskin suhteen hoitamiseen oli täysin yksipuolista. Ja sit mieheltä hirveä itku jälkikäteen kun ero tuli, vaikka olin jo kolme vuotta aiemmin kertonut, että nyt olis vakavasti parisuhdeterapian paikka.

Peesaan edellisiä, kirjallisesti kaikki paperit omaisuuden jaosta alkaen. Sitten ei tule epäselvyyksiä, jos mies vaikka katkerana rupeaakin jälkikäteen vaatimaan jotain muuta kuin sovittu.

 

Paljon voimia ap:lle ja hatunnosto että olet tuon tehnyt,ja ihan varmasti on teidän kaikkien hyväksi kun noin tunnet...satun tietämään koska itse vatvonut asiaa noin pari vuotta,seksiä ei ole ollut yli vuoteen.

 

Paljon voimia ap:lle ja hatunnosto että olet tuon tehnyt,ja ihan varmasti on teidän kaikkien hyväksi kun noin tunnet...satun tietämään koska itse vatvonut asiaa noin pari vuotta,seksiä ei ole ollut yli vuoteen.

 

Niin tyypillinen ap:

Minulle lapset ja talo. Mies saa lähteä ja maksaa ja ehkä... jos vaan sallin, tavata lapsiaan joskus.

hahhahaaa johan vitsin lykkäsit MÄ olen ostamassa talosta puolikasta joka miehelle kuuluu! Lasten koulun ja kavereiden takia tähän jään, miehen on yksin helpompi saada asunto tosta kylältä noin kilsan päästä. Lapset jää todennäköisesti minulle, koska kaksi alle kouluikäistä on minussa kiinni täysin. Esikoinen jos haluaa saa asua isällään. Lapsia sa tavata halutessaan, minä en sitä kiellä enkä haluakkaan. Tämä on minun ja miehen ero, ei lasten ja miehen ero!

Kun kerran itse eroa haluat, mikset muuta pois ja jätä lapsia miehelle, joka on syytön eroonne. Maksa itse elatusmaksuja ja tapaa lapsia silloin tällöin.
Pääsisivät lapsetkin irti noin kahlitsevasta ja itsekkäästä äidistä.

 

Harmi kun ei edes naiset tunnista tosirakkautta.

 

Kyllä tässä ainakin jonkin aikaa ollaan saman katon alla, kunes mies löytää uuden asunnon. Mä en esikoisen koulun takia tästä nyt ole menossa mihinkään ja kolmen lapsen kanssa jossain pienessä vuokrakämpässä ilman pihaa kaukana kavereista ei kiitos

Minusta sen joka haluaa eroa pitäisi muuttaa pois. SE olisi oikeudenmukaista. Muuta itse pois ja jätä lapset miehelle.

Ää nyt houraile. Että ikään kuin rangaistaisiin siitä, jos vaikkapa jolllain on idiootti, väkivaltainen alkoholisti miehenä ja haluaisi, että tämä lähtee?

Lisäksi kysymys on usein myös käytännön asioista; kummalla on mahdollisuus lunastaa asunto, lasten asuminen, jne. Usein kysymys on tietysti myös siitä, että moni mies ei edes halua lapsikatrasta kontolleen, vaan jättää heidän mieluummin äidin huolehdittavaksi.

 

Niin tyypillinen ap:

Minulle lapset ja talo. Mies saa lähteä ja maksaa ja ehkä... jos vaan sallin, tavata lapsiaan joskus.

hahhahaaa johan vitsin lykkäsit MÄ olen ostamassa talosta puolikasta joka miehelle kuuluu! Lasten koulun ja kavereiden takia tähän jään, miehen on yksin helpompi saada asunto tosta kylältä noin kilsan päästä. Lapset jää todennäköisesti minulle, koska kaksi alle kouluikäistä on minussa kiinni täysin. Esikoinen jos haluaa saa asua isällään. Lapsia sa tavata halutessaan, minä en sitä kiellä enkä haluakkaan. Tämä on minun ja miehen ero, ei lasten ja miehen ero!

Kun kerran itse eroa haluat, mikset muuta pois ja jätä lapsia miehelle, joka on syytön eroonne. Maksa itse elatusmaksuja ja tapaa lapsia silloin tällöin.
Pääsisivät lapsetkin irti noin kahlitsevasta ja itsekkäästä äidistä.

Että toinen osapuoli on kokonaan syytön parisuhteen tilaan? Nyt vähän niitä aivoja käyntiin!

 

Niin tyypillinen ap:

Minulle lapset ja talo. Mies saa lähteä ja maksaa ja ehkä... jos vaan sallin, tavata lapsiaan joskus.

hahhahaaa johan vitsin lykkäsit MÄ olen ostamassa talosta puolikasta joka miehelle kuuluu! Lasten koulun ja kavereiden takia tähän jään, miehen on yksin helpompi saada asunto tosta kylältä noin kilsan päästä. Lapset jää todennäköisesti minulle, koska kaksi alle kouluikäistä on minussa kiinni täysin. Esikoinen jos haluaa saa asua isällään. Lapsia sa tavata halutessaan, minä en sitä kiellä enkä haluakkaan. Tämä on minun ja miehen ero, ei lasten ja miehen ero!

Kun kerran itse eroa haluat, mikset muuta pois ja jätä lapsia miehelle, joka on syytön eroonne. Maksa itse elatusmaksuja ja tapaa lapsia silloin tällöin.
Pääsisivät lapsetkin irti noin kahlitsevasta ja itsekkäästä äidistä.

Ja missä lukee et mies on syytön? Älä viitsi kun et tiedä ja en enempää kerro. Suhdanteista johtuen lapset jäävät minulle ja mies on samaa mieltä, jotta lasten on parempi mun kanssa. Jos olisin kahlitseva niin eroaisinko? Jos olisin itsekäs, niin olisin vaan pakannu laukkuni ja kadonnut.

ero on paska juttu oli tilanne mikä hyvänsä. Koitan tehdä sen enempiä murheita ja satuttamisia estääkseni kerralla kunnolla ja meille sopivimmin.

 

Pakko sanoa, että tällä palstalla saa kyllä usein nauraa näitä ihmisten tyhmiä kommentteja, kuten alla:

"Kun kerran itse eroa haluat, mikset muuta pois ja jätä lapsia miehelle, joka on syytön eroonne. Maksa itse elatusmaksuja ja tapaa lapsia silloin tällöin.
Pääsisivät lapsetkin irti noin kahlitsevasta ja itsekkäästä äidistä."

Ei ole vissiin yhtään jaksettu lukea mitä ap kirjoitti, mutta mielipide löytyy, ja useimmiten ilkeä/muuten vaan ala-arvoinen. Ap kysyi neuvoa, ei halunnut alkaa puida tapausta täällä. Siksi kaiketi piti kirjoitukset minimaalisina. Nimenomaan sanoi, että ei ole miehen ja lasten ero, vaan hänen ja miehen ero. Ja uskokaa pois vaan, ei se ydinperheen säilyttäminen aina ja kaikissa tapauksissa ole se paras ratkaisu lapsille.

 

Mä kommentoin aiheeseen vaan sen verran, että olen hyvinkin samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanoivat, että asiat kannattaa sopia ns. virallisilla papereilla. Ihan vaan siitä syystä, että jos kumppani kovasti erosta katkeroituu, saattaa olla suuri kiusaus siihen, että sille eroa halunneelle ex-kumppanille aletaan tehdä kovastikin kiusaa kaikessa, missä pystytään. Niitä tapauksia on kyllä nähty. Mä kuitenkin toivon, että teidän eroasianne ja jatkossa lapsiin liittyvät asiat sujuvat sopuisissa merkeissä. Kannattaa kuitenkin pelata varman päälle ja minimoida riskit.

Olen samaa mieltä tästä.

 

millä rahalla ajattelit hoitaa suuremman talolainan yksin? ymmärsin, ettet ole työssä..

 

Onko teillä ollut seksielämää pitkään aikaa?

omg..mitä se sulle kuuluu?

Siitä sais vähän vinkkiä, et miten läheiset suhteet teillä on? Mä luulen, et meillä on jopa vähemmän seksiä ku teillä, mut en aio erota, vaikka ei ollakaan enää rakastuneita.

 

millä rahalla ajattelit hoitaa suuremman talolainan yksin? ymmärsin, ettet ole työssä..

Sehän ei sulle kuulu. Mutta maksettua saan kyllä jos noin kiinnostaa.

 

Onko teillä ollut seksielämää pitkään aikaa?

omg..mitä se sulle kuuluu?

Siitä sais vähän vinkkiä, et miten läheiset suhteet teillä on? Mä luulen, et meillä on jopa vähemmän seksiä ku teillä, mut en aio erota, vaikka ei ollakaan enää rakastuneita.

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, ettei ap halua puida itse eroa täällä, vaan kysyi käytännön neuvoa siihen liittyen? Ero ei ole koskaan helppo asia, mutta joskus vaan välttämätön. Ja vaikka parilla x olisi seksiä täsmälleen sama määrä kuin parilla y, niin siitä ei kyllä voi vetää vielä yhtään mitään johtopäätöksiä.

 

Onko teillä ollut seksielämää pitkään aikaa?

omg..mitä se sulle kuuluu?

Siitä sais vähän vinkkiä, et miten läheiset suhteet teillä on? Mä luulen, et meillä on jopa vähemmän seksiä ku teillä, mut en aio erota, vaikka ei ollakaan enää rakastuneita.

Voi hyvän tähen. Ei tässä nyt ap ala muiden kanssa seksimääriä vertailemaan. Vaikka sulla ois miten seksiä miehes kanssa, se ei liity ap:n eroamiseen millään tavalla!

Antakaa nyt hyvät ihmiset olla jo, ap kysyi neuvoa käytännön paperiasioihin eron yhteydessä, ei neuvoa siihen, miten rakkaudettoman liiton sais elvytettyä!

 

ja miksikäs rikot perheen?

Ihan itsekkyyttäni :kieh: Mun on parempi olla yksinhuoltajana kuin olla miehen kanssa jota en rakasta. Menee sukset ristiin pienistäkin asioista. En pui asiaa enempää kiitos vain

Ihan normaalissa avioliitossa/ parisuhteessa tunteet ovat välillä nollissa, mutta tulee taas aika, kun tunteesi voisivat palata. Tietysti eriasia on, jos miehesi aliarvioi, mitätöi ja halveksii sinua. Silloin miehesi tarvitsee enempikin apua etkä sinä enää miestäsi. Mutta jos mies on hyvä mies ja sulta vaan tunteet kateissa, on mielestäni ihan hölmöä ja typerää erota.

 

lainaus:On enemmänkin sellainen kuin pikkuveli jota pitää töniä oikeaan suuntaan ja huolehtia.

Tää kuullostaa niin tutulta.Ja aiheuttaa täälläkin päin suurta ahdistusta.Ite saa huolehtia joka asian.Jos jotain pitäs tehä joutuu aina pyytämään.Mitään oma-aloitteellisuutta ei löydy.Ja tilanne menny vaan huonompaan suuntaan lasten syntymän jälkeen.
Mä en kans tiiä miten tästä enää yrittäsin keskustella.Ero tuodellakin viiminen vaihtoehto mutta onko se ainoo?
En aatellu loppuelämääni olla avioliitossa sellasen iohmisen kanssa joka ei yhdessä minun kanssa huolehdi kodosta ja lapsista vaan minulla on kaikki vastuu ja velvollisuudet.

Voimia ap:lle!

 

ja miksikäs rikot perheen?

Ihan itsekkyyttäni :kieh: Mun on parempi olla yksinhuoltajana kuin olla miehen kanssa jota en rakasta. Menee sukset ristiin pienistäkin asioista. En pui asiaa enempää kiitos vain

Ihan normaalissa avioliitossa/ parisuhteessa tunteet ovat välillä nollissa, mutta tulee taas aika, kun tunteesi voisivat palata. Tietysti eriasia on, jos miehesi aliarvioi, mitätöi ja halveksii sinua. Silloin miehesi tarvitsee enempikin apua etkä sinä enää miestäsi. Mutta jos mies on hyvä mies ja sulta vaan tunteet kateissa, on mielestäni ihan hölmöä ja typerää erota.

Niin mähän sanoin etten asiaa enempää pui, koitatte kuin hyvänsä Se on ihan sama kerronko kaiken, en mitään vai vaan vähän, koska kuitenkin osa mut lynkkaa olen tehny päätökseni harkinnan jälkeen ja tulin tähän päätökseen.
Sen enempää erittelemättä miksi, kenen syystä, miksi olen itsekäs tai en ole ja miten kuka kenen miksi... yms Ihan sama mitä sanotte, asia on nyt näin ja sillä selvä