Kerro kolme asiaa, jonka takia et ole "maailman paras äiti"

Eli mitä teet huonosti/väärin/mistä tunnet huonoa omatuntoa jne jne jne.

1. Huudan lapselle. Ensin puhun mutta jos ei mene jakeluun niin karjun kuin leijona
2. Kyllästyn lapsen kanssa leikkimiseen liian nopeasti. Ei paljoa naurata kun on tunnin istunut lastenhuoneessa syömässä legoista ja pikkuleluista keitettyä puuroa.
3. Istuitan lapsen liian usein katsomaan piirrettyjä kun haluan hänet ns. pois jaloista pyörimästä.

Nyt VAIN niitä huonoja puolia, ei mitään "Liikutaan tosi vähän mutta onneksi teen aina luomuruokaa ja syödään aina terveellisesti!!!" Ja näiden takia ei kannata ketään lynkata, kun hyviä puolia on varsmasti kaikilla enemmän

 

En kannusta liikkumaan, saa pelata ja syödä herkkuja.

 

1. Minulla on asenneongelma.
2. Olen mukavuudenhaluinen.
3. Päästän lapsen aivan liian helpolla.

 

1. Mulla on todella lyhyt pinna, en jaksa kuunnella vastaanvänkäämistä kovinkaan kauaa.
2. Tarvitsen säännöllisesti ns. omaa aikaa ja rauhaa.
3. Arki-iltaisin en jaksaisi alkaa värkätä mitään ylimääräistä säpinää, esim. kaveritapaamisia niin usein kuin esikoinen tahtoisi (ei ole vielä iässä jossa voisi kylästellä ilman aikuisten apua).

 

Joo, ap:n lista olisi voinut olla omani

Vois laittaa vielä kohta 4. Meillä syödään tosi usein herkkuja.

 

1. En ole nainen.
2. Minulla ei ole lapsia.
3. Vanhemmuus ei kiinnosta.

 

Huudan, jos ei puhe mene kolmellakymmenelläkäänbkerralla kaaliin.

En leiki leluilla lasten kanssa. Pakko kyllä sanoa etten saa haukkuja tästä että teen paljon asoita lasten kanssa ja olen se äiti joka juoksee ja riekkuu lasten kanssa kiipeilytelineissä ja rakentelen esim legoja heille.

Ja... joskus en jaksa iltaisin lukea niin katsomme lyhyen piirretyn sängyssä puhelimestani.

 

[QUOTE="Jenis";29659450]1. Mulla on todella lyhyt pinna, en jaksa kuunnella vastaanvänkäämistä kovinkaan kauaa.
2. Tarvitsen säännöllisesti ns. omaa aikaa ja rauhaa.
3. Arki-iltaisin en jaksaisi alkaa värkätä mitään ylimääräistä säpinää, esim. kaveritapaamisia niin usein kuin esikoinen tahtoisi (ei ole vielä iässä jossa voisi kylästellä ilman aikuisten apua).[/QUOTE]

Tämä on kuin minun listani. Lisäksi meillä syödään herkkuja liian usein.

 

Eli mitä teet huonosti/väärin/mistä tunnet huonoa omatuntoa jne jne jne.

1. Huudan lapselle. Ensin puhun mutta jos ei mene jakeluun niin karjun kuin leijona
2. Kyllästyn lapsen kanssa leikkimiseen liian nopeasti. Ei paljoa naurata kun on tunnin istunut lastenhuoneessa syömässä legoista ja pikkuleluista keitettyä puuroa.
3. Istuitan lapsen liian usein katsomaan piirrettyjä kun haluan hänet ns. pois jaloista pyörimästä.

Nyt VAIN niitä huonoja puolia, ei mitään "Liikutaan tosi vähän mutta onneksi teen aina luomuruokaa ja syödään aina terveellisesti!!!" Ja näiden takia ei kannata ketään lynkata, kun hyviä puolia on varsmasti kaikilla enemmän

Tuosta ykköskohdasta tulee mieleen oma lapsi, joka on aina ollut hyvin kiltti ja jolla on todella pitkä pinna, mutta joka on myös hyvin hidas reagoimaan. - Myöhemmin ilmeni oppimisvaikeus, lapsi ei oikein osaa hahmottaa tiettyjä asioita. Minusta sinun kannattaa tutkituttaa tuota lasta, jolle mikään ei mene jakeluun.

Onko sama lapsi myös tuo, joka hitaasti leikkii pitkästyttävää asiaa? Ilman muuta jonkinlainen häiriö. Itse vein 3-vuotiaan yksityiselle tutkimuksiin ja sitten kouluiässä tutkittiin yhteiskunnan piikkiin, jotta lapsi pääsi yksilölliseen opetukseen.

Vimonen kohta heijastelee mielestäni sitä, ettet enää itse jaksa selviytyä lapsen kanssa ja sinun olisi hyvä saada asiantuntevaa opastusta siitä, minkälainen kuntoutus lapselle olisi paikallaan. - Monenlaiset kuntoutukset sopivat ihan omin voiminkin tehtäviksi, kun lapsi on pieni. Itse kuntoutin kolmevuotiasta neuropsykologin lausunnon perusteella eli teetin harjoitteita, jotka edesauttavat lapsen kehitystä.

Tutkimuksiin mars!

 

Tuosta ykköskohdasta tulee mieleen oma lapsi, joka on aina ollut hyvin kiltti ja jolla on todella pitkä pinna, mutta joka on myös hyvin hidas reagoimaan. - Myöhemmin ilmeni oppimisvaikeus, lapsi ei oikein osaa hahmottaa tiettyjä asioita. Minusta sinun kannattaa tutkituttaa tuota lasta, jolle mikään ei mene jakeluun.

Onko sama lapsi myös tuo, joka hitaasti leikkii pitkästyttävää asiaa? Ilman muuta jonkinlainen häiriö. Itse vein 3-vuotiaan yksityiselle tutkimuksiin ja sitten kouluiässä tutkittiin yhteiskunnan piikkiin, jotta lapsi pääsi yksilölliseen opetukseen.

Vimonen kohta heijastelee mielestäni sitä, ettet enää itse jaksa selviytyä lapsen kanssa ja sinun olisi hyvä saada asiantuntevaa opastusta siitä, minkälainen kuntoutus lapselle olisi paikallaan. - Monenlaiset kuntoutukset sopivat ihan omin voiminkin tehtäviksi, kun lapsi on pieni. Itse kuntoutin kolmevuotiasta neuropsykologin lausunnon perusteella eli teetin harjoitteita, jotka edesauttavat lapsen kehitystä.

Tutkimuksiin mars!

OIKEESTI?

Minäkin huudan joskus lapsilleni, en jaksa leikkiä niiden kanssa tuntitolkulla legojen syömistä ja istutan ne telkun ääreen, että saan edes joskus olemaan hetken paikallaan ja hiljaa. Kuka ei tekisi näin?

Et jaksa selviytyä lapsen kanssa... voi kilin kellit.

 

[QUOTE="vieras.";29659469]Tämä on kuin minun listani. Lisäksi meillä syödään herkkuja liian usein.[/QUOTE]

Jos tähän ois pitäny listata 4 kohtaa, niin 4. ois ollu herkuttelu munkin listalla Minkäs teet, hyvä ruoka on vastustamatonta ja lapset on samanlaisia herkkusuita kuin äitinsä...

 

Tuosta ykköskohdasta tulee mieleen oma lapsi, joka on aina ollut hyvin kiltti ja jolla on todella pitkä pinna, mutta joka on myös hyvin hidas reagoimaan. - Myöhemmin ilmeni oppimisvaikeus, lapsi ei oikein osaa hahmottaa tiettyjä asioita. Minusta sinun kannattaa tutkituttaa tuota lasta, jolle mikään ei mene jakeluun.

Onko sama lapsi myös tuo, joka hitaasti leikkii pitkästyttävää asiaa? Ilman muuta jonkinlainen häiriö. Itse vein 3-vuotiaan yksityiselle tutkimuksiin ja sitten kouluiässä tutkittiin yhteiskunnan piikkiin, jotta lapsi pääsi yksilölliseen opetukseen.

Vimonen kohta heijastelee mielestäni sitä, ettet enää itse jaksa selviytyä lapsen kanssa ja sinun olisi hyvä saada asiantuntevaa opastusta siitä, minkälainen kuntoutus lapselle olisi paikallaan. - Monenlaiset kuntoutukset sopivat ihan omin voiminkin tehtäviksi, kun lapsi on pieni. Itse kuntoutin kolmevuotiasta neuropsykologin lausunnon perusteella eli teetin harjoitteita, jotka edesauttavat lapsen kehitystä.

Tutkimuksiin mars!

Salli mun nauraa

 

En koskaan ole ollut maailman paras äiti. Kuka semmoinen on? Onko se valittu?
Yritin kuitenkin olla paras äiti lapsilleni niillä eväillä, joita mulle on annettu.
Voin kertoa, että en onnistunut.

 

Juu ei taida olla tarvetta tutkimuksiin meillä. Kenenkään lapsi tuskin AINA uskoo puhetta, ei jämähdä johonkin hauskaan leikkiin pitkäksi aikaa jne.

 

En koskaan ole ollut maailman paras äiti. Kuka semmoinen on? Onko se valittu?
Yritin kuitenkin olla paras äiti lapsilleni niillä eväillä, joita mulle on annettu.
Voin kertoa, että en onnistunut.

En nyt ihan tätä meinannut tuolla aloituksella...

 

En nyt ihan tätä meinannut tuolla aloituksella...

Anteeksi. Luin vain otsikon.

 

1. Istun liikaa koneella.
2. Olen eronnut lapsen isästä.
3. Lapsi on hieman enemmän isänsä luona, joten olen periaatteessa etä-äiti. Jos syksyllä lähden opiskelemaan, olen viikonloppuäiti (+ luultavasti yhtenä arki-iltana tavataan).

 

Huudan kun hyeena heti jos sana ei kuulu, ei ole mikäänlaista pinnaa.
Lapsen ollessa hulluttelupäällä en jaksa osallistua, minä ns. tapan lapsen innostuneisuuden joka tilanteessa. Ei vaan kiinnosta.
Annan lapsell likaa ruutuaikaa koska se on ainut tapa saada hänet pysymään paikallaan ja olemaan hiljaa. Annan Ipad:in ja siinä meneekin koko ilta päivällisen jälkeen kunnes on aika mennä iltapalalle ja pesulle.
Syötän kyllä lapselle terveellistä ruokaa mutta olen tosi laiska keksimään mitään uutta. Kierrätä niitä samoja ruokia kokoajan.

Oho, tuli jo neljä! Näitä on niin paljon että vosin jatkaa loputtomiin XP

 

En koskaan ole ollut maailman paras äiti. Kuka semmoinen on? Onko se valittu?
Yritin kuitenkin olla paras äiti lapsilleni niillä eväillä, joita mulle on annettu.
Voin kertoa, että en onnistunut.

Miksi sinusta tuntuu, ettet muka olisi onnistunut! Ihan varmasti olet!

 

Huudan kun hyeena heti jos sana ei kuulu, ei ole mikäänlaista pinnaa.
Lapsen ollessa hulluttelupäällä en jaksa osallistua, minä ns. tapan lapsen innostuneisuuden joka tilanteessa. Ei vaan kiinnosta.
Annan lapsell likaa ruutuaikaa koska se on ainut tapa saada hänet pysymään paikallaan ja olemaan hiljaa. Annan Ipad:in ja siinä meneekin koko ilta päivällisen jälkeen kunnes on aika mennä iltapalalle ja pesulle.
Syötän kyllä lapselle terveellistä ruokaa mutta olen tosi laiska keksimään mitään uutta. Kierrätä niitä samoja ruokia kokoajan.

Oho, tuli jo neljä! Näitä on niin paljon että vosin jatkaa loputtomiin XP

Sä olet mä! Ihan sama mulla, paitsi mä en edes tee terveellistä ruokaa! Miksiköhän meille on edes siunaantunut lapsia?!

 

1. En ole nainen.
2. Minulla ei ole lapsia.
3. Vanhemmuus ei kiinnosta.

Minusta tuntuu, että sinua kiinnostaa vanhemmuus enemmän kuin oikeita vanhempia...

Minun listani peesailee aloittajan listaa. Vanhemmuus kiinnostaa, mutta ei siinä määrin kuin tämän lapsettoman miehen.

 

Ei tule mieleen muuta mikä MUN mielestä olis huono puoli äitiydessä, mutta joskus kun komennan niin se menee karjahtamiseksi enkä pidä sitä hyvänä asiana ollenkaan, vaikka ääntä korotan tarkoituksella. Sellanen itsehillinnän menettäminen ja karjuminen on huonoa käytöstä multa. Pyydän kyllä anteeksi, mutta ei huutamista poista.
Tuota on viimeaikoina ollut onneksi tosi vähän, kun en ole enää niin väsynyt.

 

1. Leivon ja laitan ruokaa todella harvoin.
2. Urheilen lasten kanssa liian harvoin (mies hoitaa tämän useammin).
3. Omaa vapaa-aikaa otan liian harvoin (mies yrittäjä, lastenhoitajat 'kiven takana'). Tästä seuraa
ajoittainen pinnankireyteni. :-D

 

En leiki lapseni kanssa, annan liian helposti periksi, en aina jaksa kuunnella

 

1. olen epäsosoiaalinen, joten en ole hankkinut lapsillekaan kavereita
2. inhoan puistoilua yms.
3. annan periksi liian helposti