"tyyyne"
joka päivä kiusaa 9kk pikkusiskoa heti kun silmä välttää. käytökselle ei ole loogista selitystä, just ollaan oltu vaikka välipalalla ja piirrelty, nousen pöydästä laittamaan ruokia pois pöydästä niin tuo kakara menee ja kaataa tahallaan vauvan joka raukka istuu lattialla, hymyilee ja tutkii leluaan. vauvan takaraivo kolahtaa parkettiin.
Viimeksi olin jo aika lähellä kaataa 3-vuotiaan itsensäkin maahan, mutta tartuin vaan rinnuksista ja kannoin jäähylle, otin naamasta kiinni hellästi ja huusin, että saa loppua tuo kiusaaminen. Mutta niin, eipä taida jäähy toimia, kun jäähyistä huolimatta sama käytös jatkuu. Joka tapauksessa, välillä tulee oikein inhon tunteita tuota lasta kohtaan noissa tilanteissa. Ihan hirveä, kiittämätön pentu, anteeksi vaan.
3-vuotias saa varmasti huomiota enemmän kuin vauva. Me puuhataan joka päivä kaikenlaista kivaa ja sylittelen tuota 3-vuotiasta, kehun, annan positiivista palautetta kun hän on mukava vauvalle ynnä muuta. Silti joka päivä saa jossain vaiheessa jonkun kohtauksen että satuttaa vauvaa, ihan yhtäkkiä. Meillä kotona ei riidellä, ei ole väkivaltaa eikä aggressiivisuutta. Sehän tässä ahdistaakin kun tälle ei ole mitään järkevää syytä, olen alkanut miettiä, onko lapsella joku kehityshäiriö tai joku mikä tekee hänet aggressiiviseksi.
Ymmärtäisin mustasukkaisuuden, jos 3v ei saisi huomiota, mutta ihan todella lapsi saa sen verran huomiota mitä on mahdollista antaa. Kun mies on töissä pyhitän koko päivän lasten kanssa oleiluun, toki välillä 3v saa leikkiä rauhassa jos teen ruokaa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
3-vuotias välillä siis kaataa vauvan, välillä potkaisee tahallaan, hyppää päälle, viskoo jollain lelulla jne... Ollaan kokeiltu jäähyä, asian selittämistä 100 kertaa jo ainakin, ollaan pakotettu pyytämään anteeksi jne... mikään ei ole auttanut. Sama homma jatkuu seuraavana päivänä. Käy sääliksi hymyilevä ja ihana vauva, jonka vieressä en voi kuitenkaan 24/7 jokaisena minuuttina vahtia. Ja oikein inhottaa tuo esikoinen, jonka kanssa joka päivä teen kaikenlaista mukavaa (puistoillaan, käydään kerhossa, hoplopissa, uimahallissa, hiekkalaatikolla..tai rakennetaan legoilla, luetaan, leikitään....). Myös tavallista kotona oleilua ja lepoa on riittävästi. En siis oikein ymmärrä mitä voisin tehdä toisin !
Viimeksi olin jo aika lähellä kaataa 3-vuotiaan itsensäkin maahan, mutta tartuin vaan rinnuksista ja kannoin jäähylle, otin naamasta kiinni hellästi ja huusin, että saa loppua tuo kiusaaminen. Mutta niin, eipä taida jäähy toimia, kun jäähyistä huolimatta sama käytös jatkuu. Joka tapauksessa, välillä tulee oikein inhon tunteita tuota lasta kohtaan noissa tilanteissa. Ihan hirveä, kiittämätön pentu, anteeksi vaan.
3-vuotias saa varmasti huomiota enemmän kuin vauva. Me puuhataan joka päivä kaikenlaista kivaa ja sylittelen tuota 3-vuotiasta, kehun, annan positiivista palautetta kun hän on mukava vauvalle ynnä muuta. Silti joka päivä saa jossain vaiheessa jonkun kohtauksen että satuttaa vauvaa, ihan yhtäkkiä. Meillä kotona ei riidellä, ei ole väkivaltaa eikä aggressiivisuutta. Sehän tässä ahdistaakin kun tälle ei ole mitään järkevää syytä, olen alkanut miettiä, onko lapsella joku kehityshäiriö tai joku mikä tekee hänet aggressiiviseksi.
Ymmärtäisin mustasukkaisuuden, jos 3v ei saisi huomiota, mutta ihan todella lapsi saa sen verran huomiota mitä on mahdollista antaa. Kun mies on töissä pyhitän koko päivän lasten kanssa oleiluun, toki välillä 3v saa leikkiä rauhassa jos teen ruokaa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
3-vuotias välillä siis kaataa vauvan, välillä potkaisee tahallaan, hyppää päälle, viskoo jollain lelulla jne... Ollaan kokeiltu jäähyä, asian selittämistä 100 kertaa jo ainakin, ollaan pakotettu pyytämään anteeksi jne... mikään ei ole auttanut. Sama homma jatkuu seuraavana päivänä. Käy sääliksi hymyilevä ja ihana vauva, jonka vieressä en voi kuitenkaan 24/7 jokaisena minuuttina vahtia. Ja oikein inhottaa tuo esikoinen, jonka kanssa joka päivä teen kaikenlaista mukavaa (puistoillaan, käydään kerhossa, hoplopissa, uimahallissa, hiekkalaatikolla..tai rakennetaan legoilla, luetaan, leikitään....). Myös tavallista kotona oleilua ja lepoa on riittävästi. En siis oikein ymmärrä mitä voisin tehdä toisin !