kerran väkivaltaa ei saa käyttää, mikä avuksi 3-vuotiaalle

joka päivä kiusaa 9kk pikkusiskoa heti kun silmä välttää. käytökselle ei ole loogista selitystä, just ollaan oltu vaikka välipalalla ja piirrelty, nousen pöydästä laittamaan ruokia pois pöydästä niin tuo kakara menee ja kaataa tahallaan vauvan joka raukka istuu lattialla, hymyilee ja tutkii leluaan. vauvan takaraivo kolahtaa parkettiin.

Viimeksi olin jo aika lähellä kaataa 3-vuotiaan itsensäkin maahan, mutta tartuin vaan rinnuksista ja kannoin jäähylle, otin naamasta kiinni hellästi ja huusin, että saa loppua tuo kiusaaminen. Mutta niin, eipä taida jäähy toimia, kun jäähyistä huolimatta sama käytös jatkuu. Joka tapauksessa, välillä tulee oikein inhon tunteita tuota lasta kohtaan noissa tilanteissa. Ihan hirveä, kiittämätön pentu, anteeksi vaan.

3-vuotias saa varmasti huomiota enemmän kuin vauva. Me puuhataan joka päivä kaikenlaista kivaa ja sylittelen tuota 3-vuotiasta, kehun, annan positiivista palautetta kun hän on mukava vauvalle ynnä muuta. Silti joka päivä saa jossain vaiheessa jonkun kohtauksen että satuttaa vauvaa, ihan yhtäkkiä. Meillä kotona ei riidellä, ei ole väkivaltaa eikä aggressiivisuutta. Sehän tässä ahdistaakin kun tälle ei ole mitään järkevää syytä, olen alkanut miettiä, onko lapsella joku kehityshäiriö tai joku mikä tekee hänet aggressiiviseksi.

Ymmärtäisin mustasukkaisuuden, jos 3v ei saisi huomiota, mutta ihan todella lapsi saa sen verran huomiota mitä on mahdollista antaa. Kun mies on töissä pyhitän koko päivän lasten kanssa oleiluun, toki välillä 3v saa leikkiä rauhassa jos teen ruokaa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

3-vuotias välillä siis kaataa vauvan, välillä potkaisee tahallaan, hyppää päälle, viskoo jollain lelulla jne... Ollaan kokeiltu jäähyä, asian selittämistä 100 kertaa jo ainakin, ollaan pakotettu pyytämään anteeksi jne... mikään ei ole auttanut. Sama homma jatkuu seuraavana päivänä. Käy sääliksi hymyilevä ja ihana vauva, jonka vieressä en voi kuitenkaan 24/7 jokaisena minuuttina vahtia. Ja oikein inhottaa tuo esikoinen, jonka kanssa joka päivä teen kaikenlaista mukavaa (puistoillaan, käydään kerhossa, hoplopissa, uimahallissa, hiekkalaatikolla..tai rakennetaan legoilla, luetaan, leikitään....). Myös tavallista kotona oleilua ja lepoa on riittävästi. En siis oikein ymmärrä mitä voisin tehdä toisin !

 

No voisit suhtautua lapseesti vielä hiukan positiivisemmin - he tulevat olemaan sisaruksia aina ja heillä tulee olemaan aina enemmän tai vähemmän "välienselvittelyjä". Hän on vasta kolme-vuotias, joka etsii rajojaan (ja äidin rajoja) koko ajan. Sanoit, että olet selittänyt 100 kertaa - joudut vielä selittämään satoja, tuhansia kertoja...ja ohjaamaan, antamaan positiivisesta toiminnasta hyvää palautetta kuten olet tehnytkin sanomasi mukaan. Sisarusten kasvattaminen ei ole helppoa eikä sisaruksen osakaan ole kovin helppo...monille se on yksi elämän vaikeimmista rooleista.

 

Niin ja jos yhtään lohduttaa niin monet lapset ovat väkivaltaisimmillaan tuossa kehitysvaiheessa...sanovat jotkut. Muutamaa hyvää kirjaa voisin suositella: Jan Parker ja Jan Stimpson: Sisarussuhteet, kilpailua ja rakkautta sekä Raisa Cacciatore: Kiukkukirja, Aggressiokasvattajan käsikirja - vauvasta kouluikään.

 

No käyttäytyykö kenenkään muun noin 3-vuotias samoin pikkusisarta kohtaan? Miten musta tuntuu, että näin iso aggressiivisuus ei kuitenkaan ihan tavallista ole, ainakaan kun isompaa lasta huomioidaan erityisesti päivittäin. Jotenkin kummallista, että vaikka vauva kaatuu ja satuttaa itsensä ja huutaa täysillä, niin tuo 3v ei siitä mitään opi, vaan toistaa saman uudestaan seuraavana päivänä.

Jos kerran tämä on ihan normaalia, niin miten te muut sitten toimitte? Miten musta tuntuu, että kaikilla ei ole tuollaista esikoista?

 

Taidat olla väsynyt tilanteeseen, jos rivien välistä osaan yhtään lukea. Kannattaa neuvolassa puhua asiasta tai sitten otat yhteyttä kasvatusneuvolaan. Onko 3-vuotiaalla oman ikäistään seuraa? Käykö esim. kerhossa? Mustasukkaisuutta voi hyvikin olla vaikka saakin huomiota paljon. Ymmärrän että suututtuu ja ottaa päähän mutta muista että se 3-vuotiaskin on vielä pieni lapsi!

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2043828-taapero-hakkaa-lemmikkielaimia-mita-ma-teen/sivu1.html

suosittelen lukemaan tämän ketjun. Sen luettuasi ymmärrät, että olet vastuuton äiti, kotisi ei ole turvallinen, lapsesi on epänormaali ja sinun tulisi katsoa peiliin.

 

http://www.huuto.net/kohteet/thomas-gordon--viisaat-vanhemmat/188929020

Lue kirja.

 

Voisi ainakin kokeilla että siinä vaiheessa kun vauvaan sattuu et kiinnitä mitään huomiota isompaan. Menet suoraan vauvan luokse ja sylittelet ja paijaat ja juttelet hellästi ja lohduttelet. Eli tuossa tilanteessa ei isommalle mitään huomiota, edes negatiivista. Sitten kun vauva on hoideltu niin käsitellään asia isomman kanssa. Saattaa huomata että vauvaa satuttamalla aiheuttaakin sen että vauva saa äidin jakamattoman huomion ja itse jää ilman. Ei toimi kaikkien kohdalla mutta joillain toimii jos toiminta on huomiohakuisuutta.

 

Meillä ollut jokainen tuossa iässä samanlainen pienempää sisarustaan kohtaan. Vanhin oli eniten, silloin kun oli vain kaksi lasta, juuri tuollaista tönimistä, kaatamista ja ohimennen kiusaamista.
Se menee ohi kyllä ja kuuluu minusta jollain lailla tuohon ikään.
Muistan kyllä että yhdellä meidän lapsista tuo vaihe oli nopeasti ohi, ei kiusannut kuin muutaman kerran pienempää sisarusta.
Ei meilläkään tuon vanhimman osalta silloin mikään auttanut, arestiin laitto huoneeseen, puhuttelu, anteeksi pyytäminen, ei sitten mikään. Se meni ohi muistaakseni parissa- kolmessa kuukaudessa.
Sääliksihän siinä pienempää kävi kun ei aina väliin ehtiny.

 

Meillä ihan samanlaista. Lapset 11 kk ja 2,5 v. Lähtevät nyt ryhmikseen ja toivon että tuo touhu loppuu kun vanhempi saa enempi aktiviteettia. On kyllä tosi rasittavaa kun saa ihan koko ajan vahtia eikä voi selkäänsä kääntää hetkeksikään. Ja säälittää pienempi tietty kun koko ajan tulee turpaan. Eli minusta ei apua, mutta tiedätpähän että osaa ne muutkin mukulat olla samanlaisia..

 

[QUOTE="vieras";24846097]http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2043828-taapero-hakkaa-lemmikkielaimia-mita-ma-teen/sivu1.html

suosittelen lukemaan tämän ketjun. Sen luettuasi ymmärrät, että olet vastuuton äiti, kotisi ei ole turvallinen, lapsesi on epänormaali ja sinun tulisi katsoa peiliin.[/QUOTE]

Ahaa, aikamoisia väitöksiä. Mulla ei ole aikaa selata täällä muita ketjuja nyt läpi, joten voit varmasti referoida lyhyesti, miksi näin olisi. Olen kyllä "katsonut peiliin" ja etsinyt syytä omasta kodistamme sille että lapsi käyttäytyy noin, mutta en ole sitä löytänyt. Meillä on turvallinen koti ja säännöllinen rytmi, lapsi saa omaa huomiota, hellyyttä ja virikkeitä, ja silti hän käyttäytyy aggressiivisesti pikkusisarta kohtaan ja ihan arvaamatta.

 

[QUOTE="tyyyne";24846031]j
Ymmärtäisin mustasukkaisuuden, jos 3v ei saisi huomiota, mutta ihan todella lapsi saa sen verran huomiota mitä on mahdollista antaa. Kun mies on töissä pyhitän koko päivän lasten kanssa oleiluun, toki välillä 3v saa leikkiä rauhassa jos teen ruokaa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
[/QUOTE]

Kolmevuotias on kolmevuotias. Ei hän ymmärrä, minkä verran huomiota sinun on mahdollista antaa. Ei hän ymmärrä vielä muiden näkökulmia kuin omaansa. Hän kokisi mielestään vääryyttä, vaikka vauva saisi kymmenen prosenttia huomiosta ja hän itse 90.

En osaa muuta sanoa kuin että jatka samaan malliin, noilla eväillä se aikanaan helpottaa. Voimia sinne.

 

[QUOTE="tyyyne";24846079]No käyttäytyykö kenenkään muun noin 3-vuotias samoin pikkusisarta kohtaan? Miten musta tuntuu, että näin iso aggressiivisuus ei kuitenkaan ihan tavallista ole, ainakaan kun isompaa lasta huomioidaan erityisesti päivittäin. Jotenkin kummallista, että vaikka vauva kaatuu ja satuttaa itsensä ja huutaa täysillä, niin tuo 3v ei siitä mitään opi, vaan toistaa saman uudestaan seuraavana päivänä.

Jos kerran tämä on ihan normaalia, niin miten te muut sitten toimitte? Miten musta tuntuu, että kaikilla ei ole tuollaista esikoista?[/QUOTE]

Meillä on 3v8kk esikoispoika ja 8kk tyttövauva ja kyllä, lähes päivittäin poika tekee jotain fyysistä kiusaa pikkusiskolle. Esim. jos vauva makaa mahallaan lattialla niin veli menee seisomaan käsien päälle, monesti on myös mennyt makaamaan poikittain vauvan selän päälle. Ja ohimennessä voi läpsäistä päähän. Jäähypenkkiä mekin käytetään ja pitää pyytää anteeksi siskolta vaikka sisko sitä ei vielä ymmärräkään antaa anteeksi.
Aina kehutaan poikaa jos tekee jotain kilttiä siskolle. Tykkää siis myös halailla ja silittää siskoa jos ei kateushetki ole päällä =) Monesti pyytää myös saada siskon syliin.

Se tässä onkin nurinkurista kun poika on todellisuudessa kiltti ja empaattinen, mutta mustasukkaisuus purkautuu sitten tollatavalla ja tuntuu että pojasta tulee ihan eri lapsi. Ja tää alkoi vasta pari kuukautta sitten kun sisko alkoi oppia uusia taitoja ja niitä sitten tietysti kehuttiin, poika tulee hurjan kateelliseksi vaikka häntäkin kehutaan ja huomioidaan muutenkin positiivisesti päivittäin.
Meillä on kahdenkeskisiä harrastuksia pojan kanssa ja yritän muutenkin antaa huomiota.

Joo, ei se penkki tätä ongelmaa kertaheitolla poista, mutta pääaasia kai on että pojalle joka kerta tehdään selväksi että tollanen ilkeä käytös ei vaan käy.

 

[QUOTE="tyyyne";24846188]Ahaa, aikamoisia väitöksiä. Mulla ei ole aikaa selata täällä muita ketjuja nyt läpi, joten voit varmasti referoida lyhyesti, miksi näin olisi. Olen kyllä "katsonut peiliin" ja etsinyt syytä omasta kodistamme sille että lapsi käyttäytyy noin, mutta en ole sitä löytänyt. Meillä on turvallinen koti ja säännöllinen rytmi, lapsi saa omaa huomiota, hellyyttä ja virikkeitä, ja silti hän käyttäytyy aggressiivisesti pikkusisarta kohtaan ja ihan arvaamatta.[/QUOTE]

Anteeksi, unohdin sanoa että tuo väitteeni oli sarkasmia enkä siis missään nimessä ole tuota mieltä. Tuossa ketjussa aloittajalla on samantyylinen tilanne, väkivalta vaan kohdistuu perheen lemmikkeihin. Ketjun vastaukset olivat ensimmäisen kommenttini luokkaa.

 

[QUOTE="tyyyne";24846079]No käyttäytyykö kenenkään muun noin 3-vuotias samoin pikkusisarta kohtaan? Miten musta tuntuu, että näin iso aggressiivisuus ei kuitenkaan ihan tavallista ole, ainakaan kun isompaa lasta huomioidaan erityisesti päivittäin. Jotenkin kummallista, että vaikka vauva kaatuu ja satuttaa itsensä ja huutaa täysillä, niin tuo 3v ei siitä mitään opi, vaan toistaa saman uudestaan seuraavana päivänä.

Jos kerran tämä on ihan normaalia, niin miten te muut sitten toimitte? Miten musta tuntuu, että kaikilla ei ole tuollaista esikoista?[/QUOTE]

Minun korvaan sinun 3-vuotiaasi kuulostaa ihan normaalilta lapselta. Mutta kuten edellä - ota neuvolaan yhteyttä, jos epäilet muuta. Olet väsynyt tilanteeseen ja voi olla, että joudut tekemään äitinä enemmän töitä hyvän suhteen luomiseen esikoisesi kanssa kuin kuopuksen.

Ja miten toimitaan. No okei, otetaan tilanne, jossa olet alkanut tyhjentämään pöytää aamiaistavaroista ja isosisarus menee sillä aikaa ja tämäyttää pikkusisarensa lattiaan, pieni alkaa itkemään ja isosisarus vaikuttaa välinpitämättömältä(?). Sinä lopetat hommasi ja sanoen isolle sisarukselle että noin ei saa tehdä, ohjaat hänet kauemmas pienemmästä, (jos teillä on oikeasti käytössä arestipaikka niin ohjaat siihen) ketään ei saa satuttaa menet lohduttamaan pienempää. Samalla kun lohdutat niin kerrot, että kohta äiti tulee juttelemaan sinun kanssasi ja sitten on pyydettävä anteeksi. Kun pienempi on rauhoittunut niin menet isomman luokse ja kysyt mitä tapahtui? Miksi hän satutti? Mitä hän halusi?

Sitten kuuntelet ja annat lapselle aikaa selittää...tässä kohtaa olet rauhallinen, jämäkkä, turvallinen, et huuda. Sitten selität, että noin ei voi toimia, ohjaat häntä pyytämään anteeksi ja sitten puhutte, että nyt asiat on hyvin ja mikä olisikaan mielekäs puuha, jonka aloitat yhdessä ja sanot, että nyt äiti tyhjentää pöydän ja sitten jatketaan...kerrot siis mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja näin toimitaan joka kerta. Kerrotaan että teki väärin ja satuttaa ei saa ja kysellään, että miksi teki niin...ehdotetaan kolmevuotiaalle, että olisitko halunnut leikkiä tällä lelulla (joka pienemmällä ehkä on?) tai oliko sinulla tylsää? Tai etkö tiedä, mitä leikkisit? Tai...näin sun kolmevuotiaasikin oppii vähitellen sanomaan, että mitä ehkä haluaa tai minkä takia pitää mennä tökkimään - ja onhan se vaan kiva joskus saada toisesta ihmisestä reaktio aikaan ja pikkusisarestahan saa reaktion...itkun, kun potkasee tjtn.

Mutta sun tarvii varmaan myös miettiä kaikki positiiviset asiat, joita sun kolmevuotiaassas on ja panostaa niihin ja muistuttaa itseäs niistä, sillä sun asenne ja väsyminen tilanteeseen näkyy noista sanoistas.

Jaksua! Ottakaa mukaan touhuihinne kimppahalit ja yhteistouhut.

 

kun huudat lapselle. Meillä on jäähy toiminut hyvin. 3-vuotiaalla oli hetken tapa aina hermostuessaan lyödä isosiskojaan.

 

>Esim. jos vauva makaa mahallaan lattialla niin veli menee seisomaan käsien >päälle, monesti on myös mennyt makaamaan poikittain vauvan selän päälle. Ja >ohimennessä voi läpsäistä päähän

No ei se mun mielestä mitenkään normaalilta kuulosta. Siis seisomaan käsien päälle? Läpsii päähän? Apua, täähän kuulostaa ihan kauhealta. x( Eri asia jos esim. ottaa lelun kädestä, tai näyttää että kato mulla on hieno lelu, mut sä et saa, ihan perusjuttuja. Mutta hei haloo vauvan potkiminen? Mitä jos ensi kerralla potku osuukin vauvan päähän, sitten voi käydä huonosti.

Toki kaikki lapset reagoi uuteen vauvaan eri tavalla, mutta väkivallalle pitäis laittaa stoppi saman tien.

Meilläkin vauva+leikki-ikäinen. En ole todellakaan mikään asiantuntija, mutta jos meillä isoveli potkis vauvaa, menis pikkuherra jäähylle ja lähtis lempilelut koko päiväksi varastoon ihan saman tien. Seuraavalla kerralla istuis jo 8min, seuravaalla 16 jne

Mimmu: toi keskustelustrategia kuulostaa hyvältä, varsinkin jos kyse on isommasta lapsesta. Minusta 3v ei vielä itsekään osaa ilmaista miksi tekee kuin tekee.