olen 27-vuotias vietin yli 8 vuotta joka päivä päihteitä käyttäen. Sain sinä aikana keskenmenoja 5 ja yhden abortin vaikka ehkäisynä oli kierukka. vasta 3½ vuotta abortin jälkeen sain vahingossa tietää abortistani lääkäriltä, lapsen isäkään ei tiennyt koko asiasta mitään. Olen ollut nyt reilun vuoden juoden erittäin vähän omalla mittapuulla, olin melkein 5 kk ilman päihteitä (tupakkaa polttaen) ja sen jälkeen olen juonut vain kerran viikossa, jos sitäkään. Miehelläni samantapainen tausta kuin itselläni ollut hänkin saman aikaa juomatta tai juo yhtä harvoin. Haluaisimme kovasti lapsen tai lapsia. Neuvolassa tyrmäävät heti kierukan poiston vaikka kivut erittäin kovat johtuen kierukasta, en ole koskaan uskaltanut sanoa neuvolatäteille, että tahdomme lapsen, viime syksynä varasin ajan yksityiseltä mutta viikkoa ennen aikaa mieheni pyysi että entä jos kuitenkin odotettaisiin vielä vähän (pelkää isyyttään koska isänsä oli väkivaltainen joka joi todella paljon)hän pelkää että hänestä tulee samanlainen kun isästään, mutta tämän ymmärrän. Onko paljon kohtalotovereita että ulkopuoliset jotka kuitenkin ovat kavereita sanovat meille suoraan että ei teistä ole vanhemmiksi, kun kysyy syytä niin sanovat minun mielenterveysongelmat, sairastan 2-suuntaista mielialahäiriötä ja meidän taustalla olevat alkoholiongelmat. Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat juoneet paljon ja raskauden alettua lopettaneet ja pysyneet selvinä, eikä ongelmia sen saralla ole ollut. mutta surullista kyllä on ystäviä jotka ovat olleet raskaana ja ryypänneet suht rajusti saaneet terveen lapsen, ja molemmat vanhemmat juo joka päivä vähintään six-packin, ja yhden tälläisen perheen äiti sanoi että hän ei välitä riskeistä että hän haluaa juoda ja bailata niinkuin ennen vaikka lapsi otettais huostaan. sitä en ymmärrä
kerran alkoholisti aina alkoholisti muiden silmissä
- Viestiketjun aloittaja surusilmä84
- Ensimmäinen viesti
Tuolla päihdetaustalla ja jos sanot, että käytätte edelleen kerran viikossa+mielenterveysongelmat. Millainen maailmasi on,jos ihmettelet, että vauvatoivettasi kauhistellaan? Toivotko lasta pelastamaan teidät rappiolta, sillä siltä vähän kuulostaa?
Lapsi vain lisää painolastia, jota ei varmasti ongelminesi kestä yhtään. Luuletko, että ne ongelmat, jotka ovat sinut rankkaan päihteidenkäyttöön ajaneet vain puolessa vuodessa häviävät jonnekin?
Suo anteeksi, mutta näyttää siltä, että biologinen kello on sulla käynnistynyt ja nyt sitten pitäis saada vauva rikkinäistä elämää korjaamaan. Ei se niin mene.
Koitappa kokonaan päihteetöntä elämää. Ihan täysin ja jatka sitä itsesi vuoksi kunnes täytät 30 vuotta. Samalla voit hoitaa pääsi kuntoon ja lääkitykset kohdilleen tuon sairauden kanssa, Myös kroppa kuntoutuu ja voit ehkä aloittaa jonkun säännöllisen liikuntaharrastuksen. Sitten kehtaat jo ehkä neuvolassakin kertoa vauvatoiveesta.
Lapsi vain lisää painolastia, jota ei varmasti ongelminesi kestä yhtään. Luuletko, että ne ongelmat, jotka ovat sinut rankkaan päihteidenkäyttöön ajaneet vain puolessa vuodessa häviävät jonnekin?
Suo anteeksi, mutta näyttää siltä, että biologinen kello on sulla käynnistynyt ja nyt sitten pitäis saada vauva rikkinäistä elämää korjaamaan. Ei se niin mene.
Koitappa kokonaan päihteetöntä elämää. Ihan täysin ja jatka sitä itsesi vuoksi kunnes täytät 30 vuotta. Samalla voit hoitaa pääsi kuntoon ja lääkitykset kohdilleen tuon sairauden kanssa, Myös kroppa kuntoutuu ja voit ehkä aloittaa jonkun säännöllisen liikuntaharrastuksen. Sitten kehtaat jo ehkä neuvolassakin kertoa vauvatoiveesta.
Samaa mieltä Wandiin kanssa. Miksi hankkia lapsi tuohon elämäntilanteeseen? Ja päihteet/tupakka saavat kyllä täyskiellon niin minun kuin monen monen muunkin ihmisen suusta. Pelottavaa miten ihmisiä ei enää kiinosta toisen elämä, ja miten vaivattomasti pienen elämä tuhotaan jo alkuvaiheessa. Vaikka sanot että kavereidesi muksuista tullut terveitä, niin ei välttämättä näin olekaan myöhemmin
Lapsi ei paranna mt-ongelmia, eikä päihdeongelmia.
Vaikkakin lapsen saamisella on joskus positiivisia vaikutuksia, mutta yhtä hyvin voi olla negatiivisia vaikutuksia (tai ei ns. mitään vaikutuksia ja kaikkea tuolta väliltä).
On ihan totta, että jotkut raitistuvat (vasta) raskautuessaan tai saadessaan lapsen, mutten luottaisi siihen. Jotkut ei ole "te", eikä voida ennustaa miten "teidän käy", etenkin kun teitä on kaksi hieman samankaltaisessa tilanteessa.
Raitistumista kannattaa yrittää ihan tosissaan pelkästään itsensä ja oman terveytensä vuoksi sekä lisäksi mm. ihmissuhteidensa vuoksi.
Eikö se halu saada lapsi/lapsia ja halu olla tasapainoinen sekä raitis vanhempi sitten motivoi yrittämään raitistumista oikein kunnolla? Olisi sitten jo tervettä pohjaa, mille rakentaa uutta ja ihmeellistä, jotain mikä vaatii hermoja ja vastuullisuutta sekä rutkasti voimavaroja.
Tiedän, että alkoholismi katsotaan sairaudeksi, joten olisi hyvä kokeilla kaikkia mahdollisia hoitokeinoja. Hyvällä ja onnistuneella hoidolla voisitte saadan mahdollisuuden toteuttaa haaveitanne.
Mielenterveysongelmat on mahdollista saada tasapainoon.
Joskus vauvakuume tai yleensäkin halu saada lapsi/lapsia on tosi kovaa ja sehän on ihan ymmärrettävää sekä luonnollista olipa kyseessä sitten täysin raitis tai ei-raitis ihminen.
Eihän halusta pitäisi ketään tuomita, mutta vaikka totuus kirpaisisi, niin kannattaa miettiä omaa jaksamista ja muita realiteetteja sen suhteen että lähteäkö halua pidemmälle.
Siihen ei kannata koskaan luottaa, että hei voin juoda, eihän muidenkaan lapsille tullut ongelmia. Enkä nyt vihjaa, että luottaisitkaan, kunhan totean, kun otit asian esiin.
Eikä kannata luottaa siihenkään, että kyllä se juominen sitten loppuu, kun plussa pärähtää testitikkuun. Miksei lopu nyt? Koska kyseessä on addiktio, sairaus, mistä voi olla vaikea toipua mutta toipuminen on mahdollista.
Kaikki on avoinna, älä heitä kirvestä kaivoon, mutta anna itsellesi ja kumppanillesi aikaa toipua. Te ehditte vielä ja tilanne voi olla paljon parempi jo pian.
Ymmärrän halusi saadan lapsen ja ymmärrän senkin, että asian totaalituomitseminen voi loukata. Onhan kaikilla oikeus haluta ja periaatteessa oikeus saada lapsiakin. Itsesi, kumppanisi ja mahdollisesti tulevan lapsenne vuoksi, hoida ja rakasta itseäsi.
Olet muutakin kuin päihdeongelma ja mt-ongelmat. Luulisi, että neuvolassakin ymmärtävät sen. Toivovat varmaan kuitenkin, että kyseiset ongelmat olisi hallinnassa ennen suunnitelmallista lapsen yrittämistä. Ammattilaiset ovat kuitenkin tottuneet siihenkin, että joka vuosi päihdeongelmaiset tulevat raskaaksi ja saavat lapsia. Ammattilaisten ensisijainen tehtävä ei ole tuomita ja saarnata, vaan auttaa erilaisin tukikeinoin! Se apu ei tarkoita päähänsilittelyä ja hyväksymistä, vaan siinä ajatellaan äidin ja sikiön parasta.
Ota se apu vastaan jo nyt. Jos olet kokeillut jo monia apukeinoja, niin kokeile uudelleen.
Vaikkakin lapsen saamisella on joskus positiivisia vaikutuksia, mutta yhtä hyvin voi olla negatiivisia vaikutuksia (tai ei ns. mitään vaikutuksia ja kaikkea tuolta väliltä).
On ihan totta, että jotkut raitistuvat (vasta) raskautuessaan tai saadessaan lapsen, mutten luottaisi siihen. Jotkut ei ole "te", eikä voida ennustaa miten "teidän käy", etenkin kun teitä on kaksi hieman samankaltaisessa tilanteessa.
Raitistumista kannattaa yrittää ihan tosissaan pelkästään itsensä ja oman terveytensä vuoksi sekä lisäksi mm. ihmissuhteidensa vuoksi.
Eikö se halu saada lapsi/lapsia ja halu olla tasapainoinen sekä raitis vanhempi sitten motivoi yrittämään raitistumista oikein kunnolla? Olisi sitten jo tervettä pohjaa, mille rakentaa uutta ja ihmeellistä, jotain mikä vaatii hermoja ja vastuullisuutta sekä rutkasti voimavaroja.
Tiedän, että alkoholismi katsotaan sairaudeksi, joten olisi hyvä kokeilla kaikkia mahdollisia hoitokeinoja. Hyvällä ja onnistuneella hoidolla voisitte saadan mahdollisuuden toteuttaa haaveitanne.
Mielenterveysongelmat on mahdollista saada tasapainoon.
Joskus vauvakuume tai yleensäkin halu saada lapsi/lapsia on tosi kovaa ja sehän on ihan ymmärrettävää sekä luonnollista olipa kyseessä sitten täysin raitis tai ei-raitis ihminen.
Eihän halusta pitäisi ketään tuomita, mutta vaikka totuus kirpaisisi, niin kannattaa miettiä omaa jaksamista ja muita realiteetteja sen suhteen että lähteäkö halua pidemmälle.
Siihen ei kannata koskaan luottaa, että hei voin juoda, eihän muidenkaan lapsille tullut ongelmia. Enkä nyt vihjaa, että luottaisitkaan, kunhan totean, kun otit asian esiin.
Eikä kannata luottaa siihenkään, että kyllä se juominen sitten loppuu, kun plussa pärähtää testitikkuun. Miksei lopu nyt? Koska kyseessä on addiktio, sairaus, mistä voi olla vaikea toipua mutta toipuminen on mahdollista.
Kaikki on avoinna, älä heitä kirvestä kaivoon, mutta anna itsellesi ja kumppanillesi aikaa toipua. Te ehditte vielä ja tilanne voi olla paljon parempi jo pian.
Ymmärrän halusi saadan lapsen ja ymmärrän senkin, että asian totaalituomitseminen voi loukata. Onhan kaikilla oikeus haluta ja periaatteessa oikeus saada lapsiakin. Itsesi, kumppanisi ja mahdollisesti tulevan lapsenne vuoksi, hoida ja rakasta itseäsi.
Olet muutakin kuin päihdeongelma ja mt-ongelmat. Luulisi, että neuvolassakin ymmärtävät sen. Toivovat varmaan kuitenkin, että kyseiset ongelmat olisi hallinnassa ennen suunnitelmallista lapsen yrittämistä. Ammattilaiset ovat kuitenkin tottuneet siihenkin, että joka vuosi päihdeongelmaiset tulevat raskaaksi ja saavat lapsia. Ammattilaisten ensisijainen tehtävä ei ole tuomita ja saarnata, vaan auttaa erilaisin tukikeinoin! Se apu ei tarkoita päähänsilittelyä ja hyväksymistä, vaan siinä ajatellaan äidin ja sikiön parasta.
Ota se apu vastaan jo nyt. Jos olet kokeillut jo monia apukeinoja, niin kokeile uudelleen.
Viimeksi muokattu:
Miksi te käytte neuvolassa?? Siis onko sulla jo lapsi??
Ja samaa mielltä kun noi aiemmat. Ensiksi pari vuotta ainakin 100% raittius ja asiat kuntoon.
Ja samaa mielltä kun noi aiemmat. Ensiksi pari vuotta ainakin 100% raittius ja asiat kuntoon.
Mä kerron tähän väliin ny oman kokemuksen vaan siitä, millasta se on kun toinen vahemmista on alkoholisti. Meidän äiti kuvitteli, että kyllä meidän isä siitä rauhoittuu, kun lapsi syntyy. Ei rauhoittunut. Äiti teki virheen kuvitellessaan niin ja sai ite kärsiä. Niin kun me lapsetkin. Mulla siis on myös kaksi nuorempaa sisarusta. Mulla on ainakin oman isäni alkoholismin takia traumoja vaikka muille jakaa ja on hetkiä, jolloin vihaan isääni enemmän kuin ketään tai mitään muuta. Mutta on myös hetkiä, jolloin hän sanoo muuttuvansa ja uskon häntä sinisilmäisesti melkein joka kerta. Koska niinhän se on, että tyttölapsi on aina isin tyttö, vaikka mikä olisi. Isäni on uskotellut muuttuvansa jo NIIN monia kertoja vuosien aikana, että on jo suorastaan huvittavaa, että uskon häntä välillä edelleen. Äitini on onneksi pitänyt huolen meistä lapsista ja hänen vuokseen olen järjissäni ja mielestäni suht normaali. Äitini on nyt eronnut isästäni ja se onkin parempi hänelle. Mutta eroon hän ei koskaan pääse siitä miten hän monet vuodet kärsi isän alkoholismista. Isä oli mustasukkainen, omistushaluinen ja myös joskus väkivaltainen, hän petti äitiäni ja he riitelivät PALJON. Meille lapsille isä ei onneksi koskaan mitään pahaa fyysisesti tehnyt. Henkisesti tajuamattaan sitäkin enemmän! Nuorena kävin jopa psykologilla asiasta juttelemassa, koska teininä olin todella surullinen välillä. En ollut masentunut, mutta surullinen. Ja jotenkin kuvittelen joskus vieläkin, että isä ei rakastanut mua niin paljon, että olisi lopettanut juomisen. En ollut hänelle niin tärkeä, että hän olisi rauhoittunut. Mietin myös joskus, että mitä tein väärin, kun isä ei muuttunut. Tiedän, että isäni alkoholismi ei ole vikani, mutta lapsi saa kaikenlaisia ajatuksia päähänsä ja vaikka tietää, etteivät ne ole totta, niin ne seuraavat kuitenkin takaraivossa.
Nuorin sisarukseni ei oikeastaan ole enää ollenkaan isäni kanssa tekemisissä, koska isä kohteli häntä NIIN törkeästi usein kännipäissään (haukkui ja riehui), kun asui meistä kolmesta vielä hänen kanssaan samassa asunnossa. En usko, että sisareni antaa asiaa koskaan anteeksi. Nykyään säälin isääni. Hänellä ei ole muuta kuin se viina. Ja taas kerran hän on myös lupaillut, että lopettaa viinan juomisen. Käy kuulemma psykologilla ja yrittää kovasti. Ja taas kerran pienen pieni osa minusta jopa uskoo siihen. :'(
En toivo kenellekään lapselle samaa mitä oon itse joutunut kestämään, joten toivon vaan, että koitat ensin parantaa itsesi ja sitten vasta alkaa miettimään lasten hankkimista.
Nuorin sisarukseni ei oikeastaan ole enää ollenkaan isäni kanssa tekemisissä, koska isä kohteli häntä NIIN törkeästi usein kännipäissään (haukkui ja riehui), kun asui meistä kolmesta vielä hänen kanssaan samassa asunnossa. En usko, että sisareni antaa asiaa koskaan anteeksi. Nykyään säälin isääni. Hänellä ei ole muuta kuin se viina. Ja taas kerran hän on myös lupaillut, että lopettaa viinan juomisen. Käy kuulemma psykologilla ja yrittää kovasti. Ja taas kerran pienen pieni osa minusta jopa uskoo siihen. :'(
En toivo kenellekään lapselle samaa mitä oon itse joutunut kestämään, joten toivon vaan, että koitat ensin parantaa itsesi ja sitten vasta alkaa miettimään lasten hankkimista.
Ei millään pahalla, mutta aivan idioottimaista edes ajatella asiaa tuossa elämäntilanteessa. Itse kesällä ryypiskelin myös joka ikinen viikonloppu ja joskus arkisinkin niin, että duuni meni, mutta sitten jotenkin onnistuin tulemaan raskaaksi ja siihen loppui ryyppääminen täällä. Viinaan en ole koskenut enkä koske, mutta ei kannata ajatella niin, että "kyllä se sitten loppuu kun raskaana olen". Jos sinulla on paha alkoholiongelma+mt ongelmia niin ei se uutinen raskaudesta todellakaan lopeta sitä juomista.
Jos lapsen haluat niin lopetat sen juomisen nyt ja niin lopettaa miehesikin. Yksikään lapsi ei ansaitse niin paskaa kohtelua, että joutuisi syntymään alkoholistien lapseksi.
Terv. alkoholistin lapsi.
Jos lapsen haluat niin lopetat sen juomisen nyt ja niin lopettaa miehesikin. Yksikään lapsi ei ansaitse niin paskaa kohtelua, että joutuisi syntymään alkoholistien lapseksi.
Terv. alkoholistin lapsi.
Eipä minultakaan kannustavaa sanaa löydy.
Kokemusta kyllä. Isäni oli kuulemma nuorempana hyvinkin viinaan menevä. Kuitenkin ns. raitistui kun meni äitini kanssa yhteen. Muistan kuitenkin aikaisestakin lapsuudesta kun äiti on vihainen koska isä oli hassu, siis kännissä.
Teininä isä oli aika etäinen, ikinä ei osannut sanoa millä tuulella hän oli. Joko ihan ylitsevuotavan rakastava tai saatanan kiukkuinen. Muistan senkin kerran kun olin vahingossa jättänyt reppuni kaverille. Isä raivosi että se täytyy lähteä hakemaan ja tällä palavalla sekunilla. Siitä huolimatta että oli nukkumaan meno aika, minä olin kipeä ja kaverille 3km matkaa. Äiti onneks tuli väliin siihen riitaan.
Tappeluita oli ihan hirveästi.
Isällä oli myös todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö muttei suostunut ottamaan lääkkeitä, eihän hänessä mitään vikaa ollut. Viina alkoi taas tulla kuvioihin ja itsekseen saunan eteisessä kotiviiniään kittasi.
Äidillä alkoi olla mitta täysi ja oli tän isälle ilmoittanut. Sen verran oli sitten huono hetki isällä, että aamulla hänet löydettiin hirttäytyneenä vajasta.
Meitä jäi 3 alaikäistä lasta ja lainat äidin niskaan. Jotenkin täskin kuitenkin selvittiin.
Tarinan (tai toden) opetus, hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte lapsia tekemään. Lapsi ei ole pelastus ongelmista. Samat haamut teidät löytää jollette tosissanne asialle mitään tee.
15v olen saanut kysellä ja itsekseni miettiä, että miksi? Miksei isä halunnut parantua. Arvaa mitä, mä en saa sitä koskaan tietää.:'(
Kokemusta kyllä. Isäni oli kuulemma nuorempana hyvinkin viinaan menevä. Kuitenkin ns. raitistui kun meni äitini kanssa yhteen. Muistan kuitenkin aikaisestakin lapsuudesta kun äiti on vihainen koska isä oli hassu, siis kännissä.
Teininä isä oli aika etäinen, ikinä ei osannut sanoa millä tuulella hän oli. Joko ihan ylitsevuotavan rakastava tai saatanan kiukkuinen. Muistan senkin kerran kun olin vahingossa jättänyt reppuni kaverille. Isä raivosi että se täytyy lähteä hakemaan ja tällä palavalla sekunilla. Siitä huolimatta että oli nukkumaan meno aika, minä olin kipeä ja kaverille 3km matkaa. Äiti onneks tuli väliin siihen riitaan.
Tappeluita oli ihan hirveästi.
Isällä oli myös todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö muttei suostunut ottamaan lääkkeitä, eihän hänessä mitään vikaa ollut. Viina alkoi taas tulla kuvioihin ja itsekseen saunan eteisessä kotiviiniään kittasi.
Äidillä alkoi olla mitta täysi ja oli tän isälle ilmoittanut. Sen verran oli sitten huono hetki isällä, että aamulla hänet löydettiin hirttäytyneenä vajasta.
Meitä jäi 3 alaikäistä lasta ja lainat äidin niskaan. Jotenkin täskin kuitenkin selvittiin.
Tarinan (tai toden) opetus, hoitakaa itsenne kuntoon ennen kuin alatte lapsia tekemään. Lapsi ei ole pelastus ongelmista. Samat haamut teidät löytää jollette tosissanne asialle mitään tee.
15v olen saanut kysellä ja itsekseni miettiä, että miksi? Miksei isä halunnut parantua. Arvaa mitä, mä en saa sitä koskaan tietää.:'(
äiti maa:Enkä mä, äitini alkoholille menettäneenä. Ikinä en saa tietää miksi, miksi me ei riitetty syyksi haluksi parantua? Miksi lapsenlapsien näkeminen ei saanut pysymään raittiina?
Se on niin jännä, että toiselle, kerran viikossa juominen on harvoin ja mun korviin se taas kuulostaa tosi usein juomiselle. Siitä rajasta on niin helppo lipsua ja onhan lipsuttu jo kokonaan päihteettömyydestä tuohon 1krt/vko. Helppo on siitä on sitten lipsua siihen, että eipä se nyt haittaa jos ottaa 2 krt/vko jne. En tarkoita arvostella, en todellakaan. Omat haavat ovat vaan vielä niin tuoreet äitin kuoleman jälkeen (vähän yli vuosi sitten). Edelleen näen unia missä tarkkailen onko äiti juonut vai ei, käykö se oikeasti vessassa vai kuulinkin tölkin aukeavan, etsin ympäri ilman taloa piilotettuja pulloja, näen itseni vannomassa etten enää ikinä tule astumaan taloon ja kuinka kohta taas annan anteeksi ja jaksan uskoa, että kyllä tämä tstä vielä muuttuu. Pakkohan äitin on rakastaa meitä enemmän kuin alkoholia, mutta ei...Äiti ei tappanut itseään periaatteessa eli ei tehnyt itsemurhaa, mutta alkoholin aiheuttamiin vaurioihin kuoli kuitenkin. Tiedän, että kuolema oli äitille helpotus, koska monta krt minulle kertoi ettei elämänsä ole elämisen arvoista tälläisemä, taistelua jokaisena päivänä. Äiti yritti raitistua monta krt ja olikin pitkiä aikoja ilman alkoholia, mutta sitten jokin tapahtuma aina laukaisi ongelman uudestaan. Päivälliset, juhlat, teatteri ym tilaisuus jossa ei "kehdannut" kieltäytyä lasista. Ole nähnyt kuinka vaikea sairaus alkoholismi ihan oikeasti on, äiti ihan oikeasti koitti niiiin monta krt ja siksi en ikinä suosittelisi lapsen tekoa ennen kuin on ollut oikeasti vuosia raittiina ja jatkanut terapiaa millä varmistetaan raittiina pysyminen. Tsemppiä, varmasti ajatukset on ristissä ja vauvankaipuu voi olla kamala. Itse kroonisesta vauvakuumeesta kärsivänä sen tiedän, mutta kokemuksesta niin vierestä nähneenä myös tiedän kuinka vahva alkoholin kaipuu voi olla. Kun lapsen saa, täytyy olla 110% varma että kaipuu lapseen on suurempi kuin pulloon.
Se on niin jännä, että toiselle, kerran viikossa juominen on harvoin ja mun korviin se taas kuulostaa tosi usein juomiselle. Siitä rajasta on niin helppo lipsua ja onhan lipsuttu jo kokonaan päihteettömyydestä tuohon 1krt/vko. Helppo on siitä on sitten lipsua siihen, että eipä se nyt haittaa jos ottaa 2 krt/vko jne. En tarkoita arvostella, en todellakaan. Omat haavat ovat vaan vielä niin tuoreet äitin kuoleman jälkeen (vähän yli vuosi sitten). Edelleen näen unia missä tarkkailen onko äiti juonut vai ei, käykö se oikeasti vessassa vai kuulinkin tölkin aukeavan, etsin ympäri ilman taloa piilotettuja pulloja, näen itseni vannomassa etten enää ikinä tule astumaan taloon ja kuinka kohta taas annan anteeksi ja jaksan uskoa, että kyllä tämä tstä vielä muuttuu. Pakkohan äitin on rakastaa meitä enemmän kuin alkoholia, mutta ei...Äiti ei tappanut itseään periaatteessa eli ei tehnyt itsemurhaa, mutta alkoholin aiheuttamiin vaurioihin kuoli kuitenkin. Tiedän, että kuolema oli äitille helpotus, koska monta krt minulle kertoi ettei elämänsä ole elämisen arvoista tälläisemä, taistelua jokaisena päivänä. Äiti yritti raitistua monta krt ja olikin pitkiä aikoja ilman alkoholia, mutta sitten jokin tapahtuma aina laukaisi ongelman uudestaan. Päivälliset, juhlat, teatteri ym tilaisuus jossa ei "kehdannut" kieltäytyä lasista. Ole nähnyt kuinka vaikea sairaus alkoholismi ihan oikeasti on, äiti ihan oikeasti koitti niiiin monta krt ja siksi en ikinä suosittelisi lapsen tekoa ennen kuin on ollut oikeasti vuosia raittiina ja jatkanut terapiaa millä varmistetaan raittiina pysyminen. Tsemppiä, varmasti ajatukset on ristissä ja vauvankaipuu voi olla kamala. Itse kroonisesta vauvakuumeesta kärsivänä sen tiedän, mutta kokemuksesta niin vierestä nähneenä myös tiedän kuinka vahva alkoholin kaipuu voi olla. Kun lapsen saa, täytyy olla 110% varma että kaipuu lapseen on suurempi kuin pulloon.
Äiti maa Tota samaa mä mietin koko ajan ja pelkään hetkeä koska oma isäni kuolee tohon alkoholismiin! miksei se halua parantua? miksei se omien lastensa takia halua luopua viinasta? :'( järkeviä vastauksia en isältäni saa koskaan..joka kerta lupailee luopua viinasta kun asiasta hänen kanssaan puhun, muttei kuitenkaan tee sitä..olen yrittänyt hoitoon häntä laittaa, mutta ei suostu menemään, vaikka se olisi vain hyvä asia..mutta suomessa ei pakoteta ellei hän tee pahaa itelleen tai toisille ja sitä ei vielä ole tapahtunut..vaikka kännipäissään isäni joskus uhkaileekin itsemurhalla.. :'(
morebabies :hug:
morebabies :hug:
Lähinnä etsiskelin kohtalotovereita tällä tekstillä, tiedän että ihmiset ajattelee erittäin suppeasti näistä asioista joissa on mt-ongelmia sekä alkoholia, he eivät tiedä mikä ajaa ihmisen juomaan, mutta voin sanoa että paljon olen kestänyt selvinpäin ja kestänyt yksin kaiken paskan mikä niskaan satoi, nykyisin on niin ihana ja ymmärtävä mies jolle olen uskaltanut kertoa asioista jotka tapahtui minulle 12 vuotta sitten.joo no en minä sitä ajattele että kun testi on plussaa että siihen se loppuu, tiedän että ei se tod. niin mene. Olen hyvin tietoinen että pitäisi jättää se 1krt/vko pois, mutta kuinka moni teistä joka on tänne kommenttia laittanu niin ei käyny kapakoissa viikonloppuisin usean kerran kuussa, ennen kuin testi näytti teille plussaa'(lisättäköön etten koskaan juo enempää kuin 9 siideriä nykyisin kun otan, kerron tämän sillä ettette kuvittele että olen silloinkin ihan äimät). ja se joka kyseli että miksi käyt neuvolassa, syy on kierukasta johtuvat kivut sekä papa-kokeet en aio käydä noiden takia yksityisellä ja maksaa 120 pelkästään papa-kokeesta, kun neuvolassa sen saa ilmaiseksi. Ja ei tämä mt-ongelma itsellä haittaa se haittaa paljon enemmän että jos joskus lapsen saan/teen niin hän saattaa sen periä. äitimaa ja nellielli ei läheskään kaikki ihmiset ole humalassa niinkuin isänne tai ei edes selvinkään päin. turhaa mulle kerrotte millainen ihminen osaa olla humalassa, mulla on ollu pahempia ex-miehiä (selvinpäinkin ollessa) kuin mitä kerroitte isästänne humalassa. morebabies en ole kyllä koskaan kuulutkaan että alkoholistille tarjoittaisiin terapiaa, kyllähän on noita päihdesairaanhoitajia sekä päihdelääkäreitä, mutta kokemuksesta voin sanoa sen, että suurin osa noista hoitajista ja lääkäreistä hyssyttelee asioita, jotta tilastot näyttäisi paremmilta. Surullista mutta totta. äitimaa sen sanon ettei mulla ole koskaan putki hirttäny kiinni, jos olen yhden ottanut, kyllä siihen tarvitsee jo ottaa paljon enemmän. voin ottaa yhden ilman pelkoa että putki jää päälle, se on itsekurista kiinni, ei se kaikilla niin mene, että kun yhden ottaa niin sitten juodaan viikkoja tai kuukausia putkeen.
surusilmä84 Aika typerää sulta ruveta tekemään vertailua tässä vaiheessa. Tämä ei ole mikään kilpailu kenen isät ja exät on ollu hirveimpiä, et voi verrata toisten kokemusten voimakkuuksia omiisi. On munkin isä alkoholisti, mutta en silti tule sulle sanomaan että sun eksä oli ihan lälly mun isään verrattuna. Et varmaan tiiä kuinka pahalta se tuntuu? Noin ei voi tehdä koska sä et voi tietää mitä on tapahtunut ja kuinka se on vaikuttanut toisen elämään.
Ja eniten ärsyttää se, että mitäpä luulet että sinulle vastataan kun kirjoitat kuitenkin yleiselle palstalle tälläista tekstiä? En siis ole itse sitämieltä että mielenterveydenhäiriöistä kärsivät eivät saisi hankkia lapsia. Mutta se että päihteet on vielä sekoitettu tähän samaan syssyyn, niin ei se nyt kenenkään korvaan kovin lupaavalta kuulosta. Jälkimmäisessä tekstissäsi myönnät ongelmat, mutta sitten rupeat puolustelemaan itseäsi.
Jos kerta tiedät että sinulla on suuria ja pahojakin(?) ongelmia, niin tiedät varmasti itsekin että tältä palstalta et kovin montaa-- "Hanki vain heti lapsi, tuskin siitä mitään ongelmia tulee" tai "Kyllä ne ongelmat siitä vauvan myötä tasoittuvat." -- kommenttia saa.
Olen pahoillani jos olin liian jyrkkä, mutta mielestäni sinunkin kuuluisi ehkä kohdata asiat hyvin eritavalla.
Ja eniten ärsyttää se, että mitäpä luulet että sinulle vastataan kun kirjoitat kuitenkin yleiselle palstalle tälläista tekstiä? En siis ole itse sitämieltä että mielenterveydenhäiriöistä kärsivät eivät saisi hankkia lapsia. Mutta se että päihteet on vielä sekoitettu tähän samaan syssyyn, niin ei se nyt kenenkään korvaan kovin lupaavalta kuulosta. Jälkimmäisessä tekstissäsi myönnät ongelmat, mutta sitten rupeat puolustelemaan itseäsi.
Jos kerta tiedät että sinulla on suuria ja pahojakin(?) ongelmia, niin tiedät varmasti itsekin että tältä palstalta et kovin montaa-- "Hanki vain heti lapsi, tuskin siitä mitään ongelmia tulee" tai "Kyllä ne ongelmat siitä vauvan myötä tasoittuvat." -- kommenttia saa.
Olen pahoillani jos olin liian jyrkkä, mutta mielestäni sinunkin kuuluisi ehkä kohdata asiat hyvin eritavalla.
Vastaa nyt ap. Miksi et voi olla kokonaan raitis ja odottaa muutamaa vuotta? Jotta varmistaisit tulevien lastesi hyvinvoinnin. Jos se ei kiinnosta sinua, niin toivot, että et lasta saa. Voi tulla pahaa jälkeä.
Kuulostaapa tosi hyvälle, kun vähättelet omaa juomistasi. En ole käynyt ennen lapsia ryyppäämssä/juhlimassa kerran viikossa, koska mun mielestä se ei ole aikuisen ihmisen elämää, enkä ole siitä nauttinut. Se erottaa kohtuuottajat alkoholisteista ja nuoret aikuisista, että ei lähdetä "ryyppäämään".
" Otan vain 9 siideria. Että ette kuvittele, että olen ihan äimät..." Tän on pakko olla provo!!!
Voisitko pitäytyä tuolla Mitäs nyt-puolella lietsomassa tappelua, kiitos!!!
Kuulostaapa tosi hyvälle, kun vähättelet omaa juomistasi. En ole käynyt ennen lapsia ryyppäämssä/juhlimassa kerran viikossa, koska mun mielestä se ei ole aikuisen ihmisen elämää, enkä ole siitä nauttinut. Se erottaa kohtuuottajat alkoholisteista ja nuoret aikuisista, että ei lähdetä "ryyppäämään".
" Otan vain 9 siideria. Että ette kuvittele, että olen ihan äimät..." Tän on pakko olla provo!!!
Voisitko pitäytyä tuolla Mitäs nyt-puolella lietsomassa tappelua, kiitos!!!
Luin ketjun läpi ja sen verran sappi kiehahti, että en voi olla kommentoimatta. Myönnät Surusilmä84 itsekin viimeisessä viestissäsi, että tuskin se alkoholinkäyttö siihen plussaan loppuu. Miksi haluat tieten tahtoen tehdä lapsen tuohon tilanteeseen ja vielä riskeerata tulevan lapsen sekä fyysisen terveyden että mielenterveyden vain siksi, että nyt vaan niin kovin lapsen tahdot? Miksi et voi ensin hoitaa puitteet kuntoon ja vasta sitten miettiä lapsen hankintaa? Muutama vuosi selvänä ja mieti sitten uudestaan.
Kerrot sairastavasi kaksisuuntaista mielialahäiriötä. On hyvä, että tiedostat sairauden perinnöllisyyden. Mielestäni sinun tulisi myös keskustella mielenterveyshoitajasi tai psykiatrisi kanssa ennen kuin edes sen vakavammin mietit lapsen yrittämistä. Kaksisuuntainen on krooninen mielen sairaus, joka vaatii jatkuvan lääkityksen. Myös lääkitystä tulee ensin viilata, jotta se ei aiheuta sikiölle kehityshäiriöitä puhumattakaan imetyksestä yms. ja varmaan tiedät itsekin, että lääkemuutokset ovat aina pitkän ajan prosessi.
Kerroit käyväsi neuvolassa kierukkaongelmien takia ja neuvolassa ei pidetä hyvänä ajatuksena kierukan poistosta. Onneksi nykyisin lastensuojelulaissa on pykälä ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta, joka tarkoittaa sitä, että neuvolasta tehdään lastensuojeluilmoitus jo raskauden aikana jos on epäilystä, että lastensuojellisia toimenpiteitä tarvitaan lapsen syntymän jälkeen. Ja onneksi näitä nykyisin aika herkästi tehdäänkin. Mutta mieti haluatko saattaa maailmaan lapsen jota et ehkä voi pitää?
Kerroit, että juot kerran viikossa 9 siideriä ja se ei ole mielestäsi paljon. Se ON paljon! Se, että pidät määrää vähäisenä kertoo enemmänkin sen, että harjoittelua on alla. Kyselit muiden palstalaisten baaritavoista. Noh itse olin joskus aika menevää sorttia, opiskeluaikoina tuli joskus käytyä sen pari kertaa kuussa radalla. Nykyisin ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään.
Avaudun nyt tarkoituksella aika kovasti, mutta mielestäni sinun pitää ymmärtää se, että lasta suunnitellessa sinun täytyy ensisijaisesti ajatella mikä on lapselle parasta, ei sitä mikä on itsellesi parasta. Se, että saat nyt nopeasti omat halusi täytettyä ja nyytin kainaloon ei ole tulevalle lapselle parasta. Malta vielä!
Kerrot sairastavasi kaksisuuntaista mielialahäiriötä. On hyvä, että tiedostat sairauden perinnöllisyyden. Mielestäni sinun tulisi myös keskustella mielenterveyshoitajasi tai psykiatrisi kanssa ennen kuin edes sen vakavammin mietit lapsen yrittämistä. Kaksisuuntainen on krooninen mielen sairaus, joka vaatii jatkuvan lääkityksen. Myös lääkitystä tulee ensin viilata, jotta se ei aiheuta sikiölle kehityshäiriöitä puhumattakaan imetyksestä yms. ja varmaan tiedät itsekin, että lääkemuutokset ovat aina pitkän ajan prosessi.
Kerroit käyväsi neuvolassa kierukkaongelmien takia ja neuvolassa ei pidetä hyvänä ajatuksena kierukan poistosta. Onneksi nykyisin lastensuojelulaissa on pykälä ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta, joka tarkoittaa sitä, että neuvolasta tehdään lastensuojeluilmoitus jo raskauden aikana jos on epäilystä, että lastensuojellisia toimenpiteitä tarvitaan lapsen syntymän jälkeen. Ja onneksi näitä nykyisin aika herkästi tehdäänkin. Mutta mieti haluatko saattaa maailmaan lapsen jota et ehkä voi pitää?
Kerroit, että juot kerran viikossa 9 siideriä ja se ei ole mielestäsi paljon. Se ON paljon! Se, että pidät määrää vähäisenä kertoo enemmänkin sen, että harjoittelua on alla. Kyselit muiden palstalaisten baaritavoista. Noh itse olin joskus aika menevää sorttia, opiskeluaikoina tuli joskus käytyä sen pari kertaa kuussa radalla. Nykyisin ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään.
Avaudun nyt tarkoituksella aika kovasti, mutta mielestäni sinun pitää ymmärtää se, että lasta suunnitellessa sinun täytyy ensisijaisesti ajatella mikä on lapselle parasta, ei sitä mikä on itsellesi parasta. Se, että saat nyt nopeasti omat halusi täytettyä ja nyytin kainaloon ei ole tulevalle lapselle parasta. Malta vielä!
Baarissa käyntiin kommentoin: Ennen vauvakuumetta saatoin käydä kerran viikossa/pari kertaa kuussa. Kun alettiin yrittämään, lopetin tupakoinnin ja juomisen. Koin sen olevan tärkeeää, ennen kuin plussa edes pärähtää testiin.
Jos et osaa olla juomatta, toivon ettet todellakaan tule raskaaksi. Jos et osaa lopettaa sitä nyt, mikä takaisin sen että se loppuisi lapsen tultua.
Jos et osaa olla juomatta, toivon ettet todellakaan tule raskaaksi. Jos et osaa lopettaa sitä nyt, mikä takaisin sen että se loppuisi lapsen tultua.
JOtenkin tuntuu, että AP on ihan kujalla tän asian kanssa. Aika vääristyneet käsitykset alkon käytöstä yleensä ja alkon käytöstä raskauden aikana jne.
Nyt täys raittius, ja kun se onnistuu alat lääkärisi kanssa viilaamaan sitä lääkitystä. Ja sen jälkeen rupeet miettii lasta. Se lapsi kun syntyy, se ei häviä mihinkään jos sulla alkaakin viinahammas kolottamaan, se kärsii. Tai voi hän hävitä, toiseen perheeseen, mutta jollain tasolla kärsii silti.
Ole vastuullinen aikuinen, äläkä rupea tuohon tilanteeseen viatonta lasta tekemään. Suoraan puhun minäkin, koska seuraus tästä vauvakuumeesta voi olla yhden pienin ihmisen kurja elämä.
Nyt hoidat itses kuntoon!
Nyt täys raittius, ja kun se onnistuu alat lääkärisi kanssa viilaamaan sitä lääkitystä. Ja sen jälkeen rupeet miettii lasta. Se lapsi kun syntyy, se ei häviä mihinkään jos sulla alkaakin viinahammas kolottamaan, se kärsii. Tai voi hän hävitä, toiseen perheeseen, mutta jollain tasolla kärsii silti.
Ole vastuullinen aikuinen, äläkä rupea tuohon tilanteeseen viatonta lasta tekemään. Suoraan puhun minäkin, koska seuraus tästä vauvakuumeesta voi olla yhden pienin ihmisen kurja elämä.
Nyt hoidat itses kuntoon!
Aloittaja: "en ole kyllä koskaan kuulutkaan että alkoholistille tarjoittaisiin terapiaa, kyllähän on noita päihdesairaanhoitajia sekä päihdelääkäreitä, mutta kokemuksesta voin sanoa sen, että suurin osa noista hoitajista ja lääkäreistä hyssyttelee asioita, jotta tilastot näyttäisi paremmilta. Surullista mutta totta."
Minulle jäi epäselväksi hakemasi ja saamasi hoito, siksi selostan.
Ehkä tiedätkin seuraavat asiat? Siltä varuilta, ettet tiedä/jota kuta kiinnostaa, niin:
Yleensä kukaan ei tulekaan tarjoamaan psykoterapiaa, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä. Poikkeuksiakin tietysti on.
Psykoterapiaa voi hakea alkoholisoitunut mt-ongelmainen, ihan kuten muutkin terapian tarpeessa olevat.
Tarvitset riittävän pitkän hoitosuhteen, joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta.
Oletan, että rahasyistä julkinen puoli olisi oikea paikka.
Oman kunnan mielenterveystoimisto/psykiatrian poliklinikka tarjoaa usein ilmaista keskusteluapua, mikä tarkoittaa käytännössä omahoitajan luona käytäviä keskusteluja sisältäen säännöllisiä psykiatrin tapaamisia.
Jotkut mt-toimiston/psyk.polin sairaanhoitajat ovat ammatiltaan myös psykoterapeutteja, joten ei kannata etukäteen lytätä julkisen puolen keskusteluavun hyötyä sillä perusteella, ettei hoitajien ammattitaito riitä/kyseessä ei ole ns. aito psykoterapia.
Hoitosuhde voi kestää vuosia ja täyttää psykoterapian tunnusmerkit siinä mielessä, että hoito voi todella auttaa. Joskus kannattaa harkita lääkehoitoa(kin).
Joissain kunnissa mt-toimistossa/psyk.polilla on mahdollista tavata psykologiakin.
Lisäksi voi olla mahdollista päästä esim. rentoutusryhmiin (tarjontaa on tanssiterapioista ahdistuksen hallintaan, riippuen kunnasta). Nämäkin ilmaiseksi.
Jos haet Kelalta rahallista tukea psykoterapiaan ja saat hylkäävän päätöksen, mistä ei voi valittaa, niin samaista tukea voit hakea myöhemmin uudelleen.
Kelan psykoterapiaa haettaessa, on nähtävä paljon vaivaa; asiakkaan on etsittävä itse hänelle soveltuva psykoterapeutti ja käytävä muutamilla käynneillä nähdäkseen onko kys. psykoterapeutti itselle sopiva. Tietysti asiakkaan on valittava terapiasuuntauskin ja mietittävä käyntien tiheyttä (esim. kognitiivinen tai psykodynaaminen 2x vko).
Ed. mainitusta voi repiä hyviäkin puolia; asiakas _saa_ itse valita psykoterapeutin (ihan mieleisensä, ei tarvitse valita ketään vähättelijää).
Mikäli Kela hylkää päätöksen ja asiakkaalla on hoitosuhde oman kunnan mt-toimistoon/psyk.polille, asiakas voi yrittää saada (lue: vaatia) kunnallista psykoterapiaa, mikä on täysin ilmaista. Kunnallisen psykoterapian saaminen on käsittääkseni suhteellisen harvinaista, muttei mahdotonta.
Miinuksena se, ettei asiakas yleensä saa valita itse terapeuttia tai terapiasuuntausta.
A-klinikasta päihdeterapeutteineen minulla ei ole riittävää tietoa, mutta käsittääkseni on ns. valittava onko hoitosuhteessa a-klinikalla vai psykiatrian poliklinikalla (molemmissa ei voi olla yhtä aikaa).
Minulle jäi epäselväksi hakemasi ja saamasi hoito, siksi selostan.
Ehkä tiedätkin seuraavat asiat? Siltä varuilta, ettet tiedä/jota kuta kiinnostaa, niin:
Yleensä kukaan ei tulekaan tarjoamaan psykoterapiaa, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä. Poikkeuksiakin tietysti on.
Psykoterapiaa voi hakea alkoholisoitunut mt-ongelmainen, ihan kuten muutkin terapian tarpeessa olevat.
Tarvitset riittävän pitkän hoitosuhteen, joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta.
Oletan, että rahasyistä julkinen puoli olisi oikea paikka.
Oman kunnan mielenterveystoimisto/psykiatrian poliklinikka tarjoaa usein ilmaista keskusteluapua, mikä tarkoittaa käytännössä omahoitajan luona käytäviä keskusteluja sisältäen säännöllisiä psykiatrin tapaamisia.
Jotkut mt-toimiston/psyk.polin sairaanhoitajat ovat ammatiltaan myös psykoterapeutteja, joten ei kannata etukäteen lytätä julkisen puolen keskusteluavun hyötyä sillä perusteella, ettei hoitajien ammattitaito riitä/kyseessä ei ole ns. aito psykoterapia.
Hoitosuhde voi kestää vuosia ja täyttää psykoterapian tunnusmerkit siinä mielessä, että hoito voi todella auttaa. Joskus kannattaa harkita lääkehoitoa(kin).
Joissain kunnissa mt-toimistossa/psyk.polilla on mahdollista tavata psykologiakin.
Lisäksi voi olla mahdollista päästä esim. rentoutusryhmiin (tarjontaa on tanssiterapioista ahdistuksen hallintaan, riippuen kunnasta). Nämäkin ilmaiseksi.
Jos haet Kelalta rahallista tukea psykoterapiaan ja saat hylkäävän päätöksen, mistä ei voi valittaa, niin samaista tukea voit hakea myöhemmin uudelleen.
Kelan psykoterapiaa haettaessa, on nähtävä paljon vaivaa; asiakkaan on etsittävä itse hänelle soveltuva psykoterapeutti ja käytävä muutamilla käynneillä nähdäkseen onko kys. psykoterapeutti itselle sopiva. Tietysti asiakkaan on valittava terapiasuuntauskin ja mietittävä käyntien tiheyttä (esim. kognitiivinen tai psykodynaaminen 2x vko).
Ed. mainitusta voi repiä hyviäkin puolia; asiakas _saa_ itse valita psykoterapeutin (ihan mieleisensä, ei tarvitse valita ketään vähättelijää).
Mikäli Kela hylkää päätöksen ja asiakkaalla on hoitosuhde oman kunnan mt-toimistoon/psyk.polille, asiakas voi yrittää saada (lue: vaatia) kunnallista psykoterapiaa, mikä on täysin ilmaista. Kunnallisen psykoterapian saaminen on käsittääkseni suhteellisen harvinaista, muttei mahdotonta.
Miinuksena se, ettei asiakas yleensä saa valita itse terapeuttia tai terapiasuuntausta.
A-klinikasta päihdeterapeutteineen minulla ei ole riittävää tietoa, mutta käsittääkseni on ns. valittava onko hoitosuhteessa a-klinikalla vai psykiatrian poliklinikalla (molemmissa ei voi olla yhtä aikaa).
Tsemppiä ja jaksamista kaikille päihdeongelmaisen läheisille! :hug:
Tietysti myös päihdeongelmaisille. :hug:
-
Minulle on ns. ihan sama juoko joku kerrallaan 9 siideriä puolikkaan kossupullon tai kahden drinkin sijasta, jos alkoholi on käyttäjälle ongelma.
Silloin kun juominen on ongelma, niin se on ongelma riippumatta siitä juoko yksitoista vaiko kolmetoista kaljaa.
Se merkitys noilla määrillä on, että mitä enemmän, niin sitä vaarallisempaa.
Jotkut saattavat vähätellä juomistaan tietynlaisilla toteamuksilla (esim. "minähän juon vain kaksi kertaa viikossa", "minähän juon vain olutta", "enhän juo kerrallaan kuin 6 lonkeroa"). Noh, ehkä mainitsit määrän muuten vain, että ei sillä.
Tietysti myös päihdeongelmaisille. :hug:
-
Minulle on ns. ihan sama juoko joku kerrallaan 9 siideriä puolikkaan kossupullon tai kahden drinkin sijasta, jos alkoholi on käyttäjälle ongelma.
Silloin kun juominen on ongelma, niin se on ongelma riippumatta siitä juoko yksitoista vaiko kolmetoista kaljaa.
Se merkitys noilla määrillä on, että mitä enemmän, niin sitä vaarallisempaa.
Jotkut saattavat vähätellä juomistaan tietynlaisilla toteamuksilla (esim. "minähän juon vain kaksi kertaa viikossa", "minähän juon vain olutta", "enhän juo kerrallaan kuin 6 lonkeroa"). Noh, ehkä mainitsit määrän muuten vain, että ei sillä.