Kermit

[Nuppu]

Pahoittelut Niiskulle tuulimunasta ja hirmuisesti voimia! Kyllä me vielä saamme varmasti nauttia ihan omista vauvoista jonain päivänä (itsekkin juuri km:n kokenut).

Ja hirmuisesti onnea Lyylille ja TIuhtille plussasta. Niin ja olikos Katrikin saanut vahvan plussan!? Kovasti onnea kuitenkin kaikille plussanneille!
Täälläkin kovasti odotellaan ja toivotaan että joskus lähikuukausina päästäisiin yrittämään. Odottelen nyt kuitenkin ensin ne ensimmäiset menkat km:n jälkeen ja sit aletaan kokeileen josko tärppäis.

Tässä ajattelin että otan sellaisen kunnon kuntokuurin ´sinne saakka kunnes joskus taas sitten toivottavasti raskaudun. Nyt vain meillä ollut niin kylmät ilmat ettei oikein ole haluttanut oleskella ulkona niiden todella lämpimienpäivien jälkeen. josko tuo alkaisi kohta taas lämmetä, tuo ilma siis

oikein hyvää viikonloppua kaikille!Ja valtavasti plussatuulia!

Terveisin Nuppu

 

[Minna]

Jotain valoa tunnelin päässä, jälkivuoto tuntuisi loppuvan. Eilen taisi tippua viimeiset. Tänään päästiin rakkaani kanssa muistelemaan, miten vauvoja tehdään ;-) Pitäisi vain malttaa odotella ensimmäisiä menkkoja. Turhauttavaa, niin kovin turhauttavaa. Olen vm-70, joten jokainen menetetty kuukausi tuntuu pahalta. Jos vain saisin jotenkin tuonne korvien väliin, että muutkin minun ikäiset ja vanhemmatkin tekevät lapsia, mutta kun minusta tuntuu että olen liian VANHA... Liekö myöhästynyt 30 kriisi vai tuleva 40 kriisi.

Pitäisiköhän minun seurata sinun esimerkkiä Nuppu ja pitää kuntoremonttia ekaan kuukautisiin asti. Jokunen kilokin saisi lähteä, sillä 2 kiloa ehti tulla kmon päättyneessä raskaudessa. Ehkä laihduttaminen ei vaan ole viisasta tästä vaiheessa, sillä minulla oli 8 v sitten menkat melkein vuoden pois johtuen useamman 10 kilon painopudotuksesta. Ja nythän minä ehdottomasti haluan menkat!

KAUHEASTI KIITOKSIA teille kaikille, jotka lohduttelitte alkuviikosta minua. Teistä on todella paljon apua, sillä olen vasta puoli vuotta sitten muuttanut eikä minulla ole täällä miestäni lukuunottamatta juttukavereita.

Mukavaa äitienpäivää kaikille vauvoista haaveileville, ehkäpä jo ensi vuonna saamme viettää sitä oman nyytin kanssa.

 

[sämpy]

Pahoittelut minunkin puolesta Niisku. Itsellänikin todettiin tuulimuna viikoilla 8+ ja tarina on muutenkin melko samanlainen kuin Katrilla eli ensin alkoi tuhrut ja sitten mentiin sairaalaan. En kyllä usko, että omani olisi itsekseen pois tullut, km nimittäin keskeytettiin lääkkeellisesti , koska kohdunsuu oli kuulemma vielä kiinni. Minulla kesti kohdun tyhjentyminen noin viikon verran. Yhden hemmetin kivuliaan yön ja appelsiinin kokoisen hyytymän jälkeen kohtu oli tyhjä. Seuraavat menkat alkoivat reilu viiden viikon päästä km:stä. Todella paljon voimia sinulle!

 

[sämpy]

Hyvää äitienpäivää kermien äidit ja moikka kaikki muut,
Meinasinkin suunnilleen pyörtyä, kun nyt ensimmäisen kerran torstai-illan jälkeen avasin koneen ja rupesin selaamaan viestejä. Ensin plussasi Lyyli, sitten heti perään Tiuhti ja Katrinkin haamu vahvistui....iiik Onnea rutkasti, voi mahdoton näitä plussauutisia. Ja mitä se Tiuhti huuteli viime viikolla tätien huivinnurkista, plussa yllätti näköjään takavasemmalta

Sorry, tatti. Hätäilin tyypilliseen tapaan asioiden edelle enkä sen kummemmin asiaa ajatellut. Toivotaan todellakin, että saat tämän turvallisesti maailmaan ja mietitään seuraavia vasta sitten . Minä täällä olen kyllä taas suunnitellut kaikkea. Kävimme eilen IKEAssa ja siellä on sellainen ihana sohvasänky, mitä olen jo pidemmän aikaa ihastellut. No tänään rupesin sitten mittailemaan tätä huonetta, missä mies tekee töitänsä ja sain kun sainkin sen siihen sopimaan (kunhan ensin työpöytää siirtää muutaman sentin seinään päin jne jne). No mies antoi luvan sen hankkimiseen lopulta. Viimeinen niitti oli se, kun sanoin, että jos meille tulee vauva joskus, niin hänellä on sitten peti valmiina, missä nukkua, sillä varmasti tulee sellaisia öitä, että nukutaan eri huoneissa. Niin ja tietysti mun pitäisi saada se sohva tänne heti, mutta siihen mies sanoi, että hän tuo sen jollakin kotireissullansa, kun on tuolta Etelä-Suomesta kotoisin.

Hei te kaikki uudet tulokkaat, jos haluatte, niin päivittäkää itsenne tuohon listaan.

Mitäs Tiuhti, minne meet nyt kirjoittelemaan? Käy meitä moikkaamassa aina välillä. Hyvää sunnuntaita kaikille, toivottaa sämpy

 

[Tiuhti]

Äitienpäivän iltaa kaikille!

Sämpy, se oli sellaista käänteispsykologiaa, eli kun oikein odottaa ja uskoo tädin tuloon, ni se pirulainen on kyl niin juonikas, että varmaan jättää visiitin väliin =) Suosittelen! Ja se greippimehu on kans ollut kuvioissa, joskaan en tiä onko siitä apuja ollut.. Uskoo ken tahtoo!

Ette te taida musta niin helpolla päästä.. Eli vaikka tonne tammimammoihin jo ilmoittauduin, niin varmaan pitkään vielä tuun ekaksi tänne vauvahaaveisiin ja kermit-ketjuun päivittelemään kuulumiset. Toivottavasti tää lupaavasti alkanut plussa-aalto jatkuu vielä pitkään ja siirrytte kaikki pian (heti kiitos) tonne odotuspuolelle. Siellä sitten ex-Kermiteissä ainakin törmätään...
Ihanaista viikon alkua kaikille ja plussatuulia puuh-puuh,
puhaltelee Tiuhti

 

[niisku]

eli teillä, joilla on ollut tuulimuna, on kohtu tyhjennetty...? mä en tajua miks mun pitäisi odottaa... en jaksaisi millään... =( jotenkin tuntuu, ettei itekseen tulisi ulos vielä pitkään aikaan, kun ei minkään valtakunnan vuotoakaan ole ollut...

kiitos pahoittelusta, on ihanaa, kun voi johonkin purkaa. Minä en ehtinyt kertoa vielä raskaudesta muille, kun miehelle, joten yksin surua kannetaan...

 

[una76]

Huh huh kun täälä on tapahtunut kun ollut viidettä päivää poissa. Otan osan tai toivon saavani osan Tiuhtin puhaltelemista plussatuulista =) Meenasin kyllä jo heittää pyyhkeen kehään ja jättää tikuttamatta viime vkolla, mutta kaivoin tikut kaapista ja tikuttelin oikein kaksi kertaa päivässä, mutta mystistä en saanut ovistestiin kahta viivaa ollenkaan?? Aina olen saanut joko kierron 15, 16 tai 17 päivä ja nyt ei mitään... Jos en sitten ovuloinutkaan tai toivottavasti tikut olivat viallisia Siemeniä kylvettiin kyllä koko vkon joka toinen päivä.

Pahoittelut Niiskulle tuulimunasta ja Nupulle km:sta, mutta kuten näette täältä saa tukea, voi vaihtaa kokemuksia ja minusta antaa toivoa omaan yritykseen kun kuulee muiden km:n kokeneiden raskautuvan uudelleen. Onnellisia plussanneita on Tiuhti ja Lyyli paljon onnea teille ja ”hankkikaa” äkkiä niitä tarrasukkia =) Laitellaan myös täältä niitä teille rutkasti tulemaan.

 

[Mariia]

Minna, minäkin olen vuosimallia -70 ja ekaa yrittelen. Tammikuussa oli keskenmeno ja 2 kk enimmäisten kuukautisten odottelun jälkeen tulin heti eka kierrosta jälleen raskaaksi ja nyt 6 viikko omien laskujen mukaan menossa.

Täällä minäkin vielä kermiteissä seikkailen kun ei vielä ennen lääkärin tarkistusta uskalla muuallekaan mennä. Nyt vain toivon että ne tarrasukat pitää...

Enkä yhtään pidä itteäni vanhana tähän hommaan. Nyt on kerinny rillutella ja matkustella ja osaa keskittyä täysillä tähän vauvahommaan. Kuhan ei ihan hössöttäjäksi tulisi...

Ainakin on sata kertaa toisten lapsia seuratessa miettinyt että ainakaan noin en omiani kasvata, joten saas nähdä miten käy, heh.

 

[tatti]

Heipä hei!

Taas on huojentunut olo vähän aikaa. Kävin tänään 2. lääkäri-ultrassa. Eilen tuli vähän alavatsa kipeäsi ja Wc käynnillä jäi papruun peukalon kokoinen vaalean punainen läntti. No onneksi jäi siihen tuo vuodon ja kivun määrä.

Masu-asukki oli kasvanut mahottomasti viime näkemästä ja liikutteli jo käsiään ja jalkojaan. Voi sitä maailman ihmettä!
Nyt sitten vaan huomenna ilmoittautumaan neuvolaan ja kaikki rutiini-käynnit astuu kehiin. Kyllä tätä on odotettukin.

Sämpylle: En mä ole sulle vihainen sun luonteen tuntien (ainakin näin netin kautta kuvastuen). Pysy ittenäs ja tottahan kysyä aina saa. ; )

Kaikille oikein runsaita plussatuulia.

Terveisin: Tatti, rv 8+5

 

[anna]

Hei vaan kaikille! Olen jonkin verran lukenut tämän ketjun viestejä ja tämänhetkisen tilanteeni johdosta päätin kirjoittaa muutaman rivin. Sain keskenmenon reilu viikko sitten. Viikkoja oli 10+3, mutta elämä oli loppunut sisälläni jo pari viikkoa aiemmin.
Muutamat ekat päivät oli kamalia, mutta nyt ihme kyllä alkaa tuntua paremmalta. Haikeutta kyllä on ilmassa kovasti. Mulle tehtiin lääkkeilä poisto,mikä onnistui hyvin, vaikka kipua oli kovasti. Muutaman päivän kuluttua kuitenkin alkoi lämpö nousta ja mulla todettiin kohtutulehdus.
Nyt on ollut vielä pientä vuotoa.
Minulla myös ikää paljon, lähes 38 ja tämä oli eka raskaus. Vauvaa on yritetty jo lähes 3 vuotta ja siksi pelottaakin, tulenko enää toistamiseen raskaaksi. Ja tietty olisi hinku tulla mahdollisimman pian.
Voi kun olisi muutaman vuoden nuorempi, niin voisi ottaa vähän rauhallisemmin, mutta kun nyt on sellainen olo, että aika loppuu pian kesken...

 

[Minna]

Hei Anna, juuri lueskelin sinun uutisia toisesta ketjusta. Ehkä jo aiemmista jutuista luit, että minulla oli keskenmeno viikko sitten sunnuntaina. Suru ja haikeus kulkevat koko ajan mukana. Aloitin vasta tänään työt viikon sairausloman jälkeen. Työkavereille kertoessa itku tuli vieläkin. Kaipa olen kuitenkin toipumaan päin, sillä selasin jo kalenteria ja mietin, milloin voisi tulla ekat menkat. Toivottavasti kierto on säilynyt edes jotenkin kohdallaan ja kesäkuun alkupuolella tuli kerrankin niin kovin toivottu täti kylään.

Itse täytän tänä vuonna 36 v, hieman sinua nuorempi, mutta vain hiukan ja tuo ikä mietityttää koko ajan. Menkkojen odottaminen on niin turhauttavaa, jokainen hukkaan heitetty kuukausi tuntuu kamalalta. Toki jatkuvasti saa lehdistä lukea yli 40 v odottajista esim. Koriseva, mutta eipä se tässä paljon lohduta.

Toisaalta ikä on vain numero, kuten teidän ketjussa todetaan. Mutta tietääkö luontoäitikin sen...

 

[sämpy]

Moikka tatti ja muut,
No hyvä, ettet oo vihainen, melkein meni yöunet, kun ajattelin kirjoittamiani sammakoita. Ja olipa kiva kuulla, että ultrassa kaikki oli ok.

Tiuhti, vai huijasit sinä tätiä noin häijysti Täytynee koittaa samaa taktiikkaa.

Niisku, jos vuoto on loppunut ja vaikuttaa siltä, ettei tuulimuna ole sen vuodon mukana tullut ulos, niin kannattaa mennä uudelleen lääkäriin.

Pahoittelut anna sinulle keskenmenosta. Elämä on todella epäreilua joskus varsinkin, kun lastakin on yritetty monta vuotta. Valitettavasti aika taitaa olla ainut, mikä auttaa. En muista kirjoititko sinä vai minna siitä itkeskelystä, mutta se kuuluu asiaan. Olin itsekin todella itkuherkkä useamman viikon keskenmenon jälkeen. Todella paljon voimia ja halauksia sinulle.

 

[Anna]

Me olemme todella samoissa tunnelmissa...Minulla todettiin keskenmeno samana viikonloppuna lauantaina. Kolme päivää sai sairaslomaa ja ajattelin, ettei se millään riitä. Tiistaina kuitenkin urheasti menin töihin ja iltapäivällä alkoi olo helpottua. Minä en ollut kertonut raskaudestani kun kahdelle henkilölle työpaikalla ja se oli hyvä juttu, sillä nyt ihmiset eivät tiedä keskenmenostakaan ja suhtautuvat minuun yhtä huolettomasti kuin ennenkin.

Toivottavasti sinullakin helpottaa kun pääset kiinni normaaleista rutiineista. Kyllä sitä täälläkin on katseltu almanakka ja harmiteltu heinäkuun olemassaoloa, sillä meillä hedelmöityshoidot jatkuvat. Minulla on paha endometrioosi ja vaikea raskautua luomusti. Vaikka pelkokin hiertää nurkissa, olen positiivinen asian suhteen. Jo pelkkä raskautuminen meidän tilanteessa oli tosi positiivista ja eteenpäin menoa.

Onko teillä yritetty vauvaa jo kauan?

 

[tatti]

Sämpy, Sämpy, eihän sulle voi olla vihainen. Sussa on vaan sitä jotain, mikä saa mut edelleenkin seuraamaan tätä kermittien palstaa. Toivottavasti teitäkin onnestaa pian.
Äläkä enää menetä yö unia. Eihän toi mitään. Tää alkuraskaus on vaan tällasta hermoilua, kun tulevasta ei tiedä.

Mä olen valvonut aamu neljästä saakka ja pyöritellyt peukkuja. mitään ei vielä osannut ryhtyä tekemään ja miehen piti antaa nukkua, et jaksa lähtee töihin. Nyt on ollut ihana töpöstellä täällä yö-paita päällä, kun mies keitti kafveet ja piti hyvänä ja ihana aamu aurinko tulvi ikkunasta sisälle.

Tällaisia kesäpäiviä lisää!

P.s. Anu, kukkuluuruu. Ilmoittelehan itestäs!

 

[tipitäti]

Samoja tuntoja täälläkin, myöhäisheränneitä tämän lapsenteon suhteen (38) ja kun ensimmäinen yritys meni muutama viiko sitten kesken (rv9+5) tuntuu että aika matelee iäisyyden niitä menkkoja odotellessa ja biologinen kello raksuttelee tyhjiin...

Ärh, en minä edes mitään sairaslomia saanut kun sopivasti lauantaiaamuksi menin ajoittamaan tuon keskenmenon, maanantaina vaan reippaana töihin. Olisiko pitänyt siellä sairaalassa enemmän hysterisoida että olis lomaa edes päivän saanut? (Minähän shokkitilanteessa yleensä jämähdän tunnepuolelta täysin lukkoon ja olen päällepäin tyyni ja rauhallisen analyyttinen ja märisen sitten rauhassa yksinäni myöhemmin)

Kenellekkään ei tuosta vielä onneksi oltu kerrottu, vähän aikaa piti miettiä mitä ympäripyöreää sanoisi kun työkaveri kysyi jotta mites meni viikonloppu...

 

[Minna]

Hei, minä olin kai niin maani myyneen näköinen, että lääkäri kirjoitti heti viikon sairasloman. Kysyi kyllä, että tarvinko ja minä paria päivää anelin ja sain vkon. Ja oli muuten todella tarpeen.

Olen omasta mielestäni hyvin vahva luonteeltani, en pienistä heilu, mutta tämä vei jalat alta. Viimeisen vuoden tahti on ollut kova, muutin erilleen miehestäni (kylläkin 3 v harkinnan jälkeen), löysin uuden, muutin 600 km päähän kotipaikkakunnaltani, jossa olen asunut koko elämäni ja sain vielä tytötkin 10 ja 14 v mukaani. Kannan melkoista syyllisyyden taakkaa harteillani, säälittää ex-mies, joka ei ole minulle mitään pahaa tehnyt. Talvi meni nykyisen avomieheni kanssa asuntoa remontoidessa ja siinä samalla yritin huolehtia, että tytöt sopeutuisivat hyvin. Ehkä en missään välissä oikein ehtinyt miettiä, mitä on tapahtunut ja nyt kaikki kaatui niskaan. Vieläkin tuntuu siltä, etten todellakaan ole työkunnossa. Ja kaiken huipuksi minulla on huomenna ja ylihuomenna työhön liittyvät tutkintotentit...

Minä en ollut kertonut raskaudesta kuin yhdelle työkaverille, en kenellekään muulle, en edes suvulle. Mutta halusin eilen töihin tultuani kertoa, miksi olin viikon pois. Ja kas kummaa, 5 naisen porukasta kahdella oli ollut keskenmenoja ja tuulimuna ja yksi kärsii lapsettomuudesta...

Anna, kysyit kauanko vauvaa on haaveiltu. Jätin marraskuussa-05 laastarit pois ja helmikuussa-06 oli viimeiset menkat. Sinuun verrattuna aika on lyhyt, mutta ymmärrät varmaan, että tuskailen jokaisen kuukauden kulumista. Toivottavasti meidänkin ikäiset saavat vielä sen kovasti toivotun käärön syliin. Nyt on vain tyhjä olo ja masentaa.

 

[Lyyli]

Kiitos kaunis kaikille onnittelijoille.
Voimia uusille ketjulaisille.
Minnalle muutama sana.
Tunnut kovin ikääsi miettivän ja harmittelevan.
Itselläni ikää 38.
Tammikuussa km viikolla 11 ja risat.
Jokainen 'menetetty' kuukausi masensi.
Tuntui vanhalta.
Mietin että onko tässä enää mitään järkeä tällä ikää.
Toisaalta kaverin hankkiminen pikkumiehelle (reilu 17 kk) oli ja on päällimmäisenä tässä hankkeessa.
Muutenkin elämä siinä pisteessä, että lapsille sijaa elämässä.
Juoksut on juostu.
Kolmet tädit takana ja näyttäisi siltä että taas neljännestä oviksesta tärppi.
Jotta kyllä se saattaa vielä vanhemmallakin ikää tämä raskautuminen olla mahdollista.
Se onkin sitten toinen juttu, kestääkö toukka matkassa kalkkiviikoille saakka.

Plussatuulia kaikille

 

[Mindi]

Ja ei se ikä välttämättä mitään kato - sama ongelma olisi saattanut olla nuoremmallakin iällä. Tässä vaiheessa kun itsellä yli 2 vuotta yritystä ei paljon auta, että lääkärit sanovat, että olethan sä vielä nuori, ettei nyt hötkyillä, kun olen 28 vuotias! Mua se masentaa, kun toi odottaminen ja pettyminen on niin v-mäistä. Toisaalta hyvä, että alotettiin nyt eikä 5 vuoden kuluttua, kun sitten kuulemma olisi vielä huonommat mahikset tietysti raskautua...tiedä häntä. nyt ei kuitenkaan näytä niin hyvälle.
Olen nyt tikutellut km:n jälkeen, mutta ovulaatio taitaa tässä kierrossa nyt sitten tietysti väliin. Empä mä ole sitä saanut tikutettua yrityksen aikana kuin pari kertaa, ja ei taida raskaus sitä edistää...vaikka niin kehuivat, että nyt olisi hyvät mahikset, kun raskautuminenkin tapahtui....että masentaa!

 

[una76]

Pahoittelut Annalle ja Tipitädille keskenmenoista.
Itse täytin 30-vuotta ja on tässä jo reilut vuosi haaveiltu esikoisesta. Melkein hoitoihin oltiin menossa kun raskauduin, mutta tammikuussa oli keskenmeno ja nyt kovasti yritellään vielä luomusti, mutta jos ei ala tärpätä niin sitten on hoitoon hakeuduttava. Minulla on vasemmassa munasarjassa endometriooma ja sitä pitäis taas kohta seurailla, että onko levinnyt ja muutakin pientä ongelmaa on, ja siitäkin syystä luomusti raskautuminen on hidasta.

Kyllä välillä meenaa usko ja kärsivällisyys olla vähissä, mutta varmasti sitten kun sen käärön joskus saa se on sitäkin rakkaampi. Ennen en oikein jaksanut kuunnella vauvan itkua, mutta nyt kun yläkerran parvekkeelta kuuluu välillä vauvan itku se on suorastaan musikkia korvilleni =)

 

[Minna]

Kiitos Lyyli, yritän päästä tästä ""ikäkriisistä"" yli. Tajuan kyllä, että se on turhaa käytettyä energiaa, en tästä nuoru vaikka kuinka tahtoisin. Joskus alle 20 v tuli suunniteltua elämä ""valmiiksi"" eli lapset parikymppisenä ja sitten 40 v nautitaan ilman pieniä lapsia. Nojoo, kylläpäs olen ollut silloin niin fiksu, niin fiksu... Tein toki tyttöni suunnitellulla aikajanalla, mutta eipä sitä silloin tiennyt, miten elämä heiluttaa. Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että suunnitelen ja järjestän asioita kauheasti etukäteen. Jospa minun nyt ""tässä"" iässä pitäisi tajuta, että joitakin asioita ei vaan voi järjestellä, asioita vaan tapahtuu.

Minä kerkisin jo odottaessa haaveilla, että tälle pienelle pitäisi ehtiä tehdä kaveri, ettei hänen tarvitsisi yksi kasvaa. Eipä tullut tätä ensimmäistäkään...

 

[anu]

Tervehdys kaikille!

ja ensiksi onnittelut tiuhtille ja lyylille!!!
Kivaa kun plussa tuulet puhaltaa tähänkin ketjuun!

ja sitten erittäin suuret pahoittelut teille uusille ketjulaisille keskenmenojen puolesta Koittakaa jaksaa! Tiedän että tuntuu nyt kauhealta, mutta aika hieman helpottaa...ikävää että tälläisiä sattuu!

täällä koulussa kirjoittelen, ollunna hieman kiireitä näiden kokeiden takia, ynm..
Tätit oli ja meni ja seuraavia odotellaan Mä alan katos oottamaan näitä punahirmuja niin on sitten paljon helpottavampaa kun ei odota sitten liikoja.

Täällä kesää odotellaan ja työtkin alkais ensi viikolla.
Ei täällä sen ihmeempiä tällä kertaa.. kirjoittelen paremmin kun on aikaa enempi.
sämpy: ollaanko vielä samassa ajassa?

 

[Iltarusko -67]

Olen lueskellut viestejänne n. viikon verran koskapa ystäväni minulle sitä suositteli. Löysin kohtalontovereita.
Yritämme kovasti vauvaa ja viime viikolla tuli km.

Olen todella pahoillani kaikkien puolesta joille tuli keskenmeno!!!
Ja samaan hengenvetoon onnittelut kaikille plussanneille!!!

Minnalle haluaisin erityisesti sanoa jotain kannustavaa koskapa elämäsi kuulostaa kovin tutulle!!! Takana on kaksi avioeroa, paikkakunnan vaihdos 3 v. sitten. Kaikki uutta ja outoa. Muutin yksin neljän lapsen kanssa paikkakunnalle jossa oli vain pari tuttua. Uusi koti, työ jne. Kohta löysin ihanan miehen ja perustimme perheen. Sattuneesta syystä taloudelliset ongelmat ovat rankat ja nyt tuo km.
Olen kuitenkin oppinut että itseltä ei SAA vaatia mahdottomia!!! Täytyy oppia antamaan itselleen anteeksi ja rakastaa itseään, ja se on pirun vaikeaa!
Et saa syyttää itseäsi erosta, et siitä että lapset näkevät isäänsä ja muita entiselle paikkakunnalle jääneitä harvoin jne. jne. Syyllisyydetunteet ovat välistä kamalat! Minä mietin välistä että mikähän piru minua riivaa kun en osaa elää niinkuin muut kunnon ihmiset!!!
Ei kuitenkaan auta liikaa surra ja miettiä koska silloin multa ainakin sekoais loputkin....
Koitan aina niinä suurimpina surun hetkinä ja kun kaikki tuntuu toivottomammalta ajatella että mikä voisi olla huonommin tai mikä olisi huonoin vaihtoehto ja aina huomaan että asiat voisivat olla huonommin!!
Kaikki lapseni ovat terveitä ja tasapainoisia, meillä on onnellinen koti ja se koti on siellä missä asutaan (jos tämä viedään alta) minulla on ihana elämänkumppani jonka kanssa saan jakaa ilot ja surut. Sitten jos jokin noista minulta vietäisiin en tiedä miten kävisi... Elän tätä hetkeä, eilinen meni jo ja varma ei voi olla siitäkään tuleeko huominen! Minulla on se elämä tässä ja nyt!

En tiedä oliko tuossa minun vuodatuksessa mitään tolkkua mutta toivon että se auttaa kun tiedät että täällä on toinenkin...

Tänään oli minun eka työpäivä km.n jälkeen. Meni ihan mukavasti. Suurin osa tiesi tilanteen koska esimieheni oli pyynnöstäni kertonut (olin kertonut olevani raskaana).

Nyt tuntuu että otan pakkia tämän asian kanssa!!! Ostin kyynelkoivun tulevan vauvan johdosta ja ajattelin silloin että eihän se vaan ole enne mutta tahdoin sen koska se on mielestäni kaunis ja miten kävi. En ole saanut sitä istutettua... Tuntuu vaan niin ylivoimiselle alkaa kaivamaan... Minua itkettää koko ajan, tunnen ihan kipua kun ajattelen syntymätöntä lasta. Luulin että pahin on ohi mutta taisin olla väärässä. Pala kurkussa koko ajan.
Tämä helpottaa sitten joskus mutta nyt olen hämmentynyt tästä myllerryksestä...

Tämä oli tällainen vuodatus. Kiitos teille täältä taustalta, olette auttaneet paljon!!! Nyt nukkumaan että taas jaksaa. Hyviä öitä kaikille KERMITeille.

P.S. Hitsi sinä Minna mikään vanha ole!!! Minä olen kohta 39 ja jos luoja suo niin kaksi lasta me tehdään. Sitä on sen ikäinen kuin tuntee olevansa!!! Ei onneksi enää niin nuori... Väsyttää ajatellakkin kun muistaa..

 

[Maaria]

Pahoittelut keskenmenosta sinullekin Iltarusko!

Täällä taas tädit kurvasi kulman takaa yllättäen TÄNÄÄN (kp 34->kp1), joten kierto pitkittyi taas muutamalla päivällä, muttei sentään liikaa. Ja tää oli (vasta) toinen kierto kaavinnan yms jälkeen, joten pää sanoo, että onhan tässä aikaa, mutta mutta... v***ttaa silti

 

[una76]

Pahoittelut Iltarusko minunkin puolesta ja oli kiva lukea tarinaasi. Se sai minutkin havahtumaan, että kaikki elämässä voisi olla huonomminkin, vaikka sitä lasta ei kuuluu, työpaikka ei kiinnosta ja leikkaukseen saattaa tulla lähtö. Pitää kuitenkin iloita monista muista asioista: omasta rakkaasta, ystävistä, omasta kodista, tulevasta kesästä, vapaasta maasta, julkisesta terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta jne.
Pahoittelut Maarialle tädin tulosta. Mulla nyt km:n jälkeen neljäs kierto menossa, mutta kolmas yrityskierto kun yhdet menkat piti odottaa. Täti varmaan kurvaa ensi vkolla, sillä ei mitään raskausoireita, ei yhtään mitään...

 

[Maaria]

Mulla taitaa nyt siis kanssa alkaa kolmas yrityskierto keskenmenon jälkeen, kun ne yhdet menkat kanssa odotettiin...
Toivotaan una, ettei se täti muistakaan sua ensi viikolla!

Mutta nyt lähden kotiin päin, josko auringossa olisi edes yhtään lämmintä