2
25.9.
Vieras
Tässä taas uusi lista keskenmenon kokeneille ja nyt uutta vauvaa yrittäville.
Tsempataan toinen toisiamme!
Tsempataan toinen toisiamme!
K
kauris
Vieras
Hups! Venähtikin pari viestiä pitkäksi tuo ketju...
Sade kirjoitteli tähän malliin:
""Tosin jo ennakkoon murehdin sitä, jos raskaaksi tulo ei piakkoin onnistu (varmaan tyypillistä naisille...) tai jos vaikka raskaus onnistuiskin, niin km:n pelko on kova!! Miten te muut ootte suhtautuneet asiaan? Miten tsemppaatte itseänne?""
Ensimmäisen keskenmenon jälkeen olin todella pettynyt kun toinen raskaus ei alkanutkaan heti (olihan ensimmäinen alkanut ensitärpistä). Jokaiset menkat oli pettymys aina johonkin 3. tai 4. kuukauteen asti. Sitä ei jotenkin tajunnut vielä siinä vaiheessa, ettei se helppoa välttämättä olekkaan ja kun kerran tärppäsi nopeasti, niin pitihän se mukamas tärpätä toisenkin kerran. Lapsellista typeryyttä : (
Sitten se mieli siitä tasoittui ja parin kuukauden päästä olinkin taas raskaana.
Keskenmenoa en ensimmäisessä raskaudessa edes ajatellut enempää kuin ""ei semmoista meille satu, muille vain"". Ja kun se sitten sattuikin meidän kohdalle, en voinut uskoa sitä todeksi.
Ja koko toisen raskauden ajan (vaikkei sitä nyt niin kovin kauaa kestänytkään) olin varma, että kesken menee. Toivoin tietysti kaiken olevan hyvin, kun ultrassakin käytiin ja sydän sykki. Mutta eipä sykkinyt kauaa : (
Se oli helpompi, jos nyt niin voi sanoa, kun siihen olin valmistautunut.
Ja vaikka olenkin tullut raskaaksi suht helposti, ei se mikään takuu ole sille, että joskus saan lapsen. Vastoinkäymiset on opettaneet pitämään jalat maassa. Niin raskautumisen kuin raskaudenkestonkin suhteen.
Tsemppaan itseäni, ajattelemalla asioista positiivia puolia, esim.
- tilasin kuukupin ja nyt pääsin kokeilemaan sitä kun menkat alkoivatkin. Ei siis ollut turha ostos : )
- kierto on vakiintunut 30 päivään : ) Olen kiitollinen, ettei kierto heittelehdi.
- kaksi keskenmenoa takana, jos kolmas tulee niin pääsemme tutkimuksiin. Tietenkään en enää keskenmenoa toivo, mutta on hyvä tietää että sitten saa apua.
Pakko yrittää ajatella optimistisesti, muuten räjähtää pää.
Toivottavasti saitte jotain selkoa ja ehkä apuakin oli...
Sade kirjoitteli tähän malliin:
""Tosin jo ennakkoon murehdin sitä, jos raskaaksi tulo ei piakkoin onnistu (varmaan tyypillistä naisille...) tai jos vaikka raskaus onnistuiskin, niin km:n pelko on kova!! Miten te muut ootte suhtautuneet asiaan? Miten tsemppaatte itseänne?""
Ensimmäisen keskenmenon jälkeen olin todella pettynyt kun toinen raskaus ei alkanutkaan heti (olihan ensimmäinen alkanut ensitärpistä). Jokaiset menkat oli pettymys aina johonkin 3. tai 4. kuukauteen asti. Sitä ei jotenkin tajunnut vielä siinä vaiheessa, ettei se helppoa välttämättä olekkaan ja kun kerran tärppäsi nopeasti, niin pitihän se mukamas tärpätä toisenkin kerran. Lapsellista typeryyttä : (
Sitten se mieli siitä tasoittui ja parin kuukauden päästä olinkin taas raskaana.
Keskenmenoa en ensimmäisessä raskaudessa edes ajatellut enempää kuin ""ei semmoista meille satu, muille vain"". Ja kun se sitten sattuikin meidän kohdalle, en voinut uskoa sitä todeksi.
Ja koko toisen raskauden ajan (vaikkei sitä nyt niin kovin kauaa kestänytkään) olin varma, että kesken menee. Toivoin tietysti kaiken olevan hyvin, kun ultrassakin käytiin ja sydän sykki. Mutta eipä sykkinyt kauaa : (
Se oli helpompi, jos nyt niin voi sanoa, kun siihen olin valmistautunut.
Ja vaikka olenkin tullut raskaaksi suht helposti, ei se mikään takuu ole sille, että joskus saan lapsen. Vastoinkäymiset on opettaneet pitämään jalat maassa. Niin raskautumisen kuin raskaudenkestonkin suhteen.
Tsemppaan itseäni, ajattelemalla asioista positiivia puolia, esim.
- tilasin kuukupin ja nyt pääsin kokeilemaan sitä kun menkat alkoivatkin. Ei siis ollut turha ostos : )
- kierto on vakiintunut 30 päivään : ) Olen kiitollinen, ettei kierto heittelehdi.
- kaksi keskenmenoa takana, jos kolmas tulee niin pääsemme tutkimuksiin. Tietenkään en enää keskenmenoa toivo, mutta on hyvä tietää että sitten saa apua.
Pakko yrittää ajatella optimistisesti, muuten räjähtää pää.
Toivottavasti saitte jotain selkoa ja ehkä apuakin oli...
M
milla 2
Vieras
Hei,
täytyy yrittää muistaa, mitä tuolla vanhassa ketjussa oli. Ensinnäkin millalle kovasti voimia ja lykkyä - tuntuu ikävältä, että koko raskaus tai ainakin alku menee pelätessä. Mutta ehkä tuo kauriin positiivinen ajattalu antaisi voimia. Kaikenlaiset kivut voi olla normaaleita. Minulla yksi tuttu, jolla koko raskaus yhtä tuskaa, mutta loppuun asti kuitenkin selvisi. Jos se on siellä pysyäkseen, se pysyy
Sateelle: Kauriin tavoin minulla kävi aika samoin eli ensimmäiset 3-4 kiertoa uskoin, että viimeistään nyt. Viime kierron jälkeen, joka vielä sopivasti oli 2 päivää yli normaalin olen saanut mielestäni jalat paremmin maahan. Tottakai sitä joka kerta hieman toivoo, että jos nyt, mutta enää se ei ole niin kuun päälle. Toisinsanoen, en kuulunut niihin, jotka samantien raskautuvat uudelleen, joten nyt sitten vaan odotellaan, milloin tärppäisi - jos tärppää. Mutta minua ovat ainakin auttaneet kovasti juuri nuo positiiviset ajatukset. Etenkin se, että tässä on ollut monia tapahtumia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia, jos olisi raskaus jatkunut ja taas aukeaa uusia mahdollisuuksia.
Toki se kp 1 on aina (ajatteli miten vain) raskasta, mutta sitten koittaa taas uudet mahdollisuudet. Ja tässä oppii arvostamaan elämässä tiettyjä asioita ihan uudella tavalla.
Kauriille todella iso hali. Jotenkin jo ehdin ajatella, että nyt olisi sinua lykästänyt. Mutta kerrohan kupin kokemukset. Itsellänikin ollut mielessä, mutten saanut aikaiseksi tilata. Jos nyt alkavat kuukautiset, voisin tilata sen. Mistäpä tilasit?
Omasta navasta vielä sen verran, että nyt alkavat taas ne ""jännäpäivät"", vaikka yritänkin kovasti ajatella kaikkea muuta ja kun edellinenkin kierto oli 30 päivää, niin ei parane liian aikaisin innostua (nyt vasta 26).
täytyy yrittää muistaa, mitä tuolla vanhassa ketjussa oli. Ensinnäkin millalle kovasti voimia ja lykkyä - tuntuu ikävältä, että koko raskaus tai ainakin alku menee pelätessä. Mutta ehkä tuo kauriin positiivinen ajattalu antaisi voimia. Kaikenlaiset kivut voi olla normaaleita. Minulla yksi tuttu, jolla koko raskaus yhtä tuskaa, mutta loppuun asti kuitenkin selvisi. Jos se on siellä pysyäkseen, se pysyy
Sateelle: Kauriin tavoin minulla kävi aika samoin eli ensimmäiset 3-4 kiertoa uskoin, että viimeistään nyt. Viime kierron jälkeen, joka vielä sopivasti oli 2 päivää yli normaalin olen saanut mielestäni jalat paremmin maahan. Tottakai sitä joka kerta hieman toivoo, että jos nyt, mutta enää se ei ole niin kuun päälle. Toisinsanoen, en kuulunut niihin, jotka samantien raskautuvat uudelleen, joten nyt sitten vaan odotellaan, milloin tärppäisi - jos tärppää. Mutta minua ovat ainakin auttaneet kovasti juuri nuo positiiviset ajatukset. Etenkin se, että tässä on ollut monia tapahtumia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia, jos olisi raskaus jatkunut ja taas aukeaa uusia mahdollisuuksia.
Toki se kp 1 on aina (ajatteli miten vain) raskasta, mutta sitten koittaa taas uudet mahdollisuudet. Ja tässä oppii arvostamaan elämässä tiettyjä asioita ihan uudella tavalla.
Kauriille todella iso hali. Jotenkin jo ehdin ajatella, että nyt olisi sinua lykästänyt. Mutta kerrohan kupin kokemukset. Itsellänikin ollut mielessä, mutten saanut aikaiseksi tilata. Jos nyt alkavat kuukautiset, voisin tilata sen. Mistäpä tilasit?
Omasta navasta vielä sen verran, että nyt alkavat taas ne ""jännäpäivät"", vaikka yritänkin kovasti ajatella kaikkea muuta ja kun edellinenkin kierto oli 30 päivää, niin ei parane liian aikaisin innostua (nyt vasta 26).
S
sade
Vieras
Kiitti kauris ja milla 2 vastauksistanne!
Niinhän se taitaa olla, että turha sitä on murehtia etukäteen... Pitää ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat (vaikka joskus vaikeeta onkin...)
Tsemppiä teille molemmille uusiin yrityksiin!
Mun menkkojen pitäis alkaa viikon 41 loppupuolella, jos kierto pysyy entisenlaisena eli n. 26-30 päivää. Kirjoittelen sitten lähempänä tunnelmia. Nyt uppoudun gradun pariin. Viikonjatkoja!
Niinhän se taitaa olla, että turha sitä on murehtia etukäteen... Pitää ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat (vaikka joskus vaikeeta onkin...)
Tsemppiä teille molemmille uusiin yrityksiin!
Mun menkkojen pitäis alkaa viikon 41 loppupuolella, jos kierto pysyy entisenlaisena eli n. 26-30 päivää. Kirjoittelen sitten lähempänä tunnelmia. Nyt uppoudun gradun pariin. Viikonjatkoja!
S
Salli
Vieras
Nostan meidät taas näkösälle
Menkat tuli ja kai jo melkein menikin, että se siitä lupaavasta alkuoireesta, jota kuvittelin kiinnittymisvuodoksi. Ehkä en ole vielä vajonnut tarpeeksi syvälle toivottomuuteen, nimittäin viimeksi tärppäsi, kun ajattelin, että antaapa olla, kun ei tuu niin ei sitten ja heti tärppäs. Nyt on toivoa vielä ollut, joten eihän se silloin voi tärpätä Käänteistä ajattelua.
Opiskelupaikastakaan ei ole kuulunut mitään. Perjantaina ilmoittivat, että tieto tulee tällä viikolla postitse, mutta eipä tullut tänäänkään. Niin moni asia riippuu tuosta tiedosta...
Onko kellään jännäyspäiviä lähellä? Sais vähän virtaa tähän meidän ketjuun
Menkat tuli ja kai jo melkein menikin, että se siitä lupaavasta alkuoireesta, jota kuvittelin kiinnittymisvuodoksi. Ehkä en ole vielä vajonnut tarpeeksi syvälle toivottomuuteen, nimittäin viimeksi tärppäsi, kun ajattelin, että antaapa olla, kun ei tuu niin ei sitten ja heti tärppäs. Nyt on toivoa vielä ollut, joten eihän se silloin voi tärpätä
Käänteistä ajattelua.Opiskelupaikastakaan ei ole kuulunut mitään. Perjantaina ilmoittivat, että tieto tulee tällä viikolla postitse, mutta eipä tullut tänäänkään. Niin moni asia riippuu tuosta tiedosta...
Onko kellään jännäyspäiviä lähellä? Sais vähän virtaa tähän meidän ketjuun
K
kata
Vieras
Heissan kermitit!
Ajattelin ilmoitella vähän meidänkin kuulumisia kun olen pitänyt hiljailseloa tässä viime aikoina.Varhaisultra on nyt takana ja siellä sykki pieni sydän. Vielä olen kuitenkin odottavalla kannalla tämän asian suhteen, koska hirveä pelko on koko ajan ettei kaikki olekaan hyvin. Pientä kuvotusta on ilmassa aina aamuisin ja viikonloppuna kun sitä ei tuntunutkaan, niin olin ihan varma, että jotain on nyt pielessä ja olin iloinen kun se ilmestyi takaisin taas tänä aamuna. Lisäksi olen saanut iskostettua päähäni ajatuksen, että edellinen keskenmeno ei johtunut sikiön kehityshäiriöstä vaan siitä, että mussa on jotain niin vialla etten voi koskaan viedä raskautta loppuun. Eli lyhyesti sanottuna, hermoheikko olen, mutta toivo on kova että kaikki menisi tällä kertaa hyvin
Ajattelin ilmoitella vähän meidänkin kuulumisia kun olen pitänyt hiljailseloa tässä viime aikoina.Varhaisultra on nyt takana ja siellä sykki pieni sydän. Vielä olen kuitenkin odottavalla kannalla tämän asian suhteen, koska hirveä pelko on koko ajan ettei kaikki olekaan hyvin. Pientä kuvotusta on ilmassa aina aamuisin ja viikonloppuna kun sitä ei tuntunutkaan, niin olin ihan varma, että jotain on nyt pielessä ja olin iloinen kun se ilmestyi takaisin taas tänä aamuna. Lisäksi olen saanut iskostettua päähäni ajatuksen, että edellinen keskenmeno ei johtunut sikiön kehityshäiriöstä vaan siitä, että mussa on jotain niin vialla etten voi koskaan viedä raskautta loppuun. Eli lyhyesti sanottuna, hermoheikko olen, mutta toivo on kova että kaikki menisi tällä kertaa hyvin
M
milla 2
Vieras
Katalle voimia! Ja onnea matkaan.
Kun nyt kerran Salli kysyi, niin pakko paljastaa omat jännä ajat. Vaikka aika hyvin olen nyt pystynyt olemaan asiaan liiemmin ajattelematta. Viime kierto kun venähti 2 päivällä ja ehdin jo hieman pilviinkin leijua, niin nyt en sitten usko mihinkään ennenkuin on riittävästi aikaa kulunut. Vielä ei kyllä ole. Tänään on kp 29 ja kierto on viime kertaa lukuunottamatta ollut 28. Mutta toisaalta kun nyt kerran tikutin sitä ovista, niin testien perusteella se oli kyllä vasta joskus kp 15-16, joten mikään ihme ei ole, jos menkat alkavat huomenna tai ylihuomenna. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että oireiden puolesta voi käydä ihan miten vaan. Usko niiden pohjalta arvuutteluun on jo mennyt
Ja tuolla joku kertoi faktaa, että vaikka tärppi kävisi, niin aikainen keskenmeno on enemmän kuin todennäköinen. Joten tällä kertaa pidän jalat maassa. Mutta pieni jännitys tässä vaiheessa ei tietysti mitään muuta - se kriittinen hetkihän on kai ovisaika... No, jalat maassa siis täällä ainakin viikon lopulle asti.
Sen verran kuitenkin etuilen, että kyselen siitä ovis-kupista taas kauriilta eli vinkki, mistä tilasit ja kerrohan käyttökokemukset.
Ja Sallille yhtälailla muiden tapaan voimahali. Ei anneta vastoinkäymisten murentaa!
Muuten, oletteko te muut kermittäret seuranneet sitä ""omaa"" la-ketjua tuolla odotusajan puolella? Jos olette ehtineet olla. Itse en ole pahemmin raaskinut seurailla, mutta nyt kävin lokakuisia vilaisemassa ja siellähän jo ollaan lähtöasemissa. Huh, nyt tuntuu kaikkea muuta kuin että olisin ollut valmis vielä tässä vaiheessa tuohon. Tämä ekstra (vähintään) puoli vuotta tuli kyllä tarpeeseen. Vaikka ikää siis on jo liki 30.
Viikon jatkoja! Ja onko muita jännääjiä?
Kun nyt kerran Salli kysyi, niin pakko paljastaa omat jännä ajat. Vaikka aika hyvin olen nyt pystynyt olemaan asiaan liiemmin ajattelematta. Viime kierto kun venähti 2 päivällä ja ehdin jo hieman pilviinkin leijua, niin nyt en sitten usko mihinkään ennenkuin on riittävästi aikaa kulunut. Vielä ei kyllä ole. Tänään on kp 29 ja kierto on viime kertaa lukuunottamatta ollut 28. Mutta toisaalta kun nyt kerran tikutin sitä ovista, niin testien perusteella se oli kyllä vasta joskus kp 15-16, joten mikään ihme ei ole, jos menkat alkavat huomenna tai ylihuomenna. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että oireiden puolesta voi käydä ihan miten vaan. Usko niiden pohjalta arvuutteluun on jo mennyt
Ja tuolla joku kertoi faktaa, että vaikka tärppi kävisi, niin aikainen keskenmeno on enemmän kuin todennäköinen. Joten tällä kertaa pidän jalat maassa. Mutta pieni jännitys tässä vaiheessa ei tietysti mitään muuta - se kriittinen hetkihän on kai ovisaika... No, jalat maassa siis täällä ainakin viikon lopulle asti.
Sen verran kuitenkin etuilen, että kyselen siitä ovis-kupista taas kauriilta eli vinkki, mistä tilasit ja kerrohan käyttökokemukset.
Ja Sallille yhtälailla muiden tapaan voimahali. Ei anneta vastoinkäymisten murentaa!
Muuten, oletteko te muut kermittäret seuranneet sitä ""omaa"" la-ketjua tuolla odotusajan puolella? Jos olette ehtineet olla. Itse en ole pahemmin raaskinut seurailla, mutta nyt kävin lokakuisia vilaisemassa ja siellähän jo ollaan lähtöasemissa. Huh, nyt tuntuu kaikkea muuta kuin että olisin ollut valmis vielä tässä vaiheessa tuohon. Tämä ekstra (vähintään) puoli vuotta tuli kyllä tarpeeseen. Vaikka ikää siis on jo liki 30.
Viikon jatkoja! Ja onko muita jännääjiä?
E
*E*
Vieras
milla 2, pidän sulle peukkuja ja tietysti muille myös
Omia kuulumisia sen verran, että kävin aamulla Kättärillä ultrassa. Pikkukaverilla sydän sykki komeasti. Kyllä taas helpotti. Nyt tarkentui rv:tkin eli niitä on nyt 9+0 eli LA olis 3.5. Ensi maanantaina on eka neuvola.
Omia kuulumisia sen verran, että kävin aamulla Kättärillä ultrassa. Pikkukaverilla sydän sykki komeasti. Kyllä taas helpotti. Nyt tarkentui rv:tkin eli niitä on nyt 9+0 eli LA olis 3.5. Ensi maanantaina on eka neuvola.
S
Salli
Vieras
Peukkuja Milla 2:lle
Kuukupista ilmeisesti kyselit. Mulla on sellainen ollut 1,5 vuotta ja ihan tyytyväinen olen. Nettiemon sivuilta tilasin Mooncup-nimisen. Hieman enemmän siitä on vaivaa kuin tamponista (pesut), mutta muuten tykkään, kun näkee vuodon määrän eikä tarvitse kantaa mukana muita suojia. Pikkuhousunsuojaa kyllä yleensä käytän, en niinkään ohivuodon takia vaan siksi, että muistan kupin olevan mukana. Sen nimittäin helposti unohtaa ja silloin saattaa päästä liian täyteen, jolloin vähän voi lirua ohi. Näin kävi juuri viimeksi, kun oletin, ettei tänään varmaan enää tule paljon ja jätin päivällä tyhjäämättä. Jossain vaiheessa olikin sitten läikkä pikkuhousunsuojassa ja tyhjätessä kuppi lähes täynnä! Kroppa yllätti.
Omaa ketjua odottajien puolella olen joskus käynyt vilkaisemassa, mutta siihen se jää. Heillä on niin erilainen elämäntilanne vatsoineen kuin meillä täällä.
En sitten sinne opiskelemaan päässyt. No elämä jatkuu miettimällä, että mitäs nyt. En ole pettynyt, melkeinpä helpottunut kuitenkin. Samaan aikaan postista tuli Vauva-lehden näytenumero ja hymyilin, että onkos tämä joku enne nyt sitten
Kuukupista ilmeisesti kyselit. Mulla on sellainen ollut 1,5 vuotta ja ihan tyytyväinen olen. Nettiemon sivuilta tilasin Mooncup-nimisen. Hieman enemmän siitä on vaivaa kuin tamponista (pesut), mutta muuten tykkään, kun näkee vuodon määrän eikä tarvitse kantaa mukana muita suojia. Pikkuhousunsuojaa kyllä yleensä käytän, en niinkään ohivuodon takia vaan siksi, että muistan kupin olevan mukana. Sen nimittäin helposti unohtaa ja silloin saattaa päästä liian täyteen, jolloin vähän voi lirua ohi. Näin kävi juuri viimeksi, kun oletin, ettei tänään varmaan enää tule paljon ja jätin päivällä tyhjäämättä. Jossain vaiheessa olikin sitten läikkä pikkuhousunsuojassa ja tyhjätessä kuppi lähes täynnä! Kroppa yllätti.
Omaa ketjua odottajien puolella olen joskus käynyt vilkaisemassa, mutta siihen se jää. Heillä on niin erilainen elämäntilanne vatsoineen kuin meillä täällä.
En sitten sinne opiskelemaan päässyt. No elämä jatkuu miettimällä, että mitäs nyt. En ole pettynyt, melkeinpä helpottunut kuitenkin. Samaan aikaan postista tuli Vauva-lehden näytenumero ja hymyilin, että onkos tämä joku enne nyt sitten
E
*E*
Vieras
Salli, se lehti on kyllä selvä enne
Mäkin muuten tilasin itselleni kuukupin (Mooncupin). Mulla se olikin sikäli turha ostos, etten sitten päässyt sitä kertaakaan käyttämään, kun tulinkin raskaaksi
Mäkin muuten tilasin itselleni kuukupin (Mooncupin). Mulla se olikin sikäli turha ostos, etten sitten päässyt sitä kertaakaan käyttämään, kun tulinkin raskaaksi
G
gekko
Vieras
Milla2: Nyt kuulostaa jännältä tuo sun tämä kierto. Eli totuudenhetket alkaa olla käsillä. Pidän täällä täysillä sulle peukkuja, toivotaan että auttaa
Mä olen silloin tällöin käynyt seuraamassa omaa la-ketjua, jossa ehdin siis olla 13.viikolle saakka. Itseasiassa kävin hiljattain toivottelemassa kaikille onnellista loppuraskautta ja tsemppiä synnytykseen. Tuosta ketjusta eka poksahduskin oli jo tapahtunut, oma la:ni olisi ollut 1.11. mutta koska odotin kaksosia niin suurella todennäköisyydellä olisin juuri nyt näihin aikoihin telakoitumassa sairaalassa sillä kaksosethan syntyvät keskimäärin rv 36. Joten, lievästi sanoen haikeahan tämä mieli juuri nyt on kun tietää että nyytit alkaisi olla nyt kainalossa jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Mutta tällaistahan tää on, suuretkin suunnitelmat saattavat mennä uusiksi, moneenkin kertaan. Nyt sitten kp 8 ja taas clomit popsittu ja odottelen tositoimiin pääsemistä...
Hauskaa loppuviikkoa kaikille ja lähiaikoina jännääville onnea!
Mä olen silloin tällöin käynyt seuraamassa omaa la-ketjua, jossa ehdin siis olla 13.viikolle saakka. Itseasiassa kävin hiljattain toivottelemassa kaikille onnellista loppuraskautta ja tsemppiä synnytykseen. Tuosta ketjusta eka poksahduskin oli jo tapahtunut, oma la:ni olisi ollut 1.11. mutta koska odotin kaksosia niin suurella todennäköisyydellä olisin juuri nyt näihin aikoihin telakoitumassa sairaalassa sillä kaksosethan syntyvät keskimäärin rv 36. Joten, lievästi sanoen haikeahan tämä mieli juuri nyt on kun tietää että nyytit alkaisi olla nyt kainalossa jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Mutta tällaistahan tää on, suuretkin suunnitelmat saattavat mennä uusiksi, moneenkin kertaan. Nyt sitten kp 8 ja taas clomit popsittu ja odottelen tositoimiin pääsemistä...
Hauskaa loppuviikkoa kaikille ja lähiaikoina jännääville onnea!
S
Sirenia
Vieras
Hei!
Milla2:täällä peukut pystyssä, kuulostaa ihan lupaavalta
Gekko: Huomasinkin sun viestisi marraskuun odottajissa, mielestäni on kiva ettet ole meitä unohtanut Minäkin edelleen käyn täällä kaikki viestinne lukemassa vaikken usein kirjottelekaan. Kävin myös lueskelemassa elokuisten la-ketjua jossa ehdin olla rv 8+ asti. Vaikka paha mielihän siitäkin välillä tuli...
Katselin just Onnen varjot-leffan, oli kyllä varsin koskettava ja kyllä siinä tippa tuli linssiin muutamaan kertaan. Ihmeen hyvin oli saatu filmille ne tunteet joita lapsettomuus ja keskenmeno saa aikaan. Tai en tiedä miten kyseisen leffan kokevat ne joilla ei noista omaa kokemusta mutta mulle kyllä kolahti.
Valtavasti tsemppiä teille kaikille, olette mulle edelleen tosi tärkeitä, tämä ketju piti mut järjissäni silloin km jälkeen!
Sirenia 31+4
Milla2:täällä peukut pystyssä, kuulostaa ihan lupaavalta
Gekko: Huomasinkin sun viestisi marraskuun odottajissa, mielestäni on kiva ettet ole meitä unohtanut
Minäkin edelleen käyn täällä kaikki viestinne lukemassa vaikken usein kirjottelekaan. Kävin myös lueskelemassa elokuisten la-ketjua jossa ehdin olla rv 8+ asti. Vaikka paha mielihän siitäkin välillä tuli...Katselin just Onnen varjot-leffan, oli kyllä varsin koskettava ja kyllä siinä tippa tuli linssiin muutamaan kertaan. Ihmeen hyvin oli saatu filmille ne tunteet joita lapsettomuus ja keskenmeno saa aikaan. Tai en tiedä miten kyseisen leffan kokevat ne joilla ei noista omaa kokemusta mutta mulle kyllä kolahti.
Valtavasti tsemppiä teille kaikille, olette mulle edelleen tosi tärkeitä, tämä ketju piti mut järjissäni silloin km jälkeen!
Sirenia 31+4
K
kauris
Vieras
Milla 2 kyseli siitä kuukupista. Tai sitä varmaan tarkoitit, vaikka ovis-kupiksi nimesitkin ; )
Itse tilasin osoitteesta www.pehmopeput.fi Diva nimisen kuukupin, maksoi 27,50 ja jo yksien menkkojen jälkeen olen tosi tyytyväinen ostokseeni.
On ihana olla kun ei tartte pitää välttämättä edes pikkuhousunsuojaa. Ei hiostavia siteitä, eikä pelkoa tulehduksista tai ylivuodosta tamponien kanssa.
Ja yön saa nukkua rauhassa. Ei tarvitse laskea, että monelta pitää herätä vaihtamaan tamppooni, eikä aamulla ole ensimmäisenä mielessä pesulle pääsy, kun yöside on ääriään myöten veressä...
Aivan loistava keksintö, harmittaa etten tiennyt sellaisen olemassaolosta aiemmin : (
Jopa menkoista pystyi hieman iloitsemaan, kun sai kokeilla sitä ihanaa vekotinta, josta en ikinä luovu.
SUOSITTELEN!!!
Toivottavasti sinun ei kuitenkaan sitä tarvitse tilata, vaan pääset menkoista eroon pitkäksi aikaa : )
Plussasäteitä!!
+++++++++++++++++
Itse tilasin osoitteesta www.pehmopeput.fi Diva nimisen kuukupin, maksoi 27,50 ja jo yksien menkkojen jälkeen olen tosi tyytyväinen ostokseeni.
On ihana olla kun ei tartte pitää välttämättä edes pikkuhousunsuojaa. Ei hiostavia siteitä, eikä pelkoa tulehduksista tai ylivuodosta tamponien kanssa.
Ja yön saa nukkua rauhassa. Ei tarvitse laskea, että monelta pitää herätä vaihtamaan tamppooni, eikä aamulla ole ensimmäisenä mielessä pesulle pääsy, kun yöside on ääriään myöten veressä...
Aivan loistava keksintö, harmittaa etten tiennyt sellaisen olemassaolosta aiemmin : (
Jopa menkoista pystyi hieman iloitsemaan, kun sai kokeilla sitä ihanaa vekotinta, josta en ikinä luovu.
SUOSITTELEN!!!
Toivottavasti sinun ei kuitenkaan sitä tarvitse tilata, vaan pääset menkoista eroon pitkäksi aikaa : )
Plussasäteitä!!
+++++++++++++++++
M
milla 2
Vieras
Moi,
kiitos ihan kauheasti kaikille toiveista! Olette ihania)) Lämmittää, vaikka tässä kävisi miten. Nyt siis kp 31, joten kohtahan alkaa jo olla jännää. Tosin olen kyllä aika hyvin pystynyt pitämään ylipositiiviset ajatukset taka-alalla. Eikä oikein kunnon oireitakaan ole havaittavissa. Tosin muutaman kerran olen niitä mielestäni kehittänyt, niin nyt en edes yritä. Sinänsä ne vähäiset oireet sopivat kyllä kumpaan tahansa (kuukautiset tai pois jäänti).
Tosin tuo kuukuppi - mikä lie sanahärö, kun sitä oviskupiksi kutsuin - alkaa kuulostaa sen verran hienolta, että toisaalta sääli, jos en pääse testaamaan. Tosin tilaan sen joka tapauksessa niin myöhään, että ei se ehdi tähän kiertoon muutenkaan. Salli, käytitkö sitä myös keskenmenovuodon aikana? (ehkä vähän turhan aikaista varautua nyt jo kaikkeen pahimpaan mahdolliseen...). Ja Salli myös muista, että jokainen suljettu ovi jättää taas lukuisia uusia ovia avattavaksi. Tietysti ikävää opiskelupaikan suhteen, mutta jotain vielä parempaa voi olla plakkarissa.
*E*:lle vielä onnea! Mahtaa olla hieno tunne nähdä syke. Se on kuitenkin aina hyvä enne (oliko se mahdollisuus sen jälkeen 97%, että selviää tms.). Ja kiitos siitä ovistestivinkistä, voihan olla että se on minuakin auttanut - jos siis ne menkat vielä pysyvät poissa. Mutta vähän liian aikaista on vielä tuulettaa täällä.
Olen viikonlopun reissussa, joten todennäköisesti testailukin jäänee aikaisintaan sunnuntaille ja sitten pääsen toivottavasti kertomaan hyviä uutisia. Tai sitten saamaan tukea ""huonojen kanssa"". Olen kyllä skarpannut itseni, että menkoissakin on omat puolensa
Eli kaikille eri hyvää viikonloppua ja lämpimiä ajatuksia!
kiitos ihan kauheasti kaikille toiveista! Olette ihania
)) Lämmittää, vaikka tässä kävisi miten. Nyt siis kp 31, joten kohtahan alkaa jo olla jännää. Tosin olen kyllä aika hyvin pystynyt pitämään ylipositiiviset ajatukset taka-alalla. Eikä oikein kunnon oireitakaan ole havaittavissa. Tosin muutaman kerran olen niitä mielestäni kehittänyt, niin nyt en edes yritä. Sinänsä ne vähäiset oireet sopivat kyllä kumpaan tahansa (kuukautiset tai pois jäänti).Tosin tuo kuukuppi - mikä lie sanahärö, kun sitä oviskupiksi kutsuin
- alkaa kuulostaa sen verran hienolta, että toisaalta sääli, jos en pääse testaamaan. Tosin tilaan sen joka tapauksessa niin myöhään, että ei se ehdi tähän kiertoon muutenkaan. Salli, käytitkö sitä myös keskenmenovuodon aikana? (ehkä vähän turhan aikaista varautua nyt jo kaikkeen pahimpaan mahdolliseen...). Ja Salli myös muista, että jokainen suljettu ovi jättää taas lukuisia uusia ovia avattavaksi. Tietysti ikävää opiskelupaikan suhteen, mutta jotain vielä parempaa voi olla plakkarissa.*E*:lle vielä onnea! Mahtaa olla hieno tunne nähdä syke. Se on kuitenkin aina hyvä enne (oliko se mahdollisuus sen jälkeen 97%, että selviää tms.). Ja kiitos siitä ovistestivinkistä, voihan olla että se on minuakin auttanut - jos siis ne menkat vielä pysyvät poissa. Mutta vähän liian aikaista on vielä tuulettaa täällä.
Olen viikonlopun reissussa, joten todennäköisesti testailukin jäänee aikaisintaan sunnuntaille ja sitten pääsen toivottavasti kertomaan hyviä uutisia. Tai sitten saamaan tukea ""huonojen kanssa"". Olen kyllä skarpannut itseni, että menkoissakin on omat puolensa
Eli kaikille eri hyvää viikonloppua ja lämpimiä ajatuksia!
S
Salli
Vieras
Kiitos tsempistä Milla 2! Täytyy tosiaan vain keksiä uutta mielenkiintoista...
Tuosta kuukupista kysyit. En käyttänyt sitä km-vuodon aikana. Kun tampoonien käyttö oli kielletty, niin jotenkin laitoin tuon samaan kategoriaan, vaikka eri asiahan se on. Jotenkin tuntui paremmalta, että antaa alapään olla ihan rauhassa, jos sen näin voisi sanoa. Ehkä sitä voisi käyttää, jos pitäisi oikein hyvää huolta hygieniasta, mutta parempi varmaan ensin varmistaa ammatti-ihmisiltä. Toivotaan nyt kuitenkin edelleen, että olisit raskaana ja se menisi hyvin Ettei näitä oikeasti tarvitsisi miettiä =)
Tuosta kuukupista kysyit. En käyttänyt sitä km-vuodon aikana. Kun tampoonien käyttö oli kielletty, niin jotenkin laitoin tuon samaan kategoriaan, vaikka eri asiahan se on. Jotenkin tuntui paremmalta, että antaa alapään olla ihan rauhassa, jos sen näin voisi sanoa. Ehkä sitä voisi käyttää, jos pitäisi oikein hyvää huolta hygieniasta, mutta parempi varmaan ensin varmistaa ammatti-ihmisiltä. Toivotaan nyt kuitenkin edelleen, että olisit raskaana ja se menisi hyvin
Ettei näitä oikeasti tarvitsisi miettiä =)
L
Laura
Vieras
Heippa kaikille! Mä oon ollut tässä hetken aikaa allapäin sillä n. puolentoista kuukauden päästä meillä olisi pikkunen nyytti jos ei olisi mennyt kesken. Jotenkin vaan päivä päivältä mitä lähemmäs marraskuuta mennään niin sitä kurjemmalta tuntuu. Itkettää, ei huvita mikään. Toivois vaan että raskautuis ennen sitä marasskuun 12 päivää jolloin olisi ollut la. Ehkä silloin se ei enään tuntuisi nii pahalta.
Mutta onnea kaikille raskautuneille!
Mutta onnea kaikille raskautuneille!
K
kauris
Vieras
Kuukuppia ei saa käyttää jälkivuodon aikana!!!
Vaikka onkin turvallisempi tulehdusten suhteen kuin tamppooni, niin silti mitään sisäistä suojaa ei saa käyttää jäkivuotoon!!
No, mutta eihän meistä kukaan sitä joudu enää kokemaankaan, paitsi synnytyksen jälkeisiä.
Eikös niin : )
Laura, ymmärrän että on paha mieli ja ahdistaa.
Meillä olisi reilun 4kk ikäinen vauva, jos ensimmäistä keskenmenoa ei olisi sattunut ja jos toinen raskaus olisi onnistunut, niin ystävänpäivänä meillä voisi olla oma nyytti kainalossa.
Mutta jossittelu ei auta. On vain jostain kerättävä voimia ja innostusta jaksaa eteenpäin. Pitää uskoa parempaan huomiseen vaikka se joskus vaikealta tuntuukin.
Kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin meidän kaikkien kohdalla. Niin on pakko uskoa ja uskonkin!!!
kauris *joka on tänään harvinaisen positiivisella tuulella ; )*
P.S. Harmi ettei tälle päivälle sattunut ovisteluaikaa, on nääs meillä ukkokullan kanssa vuosipäivä. 9 vuotta yhteistä taivalta takan : ) Ihanaa!
Käyn ostamassa jonkun kivan alusasun ja laitan illalla kynttilöitä palamaan. Yllättyy varmaan, kun töistä tulee kotiin ja pääsee kokovartalohierontaan ; )
Vaikka onkin turvallisempi tulehdusten suhteen kuin tamppooni, niin silti mitään sisäistä suojaa ei saa käyttää jäkivuotoon!!
No, mutta eihän meistä kukaan sitä joudu enää kokemaankaan, paitsi synnytyksen jälkeisiä.
Eikös niin : )
Laura, ymmärrän että on paha mieli ja ahdistaa.
Meillä olisi reilun 4kk ikäinen vauva, jos ensimmäistä keskenmenoa ei olisi sattunut ja jos toinen raskaus olisi onnistunut, niin ystävänpäivänä meillä voisi olla oma nyytti kainalossa.
Mutta jossittelu ei auta. On vain jostain kerättävä voimia ja innostusta jaksaa eteenpäin. Pitää uskoa parempaan huomiseen vaikka se joskus vaikealta tuntuukin.
Kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin meidän kaikkien kohdalla. Niin on pakko uskoa ja uskonkin!!!
kauris *joka on tänään harvinaisen positiivisella tuulella ; )*
P.S. Harmi ettei tälle päivälle sattunut ovisteluaikaa, on nääs meillä ukkokullan kanssa vuosipäivä. 9 vuotta yhteistä taivalta takan : ) Ihanaa!
Käyn ostamassa jonkun kivan alusasun ja laitan illalla kynttilöitä palamaan. Yllättyy varmaan, kun töistä tulee kotiin ja pääsee kokovartalohierontaan ; )
?
.
Vieras
C
Chrystal*~
Vieras
Saanko liittyä joukkoon? Sain keskenmenon rv 7+0 kuukausi sitten ja tuntuu etten vieläkään ole toipunut täysin henkisesti. Fyysisesti voin hyvin ja ovikset oli viikko sitten.
Uusi yritys alkaa ekojen menkkojen jälkeen, eli parin viikon päästä
Tämä oli mulle eka keskenmeno, tärppäsi heti pillereiden jälkeen mutta ei jaksanut pysyä matkassa mukana..
Plussaonnea ja iloa jokaiselle päivälle !
Uusi yritys alkaa ekojen menkkojen jälkeen, eli parin viikon päästä
Tämä oli mulle eka keskenmeno, tärppäsi heti pillereiden jälkeen mutta ei jaksanut pysyä matkassa mukana..
Plussaonnea ja iloa jokaiselle päivälle !
S
satu-täti
Vieras
Kaikille kermittärille tasapuolinen syystervehdys!
Aktiivisesti olen käynyt lukemassa viestejänne, vaikka itse viihdynkin päivä päivältä paremmin tuolla huhtikuun odottajissa.
Mutta eipä ole ollut helppo tämänkään raskauden alku...neuvolassa olen saanut juosta parhaimmillaan 4x viikossa tarkistusultrassa. Minulla on ollut vuotelua nyt muutaman viikon ajan, ja tietysti mielessä on kokoajan kummaillut kesäkuinen keskenmeno...jotenkin jokaisella wc-reissulla on pelännyt pahinta ja yöt ovat menneet totaalisesti piehtaroidessa ja painajaisia katsellessa.
Syytä vuotelulle eivät ole löytäneet, tosin terveydenhoitaja epäili, että mahdollisesti olisi alkanut kaksoisraskautena josta nyt toinen tulee pois...en sitten tiedä.
Masuasukki kyllä on kasvanut normaalisti ja vastaa viikkoja ja se ihana sykekin sieltä on löytynyt ilman suurempia etsimisiä...mutta kyllähän tämä on yhtä suojuoksua, hetkeäkään ei ole pystynyt vielä nauttimaan olostaan.
Viikon päästä lauantaina täyttyisi se maaginen 12 viikkoa, mutta epäilen joko sittenkään uskaltaa huokaista helpotuksesta...
Mutta näin siis meillä, toivottavasti tämä jossain vaiheessa helpottaisi.
Sylintäydeltä teille jokaiselle plussasäteitä, toivottavasti vielä törmätään tuolla odottajien puolella. =)
Vielä kerran pitää kiittää tästä ketjusta, uskon että tämä antaa monelle kipeän asian kanssa painivalle ison avun vaikkaikn näin virtuaalisesti, niin ainakin minun kohdallani kävi.
Aktiivisesti olen käynyt lukemassa viestejänne, vaikka itse viihdynkin päivä päivältä paremmin tuolla huhtikuun odottajissa.
Mutta eipä ole ollut helppo tämänkään raskauden alku...neuvolassa olen saanut juosta parhaimmillaan 4x viikossa tarkistusultrassa. Minulla on ollut vuotelua nyt muutaman viikon ajan, ja tietysti mielessä on kokoajan kummaillut kesäkuinen keskenmeno...jotenkin jokaisella wc-reissulla on pelännyt pahinta ja yöt ovat menneet totaalisesti piehtaroidessa ja painajaisia katsellessa.
Syytä vuotelulle eivät ole löytäneet, tosin terveydenhoitaja epäili, että mahdollisesti olisi alkanut kaksoisraskautena josta nyt toinen tulee pois...en sitten tiedä.
Masuasukki kyllä on kasvanut normaalisti ja vastaa viikkoja ja se ihana sykekin sieltä on löytynyt ilman suurempia etsimisiä...mutta kyllähän tämä on yhtä suojuoksua, hetkeäkään ei ole pystynyt vielä nauttimaan olostaan.
Viikon päästä lauantaina täyttyisi se maaginen 12 viikkoa, mutta epäilen joko sittenkään uskaltaa huokaista helpotuksesta...
Mutta näin siis meillä, toivottavasti tämä jossain vaiheessa helpottaisi.
Sylintäydeltä teille jokaiselle plussasäteitä, toivottavasti vielä törmätään tuolla odottajien puolella. =)
Vielä kerran pitää kiittää tästä ketjusta, uskon että tämä antaa monelle kipeän asian kanssa painivalle ison avun vaikkaikn näin virtuaalisesti, niin ainakin minun kohdallani kävi.
M
milla 2
Vieras
Terve,
ensinnäkin lämpimästi tervetuloa joukkoon Chrystal. Täältä saa tukea ja tänne saa vuodattaa tuntojaan. Pahoittelut tietenkin siitä, että tänne päädyit. Mutta positiivista on, että niin pian raskauduit, jospa se toinenkin kerta kävisi pian. On tämä km ainakin itselle ollut iso oppimisprosessi.
Ja Satu-tädille voimia. Eipä kivalta kuulosta. Toivotaan kuitenkin, että kaikki olisi ja menisi hyvin. Tule kertomaan kuulumisia tänne aina välillä!
Sitten oma tilanne, joka on yhä suuri ?. Kuukautisia ei (onneksi) kuulu ja viikonloppuna jo vähän aloin positiivisella mielellä olemaankin. Oireista osa puuttuu kuitenkin kokonaan, toisaalta joitain aiemmasta tuttuja oireita on havaittavissa. Tuntemusten pohjalta vaikea sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Tänään sitten iltapäivästä testasimme ja testi (apteekin rt) näytti haalean viivan. No, sinänsä siis positiivista, MUTTA kun kuitenkin jo jonnin aikaa on kuukautiset olleet poissa, niin on toki mahdollista, että tämä homma tyssää alkuunsa (ts. hormonipitoisuus jo laskussa). Joten ei täällä vielä juhlita. Odotellaan siis muutamia päiviä ja jos ei kuukautisia kuulu, testaan uudelleen. Onneksi sitä on oppinut pitämään jalat maassa - eka kerralla olisi varmaan jo luullut vaikka mitä.
Kaikille hyvää alkavaa viikkoa!
ensinnäkin lämpimästi tervetuloa joukkoon Chrystal. Täältä saa tukea ja tänne saa vuodattaa tuntojaan. Pahoittelut tietenkin siitä, että tänne päädyit. Mutta positiivista on, että niin pian raskauduit, jospa se toinenkin kerta kävisi pian. On tämä km ainakin itselle ollut iso oppimisprosessi.
Ja Satu-tädille voimia. Eipä kivalta kuulosta. Toivotaan kuitenkin, että kaikki olisi ja menisi hyvin. Tule kertomaan kuulumisia tänne aina välillä!
Sitten oma tilanne, joka on yhä suuri ?. Kuukautisia ei (onneksi) kuulu ja viikonloppuna jo vähän aloin positiivisella mielellä olemaankin. Oireista osa puuttuu kuitenkin kokonaan, toisaalta joitain aiemmasta tuttuja oireita on havaittavissa. Tuntemusten pohjalta vaikea sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Tänään sitten iltapäivästä testasimme ja testi (apteekin rt) näytti haalean viivan. No, sinänsä siis positiivista, MUTTA kun kuitenkin jo jonnin aikaa on kuukautiset olleet poissa, niin on toki mahdollista, että tämä homma tyssää alkuunsa (ts. hormonipitoisuus jo laskussa). Joten ei täällä vielä juhlita. Odotellaan siis muutamia päiviä ja jos ei kuukautisia kuulu, testaan uudelleen. Onneksi sitä on oppinut pitämään jalat maassa - eka kerralla olisi varmaan jo luullut vaikka mitä.
Kaikille hyvää alkavaa viikkoa!
M
milla 2
Vieras
Niin ja kauriille onnea merkkipäivän johdosta! Teilläkin jo takana pitkä taival (samaa luokkaa täällä). Toivottavasti oli onnistunut ilta Eipähän ainakaan ollut ""pakko""-paineita.
Eipähän ainakaan ollut ""pakko""-paineita.
S
sade
Vieras
Onnea kauris 9:stä yhteiselonne vuosista!! Meillä tuli juuri 12 vuotta yhteiseloa täyteen ja välillä kyllä tuntuu, että näinköhän niitä vielä lisää tulee vai ei""#¤%&!! Mutta niinpä se kai on kaikilla, välillä paistaa aurinko ja välillä taas myrskyää.
Mulla on nyt kp 18/30? Km:n jälkeen siis yhdet menkat takana ja nyt uusi yritys päällä. Saas nähdä kuinka käy, vielä reilu viikko odottelemista, jos kierto pysyy noin 30 päivässä. Mutta ilmoittelen sitten lähempänä tuntemuksia. Nyt lämmintä lokakuun alkua kaikille kermittärille!
Mulla on nyt kp 18/30? Km:n jälkeen siis yhdet menkat takana ja nyt uusi yritys päällä. Saas nähdä kuinka käy, vielä reilu viikko odottelemista, jos kierto pysyy noin 30 päivässä. Mutta ilmoittelen sitten lähempänä tuntemuksia. Nyt lämmintä lokakuun alkua kaikille kermittärille!
M
milla
Vieras
milla2 onnea.... apteekin haalea se minullekkin eka tuli. enpä ole kuullut, että niillä apteekin omilla olisi kukaan koskaan turhaan haaleaa viivaa saanut. ihanaa nähdään odottajien puolella
milla rv 16+4
nähdään odottajien puolellamilla rv 16+4
K
kauris
Vieras
Chrystalille pahoittelut ja tervetuloa joukkoon. *halaus*
Joku opettaa meille elämää tosi kierolla ja ikävällä tavalla, mutta ei sitä vastaan oikein voi pullikoidakkaan : (
Kiitos onnitteluista milla 2 ja sade! Oli oikein mukava ilta... ja yö ; )
Oltiin niin nuoria, minä 14 ja mies 16, kun ruvettiin seurustelemaan, että vähän jokasuunnalta tuli sellaisia ikäviä kommentteja kuin että ""ei ne teinirakkaudet kestä"" jne. Mutta mepäs ollaan kahta kauheemmin rakastuneita kuin silloin 9 vuotta sitten ja näytetään kaikille epäilijöille närhen munat!! Eikä niitä kommentteja ole enää kihloihin menon jälkeen kuulunutkaan.
Niin että Sade, kyllä minä ainakin uskon, että vielä pitkän matkan yhdessä taivalletaan ja toivon tietysti että onnellisina vaikka loppuun asti : )
Onhan noita ""ärräpää"" päiviä meilläkin, mutta olen jotenkin vissiin niin naiivi vielä, että ajattelen meidän selviävän kaikesta. Saas nähdä kuin ämmän käy ; )
Menipä syvälliseksi...
Toivottavasti milla 2 teidän tilanne siitä vaan paranee ja plussa vahvistuu.
Satu-tädille myös tsemppiä. Tosi ikävää tuo vuotelu. Toivottavasti kaikki kuitenkin on kunnossa ja pääset aina synnärille asti ja sieltä vielä kotiinkin vauvan kanssa.
kauris
Joku opettaa meille elämää tosi kierolla ja ikävällä tavalla, mutta ei sitä vastaan oikein voi pullikoidakkaan : (
Kiitos onnitteluista milla 2 ja sade! Oli oikein mukava ilta... ja yö ; )
Oltiin niin nuoria, minä 14 ja mies 16, kun ruvettiin seurustelemaan, että vähän jokasuunnalta tuli sellaisia ikäviä kommentteja kuin että ""ei ne teinirakkaudet kestä"" jne. Mutta mepäs ollaan kahta kauheemmin rakastuneita kuin silloin 9 vuotta sitten ja näytetään kaikille epäilijöille närhen munat!! Eikä niitä kommentteja ole enää kihloihin menon jälkeen kuulunutkaan.
Niin että Sade, kyllä minä ainakin uskon, että vielä pitkän matkan yhdessä taivalletaan ja toivon tietysti että onnellisina vaikka loppuun asti : )
Onhan noita ""ärräpää"" päiviä meilläkin, mutta olen jotenkin vissiin niin naiivi vielä, että ajattelen meidän selviävän kaikesta. Saas nähdä kuin ämmän käy ; )
Menipä syvälliseksi...
Toivottavasti milla 2 teidän tilanne siitä vaan paranee ja plussa vahvistuu.
Satu-tädille myös tsemppiä. Tosi ikävää tuo vuotelu. Toivottavasti kaikki kuitenkin on kunnossa ja pääset aina synnärille asti ja sieltä vielä kotiinkin vauvan kanssa.
kauris