Kerään voimia,aion tänään miehelleni sanoa että haluan avioeron ja minä ja lapset muutetaan pois.

[vieras]

Jos ihmisellä on paha olla, ei häntä voida velvoittaa jäämään suhteeseen. Ei edes lasten takia. Tuollainen jatkuva pahoinvointi henkisesti johtaa usein masennukseen, jopa vakavaan sellaiseen. Mielestäni myös äidillä tai isällä on oikeus tulla onnelliseksi ja aina se ei vain onnistu vaikka aluksi on siltä tuntunut kun ollaan yhteen menty.

Ihmettelen kovasti kommentteja että 18v ei ole pitkä aika pysyä liitossa lasten takia. Hyvänen aika, millainen maailmankatsomus teillä oikein on. Kukaan, ei perheneuvoja tai psykiatri, voi suositella kellekään jäämistä lasten vuoksi liittoon noin pitkäksi aikaa.

Ensisijaisesti tilanteet on lapsiperheessä ajateltava lasten mukaan. Yritettävä ratkaista ongelmia, mentävä terapiaan, avioliittoleireille tms. Jos nämä eivät tuo ratkaisua niin tietenkin sitten erotaan. Ja lapset sopeutuvat, toiset eivät sopeudu. Joka tapauksessa ei ole mikään tae että rakkaudeton liitto takaisi onnellinen lapsuuden. Lapset reagoivat hyvin yksilökohtaisesti eroihin ja erotkin voidaan hoitaa eri tavoin.

Joku sanoi että onnellinen vanhempi ei tarkoita onnellista lasta. Niin, jos nyt hiuksia aletaan halkoa niin tuon kommentin takana ei tietenkään ole mikään tieteellinen tutkimus. Mutta kyllä lapsella on paremmat mahdollisuudet onnelliseen lapsuuteen onnellisen kuin onnettoman äidin tai isän kanssa. Vanhemman paha olo kun tuppaa näkymään ulospäin, ihminen ei ole kone joka pystyy pitämään ahdistuksensa vuosikausia sisällään. Ja jos pystyykin niin tuloksena on varmasti vakava mielenterveydellinen häiriö tai jopa hallitsematon vihantunne joka purkautuu ties miten ja missä.

Toisin kuin vanhempamme tai isovanhempamme, meillä on mahdollisuus erota. Ennen oltiin yhdessä vaikka monille olisi ero ollut parempi ratkaisu. Tuloksena on katkeroituneita mummoja ja vaareja jotka ovat eläneet puolittaista elämää. Tätäkö me peräänkuulutamme? Kun vihdoin on mahdollisuus lähteä liitosta niin palataankin takaisin vanhaan systeemin jolloin erot olivat harvinaisia ja silti moni lapsi eli huonon lapsuuden vanhempien erimielisyyksien takia.

missäs sun tieteelliset tutkimustulokset on näihin sun juttuihin? Älä peräänkuuluta niitä sit muiltakaan.

 

[Hmmm]

Ei pidä unohtaa että ero on lapselle aina syvä menetys ja kriisi, erään uuden tutkimuksen mukaan se jättää AINA jäljet lapsen tunne-elämään. Seuraukset voivat näkyä vasta aikuisuudessa kyvyttömyytenä sitoutua ja turvattomuutena. Eli vaikka vanhemmat (omaa syyllisyyttä torjuakseen) usein väittävät että lapsi on selviytynyt erosta hyvin, se ei ole totta.

 

[vieras]

kuinka moni tässäkin haukkujista oikeasti on kokenut mitä tekee ihmisen päälle se että elää elämää jossa on ulkopuolinen, tekee siis kaiken vain siksi että niin "kuuluu" tehdä. Täysin riippumatta siitä onko tippaakaan onnellinen, jaksaako enää sekuntiakaan, kykenemättä enää kiinnostumaan tai piittaamaan juuri mistään sen takia että on jossain ansassa josta ei ole ulospääsyä koska ei ole pätevää syytä erota kuten hakkaavaa juoppoa miehenä.

sellainen elämä voi johtaa vakavaan masennukseen ja ahdistukseen, syömishäiriöön, itsemurhaan, psykoosiin tai totaaliseen piittaamattomuuteen. Siihen tilaan lipsuu niin hitaasti ja huomaamatta ettei sitä ehkä kerkeä itse edes tajuamaan ajoissa koska kaikkeen tottuu, jopa jatkuvaan tyhjyyteen. siinä voi käydä niin ettei lopulta ole jäljellä enää mitään muuta.

 

[vieras]

ja miks kaikki kuvittelee, et se uusi onni ois jotenkin AINA parempi? Sieltä saattaa haaviin jäädäkin semmoinen vonkale, joka pistää muijaa ja muksuja turpaan, vetää viinaa kuin sieni tai on muuten vaan paska ihminen.. nää puolet ihmisestähän ei ihan ekoilla treffeillä paljastu.. Ja lapset vaan selvii hienosti aina vaan...

 

[vieras]

kuinka moni tässäkin haukkujista oikeasti on kokenut mitä tekee ihmisen päälle se että elää elämää jossa on ulkopuolinen, tekee siis kaiken vain siksi että niin "kuuluu" tehdä. Täysin riippumatta siitä onko tippaakaan onnellinen, jaksaako enää sekuntiakaan, kykenemättä enää kiinnostumaan tai piittaamaan juuri mistään sen takia että on jossain ansassa josta ei ole ulospääsyä koska ei ole pätevää syytä erota kuten hakkaavaa juoppoa miehenä.

sellainen elämä voi johtaa vakavaan masennukseen ja ahdistukseen, syömishäiriöön, itsemurhaan, psykoosiin tai totaaliseen piittaamattomuuteen. Siihen tilaan lipsuu niin hitaasti ja huomaamatta ettei sitä ehkä kerkeä itse edes tajuamaan ajoissa koska kaikkeen tottuu, jopa jatkuvaan tyhjyyteen. siinä voi käydä niin ettei lopulta ole jäljellä enää mitään muuta.

mites se vakava masennus sit sillä lapsella ku perhe hajoo ympäriltä? Kuka siihen on syypää?

 

[vieras]

tää oli kysymys edelliseen

mites se vakava masennus sit sillä lapsella ku perhe hajoo ympäriltä? Kuka siihen on syypää?

 

[Afrikannorsu]

kuinka moni tässäkin haukkujista oikeasti on kokenut mitä tekee ihmisen päälle se että elää elämää jossa on ulkopuolinen, tekee siis kaiken vain siksi että niin "kuuluu" tehdä. Täysin riippumatta siitä onko tippaakaan onnellinen, jaksaako enää sekuntiakaan, kykenemättä enää kiinnostumaan tai piittaamaan juuri mistään sen takia että on jossain ansassa josta ei ole ulospääsyä koska ei ole pätevää syytä erota kuten hakkaavaa juoppoa miehenä.

sellainen elämä voi johtaa vakavaan masennukseen ja ahdistukseen, syömishäiriöön, itsemurhaan, psykoosiin tai totaaliseen piittaamattomuuteen. Siihen tilaan lipsuu niin hitaasti ja huomaamatta ettei sitä ehkä kerkeä itse edes tajuamaan ajoissa koska kaikkeen tottuu, jopa jatkuvaan tyhjyyteen. siinä voi käydä niin ettei lopulta ole jäljellä enää mitään muuta.

Tässä kiteytyy ydin! Jos ei ole umpikujassa elänny niin ei voi tietää. Pitkissä suhteissa ihmiset voivat kasvaa niin kauas toisistaan ettei mitään kontaktipintaa ole. Eroaikeista puhuminen saa vastauksia kuten "eihän se edes ryyppää/hakkaa/juokse naisissa, hyvä mieshän sulla on". No mullahan ei ole mitään väliä,,,

 

[Afrikannorsu]

tää oli kysymys edelliseen

mites se vakava masennus sit sillä lapsella ku perhe hajoo ympäriltä? Kuka siihen on syypää?

Ei kukaan vaan ajauduttu tilanteeseen, syyllisen etsiminen ja syyttäminen on erotilanteessa turhaa ja yleensä pahentaa tilannetta paljon

 

[miuku]

Tuolla edellisellä sivulla esitettiin useampaan otteeseen aiheellinen hyvä kysymys, miksi lapset eivät saa jäädä kotiinsa ja vanhemmat reissaa kahden kodin väliä!

Miksi siihen ei saada vastauksia?

Onko liian vaikea saada suusta ulos tunnustus etteihän tuota kukaan jaksais että pitäis asua kahdessa paikassa vuorotellen!

No, niiden teidän "hyvin selvinneiden" lasten on vain pakko jaksaa sekin, mitä te ite ette jaksaisi!

 

[vieras]

kuinka moni tässäkin haukkujista oikeasti on kokenut mitä tekee ihmisen päälle se että elää elämää jossa on ulkopuolinen, tekee siis kaiken vain siksi että niin "kuuluu" tehdä. Täysin riippumatta siitä onko tippaakaan onnellinen, jaksaako enää sekuntiakaan, kykenemättä enää kiinnostumaan tai piittaamaan juuri mistään sen takia että on jossain ansassa josta ei ole ulospääsyä koska ei ole pätevää syytä erota kuten hakkaavaa juoppoa miehenä.

sellainen elämä voi johtaa vakavaan masennukseen ja ahdistukseen, syömishäiriöön, itsemurhaan, psykoosiin tai totaaliseen piittaamattomuuteen. Siihen tilaan lipsuu niin hitaasti ja huomaamatta ettei sitä ehkä kerkeä itse edes tajuamaan ajoissa koska kaikkeen tottuu, jopa jatkuvaan tyhjyyteen. siinä voi käydä niin ettei lopulta ole jäljellä enää mitään muuta.

Multa onnistuu toi ihan iisisti, mut mä en asennoidu mun elämään tällä hetkellä niin, et mun tarvis kauheesti saada rakkautta ja onnentunteita kuin lähinnä lapsilta, niillä pötkii jo pitkälle, enkä koe olevanoi ansassa vaan perheenäidin asemassa, joka ei aina mene niinkuin saduissa. Just nyt on vaan vähän rakkaudeton aika puolin ja toisin.

Kyllä mun polla kestää nämä vastamäetkin ja luotan siihen et tilanne parantuu kun malttaa antaa aikaa itselleen ja miehelleen. Jos meinaa pitkän suhteen saada itselleen, niin ei se ainakaan heti ensimäessä luovuttamalla onnistu. Ja ne vastamäet, joista puhutaan, niin on todellakin muita juttuja kuin nää peruskiistat miesten ja naisten välissä, ne on ihan oikeita isoja mäkiä, joista pitää vaan sinnikkäästi kavuta yli tai ainakin edes yrittää, silloin kun mukana on niitä puolustuskyvyttömiä heittopusseja eli lapsia.

 

[erolapsi]

kuinka moni tässäkin haukkujista oikeasti on kokenut mitä tekee ihmisen päälle se että elää elämää jossa on ulkopuolinen, tekee siis kaiken vain siksi että niin "kuuluu" tehdä. Täysin riippumatta siitä onko tippaakaan onnellinen, jaksaako enää sekuntiakaan, kykenemättä enää kiinnostumaan tai piittaamaan juuri mistään sen takia että on jossain ansassa josta ei ole ulospääsyä koska ei ole pätevää syytä erota kuten hakkaavaa juoppoa miehenä.

sellainen elämä voi johtaa vakavaan masennukseen ja ahdistukseen, syömishäiriöön, itsemurhaan, psykoosiin tai totaaliseen piittaamattomuuteen. Siihen tilaan lipsuu niin hitaasti ja huomaamatta ettei sitä ehkä kerkeä itse edes tajuamaan ajoissa koska kaikkeen tottuu, jopa jatkuvaan tyhjyyteen. siinä voi käydä niin ettei lopulta ole jäljellä enää mitään muuta.

Tässä kiteytyy ydin! Jos ei ole umpikujassa elänny niin ei voi tietää. Pitkissä suhteissa ihmiset voivat kasvaa niin kauas toisistaan ettei mitään kontaktipintaa ole. Eroaikeista puhuminen saa vastauksia kuten "eihän se edes ryyppää/hakkaa/juokse naisissa, hyvä mieshän sulla on". No mullahan ei ole mitään väliä,,,

ja jos ei oo erolapsi niin ei voi tietää siitä tuskastakaan mitään tai siitä selviämisestä.

 

[vierailijatar]

tää oli kysymys edelliseen

mites se vakava masennus sit sillä lapsella ku perhe hajoo ympäriltä? Kuka siihen on syypää?

Ei kukaan vaan ajauduttu tilanteeseen, syyllisen etsiminen ja syyttäminen on erotilanteessa turhaa ja yleensä pahentaa tilannetta paljon

Se pahentaa vanhempien olotilaa kun tulee ihan aiheellinen tunne että "eikö nuo lapset selvinneetkään tästä erosta niin hyvin kuin mä itselleni uskottelin!?"

Koska vastuuta omista teoista ei haluta kantaa niin itsekkyys jatkuu ja itsesyytökset tukahdutetaan, "ei etsitä syyllisiä" koska syyllinen olisi ikävästi se tyyppi peilikuvassa ja näin sit sitten äiti vastuuta pakoillen toipuu itse hyvin erosta.

Ja lapsestahan hän ei välittänyt alunpitäenkään joten miksi välittäisi nytkään kun siitä tulisi jo itsesyytöksiäkin. Parempi kun ei ajattele asiaa. Ja uskottelee että lapset ovat masentuneita kun oli se avioliittokin yhtä helvetin kulissia! Hyvä että siitä edes päästiin! Ja meneehän nuo pennut viikonlopuksi isälle, siellä varmaan masentuneet! Paska äijä!

Eikö ole melko tuttua ajattelua?

 

[vieras]

tää oli kysymys edelliseen

mites se vakava masennus sit sillä lapsella ku perhe hajoo ympäriltä? Kuka siihen on syypää?

Ei kukaan vaan ajauduttu tilanteeseen, syyllisen etsiminen ja syyttäminen on erotilanteessa turhaa ja yleensä pahentaa tilannetta paljon

ainoo joka siihen erotilanteeseen ajautuu ilman omaa syytään on just se lapsi. Syyllisiä on ne vanhemmat, jotka luulee et elämä antaa kuun taivaalta, jos vaan pääsee eroon siitä tylsästä miehestävaimosta, joka ei vuosien jälkeen hätkähdytä sängyssä niin kovasti ku alkuvuosina.

Monet terapeutithan antaa ohjeen, että pitäisi säännöllisin väliajoin miettii niitä omia tuntemuksiaan silloin, kun on sen kumppaninsa ensialkuun tavannut ja ollut tolkuttoman ihastunut ja rakastunut.. ja sitä kautta yrittää löytää se sama tunne, joka on ehkä jäänyt jonnekin vuosien hautaamaksi. Ja että pitäisi olla sitoutunut perheeseen, ei vaan mieheen.

 

[hivenenhullu]

Onko se nyt sitten loppuelämä jos odotetaan että lapset kasvaa aikuisiksi? Vaikka 18v käsittelee vanhempien eron jo "vähän" paremmin, ei varmaan jää sellaisia traumoja kuin kouluikäisille tai pienemmille lapsille.
Tekisikö kukaan lapsia jos niitäkin pitäisi "loppuelämä" holhota. Tuskin, kaikkihan aina sanoo että kun lapset on isoja niin sitten voi tehdä sitä ja tätä ja se menee ohi se vaihe jne.
Miksei se avioero voi myös ottaa sellaisena asiana jonka voi tehdä sitten kun lapset on isoja,
jos kerran muuta vikaa ei ole kun seksittömyys ja ap:n mielenterveysongelmat.

Jos puol vuotta "ahistaa" , pitääkö rikkoa perhe ja jättää mies joka on kuitenkin hyvä mies ja hyvä isä? Ap:n pitäisi mennä johonkin hoitoon, ei tuollainen yhtäkkinen ahdistus elämänkumppania kohtaan ole normaalia.

Nyt päästiin asiaan kun puhutaan lasten kodista.
Olen samaa mieltä että lasten ei tulisi joutua lähtemään kodistaan vanhempien itsekkyyden vuoksi. Vanhemmille vaan omat kämpät ja asuvat vuoroviikoin lasten kanssa. Luulis olevan vähän vähemmän stressavaa ja helpompaa vanhemmille tuo eestaas liikkuminen kuin lapsille.
Tää on varmaan aika harvinainen toteutus juuri siksi että ihmiset on nykyään niin helvetin itsekkäitä. Normaalit aikuiset ihmiset kyllä pysty tulemaan toistensa kanssa toimeen jos koittaa lasten vuoksi olla epäitsekäs. "Minäminäminä ja Minun oikeuteni olla rakastettu"

18v voi olla helvetin pitkä aika.. mä olisin joutunut odottamaan 16,5v, lisää lapsia ei olisi tullut, mä olisin ollut 42v ennenkuin "olisin" saanut lähteä... mitä se sellainen elämä olisi ollut?? tod.näk olisin itseni tappanut jo viime talvena jos tilanne olisi jatkunut.. kenenkään ei pidä elää elämäänsä tunteettomana, ilman rakkautta, luopuen itsestään ja kaikesta mitä tässä elämässä haluaa ja tarvitsee

melko helpolla sinäkin ittes oisit valmis tappamaan. muksuillakin on enemmän kanttia ku sulla, orpoja lapsia, joita kukaan ei rakasta on tää maailma pullollaan ja silti ne vaan porskuttaa eteenpäin!

Sinnikkyyttä ihmiset, ei suhde oo aina aurinkoa vaan siinä on myös pitkässä juoksussa ne vastamäet! Se et äiti on onnellinen ei valitettavasti automaattisesti tee eroperheen lapsista onnellisia.

no kyllä siihen itteni tappamiseen oli muut syyt..
kun on valmiiksi jo niin paha olla että ei halua elää niin huono suhde ei todellakaan auta tilannetta...

 

[s]

Jos ihmisellä on paha olla, ei häntä voida velvoittaa jäämään suhteeseen. Ei edes lasten takia. Tuollainen jatkuva pahoinvointi henkisesti johtaa usein masennukseen, jopa vakavaan sellaiseen. Mielestäni myös äidillä tai isällä on oikeus tulla onnelliseksi ja aina se ei vain onnistu vaikka aluksi on siltä tuntunut kun ollaan yhteen menty.

Ihmettelen kovasti kommentteja että 18v ei ole pitkä aika pysyä liitossa lasten takia. Hyvänen aika, millainen maailmankatsomus teillä oikein on. Kukaan, ei perheneuvoja tai psykiatri, voi suositella kellekään jäämistä lasten vuoksi liittoon noin pitkäksi aikaa.

Ensisijaisesti tilanteet on lapsiperheessä ajateltava lasten mukaan. Yritettävä ratkaista ongelmia, mentävä terapiaan, avioliittoleireille tms. Jos nämä eivät tuo ratkaisua niin tietenkin sitten erotaan. Ja lapset sopeutuvat, toiset eivät sopeudu. Joka tapauksessa ei ole mikään tae että rakkaudeton liitto takaisi onnellinen lapsuuden. Lapset reagoivat hyvin yksilökohtaisesti eroihin ja erotkin voidaan hoitaa eri tavoin.

Joku sanoi että onnellinen vanhempi ei tarkoita onnellista lasta. Niin, jos nyt hiuksia aletaan halkoa niin tuon kommentin takana ei tietenkään ole mikään tieteellinen tutkimus. Mutta kyllä lapsella on paremmat mahdollisuudet onnelliseen lapsuuteen onnellisen kuin onnettoman äidin tai isän kanssa. Vanhemman paha olo kun tuppaa näkymään ulospäin, ihminen ei ole kone joka pystyy pitämään ahdistuksensa vuosikausia sisällään. Ja jos pystyykin niin tuloksena on varmasti vakava mielenterveydellinen häiriö tai jopa hallitsematon vihantunne joka purkautuu ties miten ja missä.

Toisin kuin vanhempamme tai isovanhempamme, meillä on mahdollisuus erota. Ennen oltiin yhdessä vaikka monille olisi ero ollut parempi ratkaisu. Tuloksena on katkeroituneita mummoja ja vaareja jotka ovat eläneet puolittaista elämää. Tätäkö me peräänkuulutamme? Kun vihdoin on mahdollisuus lähteä liitosta niin palataankin takaisin vanhaan systeemin jolloin erot olivat harvinaisia ja silti moni lapsi eli huonon lapsuuden vanhempien erimielisyyksien takia.

missäs sun tieteelliset tutkimustulokset on näihin sun juttuihin? Älä peräänkuuluta niitä sit muiltakaan.

tuota en mä ole peräänkuuluttanut mitään tutkimustuloksia. Ja tarviikko sä tosiaan tutkimustuloksia siihen että asiantuntijat on sitä mieltä ettei kanata jäädä 18 vuodeksi lasten takia suhteeseen? Just.

 

[hivenenhullu]

Tuolla edellisellä sivulla esitettiin useampaan otteeseen aiheellinen hyvä kysymys, miksi lapset eivät saa jäädä kotiinsa ja vanhemmat reissaa kahden kodin väliä!

Miksi siihen ei saada vastauksia?

Onko liian vaikea saada suusta ulos tunnustus etteihän tuota kukaan jaksais että pitäis asua kahdessa paikassa vuorotellen!

No, niiden teidän "hyvin selvinneiden" lasten on vain pakko jaksaa sekin, mitä te ite ette jaksaisi!

koska sellainen ei pidemmän päälle toimi... meilä lapsi asuu mun luona ja käy isällään.. eli ei ole viikottaista edes takaisin ramppaamista..

 

[Palstan KAUNOTAR]

Otat lapset mukaan? Ei se automaattisesti mene niin, että ÄITI saa/ottaa lapset mukaan kun muuttaa "vienan keniaan".
IkÄVÄ KYLLÄ!

 

[marjukka]

Tuolla edellisellä sivulla esitettiin useampaan otteeseen aiheellinen hyvä kysymys, miksi lapset eivät saa jäädä kotiinsa ja vanhemmat reissaa kahden kodin väliä!

Miksi siihen ei saada vastauksia?

Onko liian vaikea saada suusta ulos tunnustus etteihän tuota kukaan jaksais että pitäis asua kahdessa paikassa vuorotellen!

No, niiden teidän "hyvin selvinneiden" lasten on vain pakko jaksaa sekin, mitä te ite ette jaksaisi!

koska sellainen ei pidemmän päälle toimi... meilä lapsi asuu mun luona ja käy isällään.. eli ei ole viikottaista edes takaisin ramppaamista..

Joo, eihän se toimi kun SÄ et jaksais sitä mitä sä pakotat sun lapses jaksamaan!

Helppohan tuossa on hurskastella sun että hyvin on erosta selvitty kun sä teetät kaiken käytännön paskan sun lapsellas!

 

[minä]

Otat lapset mukaan? Ei se automaattisesti mene niin, että ÄITI saa/ottaa lapset mukaan kun muuttaa "vienan keniaan".
IkÄVÄ KYLLÄ!

Joo, meidänkin tutuilla lapset tuomittiin isälle vaikka äiti on ihan tavallinen ja työssäkäyvä!

 

[dfdf]

No ap, miten keskustelu sujui. Joko erositte?

 

[hiljalleen]

No ap, miten keskustelu sujui. Joko erositte?

kellä ero onnistuu eka keskustelun jälkeen? Haluun sellaisen miehen joka uskois heti

 

[dfdf]

No ap, miten keskustelu sujui. Joko erositte?

kellä ero onnistuu eka keskustelun jälkeen? Haluun sellaisen miehen joka uskois heti

Kiinnostaa tietää ainakin se, miten mies otti asian.

 

[o]

Tuolla edellisellä sivulla esitettiin useampaan otteeseen aiheellinen hyvä kysymys, miksi lapset eivät saa jäädä kotiinsa ja vanhemmat reissaa kahden kodin väliä!

Miksi siihen ei saada vastauksia?

Onko liian vaikea saada suusta ulos tunnustus etteihän tuota kukaan jaksais että pitäis asua kahdessa paikassa vuorotellen!

No, niiden teidän "hyvin selvinneiden" lasten on vain pakko jaksaa sekin, mitä te ite ette jaksaisi!

koska sellainen ei pidemmän päälle toimi... meilä lapsi asuu mun luona ja käy isällään.. eli ei ole viikottaista edes takaisin ramppaamista..

Joo, eihän se toimi kun SÄ et jaksais sitä mitä sä pakotat sun lapses jaksamaan!

Helppohan tuossa on hurskastella sun että hyvin on erosta selvitty kun sä teetät kaiken käytännön paskan sun lapsellas!

Hyvin sanottu!

 

[Hilpuri Tilli]

Otat lapset mukaan? Ei se automaattisesti mene niin, että ÄITI saa/ottaa lapset mukaan kun muuttaa "vienan keniaan".
IkÄVÄ KYLLÄ!

Samaa meinasin kommentoida. Lapsilla on hyvä isä, jääkööt he tuttuun kotiin isän kanssa, äiti voi lähteä halutessaan ihan yksin lätkimään.

 

[vieras]

Jos ihmisellä on paha olla, ei häntä voida velvoittaa jäämään suhteeseen. Ei edes lasten takia. Tuollainen jatkuva pahoinvointi henkisesti johtaa usein masennukseen, jopa vakavaan sellaiseen. Mielestäni myös äidillä tai isällä on oikeus tulla onnelliseksi ja aina se ei vain onnistu vaikka aluksi on siltä tuntunut kun ollaan yhteen menty.

Ihmettelen kovasti kommentteja että 18v ei ole pitkä aika pysyä liitossa lasten takia. Hyvänen aika, millainen maailmankatsomus teillä oikein on. Kukaan, ei perheneuvoja tai psykiatri, voi suositella kellekään jäämistä lasten vuoksi liittoon noin pitkäksi aikaa.

Ensisijaisesti tilanteet on lapsiperheessä ajateltava lasten mukaan. Yritettävä ratkaista ongelmia, mentävä terapiaan, avioliittoleireille tms. Jos nämä eivät tuo ratkaisua niin tietenkin sitten erotaan. Ja lapset sopeutuvat, toiset eivät sopeudu. Joka tapauksessa ei ole mikään tae että rakkaudeton liitto takaisi onnellinen lapsuuden. Lapset reagoivat hyvin yksilökohtaisesti eroihin ja erotkin voidaan hoitaa eri tavoin.

Joku sanoi että onnellinen vanhempi ei tarkoita onnellista lasta. Niin, jos nyt hiuksia aletaan halkoa niin tuon kommentin takana ei tietenkään ole mikään tieteellinen tutkimus. Mutta kyllä lapsella on paremmat mahdollisuudet onnelliseen lapsuuteen onnellisen kuin onnettoman äidin tai isän kanssa. Vanhemman paha olo kun tuppaa näkymään ulospäin, ihminen ei ole kone joka pystyy pitämään ahdistuksensa vuosikausia sisällään. Ja jos pystyykin niin tuloksena on varmasti vakava mielenterveydellinen häiriö tai jopa hallitsematon vihantunne joka purkautuu ties miten ja missä.

Toisin kuin vanhempamme tai isovanhempamme, meillä on mahdollisuus erota. Ennen oltiin yhdessä vaikka monille olisi ero ollut parempi ratkaisu. Tuloksena on katkeroituneita mummoja ja vaareja jotka ovat eläneet puolittaista elämää. Tätäkö me peräänkuulutamme? Kun vihdoin on mahdollisuus lähteä liitosta niin palataankin takaisin vanhaan systeemin jolloin erot olivat harvinaisia ja silti moni lapsi eli huonon lapsuuden vanhempien erimielisyyksien takia.

missäs sun tieteelliset tutkimustulokset on näihin sun juttuihin? Älä peräänkuuluta niitä sit muiltakaan.

tuota en mä ole peräänkuuluttanut mitään tutkimustuloksia. Ja tarviikko sä tosiaan tutkimustuloksia siihen että asiantuntijat on sitä mieltä ettei kanata jäädä 18 vuodeksi lasten takia suhteeseen? Just.

**Joku sanoi että onnellinen vanhempi ei tarkoita onnellista lasta. Niin, jos nyt hiuksia aletaan halkoa niin tuon kommentin takana ei tietenkään ole mikään tieteellinen tutkimus.**

mollaat tätä koska tän takana ei oo tieteellistä tutkimusta. Ja suurin osa täällä ei todellakaan vaadi että pitää 18 v kärvistellä, vaan suosittelee ap:lle et hidastais vähän ja miettis onko tosiaan kaikki keinot käytetty ennenkuin erotaan.. ja miettis myös lasten tunteita, eikä vaan omaa ahdistustaan toimimattomasta seksielämästä.