Kerään voimia,aion tänään miehelleni sanoa että haluan avioeron ja minä ja lapset muutetaan pois.

[p]

Joo.. jos minä ja eksäni olisimme pitäneet kiinni "ydinperheestä", niin toinen meistä ei takuulla olisi enää hengissä. Sen sijaan tajusin lähteä pois ja lapsella on kaksi onnellista ja tasapainoista vanhempaa sekä kaksi sukua elämässään. Teimme ratkaisun ajoissa.

No tuskin te erillään ootte tasapainoisia jos teistä jompikumpi tai molemmat on yhdessä tappajia!

 

[p]

tuntuu vähän ku lukee joittenki kiihko tekstejä et psykoja ovat

Noitten tuntemusten mukaan te otatte myös avioerot näköjään!

Ei olis mahdollista jättää tuntemukset vähemmälle ja käyttää sensijaan edes joskus AIVOJA?

 

[hohhoijaa]

9 sivua ihmiset jaksanu jonku erosta jupista,ja mitä sitten jos äiti vie tässä tapaukses lapset jos olivat miehensä kans ni sopineet,jos se on kummallekki ok ni ei pitäs muita haitata. hoh hoijaa

Sinuako haittaa ihmisten keskustelu? No hohhoijaa! Ja oikein pitää itsekin vielä vääntyä mukaan tähän keskusteluun? No hohhohhohhoijaa!

 

[hohhoijaa taas]

Jos olisi lapseni paras se, että hän asuu muualla, hyväksyisin sen kyllä.

Jos olisi sinun lapsellesi paras ratkaisu asua muualla, etkö hyväksyisi sitä, vai pitäisitkö kiinni silläkin uhalla, että lapsesi myöhemmin tulee kärsimään?

Mä ainakin hyväksyisin.

Mutta siihen pitää olla aika painavat perustelut, että lapsen on parempi asua muualla kuin isän ja äidin luona. Kuten väkivalta, alkoholi jne. Ap puhui seksi-ongelmasta, se ei mielestäni ole syy pakata kamoja ja lapsia, ja lähteä pois. Se on asia, mitä voi yrittää ratkaista, hakea apua jne. Lapset ei ole vaarassa, heillä on turvallinen koti kuitenkin.

Mun mielestä ap taas puhui ihan kokonaisvaltaisesta ongelmasta,jonka kaikki täällä ovat kuitenkin omassa mielessään yhdistäneet nimenomaan seksiin. Eihän seksi ollut ainut syy miksi ap haluaa erota.

Onneton liitto voi aiheuttaa masennusta ja haluttomuutta siinä missä masennus ja haluttomuus onnettoman liiton. Kannattaa selvittää kummasta on kyse. Olen samaa mieltä IlmanNikkiä kanssa,elämä on ainutkertainen,enkä halua elää omaani jonkun muun kautta,jatkuvasti itseni uhraten.

Täällä tuntuu olevan yleinen mielipide se,että kun kerta on lapsia tehnyt niin oma minuus,omat tarpeet,oma elämä joutavat romukoppaan. Mutta mitä sitten,kun lapset lentävät pois pesästä? Jää kolkko ja tyhjä koti sekä vieras mies jota ei tunne eikä rakasta,ei jää yhtään mitään. Siinäkö sitten keski-iän kynnyksellä aletaankin elää paniikinomaisesti sitä elämää jonka on elänyt aiemmin vain muiden kautta?

Nimenomaan vain seksistä eli OMASTA haluttomuudestaan ap valitti. Muutoin ei liittoaan moittinut eikä miestään.

Eli ämmä on frigidi ja jättää siksi miehensä.

 

[Ei ymmärrä ei]

Omat halut TÄYTYY jäädä kakkoseksi sen jälkeen kun on tehnyt lapsia.
Luuleeko joku että lapset ymmärtävät miksi vanhempien on vaan paras erota,
kun seksi ei suju? Muuten ihana mies, hyvä isä.. surullista heittää tuollainen romukoppaan.
Ei aina voi olla vaan kivaa. Haluaisiko mies erota siksi että vaimo ei anna?
Jos on onnellinen PERHEESTÄ, tuskin.

Toinen juttu on mitä en koskaan ymmärrä, että lapsilta viedään koti, usein samaan syssyyn myös koulu ja kaverit. Vanhemmat ei suuressa itsekkyydessään voi kuvitella hankkivansa omaa kämppää; lapset vois asua kotonaan koko ajan ja vanhemmat asuis siellä vuorotellen sitten lasten kanssa ja vuorotellen siellä toisessa asunnossa yksin. Eikai, kun lapsethan ne on jotka laitetaan ravaamaan, raahaamaan tavaroitaan kahden "kodin" välillä.

 

[hivenenhullu]

Omat halut TÄYTYY jäädä kakkoseksi sen jälkeen kun on tehnyt lapsia.
Luuleeko joku että lapset ymmärtävät miksi vanhempien on vaan paras erota,
kun seksi ei suju? Muuten ihana mies, hyvä isä.. surullista heittää tuollainen romukoppaan.
Ei aina voi olla vaan kivaa. Haluaisiko mies erota siksi että vaimo ei anna?
Jos on onnellinen PERHEESTÄ, tuskin.

Toinen juttu on mitä en koskaan ymmärrä, että lapsilta viedään koti, usein samaan syssyyn myös koulu ja kaverit. Vanhemmat ei suuressa itsekkyydessään voi kuvitella hankkivansa omaa kämppää; lapset vois asua kotonaan koko ajan ja vanhemmat asuis siellä vuorotellen sitten lasten kanssa ja vuorotellen siellä toisessa asunnossa yksin. Eikai, kun lapsethan ne on jotka laitetaan ravaamaan, raahaamaan tavaroitaan kahden "kodin" välillä.

se että on lapsia ei tarkoita että pitää olla onneton koko loppuelämänsä... |O
suhteita on erilaisia, osan voi pelastaa osaa ei, vaikka kuinka yrittäis..
ja jos suhde on todella huonossa kunnossa niin eipä siinä juuri jaksa yrittää..
jos fiilikset puolisoa kohtaan on seuraavat: ei pidä puolisoa fyysisesti vetoavana, ei halua puolisoaan, puolison asenne ja arvot ärsyttävät ja vituttavat, puolison pelkkä läsnäolo saa vitutuskäyrän nousemaan (johtuen puolison käytöksestä ja arvoista)
kun puolison kosketukset aiheuttaa lähinnä inhotusta, kun joka ikinen hetki tekee mieli sanoa että suksi vittuun... |O
kun kaikki ne asiat mistä pitää, mistä haluaa jutella, mitä haluaa tehdä on typeriä,turhia,tylsiä sen puolison mielestä.. kun joka päivä pienellä vittuilulla,arvostelulla hyvän tahtoisella neuvomisella,silmien pyörityksellä, tuhahtelulla annetaan puolison ymmärtää olevan se huonompi ja tyhmempi osapuoli... |O
millä tuollaista tilannetta lähdetään korjaamaan? miksi olisi mitään motivaatiota lähteä korjaamaan? tuollainen tilanne kun johtuu hyvinkin pitkälti siitä että ihminen on kasvanut eri suuntaan kuin puolisonsa, eli ei ole enää yhteistä puhuttavaa, ei yhteisiä kiinnostuksen aiheita.. ja kun niitä ei ole niin ei sen toisen juttuja jaksa kuunnella, ei niistä jaksa innostua ja kiinnostua.. kun toisen käytös muuttuu, tai kun väsymys pikkulapsiperheessä tuo esille sellaista käytöstä joka ärsyttää, turhauttaa, kun toinen ei olekkaan se josta saisi voimaa, vaan muuttuu sellaiseksi joka syö ne viimeisetkin voimat.. kun suhteessa ei ole enää yhteistä kiinnostusta niin eipä siinä ole enää ymmärrystä toista kohtaan.. ja sillä hetkellä kun ne itseä kiinnostavat asiat muuttuu yhdentekeviksi puolisolle.. miksi enää yrittää?

 

[oijfo]

jos susta oikeasti tuntuu että haluat erota, eroa.tehkää se niin siististi,kuin kykenette.

mutta, olethan puhunut miehellesi jo aikaisemmin?ettet ole yksin pääsi sisällä funtsinut ja tullut tulokseen että haluat eron.ettei toiselle ero tule puun takaa kun olet jo itse päättänyt asian ja ruvennut käymään eroprosessia pääsi sisällä.pystyttekö olemaan yhdessä yli joulun?lapset sitä varmasti odottavat.miksi lapset sinun luoksesi jos isä on hyvä?yhteishuoltajuus ja vuoroviikot.

 

[LEENU]

Onko se nyt sitten loppuelämä jos odotetaan että lapset kasvaa aikuisiksi? Vaikka 18v käsittelee vanhempien eron jo "vähän" paremmin, ei varmaan jää sellaisia traumoja kuin kouluikäisille tai pienemmille lapsille.
Tekisikö kukaan lapsia jos niitäkin pitäisi "loppuelämä" holhota. Tuskin, kaikkihan aina sanoo että kun lapset on isoja niin sitten voi tehdä sitä ja tätä ja se menee ohi se vaihe jne.
Miksei se avioero voi myös ottaa sellaisena asiana jonka voi tehdä sitten kun lapset on isoja,
jos kerran muuta vikaa ei ole kun seksittömyys ja ap:n mielenterveysongelmat.

Jos puol vuotta "ahistaa" , pitääkö rikkoa perhe ja jättää mies joka on kuitenkin hyvä mies ja hyvä isä? Ap:n pitäisi mennä johonkin hoitoon, ei tuollainen yhtäkkinen ahdistus elämänkumppania kohtaan ole normaalia.

Nyt päästiin asiaan kun puhutaan lasten kodista.
Olen samaa mieltä että lasten ei tulisi joutua lähtemään kodistaan vanhempien itsekkyyden vuoksi. Vanhemmille vaan omat kämpät ja asuvat vuoroviikoin lasten kanssa. Luulis olevan vähän vähemmän stressavaa ja helpompaa vanhemmille tuo eestaas liikkuminen kuin lapsille.
Tää on varmaan aika harvinainen toteutus juuri siksi että ihmiset on nykyään niin helvetin itsekkäitä. Normaalit aikuiset ihmiset kyllä pysty tulemaan toistensa kanssa toimeen jos koittaa lasten vuoksi olla epäitsekäs. "Minäminäminä ja Minun oikeuteni olla rakastettu"

 

[tuuli]

tosi ikävä asia,mutta nyt tämä on vain laitettava päätökseen,sattuu ihan mahottomasti mutta tää on ainoa vaihtoehto jonka näen järkeväksi.

Kesästä asti olen sanonut ja useasti ollaan juteltu että en jaksaisi nyt olla vaimona,en pysty huomioimaan häntä kuten vaimon kuuluisi,vaan hänen läsnäolonsakin ahdistaa.

Olen yrittänyt siirtää muuton joulun jälkeen mutta viime yönä hän taas kerran yritti saada minut haluamaan ja sitä kesti puoli tuntia...En pystynyt edes huutamaan,sattui vaan niin pahoin että taas tuotan hänelle pettymyksen kun en halua häntä.

Tunteeni ovat kuolleet,koen hänet vain suureksi ystäväkseni ja lasteni upeaksi isäksi.

Mutta itseni takia tämä on pakko tehdä,ja tietenkin hänenkin takiaan,väärin on todella hänellekin että vaikka kuinka hän yrittää parastaan,en kykene vastaamaan hänen tunteisiin.

Oma pää hajoo kohta jos en nyt vie asiaa loppuun.

uskon että sulla on tosi paha olla. ja kaikille ketkä syyttelivät aloittajaa..jos ihmisellä on suhteessa noin paha olla , onko se muka lasten edun mukaista? ja tällaseen tilanteeseen ajautuminen vaatii sen kaksi ihmistä.

ja aloittajalle..sinun pitää tehdä päätös mikä on sulle hyvä ..sulle hyvä on lapsille hyvä.toivon että olet asiaa tarkastellut joka kantilta ja miehen kanssa puhuneet asiasta.oletko kenties yksinäinen, pieniä lapsia ja elämä tuntuu pyörivän siinä kotona ja ehkä töissäkin? olen tänne aikasemminkin kirjoittanut että nykyään naiselta odotetaan aivan liikaa, eik kukaan sellaista jaksa loputtomiin,, ihminen vedetään ääirirajoille.sama mitä teet ni sua syytetään..jos oelt kotona olet itsekäs joka hamuaa vain uraa jos olet kotona olet tyhmä ja laiska surullista..ja sitten ollaan tässä tilanteessa kun ei enää jaksa yhtään mitään ja oma mieskin alkaa ällöttää, kun sitäkin saa sit passata mikäli on sellainen miestyyppi kysessä

 

[ll]

Laiskottee, enkä jaksa lukee koko ketjuu. voisko joku kertoo mulle, miten ap:n kävi. jokos kertoi miehelleen et on lähös

 

[hivenenhullu]

Onko se nyt sitten loppuelämä jos odotetaan että lapset kasvaa aikuisiksi? Vaikka 18v käsittelee vanhempien eron jo "vähän" paremmin, ei varmaan jää sellaisia traumoja kuin kouluikäisille tai pienemmille lapsille.
Tekisikö kukaan lapsia jos niitäkin pitäisi "loppuelämä" holhota. Tuskin, kaikkihan aina sanoo että kun lapset on isoja niin sitten voi tehdä sitä ja tätä ja se menee ohi se vaihe jne.
Miksei se avioero voi myös ottaa sellaisena asiana jonka voi tehdä sitten kun lapset on isoja,
jos kerran muuta vikaa ei ole kun seksittömyys ja ap:n mielenterveysongelmat.

Jos puol vuotta "ahistaa" , pitääkö rikkoa perhe ja jättää mies joka on kuitenkin hyvä mies ja hyvä isä? Ap:n pitäisi mennä johonkin hoitoon, ei tuollainen yhtäkkinen ahdistus elämänkumppania kohtaan ole normaalia.

Nyt päästiin asiaan kun puhutaan lasten kodista.
Olen samaa mieltä että lasten ei tulisi joutua lähtemään kodistaan vanhempien itsekkyyden vuoksi. Vanhemmille vaan omat kämpät ja asuvat vuoroviikoin lasten kanssa. Luulis olevan vähän vähemmän stressavaa ja helpompaa vanhemmille tuo eestaas liikkuminen kuin lapsille.
Tää on varmaan aika harvinainen toteutus juuri siksi että ihmiset on nykyään niin helvetin itsekkäitä. Normaalit aikuiset ihmiset kyllä pysty tulemaan toistensa kanssa toimeen jos koittaa lasten vuoksi olla epäitsekäs. "Minäminäminä ja Minun oikeuteni olla rakastettu"

18v voi olla helvetin pitkä aika.. mä olisin joutunut odottamaan 16,5v, lisää lapsia ei olisi tullut, mä olisin ollut 42v ennenkuin "olisin" saanut lähteä... mitä se sellainen elämä olisi ollut?? tod.näk olisin itseni tappanut jo viime talvena jos tilanne olisi jatkunut.. kenenkään ei pidä elää elämäänsä tunteettomana, ilman rakkautta, luopuen itsestään ja kaikesta mitä tässä elämässä haluaa ja tarvitsee

 

[chrissy]

Omat halut TÄYTYY jäädä kakkoseksi sen jälkeen kun on tehnyt lapsia.
Luuleeko joku että lapset ymmärtävät miksi vanhempien on vaan paras erota,
kun seksi ei suju? Muuten ihana mies, hyvä isä.. surullista heittää tuollainen romukoppaan.
Ei aina voi olla vaan kivaa. Haluaisiko mies erota siksi että vaimo ei anna?
Jos on onnellinen PERHEESTÄ, tuskin.

Toinen juttu on mitä en koskaan ymmärrä, että lapsilta viedään koti, usein samaan syssyyn myös koulu ja kaverit. Vanhemmat ei suuressa itsekkyydessään voi kuvitella hankkivansa omaa kämppää; lapset vois asua kotonaan koko ajan ja vanhemmat asuis siellä vuorotellen sitten lasten kanssa ja vuorotellen siellä toisessa asunnossa yksin. Eikai, kun lapsethan ne on jotka laitetaan ravaamaan, raahaamaan tavaroitaan kahden "kodin" välillä.

se että on lapsia ei tarkoita että pitää olla onneton koko loppuelämänsä... |O
suhteita on erilaisia, osan voi pelastaa osaa ei, vaikka kuinka yrittäis..
ja jos suhde on todella huonossa kunnossa niin eipä siinä juuri jaksa yrittää..
jos fiilikset puolisoa kohtaan on seuraavat: ei pidä puolisoa fyysisesti vetoavana, ei halua puolisoaan, puolison asenne ja arvot ärsyttävät ja vituttavat, puolison pelkkä läsnäolo saa vitutuskäyrän nousemaan (johtuen puolison käytöksestä ja arvoista)
kun puolison kosketukset aiheuttaa lähinnä inhotusta, kun joka ikinen hetki tekee mieli sanoa että suksi vittuun... |O
kun kaikki ne asiat mistä pitää, mistä haluaa jutella, mitä haluaa tehdä on typeriä,turhia,tylsiä sen puolison mielestä.. kun joka päivä pienellä vittuilulla,arvostelulla hyvän tahtoisella neuvomisella,silmien pyörityksellä, tuhahtelulla annetaan puolison ymmärtää olevan se huonompi ja tyhmempi osapuoli... |O
millä tuollaista tilannetta lähdetään korjaamaan? miksi olisi mitään motivaatiota lähteä korjaamaan? tuollainen tilanne kun johtuu hyvinkin pitkälti siitä että ihminen on kasvanut eri suuntaan kuin puolisonsa, eli ei ole enää yhteistä puhuttavaa, ei yhteisiä kiinnostuksen aiheita.. ja kun niitä ei ole niin ei sen toisen juttuja jaksa kuunnella, ei niistä jaksa innostua ja kiinnostua.. kun toisen käytös muuttuu, tai kun väsymys pikkulapsiperheessä tuo esille sellaista käytöstä joka ärsyttää, turhauttaa, kun toinen ei olekkaan se josta saisi voimaa, vaan muuttuu sellaiseksi joka syö ne viimeisetkin voimat.. kun suhteessa ei ole enää yhteistä kiinnostusta niin eipä siinä ole enää ymmärrystä toista kohtaan.. ja sillä hetkellä kun ne itseä kiinnostavat asiat muuttuu yhdentekeviksi puolisolle.. miksi enää yrittää?

kiitos! justiinsa samaa mieltä!

mä en ymmärrä näiden muiden kommentteja et ei sais erota jne.

onhan se nyt kaikille parempi lähtee huonosta suhteesta ja huono suhde ei aina tarvitse olla väkivaltaa, viinaa jne. Onhan se lapsillekkin parempi että vanhemmat on onnellisia vaikka sitten erossa.

Ei saman katon alla asuvat vanhemmat autuaaksi tee.


Moni tuntuu unohtavan lasten myötä oman itsensä. Tässäkin ketjussa monesti tuli ilmi et "unohda omat ajatukset ja ajattele lapsia"

Mut ei taideta ajatella sitä et kun äidin pää on kasassa on lapsillakin parempi olla

 

[vieras]

Ja te ketkä painostatte yrittämään ja yrittämään,vääntämään vielä kerran,tehän elätte hyvässä parisuhteessa? Olette onnellisia ja tekisitte miehenne puolesta mitä tahansa? Onnittelut,olette todennäköisesti löytäneet itsellenne sen oikean. Ette voi ymmärtää ap:ta jos ette ole itse koskaan onnettomassa liitossa eläneet. Jos te olette löytäneet oman onnenne,miksi ette suo samaa onnea myös muille? Jokainen ihminen on rakastamisen arvoinen.

En ole aina elänyt onnellista aikaa mieheni kanssa. 20v suhdetta takana nyt ja voin sanoa, että ollaan onnellisia! Jälkeenpäin ajatellen se ongelma oli aikoinaan omien korvien välissä. Itsensä etsintää tms. TIETENKIN täytyy erota, jos on jatkuvaa huutamista, riitaa jne, alkoholi ja väkivaltaongelmista puhumattakaan, mutta sellainen "tavallaan hyvä" suhde kannattaa yrittää pelastaa! Onhan se ihana hoitaa sitten lapsenlapsiakin YHDESSÄ!

 

[sibirica]

kiitos! justiinsa samaa mieltä!

mä en ymmärrä näiden muiden kommentteja et ei sais erota jne.

onhan se nyt kaikille parempi lähtee huonosta suhteesta ja huono suhde ei aina tarvitse olla väkivaltaa, viinaa jne. Onhan se lapsillekkin parempi että vanhemmat on onnellisia vaikka sitten erossa.

Ei saman katon alla asuvat vanhemmat autuaaksi tee.


Moni tuntuu unohtavan lasten myötä oman itsensä. Tässäkin ketjussa monesti tuli ilmi et "unohda omat ajatukset ja ajattele lapsia"

Mut ei taideta ajatella sitä et kun äidin pää on kasassa on lapsillakin parempi olla

samaa mieltä. itse olen kasvanut perheessä jossa vanhemmat elivät takiani "ystävinä" yhdessä. En tätä lapsena tietenkään tiennyt mutta asia vaikutti kodin ilmapiiriin TODELLA paljon. Meillä ei riidelty mitenkään epätavallisen paljon mutta tietyt tunteet puuttuivat ja ne jäivät myös minulta tavallaan oppimatta. Äitini ei myöskään ollut onnellinen tilanteessa, tuskin isänikään, mutta nimenomaan äitini onnen puute vaikutti minuun valtavasti eikä suinkaan positiivisessa mielessä. Olemme tästä nyt minun ollessani aikuinen jutelleet paljon.

Tämä tilanne aiheutti mielestäni enemmän vahinkoa kuin se, että vanhempani olisivat asuneet eri osoitteissa.

Kannustan ap:ta toimimaan itsensä parhaaksi. Onneton äiti = onneton lapsi.

edit: en siis patista ketään eroamaan hätiköiden, isoja päätöksiä kaikki. Sain kuitenkin sen kuvan, että ap on harkinnut asiaa kauan ja tarkkaan.

 

[vieras]

Mun on todella vaikea kuvitella, että lapset olisivat tyytyväisiä siihen, että isä tai äiti asuu muualla. Jos siin puhutaan ihan normaalista isästä/äidistä.

JUST NÄIN!

 

[chrissy]

Ja te ketkä painostatte yrittämään ja yrittämään,vääntämään vielä kerran,tehän elätte hyvässä parisuhteessa? Olette onnellisia ja tekisitte miehenne puolesta mitä tahansa? Onnittelut,olette todennäköisesti löytäneet itsellenne sen oikean. Ette voi ymmärtää ap:ta jos ette ole itse koskaan onnettomassa liitossa eläneet. Jos te olette löytäneet oman onnenne,miksi ette suo samaa onnea myös muille? Jokainen ihminen on rakastamisen arvoinen.

En ole aina elänyt onnellista aikaa mieheni kanssa. 20v suhdetta takana nyt ja voin sanoa, että ollaan onnellisia! Jälkeenpäin ajatellen se ongelma oli aikoinaan omien korvien välissä. Itsensä etsintää tms. TIETENKIN täytyy erota, jos on jatkuvaa huutamista, riitaa jne, alkoholi ja väkivaltaongelmista puhumattakaan, mutta sellainen "tavallaan hyvä" suhde kannattaa yrittää pelastaa! Onhan se ihana hoitaa sitten lapsenlapsiakin YHDESSÄ!

nämäkö ovat ne syyt miksi ero on oikeutettu?

Miksi ihmisen pitää tyytyä kaverisuhteeseen? jos rakkautta ei toista kohtaan ole niin ei sitä napauttamalla takasin saa.

Ihmisellä on oikeus olla rakastettu ja haluttu. Jos suhde on muuttunu kaverisuhteeksi niin kyllä siitä on oikeutettu lähtemään ihan samalla tavalla kuin väkivaltaisesta suhteesta.

Jos mies tuntis mua kohtaan vain ystävyyttä ja mikään ystävyyden ulkopuolinen toiminta ei kiinnosta niin kyllähän siitä ny ero tulis satavarmasti.

Haluisin itselleni miehen joka rakastaa ja haluaa mua jne.. en tyydy kaverisuhteeseen vaikka meillä lapsi onkin.

Tilanne ei ole onneksi tuo vaan hyvin menee!

 

[chrissy]

Mun on todella vaikea kuvitella, että lapset olisivat tyytyväisiä siihen, että isä tai äiti asuu muualla. Jos siin puhutaan ihan normaalista isästä/äidistä.

JUST NÄIN!

aika kapeakatseista.. etten sanois.

 

[vieras]

Ja te ketkä painostatte yrittämään ja yrittämään,vääntämään vielä kerran,tehän elätte hyvässä parisuhteessa? Olette onnellisia ja tekisitte miehenne puolesta mitä tahansa? Onnittelut,olette todennäköisesti löytäneet itsellenne sen oikean. Ette voi ymmärtää ap:ta jos ette ole itse koskaan onnettomassa liitossa eläneet. Jos te olette löytäneet oman onnenne,miksi ette suo samaa onnea myös muille? Jokainen ihminen on rakastamisen arvoinen.

En ole aina elänyt onnellista aikaa mieheni kanssa. 20v suhdetta takana nyt ja voin sanoa, että ollaan onnellisia! Jälkeenpäin ajatellen se ongelma oli aikoinaan omien korvien välissä. Itsensä etsintää tms. TIETENKIN täytyy erota, jos on jatkuvaa huutamista, riitaa jne, alkoholi ja väkivaltaongelmista puhumattakaan, mutta sellainen "tavallaan hyvä" suhde kannattaa yrittää pelastaa! Onhan se ihana hoitaa sitten lapsenlapsiakin YHDESSÄ!

nämäkö ovat ne syyt miksi ero on oikeutettu?

Miksi ihmisen pitää tyytyä kaverisuhteeseen? jos rakkautta ei toista kohtaan ole niin ei sitä napauttamalla takasin saa.

Ihmisellä on oikeus olla rakastettu ja haluttu. Jos suhde on muuttunu kaverisuhteeksi niin kyllä siitä on oikeutettu lähtemään ihan samalla tavalla kuin väkivaltaisesta suhteesta.

Jos mies tuntis mua kohtaan vain ystävyyttä ja mikään ystävyyden ulkopuolinen toiminta ei kiinnosta niin kyllähän siitä ny ero tulis satavarmasti.

Haluisin itselleni miehen joka rakastaa ja haluaa mua jne.. en tyydy kaverisuhteeseen vaikka meillä lapsi onkin.

Tilanne ei ole onneksi tuo vaan hyvin menee!

Kertauksen vuoksi: "sellainen "tavallaan hyvä" suhde kannattaa yrittää pelastaa!" Siis YRITTÄÄ! En tarkoita, että siinä ollaan ikuisesti, jos ollaan onnettomia, EIKÄ aika, terapia, oman pään hoito auta. Jos minua ahdistaisi ½vuotta-vuoden, en automaattisesti lähtisi, vaan miettisin olenko masentunut, etsimässä itseäni vai onko vika todellakin miehessä tai suhteessa. Oma suhde on tänäpäivänä hyvinkin onnellinen!

 

[vieras]

Äidin onni voi kääntyä myös itseään vastaan. Kun uusi mies tulee taloon, voi olla, että lapset ei olekaan niin onnellisia siitä, että nyt on äiti onnellinen. Myöskin on harvassa ne miehet, jotka ihan aidosti oppii rakastamaan naisen lapsia ex-miehen piirteillä ja ominaisuuksilla. Niitäkin on, mutta ei ihan joka nurkan takana.

 

[täti]

Onko se nyt sitten loppuelämä jos odotetaan että lapset kasvaa aikuisiksi? Vaikka 18v käsittelee vanhempien eron jo "vähän" paremmin, ei varmaan jää sellaisia traumoja kuin kouluikäisille tai pienemmille lapsille.
Tekisikö kukaan lapsia jos niitäkin pitäisi "loppuelämä" holhota. Tuskin, kaikkihan aina sanoo että kun lapset on isoja niin sitten voi tehdä sitä ja tätä ja se menee ohi se vaihe jne.
Miksei se avioero voi myös ottaa sellaisena asiana jonka voi tehdä sitten kun lapset on isoja,
jos kerran muuta vikaa ei ole kun seksittömyys ja ap:n mielenterveysongelmat.

Jos puol vuotta "ahistaa" , pitääkö rikkoa perhe ja jättää mies joka on kuitenkin hyvä mies ja hyvä isä? Ap:n pitäisi mennä johonkin hoitoon, ei tuollainen yhtäkkinen ahdistus elämänkumppania kohtaan ole normaalia.

Nyt päästiin asiaan kun puhutaan lasten kodista.
Olen samaa mieltä että lasten ei tulisi joutua lähtemään kodistaan vanhempien itsekkyyden vuoksi. Vanhemmille vaan omat kämpät ja asuvat vuoroviikoin lasten kanssa. Luulis olevan vähän vähemmän stressavaa ja helpompaa vanhemmille tuo eestaas liikkuminen kuin lapsille.
Tää on varmaan aika harvinainen toteutus juuri siksi että ihmiset on nykyään niin helvetin itsekkäitä. Normaalit aikuiset ihmiset kyllä pysty tulemaan toistensa kanssa toimeen jos koittaa lasten vuoksi olla epäitsekäs. "Minäminäminä ja Minun oikeuteni olla rakastettu"

18v voi olla helvetin pitkä aika.. mä olisin joutunut odottamaan 16,5v, lisää lapsia ei olisi tullut, mä olisin ollut 42v ennenkuin "olisin" saanut lähteä... mitä se sellainen elämä olisi ollut?? tod.näk olisin itseni tappanut jo viime talvena jos tilanne olisi jatkunut.. kenenkään ei pidä elää elämäänsä tunteettomana, ilman rakkautta, luopuen itsestään ja kaikesta mitä tässä elämässä haluaa ja tarvitsee

melko helpolla sinäkin ittes oisit valmis tappamaan. muksuillakin on enemmän kanttia ku sulla, orpoja lapsia, joita kukaan ei rakasta on tää maailma pullollaan ja silti ne vaan porskuttaa eteenpäin!

Sinnikkyyttä ihmiset, ei suhde oo aina aurinkoa vaan siinä on myös pitkässä juoksussa ne vastamäet! Se et äiti on onnellinen ei valitettavasti automaattisesti tee eroperheen lapsista onnellisia.

 

[vieras]

Äidin onni voi kääntyä myös itseään vastaan. Kun uusi mies tulee taloon, voi olla, että lapset ei olekaan niin onnellisia siitä, että nyt on äiti onnellinen. Myöskin on harvassa ne miehet, jotka ihan aidosti oppii rakastamaan naisen lapsia ex-miehen piirteillä ja ominaisuuksilla. Niitäkin on, mutta ei ihan joka nurkan takana.

lapsilla on aika työ kyllä tottua uuteen ja sit taas ehkä uuteen ja sit taas ehkä uuteen... ja jossain välis pitäis tutustua myös etävanhemman uusiin vaihtoehtoihin..

mun vanhemmat ku eros, niin isä loittoni vaikka tavattiin ihan usein ja näihin uusiin ei samanlaista suhdetta saanut koskaan rakennettua.

 

[hiljalleen]

Voi miten pitkä ketju tästä on saatu
Kertoiko ap saiko sanottua?

 

[vieras]

Mun on todella vaikea kuvitella, että lapset olisivat tyytyväisiä siihen, että isä tai äiti asuu muualla. Jos siin puhutaan ihan normaalista isästä/äidistä.

JUST NÄIN!

aika kapeakatseista.. etten sanois.

Ehkä, mutta se on se lapsen näkökulma. Lapsi haluaa pitää molemmat vanhempansa jokapäivä elämässään mukana. Ei lapsi halua muuttaa äidin kanssa pois rakkaan isänsä luota.

 

[s]

Jos ihmisellä on paha olla, ei häntä voida velvoittaa jäämään suhteeseen. Ei edes lasten takia. Tuollainen jatkuva pahoinvointi henkisesti johtaa usein masennukseen, jopa vakavaan sellaiseen. Mielestäni myös äidillä tai isällä on oikeus tulla onnelliseksi ja aina se ei vain onnistu vaikka aluksi on siltä tuntunut kun ollaan yhteen menty.

Ihmettelen kovasti kommentteja että 18v ei ole pitkä aika pysyä liitossa lasten takia. Hyvänen aika, millainen maailmankatsomus teillä oikein on. Kukaan, ei perheneuvoja tai psykiatri, voi suositella kellekään jäämistä lasten vuoksi liittoon noin pitkäksi aikaa.

Ensisijaisesti tilanteet on lapsiperheessä ajateltava lasten mukaan. Yritettävä ratkaista ongelmia, mentävä terapiaan, avioliittoleireille tms. Jos nämä eivät tuo ratkaisua niin tietenkin sitten erotaan. Ja lapset sopeutuvat, toiset eivät sopeudu. Joka tapauksessa ei ole mikään tae että rakkaudeton liitto takaisi onnellinen lapsuuden. Lapset reagoivat hyvin yksilökohtaisesti eroihin ja erotkin voidaan hoitaa eri tavoin.

Joku sanoi että onnellinen vanhempi ei tarkoita onnellista lasta. Niin, jos nyt hiuksia aletaan halkoa niin tuon kommentin takana ei tietenkään ole mikään tieteellinen tutkimus. Mutta kyllä lapsella on paremmat mahdollisuudet onnelliseen lapsuuteen onnellisen kuin onnettoman äidin tai isän kanssa. Vanhemman paha olo kun tuppaa näkymään ulospäin, ihminen ei ole kone joka pystyy pitämään ahdistuksensa vuosikausia sisällään. Ja jos pystyykin niin tuloksena on varmasti vakava mielenterveydellinen häiriö tai jopa hallitsematon vihantunne joka purkautuu ties miten ja missä.

Toisin kuin vanhempamme tai isovanhempamme, meillä on mahdollisuus erota. Ennen oltiin yhdessä vaikka monille olisi ero ollut parempi ratkaisu. Tuloksena on katkeroituneita mummoja ja vaareja jotka ovat eläneet puolittaista elämää. Tätäkö me peräänkuulutamme? Kun vihdoin on mahdollisuus lähteä liitosta niin palataankin takaisin vanhaan systeemin jolloin erot olivat harvinaisia ja silti moni lapsi eli huonon lapsuuden vanhempien erimielisyyksien takia.

 

[Virpi]

Omat halut TÄYTYY jäädä kakkoseksi sen jälkeen kun on tehnyt lapsia.
Luuleeko joku että lapset ymmärtävät miksi vanhempien on vaan paras erota,
kun seksi ei suju? Muuten ihana mies, hyvä isä.. surullista heittää tuollainen romukoppaan.
Ei aina voi olla vaan kivaa. Haluaisiko mies erota siksi että vaimo ei anna?
Jos on onnellinen PERHEESTÄ, tuskin.

Toinen juttu on mitä en koskaan ymmärrä, että lapsilta viedään koti, usein samaan syssyyn myös koulu ja kaverit. Vanhemmat ei suuressa itsekkyydessään voi kuvitella hankkivansa omaa kämppää; lapset vois asua kotonaan koko ajan ja vanhemmat asuis siellä vuorotellen sitten lasten kanssa ja vuorotellen siellä toisessa asunnossa yksin. Eikai, kun lapsethan ne on jotka laitetaan ravaamaan, raahaamaan tavaroitaan kahden "kodin" välillä.

Miksi lapset joutuvat luopumaan kodistaan, kavereistaan ja kouluistaan ja ravaamaan "kahden kodin" välillä? Vaikka vielä koulu pysyisikin samana niin koti ei enää ole yksi ja ainut, pysyvä koti.

Miksei tosiaan VANHEMMAT asu VUOROTELLEN LASTENSA ALKUPERÄISESSÄ KODISSA? Silloin lasten ei tarvitsisi stressata tästä muuttoasiasta ja olla koko ikäänsä tien päällä tulossa ja menossa! Olisi edes jotain pysyvää!

Miksi te ette ajattele lasta tässä asiassa?

Niin ollaan muka lapsia ajattelevinaan että "eihän lapselle tee hyvää katsoa vanhempien rakkaudetonta suhdetta, pelkkää aikuisten välistä ystävyyttä!"

Mutta siihen se "lapsista välittäminen" sitten jääkin, puheen tasolle. Heti kun pitäisi tehdäkin lasten eteen jotain joka vaatii itseltä sopeutumista niin eipä tehdä mitään!

Lasten kannalta olisi parasta jos lapset jäisivät alkuperäiseen kotiinsa ja vanhemmat reissaisvat kotien väliä. Siinä olisi sekin etu, että kun tulee niitä "uusia suhteita" niin niitäkään ei tarvitsisi kaikkia ehdokkaita heti marssittaa lasten silmien eteen "yökylään". Niitä ehdokkaita vois äiti ja isä rauhassa testailla sillä aikaa kun eivät ole asumassa lastensa kodissa vaan omassa kodissaan.

Aika useinhan sitä vain "kasvetaan erilleen", ei ole mitään dramaattista väkivaltaa tai muutakaan. Silloin vanhemmilta kyllä sujuu tällainen järjestely jos vain todellista halua ja välittämistä lapsista löytyy. Silloinhan tilanne on lasten kannalta lähinnä sama kuin jos jompi kumpi vanhemmista olisi aina vuoroviikoin reissutöissä. Saapa lapset kuitenkin aina nukkua omassa huoneessaan ja omassa sängyssään eikä tarvitse ympäriinsä reissata.