Kenen mielestä synnyttäminen oli ihan kamalaa?

[chef]

:wave: ja se saakelin sama rääkki on taas muutaman viikon sisään edessä :ashamed: :|

Mitäpä sitä ei tekisi sen lopputuloksen eteen...

Mun on jotenkin vaikea näin ennakkoon ajatella noin. Toki sitten synnytyksen jälkeen tekisin sen vaikka uudestaan vauvani eteen, mutta vielä en vain osaa asiaa noin ajatella.

Nyt vaan suoraan sanottuna vit*ttaa kun siihen rääkkiin taas joudun :/

Joo no en mäkään kamalan innoissani ollut, kun olin jo meinannut etten enää ikinä synnytä.
Sit meni kivasti yliaikaa...
Ja selkään ei mulle puudutteet onnistu...
Joten jee :xmas:
Mut voi että kuinka odotin että tuon tytön saan syliin :heart:

Mä toivon että kun se hetki on oikeasti käsillä, niin se menee luonnollisesti ikäänkuin omalla painollaan ja sen kestän.

Mä vaan tunnen itseni niin helkutin avuttomaksi sen kivun edessä...multa pettää henkinen kantti aivan täysin. Muutoin koen kyllä olevani todella vahva ihminen (olen sellainen läpi harman kiven-tyyppi) mutta kipu ja leikkaukset ovat asioita joita mä vaan en kestä :ashamed:

En ole halunnut koko asiaa edes ajatella ja toivonkin että raskaus menisi mahd. pitkälle yli...se tarkoittaa sitä että saan vielä mahd. pitkään olla ilman sitä kipua.

 

[mä]

olen synnyttänyt 2 kertaa...kumpikin kävi helposti ja nopeast,olen ollut onnekasi,mutta ymmärrän kyllä tosi hyvin ,että synnytys voi olla traumaattinen kauhukokemus,varsinkin jos vielä tulee jotain komplikaatioita,synnytys on piitkä,huono kätilö tms... Jos kuitenkin vielä fyysisesti parannuttuaan kuitenkin kärsii ja näkee painajaisia,tarvii kyllä varmasti keskusteluapua tms. ,että pääsee asiasta yli.

 

[MargeSimpson]

:wave: ja se saakelin sama rääkki on taas muutaman viikon sisään edessä :ashamed: :|

Mitäpä sitä ei tekisi sen lopputuloksen eteen...

Mun on jotenkin vaikea näin ennakkoon ajatella noin. Toki sitten synnytyksen jälkeen tekisin sen vaikka uudestaan vauvani eteen, mutta vielä en vain osaa asiaa noin ajatella.

Nyt vaan suoraan sanottuna vit*ttaa kun siihen rääkkiin taas joudun :/

Joo no en mäkään kamalan innoissani ollut, kun olin jo meinannut etten enää ikinä synnytä.
Sit meni kivasti yliaikaa...
Ja selkään ei mulle puudutteet onnistu...
Joten jee :xmas:
Mut voi että kuinka odotin että tuon tytön saan syliin :heart:

Mä toivon että kun se hetki on oikeasti käsillä, niin se menee luonnollisesti ikäänkuin omalla painollaan ja sen kestän.

Mä vaan tunnen itseni niin helkutin avuttomaksi sen kivun edessä...multa pettää henkinen kantti aivan täysin. Muutoin koen kyllä olevani todella vahva ihminen (olen sellainen läpi harman kiven-tyyppi) mutta kipu ja leikkaukset ovat asioita joita mä vaan en kestä :ashamed:

En ole halunnut koko asiaa edes ajatella ja toivonkin että raskaus menisi mahd. pitkälle yli...se tarkoittaa sitä että saan vielä mahd. pitkään olla ilman sitä kipua.

No, toivottavasti se on muutamassa tunnissa ohi ja saat hyvän puudutuksen
Mullekin iskee tietyssä vaiheessa se pelko, ei pysty... Kätilöt meinaa siinä vaiheessa alkaa karjumaan mut nyt tiedän että pian sit iskee fiilis et nyt ja pakko...
Viimeksikin kätilö naureskeli että teit just niinkuin lupasit
Tsemppiä!!!

 

[Beep]

Olihan se kauheaa, mutta se kestää vain hetken tai pari hetkeä.

 

[.]

.

 

[e]

Ei, synnyttäminen on ihanaa!
Se on sen pienen hetken, muutaman tunnin ajan se kipu läsnä, itse olen aina osannut suhtautua siihen järkevästi enkä koe sitä minään rääkkinä

 

[emma]

Eka synnytys oli ihan hirveä! Erityisesti puolentoista tunninni ponnistusvaihe jäi järkyttävänä mieleeni. Repesinkin pahasti, ja synnytyksestä toipumiseen meni tosi kauan. Toisen raskauden alussa olin ihan paniikissa, kun ajattelinkin synnytystä. Toinen synnytys meni kuitenkin superhyvin. Kivut olivat kestettäviä, lääkitys auttoi hyvin ja ponnistusaika oli 10min. Tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän melkein niitä, jotka pitävät synnytystä hienona kokemuksena .

 

[vieras]

up

 

[BitchAl]

Eka tuli sektiolla ja toka alateitse. Ottaisin mennen tullen mieluummin tikit vatsaani kuin toosaani. Lääkäri ei saanut laitettua epiduraalia, jota sorvasi sinne parikymmentä kertaa ja oli tosi tyly. Kätilö sitä pyyteli sitten anteeksi. Onneksi sain spinaalin joka kesti noin 45 min. Ai niin, ilokaasu oli unohdettu laittaa päälle ja ihmettelin, kun se ei auta ollenkaan


Kamalin vaihe oli se kun spinaalin jälkeen piti saada lapsi synnytyskanavaan, koska se ei ollut laskeutunut ollenkaan. Tätä lystiä kesti puolitoista tuntia. En ole kuullut vastaavasta kenellään. Vasta sen jälkeen pääsin ponnistaan vauvaa ulos. Tietysti repesin. Tietysti haavat tulehtuivat. Neva again.

 

[vieras]

Mä en tajua näitä toisten kokemusten ja kivun vähättelijöitä. Mulla on yleensä korkea kipukynnys mutta SYNNYTTÄMÄÄN EN ALA ENÄÄ IKINÄ!