Kenen mielestä synnyttäminen oli ihan kamalaa?

[Phoebsi]

:wave:

En jaksa koko tarinaa kertoa kun ei siinä oikeastaan ole mitään kerrottavaa, kaikki meni hyvin. Silti jäin pelkäämään seuraavaa kertaa.

 

[Emmannuelle]

Olet vain yliherkkä. Ei menneistä kannata muistella itku silmässä kun jostakin vain kivusta on kyse. Sattui kovasti? Mitä sitten? get over it! Älä kyynelehedi naurettavan asian takia.

No huh, oletpa tosi itsekäs kun vähättelet toisen ajatuksia, ei taida olla sinulla järkeä ja empatiaa juuri lainkaan. Jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan, tuskaa se on varmaan suurimmalla osalla ja mikään piece of cake ei taida olla kellään, mutta ehkä ap:n pitäisi puhua asiasta jonkun asiantuntijan kanssa, koska näkee siitä vielä painajaisiakin. Mullakin eka synnytys oli yhtä h...ttiä ja kesti kolme päivää ne tuskat ja lopuksi imukupilla otettiin vauva pois kun supistukset olivat TAAS hyytyneet. Kätilö kirjoitti synnytyskertomukseen, että PONNISTI PASSIIVISESTI ja mä yritin vääntää niin paljon kuin vaan pystyn!!! Siis kaikkeni tein niillä voimilla mitä oli jäljellä (jopa paskat) ja sitten mä muka vaan passiivisesti ponnistin... just joo. Ei jäänyt hyvää kuvaa siitä kerrasta ei tosiaan.

Toinen synnytys oli kivulias, mutta kuitenkin helppo kun näin jälkikäteen miettii. Nyt tuli vain yksi tikki ja vuotokin loppui jo kuukauden kuluttua ja istuminenkin onnistui. Ei jäänyt traumoja ja voisin synnyttää vielä uudelleenkin koska se kolmas kerta voisi olla vielä helpompi.

 

[Vernalis]

Mulla oli kamala synnytys viimeksi, todella kivulias ym. Menetin kontrollini ihan kokonaan ja karjuin ja huusin ihan tajutomasti.
Mutta enpä ole jäänyt sitä muistelemaan sen kummemmin ja aion vielä ainakin kerran synnyttää ja edelleenkin ilman kivunlievitystä.

 

[Minä]

Mun mielestä oli. Inhosin ajatusta jo aluksi, mutta pelkopolin jälkeen suostuin kuitenkin alatiehen. Virhe. Voi jos pääsis ajassa taakse päin, niin vaatisin sektion. Repeämiä tuli, yksi oikein syväkin ja itse synnytys oli ihan kidutusta. Nyppii ihan tajuttomasti, toista ei tule, mun ei tarvii enää kärsiä tuollaisia tuskia uudestaan.

Itkua pukkaa, kun muistelee ja painajaiset vaivaa. Mulla oli sinänsä ihan normaali synnytys, mutta se kipu oli hirveä, en uskonut, että jotain niin kauheaa on olemassakaan.

Olen kanssasi samaa mieltä, hirveää oli! Synnyksestä on jo pari vuotta mutta muistan että se kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. En halua kokea sitä enää koskaan.

 

[Lilli]

Minä vihasin raskauttakin, jumalatonta pahoinvointia, olin koko ajan kuin huumeissa kun väsytti niin lujaa jatkuvasti, rintoja pakotti niin että teki mieli repiä ne irti, mahaa vihloi.

Sihisin hampaiden välistä perkelettä koko synnytyksen,
se kipu oli jotain hirveää, nousin ihan tahtomattani istuma-asentoon ja kyyneleet valuivat.
Vihasin miestäni synnytyksen jälkeen, tuntui epäreilulta että minä kärsin kaiken ja makasin siinä rikki revittynä ja mies sai vain valmiin vauvan syliin. Olo oli kuin hakatulla enkä todellakaan tuntenut vauvaakaan kohtaan mitään ruusunpunaista rakkautta.

En enää ikinä käy läpi tuollaista helvettiä, synnyttäköön mies seuraavan niin loppuu se "tehdään nyt vielä toinen" hokeminen kun tietää miltä se tuntuu.

Sama täällä, en nauttinut raskausajasta, oli hirveää kun paino lisääntyi ja lenkillä käyminen oli aina vaan työläämpää. Loppuraskaus oli kuin jotain vankilaa ison ja painavan mahan takia.
Kirjailija Anna-Leena Härkönen on todennut tyyliin (en muista sanatarkasti) "jos raskausaika on joillekin elämän parasta aikaa, niin kuinka paskaa niiden elämä sitten muuten on?"
Mäkään en suostu enää kokemaan määnpäällistä helvettiä nimeltä synnytys!

 

[Jonna]

miksi ihmeessä sä ap muistelet sitä kipua? Sehän on ohi jo. Ja sulla on lapsi, mitä väliä vaikka vähän sattui. Kipu menee aina ohi ja oikeella asennoitumisella sen kestää aivan mainiosti.

Siis haista yks pitkä p....ska!!!!

 

[ap]

Minä vihasin raskauttakin, jumalatonta pahoinvointia, olin koko ajan kuin huumeissa kun väsytti niin lujaa jatkuvasti, rintoja pakotti niin että teki mieli repiä ne irti, mahaa vihloi.

Sihisin hampaiden välistä perkelettä koko synnytyksen,
se kipu oli jotain hirveää, nousin ihan tahtomattani istuma-asentoon ja kyyneleet valuivat.
Vihasin miestäni synnytyksen jälkeen, tuntui epäreilulta että minä kärsin kaiken ja makasin siinä rikki revittynä ja mies sai vain valmiin vauvan syliin. Olo oli kuin hakatulla enkä todellakaan tuntenut vauvaakaan kohtaan mitään ruusunpunaista rakkautta.

En enää ikinä käy läpi tuollaista helvettiä, synnyttäköön mies seuraavan niin loppuu se "tehdään nyt vielä toinen" hokeminen kun tietää miltä se tuntuu.

Joo, tehdään toinen, kerran räjähdin tuosta miehelle kunnolla, koska synnytys oli mulle kova paikka. No eipä ole enää ehdotellut.

 

[**]

miksi ihmeessä sä ap muistelet sitä kipua? Sehän on ohi jo. Ja sulla on lapsi, mitä väliä vaikka vähän sattui. Kipu menee aina ohi ja oikeella asennoitumisella sen kestää aivan mainiosti.

Siis haista yks pitkä p....ska!!!!

voi kiitos vaan, mutta mua ei sun pitkät paskasi kiinnosta, nuuskin mieluummin vaikka kivoja kukkasia.

Voisitko harkita asialinjalle palaamista ja kertoa, miksi sitä kipua pitäisi muistella?

 

[hui]

Ja jotkut vielä kehtaavat ihmetellä, miksi joku haluaa sektion. Minäkin halusin, koska osasin odottaa hirveätä kipua ja vaurioita. Synnytyskivuista ei ole kokemusta (enkä kyllä koe jääneeni mistään paitsi), eikä se sektioarpikaan ollut kipeä, parani nopeasti.

Olisin luultavasti saanut kamalat traumat, jos olisin joutunut alakautta yrittämään.

 

[**]

Ja jotkut vielä kehtaavat ihmetellä, miksi joku haluaa sektion. Minäkin halusin, koska osasin odottaa hirveätä kipua ja vaurioita. Synnytyskivuista ei ole kokemusta (enkä kyllä koe jääneeni mistään paitsi), eikä se sektioarpikaan ollut kipeä, parani nopeasti.

Olisin luultavasti saanut kamalat traumat, jos olisin joutunut alakautta yrittämään.

mutta jos ajattelee niinkun pitemmän päälle, mitä väliä sillä oikeesti on että sattuu vaikkapa yhden päivän ajan?

 

[vieras]

Ja jotkut vielä kehtaavat ihmetellä, miksi joku haluaa sektion. Minäkin halusin, koska osasin odottaa hirveätä kipua ja vaurioita. Synnytyskivuista ei ole kokemusta (enkä kyllä koe jääneeni mistään paitsi), eikä se sektioarpikaan ollut kipeä, parani nopeasti.

Olisin luultavasti saanut kamalat traumat, jos olisin joutunut alakautta yrittämään.

mutta jos ajattelee niinkun pitemmän päälle, mitä väliä sillä oikeesti on että sattuu vaikkapa yhden päivän ajan?

Etkö sä ** tiedä mitä trauma tarkoittaa? Toivottavasti et ole terveydenhoitoalalla

 

[marge s. harmaana]

Ja jotkut vielä kehtaavat ihmetellä, miksi joku haluaa sektion. Minäkin halusin, koska osasin odottaa hirveätä kipua ja vaurioita. Synnytyskivuista ei ole kokemusta (enkä kyllä koe jääneeni mistään paitsi), eikä se sektioarpikaan ollut kipeä, parani nopeasti.

Olisin luultavasti saanut kamalat traumat, jos olisin joutunut alakautta yrittämään.

mutta jos ajattelee niinkun pitemmän päälle, mitä väliä sillä oikeesti on että sattuu vaikkapa yhden päivän ajan?

Jep. Sehän on kuitenkin vain yksi päivä!
Se sattuu, kyllä, ihan pirusti. Kiroilen, karjun tai murisen :ashamed:
Ja jotain lainatakseni, välillä on tosiaan käynyt mielessä että v....u tähän kuolee.....!!!
Mutta se on joka ikinen kerta unohtunut sen jälkeen, kun on vauvan saanut syliin....!!

 

[Edna Birch]

no ihan perseestähän se touhu on.
ei enää koskaan, kiitosta vaan.

 

[**]

Ja jotkut vielä kehtaavat ihmetellä, miksi joku haluaa sektion. Minäkin halusin, koska osasin odottaa hirveätä kipua ja vaurioita. Synnytyskivuista ei ole kokemusta (enkä kyllä koe jääneeni mistään paitsi), eikä se sektioarpikaan ollut kipeä, parani nopeasti.

Olisin luultavasti saanut kamalat traumat, jos olisin joutunut alakautta yrittämään.

mutta jos ajattelee niinkun pitemmän päälle, mitä väliä sillä oikeesti on että sattuu vaikkapa yhden päivän ajan?

Etkö sä ** tiedä mitä trauma tarkoittaa? Toivottavasti et ole terveydenhoitoalalla

tiedän, mutta en mä silleen ymmärrä miksi luonnollisesta tapahtumasta, jonka kuuluu sattua, pitäisi saada trauma. Tai pitäisi etukäteen pelätä vaurioita tms. Pelkäättekö koko ajan jotakin? Elämässä sattuu ja tapahtuu, pitäisikö joka päivä olla varmuuden vuoksi peloissaan?

Jos tulee paha vaurio tai vauvalle meinaa käydä jotain tmv. niin sitten ymmärrän sen trauman, normaalista kivusta en.

 

[hmm]

Onneksi mulla onkin jo aika sektioon varattuna...

 

[MargeSimpson]

Ja jotkut vielä kehtaavat ihmetellä, miksi joku haluaa sektion. Minäkin halusin, koska osasin odottaa hirveätä kipua ja vaurioita. Synnytyskivuista ei ole kokemusta (enkä kyllä koe jääneeni mistään paitsi), eikä se sektioarpikaan ollut kipeä, parani nopeasti.

Olisin luultavasti saanut kamalat traumat, jos olisin joutunut alakautta yrittämään.

mutta jos ajattelee niinkun pitemmän päälle, mitä väliä sillä oikeesti on että sattuu vaikkapa yhden päivän ajan?

Etkö sä ** tiedä mitä trauma tarkoittaa? Toivottavasti et ole terveydenhoitoalalla

tiedän, mutta en mä silleen ymmärrä miksi luonnollisesta tapahtumasta, jonka kuuluu sattua, pitäisi saada trauma. Tai pitäisi etukäteen pelätä vaurioita tms. Pelkäättekö koko ajan jotakin? Elämässä sattuu ja tapahtuu, pitäisikö joka päivä olla varmuuden vuoksi peloissaan?

Jos tulee paha vaurio tai vauvalle meinaa käydä jotain tmv. niin sitten ymmärrän sen trauman, normaalista kivusta en.

Peesi...!

 

[vieras]

Ei synnytys, mutta siitä toipuminen oli kamalaa.

 

[voit saada toisenkin]

Mun mielestä oli. Inhosin ajatusta jo aluksi, mutta pelkopolin jälkeen suostuin kuitenkin alatiehen. Virhe. Voi jos pääsis ajassa taakse päin, niin vaatisin sektion. Repeämiä tuli, yksi oikein syväkin ja itse synnytys oli ihan kidutusta. Nyppii ihan tajuttomasti, toista ei tule, mun ei tarvii enää kärsiä tuollaisia tuskia uudestaan.

Itkua pukkaa, kun muistelee ja painajaiset vaivaa. Mulla oli sinänsä ihan normaali synnytys, mutta se kipu oli hirveä, en uskonut, että jotain niin kauheaa on olemassakaan.

ei se kivaa ole mutta aattele minkä palkinnon sait?

 

[chef]

:wave: ja se saakelin sama rääkki on taas muutaman viikon sisään edessä :ashamed: :|

 

[Team Switzerland]

Se olisi ollut yhdenlainen helvetti molemmilla kerroilla, ellei se olis ollu niin vahva merkki siitä, että raskaus on vihdoin ohi! Raskausaika oli paljon kamalampaa kuin synnytys..

 

[MargeSimpson]

:wave: ja se saakelin sama rääkki on taas muutaman viikon sisään edessä :ashamed: :|

Mitäpä sitä ei tekisi sen lopputuloksen eteen...

 

[villiruusu]

Minun mielestä. Se avuttomuus siinä tilanteessa ja kipu. Onneksi ohi ja ei enää koskaan.

 

[Team Switzerland]

:wave: ja se saakelin sama rääkki on taas muutaman viikon sisään edessä :ashamed: :|

Mitäpä sitä ei tekisi sen lopputuloksen eteen...

Niin.. synntys on kuitenkin pientä verrattuna siihen mitä tulee tekemään sen lopputuloksen eteen seuraavat 18 vuotta :heart:

 

[chef]

:wave: ja se saakelin sama rääkki on taas muutaman viikon sisään edessä :ashamed: :|

Mitäpä sitä ei tekisi sen lopputuloksen eteen...

Mun on jotenkin vaikea näin ennakkoon ajatella noin. Toki sitten synnytyksen jälkeen tekisin sen vaikka uudestaan vauvani eteen, mutta vielä en vain osaa asiaa noin ajatella.

Nyt vaan suoraan sanottuna vit*ttaa kun siihen rääkkiin taas joudun :/

 

[MargeSimpson]

:wave: ja se saakelin sama rääkki on taas muutaman viikon sisään edessä :ashamed: :|

Mitäpä sitä ei tekisi sen lopputuloksen eteen...

Mun on jotenkin vaikea näin ennakkoon ajatella noin. Toki sitten synnytyksen jälkeen tekisin sen vaikka uudestaan vauvani eteen, mutta vielä en vain osaa asiaa noin ajatella.

Nyt vaan suoraan sanottuna vit*ttaa kun siihen rääkkiin taas joudun :/

Joo no en mäkään kamalan innoissani ollut, kun olin jo meinannut etten enää ikinä synnytä.
Sit meni kivasti yliaikaa...
Ja selkään ei mulle puudutteet onnistu...
Joten jee :xmas:
Mut voi että kuinka odotin että tuon tytön saan syliin :heart: