Kenelle teillä lapset menis jos vanhammat kuolisit?

Toivoisin että siskolleni,tosin hän asuu ulkomailla joten tulisiko siinä sitten jo joku este asialle.

 

Kyllä heille paikka löytyisi, sillä olemme hyvin läheisiä ja paljon tekemisissä meidän molempien vanhempien ja sisarusten kanssa. Esikoinen todennäköisesti lähtisi jo omilleen, kun on 17v, tai ainakin aika pian tulevaisuudessa.

 

Erittäin hyvä kysymys!

 

Mun vanhemmille ehdottomasti. Ovat nuorehkoja, hyväkuntoisia, terveitä ja lasten kanssa joka päivä tekemisissä muutenkin. Varmaan kummitkin ottais, mutta kamala ajatus, että joutuisivat eri paikkoihin. Tuskin kukaan heistä ottais molempia. Miehen veli perheineen on oikeastaan toinen vaihtoehto. Heillä olis resurssit ottaa molemmat.

 

Todennakoisesti Suomen- eli minun sukulaisille.
Aitini olisi vahva ehdokas, on vasta 53v.
Siskoni myos, mutta hanella kohta 3 lasta. Silti todennakoinen.
Kolmas hyva vaihtoehto olisi mun tati.

 

Mä olen joskus miettinyt tätä niin päin, että olisinko valmis kasvattamaan muiden lapsia, jos läheisilleni tapahtuisi jotain. Ehkä siinä tilanteessa ainakin voisin harkita, jos itse eläisin jo lapsiperhe-elämää.

 

Siskon perheeseen. Ja heidän lapsensa tulisi meille.

 

Luultavasti (ja toivottavasti) minun isälle ja hänen vaimolleen.
Iskä on vasta 50 ja vaimona nuorempi, ja heillä on omaa lastani puoli vuotta vanhempi pikkupoika.
Ollaan niin paljon tekemisissä ja tyttöllemme pappa ja "mummopuoli" ovat yhtiä tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Ja sama toisinpäin, tyttö on heille todella tärkeä ja rakas (ainoa lapsenlapsikin isälle).
Heiltä löytyisi sekä tilaa, rakkautta, aikaa että osaamista 1 vuotiaankin hoidossa.

Siskolla ja veljellä (eri isä) on omasta takaa niin paljon lapsia että tulisi tunkua,
ja ollaan säännöllisesti mutta harvemmin muutenkin tekemisissä.

 

Siskolleni. Mieheni ja minun yhteisestä lapsesta en tiedä, mutta toivoisin, että hänkin pysyisi porukassa. Olen tehnyt laillisen toiveen (sisareni suostumuksella), että lapseni menevät hänen hoiviinsa, jos minulle tapahtuu jotain.

 

Yhteiskunta kattelis paikat noille. Ei ole sukulaisissa ketään joka vois noi ottaa tai jolle edes haluaisin lasten menevän.
Ja näin kävis pelkästään munkin kuollessa, ei toi mies pärjäis noitten kans.Ehkä yhden kans vaikka epäilen sitäkin....

 

Mun vanhemmille menisivät, koska ne ovat ainoita joille voisin uskoa nämä lapset.

 

jos molemmat kuolisimme, niin vaikea pala. yksin me molemmat pärjäisimme omien lastemme kanssa, eli jos vain toinen meistä kuolisi, niin ongelmaa ei olisi.

Mutta jos molemmat. En tiedä. Miehen vanhemmille en haluaisi koska en luota, oma äiti ehkä kävisi minulle, en tiedä ottaisiko. Meidän sisaret, heidän elämä on aivan täynnä omien lastensa harrastuksia, en usko, että onnistuisi.

Jos oma äiti muuttaisi meille, hän olisi yksi vaihtoehto. isän veljen vaimoineen hyväksyisin, mutta nämäkin mahdollisesti tuntevat itsensä liian vanhoiksi. Heidän lapsi jo aikuinen.

vaikea pala. jos nuo 2 olisivat liian vanhoja tai haluttomia, niin kai sitten virallinne taho, ihan vieraat ihmiset.

 

Mietin vaan, että on AINA niin että yhteiskunta (sosiaalitoimi tms.) PUUTTUU siihen, missä perheessä tai kenen kanssa lapsi jatkaa elämäänsä? Uskoisin, että tässäkin tapauksessa yli 12-vuotiaan lapsen oma tahto ratkaisee, mutta miten sitten pienemmillä?

Jos omassa lähipiirissäni moista tapahtuisi, lapset menisivät ilman muuta sisaruksille tai mummulle. Minäkin varmasti ottaisin siskoni lapsen, jos jotain niin ikävää tapahtuisi, tai ehkä äitini eli lapsen mummu ja minä hoitaisimme asian yhdessä. Mitä sanomista sosiaalitoimella siihen voisi olla?

 

[QUOTE="Ihme ja kumma";27198974]Mietin vaan, että on AINA niin että yhteiskunta (sosiaalitoimi tms.) PUUTTUU siihen, missä perheessä tai kenen kanssa lapsi jatkaa elämäänsä? Uskoisin, että tässäkin tapauksessa yli 12-vuotiaan lapsen oma tahto ratkaisee, mutta miten sitten pienemmillä?

Jos omassa lähipiirissäni moista tapahtuisi, lapset menisivät ilman muuta sisaruksille tai mummulle. Minäkin varmasti ottaisin siskoni lapsen, jos jotain niin ikävää tapahtuisi, tai ehkä äitini eli lapsen mummu ja minä hoitaisimme asian yhdessä. Mitä sanomista sosiaalitoimella siihen voisi olla?[/QUOTE]

Se on sijoitus, ja sijaisvanhemmiksi ei kelpaa ketkä vain. (meidät hylätytiin koska olin saanut useita vuosia aiemmin toimeentulotukea)

 

[QUOTE="usko pois";27199030]Se on sijoitus, ja sijaisvanhemmiksi ei kelpaa ketkä vain. (meidät hylätytiin koska olin saanut useita vuosia aiemmin toimeentulotukea)[/QUOTE]

Järkyttävää. Kyllä lapsen pitäisi saada pysyä sukulaistensa luona, jos heillä halu ja perusvalmiudet lapsen huoltajiksi on!!

No, eipä auta mesota tällä palstalla. Toivon, ettemme koskaan joudu tällaisen tilanteen eteen. Täytyy kyllä pohtia asiaa enemmän, koska minusta on suuri vääryys, että sosiaalitoimi saa aina vaikuttaa lapsen sijoitukseen.

Ymmärrän, että sosiaalitoimi vaikuttaa asiaa, jos on ihan selvä, ettei läheisistä ja sukulaisista ole lapsen huoltajiksi.

Ja tuo, ettei teitä huolittu, koska olet saanut toimeentulotukea, on todella törkeää syrjintää. Avun tarpeessa voi olla kuka tahansa joskus.

 

Vaihtoehtoja on useampia, onneksi.

 

Vaihtoehtoja on useampia, onneksi.

Meillä myös. Meidän molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä miehen täti ja pari serkkua ovat kaikki ihan varteenotettavia hyviä vaihtoehtoja.

 

en tiedä. Miehen veljelle tai äidilleni?

 

toivottavasti miehen isälle ja tämän naisystävälle eli lapsen kolmannelle "mummille"

 

Kaikkein mieluiten omalle tädilleni. Muihin en luota niin paljoa. Ja tästä asiasta on puhuttu

 

Mitenhän tässä tapauksessa.. Mä oon lapseni ainoa huoltaja mutta paperilla hänellä on isäkin. isä ei kuitenkaan ole ollut meidän elämässä. Jos mä kuolisin niin meniskö lapsi automaattisesti isälleen jos tämä haluais niin? Mun äiti on sanonut että jos mulle jotain sattuisi niin hän "ottaisi" lapsen. Muutenkin on todella paljon lapsen elämässä mukana, varmaan eniten jossei mua lasketa.

 

Menisivät vanhemmilleni (uskoisin että jaksaisivat vielä huoltaa vaikka ovatkin yli 60v, koska nuorin on jo kohta 6v) tai sitten siskolleni.

 

Muuhun en kommentoi, mutta pisti vaan silmään, että muutama ei luota miehensä hermoihin kasvattaa lapsia, tai edes yhtä lasta. Ootte te kanssa miehet valinnu!?!

 

Ei olla mietitty asiaa, saati sitten puhuttu kenenkään kanssa. Mun 60+ vanhemmat saattaisivat olla se todennäköisin vaihtoehto. Miehen vanhemmat on jo kasikymppisiä, joten eivät varmastikaan jaksaisi. Joko mun veljen tai miehen siskojen perheet voisi olla myös hyviä vaihtoehtoja, heilläkin tosin kaikilla 3 lasta jo omasta takaa.

 

[QUOTE="Kaarin";27199524]Muuhun en kommentoi, mutta pisti vaan silmään, että muutama ei luota miehensä hermoihin kasvattaa lapsia, tai edes yhtä lasta. Ootte te kanssa miehet valinnu!?![/QUOTE] Aloituksessa kysyttiin "jos vanhemmat kuolisi" joten itse ainakin tulkitsin, ettei olisi mieskään lapsia huoltamassa. Jos mä kuolisin niin tietenkin lapset jäisi isälle.