Kenelle teillä lapset menis jos vanhammat kuolisit?

Varmaan otettaisiin huostaan/lastenkotiin/sijaisperheeseen (

Tuskinpa vaan kukaan näitä ottaisi kasvatettavakseen. Isovanhemmat on jo vanhoja ja sisaruksilla tarpeeksi omiakin lapsia.

 

Ex:lle...tuskin kuolemme yhtäaikaa, kun elämme erillämme. Jos exkin kuolisi, niin lapset menisi varmaan mummoille tai ex:ni siskolle tai ehkä sittenkin luulen että esikoisemme pitäisi pienemmistä sisaruksistaan huolen (on jo täysi-ikäinen)

 

[QUOTE="Kaarin";27199524]Muuhun en kommentoi, mutta pisti vaan silmään, että muutama ei luota miehensä hermoihin kasvattaa lapsia, tai edes yhtä lasta. Ootte te kanssa miehet valinnu!?![/QUOTE]

Tätä mäkin ihmettelen. Muutama vastasi niin, että jos vain äiti kuolisi, ei lapsia uskaltaisi jättää isälleen. Ei uskaltaisi tai isä ei vain selviäisi lasten kanssa. Eikö ne lapset ole yhteisiä? Mun mielestäni molempien pitäisi kasvaa siihen vanhemmuuteen niin, että kumpikin pärjäisi yksinäänkin. Vai ovatko nämä vastaajat sulkeneet isän kaikesta hoito- ja huolenpitotyöstä ulkopuolelle niin, etteivät osaisi tehdä lapsen kanssa mitään? Vai onko kyse siitä, että mies on renttu jota ei lapset edes kiinnosta? Kun mä mietin omaa lastani ja miestäni, on vain yksi asia mistä mies ei selviäisi ilman apua ja se on aiheesta "kuinka kerron murrosikää lähestyvälle tytölle tyttöjen murrosiästä ja sen tuomista muutoksista".

 

Lasten kummeille toivottavasti. Ollaan puhuttu asiasta "valmiiksi". Molemmat perheet ollisivat valmiita ottamaan joko kaikki tai yhden lapsen.

 

[QUOTE="Kaarin";27199524]Muuhun en kommentoi, mutta pisti vaan silmään, että muutama ei luota miehensä hermoihin kasvattaa lapsia, tai edes yhtä lasta. Ootte te kanssa miehet valinnu!?![/QUOTE]


Totta.
Mutta enpä tolle enää mitään voi. Ehkä noin 8-10 vuoden päästä mies pärjäis noitten kans kun kotona olis enää kaksi ja ne olis vähintään 9 ja 14 v. Oletuksella ettei noille tuu mitään erikoisempia ongelmia. Tällä hetkellä vanhemmat lapset on 9v (kehitysvammainen) ja 15v. ( diagnoosi add mutta ei oikeesti oo toi, lekurit ei vaan keksi oikeeta diagnoosia niin lätkäsivät sitte jonku) ja noitten kansmies ei pärjäisi.

 

Vankilaan ne mensis

 

Jos kumpikin kuolisi niin ehdottomasti maailman ihanimmalle siskolleni. Olemme sopineet, että jos näin karmeasti kävisi niin toinen ottaa lapset kuin omikseen.

 

En osaa sanoa, ehkä esikoiselle joka on jo aikuinen.

 

[QUOTE="vieras";27199544]Varmaan otettaisiin huostaan/lastenkotiin/sijaisperheeseen (

Tuskinpa vaan kukaan näitä ottaisi kasvatettavakseen. Isovanhemmat on jo vanhoja ja sisaruksilla tarpeeksi omiakin lapsia.[/QUOTE]

Minä suorastaan toivon että menisivät sijaisperheeseen. En haluaisi lapsiani minun sisarukselleni enkä myöskään omille vanhemmilleni.

Voiko asiasta tehdä jonkun testamentin? Ei ehkä sentäs, mutta kumpikin taho täysin sopimaton kasvattamaan lapsia.

 

Jos kumpikin kuolisi niin ehdottomasti maailman ihanimmalle siskolleni. Olemme sopineet, että jos näin karmeasti kävisi niin toinen ottaa lapset kuin omikseen.

Tiedät varmaan, ettei tuollaisia asioita voi sopia. Tai voi sopia, mutta viranomaiset asian päättävät.

 

Ei olla kyllä puhuttu asiasta....

Uskaltaisin arvella, että isovanhemmille- en osaa sitä kyllä arvata, että kumman vanhemmille ja että miten he sen keskenään selvittäisivät.....

Mun molemmat siskot auttaisivat osaltaan varmasti, ollaan me sevverta yhtä köyttä vetäviä oltu aina.

 

Mä toivoisin että mun miehen vanhempi sisko ottais molemmat jos meille jotain kävis. Mun vanhemmat on ihan tuuliajolla omien parisuhdeongelmiensa kanssa ja siskoni taas lukeutuu sarjaan uusavuton. Appivanhemmat on yli 70 v. Ei mun miehen nuoremmassakaan siskossa vikaa oo, mut jotenkin vaan tuntuu tu tuo vanhempi vois tarjota vakaamman kodin jossa arvot on hyvin saman tyyppiset kun itsellä.

 

Meillä menisi isoille siskoille ja veljelle, ovat kolmekymppisiä ja kaikilla oma perhe. Pienimmäinen lähtee kouluun.