Kenelle sinun tekisi mieli sanoa suorat sanat?

Mietiskelen tässä kuinka vaikeaa se tuntuu ihmisille olevan että ei haukuttais selän takana vaan sanottaisiin suoraan päin naamaa jos on asiaa..mun tekis mieli naapurinrouwalle sanoa että kun sua mun elämä näyttää noin kamalasti kiinnostavan niin tuleppa ja primpauta ovikelloa ja kysy suoraan vaan- en pure..

 

No käyppä sanomassa.

 

ex miehelle ja isälleni

 

Anopille. Hänestä itsestään ei ole mitään pahaa sanottavaa,on ihan mukava ja herttainen ihminen jne,mutta pojastaan voisin antaa kunnon tilityksen. Anoppi kuvittelee poikansa olevan itse täydellisyys ("mutta voivoi kun sillä on niin rankkaa töissä niin se varmasti stressaa..") joka ei itse ole syypää mihinkään ikinä,mutta kyllä tekis mieli palauttaa anoppi maan pinnalle.. Sen verran itsekkään ja hysteerisen tapauksen on onnistunu kasvattamaan..

 

Miehen veljelle ja vaimolleen. Tulevat aina kylään vaikka lapsensa sairaina, sama kun mennään sinne, aina vastassa lapset räkä suuhun asti valuen. Tosi jees..

 

Mikkosen Ninalle. Mutta luulen että elämä on häntä nyt opettanut ja siksi en toivo hänelle kuin voimia ja jaksamista. Ei ole helppoa enää heilläkään.

 

Mulla ei ole ketään se mistä. Sen kun höpisevät ihan rauhassa vaan.

 

Anopille tekis mieli sanoo pari rumaa sanaa, mutta päätin olla fiksumpi ja asiallisempi kuin hän, niin nurisen vaan kotona sitten.

 

Anopille.

 

Anopille, entiselle pomolle sekä entisen työnantajan toimitusjohtajalle!

 

Ei sellaisen kanssa voi pahemmin keskustella joka on susta levitellyt juttuja jokaiselle..niillä on niin pahoja ongelmia pääkopassa ettei ne vaan tajuu, kokemusta on..

 

Miehen veljen vaimolle. On niin koppava ja kulkee nenä pystyssä ettei voi edes tervehtiä tavatessa. Sen takia piloilla veljesten välit..

 

Vähän matkan päässä asuvalle entiselle kaverille tekisi mieli laukoa totuuksia. Mutta mitä se auttaisi?

 

anopille. kertoisin, että tiedän kaiken mitä hän on minusta muille puhunut ja että kaikki nämä ihmiset ovat sitä mieltä ettei anopin kanssa tuu kukaan toimeen

 

tapanani on kyllä sanoa suoraan jos joku asia mieltäni painaa. eli ei tällä hetkellä kenellekään.

 

Lapsen kaverin äidille.
Tosi kiva kuulla hänen kertomiaan "tosiasioita" meidän elämästä tuolta kyliltä : /

Naapurin eukolle, joka varmaan hukkuu sateella kun niin on nokka pystyssä. Kerran suoraan hänelle olen sanonut koiran irtipitämisestä pihalla, niin sen jälkeen nokkausi. Pitäis varmaan sanoa toisen kerran, niin jos se siitä leppyis

 

Jos kaikki ihmiset sanoisivat aina sen mitä toisesta ajattelevat, tämä yhteiskunta ei vaan yksinkertaisesti toimisi. Sama juttu kun poistaisi liikennesäännöt liikenteestä ja sallisi kaikille viidakon lait. Miettikää mitä siitä syntyisi. Ihminen on laumaeläin ja tietyt säännöt on laumassa pakko olla, muuten koko homma kusee kertakaikkiaan. Kohteliaisuus- ja soveliaisuussäännöt on yksi osa-alue ihmisten laumakäyttäytymistä. Kun katselee vaikka näitä sosiaalisesti sopimattomasti käyttäytyviä ihmisiä, joita myös kylähulluiksi haukutaan, laskekaapa kuinka monta ystävää heillä on? Vaikka kuinka olisi hyvin pukeutunut ja ulkoisesti kaupunkikuvaan sopiva ihminen, homma ei vaan toimi, jos toinen sanoo kaiken mitä ajattelee.

 

Jos tekee mieli sanoa niin sanon. Mutta vähän rumemmin tekis mieli laukoa tietyille asiakkaille, jos joko menis yksinkertaisimmatkin asiat kaaliin tai mielellään lopettais mulle puhumisen kokonaan.

 

Miehelleni mutta en sano koska tiedän että tulisi vaan riitaa ja asioiden selvittelyä joka ei kuitenkaan johda yhtään parempaan lopputulokseen. Aikanaan olen sanonut mutta ei se hänen persoonaansa ja käytöstään tietyissä asioissa muuksi muuta.

 

Kaikille jotka puhuvat ihmisistä yleistäen mm. koiraihmiset sitä ja tätä, tai yyhoot sitä ja tätä. Sanon teille tässä nyt et HAISTAKAA PITKÄ P!

Kylläpä helpotti.

 

Opiskeluaikaiselle kaverilleni. Parikymppisenä, ennen opiskeluja oli jo tehnyt lapsen niin, ettei tiennyt kuka isä on. Lapsen ollessa muutaman kuukauden hän seurusteli jo kolmannen jätkän kanssa, joka ei siis ollut kumpikaan isäehdokas... Nyt, kun kaveri on jo miltei kolmekymppinen, hänellä on TAAS sama tilanne, eli pulla uunissa ja isästä ei tietoa. Ekaakaan ei jaksa kasvattaa, odottaa vain koska voi viedä lapsen isälleen/isovanhemmilleen.

Tekis mieli lätkiä avarilla pitkin naamaa, ja kysyä että mitä VITTUA sä touhuut?

 

Hmm..ei kellekkään.

Tai no veljelle tekisi mieli sanoa,että ikävöin häntä,mutta tiedän ettei tunne ole molemminpuoleinen joten jätän sanomatta.

 

[QUOTE="Vieras";27899584]Miehen veljen vaimolle. On niin koppava ja kulkee nenä pystyssä ettei voi edes tervehtiä tavatessa. Sen takia piloilla veljesten välit..[/QUOTE]

Oletko nyt ihan varma, ettei tilanne johdu OMASTA käytöksestäsi? Tervehditkö sinä? Oletko ihan varma, ettei sinun ja miehesi kateus ole niitä olemattomia välejä pilannut...

 

pikkuveljeni lumppu akalle, ja sen akan suvulle.

 

Miehelleni eli lapseni isälle.

Haluaisin sanoa, että musta tuntuu joskus että olisin yh, kun hoidan kodin ja lapsen yksin.

Haluaisin joskus lähteä kaverille yöksi, haluaisin joskus koko illan vaan maata sohvalla.

En sano, koska siitä tulee riita.